Kivikko kukassa

Kivikkorinteen vanhimmasta osasta on muotoutunut aikojen saatossa oikea alkukesän kohokohta, vaikka kivikkohan on aina kaunis katsella. Nyt se on kauniin lisäksi myös värikäs, kun suurin osa rinteen kasveista kukkii.

Pinkki kissankäpälä

Enpä olisi uskonut, miten nopeasti Tutkimusmetsän puutarha -blogin Marjukalta kaksi vuotta sitten saamani pikkuruiset kissankäpälän alut kasvavat. Viime vuonna kuvan kasvustossa oli kymmenen kukintoa, nyt en edes viitsinyt laskea ja toinen mätäs on yhtä suuri. Pidän kyllä niiden hopeaisesta kasvustostakin mutta kyllähän tuollainen kukkapaljous ilahduttaa erityisen paljon. Värikin sopii täydellisesti muiden kivikkorinteen kukkijoiden sekaan.

Kuvan keskellä toinen kissankäpäläkasvusto.

Viime kesänä purin hieman kivikkorinteen alareunaa ja lisäsin kompostimultaa kasvualustan pohjalle. Se oli selvästi henkihieverissä kituneiden marmorimehitähtien mieleen, sillä ne ovat nyt paljon virkeämpiä ja kookkaampia. Niitä on heti ylläolevan kuvan vasemmassa alareunassa kissankäpälien alapuolella. Sähäkänpinkki levisia on tähtilevisia 'Little Raspberry', joka on osoittautunut yhtä luotettavaksi talvehtijaksi kuin minulla jo monta vuotta ollut 'Little Plum'. Löysin Raspberryn juurelta pari siementaintakin, joista isoimman otin ruukkuun kivikkokasviasetelmaan kasvamaan kokoa (siitä projektista kuvia myöhemmin). Kurkataanpa seuraavaksi, mitä hempeän liilansinistä pilkistää 'Little Raspberryn' yläpuolella keto-orvokkien seassa.

Kellarissa talvetettu unkarinsinililja sai seurakseen tarhamehiläisen.

Ainoastaan viisi sipulia viidestätoista suostui kukkimaan mutta ei se mitään. Parempi edes muutama kukka ja suurin osa sipuleista hengissä. Jos ostaa sipulit melko myöhään, niin ei voi varsinkaan pikkusipuleiden kohdalla olettaa, että kaikki olisivat selvinneet myymälässä kuivumatta liikaa. Jospa sinililjat viihtyisivät kivikkorinteessä ja kukkisivat runsaammin ensi keväänä. Tykkään niiden pitsimäisistä kukinnoista ja sävykin on oikein mieleinen. Kerrassaan ilahduttava tuttavuus.

Tähtilevisia 'Little Plum' siementaimineen.

'Little Plum' jurotti aluksi useamman vuoden mutta sen jälkeen se on kukkinut joka vuosi runsaasti ja pitkään, ja tehnyt paljon siementaimia ympärilleen. Olen siirtänyt niitä takapihallekin ja ne viihtyvät siellä aivan yhtä hyvin. Luulen, että jurotuksen syynä oli juuripaakkuun jäänyt turvemulta, josta kyllä poistin osan heti tuoreeltaan ja korvasin karkealla hiekalla. Jossain vaiheessa muistan kitkemisen yhteydessä kaivaneeni lisää turvetta pois levisian juurien seasta. Siementaimet, joiden juurissa ei luonnollisesti ole turpeen hitustakaan, ovat kasvaneet paljon reippaammin. Uudemmilta levisiahankinnoilta olen kaivanut varsinkin juuripaakun yläosasta turvetta niin paljon pois kun vain olen saanut. Sekään ei auttanut viime kesänä ostamaani valkoista tarhalevisiaa selviämään talvesta. Ehkä tarhalevisiat vain ovat tähtilevisioita talvenarempia. Kesälevisiakin minulla joskus oli yhden kesän ajan. Sen kohtaloksi koitui ainakin paha talvi mutta ehkä myös juuripaakkuun jäänyt turve. En silloin vielä ollut oppinut tuntemaan levisioiden sielunelämää.

Keto-orvokit pärjäävät ihan olemattomassa kasvualustassa.

En ole ollut kovin tiukkapipoinen keto-orvokkien kitkemisessä. Minusta ne näyttävät kauniilta kukkiessaan kivien kolosissa ja kukkia riittää vielä runsain mitoin koko kesäksi. Ne ovat niin pienijuurisia, että häiritseviin paikkoihin ilmestyneet taimet saa nyppäistyä milloin vain pois ilman työkaluja. Jos jossain kiven kolosessa ei kasva sammalta tai itse istuttamaani kasvia, sen valtaa kuitenkin joku inhottavampi rikkaruoho. Jokainen kukkiva keto-orvokki siis vie tilan potentiaaliselta hankalammin kitkettävältä nurkanvaltaajalta. Keto-orvokki taisi myös muistaakseni olla jonkun hopeatäpläperhosen toukan ravintokasvi, mikä on myös yksi syy lisää antaa orvokkien kasvaa.

Sammalleimuja ja keto-orvokki.

Oli tarkoitus pitää eriväriset sammalleimut pikkuisen erillään mutta niinpä vain punainen sammalleimu oli suikertanut kirjavakukkaisen 'Candy Stripesin' sekaan. En ollut aiemmin kiinnittänyt niin huomiota sammalleimujen kukkien muotoon mutta kuvasta huomasin, että pinkillähän on paljon leveämmät terälehdet kuin Candylla. Seuraavaksi pitänee siis verrata muidenkin värien kukkien muotoja keskenään. Pinkkejä minulla on ainakin kahta tai kolmea erilaista ja lisäksi liilaa ja valkoista. Ja valkoisiakin oli kaksi erilaista mutta ainakaan se toinen ei vielä kuki. Toivottavasti se ei ole kuollut talven aikana.

Pihaantulosta. Puolivälistä oikealle on vanhin osa, vasemmalle uudempaa.

Vaikka sammalleimut ovat kauniita, niin joudun ehkä vähän rajoittamaan ainakin 'Candy Stripesin' leviämistä, jotta se ei hautaa vanhan osan pikkuruisia aarteita kokonaan alleen. Viime syksynä hankittu nukki on aivan sen vieressä ja se ei tasan tarkkaan kestä kilpailua. Levisian siementaimiakin oli jo sammalleimun oksankärkien alla ja mielelläni antaisin myös kissankäpälälle mahdollisuuden levittäytyä laajemmalle alueelle kun se noin hyvin on alkanut viihtyä. Valkoinenkin kissankäpälä olisi kiva hankkia ja onhan tuollaisia pienempiä kivikon ihanuuksia vaikka mitä muitakin.

