tiistai 1. huhtikuuta 2025

Sinustako seuraava mestari?

Kevään ensimmäinen kukkanen. Tosin tämä jäästä paljastunut aho-orvokki taisi olla jo viime syksyn kukkasatoa.
Oletteko koskaan miettineet, miten siemenet päätyvät viljelyksiltä kaupan siemenhyllyille kotipuutarhureiden houkutuksille alttiiden sormien ulottuville? Sen varmaan tietävät kaikki, että jossain kasvatetaan emokasvit, joista siemenet kerätään ja pakataan sopivankokoisiksi annoksiksi. Mutta tiedättekö sitä, millä konstilla eri kokoisia ja muotoisia siemeniä oikein lajitellaan? Kasveja kun eivät mitkään standardit kiinnosta, vaan ne tekevät sellaisia siemeniä mitä nyt sattuu milloinkin tulemaan ja kokovaihtelu jo yhdenkin lajikkeen sisällä voi olla melkoinen. No, käsityötähän se tietysti on. Parhaat siemenlajittelun ammattilaiset pystyvät pussittamaan häkellyttävän nopeasti ja tarkasti niin isoja kuin pölymäisen pieniäkin siemeniä. Itse asiassa siemenpussin hinnasta melkein puolet koostuu pussittajan palkasta (ammattiliittojen vaatimien palkankorotusten vuoksi siementen hintakin on noussut huimasti viime vuosina). Koska kotipuutarhureiden määrä on tasaisesti kasvanut ja kuluttajat ovat alkaneet suosia myös kasviasioissa lähituotantoa, siemenlajittelun ammattilaisia tarvitaan Suomessakin paljon lisää. Siksipä Suomen siementuottajat ry ja Siemenlajittelijoiden ammattiliitto SLAL ovat järjestäneet kaikille avoimen kilpailun, jossa parhaiten menestyneille tarjotaan työpaikkoja kotimaisissa siemenpakkaamoissa.

Kilpailusarjoja on neljä: helppo, keskisarja, vaativa sekä hardcore, ja jokainen sarja kilpaillaan kaksieräisenä. Ensimmäisessä erässä siemeniä lajitellaan kappalemäärän mukaan, toisessa grammoittain (tai jopa sadasosagrammoina). Nopeus on valttia mutta hutiloida ei passaa, sillä väärin lasketuista siemenistä tulee aikasakko kunkin kilpailuluokan vaativuusasteen mukaan. Lajiteltavia lajeja on jokaisessa sarjassa viisi eikä niitä paljasteta etukäteen, jotta kilpailijat eivät voisi etukäteen valmistautua liikaa pelkästään kyseisiin lajeihin. Tässä kisassa on tarkoitus erottaa niin sanoakseni jyvät akanoista ja löytää ne siementensortteerauksen superammattilaiset.

Valikoima helpon sarjan siemeniä: papu, kesäkurpitsa, kehäkukka, kirahvinkukka sekä tsinnia.
Helpossa sarjassa lajitellaan suuria siemeniä, kuten tsinniaa, kaukasiankirahvinkukkaa, auringonkukkaa, kehäkukkaa, kurkkuja ja kurpitsoita, punajuuria, erilaisia papuja sekä herneitä. Niiden lajitteluun ei tarvita suurennuslasia ja vähän kömpelömmilläkin sormilla voi pärjätä hyvin, vaikka ei ihan kärkisijoille yltäisikään. Aikasakkoa tulee 5 sekuntia per väärin laskettu siemen tai pieleen mennyt kymmenesosagramma.

Keskisarjassa on jo selvästi pienempiä siemeniä, esimerkiksi tomaatteja, paprikoita, salaatteja, tilliä, kosmosta, kellukoita, laukkoja sekä ritarinkannuksia. Aikasakkoa väärin lasketuista siemenistä tulee tässä sarjassa kolme sekuntia siementä tai kymmenesosagrammaa kohti.
Keskisarjan siemenvalikoimaa: kosmos, jättilaukka, paprika, lehtisalaatti sekä tarhakellukka.
Vaativassa sarjassa on jo melko pieniä siemeniä sekä isompia siemeniä, joissa on lenninhaivenia tai muita ulokkeita. Ne hankaloittavat lajittelua takertumalla toisiinsa ja saattavat myös lennähdellä pienenkin ilmavirran mukana, mikä nostaa ne keskisarjasta vaativaan luokkaan. Tällaisia siemeniä ovat esimerkiksi kylmänkukat, vuokot, nauhukset sekä keijunmekko. Se, joka aivastaa kesken kilpailusuorituksensa, saakin todennäköisesti menettää haaveensa kilpailuvoitosta. Muita sarjaan kuuluvia siemeniä ovat esimerkiksi kaalikasvit, porkkana, unikot ja ketoneilikka. Väärin lasketuista siemenistä tulee aikasakkoa vain sekunnin verran per siemen tai kymmenesosagramma.
Vaativan luokan kisatehtävänä voisi olla vaikkapa tarhakylmänkukan siementen lajittelua.
Ehkä voittekin jo arvata, millaisia siemeniä hardcore-sarja pitää sisällään. Aivan oikein: ne ovat juuri niitä siemeniä, joista kotipuutarhuri epäilee siemenpussiin tulleen vahingossa pakkauspisteen pölyä siementen sijaan. Kilpailulajeja ovat esimerkiksi lobelia, petunia, kamomilla, isorikko, palloesikko, etelänmunkki ja kissankello. Koska tämän kokoluokan siementen kappalemäärän laskeminen vaatii jo erittäin suurta tarkkuutta, hyviä silmiä sekä apuvälineitä, kuten tehokasta suurennuslasia, kunnon valaistusta ja pinsettejä, väärin lasketuista siemenistä rankaistaan ainoastaan 0,5 sekuntia siementä kohti. Painoa näillä siemenillä ei juurikaan ole, joten toisessa erässä aikasakkoja jaetaan jokaista pieleen mennyttä 0,05 grammaa kohti.
Hardcoressa erotellaan esimerkiksi näitä lobelian siemeniä.
Kilpailuun ilmoittautuminen on juuri alkanut ja se päättyy 30.4.2025 klo 23.59. Kilpailu käydään 21.6.2025, jolloin parhaiten pärjänneet saavat työsopimuksensa jo tämän vuoden siementenlajittelusesonkiin. Tarkemmat ohjeet ilmoittautumisesta ja kilpailuun valmistautumisesta löydätte Suomen siementuottajat ry:n sivuilta.

