Revontulista viimeiseen kärhöön

Yötaivas tarjosi komean näytöksen kuluneen viikon alkajaisiksi eikä tarvinnut valvoa edes kovin myöhään. Huomasin revontulien loimottelut jo yhdeksän aikaan illalla mutta voimakkaammin ne hehkuivat yhdentoista aikaan ja silloin niistä sai otettua parempia kuviakin. Iltojen pimetessä olen harmitellut monta kertaa sitä, että kadun pään katulamppu on pimeänä mutta revontulia kuvatessa pimeys oli eduksi.

Revontulia ihan omalta pihalta kuvattuna 29.9.2025.

Ikkunan läpi otettu kuva, jossa revontulet saivat hauskan, sähköisen sävyn.

Tähtikirkkaat yöt ja pakkanen tulevat aina käsi kädessä. Sään kylmenemisen huomasi jo aiemmin päivällä ja vaikka sääennusteen mukaan lämpötilan piti painua alimmillaan nollaan, päätin varmuuden vuoksi kerätä loput tomaatit pois ulkoa ja paketoida jälkikompostorissa kasvavan hokkaidokurpitsan tukevammin. Se kun ei ollut vielä ottanut kovin paljoa nokkiinsa aiemmista hallaöistä ja tomaattien keräämisen myötä useampi harso vapautui kurpitsoille.

Useampi kerros harsoa ja epätoivoinen yritys napata lämpökompostorista edes pikkuisen lämpöä harsoviritelmän sisälle.

Omiin vaistoihin luottaminen kannatti, sillä ennen nukkumaanmenoani nurmikko jo ritisi jalan alla ja maa oli vielä aamullakin kevyesti kuurassa. Siitä eivät olisi tomaatit enää selvinneet kaksinkertaisen harson alla. Eipä selvinnyt kurpitsakaan, vaikka noin suuren vaivan näin sen paketoimiseen. Varret olivat vielä suunnilleen kunnossa mutta kaikki lehdet lurpottivat ja osa oli mustunut. Nyt eivät kurpitsat enää kasvaisi, joten pois vaan. Ensimmäisiltä halloilta suojaaminen tosin kannatti, sillä kumpikin kurpitsa oli suurempi kuin kaksi ensimmäisenä kerättyä. Niiden koolla tosin ei vieläkään kannata hirveästi juhlia, sillä isommalla oli painoa vain 1189g ja pienemmällä viisi grammaa vähemmän. Olivat kuitenkin 300-400g isompia kuin pienemmät kaverinsa.

Aiemmin kerätyt hokkaidokurpitsat vasemmalla, uudemmat oikealla. Kokoero on aika selvä.

Loput ulkoa kerätyt tomaatit kypsymässä, kaikki lajikkeet iloisesti sekaisin.

En viitsinyt edes yrittää pitää eri tomaattilajikkeita erillään. Tänä kesänä (ja syksynä) suurin osa on maistunut melkein samalta keskenään eikä pöytäkypsytys varmasti ainakaan paranna aromeita. Värin puolesta joukosta erottuvat kypsinä keltaiset tomaatit, kurttuisen muodon ja suuren koon puolesta 'Cuor di Bue', joka ei ehtinyt kypsyttää ulkona ensimmäistäkään tomaattia. Jos kokeilen sitä vielä ensi kesänä viimeistä kertaa, se kannattaisi varmaan laittaa muita aikaisemmin kasvamaan. Pitkulainen 'Roma' erottuu myös, jos ei muotonsa puolesta niin siitä, että melkein jokaisessa sen hedelmässä oli enemmän tai vähemmän latvamätää. Kyseinen lajike tuntuu olevan todella herkkä sille, joten jos laitan sitä enää ensi vuonna, niin saa mennä avomaalle kasvamaan. Onpahan ainakin vedensaanti tasaisempaa.

Hassunhauska 'Cuor di Bue'.