Sama paikka muutama askel kauempaa.

Viime syksynä rinteen alle siirretyt sammalleimut kukkivat myös. Sinne menikin iloisesti kahta eri punaista sekaisin mutta se ei haittaa. Seassa kasvava ketoneilikka alkaa myös nuppuilla, joten pinkinkirjavaa kukintaa tulee joka tapauksessa rinteen alle lisää. Huomaatteko muuten aidan oikeanpuoleisessa päässä valtavan kokoisen ja komeasti kukkineen tarhakylmänkukan? Voitteko uskoa, että minulta meni ilmeisesti sen paras kukinta ihan kokonaan ohi? Olin käynyt kuvaamassa 27.5. ensimmäiset avautuneet levisian kukat ja 3.6. tarhakylmänkukasta oli jo puolet kukista kuihtunut. Seasta toki nousi vielä vaikka miten paljon kukkia mutta ne hautautuivat kukkineiden joukkoon. Millainen puusilmä ei ole voinut huomata noin runsasta kukintaa sen ollessa parhaimmillaan? Olinko juuri silloin poissa kotoa vai satoiko vettä?

Ohikukkinut tarhakylmänkukka 3.6. ja sen pienempi kaveri hieman paremmassa kukinnan vaiheessa.

Noh, kerrankos sitä jää melkein puolimetrinen kukkapallo kymmenine kukkineen keskeisimmällä paikalla pihaantuloa huomaamatta. Ensi talvena tuon jättiläisen nakertaa kuitenkin myyrä viimeistä juurenkärkeä myöten ja montun pohjalla köllöttää melonin kokoiseksi palloksi pullistunut talttahammas röyhtäillen tyytyväisenä kuin Karvinen konsanaan. Jospa ei kuitenkaan. Pari kertaa myyrä on yrittänyt tuhota tuon monsterin mutta se ei ole moisista yrityksistä säikähtänyt.

Uudemmalla puolella kukkivat patjarikot.

Patjarikoilla meni myös hetkinen löytää omat paikkansa kivien kolosista mutta nyt nekin ovat päässeet alueenvaltauksen makuun. Vihreät mättäät patjarikon seassa ovat pääasiassa karpaattienkelloa, joka näyttää myös viihtyvän rinteessä. Keltatörmäkukkiakin kuvassa näkyy ainakin yksi. Ne ovat ilmeisesti melkein kaikki hengissä ja mielestäni löysin myös ainakin yhden taimen, jota en ollut itse istuttanut. Siementaimi siis. Törmäkukat ovat aika lyhytikäisiä, joten siementaimet saavat minun puolestani kukkia siellä, minkä paikan itselleen sattuvat valitsemaan. Valkoinen mätäs aidan heti edessä on amerikanvuokko.

Amerikanvuokko patjarikkoa juurellaan. Rikkaruohojakin on muutama.

Amerikanvuokkoja kukkii rinteessä nyt kaksi mutta onnistuin valikoimaan tähän postaukseen sellaiset kuvat, joissa sitä toista ei näy. Se ei ole vielä noin iso kuin edellisen kuvan kaunistus mutta näkyy kuitenkin kadulle kivasti. Siinä on myös kasvi, joka saisi minun puolestani hieman levittäytyä rinteeseen mutta en ole löytänyt puutarhastani vielä yhtäkään amerikanvuokon siementainta. Vuokkoja on kuitenkin kolmessa eri kukkapenkissä, joten voisi kuvitella edes johonkin tulevan siementaimia. Suurin osa istutetuista on kuollut, joten ehkä tämä primadonnavuokko ei vain suostu viihtymään ihan missä tahansa. Vaaleanpunainenkin amerikanvuokko olisi muuten kiva saada. Se sopisi aika kivasti kivikkorinteen värimaailmaan.

Ei kukkia mutta japaninmaksaruohon viereen oli tullut aivan ihana sammalmatto.

En tiedä, mikä tuo sammal on lajiltaan tai mistä se on keksinyt juuri tuohon tulla mutta se saa ehdottomasti jäädä. Maksaruohon lehtien sävy korostuu aivan eri tavalla kiviä kuin kirkkaan vihreää sammalta vasten. Oli muutenkin aika sopivaa minusta, että juuri japaninmaksaruohon viereen kasvoi samettisen pehmeä sammal. Rinteen ja oikeastaan koko puutarhani tyyli on kaukana japanista mutta ehkä pieni japani-viittaus on ihan hauska yksityiskohta kaiken sekametelin sekaan. Toisaalta tiivis sammal estää myös rikkaruohoja kylväytymästä kivien koloihin. Kitkin muutama päivä kuvaamisen jälkeen koko rinteen ja sain vain vajaan kottikärryllisen rikkaruohoja, vaikka nyhdin rinteestä useamman ison oreganon ja lemmikkimättään ihan pikkuisten rikkaruohojen lisäksi.

Puupioni kukkii ensimmäisen kerran.

Puupioni ei ole kivikkorinteessä mutta pakko oli sen ensikukinta ympätä mukaan ennen kuin kukinta on ohi. Joku (ehkä kotilo) oli vähän maistellut nuppua, joten terälehdissä on reikiä. Se ei kuitenkaan pionin kauneutta latista.

Söpöt, uudet ja sinnikkäät

Jutun juurta löytyisi puutarhasta nyt vaikka miten paljon. Iskee suorastaan valinnan vaikeus, kun yrittää päättää, mihin keskittyisi. Varmaan tuttua meille kaikille. Koska lukuisista kottikärryllisistä kitkettyjä voikukkia, rönsyleinikkejä ja lemmikkejä ei saa sen parempaa juttua kuin valvatin ja juolavehnän juurista, päätin koota muutamasta sieltä täältä räpsitystä otoksesta jonkinlaisen silppusalaatin. Otsikoinnistahan se on vain kiinni, eikös vain?

Tästä kuvasta tuli aika söpö minusta.

Tänä vuonna on selvästi valkoisten lemmikkien kukoistuskausi. Ehkä se johtuu siitä, että olen kiskonut joka vuosi eniten sinisiä pois. Valkoiset eivät kasva niin korkeiksi kuin siniset, joten ne eivät myöskään kuihtuessaan hautaa ihan kaikkea mustanruskeankirjavan massan alle. Pörriäiset näyttävät viihtyvän runsaissa lemmikkikasvustoissa, olipa kukan väri mikä hyvänsä. Kuvaan pääsi ihan tavallinen tarhamehiläinen mutta kimalaiset ja kukkakärpäsetkin näyttävät tykkäävän lemmikkien mesitarjonnasta. 

