Sinnikkäistä sinnikkäin ritari

Tämä on tarina ritarinkukasta, joka ei vain halua luovuttaa. Tarina alkoi jo vuosi sitten, kun sellainen ihan tavallinen, yksinkertaiskukkainen valkoinen ritarinkukka jatkoikin kasvuaan ulkoeteisessä (täälläpä muistinvirkistystä ja myös tarinaa myöhemmin tässä jutussa esiintyvistä ritareista). Kuten joku varmaan muistaakin, niin en sitten keväällä raskinut viskata jopa melkein pakkasesta selvinnyttä ritarinkukkaa kompostiin, vaan istutin sen kukkapenkkiin. Siinä tein pahimman mahdollisen virheen, sillä tarinan konna, narsissikärpänen (Merodon equestris), pörisi röyhkeästi mukaan.

Tarinan päähahmo jouluna 2023.

Ritari kasvoi oikein hyvin kukkapenkissä, vaikka kesä ei ehkä ollut paras mahdollinen melko kosteaan paikkaan lätkäistylle ritarinkukalle. Sadevesikään ei päässyt kuivahtamaan sipulista, kun ympärillä rehotti lemmikkiä sun muuta eikä aurinko tai tuuli osunut mihinkään aikaan sipuliin. Sipulista kasvoi kuitenkin oikein muhkea ja kun se alkoi "oikeaoppisesti" kuihduttamaan elokuussa lehtiään, nostin sen ulkovaraston hyllylle viettämään lepokautta. Kun ulkovarastossa alkoi tulla syksyn mittaan liian vilpoista, siirsin sipulin ulkoeteiseen muiden ritarinkukkien luokse. Pari vuotta sitten oppimastani katastrofista 'Harlequin' -ritarinkukan kanssa viisastuneena osasin nyt seurata ulkona kesän ollutta ritaria tarkemmin. Heti kun yksi kylki alkoi joulukuun alussa tuntua pehmeämmältä, otin sipulin tarkempaan tutkimukseen ja aloin kuoria uloimpia kuorikerroksia pois.

Siinä ensimmäinen tuhoalue ja kuorenpalasen päällä keskenkasvuinen syyllinen.

Eipä tarvinnut paljoa kuoria, kun löysin ensimmäisen syöntionkalon ja itse ahmatinkin täydessä touhussa. Kuivuneita juuria nyppimällä alkoi pohjastakin paljastua onkalon suuaukkoa ja toinen toukkanrumilus. Kaivelin grillitikulla muhjuksi syötyä sipulia ja toukankakkaa ulos niin paljon kuin sain ja huuhtelin onkaloita kuumalla vedelläkin. En löytänyt enempää toukkia, joten laitoin sipulin 75-asteiseen leivinuuniin kuumenemaan. Facebookin Puutarhan parhaaksi -ryhmästä sain Leena Luodolta silloin pari vuotta sitten vinkin kuumentaa sipuli 46-asteiseksi, jolloin mahdollisesti sipuliin jääneiden munien ja toukkien pitäisi kuolla. Upotin silloin sipulin kuumaan veteen puoleksi tunniksi mutta veden lämpötilaa oli hankala pitää tasaisena ja myöhemmin kevättalvella sipulista sitten änkesikin aikuinen narsissikärpänen. Ilmeisesti siis lämpökäsittely ei silloin ollut riittävän pitkä, kuuma tai sitten koteloitunut toukka kestää kuumempia lämpötiloja. Nyt, kun leivinuunissa oli riittävän vähän lämpöä, päätin käyttää sitä.

Sanomalehden päällä sipulia oli helppo siirrellä uuniin ja ulos.

Meillä on infrapunalämpömittari, jolla seurasin sipulin pinnan ja onkaloiden lämpötilaa. Sipuli oli ensin reilut puoli tuntia uunissa ja lämpeni 48-asteiseksi. Yksi mustaksi kärventynyt toukka tipahtikin onkaloista, kun aloin taas kaivella sipulia grillitikulla. Seuraavaksi löysin vielä yhden elävän toukan, joten sipuli pääsi takaisin "saunomaan". Ilta oli jo tässä vaiheessa sen verran pitkällä, että lasten iltapuuhien takia ihan oikeasti unohdin sipulin uuniin. Muistin sen vasta parin tunnin päästä kun olin jo itsekin mennyt sänkyyn ja olin juuri nukahtamaisillani. Uunissa oli tuolloin enää 50 astetta lämmintä ja samanlämpöinen oli sipulikin ulkopinnaltaan.

Perusteellisesti uunitettu sipuli.

Pohjapuolelta löytyi lopulta onkaloita kahdelta sivulta.

Seuraavana päivänä en enää löytänyt sipulista yhtään toukkaa, en kuolleita enkä eläviä. Olin ihan kahden vaiheilla, viskaisiko sählypalloa muistuttavan sipulin kompostiin vai jatkaisiko empiirisiä tutkimuksia. Koska kukaan ei ole kertonut kukkasipuleiden kuumuudensietokyvystä ja koska kaikkea pitää aina kokeilla, laitoin tyhjään hunajapurkkiin tilkan vettä pohjalle ja lykkäsin ritarin siihen vähän niin kuin imemään kosteutta. Eihän sillä mitään juuriakaan enää ollut, kun ne viimeisetkin elossa olleet kuivettuivat uunissa. Ajattelin kuitenkin, että jos sipulin pohjassa olisi jotain juuren aihioita, niin niiden kautta kosteus voisi ehkä kulkea sipuliin. Ensimmäiset pari päivää purkin pohjalla oli muutaman millin verran vettä mutta sen jälkeen sipuli on ollut purkissa siltään ja olen parin päivän välein vain kostuttanut vähän sen tyvialueen ulkopintaa hanan alla.

Ei olisi mahtunut tämä sipuli hunajapurkkiin vielä syksyllä.