lauantai 29. maaliskuuta 2025

Päivä taimipuuhissa

Hempeän pinkki krysanteemi.
Kevät etenee huimin harppauksin jopa täällä. Kohta on taas käsillä aika, jolloin ei perässä pysy, vaikka miten yrittäisi. Nytkin on jo vähän niin ja näin. Esikasvatuspuuhat ovat edistyneet täällä siihen malliin, että purkkimäärä moninkertaistui yhden päivän aikana. Pääsin koulimaan ensimmäisiä taimia ja tekemään uusia kylvöjä. Basilikat vain harvensin yhteensä kuuteen purkkiin, kolme kumpaakin sorttia. Tavallista vihreää basilikaa tuli 7-8 tainta purkkiinsa, sitruunabasilikaa paljon enemmän. Jostain syystä sitruunabasilika iti todella hyvin tänä keväänä. Timjamit ja helokukonharjat jätin vielä kylvöruukkuihinsa kasvamaan. Helokukonharjat tosin siksi, koska en ollut varannut riittävästi ruukkuja enkä viitsinyt lähteä hakemaan lisää ulkovarastosta. Timjami kasvaa sen verran hitaasti, ettei edes kaipaa isompaa ruukkua vielä pitkään aikaan. Viimeisetkin tomaatit olivat viikon aikana itäneet, joten sain vihdoin koulittua ne. Isommmissa olikin jo ensimmäiset kasvulehdet, pienimmät olivat vasta sirkkalehtiasteella. Vanha ohje kasvulehtien odottelemisesta on aikansa elänyt; helpommalla kouliminen sujuu, kun juuristo on pieni ja aivan yhtä hyvin taimet lähtevät silloinkin kasvuun. Kunhan on sen verran vihreää, että löytää itse taimen.
Koulittuja ja kylvöksiä sekä yksi kaupan timjami, jonka ruukutin isompaan purkkiin.
Kylvölistalla olivat tänään samettikukat, tuoksuherneet, tsinniat sekä vanhat jämät. Viimeisin pitää sisällään hopeavillakkoa, kesäleimua sekä lisää lobeliaa. Ripottelin kaikkia siemeniä samaan purkkiin vanhan lobeliakylvöksen kanssa. Turha on tuhlata multaa siemenille, jotka eivät todennäköisesti idä lainkaan. Samettikukkana on sama hennon keltainen 'Alumia Vanilla Cream' kuin viime kesänä. Tsinnian siemenet on kerätty kirsikanpunaisista, aika korkeista yksilöistä. Tuoksuherneitä piti kylvää kahteen ruukkuun valkoista, yhteen kirsikanpunaista ja yhteen sekoitusta. Nimilappuja kirjoittaessa vain tuli pieni vahinko ja kirjoitin kolme lappua valkoista. Ylimääräistä nimilappuahan ei voinut laittaa talteen odottamaan myöhempää käyttöä, vaan piti kylvää vielä kolmaskin ruukku valkoista tuoksuhernettä. Eiköhän niille joku paikka löydy, valkoinen ja köynnökset kun sopivat melkein mihin tahansa. Laitoin yhteen pieneen kärhöruukkuun kuusi tuoksuherneen siementä. Kunhan taimet ilmestyvät näkyville, siirrän ruukut ulkoeteiseen, ulkovarastoon tai suoraan ulos. En aio koulia niitä lainkaan, vaan istutan koko ruukun aikanaan samaan kuoppaan ja ohjaan vain versot erilleen toisistaan.
Isompia ja pienempiä tomaatteja kasvilampun alla.
Lisää tomaatteja ja oikeassa ylänurkassa pienen pieni paprika 'California Wonder'.
Saa nähdä, tuleeko tuosta minipienestä paprikantaimesta mitään koko kesän aikana. Yksi siemenistä iti siinä vaiheessa kun suunnittelin jo viskaavani koko kylvöksen menemään. Neljä niitä olin alunperin kylvänyt. Kylvölautalle laitetun toisen erän siemenet vain homehtuivat kolmen viikon odottelun jälkeen. Reilusti aiemmin itänyt chili alkaa sentään jo olemaan viiden sentin korkuinen, vaikka sekään ei ole totisesti kiirettä pitänyt. Mikähän ihme paprikansukuisia tänä keväänä on vaivannut? Ihan ilman paprikoita tuskin tarvitsee jäädä, sillä sain äidiltäni jo aika suureksi venähtäneen paprikantaimen. Äidiltä tuli myös muutama tomaatintaimi lisää.
Äidiltä tullut (latvottu) paprika erottuu selvästi omista taimistani. Chili vasemmalla alhaalla, sen yläpuolella kelloköynnös.
Jouduin luopumaan isoimmasta taimipöydästäni syksyn remontissa, jolloin lapsille tehtiin omat huoneet. Siksipä valtasin takkahuoneen lipaston nyt kokonaan taimienkasvatukselle. Kasvivalokin siirrettiin lipaston päälle pidentämään valoisaa aikaa. Takkahuoneen ikkuna antaa etelään, mutta ikävästi liian suuriksi kasvaneiden puiden latvoista ja ikkunan kapeudesta johtuen siitä ei kovin valtavalle taimimäärälle tule valoa toisin kuin entisenä esikasvatustilana toimineen huoneen isosta länsi-ikkunasta. Kolme kasvimaalle menevää lehtikaalin tainta nostin jo suoraan ulkoeteiseen jatkokasvamaan, sillä ne viihtyvät paremmin vähän viileämmässä. Eniten valoa tarvitsevat tomaatin ja paprikan taimet seikkailevat auringon perässä ikkunalta toiselle. Alkuillasta taas mielessä on käynyt useammankin kerran se, kuinka hyvin aurinko pääsee talon länsi-ikkunoille paistamaan sitten kun etupihan siperianpihta kaadetaan pois. Johan sekin varjostaa yhden ikkunan kohdalta kerrallaan ainakin puolen tunnin ajan.
Taimipöydällä ei enää monelle taimipurkille tilaa ole. Amaryllikset joutuvat pian väistymään muualle.
Kevät on edennyt täällä jo siihen pisteeseen, että kadut ovat sulaneet melko lailla kokonaan. Kadunvarren penkoista sulaa päivisin sen verran lunta lätäköiksi, että paikoitellen on pakkasyön jäljiltä jäätiköitä mutta aika hyvin pääsisi jo Karon kanssa lenkille ilman nastakenkiä, ellei meidän oma piha olisi vielä jään peitossa. Piha ei ole onneksi ihan peilijäässä mutta liukastumisen vaara on edelleen suuri. Ulkorappusen edestä sain jo eräänä iltana töistä tullessa vähän polkaisemalla jäätä rikottua. Lapion avulla olisi varmaan saanut enemmänkin kiveystä paljastettua mutta en viitsinyt työvaatteissa lähteä hakemaan sitä. Keksin tänä aamuna kätevän kostin jäätiköiden hävittämiseen. Lapset kinusivat playstation-peliaikaa, joten lupasin heille puoli tuntia siitä hyvästä, jos kaivavat käveltävän levyisen väylän rappuselta kadulle. 
Ahkerat "tietyöläiset" aamupäivällä.
Ei tarvinnut sen enempää lapsia houkutella; aamupäivän ulkoilulla ilmestyi jo parin metrin pituinen kaistale laatoitusta näkyville ja iltapäivällä rinteen kohdalle oli tullut jäähän kunnon ura. Ihan vielä tämän päivän aikana ei kokonaan sulaa väylää syntynyt, vaikka lapset käyttivät apuna myös ränneistä kerättyä vettä, jota sitten kaatoivat jäähän kaivamaansa ojaan. Auton renkaiden kohdalle pakkautuu niin paksulti jäätä, ettei sitä ihan yhden päivän ahkeroinnilla saa rikottua. Nyt, kun kiveystä on jo pitkälti paljaana, jään sulaminen nopeutuu kummasti. Taidanpa huomenna mennä myös itse kevättä edistämään.
Homma jatkui myöhemmin iltapäivällä.
Lunta on edelleen aika paljon mutta siitäpä se koko ajan hiljalleen sulaa näillä keleillä. Mittari on meilläkin kiivennyt parhaimmillaan peräti kahdeksaan asteeseen ja huomiselle on luvattu vieläkin lämpimämpää. Ihan joka yö ei edes mene pakkaselle. Yksi kukkapenkin reuna sekä etu- että takapihalta on jo alkanut sulaa, mutta piippoja ei kummastakaan vielä löytynyt. Kävin nimittäin etsimässä. Kompostorista sen sijaan löytyi hieman hätkähdyttävä näky. Mikä lie syynä monen sentin paksuiseen homepilveen, ehkä homehtunut risuhake, jota viimeksi kippasin seosaineeksi? Pääasia, että joku tekee biojätteestä multaa, olipa se sitten mikrobit, sienet tai homeet. Lämmintä kompostorissa oli vähän yli 40 astetta, joten multaa syntyy varmasti hyvää tahtia.
Aivan kuin kompostorissa olisi paksua sumua.
Olen nauttinut suuresti aurinkoisista päivistä, vaikka työpäivinä ei aurinkoista säätä juuri ehdi ihastelemaan. Töihin on kuitenkin mukavampi ajella aurinkolasit silmillä kuin tiesuolansekainen kuralälly tuulilasilla. Työpaikallakin on silmiä ilahduttava näky. Marraskuunkaktus nimittäin päätti ottaa uusintakukinnan näin kevään korvalla. Pinkit tulilatvat alkoivatkin olla jo loppusuoralla, joten mukava, että seuraava kasvi aloitti kukkimaan.
Työpaikan kaktus työntää uusia nuppuja sitä mukaa kun vanhat kukat kuihtuvat.
Ulkoeteisessäkin on "joulukukkia": kellarista myöhemmin tuotu ruukullinen hyasintteja alkoi availla kukkiaan juuri kun ensimmäisenä eteiseen tuotu setti kuihtui. Eipä voisi kukinnan ajoitus täydellisemmin osua. Nyt muutama päivä myöhemmin kukkia on jo enemmän auki ja eteisessä tuoksuu vahvasti hyasintilta. Pitänee laittaa ruukku plussakelillä ulos, jotta kukinta ei olisi ihan hetkessä ohi. Auringon paistaessa ulkoeteisessäkin kohoaa lämpötila pariinkymmeneen asteeseen, mikä luonnollisesti nopeuttaa kukintaa hurjasti.
Täydellinen ajoitus.
Olen lueskellut postauksianne viikon mittaan sen verran minkä olen ehtinyt, mutta monta päivää vanhoihin juttuihin en ole kommentteja kirjoitellut. Yritän päästä huomisen aikana taas edes lähestulkoon aikatauluun takaisin, jotta pysyn suunnilleen perillä siitä, miten kevät ja taimitouhut teillä muilla etenevät.

