Kukkiva kasvimaa

Kasvimaalla kuuluu minusta olla hyötykasvien lisäksi tietenkin myös kukkia. Silmänilon lisäksi niistä on hyötyäkin, sillä ne houkuttelevat mm. kukkakärpäsiä, joiden toukat saalistavat kirvoja. Kasvimaan kukat ovat myös hyvä mesilähde muille hyönteisille.

Ensimmäinen kehäkukka

En muistanut kylvää tänä vuonna kehäkukkia kasvimaalle lainkaan mutta onneksi maassa on sen verran siemenpankkia, että jonkun verran taimia on noussut sieltä sun täältä. Ensimmäinen kukkija oli vieläpä suosikkiväriäni, eli vaalea ja murretun sävyinen. Sen terälehdet ovat nupun avautuessa melko tummat, hieman ruosteenpunertavat mutta avonaisena kukka on vaalean kellertävä, hieman oranssiin taittava. Myös pari kirkkaan keltaista on nyt aukaissut pari kukkaa samassa lavassa. Toisessa on keltainen keskusta, toisessa ruskea.

Kasvimaan pihdanpuoleisen päädyn lavoja.

Kuvassa etummaisena olevassa lavassa tillit ovat alkaneet jo kukkia. Ne ovat viime vuodelta itsekseen kylväytyneitä ja niistä on kerätty lehtisatoa jo useamman kerran. Toisessa kohdassa keväällä kylvetyistä tilleistä on vasta hetki sitten pystynyt keräämään satoa. Taidanpa jatkossakin antaa tillien kylväytyä omatoimisesti, sillä se näyttää toimivan niiden kohdalla oikein hyvin. Tillit nojailevat keväällä kaadetun vaahteran oksista tehtyyn obeliskiin, jonka tein kyllä pääasiassa avomaan kurkkua varten. On se kurkkukin tuolta sekasotkun seasta kasvamassa; sen latva yltää nyt noihin vaakapuihin. 

Kukkiva tilli ja joku pieni kukkakärpänen.

Samassa lavassa kasvaa myös ilmasipulia, joihin iski jo jonkun aikaa sitten ehkä laukanruoste. Voi olla myös joku muu home- tai sienitauti, sillä tauti tuli erään kesäkuussa varsia pahasti runnelleen rankkasateen jälkeen. Keräsin kaikki viottuneet lehdet kompostiin mutta en raskinut katkoa sipuleita tekeviä varsia pois ennen kuin sipulit ovat riittävän suuria. Osan keräsin eilen ruuanlaittoon mutta muutama jäi vielä kasvamaan kokoa. Ilmasipulien takana korkeammassa lavassa rehottaa valtaviin mittoihin paisunut krassi, josta lisää hetken päästä. Kurkataan ensin krassin kanssa elintilasta taistelevia vahapapuja sekä kasvimaan samettikukkavalikoimaa.

Vahapavut ovat alkaneet tehdä jo ensimmäisiä palkoja. Taustalla oranssi samettikukka.

Joku otus on käynyt pikkuisen maistelemassa papujen lehtiä mutta minkäänlaista etanainvaasiota kasvimaalla ei näytä onneksi olevan tänä vuonna. Istuttelin samettikukkiakin vähän sinne sun tänne etanoiden houkuttimeksi, sillä ne ovat yleensä ensimmäisten joukossa erityisesti pelto- ja valepeltoetanoiden ruokalistalla. Sadesäällä pahasti etanoiden valtaama sammari on helppo nostaa juurineen ylös, jolloin myös nilviäiset lähtevät mukana. Siinäpä teille ilmainen vinkki etanatorjuntaan. Itse kerätyt vanhat samettikukan siemenet itivät vähän kehnonlaisesti, joten jouduin turvautumaan kaupan siemenpussiin. Nappasin suunnilleen ensimmäisen vastaan tulleen sekoituspussin ja täytyy sanoa, että tulipa aika laidasta laitaan eri värisiä sammareita.

Tässä yksi rivi pienempi- ja isompikukkaista.

Tässä lisää. Oikealla ylhäällä jättikukkainen ja alhaalla pienikukkaisin.

Yllä olevassa kollaasissa vasemman ylänurkan tummanpunainen ja oikean alanurkan pikkukukkainen ovat suosikkejani. Pienikukkainen taivuttaa harvat terälehtensä kukinnan edetessä suoraan alaspäin, jolloin pörheä keltainen keskusta nousee näkyvämmin esiin. Sympaattinen pörröpää. Aika kiva on myös vasemman alanurkan oikeanpuoleinen, punakuvioinen sammari. Sen sijaan sen vieressä oleva tasavärinen ja oranssi ei ole niin mieleeni eikä varsinkaan oikean ylänurkan överi-iso oranssinkirjava kukka.