Kolmisen viikkoa siinä sitten meni, että kovia kokeneen ritarinkukan tyvellä alkoi näkyä pieniä valkoisia ituja. Nyt neljä alkua näyttää minusta selvästi suuntautuvan alaspäin ja muuttuvan pidemmiksi. Yksi on selvästi pulleampi ja osoittaa hieman yläviistoon ja yhdestä ei saa vielä mitään selvää.

Kolme tännimmäistä taitaa olla juuria, neljännestä en tiedä. Loput kaksi ovat sipulin toisella puolella.

Siinä olivat hyvät uutiset. Huonompi uutinen oli se, että hunajapurkin pohjalta löytyi tänä aamuna vielä yksi sipulikärpäsen toukka. Se oli vähän pidempi kuin ne neljä kuukausi sitten löydettyä toukkaa, joten perusteellinen saunottaminenkaan ei näytä tappavan narsissikärpäsen toukkia. Onneksi toukka ei kuitenkaan ollut vielä yhtä iso kuin se 'Harlequinista' löytämäni ällötys, joten se oli ilmeisesti vain siirtymässä tunnelista toiseen samalla hetkellä kun nostin sipulia tutkimustarkoituksessa. Nyt aion istuttaa sipulin ruukkuun, olipa siellä vielä toukkia tai ei. Toukista ja uuniin unohtamisesta edes jollain lailla hengissä selviäminen ansaitsee minusta palkinnon. Myöhemmin keväällä varmaan sitten nähdään, jaksaako sipuli kasvattaa lehtiä. Sitten muihin ritariuutisiin.

Lasilyhdyssä kasvava ritari kukki vielä 31.12.2025. Vieressä maljakossa kukkavana toisesta ritarista.

Valkoisia, kerrannaisia ritarinkukkiakin taitaa olla useampia lajikkeita. Lasilyhtyyn istuttamani ritari teki paljon noin 10-senttisiä kukkia, joiden terälehdetkin olivat siroja. Toinen, taas teki yli 15-senttiset, melko leveäterälehtiset kukat. Kukkavana alkoi kaatua ennen kuin yksikään nuppu oli auennut, joten pelastin sen maljakkoon. Noiden kahden tuoksussakin oli pientä eroa. Aion säästää tuon lyhdyssä kasvavan ritarin, sillä sen sirot kukat olivat minusta todella hurmaavat. Lisäksi se näyttää olevan innokas kukkija, sillä sipulista on nyt työntymässä kolmas ja vielä neljäskin nuppu.

Kolmas nuppu on jo pian lyhdyn yläreunassa, neljäs pilkottaa lehtitupsun vasemmalta puolelta.

Maljakkoon pelastetun kukinnon sipulissa näkyi kyllä kolme nuppua silloin kun sen sain. Kun olin istuttamassa sipulia asetelmaan hyasinttien kanssa, huomasin, että se oli upotettu melkein yläosaansa myöten märkään multaan ja tietysti ulommat kuoretkin olivat alkaneet pehmetä. Pelastin sen minkä siinä tilanteessa pystyin ja irrottelin märät mullat ja muhjuksi pehmenneet uloimmat kuoret. Istutin sipulin hyvin pintaan ja toivoin parasta. En onnistunut pelastustyössäni. Pienin nupuista alkoi kuivua hyvin pian tämän jälkeen ja nyt isompikin on alkanut kellastua. Sipulissa näkyy myös selvästi sekä punaista että vihreänharmaata väriä ja se tuntuu pehmeältä, joten kompostiin mars.

Näin käy, kun ritarinkukan sipuli on upotettu syvälle märkään multaan. Vasemmalla ne nuput, joista ei tullut mitään.

Sitten taas iloisempiin uutisiin. Jouluksi 2023 hankkimani 'Cherry Nymph' näyttää kuuluvan ritarinkukkiin, jotka eivät halua pitää normaalia lepokautta. Syksyllä 2024 tein kaiken niin kuin yleisimpien ohjeiden mukaan pitäisi tehdä ja sipuli vain puski lehteä toisensa perään eikä suostunut kukkimaan. Viime syksynä annoin sipulin olla ulkoeteisessä muiden ritarinkukkien kanssa marraskuun alkuun saakka, jolloin siirsin sekä nuppua työntävän 'Magig Greenin' ja kasvuaan jatkavan 'Cherry Nymphin' sisälle kasvivalon alle. Aloitin samalla myös kummankin varovaisen kastelun ja koska 'Cherry Nymph' on aika laihansorttinen, olen välillä antanut molemmille laimeaa lannoitevettäkin. Olin jo melkein luovuttanut 'Cherry Nymphin' kukinnan suhteen, joten oli oikein iloinen yllätys, kun sipulista onkin nyt alkanut pilkistää pieni nupun kärki. Toivottavasti se vain jaksaa nyt kasvattaa nuppunsa loppuun saakka.

Jihuu, sieltä sitä tullaan!

Kuopion Prismassa oli ennen joulua myynnissä ritarinkukan sipuleita neljällä eurolla. Nappasin sieltä mukaani 'Picoteen' ja se on nyt alkanut kukkia. Sillä on hurmaavat, melko pienet ( halkaisija noin 10cm) kukat, joissa on koristeellinen punainen reunus, punaisia täpliä ja kellanvihertävä nielu. Syvällä nielussa, ihan terälehtien tyvellä on pikkuisen tummanpunaista. Ensimmäisestä kukinnosta on nyt neljä kukkaa auki ja kaksi nuppua vielä avautumatta. Toisessakin kukinnossa on kuusi nuppua, joista kaksi isointa alkaa aueta ihan lähipäivinä. Sipuli on alkanut kasvattaa vielä kolmattakin nuppua mutta sen kukintaan menee varmasti vähintään kuukausi, jos se kasvaa yhtä hitaasti kuin kaksi ensimmäistä.