lauantai 22. maaliskuuta 2025

Elämää purkeissa

Tahatonta blogitaukoa pääsi lipsahtamaan kuin huomaamatta. Mennyt viikko on taas kerran ollut sangen kiireinen mutta samalla myös hyvin antoisa. Töissä oli meidän työporukan kesken teemaviikko, joka toi kirjaimellisesti vaihtelua arkeen. Vaihdoimme nimittäin ns. työpisteet ja osittain myös työtehtävät. Tilannetta voisi verrata siihen, että vaikkapa päiväkodissa tai koulussa ryhmät sekoitettaisiin perusteellisesti; harva tuntee toisensa mutta se ei aiheuta totaalista kaaosta eivätkä työt jää tekemättä. Niin "asiakkaille" kuin työntekijöillekin jäi hyvä mieli viikosta ja pomokin hyväksyi touhun. Loppukevään projektien suunnittelua ja opiskeluihin liittyviä juttuja on ollut myös työlistalla. Pakollisen ruotsin tehtävät on palautettu ja nyt vain odotellaan suoritusmerkintää. Hetkellistä hämmennystä aiheutti plakkariini toisesta kurssista merkitty välinäyttö, vaikka kyseessä piti olla lopullinen suoritus. Se on onneksi nyt korjattu ja nokka on suunnattu kohti seuraavia suoritusmerkintöjä. Tähän saakka opintojen ja töiden yhdistäminen on sujunut melko jouhevasti, vaikka välillä on tullut jopa 11-tuntisia päiviä. Paljon muuhun ei kyllä jää hirveästi aikaa mutta onneksi on nämä viikonloput, jolloin voi puuhata vaikkapa taimien parissa.
Viime viikonlopun kylvöissä näkyy oikein mallikasta itämistä.
Basilikat, timjamit ja helokukonharjat lähtivät itämään ihan muutamassa päivässä. Heti niiden jälkeen itivät lehtikaalit ja tomaateista 'Evakko'. 'Maskotkat' ampaisivat kasvuun pari päivää 'Evakon' perässä mutta muista kolmesta tomaatista ei vielä näy mitään. Lasten mummolassa kylvämät tomaatit olisivat jo koulintakokoisia mutta luultavasti ryhdyn multahommiin vasta kun omista tomaateista loput itävät. Vanhat lehtikaalinsiemenet näyttävät itävän niin hyvin, että suurin osa taimista syödään salaattina varmasti jo keittiön ikkunalta ja vain muutama jätetään kasvimaalle istutettavaksi. Viime kesänä neljästä taimesta riitti syötävää vähän liiankin kanssa, vaikka käytimmekin lehtikaalia ahkerasti ja luovasti vähän kaikkialla ja myös kuivasimme sylikaupalla satoa talven tarpeiksi. Kuivatuista onkin vielä puolet jäljellä. Tosin oli hyvä, että lehtikaalia oli paljon, sillä osa kaalikasveista osa menee aina väkisinkin tuholaisten suihin. Mutta luultavasti kolmekin tainta riittäisi vallan hyvin meidän perheen tarpeisiin.
Kasvimaan kylvöjen suunnittelua.
Sain vihdoin tehtyä edes suuntaa-antavan suunnitelman tämän vuoden kylvöistä. Kasvatan aina eri lajeja sekaisin samassa lavassa mutta samalla yritän noudattaa erityisen tuholais- tai tautiherkkien lajien kohdalla edes jonkinlaista viljelykiertoa. Pyrin kierrättämään esimerkiksi kaalikasveja niin, että samassa kohdassa kasvaisi niitä vain joka kolmas vuosi. Valkosipulit ja porkkanat kiertävät myös paikasta toiseen mahdollisimman tarkasti. Aina se ei onnistu näin pienellä kasvimaalla ellei pidä joskus niistä kokonaan välivuosia, mutta pääasia, että on tehty se mikä voidaan. Keltasipulia en ole kasvattanut vuosikausiin, sillä niihin on aina iskenyt sipulikärpänen. Olen kuitenkin miettinyt, uskaltaisiko tänä vuonna kokeilla niitä uudelleen. Olen palloillut ajatuksella lykkiä sipulin istukkaita vähän sinne sun tänne esimerkiksi tomaatti- ja basilikaruukkuihin sekä kaalien sekaan. Mitä luulette, toimisiko? 
Täpläpipo 'Mysticalla' on selvästi erinomainen itävyys. Ainakin on hukkavaraa.
Itämistä on alkanut tapahtua myös ulkoeteisessä, johon jemmasin viimeisimmät perennakylvöt. Ajattelin, että jos eivät jaksa itää eteissä, ne ehtii vielä viedä loppukevääksi ulos saamaan kunnon kylmäkäsittelyä. Ainoastaan tarhakylmänkukka ei ole vielä itänyt mutta odotellaan vielä rauhassa pari viikkoa. Jos ei sittenkään ala itämistä näkyä, vien ruukun hankeen. Olen huomannut, että perennat eivät aina idä ihan yhtä nopeasti kuin monet kesäkukaksi tai hyötykasviksi kasvatettavat lajit. Onpahan tässä vielä aikaa odotella.
Ensimmäinen kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies'.
Eteisessä puuhaillessa tutkin pelakuiden kuntoa. Ne ovat lähteneet leikkauksen jälkeen hyvään kasvuun mutta vähän hailakoiltahan ne näyttivät. Mikäs ihme se olisikaan, kun ovat samassa mullassa kasvaneet viime keväästä lähtien. Uutta multaa ei nyt ollut niille tarjota, mutta kaivoin kasvien väleihin kuopat, joihin kaadoin kanankakkaa ja kastelin, jotta lannoitetta alkaisi liueta nopeammin. Kastelulannoitteella olisi saanut nopeammin ravinteita kasvien ulottuville, mutta kanankakka vaikuttaa pidemmän aikaa eikä tarvitse muistella, minkä kasvin on kastellut milloinkin lannoitevedellä. Kaikkia kun ei tarvitse kastella yhtä usein. Kunhan ulkona on riittävän lämmintä, vaihdan pelakuille pintamullat. Ei tule sotkua sisätiloihin. Kellarista eteiseen tuotu pelakuu on heräillyt vähän hitaammin mutta näyttää olevan elossa sekin. Sitä en vielä lannoittanut.
Rosmariini innostui taas kukkimaan.
Tämän päivän ohjelmassa oli myös linnunpönttöjen putsausta. Ei niitä olekaan kuin kolme ja niistäkin vain kahdessa oli viime kesänä pesintää. Puukiipijä ei ole pesinyt kertaakaan sille rakennetussa pöntössä, joten päätin siirtää sen toiseen puuhun. Voi olla, että uusi paikka on vielä epämieluisampi kuin vanha, mutta eihän sitä tiedä ennen kuin on kokeillut. Kuusitiaisen ja kirjosiepon pöntöissä oli vain yhdet poikueet viime kesänä, joten tyhjennettävääkään ei paljoa ollut. Lasten kanssa ihmeteltiin, miten erilaiset pesämateriaalit eri lintulajeilla on. Kuusitiainen oli käyttänyt päämateriaalina sammalta ja viimeistellyt pesän oikein pehmoiseksi eläinten (myös hyvin todennäköisesti Karon) karvoilla. Laitan yleensä keväisin Karon turkista harjattua pohjavillaa (tai pidempääkin karvaa lyhyemmäksi pätkittynä) linnuille tarjolle ja hyvin ne näyttävät aina kelpaavan.
Kirjosiepon luovat pesämateriaalit.
Kirjosieppo sen sijaan oli rakentanut pesänsä heinistä ja edellisvuotisista perennojen korsista, kuivista lehdistä, männynkaarnan suikaleista, koivuntuohesta ja... muovista! Luultavasti muovi oli vielä peräisin taimilaatikkoina käyttämistäni lihalaatikoista, joista ei ole tullut revittyä ihan kaikkia kannenjämiä pois. Olen kyllä yleensä nyppinyt kaikki helposti irtoavat suikaleet, mutta joskus muovit ovat niin tiukassa, ettei niihin tule uhrattua sen enempää aikaa. Kirjosiepolla ylimääräistä aikaa on ilmeisesti ollut, kun on käynyt niitä kiskomassa. Suikaleet oli vielä pujoteltu niin tiukkaan muun materiaalin sekaan, että koko pesä piti hajottaa silpuksi ennen kuin muovit sai kerättyä roskiin. Pitää selvästi olla jatkossa tarkempi ja kiskoa joka ikinen linnun voimin irtoava muovi pois ennen kuin laittaa lihalaatikoissa taimia ulos.
Aurinko pilkistelee aamupäivisin jo takapihallekin puiden välistä.
Kevät etenee hyvää vauhtia ja aurinkoisia päiviä on toivottavasti koko ajan enemmän. Hyvää viikonloppua!