Tulppaani 'Hilde' on ehdottomasti söpö.

'Hilde' hukkui viime kesänä lemmikkien ja kurjenpolvien sekaan. Kaivoin sipulit kukinnan jälkeen kivikkorinteeseen kaukasianmaksaruohojen väliin mutta ainoastaan yksi niistä suostui kukkimaan. En ole varma, olivatko muut edes lähteneet kasvuun. Kapeita lehtiä ei ole kovin helppo erottaa muiden alueella kasvavien kevätkukkijoiden lehdistä.

Sinikämmen 'Alba'.

Melko tarkalleen viisi vuotta sitten ihan pikkuruisena siementaimena ostettu sinikämmen ei ehkä kuulu enää kategoriaan 'uudet' mutta ainakin se on uudehko. Söpö-vaihekin taitaa olla tämänkokoiselta kasvilta jo mennyt vähän ohi mutta pakko oli laittaa siitä edes yksi kuva. Niin paljon ihastusta se on nyt herättänyt kukkiessaan palloesikoiden takana. Ensimmäinen kukinta oli kaksi vuotta istutuksen jälkeen ja se on ollut joka vuosi entistä komeampi. Kukkia on hauskasti ihan alhaalta ylös asti.

Uusi? Kyllä! Söpö? Ehdottomasti!! Sinnikäs? Toivottavasti.

Paikallisen taimiston mainoksessa oli toukokuussa -30% etukuponki puuvartisesta tai köynnöksestä. Kärhöhyllystä ei ihan supermieluisaa uutuutta silloin löytynyt, joten kiersin pensasosaston läpi. Sieltä kaikkien muiden kasvien seasta silmiini osui verijapaninvaahtera 'Atropurpureum'. Sen perään olen kuolannut hirmuisen monta vuotta mutta onnistunut aina vastustamaan kiusausta. Nyt ei pystynyt. Taimi oli täydellinen, etukuponki poltteli taskussa ja takapihalta oli juuri kaadettu 'Viipurin punaluumun' jämä pois. Tontin suojaisin kohta oli siis tyhjillään.

Onnea ja pitkää ikää, vaahtera!

Varmintahan olisi näillä korkeuksilla talvettaa tällainen ihanuus kellarissa mutta päätin nyt ottaa riskin. Puut, pensaat ja rakennukset suojaavat vaahteraa tuulilta, kevätaurinko ei osu tuohon kohtaan kunnolla, maa viettää alaspäin, multa on muhevaa mutta ei savista ja vaahtera näkyy vielä olohuoneen ikkunastakin. Taimella on kesä aikaa juurtua, aion ehdottomasti muistaa antaa sille syyslannoitteen jo heinäkuun loppupuolella ja tarvittaessa hankkia pakkaspeitettäkin talvisuojaksi. Jossain sille luvattiin -18 asteen pakkasenkestoa ja nyt kun on ollut muutama vähäluminen talvi, niin jospa lumisuojaakin tulisi vaihteeksi kunnolla. Vaahteran alle jäi muutama ennestään paikalla ollut punalehtinen keijunkukka mutta siirsin niiden kaveriksi vaalean haltiankukan ja kaksi hempeän vaaleanpunaista esikkoa. Ruohosilppua tuli ohuelti katteeksi kun luumupuun juurakon kaivamisen jäljiltä jäi niin paljon paljasta multapintaa. Muuta lannoitusta en vaahteralle laittanut, jotta se ei innostuisi kasvamaan liian vauhdikkaasti.

Nimetön narsissi, jolla oli kukinnan aluksi vaaleankeltainen torvi.

Jokainen narsissikärpäsen toukilta selvinnyt narsissi tällä tontilla ansaitsee sinnikkyysmaininnan. Peittokurjenpolvi 'Biokovo' lienee harhauttanut narsissikärpäsiä sen verran, että yksinäinen narsissi oli jäänyt huomaamatta. Jospa ensi vuonna kukkiakin olisi enemmän. Takapihalta kuunliljojen seasta löytyi myös kaksi 'Replete'-mätästä mutta ne ehtivät jo kukkia. Enempää ei takapihan puolelta narsisseja löytynyt. Aurinkopenkistä löysin kaksi pientä mätästä 'Starlight Sensationia' niiden toukokuun alkupuolella kukkineiden tetejen lisäksi. Aika surkeaa siihen nähden, miten paljon narsisseja olen tälle tontille istuttanut.

'Recurvus' on hengissä myös.

'Recurvus' on sekä hengissä että tuplannut kukkamääränsä sitten viime kesän. En osaa edes veikata, miten se on selvinnyt narsissikärpäsiltä, sillä mitään ei kasva heti näiden vieressä vielä tähän aikaan kesästä. Melkein metrin päässä oleva pioni tuskin antaa sille "hajusuojaa" kärpäsiltä kun ei se ole auttanut aurinkopenkissäkään. Ehkä kärpäset eivät sitten vain ole sattuneet liikkumaan juuri tuolla suunnalla. Yksi 'Thalia'-mätäskin kukkii reilun parin metrin päässä 'Recurvuksista'. Narsissien kukkaloistoa ei siis ole tällä tontilla näkyvissä mutta onpahan edes pari yksittäistä kukkaa kun oikein perusteellisesti etsii.

Kompostista löytyi sinnikkäitä.

Ritarinkukkien sielunelämää saa kyllä ihmetellä ihan jatkuvasti. Uuteen jälkikompostoriin jo ajat sitten viskattu ritarinkukka tuli minulle joulun aikaan. Se oli istutettu kaulaansa myöten märkään turpeeseen ja kuihdutti kolmesta kukkavanastaan kaksi. Kolmas piti pelastaa maljakkoon, sillä sen tyvi oli pehmentynyt. Sipulin kyljet olivat punaisen ja harmaanvihreän kirjavat ja sipuli pehmeä, joten se sai suoraan kompostituomion. Pikakompostori taisi olla jäässä siihen aikaan, joten sipuli jäi muovisäkissä ulkoeteiseen ja kulkeutui siitä aikanaan ulkovarastoon ja uuteen jälkikompostoriin huhtikuun lopussa. Nyt tuli sitten mieleen vähän möyhäistä jälkikompostoria ja tarkistaa, voisiko sinne istuttaa kesäkurpitsan taimen lähiaikoina. Mitäpä muutakaan sieltä tuli vastaan kuin kasvuun lähtenyt ritarinkukka.