'Picotee'

Että sellaisia ritariuutisia täällä. Kukintaa riittää siis vielä pitkän aikaa ja mikäs sen mukavampaa!

Projekti ötökkä 2025

Hyvää uutta puutarhavuotta! Palataan vielä viime kesän tunnelmiin lentävien tai maassa vipeltävien puutarha-apulaisten muodossa. Viime kesänä kuvasin nimittäin kolmatta kesää putkeen puutarhan hyönteisiä ja yritin selvittää niille nimiä. Tavoitteena oli päästä taas vähintään sataan erilaiseen ötiäiseen ja koostaa niistä kollaasit blogiin. Nyt, kun puolitavoitteellisia seuraamisvuosia on jo useampi, niin alkoi huomata selvemmin eroja hyönteislajien määrissä eri vuosina. Tunnistamisessa erittäin hyvänä apuna on taas ollut inaturalist-sovellus. Ilman sitä vain murto-osa tämän jutun hyönteisistä olisi saanut nimen.

Joku tunnistamatta jäänyt kimalainen kavereineen jaloangervon kukinnolla.

Kimalaisista tein sen havainnon, että viime kesänä loiskimalaisia ei ilmeisesti ollut niin paljoa kuin kesällä 2024. Tai sitten niitä ei vain sattunut osumaan kuviin. Muita kimalaisia oli mukavan runsaasti. Erityisesti peltokimalaisia pörräsi todella paljon.

Kimalaisia

Ylärivissä: joku mantukimalaisryhmän kimalainen, kartanokimalainen ja toinen tunnistamatta jäänyt mantukimalaisryhmän kimalainen.

Keskirivissä: pensaskimalainen, peltokimalainen, kivikkokimalainen ja koiraspuolinen mantukimalainen.

Alarivissä pitkäsiipikimalainen, tarhakimalainen ja kaakonkimalainen.

Mehiläisiä

Ylärivissä: mahdollisesti joku alpimehiläinen, punajalkavakomehiläinen ja kahdessa viimeisessä kuvassa joitain simamehiläisiä.

Toisessa rivissä: ehkä joku hietamehiläinen, raitamaamehiläinen, joku maamehiläinen ja tunnistamatta jäänyt mehiläinen.

Kolmannessa rivissä: joku iskosmehiläinen, ehkä koloseinämehiläinen ja tarhamehiläinen.

Alarivissä: verimaamehiläinen ja seuraavissa kuvissa ehkä joitain vakomehiläisiä.

Erilaisia erakkomehiläisiä osui vuonna 2024 kameraan enemmän kuin viime kesänä. Kollaasin vakomehiläisetkin saattoivat olla kaikki samoja punajalkavakomehiläisiä. Ainakin minusta ne näyttivät samoilta mutta inaturalistin asiantuntijoilta ei muille sen tarkempia tunnistuksia herunut. Ehkä joku varma tuntomerkki jäi puuttumaan kuvista, vaikka laitoin monesta yksilöstä useampia kuvia eri kulmista, jos vain olin ehtinyt sellaisia saada. Hyönteishotellissa monena vuonna asuneita vuohenkellosoukkomehiläisiä ei viime kesänä näkynyt muistaakseni yhtäkään. Sen sijaan kollaasin vasemmassa laidassa olevia iskosmehiläisiä hotellissa ja sitä myötä myös puutarhassa oli paljon.

Loput pistiäiset sekä pari muutakin hyönteistä.

Ylärivissä joku ampiainen, joku hyönteishotellin erakkoampiainen ja ahmaspistiäinen.

Keskimmäisessä rivissä joku karvasääski, hyttynen, kärhöpistiäinen (!!!) ja nuijakärpänen (Conops quadrifasciatus).

Alarivissä kolokultiainen, ehkä kaskashukka, ehkä kirvahukka ja joku ampiainen.

Ampiaisia viime kesänä oli jonkun verran. Niistäkään ei ota selvää, olivatko kaikki räystäsampiaisia vai oliko seassa pensasampiaisia ja mitä muita niitä nyt onkaan. Hyönteishotellissa sen sijaan taisi häärätä vain yksi erakkoampiainen. Hyttyskuva osoitti, kuinka omistautuneita lapset välillä tälle ötökkähaasteelleni olivat. Kuopus kysyi yhtenä päivänä, kun olimme ihan tarkoituksella etsimässä hyönteisiä, että onko minulla hyttysen kuvaa. Ei ollut, joten hän päätti seisoa paikoillaan niin pitkään, että hyttynen laskeutui käsivarrelle ja hihkui sitten minut kuvaamaan. Kärhöpistiäinen näkyi jo alkukesällä ja suorastaan säikähdin, saanko nyt niistä uuden ongelman itselleni. Koko loppukesän tarkkailin kärhöjä mutta en löytänyt sen enempää aikuisia pistiäisiä kuin niiden toukkiakaan. Saattoihan alppikärhöpuskissa joku yksittäinen toukka ollakin mutta ei niistä vielä näkyviä tuhoja tullut. Peukut pystyssä, että kyseessä oli joku yksittäinen harhaililja.

Erilaisia kovakuoriaisia

Ylärivissä: kimalaiskuoriainen, joku siemenkiitäjäinen, pihalantiainen (tuli hepankakan mukana) ja ehkä aitosysikiitäjäinen.

Toisessa rivissä ehkä pikiseppä, seitsenpistepirkko ja etanahaiskiainen.

Kolmannessa rivissä joku lehtisarvisen toukka (kompostorissa viihtyvät kulta- ja kuparikuoriaisen toukat ovat samannäköisiä mutta paljon isompia, tuo löytyi nurmikkoa kaivellessa), kuutäpläpirkko ja samassa kuvassa sen koteloita ja pajukilpiköitä. Kuvan alla pikkukuvassa kuutäpläpirkon toukka sekä pajukilpiköitä, toukan vieressä metsätorakka ja oikealla reunassa ehkä kupariseppä.