Lasten 'Venus'-tomaatit nostin ruukkuineen ulkovaraston ikkunalle, josta siirrän ne ulkoeteiseen jatkokypsymään siinä vaiheessa kun saan sieltä paprikan, yhden 'Maskotkan' ja amppelitomaatin 'Tumbling Tom Red' pois. Moinen ihmetapahtuma lienee vuorossa muutaman päivän päästä. Eteisessä olikin melkoinen tungos muutaman päivän ajan, sillä sinne piti sulloa myös pelargonit, verbena ja verenpisara-murattiamppeli turvaan pakkaselta. Sään lämmettyä ne sai onneksi nostella uudestaan ulos.

Syyshortensiat ottivat osumaa pakkasesta. Kuvassa 'Vanille Fraise'.

Pikku hiljaa puuha kerrallaan olen hoitanut puutarhan syystöitä alta pois. Kurpitsojen sadonkorjuun jälkeen viikkasin harsot varastoon ja sulloin rikkinäisimmän roskiin. Osa tomaattiruukuista on tyhjennetty ja pyyhkäisty niistä enimmät mullat pois. Ruukkujen pesuun en ryhtynyt kun ei ollut koko kesänä kasvitaudeista tai ruukuissa pesivistä tuholaisista riesaa. Kasvimaalta kitkin pari lavaa ja ihmettelin, kun erään rönsyleinikin mukana nousi sipulimainen versonpätkä. Haju paljasti sen valkosipuliksi, joten ryhdyin kaivamaan syvemmältä. Sieltähän nousi kasvuun lähtenyt valkosipuli. Ihmettelinkin kesällä, miksi 'Messidorit' itivät niin huonosti mutta laitoin sen talvitappioiden piikkiin. Voiko olla mahdollista, että sipulin lepotila purkautui vasta nyt? En tiedä, kuinka sille käy mutta upotin sen keskelle lavaa jonkun verran normaalia syvemmälle ja merkkasin kohdan kepeillä. Tuleepahan testattua asiaa. Montakohan 'Messidoria' lavasta vielä nouseekaan?

Syksyllä kasvuun lähtenyt valkosipuli 'Messidor'.

Kaivoin hyönteishotellin kattoterassilta jaloangervon kukkapenkkiin talvehtimaan ja lankaköynnöksen pienempään ruukkuun. Lankaköynnös menee taas talveksi kellariin ja toivon mukaan herää keväällä virkeänä kasvuun. Niiden jälkeen päätin istuttaa kukkasipulit. Ostosipuleina oli pelkästään pari pussia kevätsahramia ja yksi sekoituspussi hyasintteja. Kukkapenkistä nostin kesällä talteen ukkolaukkoja, helmililjaa ja muutaman 'Hilde'-tulppaani. Äidiltäni sain loppukesällä kaksi isotähtihyasintin sipulia, jotka istutin myös nyt. Enempää kukkasipuleita minulla ei ole. Havahduin saksalaismarketin sipulipäiville melkein pari viikkoa liian myöhään, joten tyhjin käsin sai lähteä myymälästä. Perusmarkettien ja halpakauppojen valikoimista ei ole löytynyt mieluisia lajikkeita ja taimistoille taas en ole ehtinyt niiden aukioloaikoina. Jospa syyslomaviikolla ehtisi käväistä edes katsomassa, mitä on tarjolla.

Lankaköynnös ja tänään istutetut kukkasipulit.

Hyasintit, sahramit, helmililjat ja osa laukoista päätyi kärhökaaripenkin etualalle. Laukat ja helmililjat olivatkin jo alkaneet kasvattaa juuria, joten niillä oli jo kiire päästä maahan. 'Hildet' istutin kivikkorinteeseen ja tähtihyasintit luumutarhaan vanhojen viereen. Samalla tuli kitkettyä aika paljon valvattia ja lemmikkiä luumutarhasta ja todettua, että niiden seassa olleista pienistä täpläpipon taimista ei näy jälkeäkään. No, nyt on puhdasta mullosta ja siemeniäkin riittää. Voi vaikka käydä ripottelemassa pikkuisen lopulliselle paikalleen ja kylvää lisää talvella, niin jospa niistä joku taimi selviäisi isoksi. Toisessa kukkapenkissä oli pari ihan hyvänkokoista täpläpipoa ja kolmannesta kukkapenkistä en ole muistanut edes käydä etsimässä. Laitetaanpa se siis ensi viikonlopun työlistalle.