Sivusipulilla oli jo omiakin juuria.

Emosipuli oli kompostorissa kiinteytynyt eikä siinä ollut enää juurikaan epämääräisiä homeläikkiä. Punaista näkyi hieman siellä sun täällä, joten päätin sulloa sen lapiolla murjottuna syvemmälle kompostoriin ja ottaa ainoastaan sivusipulin talteen. Saakoon se nyt mahdollisuuden. Istutin kaikki ritarinkukkani, myös tämän uuden pienokaisen, pitkään parvekelaatikkoon kesäksi. Kesäajan lannoitus ja kastelu kun tuppaa minulta aina välillä unohtumaan, niin nyt ritareilla on edes vähän paremmat mahdollisuudet saada tasaisempaa kosteutta ja kasvaa kokoa. Laatikon pohjalle laitoin pari senttiä lecasoraa ja kevensin sillä myös vähän multaakin.

Pikkuinen ihan vasemmalla nurkassa. Ulkoeteiseen ei pitäisi narsissikärpästen eksyä.

Vanhoista ritareista muut ovat ihan hyvin kasvussa mutta valkoinen kerrannainen (toinen oikealta) ei vain meinaa jaksaa. Nyt kun vertasin sen kuvia parin kuukauden takaiseen, niin juuria oli kuitenkin kasvanut ihan pikkuisen lisää. Sivusipulin ainokainen lehti ei ole venynyt eikä virunut mihinkään suuntaan mutta ehkä se siitä. Mielessä kävi myös, että olisiko tällekin ritarille pitänyt tarjoilla ensin köllöttelyä keväällä ulkovaraston kylmyydessä ja sitten kompostikokemusta. Se kun näyttää selvästi herättävän kasvuhalut. Laitanpa muistiin, kuinka jatkossa näiden kanssa toimitaan.

Hillitön istutusmaratoni

Nyt on takana niin hurja istutusputki, ettei ole moista moneen vuoteen päässyt tapahtumaan. Viimeisten kymmenien taimien kohdalla aloin jo miettiä, että eikö ne koskaan lopu. Taisinpa myös lausua pari valittua (ja hyvin painavaa) sanaa sille, joka innostui keväällä vähän liikaa siemenlaatikolla.

Kahden päivän aikana tyhjennetyt taimiruukut ja -laatikot.

Urakka alkoi siitä, kun olimme sunnuntaina koko perheellä monta tuntia viljelypalstallamme. Ensin piti tietysti kääntää kivikovaksi mennyt maa istutuskuntoon ja sehän ei mikään kevyt pikkupuuha ollut. Autokin oli palstalle mennessä tupaten täynnä ja kuskia lukuunottamatta kaikilla oli sylit täynnä taimia ja jalkatiloissa työkaluja. Takakontista lohkaisivat melkoisen osan kylmälaukku ja olki-/heinäpaali, joita kävimme ostamassa muutamia paikalliselta maanviljelijältä kahden euron kappalehintaan. Tuore ruohosilppu olisi ollut parasta tavaraa palstalle mutta sitä ei omalta pihalta juuri nyt yletä. Auttaa se olkikin maanparannuksessa. Yksi paali ei pitkälle riittänyt mutta seuraavana päivänä tuotiin kaksi lisää kun ei ollut enää taimia auton täytteenä.

Maissintaimet saivat olkikatteen ja harson.

Maissien lisäksi myskikurpitsat, perunat ja borlottipavut saivat olkikatteen ympärilleen. Siemenkylvöksille en laittanut olkia, sillä ne saattavat maatuessaan estää siementen itämistä. Tarkoitus oli saada palsta valmiiksi jo sunnuntain aikana. Sitä ajatellen meillä oli kunnon eväätkin mukana. Ja saimmehan me toki istutettua kaikki taimet, mitä mukaan oli otettu. Loppujen lopuksi vain kävi ilmi, että tilaa jäi vielä, joten kotona pengoin siemenlaatikkoa ja hain kaupasta perheen toiveesta herneensiemeniä täydennykseksi. Maanantaina kävimme tekemässä kaksi penkkiä lisää ja seuraavaksi tarvitseekin vain käydä kastelemassa ja kitkemässä ennen kuin pääsee (toivottavasti) satoa korjaamaan.

Esikasvatettuja perunoita.

Maata talikoidessa ja taimia istuttaessa tuli vähän vilkuiltua muidenkin palstoja. Tyylejä näyttää olevan yhtä monta kuin puutarhureitakin. Muiden kasvipenkit olivat paljon pienempiä kuin meidän ja kaikki eivät olleet tehneet edes kohopenkkejä. Yhdelle palstalle oli tuotu lavakaulus ja multasäkkejä. Hyvä veto palstan kivikovan mullan tuntien. Voi olla ainakin varma, että vähintään yhdessä penkissä kasvaa jotain. Viimeksi tekemämme perunarivi oli kuin pikkukiviä betonissa, vaikka multa murusteltiin työllä ja tuskalla pehmoiseksi perunoita istuttaessa. Pitää vain toivoa, että perunanvarret ovat riittävän vahvoja työntämään betonikattonsa pois tieltä. Porkkanan, punajuuren ja nauriin siemeniä ei taida auttaa mikään. Mutta ehkä niissäkin penkeissä kasvaa edes sipulia, joita istuttelin rivien väleihin. Taimelle esikasvatettujen perunoiden ei sentään tarvitse taistella versojaan valoa kohti.

Palstanvartija

Palstan ja polun välissä olisi noin komeaa apilaa viherkatteeksi. Arvatkaapa vaan, saako niitä kerätä? No ei. Mutta sitten kun kunnan puisto-osasto käy leikkaamassa nurmikot, niin leikkuujätettä tuli lupa kerätä katteeksi. Pitänee pitää myös kastelureissuilla aina puutarhahanskat mukana, niin saa hamstrata heti silput talteen kun niitä sattuu olemaan tarjolla. Ämpärin jätimmekin jo valmiiksi palstalle. Maanantaina viereisessä puistossa oli työntekijä kitkemässsä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin ehkä saattanut käydä häneltä pyytämässä kitkentäjätteet katteeksi. Tuskinpa niiden käyttöä olisi pääpomokaan pystynyt kieltämään.

Suunnilleen koko tila on nyt käytössä.