Näistäkin kahdesta oikeanpuoleinen on enemmän mieleeni.

Autotallin seinustan kukkia.

Aika hauskasti sattui osumaan tomaattilaatikon sammarivärisuora. Pieni keltainen vasemmalla ja oikeanpuoleisen alakuvan sammarit ovat omista siemenistä kasvatettuja. Laitoin niitä chilin ja parin tomaatin ruukkuihin tarkoituksella, sillä punaista seinää vasten keltainen erottuu kivasti. Krassien kanssa kävi huonompi tuuri, sillä tietysti ne kaksi seinustan laatikkoon istuttamaani tainta olivat kumpikin punaisia eivätkä kauempaa katsottuna erotu yhtään seinästä. Se aiemmin mainittu kasvilavan monsterikrassi taas on lämpimän keltainen punaisin täplin. Yrttilavassa kasvava krassi ei ole vielä alkanut kukkia mutta siellä ei värillä olekaan niin väliä. Toiveiden täyttymys olisi oikein tummanpunainen, jollainen oli viime kesänä yksi krasseista. Luultavasti se on kuitenkin tasavärisen oranssi, sillä niitä on tullut joka vuosi vähintään yksi.

Tämä olisi sopinut hyvin punaista seinää vasten.

Yrttilavassa kukkivat timjami ja kamomilla.

Luulin keväällä, että timjami olisi kuollut taas kerran talven aikana. Pitkään sen heräämisessä menikin mutta viimein viimevuotisten taimien yksi verso heräsi henkiin. Nyt se alkoi kukkia. Toivon, että se ja sen ympärille istuttamistani uusista taimista edes joku selviäisi ensi talvesta. Ainakin joskus yhdestä talvesta selvinnyt timjami meni varmemmin seuraavankin talven yli kuin saman vuoden kasvatit. Timjamien seurana kasvaneet kamomillat alkavat jo olla tiensä päässä samoin kuin muualla kasvimaalla villiintyneet kamomillat. Pitäisi oikeastaan repiä kaikki pois ja karistella siemeniä vähän hallitummin sopiviin paikkoihin. Niistä saattaisi vielä saada myöhemmin syksyllä uutta kamomillasatoa.

Pioniunikoita valkosipulien seassa

Valkosipulipenkistä tuli melkoinen viidakko kun tuli syksyllä istutettua kynnet vähän liian tiheään ja ripsautettua vielä pioniunikon siemeniäkin sekaan. Ripottelin unikonsiemeniä myös muualle puutarhaan ja ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kaikki ovat tuota samaa luumunpunaisen sävyä. Alunperin olivat sekoitusta mutta olisiko sitten tuo väri ollut niiden perimässä dominoivin sävy?

Sokeriherneitä

Aidan viereen kun päästiin, niin katsotaan nyt muualtakin aidan vierustan kukintaa. Luumun sävyjä löytyy nimittäin lisääkin. Sokeriherne 'Grijze Roodbloiende' tekee kauniin punaiset ja melko suuret kukat ja makeat palot. Kuvanottohetkellä sattui olemaan aika vähän avonaisia kukkia mutta satoa noista on kerätty jo pariin kertaan. Jos herneenpalot päästää kasvamaan syöntikokoisiksi, herneet ovat vihreitä mutta tuleentuessaan ne muuttuvat luumunpunaisenkirjaviksi. Helpottaa kummasti keväällä kylvämistä, kun voi laittaa sokeri- ja silpoydinherneet samaan kippoon likoamaan ja silti erottaa eri herneet toisistaan. Herneiden juurella kukkii oranssinkeltainen kehäkukka.