Alarivissä kuparikuoriainen, ahopirkko, museokuoriainen sekä isokantohärkä.

Jostain syystä parissa mustaherukassa oli viime kesänä paljon pajukilpiköitä. Pian herukan oksiin alkoi ilmestyä hurjannäköisiä mustia toukkia, joita osasinkin jo epäillä jonkun "hyviksen" toukiksi. Ahneesti näyttivät vetelevän kilpiköitä suihinsa. Aikaa myöten toukat koteloituivat ja lopulta yhdessä pensaassa oli jopa kolmekymmentä aikuista kuutäpläpirkkoa tekemässä selvää lopuista kilpiköistä. Eron voi huomata, kun katsoo toukkakuvaa ja vertaa sitä siihen, jossa on koteloita ja aikuinen pirkko. Näin ne luonnon omat torjuntajoukot toimivat, kun ei vain itse mene turhaan sotkemaan tasapainoa.

Luteita, kaskaita, jääriä.

Ylärivissä viherluteen nymfi neljännen nahanluonnin jälkeen, viherluteen nymfi (2. tai 3. nahanluonnin jälkeen?), töpökukkajäärä, kaskas (Evacanthus interruptus) ja sen alla pensaskaskas.

Keskimmäisessä rivissä viherkukkajäärä, härmejäärä ja himmeämarmorilude.

Alarivissä lehtikantojäärä, marjalude, ehkä marjaluteen nymfi ja kirjokaulusluteen nymfi.

Mikä lie toukka löytyi mansikasta.

Perhostoukkia

Ylärivissä ehkä jonkun yökkösen toukka, ehkä ruostesiiven toukka ja joku metalliyökkösen toukka.

Alarivissä ketohopeatäplän toukka, pähkinäyökkösen toukka ja pilkkuiltayökkösen toukka.

Pähkinäyökkösen toukka oli varsin hauskannäköinen ilmestys sarvitupsuineen. Se oli alkanut kehrätä puupinon päällä olleeseen muoviin itselleen koteloa ja löytyi, kun siirsin muovia syrjään halkojen päältä. Hetken aikaa kyllä ihmettelin lajin varmistuttua, mistä pähkinäyökkönen olisi meille tullut kun eihän täällä kasva pähkinöitä. Netti tiesi kertoa, että perhonen on erittäin yleinen ja toukan ravinnoksi kelpaavat lehtipuut ja pensaat, kuten koivut, lepät, pajut, pihlajat, haavat ja mustikka. Mistä sitten nimi pähkinäyökkönen? En tiedä.

Päiväperhosia

Ylärivissä metsänokiperhonen, angervohopeatäplä, sitruunaperhonen ja paatsamasinisiipi.

Keskirivissä tesmaperhonen, herukkaperhonen, neitoperhonen ja lanttuperhonen.

Alarivissä naurisperhonen, keisarinviitta naaras sekä koiras ja amiraali.

Viime kesä ei ollut kovin kummoinen perhoskesä. Yhden nokkosperhosen ehkä näin mutta siitäkään ei ollut kuvia. Naurisperhosia lensi aikalailla normaali määrä mutta kaikkia muita näkyi todella vähän. Elokuussa tuli muutamia keisarinviittoja, neitoperhosia ja amiraaleja mutta selvästi vähemmän kuin aiempina kesinä. Olikohan edellisessä vuodessa tai talvessa jotain, mikä aiheutti tuhoja toukille vai kylmä kesäkuuko niiden määrään vaikutti?

Pienempiä ja vaatimattomamman näköisiä perhosia.

Ylärivissä omenatuikekoi, kaalikoi ja pihamittari.

Keskirivissä saniaisperhonenen, ehkä pesäkoisa, suruyökkönen ja aaltomittari.
Alarivissä agriphila-suvun perhonen (joku heinäkoisa tms.), niitty-yökkönen ja mäkikenttämittari.

Aaltomittarin kuvaaminen olikin hauska tapaus. Huomasin sen lentävän hunajamarjapuskaan ja tietysti menin kännyköineni perässä, jotta saisin sen kuvattua. Pensaan oksaa nostaessani se lähti lentoon minua kohti mutta en huomannut, mihin se oikein livahti. Pyörin ympyrää ja tutkin turhaan paidanhelmat ja housunlahkeet. Luovutin, käänsin kännykän suojakuoren kiinni ja sieltähän se perhonen sitten löytyi; se oli jäänyt suojakuoren ulkopintaan lepäilemään. Onneksi se oli ihan kuoren laidalla, niin sain sen kuvattua ennen kuin ohjasin sen takaisin pensaaseen.

Sekalainen setti kaikenlaisia ötiäisiä.

Ylärivissä muurahainen (pihamauriainen?), kukkaravukki ja saaliiksi jäänyt kärpänen, ehkä viirukorsikki saaliineen sekä tuntemattomaksi jäänyt hämähäkki kai vahtimassa pesäänsä.

Keskirivissä tummavyöskorpionikorento, isolampikorento ja punasyyskorento.

Alarivissä kaksi erinäköistä heinäsirkkaa ja ehkä kilpiriipukki.

Kesällä 2024 sain kuvattua monta erilaista sudenkorentoa mutta viime kesänä kuviin tallentui vain kaksi eri lajia. Punasyyskorentoja lenteli todella paljon loppukesästä mutta alkukesällä muistelen nähneeni myös ruskohukankorennon, joita meillä on näkynyt joka kesä. Korentojen kuvaaminen on vain todella haastava tehtävä, elleivät ne satu laskeutumaan johonkin lähelle riittävän pitkäksi aikaa.

Erilaisia kärpäsiä

Ylärivissä ruutukärpänen, ehkä Phaonia angelicae ja tummasiipivaskinen.