Harsoja pitää vielä hankkia lisää, sillä viimeisin penkki jäi kokonaan ilman ja yhdestä on puolet paljaana. Tai sitten voi ottaa riskin ja toivoa, että fasaani ja rusakot eivät keksi tulla juuri omalle palstalle, kun vieressä on pelto täynnä apilaa. Tai jospa pellon laidassa näkemämme kettu pitäisi tihulaiset sopivasti kurissa. Laitoin kuitenkin hernekeppejä poikittain paljaaksi jääneen penkin päälle, jotta olisi edes jotain estettä tassujen tai nokan edessä, vaikka eivät ne juuri mitään suojaa, jos palstavaras on päättänyt tulla apajille.

Kotonakin kasvimaa edistyi.

Kotona pääsin vihdoin ruukuttamaan tomaatit ja chilin lopullisiin astioihinsa, kun seuraavan viikon ajaksi on ennusteissa riittävän lämmintä. Aloinkin jo kyllästyä niiden eteiselämään. Kasvilavat ovat pääsääntöisesti jo täynnä taimia tai kylvöksiä. Pariin lavaan taisi mahtua vielä ripsauttamaan salaatinsiemeniä tai istuttamaan jonkun taimen, jos sattuu vastaan tulemaan. Pitkästä aikaa samettikukkaa on aika runsaasti useammassakin laatikossa ja muutamassa tomaattiruukussakin. Kesäkurpitsa on niin lilliputtikokoinen, että sai jäädä vielä hetkeksi eteisen suojiin kasvamaan vähän kokoa.

Kurkkunurkka

Kasvimaan päätyyn tuli lisää raudoitusverkkoa kurkkujen kiipeiltäväksi. Ennen kurkuilla olikin vain tuo oikeanpuoleinen, tontin rajan suuntainen verkko, joka taipui aidan tapaan alamäkeen päin heti kun kurkut alkoivat saada kokoa. Toivon mukaan marjapensaiden puoleiselle sivulle laitettu verkko antaa ryhtiä toisellekin verkonpalaselle. Sen päähän on taivutettu muutama koukku, joilla verkot on lukittu toisiinsa kiinni ja alareunaa on upotettu 40cm maan alle. Istutin kurkuntaimet illalla ja kylvin vesisaavin puolelle salaattia ja rucolaa. Istutin sinne myös kaupan ruukkusalaatin jämät ja esikasvatetut vesikrassit. Kurkkuaidan takana valkosipulit kasvaa porskuttavat erinomaisesti. Lopulta joka ikinen viime syksynä istutettu kynsi iti, myös ne pienimmät, jotka odotuttivat itseään pisimpään. Tämän päivän työmaa on luultavasti marjapensasalueen kitkeminen.

Mustaluumu kukkii.

Jo monta vuotta kellarissa talvetettu mustaluumu on hieman surkea ilmestys. Lehtiä on tulossa harvakseltaan muualle paitsi kuvassa näkyviin oksiin. Puun yläosa on aika kalju, joten saatanpa pitää sen vähän syrjemmässä kunnes näen, tulisiko siitä edes jollain tapaa katseenkestävä. Jos ei muuten, niin sen juurelle istuttamani leijonankidat ovat ainakin virkeitä ja alkavat jossain vaiheessa kukkia. Voi olla, että mustaluumu ei pääse enää ensi talveksi kellariin, vaan kasvattelen pistokastaimesta uuden puun.

Liiterin päädyn luumu 'Kuntala' kukkii ihan mukavasti.

Mustaluumusta saatiin aasinsilta muihin luumuihin samalla kun lykitään kottikärryn täydeltä taimia pation suuntaan. Muutama vuosi sitten paleltuneet luumupuumme ovat edelleen aika erikoisen näköisiä. Liiterin päädyn 'Kuntalan' kuollut päärunko on katkaistu polven korkeudelta ja jäljellä on ainoastaan pahasti sivulle päin kallellaan oleva alaoksa. Hyvin taiteellinen tapaus siis. Muutaman metrin päässä 'Sinikka' on tehnyt kukkia vain alaoksilleen ja niiden päällä on tuuhea lehtipöheikkö. Epäilen, että pölyttäjät eivät edes löydä sen kukkia. Se siitä, palataan takaisin siihen taimilastissa olevaan kottikärryyn. Pation ympäristöön istuttelin gladioluksia, helokukonharjoja ja purppurarevonhäntiä. Helokukonharjoilla oli hirmuisen pienet juuristot, vaikka taimet olivat muuten paljon tomeramman näköisiä kuin viime vuonna. Toivottavasti ne kasvavat tänä vuonna edes pikkuisen korkeammiksi kuin viime vuonna, vaikka varmuuden vuoksi laitoinkin ne tällä kertaa penkin etureunaan.

Tulppaani 'Dolls' Minuet' ja taustalla muutama 'Carneval de Rio'.

Gladioluksia ja pari purppurarevonhäntää tuli myös pensasryhmän päähän pionin ja "nuken menuettien" väliin. Samalla jaoin tiheät krookusmättäät. Istutuspuuhia hidastaa kummasti se, että pitää välillä pysähtyä kitkemään kukkapenkkejä, jotta löytää mahdolliset aukkopaikat. Pensasryhmässä tosin ei kovin paljoa rikkaruohoja ollut, sillä kitkin sitä jo aiemmin keväällä. Nyt harvensin vain lemmikkikasvustoa ja melkein järkytyin laukkojen siementaimien määrän takia. Ja kotiloiden, jotka näyttävät vetävän laukanlehtiä kuin karkkia konsanaan.

Nimetön helmililja melkein hukkui samansävyisten lemmikkien sekaan.

Hempeän vaaleansiniset helmililjat löytyivät aurinkopenkistä, kun yritin etsiä viimeisille gladioluksille ja tsinnioille sopivia kolosia. Jos pensasryhmässä oli miljardi sorjalaukka 'Mount Everestin' tainta, niin aurinkopenkin ongelma ovat violetit ukkolaukat. Ja jatkossa varmaan myös sorjalaukat, sillä istutin niitä viime kesänä vesimyyrän karkottimiksi aurinkopenkin takalaidalle. Pitää vain muistaa kerätä joka ikinen kukkinut kukka pois ennen kuin siemeniä varisee joka puolelle. Nyt on viimeinenkin kesäkukan taimi päässyt maahan, joten kottikärryn tyhjine ruukkuineen saa suunnata varaston luokse. Ruukut päätyivät aloituskuvan kasaan ja siitä varastoon kunhan saan oven edestä mustaluumun ja muut kasvit pois. Pahus, istutettavana on vielä kärhö ja hyönteishotellin kattoterassin kukkalaatikko! Niin ja pikkuruisia perennantaimia vaikka miten monta! Ne olivat päässeet kiireellisempien istutettavien vuoksi vähän unohtumaan, sillä ne olivat säältä ja auringolta suojassa isompien takana. Hengissä ovat kuitenkin, kiitos varjon ja suht viileiden kelien.