Aidan vierustaa toisesta kohdasta

Sokeriherneiden ja papujen lisäksi aidan vierustan kapeassa penkissä kasvaa tänä vuonna sekaisin kamomillaa (yllätys), kehäkukkia, kuukausimansikoita, kaurajuurta, purppurarevonhäntää, tsinniaa ja puna-auringonkukkia. Kaksi viimeisenä mainittua eivät vielä kuki. Lisäksi heti aidan juuresta naapurin nurmikon puolelta nousee siankärsämöitä ja valitettavasti myös parin metrin matkalta vuohenkelloa, joka yrittää puskea kasvimaan puolelle. Revin niiden lehtiä myös aidan läpi aina kun ehdin mutta se vain hidastaa niitä hetken. Pitäisi kaivaa naapurin nurmikolta kaikki pois, jos haluaisi saada vuohenkellot kuriin mutta eihän sinne sovi mennä penkomaan. Keräsin pahimmalta vuohenkellokohdalta kaikki kuukausimansikat pois ja pidän sen pelkästään yksivuotisilla kasveilla, jotta voin edes keväisin ja syksyisin perata vuohenkellojen juuret mahdollisimman syvältä pois. Ainoa löytämäni luonnonmukainen keino vuohenkellon heikentämiseen olisi löytää jostain vuohenkelloruosteen vaivaamia kasveja, joilla voisi koettaa tartuttaa ruosteen mutta enpä ole vielä sellaisia löytänyt. Ahkera etsintä jatkukoon!

Kärhöjä ja vedenpaisumusta

Loistokärhö SAMARITAN JO ('Evipo075')

Nyt se on kuulkaa loppukesän kärhöjen kukinta-aika kunnolla käynnissä meilläkin. Aika hienoa! Moni kärhöistä nousi tänä vuonna reippaammin kuin viime vuonna mutta muutama on edelleenkin nukuksissa ja aika monta lähti kasvamaan vasta juhannuksen aikoihin tai jopa sen jälkeen, joten ne eivät ainakaan kovin pitkään ehdi kukkia ennen talven tuloa. Onneksi reippaammin kasvuun lähteneet näyttäisivät kukkivan niidenkin edestä.

Tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113')

Aurinkopenkin kärhötuessa PERNILLE aukaisi yhtä aikaa vaikka miten monta kukkaa. Kertarysäyksellä kukintaan taitaa olla hänen mottonsa. Toivottavasti kukinta ei pääty yhtä nopeasti kuin se alkoi. En ole varma, onko PERNILLEN kaverina kasvava tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' hengissä lainkaan. Versoja on kyllä noussut senkin kohdalta mutta kärhöt tuli istutettua melko lähelle toisiaan. Viime kesänä Violette ei ainakaan kukkinut eikä nytkään yksikään nupuista näytä sen nupuilta. Niiden versoja en erota toisistaan, joten on aivan mahdollista, että Etoile vasta kasvaa kaverinsa seassa kohti korkeuksia.

Loistokärhö 'Rouge Cardinal'

'Rouge Cardinalin' sametinpunaiset kukat ovat haastavia saada kuvattua oikean värisinä. Kärhö on upea ilmestys ja myös luotettava talvehtija. Lisäksi se on ollut ainakin meillä ensimmäisenä kukkivien loistokärhöjen joukossa, joten suosittelen nappaamaan sellaisen ostoskoriin heti kun vain vastaan tulee.

'Rouge Cardinal' ja taustalla ihan vasemmassa reunassa 'Omoshiro'.

Loistokärhö 'Omoshiro'

Loistokärhö 'Multi Pink' ei kyllä ole tänä vuonna kovin kerrannainen.

Istutin 'Multi Pinkin' vasta alkukesällä maahan, joten vaatimaton kukinta sille sallittakoon. Jospa se näyttäisi tulevina vuosina todellisen luontonsa. Sen väri on kyllä kaunis ja sopii hienosti nuotiopaikan mustiin puurakenteisiin. Sen kaverina kasvava 'Skyfall' on yhtä utuisen värinen mutta sävyltään liila. Istutin 'Skyfallin' vasta viime kesänä ja sillä meni hyvin pitkään päästä kasvun vauhtiin tänä vuonna. Viimein lähtempänä juhannusta se vihdoin suvaitsi näyttää nenäänsä ja on nyt lähtenyt rauhalliseen tahtiin kasvamaan. Mitäpä sitä hötkyilemään. Kolmantena samassa seinäkkeessä pitäisi kasvaa 'Madame Julia Correvonin' mutta se on näyttänyt nenäänsä viimeksi kesällä 2023. Olen melko varma siitä, että Madame on ottanut jostain niin nokkiinsa, että on päättänyt hiipparoida kokonaan muille maille. Ehkä hankin joskus uuden tilalle, sillä Madamella on oikein kauniin väriset kukat ja monet kehuvat sen olevan helppo ja varma kärhö.