Toisessa rivissä narsissikärpänen, joku tunnistamaton kukkakärpänen, ehkä keilasiin kuuluva kukkakärpänen ja sen alapuolella ehkä Hydrophoria lancifer tai Phaonia angelicae.

Kolmannessa rivissä joku kärpänen, leucophora-suvun kärpänen ja myopa-suvun kärpänen.

Alimmassa rivissä isokimalaiskärpänen, ehkä niittypetokärpänen ja xylota-suvun kärpänen.

Tämän kollaasin kärpäsistä narsissikärpänen ajaa minut varmaan kohta hermoromahduksen partaalle. Viime kesänä niitä surrasi todella paljon ja niiden ärsyttävä pörinä syöpyi melkein selkäytimeen. Aivan kuin kimalainen huutaisi todella väkinäisellä äänellä "äääää" lentäessään. Lapsetkin oppivat tunnistamaan narsissikärpäsen heti kun osoitin heille ensimmäisen sellaisen ja he kuulivat sen äänen. Lahjoin heidät pyydystämään niitä: palkkiona kahdesta minulle tuodusta tunnistettavasta raadosta he saivat puoli tuntia kännykkäaikaa. Jokusen tunnin pelikaikaa he sitten saivatkin tienattua kärpäsjahdissa. Miksi sitten näin suuri inho yhtä kärpäslajia kohtaan? Niiden takia puutarhassani ei kannata kasvattaa narsisseja, sillä toukat syövät sipulit. Yhden munivan naaraan jäljiltä jopa kymmeniä sipuleita voi tuhoutua kokonaan. Täysikasvuinen toukka on parin sentin mittainen ja melkein sentin paksuinen, joten mistään harmittomasta pikkumadosta ei ole kyse. Kärpäsille kelpaavat narsissien lisäksi myös niiden lähisukulaiset, joten ilmeisesti vaaravyöhykkeessä ovat ainakin lumikellot ja mitähän muitakin vielä lisäksi. Ja ritarinkukkia en saa enää missään tapauksessa viedä kesäksi ulos, sillä niiden sipuleihin kärpäset munivat varmasti. Tästä aiheesta onkin tulossa lisää tarinaa lähiaikoina.

Mukavampia kukkakärpäsiä

Ylärivissä vyömesikirvari, joku aitosurrilaji, joku hoikkakirvari ja toinen hoikkakirvari.

Toisessa rivissä kalvasisokirvari, ehkä joku laikkukirvari, vaapsasvieras ja oikeassa laidassa pikkukuvissa ylempänä ehkä phasia-suvun kärpänen ja alempana ehkä juovahakakirvari.

Komannessa rivissä suipposurri, pikkupuuhari, ampiaisvieras ja koukkuisokirvari.

Neljännessä rivissä aitosurukärpänen, kaksi eri näköistä parvikirvaria sekä joku keltakirvari.

Kukkakärpäsiä lenteli myös viime kesänä todella paljon ja niistä löytyi monta itselleni ennestään täysin uutta lajia. Toisaalta kesällä 2024 runsaasti näkyneitä piha- ja pistesurreja ei viime kesänä osunut kameran eteen yhtään. Pakkohan niitäkin oli olla mutta joskus kuvaaja ja kuvattava eivät vain kohtaa. Yllättävän hyväksi hyönteiskasviksi muuten osoittautui valtoimenaan kukkiva purppuraheisiangervo 'Diabolo'. Sieltä löytyi niin kukkakärpäsiä, mehiläisiä, kimalaisia kuin kovakuoriaisiakin.

Kuka muu näkee tässä koukkuisokirvarin kuvassa laulajan mikrofoneineen?

Jos kaikissa tämän postauksen kuvissa on eri lajeja, niin silloin sain kuvattua 130 ötökkää. Määrä oli suunnilleen sama kuin kesällä 2024. Ja vaikka jokunen sama laji olisi sattunut tulemaan kuviin, niin kyllä näistä silloinkin ainakin 120 erilaista lajia kertyi. Olen tyytyväinen.

Puutarhavuosi 2025

Vuosi 2025 on melkein lopussa, joten on jo korkea aika tehdä koostetta vuoden tapahtumista. Viimevuotinen haastepohja oli minusta edelleen käyttökelpoinen, joten mennään samalla tänä vuonna. 

Tähtisahrami 'Ruby Giant' huhtikuun puolivälissä.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Taidetta (mainitse myös materiaali)

Viime kesänä tuli laiskoteltua ennennäkemättömän paljon puutarhatöistä. Osan kesästä nielaisivat lomareissut ja yhden viikon olin opiskelumatkallakin. Asentohuimaus nielaisi heinäkuusta täysin yhden viikon eikä oikeastaan parin seuraavankaan viikon aikana tehnyt mieli hirveästi kumarrella. Jonkun verran sopivia puutarhapäiviä meni myös sadetta pitäessä, vaikkei mitenkään supermärkä kesä ollutkaan.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Kun ei ollut suunnitelmia, niin eipä tullut niistä lipsuttuakaan.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Vähän
c. Jonkun verran
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Aika vähän tuli hankintoja tai edes vaihtareita. En muista, että olisin hankkinut muuta kuin pari maksaruohoa, loistokärhön ja valkoisen levisian. Ja elokuussa ostin taimipäiviltä harvinaisemman nukin sekä keltakirjavan posliinirikkon. Ai niin, tulihan äidiltäni myös niitä itse lisättyjä alppiruusun taimia peräti 12 kappaletta tänne kasvamaan kokoa vähän kosteammissa olosuhteissa.