lauantai 15. maaliskuuta 2025

Ykkösestä kymppiin

Bongasin Keijunkukkaselta tämän hauskan haasteen, jonka on kehitellyt Anna (Satavuotiaan sylissä). Ideana on listata asioita ykkösestä kymppiin. Minä päädyin tietenkin valikoimaan puutarha-aiheita ja vieläpä suurimman osan juuri tämän hetken kuumimmista kasvi- ja puutarhakuulumisista.

Yksi hyvin talvehtinut rosmariini. Sama kasvi on ollut minulla kesästä 2021 saakka, joten tämä on sen neljäs talvi. En enää edes muista, montako kertaa yritin sitä ennen talvettaa rosmariinia ja lopputuloksena oli aina kuiva risu viimeistään kevättalvella. Sitten kun tajusin pitää rosmariinin myös kesän yli ruukussa ja kastella talvetuksen aikana riittävän usein, talvehtiminen alkoi onnistua. Rosmariinin kastelurytmi ei siis ole sama kuin pelakuilla, vaan sille saa lorotella kymmenasteisessa eteisessäkin juomista ainakin kerran viikossa. Rosmariinini on levinnyt vuosien mittaan vähän joka suuntaan ja mieli tekisi jo pikkuisen näyttää sille saksia muutenkin kuin vain ruuanlaittotarpeiksi.

Viidettä kesäänsä lähestyvä rosmariini ja kumppanit.
Kaksi hyasinttiruukkua eteisessä. Helmikuun lopulla kukintansa aloittanut istutus alkaa olla jo kukintansa loppusuoralla, toisen hain vasta tänään kellarista. Sen versot ovat jääneet kellarin pimeydessä keltaisiksi mutta ei mene kuin päivä tai pari, niin ne ovat vihertyneet. Sitten kun ensimmäinen hyasintti-istutus on kukkinut, alkavat uuden ruukun hyasintit availla nuppujaan.