Luumutarhaa, mutta ei se osa, mistä juuri tarinoin.

Yllä oleva kuva pääsi mukaan monestakin syystä. Ensimmäinen oli tietysti syysasterin komea kukinta ja hiljalleen punertuvat komeamaksaruohot. Hieman kanadanatsaleakin jo alkaa värittyä oranssiin ruskaansa, arovuokot ovat muuttuneet keltaisiksi ja kivipenkereen laidassa sammalleimu on kauniin vihreää. Siinä olivat ne plussapuolet kuvasta. Takalaidassa matonkude muistuttaa epätoivoisesta yrityksestä tukea ritarinkannus kesän tuulilta ja rankkasateilta. Jaa niin mikä ritarinkannus? No tuo kuivettunut rähjä oikean puolen seinäkkeen ja keskellä olevan kaukasiankirahvinkukan välissä. Kirahvinkukkakin otti vähän osumaa hallasta. Nuotiopaikan portissa loistokärhö 'Ville de Lyon' on ympäröity tiheällä verkolla, sillä rusakko kävi kesällä vähän maistelemassa siitä. Kärhön oli tarkoitus yltää portin huipulle asti mutta tuenta petti ja koko komeus rojahti sitten yhteen läjään verkon päälle. Eipä kuitenkaan mennyt katkipoikki koko kärhö.

Nimetön syysasteri.

Syysasterien ja komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' lisäksi täällä on kukassa isomaksaruoho 'Red Cauli'. Viime syksynä mietin, onkohan minulle sattunut 'Red Caulin' tilalle 'Herbstfreudea' kun ovat niin samannäköisiä ja kukkivatkin ihan samaan aikaan. 'Red Cauli' on lisäksi kuvissa selvästi tummempi ja sen lehdetkin ovat punaisempia. Tänä vuonna mysteerimaksaruoho alkoi punertaa selvästi aikaisemmin ja sen kukatkin ovat ehkä hitusen helakamman sävyisiä kuin "syysilolla". Yksi puska on tainnut vain saada turhan vähän lannoitusta kun on jäänyt niin hailakkalehtiseksi. Maksaruohojen kuvia selatessa tuli mieleen, että olisikohan maksaruoho mahdollisesti 'Brilliant'-lajiketta. Mitä tuumitte?

Etualalla 'Red Cauli', taaempana jo kukintansa lopetellut tumma 'Jose Aubergine'.

Päivän kärhönä on tänään loistokärhö 'Jan Pawel II', joka on viivytellyt nuppujensa avaamista harvinaisen pitkään ja saa kunnian olla viimeisimpänä kukinnan aloittanut kärhö. Pelkäsin jo, että pakkanen ehtii tuhota nuput ennen kuin yksikään kukista avautuu mutta toistaiseksi näyttää siltä, että ilman vaurioita selvittiin. Vasta ensimmäinen kukka on alkanut avautua ja nuppuja olisi vaikka miten paljon jäljellä. Hyvin todennäköisesti suurin osa niistä jää avautumatta ennen talvea mutta ehdinpähän näkemään tänä vuonna vähintään puoliksi avautuneita kukkia.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' ja kurkkiipa sieltä vielä tarhalyhtykärhö Princess Katenkin nuppu.

Luultavasti kärhökuvia ei tänä syksynä enää paljoa irtoa, sillä suurin osa kärhöistä on joko paleltunut tai sitten avannut jo aikoja sitten viimeisen nuppunsa. Toivottavasti edes "Paavo" saa aukaista nuppujaan ennen kovempia pakkasia.