Alppiruusuntaimet odottamassa istutusta.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Kyllä niitä taisi jokunen taas häippäistä paremmille kukkamaille. Alppiwulfenia ei ainakaan selvinnyt ensimmäisestä talvestaan. Tai ehkä sen tappoi kevät, sillä lumien sulaessa siinä oli vielä vihreitä lehtiä. Timjamille kävi taas kerran yhtä köpelösti. Yksi tarhakylmänkukista joutui niin pahasti myyrän syömäksi, ettei selvinnyt siitä. Muutama kärhökään ei noussut mutta ne saattoivat kuukahtaa jo toissa talven aikana. Toivon kyllä, että ne olisivat vain pitämässä toista välivuotta putkeen ja heräisivät tulevana kesänä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Puro ja kallio puuttuvat edelleen. Uusia toiveitakaan ei ole tullut vuoden mittaan, joten näillä vanhoilla mennään.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Sää puhuttaa aina, varsinkin silloin kun se on poikkeuksellinen. Kesän säässä nyt ei mitään järin poikkeuksellista ollut, jos ei lasketa pitkälle heinäkuuhun jatkuneita kylmiä öitä. Ennen heinäkuun puoltaväliä ei montaa kertaa yön alin lämpötila ollut yli kymmentä astetta ja vielä 7.7. olin merkinnyt 7 astetta vuorokauden alimmaksi lämpötilaksi. Talvi sen sijaan oli leuto ja vähäluminen, huhti-toukokuu lämpimiä ja syksy harvinaisen sateinen ja lämmin. Ensilumet satoivat vasta marraskuun lopulla mutta nekin sulivat pois. Mustaa joulua ei täällä päin ole kovin usein näkynyt mutta nytpä tuli sellainenkin koettua. Tätä postausta 27.12. kirjoittaessa maa on juuri ja juuri valkoinen, sillä aamupäivällä satoi hetken aikaa räntää.

C-kohtaan sanoisin, että koskaan ennen meillä ei ole ollut näin pahaa myyrä- tai hiiriongelmaa puutarhan suhteen kuin tänä vuonna. Puoliksi syötyjä tomaatteja, mansikoita ja karviaisia löytyi pitkin pihamaata, kasvimaalta popsittiin mm. herneenversot poikki juuri silloin kun ne olisivat alkaneet kukkia. Myyriä vipelsi päivittäin siellä sun täällä, vaikka niitä loukutettiin ahkerasti. Karokin hoiti oman osansa...

Putsattu ja tasoitettu pihakiveys oli viime kesän rankimpia urakoita.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Varmaan myyrien loukutus. Pari piti listiä lapiolla, kun olivat onnistuneet tunkemaan itsensä loukkuun niin, että olivat vielä hengissä. Yöks. Aika iso ja fyysisesti myyränlistintää raskaampi urakka oli myös pihaantulon betonikiveyksen tasaaminen ja kitkeminen yhden viikonlopun aikana. Ai, että siitä olikin nautinnollista kolata lunta, kun sitä sen yhden kerran kolattavaksi asti satoi. Ei tössännyt kola ruohotupsuihin eikä tarvinnut käydä pienemmällä lapiolla tai harjalla viimeistelemässä kuoppien pohjalta lumia pois, kun kola ylsi laattoihin asti joka kohdassa. Ensi kesälle jäi kiveyksen loppuosa, ns. ajoväylä, joka aaltoilee jo erittäin paljon. Kukahan hullu sen jaksaisi tehdä?

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Ehkä aurinkokatos patiolle. Eipä paljon muuta tullut puutarhaan hankittuakaan. Katokselle ei ollut enää loppukesän aikana juuri käyttöä mutta ensi kesänä siitä on varmasti paljon iloa.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Loistokärhö 'Kaiser' yllätti jättisuurilla kukillaan.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Loistokärhö 'Kaiserin' mahtavan suurista kukista huolimatta valitsen tähän kohtaan kurjenmiekat. Eivät ne kaikki kukkineet mutta moni ilahdutti yllättävän runsaalla kukinnalla. Ehkä omat kurjenmiekkani ottivat mallia yltäkylläisen runsaasti kukkineesta Navettapiian kurjenmiekasta.

Olin melkein sanaton tämän kukkarunsauden edessä.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Perenna- ja pensaspuolella ei tainnut pettymyksiä tulla, kasvimaalla sitäkin enemmän. Hokkaidokurpitsat, avomaan kurkut ja paprikat eivät tehneet kunnon satoa. Ne kaikki taisivat kärsiä kesäkuun ja heinäkuun alun kylmistä öistä eivätkä elokuun alkupuolella uudestaan alkaneet kylmät yöt auttaneet yhtään asiaa. Tomaatit kestivät kylmyyttä paljon paremmin, vaikka eivät nekään mitään huippusatoa tehneet.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?
a. Kyllä vain ja osa jäi säästöön ensi kesää varten.
b. Suunnilleen
c. "Hieman" lipsahti lapasesta...
d. Mikä budjetti?

13. Mitä opit?

Tuholaisten määrä on vakio: jos kotiloiden ja hyönteisten kanssa pärjää, tulee myyräongelma. Niin, ja rusakotkin olivat tänä kesänä erityisen röyhkeitä; söivät loistokärhöjäkin ihan surutta sängelle, vaikka ne on yleensä jätetty rauhaan. Linnut taas söivät kaikki verkottamatta jääneet marjat. Ai, ja olihan täällä vielä narsissikärpäsongelmakin. Siitä huolimatta, että lapset saivat niitä napattua yllättävän taitavasti ja yhden sain itsekin kiinni, niin joku ehti munia kukkapenkissä olleeseen amaryllikseeni. Varmaan saan sanoa hyvästit myös kaikille lopuille narsisseilleni. Mutta etanoita ja kotiloita oli vain siedettävä määrä eivätkä nekään saaneet kovin suurta tuhoa aikaiseksi. Ensi kesänä varmaan tapellaan sitten niiden kanssa.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Osta uusia hiirenloukkuja ja ruuvaa ne laudanpätkään kiinni (kiitos naapuri vinkistä!). Silloin loukut eivät "lähde kävelemään". Ja uusia loukkuja pitää hankkia siksi, että vanhoista on jo menneet jouset. Liikaa käytetty... Jätä myös paprikoiden kasvatus kasvihuoneellisille puutarhureille. Yhden chiliruukun voi laittaa tulemaan ja chilitkin kannattaa kylvää mieluummin heti alkuvuodesta kuin vasta maaliskuussa.