Varaston luokse oli ihan itse eksynyt yksinäinen balkaninvuokko. Herttaista.

Istutuspuuhat jatkuvat siis vielä tänään mutta onneksi isoin ruukkuryysis on nyt selätetty. Perennantaimet saavat oikeastaan kasvaa vielä kokoa ennen maahan istuttamista mutta sen kärhön taidan istuttaa jo tänään. Se on tulossa takapihalle nuotiopaikan luokse. En ole tehnyt viime aikoina perusteellista kärhökierrosta mutta ainakin 16 loisto- ja tarhaviinikärhöä on reippaasti kasvussa. Ehkäpä tänään ylimääräisiä lemmikkejä sun muuta rikkaruohoa repiessä voisi tarkistaa kärhötilanteenkin.

Takapihalla kukkii kanadanatsalea 'Violetta'.

Ja nyt kun luulen kaikkien istutusten olevan jo paria ruukkua vaille loppusuoralla, minulle tuli tunne, että jostain löytyy vielä kasa istuttamista odottavia taimia. O-ou...

Ihastusta esikoista

Esikkoaika on ollut jo aika pitkään menossa mutta onneksi se jatkuu edelleen, niin en ole myöhässä tämän jutun kanssa. Tänä vuonna ihastusta ovat herättäneet ensikukkijat, joista on paljastunut aikamoisen herkullisia värisävyjä.

Valkoisten ja purppuraisten risteytyessä voi syntyä näinkin söpöinen jälkeläinen.

Suurin osa valkoisten ja purppuraisten siementaimista on ollut aika lähellä purppuraisten emokasvien sävyjä mutta yksi hennon vaaleanpunainen sieltä ilmestyi tuon kolmivärisen lisäksi. Kolme valkoista löytyi myös mutta ne luultavasti ovat ihan vain valkoisten emokasvien aikaansaannoksia.

Söpöysasteikolla aika korkealla on minusta myös tämä kermansävyinen esikko hennolla punastuksella.

En edes osaa veikata, minkä esikoiden perimää muutamassa kermansävyisessä esikossani on. Yllä olevan kuvan söpöliini oli tehnyt valtavan pitkän kukkavarren, joka hädin tuskin jaksoi kannatella muutamat melko kookkaat kukkansa. Minusta sen hienostunut punerrus on kuin kukkiin olisi sipaistu poskipunaa. Vieressä nuppuilevasta valkovuokosta löytyi hieman samaa sävyä sillä erotuksella että esikon kukista vieno punerrus ei hävinnyt kukan vanhetessa.

Tämä dramaattisen värinen esikko lienee Päivänpesän Katjalta tullut siementaimi.

Päivänpesän mysteeriesikon väriksi paljastui viimein hieno tummansinivioletti esikko, jolla on punainen kehä keltaisen keskustan ympärillä. Kuva ei tee lainkaan oikeutta esikon väreille. Luonnossa se on melkoisen hätkähdyttävä näky ja poikkeaa täysin kaikista muista esikoistani. Nyt sen kaverina kukkii lehtoesikkoa sekä samansävyistä tuoksuvaa keltaista esikkoa, jonka lajiketta en tiedä. Epäilen 'John Mo':ta.

Tässä näin se tuoksuva John-epäilty kumppaneineen. Joukossa Saila(joulu)ruusukin kauniisti kukassa.

Jännittää ihan, millaisia jälkeläisiä "Katja" ja John saavat aikaiseksi vai lähteekö John mieluummin kumppaninhaussaan toisella puolellaan kukkivien lehtoesikoiden suuntaan. Lehtoesikot ovat joka tapauksessa aivan väärällä alueella, sillä niille on varattu paikka grillikatoksen takaa. Jostain ne vain eksyivät tuonne majapenkkiin ja koska olen ollut muutamana keväänä laiska (ja kiireinen), niitä on päässyt kylväytymään sinne useampiakin. Pitäisi ihan ottaa asiaksi siirtää kaikki omalle paikalleen ennen kuin koko tienoo on lehtoesikkoa täynnään.

Johnien joukossa on myös yksi melkein valkoinen esikko, joka ei tuoksu sekä pari himalajanesikkoa.

Pitäisi siirtää tuo valkoinenkin esikko ihan omaan paikkaansa, sillä se jää matalana korkeampien keltaisten jalkoihin. Himalajanesikoita olen istuttanut vähän joka puolelle sen vuoksi, että edes jossain kukkapenkissä olisi mahdollisuus selviytyä kovempien talvien yli. Tänä vuonna ilmeisesti kaikki ovat hengissä. Hyvä niin, sillä minusta niiden ärtsypinkki väri on aika hauska pieninä pisaroina harkitussa seurassa. Ja aina on joka tapauksessa kiva saada joku potentiaalisesti talvenarka laji menestymään.

Ihan tavalliset palloesikot kukkivat runsaasti, tosin ihan kuin välistä olisi joku hävinnyt talven aikana.

Lisää himalajanesikoita ja toinen Sailaruusu. Taustalla myös kerrottuja valkovuokkoja.

Kevätkaihonkukan kaverina nättiä kirsikanpunaista esikkoa, jonka väri on luonnossa hieman hillitympi tummanpunainen.

Nämä muutamat edellä nähdyt esikot nyt eivät olleet tämän kevään ensikukkijoita eivätkä edes omassa puutarhassa risteytyneitä ihanuuksia, vaan ihan ostotaimia alun perin. Mieluisia kuitenkin joka ikinen tapaus. Ihan oransseihin ja kirkuvan keltaisiin esikoihin en koe minkäänlaista viehtymystä mutta muuten en näytä olevan kovin kranttu värien suhteen.

Viime keväänä aivan tavallinen kermanvärinen esikko onkin tänä keväänä varsinainen multiflora.