Lauantai-illan rankkasadetta

Viimeisen parin viikon ajan oli mukavan poutaista mutta nyt Suomen yli liikkuvista saderintamista riitti meillekin vettä kerrakseen. Sääennusteita seuratessani päätin tyhjentää sadevesiastioita puutarhaan niin paljon kuin ehdin, jotta tynnyrit eivät ihan heti tulvisi yli. Yhdistin samaan urakkaan syyslannoitteiden levittämisen aremmille puuvartisille, niin on sekin annettu kerrankin ajoissa. Kasvimaan tynnyri oli jo tyhjentynyt muutama päivä aikaisemmin mutta liiterin nurkan tynnyri oli vielä puolillaan. Sen sijaan liiterin toisen nurkan IBC-kontti oli edelleen täynnä. Meillä ei ole suoraan sen hanaan käypäistä letkuakaan, joten kuskasin kaksi ämpärillistä kerrallaan vettä ympäri puutarhaa.  Kolmensadan litran kohdalla alkoi jo hapottaa ja kun lähemmäs 400 litraa oli kiikutettu vettä, päätin lopettaa homman siltä päivältä. Kengästäkin oli jo pohja irronnut useampi tyhjennysreissu aiemmin.

Kovia kokeneet puutarhalenkkarini.

Ihme kyllä, pohjan puuttuminen ei oikeastaan haitannut kävelemistä. Jalan alle jäävät pikkukivet ja muut kumpareet vain tuntuivat pikkuisen enemmän kuin toisen kengän läpi mutta vielä noilla varmaan muutaman viikon puutarhatöitä tekee... Seuraavana päivänä oli vuorossa vedenkantoa palstalla. Siellä kannoin istutuksille noin 200 litraa eikä kyllä sen jälkeen tehnyt mieli enää jatkaa omalla pihalla IBC-kontin tyhjentämistä. Hyvä, etteivät vesiämpärit tulleet jo uniinkin! Vielä kuitenkin ehdin kantaa muutaman ämpärillisen kontista vettä kasveille ennen kuin lauantai-iltana alkoi vedenpaisumus.

Lauantai-illan, yön ja sunnuntaiaamun aikana kertyneet vedet.

Tänä aamuna yhdeksän jälkeen sade rauhoittui hetkeksi aikaa sen verran, että viitsi lähteä tyhjentämään sademittarin. Päivän aikana satoi edelleen tasaista ja välillä melko reipasta tahtia vielä 25 milliä mutta neljän aikoihin sade alkoi vihdoinkin loppua ja viiden jälkeen aurinkokin hetkittäin pilkisteli nopeasti liikkuvien pilvimassojen välistä. Reipas tuuli kuivatti nopeasti enimpiä pisaroita kasveista, joten pääsin kuvaamaan kärhöjä.

Loistokärhö 'Innocent Blushin' ensimmäinen avautunut kukka oli saanut ikäviä täpliä terälehtiinsä.

Loistokärhö 'Multi Blue' kukkii jo komeasti pation laidalla.

Ensimmäinen loistokärhö 'Beautiful Briden' kukista on melkein auki.

Päivän kärhöksi laitetaan tänään kukintaansa aloitteleva mantsuriankärhö.

Mantsuriankärhö lähti jo alkukesästä kiipeilemään kohti naapuriseinäkettä enkä nähnyt tarpeelliseksi sitä takaisin omalle puolelleen ohjailla. Naapurissa 'Skyfall' ja 'Multi Pink' eivät kuitenkaan saa omaa osuuttaan tänä kesänä peitettyä, joten riittää tunkeutujallekin hyvin tilaa. Kirsikanpunaiset tuoksuherneet tuovat sentään vähän väriä seinäkkeeseen ja mantsuriankärhö hoitakoon vehreyspuolen kun kasvuhaluja kerta riittää. Tässäpä olivat meillä tällä hetkellä kukkivat kärhöt ja nyt vain odotellaan kaikkien pääkukintaa.

Kivikkorinteen toinen kukka-aalto

Kivikkorinteen kesäkuinen vaaleanpunavoittoinen värimaailma muuttui sinisävyiseksi kuun vaihtuessa heinäkuulle. Kovin suunniteltua kyseinen värinvaihdos ei ole ollut, vaan sattumoisin vain kivikkoon on kertynyt sinisiä keskikesän kukkijoita. Tilanne on toki taas muuttumassa, sillä kaukasianmaksaruohot ja ketoneilikat aloittelevat kukintaa ja rinteen päädyssä olevalla niityllä alkavat kukkia myskimalvat ja oreganot. Kurkataan kuitenkin nyt heinäkuun kahden ensimmäisen viikon värimaailmaa.