Pullea kukinto alkaa jo pilkistellä ensimmäisen kellarista tuodun hyasintin lehtien seasta.
Kolme siemenlaatikkoa: yksi kesäkukille, toinen hyötykasveille ja kolmas perennansiemenille. Samassa pikkulipastossa on vielä kaksi muutakin laatikkoa. Toisessa on tyhjiä siemenpusseja ja pieniä minigrip-pusseja odottamassa uudelleenkäyttöä, toisessa nimisäleitä sun muuta kylvöpuuhissa tarvittavaa pikkusälää. Lipasto ei ole kokonsa puolesta muuten mitenkään erityisen kätevä tai kovin kauniskaan mutta sen laatikot ovat täsmälleen oikean kokoisia siemenpussien säilytykseen.
Kolme siemenlaatikkoa ja yksi aamupalaansa odottava karvakuonolainen.
Neljä kompostoria. Biolanin pikakompostorissa muhii keittiöjäte ja niin paljon puutarhajätettä kuin sinne vain uppoaa. Sen vieressä on pikakompostorin talvityhjennystä varten rimpula kompostikehikko, johon istutan alkukesällä yleensä kesäkurpitsan ja vaihtelevasti yhtä sun toista kaveriksi. Syksyllä tyhjennän siitä mullat kasvimaalle ja niin on taas pömpeli tyhjänä pikakompostorista talven aikana tyhjennettävälle massalle. Kesän puutarhajätteet kerään kuormalavoista kyhättyyn kehikkoon ensimmäiseksi kesäksi. Seuraavana vuonna siirrän ne vierellä olevaan Biolanin 900 litran puutarhakompostoriin jatkokypsymään. Kumpaankin saattaa livahtaa jokunen multasäkillinen hepanlantaa ja pikakompostorista kesän aikana tyhjennettävää puolivalmista massaa.
Plussakelien jälkeen tuli lumituisku ja pakkanen. Kompostorissa oli 40 astetta lämmintä.
Viisi ruukkua pelargonin pistokkaita: neljä omista ja yksi söpö valkokirjavalehtinen äidiltä. Yksi pistokkaista tuntuu tarvitsevan muovihuppua mutta muut ovat pärjänneet kokonaan ilman. Pilvisinä päivinä ne ovat saaneet olla ikkunan edessä, auringonpaisteella tietysti kauempana ikkunoista etteivät nuupahda paahteeseen. En tykkää juurruttaa kasveja vesilasissa, vaan istuttelen kaikki pistokkaat suoraan multaan. Yleensä juurtuvat hyvin, vaikka jotkut saattavatkin tarvita alkuun muovipussista suojaa.
Kolmea erilaista pelakuuta viidessä ruukussa.
Kuusi lavakaulusta kasvimaalla. Kapea mutta melko pitkä kasvimaani sisältää kuusi lavakaulusta, joista viisi erottuu jollain lailla alla olevassa kuvassa. Viimeinen jää kuvan oikean reunan ulkopuolelle. Puolet lavoista on kaksikerroksisia, loput vain yhden lavakauluksen korkuisia. Satoa tulee sen minkä tulee ja kaikki syödään. Hyvänä vuonna omaan suuhun menee enemmän kuin etanoiden tai muiden tuholaisten. Rusakot sen sijaan joutuvat katselemaan pitopöytiä aidan takaa.
Maanantai-illan lumimyrsky peitti melkein kaikki lavat uudelleen lumella.
Seitsemän kylvöstä, joissa ei näy vielä elonmerkkiä. No, ihme olisi, jos kuudessa näkyisi, sillä kylvin ne vasta tänään. Katsokaas kun piti saada täytettyä tämä kohta haasteesta. Lobeliaa kylvin kuukausi sitten omaan ruukkuunsa ja pari viikkoa sitten ripottelin sen siemeniä myös chili- ja paprikaruukkuihin. Todennäköisesti siemenet ovat jo menettäneet itämiskykynsä mutta pitihän niitä nyt johonkin kylvää. Jos hyvin käy, niin edes jossain purkissa itää lobeliaa. Tämän päivän kylvöissä oli timjamia, lehtikaalia, kahta basilikaa ja viittä tomaattilajiketta.
Tämän päivän kylvöt etualalla, lobelia takana.
Kahdeksan on kärhöjä kellarissa. Niistä viisi on omia ja kolme äitini talvisäilytyksessä olevia pikkutaimia. Pienissä ei vielä näy elonmerkkiä mutta isommat ovat kaikki hereillä. Leikkasin niistä viimevuotisia versoja tänään samalla kun kävin kellarissa tarkistamassa kasvien voinnin. Kerrotaan nyt pikaisesti tässä samalla muidenkin kellarissa talvehtijoiden kuulumiset. Mustaluumu, pitsipihlaja ja nuokkusyreeni ovat selvästi hengissä ja onneksi vielä lepotilassakin. Muratit, lankaköynnös ja kaksi leijonankidoista ovat myös elävien kirjoissa. Viherliljapuun kohtalo on vaakalaudalla. Runko on puolivälistä ylöspäin toiselta puolelta pehmentynyt ja lehtiä on irronnut paljon. Saa nähdä, kuinka sille käy. Saattoi olla virhe talvettaa se kellarissa mutta jälkikäteen ei voi muuta kuin ottaa opikseen. Liljapuun juurella ollut neilikka saattaa olla elossa tai sitten ei. Sen näkee sitten myöhemmin. Sama tilanne afrikansinisarjalla.
Kellarissa on vähän haastavaa kuvata, mutta kyllä siellä kahdeksan kärhöruukkua on.
Yhdeksän liukastumista. Maanantain lumimyrskystä jo mainitsinkin. Myräkkää edeltänyt viikko vietettiin nollan molemmin puolin ja ajoittaisissa vesisateissa, minkä vuoksi meidän piharinteestä tuli erittäin liukas. Ennen lumisadetta rinteessä pääsi vielä suht turvallisesti liikkumaan nastakengillä mutta maanantain aikana äkisti pakkaselle painunut sää ja 20 sentin kerros pakkaslunta tekivät rinteestä niin liukkaan, ettei siitä päässyt autollakaan ylös saati sitten nastakengillä, joiden pohjiin pakkautunut lumi teki jäätiköllä liikkumisesta yhtä huteraa kuin olisi ollut juhlakengät jalassa. Liukastelin ensin ylös hakemaan lumikolaa ja sitten edestakaisin pitkin pihamaata yrittäen lykkiä rinteeseen edes auton renkaiden mentävän väylän. Isäntä tuli onneksi ajamaan auton talliin. Itse en olisi uskaltanut ottaa yhtä paljon vauhtia kadulta kun oli toinenkin auto pihamaalla. Meistä kumpikin liukastui kerran kunnolla selälleen (onneksi oli paksulti lunta pehmusteena, niin ei käynyt kuinkaan) ja minä lisäksi kerran sivuttain niin, että sain pienen mustelman lonkkaan. Alamäkeen jäi meiltä yhteensä neljät kunnon liukumisjäljet ja tiistai-aamuna lumitöitä viimeistellessäni liukastuin vielä kahdesti. Pieniä jalan lipsahduksia ei nyt lasketa eikä sitä ensimmäistä pihaanajoyritystäni, jolloin auto päätti luistella takaperin takaisin kadulle. Onneksi tiistaiaamuna osa lumesta oli jo alkanut tarttua jäähän eikä ihan joka kohta ollut niin liukas. Varsinkin rinteestä tuli heti paljon turvallisempi kun isännän lähtiessä töihin auton renkaat olivat painaneet lunta tiukasti jäähän kiinni. 
Lumen alla jäätä (kuva tiistaiaamulta).
Kymmenen tomaattilajiketta (plus yksi). Tämän kesän kasvimaasuunnitelmissa on kymmentä (+1) eri lajiketta tomaattia. Omista siemenistä listalla on 'Evakko', 'Cuor di Bue', 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' (sekä 'The Amateur', joka pääsi unohtumaan näitä suunnitellessa. Löysin pussin nimittäin vasta kylvöpuuhia aloitellessani). Äidiltäni on tulossa 'Balkoni Red', 'Vilma', Tumbling Tom', 'Cherry Falls', 'Roma' sekä 'Cereza Amarilla'. Osa listan lajikkeista oli viime kesänä ensimmäistä kertaa kokeilussa ja pääsee nyt uusintakierrokselle. 'Maskotka', 'Balkonzauber', 'Tumbling Tom' ja 'Cereza Amarilla' ovat olleet useampana kesänä kasvatettavana ja ne ovat osoittautuneet luotettaviksi kasvatettaviksi ruukussa seinustalla. Niiden varaan on hyvä perustaa kesän sato ja kokeilla rinnalla uusia tuttavuuksia. Täysin uusia lajikkeita itselleni ovat 'Balkoni Red ja 'Cherry Falls'.