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?
a. Suurin suunnitelmin
b. Kunnianhimoisin odotuksin
c. Kauhunsekaisin tuntein
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten

En itse asiassa tiedä, sillä en ole päässyt vielä niin pitkälle, että osaisin pohdiskella tulevaa kesää. Syksy oli aika rankka ja joululoma on mennyt siitä toipuessa. Jatkuva pimeyskin on vienyt veronsa. Tarvitsen näemmä selvästi valoa jaksamiseen, sillä aurinkoisen päivän jälkeen tuntuu nukuttavan paremmin, mikä taas näkyy virkeämpänä olona seuraavana päivänä. Kun aurinkoa ei juurikaan näkynyt koko syksynä, niin ihmekös tuo, jos unen laatu heikkeni vuoden loppua kohti ja sitä myötä väsymys lisääntyi. Luultavasti valon ja aurinkoisten päivien lisääntyessä puutarhainnostuskin herää ja lopulta sormet syyhyävät kevättä odotellessa.

Loistokärhö 'Skyfall' oli uusin kärhöhankintani. Kuinkahan se talvehtii? Taustalla mantsuriankärhö.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Vuosi 2025 jää pienimuotoisiin puutarhahistoriankirjoihin myös siitä, että kellari ja ulkoeteinen olivat talven tullessa melkein tyhjiä. Kellarissa taitaa olla vain seitsemän ruukkua omia talvetettavia (plus toinen mokoma äitini kasveja) ja eteisessä kuusi. Normaalivuonna kummassakin on ollut vähintään tuplamäärä kasveja ja ennätystalvena kellarissa taisi olla noin 70 ruukkua.

Haastan mukaan Kivipellon Sailan, Navettapiian ja Selättömän puutarhurin.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Täältä voit napata tyhjän haastepohjan ja käyttää sitä vastauksesi runkona. Muista vaihtaa kohtaan 6 oikea vuosiluku. Tai sitten voit toteuttaa haasteen täysin vapaamuotoisesti.

Haaste: kysymyksiä jouluperinteistä ja -tavoista

Nyt kun pikkuväen joulukiireet on raportoitu ja omat vähäiset joulupuuhat ohitettu, niin otanpa minäkin vihdoin käsittelyyn Selättömän puutarhurin jouluisen haasteen. Minut haastoi Rikkaruohoelämää-blogin Between.

1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein / rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

Amaryllis on vakiintunut suosikkijoulukukakseni yhdessä hyasintin kanssa. Valkoinen kerrannaiskukkainen ritarinkukka on mieluisin, mutta muutkin värit kelpaavat kyllä. Punaista minulla on ollut harvemmin mutta ei sekään ole inhokkilistalla. Hyasinteistakin käy mikä väri tahansa. Tänä vuonna minulla oli valkoisia ja sinisiä. Muutaman ostin itse ja loput toi isäntä, kun oli sattunut huomaamaan niitä myynnissä itsenäisyyspäivän jälkeen puoleen hintaan. Pidin osan ulkoeteisessä ja vaihdoin sieltä aina uudet sisälle kukkineiden tilalle.

Kokeilin istuttaa hyasintit ja amarylliksen lasilyhtyyn.

Viikko myöhemmin hyasintit kurkkivat jo lyhdyn suuaukosta ulos.

2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

Luultavasti mikään jouluperinne ei ole sellainen, josta pitäisin kynsin hampain kiinni. Voin joustaa yhdessä jos toisessakin asiassa. Yhtenä perinteenä meillä on viettää joulua joka kolmas vuosi kotona ja kahtena väliin jäävänä vuonna vuorotellen eri mummoloissa. Välimatkaa isovanhempien luo on sen verran paljon, ettei ole mitään järkeä ajella pyhinä paikasta toiseen. Tuleepahan vaihtelua itse kullekin, kun joka joulu on vähän eri kuviot. Ehkä se on sellainen perinne, josta joustetaan ainoastaan silloin, jos joku on sairaana joulun aikaan.

3. Osaatko mennä siitä missä aita on matalin esim. joulusiivouksen suhteen?

Ehdottomasti ja hyvin sujuvasti vieläpä. Meillä ei puunata paikkoja lattiasta kattoon ja pimeimpään komeron nurkkaan, vaan ihan tavallinen viikkosiivous saa luvan riittää. Se muuten hoidetaan yleensä tappelun tai vähintäänkin pitkällisen keskustelun (ja kun se ei auta, niin uhkailun, kiristyksen ja pakottamisen) kautta, sillä eräät pätkäkokoiset ovat ottaneet jo taaperoikäisestä lähtien tavakseen kapinoida siivousta vastaan. Hyvin sujuvasti kuitenkin jättävät jälkeensä enemmän sotkua kuin voisi kuvitella olevan edes mahdollista.

Hyasintteja ja sipulina ostettu amaryllis 'Picotee' 16.12.

Jouluaattona oli uudet hyasintit samassa ruukussa, sillä valkoiset ehtivät jo kukkia.

4. Käytkö joulusaunassa aattona?

Riippuu vähän siitä, millaisella porukalla ja missä sitä joulua vietetään. Tänä jouluna emme saunoneet aattona.

5. Teetkö itse joululahjoja?

Harvemmin. Yhdelle naapureistamme viemme joka joulu pienen pussillisen pipareita tai joulutorttuja, välillä myös sämpylöitä, jos on sattunut leipomisinnostus iskemään. Tänä vuonna sairastuimme koko perhe a-influenssaan 1-2 viikkoa ennen joulua, mikä vähensi kaikenlaista itse tekemistä. Ei onneksi mennyt joulu sairastaessa ja sekä lapsille että minulle tuli influenssan myötä viikon pidempi joululoma. Itse olisin kyllä mieluummin ollut senkin viikon töissä kuin sairaslomalla.