Leukani loksahti melkein kirjaimellisesti maanrajaan ällistyksestä, kun tuo monsteri alkoi kasvatella nuppujaan. Laskin yhdestä kukkavarresta kolmisenkymmentä nuppua ja kahdessa muussakin oli vähintään kaksikymmentä nuppua tulossa. Kiersin sen jälkeen puutarhan jokaisen esikon läpi ja muissa ennätys oli hieman kymmenen paremmalla puolella. Palloesikoita en tietenkään laskenut mukaan, sillä niissä kuuluukin jo lähtökohtaisesti olla melkoinen määrä kukkia. Tällä superkukkijalla yksittäiset kukat ovat selvästi suuremmat kuin palloesikolla ja kukintokin paljon sitä löyhempi. Onneksi tanakat varret jaksoivat kannatella komeat kukkapuskat reippaasti pystyssä niin tuulessa kuin sateessakin. Jännittävää seurata, kuinka esikko käyttäytyy ensi keväänä.

Sama esikko muutama päivä myöhemmin.

Kevennykseksi esikkojen veroinen söpöliini. Karon pieni pää saattoi mennä hetkellisesti sekaisin, kun annoin sille haisteltavaksi työkaverin koiran trimmauksesta talteen otettuja kiehkuroita. Pyysin niitä nimittäin pienen pussillisen askartelutarpeiksi. Noin perusteellisesti Karo ei ole nuuhkinut edes perheenjäsenten käsiä vieraiden koirien silittelyn jälkeen ja lattialle laitettu karvakasakin jaksoi kiinnostaa vielä hetken aikaa, vaikka pussia oli nuuhkuteltu jo useamman kerran. Jossain vaiheessa on tulossa samaisen kollegan ruskeasta koirasta samanlainen pussillinen karvaa. Tutkitaankohan ne yhtä tarkkaan?

Tuttu haju mutta ei se kaveri ihan noin pieni viime tapaamisella ollut.

Sää on ollut harmillisen koleaa tällä viikolla mutta kun on laittanut reilusti vaatetta päälle, niin on tarennut puuhailla vähän puutarhassakin. Huomasin, että voikukat lähtivät erityisen helposti irti, joten olen nyhtänyt niitä nyt urakalla kivipolkujen väleistä ja kukkapenkeistä pois. Pieniä kasvinsiirtoja ja istutuksiakin tein mutta niistä lisää sitten kunhan saan hommat viimeisteltyä. Huomenna on vielä yksi opintoihin liittyvä juttu mutta sitten alkaa kauan odotettu kesäloma niin koulun kuin töidenkin puolesta. Yhtä tuoretta ylioppilastakin käymme lauantaina juhlimassa.

Purppuraisten esikkojen siementaimena syntynyt selvästi emojaan punasävyisempi yksilö.

Tummanpunaisia ruusuja ei nyt ollut puutarhassa kukassa mutta punainen esikkomätäs toimikoon virtuaalisena onnittelukukkakimppuna kaikille koulunsa päättäville ja valmistuville. Isosti onnea jo vähän etukäteen!

Uudet tilukset

Nytpä ollaan ihan uuden äärellä, sillä vuokrasimme 4H-yhdistykseltä kesäksi aarin viljelypalstan. Kunnassamme oli viime kesänä ensimmäinen mahdollisuus palstaviljelyyn mutta silloin en ollut itse riittävän ajoissa hereillä asiasta enkä sitten viitsinyt enää kesän alussa edes kysellä, olisiko palstoja vielä ollut vuokrattavana. Tänä vuonna osasin kytätä vuokrauksen alkamista ja heti kun ilmoitus oli tehty, alettiin perheen kanssa suunnitella, mitä sinne laittaisimme kasvamaan ja mitä pitää esikasvattaa.

Ensimmäisen suorakylvön siemenpusseja.

Kovin suosittua palstaviljely ei täällä ole, sillä vuokrattuja palstoja oli meidän lisäksi vain neljä: yksi samanlainen aarin läntti kuin meilläkin ja kolme pienempää, 3*10 metrin suikaletta. Samaan aikaan kylvöpuuhissa olleet naapuripalstalaiset kertoivat, että viime kesänä viljelijöitä oli ollut vaikka miten monta mutta innostus oli lopahtanut, kun maa oli ollut kivistä ja kehnoa eikä mikään ollut kasvanut. Rusakkoa lukuunottamatta ilkivallantekijöitä ei ollut kuitenkaan näkynyt. Palautteiden perusteella palstojen sijaintia oli muutettu ja tuotu paikalle kerros parempaa multaa.

Tutustumiskäynnillä oli kosteat tunnelmat.

Palstojen luovutustilaisuus oli perjantai-iltana.  Ensimmäinen visiitti uusille tiluksillemme oli kaikkea muuta kuin viljelyyn innostava. Vettä satoi melkein kaatamalla ja maa oli koko päivän kestäneen sateen takia läpimärkää. Sen verran piti kuitenkin piipahtaa paikalla, että kävimme 4H:n tyyppien kanssa katsomassa, mikä on meidän palstamme ja mistä löytyy vesipiste. Palstalle oli tuotu alkuviikosta multakuorma, joka vaikutti tavalliselta peltomullalta. Vedestä huolimatta se tuntui ainakin palstan laitamilla kuohkealta eikä silmiin osunut kiviä tai rikkaruohon juuria. Toivotaan, ettei ihan mahdotonta siemenpankkiakaan olisi. Palsta on kynnetty puna-apilapellolle ja ainakin apila näytti kasvavan. Jospa siis edes joku viljelykasveistakin.

Lapsilla riitti riemua mutalöllöstä...

Eilen kävimme koko perheellä tekemässä ensimmäiset kylvöt ja istutukset. Ensi viikoksi on luvattu koleampaa ja sateista säätä, joten kriittinen itämisvaiheen kastelu tulee hoidettua ihan luonnon puolesta. Oli kyllä aika raskasta muotoilla penkkejä traktorin ja sateen jäljiltä melko tiukaksi tamppaantuneeseen multaan ja palstan laitamilla ei mutalöllön takia voinut edes tehdä mitään. Apilapellollakin oli vesilammikoita, joten en edes harkinnut taimien istuttamista tai siementen kylvämistä muuhun kuin kohopenkkeihin. Onneksi oli isäntä kaivuuapuna ja lapsetkin jaksoivat oman aikansa kaivella ja harata. Ihmeen hyvin kivikovilta tuntuneet multakokkareet kuitenkin hajosivat hienommaksi muruksi maata kääntäessä, joten ehkä maa ei ole ihan toivotonta kasvualustana.

Vesipisteelle on matkaa noin 50 askelta maapalaseltamme.