Etelänmunkki 'Blaulicht'

Etelänmunkit ovat olleet pörriäisten ilona jo vähän yli kaksi viikkoa. Kukinta alkoi aivan kesäkuun lopussa ja melko pian sinisiä kukkapalloja oli auki kymmenittäin. Edelleen kaksi viikkoa myöhemmin kasvustosta näyttää nousevan uusia nuppuja, vaikka seassa onkin jo paljon ruskettuneita kukintoja. Etelänmunkki on ollut kiva tuttavuus ja vaikuttaa viihtyvän mainiosti melkein pelkässä hiekassa. Sen siemenet näyttävät olevan hyvin itäväistä sorttia mutta siitä huolimatta siementaimia ei ole ainakaan toistaiseksi noussut ympäri kivikkorinnettä. Ehkäpä siemenet karisevat lähelle emokasveja tai sitten ne vaativat itääkseen luontoa hallitumpia olosuhteita. Olen itse kylvänyt niitä muiden perennojen mukana hankikylvöinä talvella.

Pari kimalaista etelänmunkin kukilla.

Kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies' on myös erinomainen pörriäiskasvi.

Heti etelänmunkin vieressä kasvaa toissa kevään siemenkylvöistä tullutta kivikkotörmäkukkaa. Sain siemenet Liisan kasvit -blogin Liisalta, kun teimme siemenvaihtareita. Minulla oli ennen samassa kohdassa kivikkotörmäkukka 'Pink Mist' mutta se kuoli muutama vuosi sitten ankarana talvena eikä se tehnyt itävää siementä niinä vuosina kun sain nauttia sen olemassaolosta. 'Misty Butterflies' näyttää olevan yhtä innokas kukkija ja myös oikein kaunis mutta väriltään se ei sovi aivan yhtä hyvin vieruskavereihinsa kuin edeltäjänsä. Pörriäiset tykkäävät tästäkin, mikä on kuitenkin pääasia. Lisäplussaa on sekin, että tämä kaikesta päätellen tekee itämiskykyisiä siemeniä ja toivon mukaan kylväytyisi myös omatoimisesti kasvupaikalleen. Törmäkukat ovat yleensäkin suht lyhytikäisiä, joten ei haittaa, jos uusia taimia on tulossa tasaiseen tahtiin.

Omatoimisia tarhakohokkeja.

Tarhakohokki on yksivuotinen koristekasvi, joka näyttää myös viihtyvän hyvin kivikkorinteessä. Olen osan kitkenyt pois mutta osa saa minusta jäädä aivan hyvin täyttämään mahdollisia perennojen kukintataukoja. Etelänmunkin ja tarhakylmänkukan välissä piti olla valkoinen tarhalevisia mutta sehän ei selvinnyt talven yli. Oli siis jopa hyvä, että tarhakohokkeja oli sattunut kylväytymään erityisen tiheään juuri levisian tilalle, niin rinteeseen ei jäänyt aukkopaikkaa. Tarhakohokki on väriltään samansävyinen kuin luonnonvarainen ketoneilikka, jota on rinteen juurella.

Muutama päivä sitten näkymä varjokujaa kohti näytti tältä.

Tarhakeijunkukka 'Hans' houkuttelee myös kimalaisia.

Kivikkorinne on nyt oikea pörriäisten paratiisi, kun pienellä alalla kukkii etelänmunkin ja kivikkotörmäkukan lisäksi myös iso ryhmä tarhakeijunkukka 'Hansia' ja myös nukkapähkämöissä alkaa olla kukkia auki. Kun siirrytään rinnettä alaspäin katua kohti, vastaan tulee myös iso puska loistosalviaa, joka on myös pölyttäjien mieleen. "Nurkan takana" rinteen pitkällä sivulla on toinen ryhmä nukkapähkämöä ja heti sen jälkeen isolla alalla karpaattienkelloa, jossa käy myös melkoinen kuhina. Lisäksi aivan rinteen juurella ja vuosi vuodelta enemmän myös kadun pään nurmikolla on sitä hetki sitten mainitsemaani ketoneilikkaa. Siitä näyttävät pitävän ainakin pienet perhoset ja varmaan siinä muutkin hyönteiset vierailevat.

Rinne melkein kokonaisuudessaan 6.7. kuvattuna.

Kiveyksen koloseen ängenneet sissit.