Viimejouluinen ritarinkukka 'Magic Green' kukki jo itsenäisyyspäivänä yhdellä kukkavanalla.

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

Kylmäsavulohi, kinkku, lanttu- ja porkkanalaatikko, rosolli. Jälkiruoka! Suklaa (mielellään mahdollisimman tummaa ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, kuten marmeladeja, pähkinöitä, hedelmiä, jugurttia, esansseja, mitänäitänyt tupataankaan tunkea ällömakeisiin markettisuklaisiin).

12.12.-25 maisemat olivat hyvin jouluiset ja pakkastakin -15 astetta. Jouluaattona maassa oli suunnilleen milli lunta.

7. Rakkain joululaulusi?

Jos on hyvä esittäjä, niin melkein mikä tahansa joululaulu uppoaa. On hanget korkeat nietokset, Rauhaa, vain rauhaa, Tonttu, Sylvian joululaulu, Sydämeeni joulun teen, Walking in the air, Taivas sylissäni, En etsi valtaa, loistoa... Siinä muutama äkkiseltään mieleen tullut mieluisa joululaulu. Aattona kuulin radiosta kappaleen Petit Papa Noël ja se pääsi kertaheitolla myös tuolle sangen pitkälle suosikkilistalleni. Miten niistä voi edes valita sitä kaikkein parasta? Inhokkilistan kärki on paljon helpompi: Sika, Joulumaa, Porsaita äidin oomme kaikki, No onkos tullut kesä? Tasapuolisesti kaikki yhtä kehnoja renkutuksia.

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

Aito kuusi siitäkin huolimatta, että neulasia löytyy lattioilta vielä juhannuksena.

9. Vanhin joulukoristeesi?

Joko kaverilta yläasteella (?) saatu jääkaappimagneetti tai itse tehdyt käpytontut. Kummatkin taitavat olla jostain 2000-luvun alkupuolelta peräisin.

Onkohan tämä jääkaappimagneetti vanhin joulukoristeeni?

Vai ovatko vanhimpia kenties nämä tontut (plus kuusi niiden kaveria)?

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

Torttu. Oikein suklainen, mehevä kuivakakku saattaisi kiivetä kisassa tortun rinnalle.

Melkein kokonaan lasten tekemät tortut.

En haasta nyt ketään kun haastekin on ollut jo jonkun aikaa liikkeellä ja moni on siihen vastannut. Jos et ole vielä osallistunut, niin nappaa tästä haaste vastaan. Tässä Maatuskan ohjeet:

Kopioi kysymykset, poistaa vastaukseni ja lisätä omasi. Voit mieluusti haastaa joskun mukaan ja kerro kyselyn aloittajan olevan Selätön puutarhuri. 

Jätä tämän postauksen kommenttikenttään tieto vastaamisestasi ja linkki blogiisi, ellet ole seuraajani. Näin löydän vastauksesi.

P.S. Laitoin blogin sivupalkkiin viimevuotisen Puutarhavuosi -haastepohjan, jos joku vaikka innostuu tekemään koostetta ennen kuin ehtii tulla haastetuksi (muistakaa muuttaa vuosiluku!). Taidan itse laittaa haasteen virallisesti liikkeelle tässä muutaman päivän sisällä.

Joulu ministi: 24

Miniväki näyttää juhlivan joulua varsin perinteiseen tapaan. Jouluherkkuja syntyi eilisen ahkeroinnin tuloksena niin paljon, että koko keittiö on kulhoja, vateja ja tarjoiluastioita täynnä. Ruokapöydällä näyttäisi olevan vihersalaattia, karjalanpiirakoita, voita, höyrytettyjä kasviksia sekä graavikalaa. Puuhellan päällä on laatikoita ja kinkkua, keittiötason päällä juomisia sekä jälkiruuaksi joulutorttuja. Minnillekin on laitettu jotain herkkua omaan kippoon lattialle. Jo on ihme, jos ei nälkä lähde näillä eväillä!

Emme taida livahtaa saunaseuraksi vai kuinka? Annetaan heille hetki yksityisyyttä ja palataan kotvasen kuluttua takaisin...

Ja sitten se joulun jännittävin hetki: lahjojen avaaminen. Nyt näette, mitä 18. päivän luukun salaisten puuhien tuloksena syntyi. Nestori sai lahjaksi lämpimät villasukat ja Inkeri kauniin korurasian. Koruja Inkerillä ei tosin vielä ole mutta nythän rasiaan voi alkaa hankkia täytettä. Minnikin sai oman pakettinsa, jonka sisältä paljastui leluhiiri (tai peräti rotta koosta päätellen). Lelu on tietysti kissanmintulla hajustettu.

Suuret kiitokset aktiivisesta osallistumisesta joulukalenterin pähkinöihin. Annoitte mielikuvituksenne suorastaan lentää ja vastauksianne oli hauska lukea.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogiystävilleni!

Joulu ministi: 23

Nälkä se ajaa pikkuväenkin ruuanlaittopuuhiin. Eilinen puuro kun päätyi Minnin ja kompostorin syötäväksi. Ensin pitää tietysti hakea kellarin kätköistä raaka-aineet ennen kuin voi kokkailla yhtään mitään. 

Nestori onkin jo aloitellut pilkkomista sillä aikaa kun Inkeri haki vielä viimeistä kuormaa kellarin uumenista.

Nyt on tulossa herkkua jos jonkinmoista ja näyttäisi uusi riisipuurokin jo muhivan hellalla. Vielä kinkku uuniin vai onkohan se jo uunista pois tulossa? Eiköhän näistä sapuskoista joku päädy omaankin suuhun!

PÄIVÄN PÄHKINÄ: Mitähän kaikkea huomenna tapahtuu?