Esi-idätin noin vuorokauden ajan pienessä vesitilkassa porkkanansiemeniä ja vanhoja keltajuuren siemeniä. Kokeilin myös netistä löytynyttä vinkkiä tehdä maissitärkkelyksestä kiisseli, johon porkkanansiemenet sekoitetaan. Siemenkiisselin avulla siementen pitäisi kuulemma asettua kylvövakoon sopivan harvaan ja itää tasaisemmin pidättämällä kosteutta. Saa nähdä. Laitoin vain puolet vanhoista siemenistä kiisseliin ja loput kylvettiin normaalisti, joten pystyy hyvin vertailemaan, mikä konsti toimii parhaiten. Villi veikkaukseni on, että esi-idätys hieman nopeuttaa itämistä verrattuna kuivana kylvettyihin siemeniin mutta mainittavaa eroa esi-idätettyjen ja kiisselikylvösten välillä ei ole varsinkaan nyt kun on tulossa viileänkosteaa keliä.

Porkkanansiemeniä vesitilkassa ja maissitärkkelyskiisselissä.

Lapsista oli luonnollisesti hauskempaa pursotella porkkanageeliä kuin ripotella siemeniä.

Lapset toivoivat keräkaalia, joten esikasvatimme niitä muutaman taimen. Kaalit kestävät kylmää, joten istutimme myös ne jo palstalle. Koska joukossa oli kaivamiseen kyllästyneitä alaikäisiä, laitoin heidät kaalien istutukseen heti kun ensimmäisestä penkistä oli edes puolet suunnilleen valmiina. Kaivaessa selvisi, että uutta multaa oli tuotu noin parikymmentä senttiä. Saimme penkeille syvyyttä kolmisenkymmentä senttiä käytävien mullan avulla. Ihan joka kohtaa ei kyllä käännetty kunnolla ympäri, joten ehkä ei kannata odottaa täydellisen suoria, pitkiä porkkanoita. Kunhan edes jotain satoa saadaan, niin ollaan tyytyväisiä. Investoin kuitenkin kaaliverkkoon, jossa riittää kokoa myös ainakin osaan porkkana- ja sipuliriveistä. Pysyy sekä lentävät että pitkäkorvaiset tuholaiset poissa, jos vain verkko ei lähde tuulenpuuskien mukaan.

Kaalintaimet istutettu. Kuvan ylälaidassa näkyy sitruunaperhonenkin, joka oli kovin viehtynyt kastelukannustamme.

Porkkanoiden ja kaalien lisäksi kylvimme ranchille härkäpapua ja vanhat nauriinsiemenet sekä keltajuuret ja istutimme yhtä perunalajiketta. Kotiin jäi vielä odottamaan maissin ja hokkaidokurpitsan taimet, puna- ja keltasipulin istukkaat ja mullassa esikasvatetut perunat. Punajuuriakin oli tarkoitus kylvää mutta ne jäivät seuraavaan kertaan. Hankimme jo hyvissä ajoin huhtikuussa siemenperunat ja vaikka valikoimme mahdollisimman pieni-ituiset potut ja säilytin niitä viileässä ulkovarastossa valossa, yksi lajike oli lähdössä kasvuun hirmuista vauhtia. Lisäksi kun palstasta ei alkanut kuulua mitään, päädyin varmuuden vuoksi istuttamaan potut multaan. Esikasvatus hidastikin juuri sopivasti vauhdikkaimpien kasvua, kun ne keskittyivät kasvattamaan juuria. Kunhan sää vähän lämpenee, saa istuttaa palstalle valmiit taimet. Perunalajikkeista meillä on tulossa Jussia, Acousticia sekä Innovatoria ja näistä Innovator oli se vauhdikkain. Jussi valittiin aikaisuuden vuoksi ja Acoustic on kuulemma rutonkestävä keskimyöhäinen uutuuslajike. Melko aikaista Innovatoria kehuttiin parhaaksi paistoperunaksi ja vielä taudinkestäväksikin. Teemme usein lohkoperunoita airfryerissa, joten valintaa ei tarvinnut kauaa pohtia. Eilen maahan pääsi 'Acoustic', jonka idut olivat vielä niin pieniä, etteivät luultavasti nouse mullan alta ainakaan viikkoon. Ovat siis turvassa mahdollisilta hallaöiltä.

Plantaasi jäi tähän vaiheeseen, kun lopetimme eilen.

Vasempaan laitaan on tarkoitus tehdä vielä yksi perunarivi kunhan alanurkan mutalöllö vähän kuivahtaa. Loput potut laitetaan ensimmäisen rivin oikealle puolelle. Luultavasti perunaa tulee yhteensä nelisen riviä. Isäntä kuulemma kaipasi kylvökonetta perunanistutukseen. Olisi tullut suorempi rivi. Maan märkyyden ja tulevien sateiden takia tehtiin reilummat ojat perunaharjun sivuille kun on vielä sateitakin luvassa. Aika vain loppui, niin jäi ojankaivuut vähän kesken. Loppu ala täytetään maissilla, kurpitsoilla, punajuurella ja siemenlaatikon jämillä. Kotipihan kasvimaalle jäävät kaikki sellaiset hyötykasvit, joista pitää kerätä satoa päivän tai parin välein sekä salaatit, jotka ehtisivät nahistua muutaman kilometrin mittaisen kotimatkan aikana. Ja tietysti kotiin jäävät myös purjot ja ainokainen mukulaselleri, jotka saavat olla maassa pidempään kuin syyskuun loppuun, jolloin palsta pitää viimeistään tyhjentää. 

Kotona kasvimaalla on aika erinäköistä multaa kuin palstalla.

Sitä kun on tottunut omien kasvulavojen monen vuoden aikana parannettuun muhevaan kasvualustaan, niin palstan multa tuntui aika kummalliselta. Ei se nyt ihan toivotonta varmasti ole mutta humusta siinä ei ollut. Lierojakaan ei löytynyt yhtään, vaikka pakkohan niitä on pohjamaassa olla. Ehkä ne eivät vain ole ehtineet vielä nousta pinnalle saakka. Eipä niille ollut siinä edes mitään syötävää. Nyt pitäisi saada palstalle jotain eloperäistä katemateriaalia matojen evääksi. Tai ehkä käytävien kohdalta alkaa pian nousta puna-apilaa kun maahan jääneiden juurakkomättäiden päältä väheni multaa. Siitähän sitä viherkatetta helposti saisi. Palstan ulkopuolelta apilan keräämiseen 4H:n ihmiset eivät osanneet antaa suoralta kädeltä lupaa mutta sanoivat selvittävänsä asiaa. Nyt vain jäädään seurailemaan, miten tiluksillamme kasvu lähtee käyntiin ja tuleeko isoin riesa säästä, rusakoista vai fasaaneista, joita oli lähialueella äänistä päätellen ainakin kaksi.