Ihmeen sitkeä on loistosalviakin, sillä tuo sama kiveyksen rakoseen itsensä lupia kyselemättä tunkenut taimi joutuu joka talvi olemaan melkein paljaana, kun sen päältä kolataan lumet pois. Pari kertaa olen repinyt koko puskan maanrajasta poikki mutta niin se vain tuli aina takaisin entistä runsaampana enkä sitten ole edes viitsinyt nähdä repimisen vaivaa. Sekaan tuppautui yhtä lailla luvatta ketoneilikka ja päivänkakkarakin. Siinäpä kelpo tervetuliaiskimppu pihaantulijalle. Siinäpähän sitten kukkivat siihen saakka kun saan aikaa ja inspiraation jatkaa viime kesänä aloittamaani pihakiveyksen tasoitusurakkaa. Eli siis koko homman purkamista, tasoitusta ja uudelleenladontaa. Silloin lähtevät niin rikkaruohot kuin salviatkin.

Karpaattienkelloja ja ihan rinteen yläreunassa vähän alppiasteriakin.

Alppiasteri aloitti kukinnan kesäkuun puolivälin aikoihin ja näyttää lopettelevan nyt kun karpaattienkellot ovat komeimmillaan. Pitänee laittaa muistiin, että alppiasteria kaivattaisiin kivikkorinteeseen lisää. Rinteen ensimmäinen isompi kukkapläjäys kun ajoittui touko-kesäkuun taitteeseen ja kesäkuun parille ensimmäiselle viikolle ja sen jälkeen oli aika hiljaista kukinnan suhteen heinäkuun alkuun saakka. Tosin hopeahärkit, kangasajuruohot ja ilmeisesti myös keltamaksaruohot kukkivat kesä-heinäkuun taitteessa juuri oman reissuni aikaan, eli täysin kukatonta ei ole ollut missään vaiheessa. Joka tapauksessa suht pitkään kukkiva alppiasteri sopii varmasti joukkoon vallan mainiosti.

Kukkivia kattomehitähtiä ja kamtsatkanmaksaruoho sekä vähän kitketttävää.

Kivikkorinne on ollut aika vaivaton hoidettava mutta kamtsatkanmaksaruohon lähettyviltä taisi kitkeminen unohtua alkukesän kitkentäkierroksella. Perusteellisempi nosto-operaatio lienee tarpeen, sillä maksaruohon seasta näyttäisi nousevan punatähkän taimikin. Sille löytyy kyllä parempiakin paikkoja kasvaa, sillä pari metriä taaempaa kaivoin syksyllä isotähtiputkia ja oreganoja pois eivätkä niiden tilalle istuttamani keltatörmäkukan taimet tainneet selvitä talven yli. Vanha puska onneksi selvisi ja on nyt nupullaan. Hyvä niin, sillä ilmeisesti joku rastas oli käynyt mylläämässä taimivauvalassa reissuni aikaan ja tuhonnut mm. törmäkukan taimia. Ei auta kuin kasvattaa uusia ensi keväänä. Onneksi törmäkukat saattavat kukkia jo ensimmäisenä vuotenaan, jos aloittaa esikasvatuksen varhain.

Rinteen alkupää tähän aikaan heinäkuuta.

Päivän kärhönä on 'Multi Blue' tuoksuherneiden kanssa.

Kivikkorinteessä ei kärhöjä ole, joten joudumme hyppäämään patiolle saakka. Loistokärhöistä 'Multi Blue' ehti tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan. Ensimmäinen nupuista aukesi 9.7. ja nyt kukkia on jo monta auki. Niiden kaverina kukkii liilan ja violetin sävyisiä tuoksuherneitä ja yksi hyvin tummanpurppurainen 'Spencer Beaujolais'. Hauskasti kaikki tummemmat sävyt sattuivat vasempaan reunaan, jossa kasvaa vaaleanliila loistokärhö SAMARITAN JO ja oikeassa reunassa on pelkästään 'Multi Bluen' värisiä sekä hempeän vaaleanliiloja tuoksuherneitä.

Viikossa tapahtuu paljon

Kurjenmiekka vesipisaroiden koristamana.

Yksi puutarhani kauneimmista kurjenmiekoista oli päättänyt avata ainokaisen kukkansa juuri silloin kun olin viikon poissa kotoa. Onneksi sattui olemaan viileä sää, niin ehdin näkemään kukan parhaimmilleen avautuneena, kun heti ensitöikseni kipaisin kuvaamaan kyseisen kaunottaren. Olin ennen reissuun lähtöäni huomannut toisessa kurjenmiekassa nuppuja, joten osasin aavistella, että utuisen siniliila iiris saattaisi myös kukkia piakkoin. Harmikseni se ei ole yhtä innokas kukkija kuin seuraavan kuvan valkoinen kurjenmiekka, joka on samasta siemenerästä aikoinaan kylvetty.