Viime kesältä 'Verino' amppelissa ja 'Maskotka' parvekelaatikossa.
Siinäpä ne tämän hetken kuulumiset. Napatkaahan tekin tästä haaste työstettäväksi!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2025

Talvilomaviikon puuhia

Nyt ovat kaikki kolme hyasinttia kukassa.
Talvilomaviikolle mahtui monenmoista puuhaa niin kasvien kuin kaikenlaisen muunkin askareen parissa. Aloitetaan ulkoeteisestä, jossa ei tarvitse enää kumartua haistelemaan hyasintteja. Kaikki kolme sipulia ovat nimittäin aukaisseet kukintonsa ja tuoksu leijuu koko eteisessä. Välillä olen avannut ihan tarkoituksella oven sisälle hetkeksi aikaa, jotta tuoksu leviäisi muuallekin. Kunhan nämä alkavat lakastua, tuon kellarista toisen hyasinttiruukun. Se olikin jo tehnyt melkoisen pitkät alut mutta pärjää vielä hetken. Toin hyasinttiruukun sijaan kellarista ulkoeteiseen kaksi purkkia valkosipulin itusilmuja ja yhden ruukun ruohosipulia.
Ruohosipuli ja valkosipulin itusilmut olivat heränneet kellarissa.
Syksyllä kasvimaalla ruohosipulimätästä peratessani otin muutaman sipulimättään ruukkuun, jonka toin ulkoeteiseen. Pikkuisen siitä otettiinkin vielä satoa talteen loppusyksyn aikana mutta versojen lakastuessa vein ruukun kellariin. Nyt se oli alkanut heräillä ja pääsi siistittynä ulkoeteiseen. Sieltä sitä on helppo käydä napsimassa ruuanlaittoon. Pienet valkosipulit päätyivät ruukkuihin myös syksyllä. Valkosipulin itusilmuja oli vuosien mittaan jäänyt kukkapenkkiin ja niille piti kehitellä uusi paikka. Erottelin isoimmat ja istutin ne maahan kasvamaan kokoa mutta kaikki pienet ruukutin ja laitoin pakkasten tultua kellariin talvehtimaan. Monena vuonna olen harmitellut kevättalvella sitä, etten muistanut ruukuttaa itusilmuja kevään varhaissadoksi mutta nytpä tulee vihdoin sekin testattua. Kokeilulle meinasi käydä köpelösti, kun metsähiiri (?) kävi kaivelemassa ruukkuja niiden ollessa ulkovarastossa odottamassa kellariin vientiä. Kaikkia sipuleita se ei selvästikään löytänyt, sillä mullasta on alkanut nousta harvakseltaan hentoja versoja.
Testi-idätyksen tuoksuherneet kasvavat. Taustalla eteisessä talvehtinut stevia.
Joulukuun viimeisinä päivinä kylvölautalle kokeeksi laittamani tuoksuherneen siemenet itivät niin hyvin, etten raskinut viskata niitä menemään. Ruukutin siemenet ja vein purkin ulkoeteiseen, jossa taimet ovat saaneet kasvaa rauhassa. Olen latvonut kaikki toisen lehtiparin jälkeen, mikä teki niille selvästi hyvää. Periaatteessa ruukun olisi voinut nostaa uloskin näillä keleillä mutta se nyt on jäänyt tekemättä. Kohta pitänee miettiä tukikeppejä, sillä taimilla ei selvästikään ole aikomustakaan simahtaa kesken matkan. Myös ruukun vaihtaminen suurempaan voi olla vielä tarpeen ennen kuin taimet saa istutettua ulos. Muilla kasveilla ei näytä olevan yhtä suuria kasvuhaluja kuin noilla eteisen kasvateilla.
Kelloköynnös on kurkkinut monta päivää mullan rajasta ja chili miettii, uskaltaisiko tehdä kasvulehtiä.
Kelloköynnös on ennen ollut minusta aika nopea kasvaja siitä lähtien kun ensimmäinen koukku on ilmestynyt mullan pinnalle. Toisin on ollut tänä vuonna. Luulin jo, että sirkkalehdet ovat juuttuneet kiinni siemeneen kun mullan pinnalle ilmestynyt koukku tökötti päivästä toiseen muuttumattomana. Vihdoin lehdet ovat alkaneet ilmestyä esiin suunnilleen millimetrin päivävauhtia. Himskatin hidastelija! Taisi ottaa mallia chilistä, joka esitteli sirkkalehtiään kolme viikkoa ennen kuin alkoi edes harkita ensimmäisten kasvulehtien näyttämistä. Hyvin hidasta toimintaa näyttää olevan myös paprikoilla, joista ensimmäinen on kyllä itänyt, mutta mullan pinnalla ei näy edelleenkään kuin pieni valkoinen koukku. Samaan aikaan kylvetyistä lobelioista yksikään ei ole itänyt mutta siemenetkin olivat jo monta vuotta vanhoja. Taidanpa viskata loput pussin pohjalle jääneet siemenet kompostiin.
Liisan kasvit -blogin Liisalta saapui ihana siemenlähetys.