Tässä kurjenmiekassa oli jo monta kuihtunutta kukkaa.

Melkein tekisi mieli siirtää sininen kurjenmiekka valkoisen viereen, jos vaikka sininenkin sitten innostuisi kukkimaan yhtä runsaasti. Ei niillä kyllä ole kuin pari metriä välimatkaa nytkään mutta sinisellä on ympärillään paljon kookkaaksi kasvavia kasveja, jotka saattavat sekä varjostaa liikaa että viedä voimia. Suht matalana se olisi myös paremmin edukseen vähän lähempänä kulkuväylää ja valkoisen vieressä olisi sopivasti sille tilaakin. Taidanpa laittaa siirto-operaation vakavasti harkintaan. Kurjenmiekkojen kukkia on tulossa lähiaikoina lisää, sillä molemmat vanhoista valkoisista siperiankurjenmiekoistani on päättänyt kukkia ja nuppujen määrästä päätellen vieläpä aika runsaasti. Onneksi en hävittänyt ihan kaikkia niistä. Vielä kun loput kaksi itse kylvetyistä innostuisi myös kukkimaan mutta se taitaa olla turha toivo ainakin tämän kesän osalta.

'Elina'-pioni oli saanut seuraa kärhöstä.

Sen lisäksi, että sade oli kaatanut pioneita pitkin pituuttaan, yksi perintöpioni 'Elinoista' oli saanut painolastia loistokärhö 'Jan Pawel II':n versosta. Kun puutarhuri on poissa, kärhöt lähtevät karkuteille. Aika monta kärhönversoa sain ohjailla takaisin tukiaan kohti. Pionin sekaan karannutta en edes lähtenyt irti repimään. Kukkikoon aikanaan pionin päällä. 'Elinan' takana vaaleanpunainen varjolilja on aloittanut kukinnan sointuen lähes täydellisesti pionin väriin.

Takapihalla myös valkoiset varjoliljat kukkivat.

Aurinkopenkin itse risteytetty 'Minna-Elina'-pioni oli ennen reissuani aloittelemassa kukintaa.

Menetin tänä vuonna aurinkopenkin ja pensasryhmän pionien pääkukinnan melkeinpä kokonaan. Matkalle lähtiessäni ensimmäiset kukat olivat avautuneet mutta suurin osa päänupuista oli vasta avautumaisillaan. Kotiin tultuani sain viettää hyvän tovin saksien ruskettuneita ja sateista lähmääntyneitä kukkia pois.

Kauniisti pionit olivat varmasti kukkineet ruskettuneista kukista päätellen.

Täytyy kyllä sanoa, että yleisilme virkistyi toimenpiteen seurauksena kummasti ja vielä jäljellä olevat sivunuput pääsivät nousemaan korkeammalle. Kuihtuneista kukista pystyin kuitenkin päättelemään sen, että 'Minna-Elinan' lopullinen kukan malli ja koko on selvästi nyt saavutettu. Kukinnan alussa leveän lautasmainen kukka kasvaa korkean kerrannaiseksi, melkein pallomaiseksi. Korkeutta pionilla on selvästi vähemmän kuin vieressä olevalla vaalealla 'Katharina Fontijnilla', mikä tekee siitä hieman helpomman tuettavan.

Pitsipihlaja

En tiedä, johtuuko pitsipihlajan hirmuisen myöhäinen kukinta-aika nuoresta iästä vai jostain muusta mystisestä syystä mutta vihdoin senkin nuput ovat auenneet. Luulin jo, että se kuivattaisi nuppunsa jo alkumetreillä, kun ne eivät alkaneet aueta edes silloin kun muut pihlajat olivat jo kukkineet. Tuoksua noin pienessä määrässä kukkia ei juurikaan tuntunut, joten joudun odottelemaan tulevia vuosia. Yksittäisen kukan koko näytti minusta olevan pikkuisen suurempi kuin tavallisella kotipihlajalla mutta vertailukohtia ei tosiaan nyt ole.

Ensimmäiset tuoksuherneet kerätty maljakkoon.

Pari tuoksuhernettä kukki jo pari päivää ennen reissuunlähtöä mutta nyt useammassa oli kukkia. Toistaiseksi jokainen kukkiva tuoksuherne on tehnyt ilahduttavan pitkät kukkavarret; jokaisessa oli vähintään 25cm:n pituiset, joissain jopa yli 30-senttiset. Sellaiset saa aseteltua ihan maljakkoonkin pienimmän juomalasin sijaan. Monena vuonna tuoksuherneiden värimaailma on ollut enimmäkseen hempeän vaaleanpuna-kirsikanpunasävyinen valkoisella höystettynä mutta tänä vuonna halusin vahvempia värejä. Muut ovat omista siemenistä kerättyjä mutta kuvan luumunsävyiset ovat 'Spencer Beaujolais' -lajiketta, jota kylvin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Hempukka vaaleanliila oli kiva yllätys vahvempien sävyjen seassa. Valkoista on tänäkin vuonna mutta ne eivät ole vielä alkaneet kukkia.

Astetta villimpi valkosipuli

Valkosipulin kiekuraiset skeipit (kiepit, kukkavarret, miten itse kukin niitä haluaa kutsua) saavat joka kesä hymyn huulille. Miten ne osaavatkin tehdä niin taiteelliset kiekurat? Tänä vuonna kuitenkin yksi oli nostanut kiekuraisuuden aivan uusiin sfääreihin. Mikä lie kasvuhäiriö tullut sille? Kukkavarsiakin kun oli kaksin kappalein. Toinen valkosipuli oli tehnyt maasta lähtien kaksi vartta, joihin kumpaankin oli tullut normaali skeippi. Keräsin kaikki skeipit pois ja pätkin paistinpannulle. Herkkua niin siltään kuin muun ruuan seassa.

Samettikukkia kasvulavojen reunassa.

Kirpat, kaalikoit ja ties mitkä ovat popsineet kyssäkaalien lehdet reikäisiksi mutta itse kyssät näyttävät toistaiseksi olevan koskemattomia. Ehkä violetti väri hämää tuholaisia. Sen sijaan sametti-, kehä- ja hunajakukka tai tomaatti ovat tehottomia sen suhteen. Yhtä reikäisiä ovat ne lehdet, jotka ovat muiden kasvien seassa kuin nekin, jotka ovat kauempana hämäyskasveista. Sammarit ovat sekoituspussista ja osa omista vanhoista siemenistä ja sekä kukan värejä, malleja että kokovariaatioita on ihan laidasta laitaan. Pitää laittaa jossain vaiheessa kuvakavalkadia sammarivalikoimasta.

Palsta oli villiintynyt niin hyvässä kuin pahassa.

Kävin eilen puuhailemassa muutaman tunnin viljelypalstallakin. Vaikka kävin siellä muutama päivä ennen reissua kitkemässä isoimmat rikat ja ohjailemassa mm. herneenversoja tukiinsa, oli puolentoista viikon jälkeen iso urakka odottamassa. Tulipahan tutustuttua moniin rikkaruohoihin, joita ei omalla tontilla ole näkynyt. Iloinen yllätys olivat kollaasin vaaleanpuna-valkokirjavat perunankukat (lajike Acoustic), jotka olivat kuin kauniita kuin korut. Yhtä iloista oli se, että suurin osa palstalle istutetuista tai kylvetyistä kasveista oli lähtenyt kasvuun. Valkokaalit olivat verkosta huolimatta reikäisiä, mikä ei yllättänyt. Lapsetkin olivat jo kesäkuussa listineet kaalikoin toukkia kaaleista mutta eihän niitä kaikkia huomaa millään. Luultavasti verkko ei ole ollut joka kohdasta riittävän tiukasti maata vasten tai toukkia listiessä aikuisia koita pääsi livahtamaan lisää apajille. Sipulit, porkkanat ja perunanvarret kasvavat lupaavasti ja myskikurpitsat ovat alkaneet kukkia. Maissit ovat vasta polvenkorkuisia, joten epäilen kovasti, ehtivätkö ne tehdä yhtäkään tähkää. Katsotaan...

Päivän kärhönä 'Arabella'

Loppukesän kärhöistä tiukukärhö 'Arabella' ehti tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan. Pari loistokärhöä on myös viittä vaille avannut ensimmäiset nuppunsa. Kitkettävää on runsain määrin, joten nyt lähden seuraavaksi jatkamaan sitä urakkaa. Tulevilla heinähelteillä se homma ei ehkä innosta niin paljoa kuin nyt, kun lämmintä on "vain" 24 astetta.