Ihailin Liisan blogissa todella kaunista punaista ripsuterälehtistä tarhakylmänkukkaa ja Liisa tarjoutui lähettämään sen ja muutaman muunkin kasvin siemeniä minulle. Kiitos paljon Liisalle siemenistä! Toki lähetin vaihdossa myös muutaman siemenpussin Liisalle, toivottavasti siemenet tulevat perille pian. Liisan siemenpaketissa oli kylmänkukan lisäksi helokukonharja 'Flamingo Feathers', täpläpipo 'Mystica' sekä kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies'. Helokukonharja on itselleni ihan uusi kesäkukkatuttavuus. Täpläpipoa on ainakin Kottikärryn kääntöpiirin Päivi kehunut niin monesti, että kasvi oli jo vahvasti hankintalistalla. Kivikkotörmäkukat taas kuolivat itseltäni viime talvena enkä ole saanut omista siemenistä uusia taimia kertaakaan. Nyt kun Liisa lähetti eri lajikkeen siemeniä, huomasin, että ne ovat paljon pulleampia kuin omista kasveista keräämäni. Todennäköisesti siis itselläni ollut 'Pink Mist' oli steriili lajike eikä siten tehnyt lainkaan itämiskykyistä siementä. Kukinnan aikaan oli nimittäin runsaasti pörriäisiä liikkeellä ja kukkiakin oli auki kymmeniä kolmessa kasvissa yhtä aikaa, joten pölytyksen epäonnistumisesta sen ei olisi pitänyt jäädä kiinni. Nyt onkin todella ihana saada tilalle uusia taimia ja toivottavasti kasvit kylväytyvät itsekin, niin on aina törmäkukkia pörriäisten ilona.
Kasvimaalla alkavat lavat paljastua.
Sen verran lämmintä on ollut täälläkin, että vähät lumet ovat huvenneet ihan silmissä. Harvemmin täällä on maaliskuu ja varsinkaan sen alku maata näyttänyt mutta nytpä on sekin koettu. Kasvimaalla korkeammat lavat ovat paljastuneet osittain ja matalammistakin alkaa näkyä nurkkia. Yllä olevan kuvan oikeassa laidassa on vielä sen verran korkeampi kinos, että kylmäkäsittelyssä olevat perennansiemenet ja yrttilava ovat vielä ohuen lumikerroksen peitossa. Tänään pitäisi ainakin sääennusteiden mukaan olla viimeinen plussapäivä ennen kuin sää kääntyy uudelleen pakkaselle, joten kevään eteneminen pysähtyy hetkeksi. Saa nähdä, millainen lumituisku huomiselle on tulossa. Eilen saatiin esimakua melkoisista tuulenpuhureista mutta tuhoja ei tainnut tulla. Tonttia varjostavat koivut pysyivät (valitettavasti) pystyssä eikä kaatotuomion saaneesta siperianpihdastakaan revennyt yhtään haaroista poikki. Sen sijaan pienempiä oksia ja neulasia karisi ympäri pihamaata.
Iltahämärissä otettu kuva, mutta näkyy siinä aurinkopenkin hiidenkiven kulma ja pihdasta karisseita neulasia.
Aurinkopenkin aidan alle ei ole hirveästi talven aikana lunta kertynyt ja nyt nekin vähät ovat sulaneet pois. Kivikkorinteestä pihaantulon reunasta on myös paljastunut jo ensimmäisiä kiviä. Kuistin nurkalla kukkapenkistä alkaa näkyä vähän reunaa, mutta muuten kukkapenkit ovat vielä hyvinkin lumen peitossa. Loman alussa kävimme Keski-Suomessa ja hämmästelimme, kuinka vähissä siellä lumet ovat. Mummolan pihallakin lunta oli vain siellä täällä joku lämpäre. Järvi sentään oli vielä sen verran jäässä, että lapset pääsivät kokeilemaan pilkkionnea. Minä tallustelin Karon kanssa lähistöllä.
Poseeraus sammaleisella rantakalliolla. Pilkkijöitä piti tarkkailla herkeämättä.
Kotonakin on lenkkeilty ahkerasti. Alkuviikosta satoi sen verran lunta, että tuli tehtyä talven ehkä kolmannet lumityöt. Vasta satanut kosteahko lumi ei ole ihan paras lenkkeilyalusta Karolle. Sopivalla kelillä lumi nimittäin tarrautuu tiukasti maata pitkin viistäviin housu- ja häntäkarvoihin. Tuolloin ei ollut ihan pahin keli, mutta silti matkan aikana piti irrotella turkista muutaman kerran lisäpainoja. Alla olevassa kuvassa iso kokkare Karon takana on kiinni Karon hännänpäässä. Se heilui Karon tassutellessa niin hauskasti, että oli ihan naurussa pitämistä. Jokaisella hännän heilahduksella lumipallo keräsi itseensä pikkuisen lisää lunta ja kasvoi kunnes oli aika irrottaa se pois. Karoa pieni ylimääräinen painolasti ei näyttänyt haittaavan.
Karo ja lisäpainot.
Eiliseltä lenkiltä mukaan tarttui toisenlaista painolastia.
Täytyy sanoa, että lumikokkareita on mukavampi irrotella turkista kuin tuhannen solmuun takertuneita kuusen ja koivun oksia. Tassupesullakin Karo piti käyttää, jotta tassuihin ja mahakarvoihin jääneet hiekoitushiekat ja muu lika eivät leviäisi pitkin huushollia. Loppukevennyksenä video seniorikoiran unenlahjoista. Karolla olisi ollut iltapalan aika mutta oli ilmeisesti niin raskas päivä takana, että karvatassu simahti keittiön nurkkaan ennen kuin muisti olevansa nälkäinen. Ennen videota ehdin silitellä hetken Karoa ja hakea nappuloita ruokakiposta ja kännykän pöydältä. Videotakin lyhensin minuutin verran alusta, eli melkoiset superunet oli tällä kertaa.
Jos ei muuten saa Karoa hereille, niin korvasta kutittaminen toimii aina. Aurinkoista sunnuntaita!

tiistai 4. maaliskuuta 2025

Hyasintteja tuoksuttelemassa

Hyasintti 'Gipsy Princess'
Liekö kalenterin kääntyminen maaliskuulle syynä vai alkanut talviloma, mutta nyt on tullut inspiraatio kaikenlaisiin kukkapuuhasteluihin. Keväinen sää ei ainakaan ole syynä, sillä täällä on viime päivinä näkynyt ikkunasta useammankin kerran lumisadetta ja eilen piti kolata pihakin. Se taisi olla minulle peräti toinen kerta tälle talvelle (tänä talvena isännän kohdalle on osunut vaihteeksi muutama lumisade enemmän). Kylvölautalla on testi-idätyksessä kivikkotörmäkukan siemeniä ja muutama paprika. Multaan jo useampi viikko sitten kylvetyt eivät nimittäin ole suostuneet vieläkään itämään. Jos ei ala paprikakylvöksessä näkyä koukkua jo pikaisesti, pitänee turvautua ostotaimiin. Kelloköynnöksistä ensimmäinen on alkanut itää, pitkän odottelun jälkeen sekin. Ihan vielä ei ole aika kylvää tomaatteja tai monia muitakaan kesäkukkia, joten päätin purkaa puutarhatarmoani eteisessä.
Metsämustikka alkaa heräillä.
Keräsin marraskuussa vanhempieni metsästä pikkuisen mustikanvarpuja ja sammalta jouluasetelmiin. Kotona asetelmia tehdessäni huomasin, että yksi mustikanvarpu olikin lähtenyt maasta juurineen irti. Hetken mielijohteesta päätin istuttaa sen mullan ja sammalen sekoitukseen. Ruukun pinnalle löytyi myös yksi sammalmätäs, jossa oli pieni ketunleivän taimi. Lykkäsin purkin ulkoeteiseen odottelemaan kevättä mutta en kovin suuria odotuksia sen kasvuunlähdölle ladannut. Muutama latvankärki onkin matkan varrella kuivunut mutta nyt parin oksan silmut ovat alkaneet selvästi kasvaa. Jos taimi selviää kesään saakka, se pääsee kasvamaan metsämustikkamaalle.

Pelargonit leikattu.
Pelakuut ovat talvehtineet tänä vuonna oikein hyvin. Erityisen iloinen olen siitä, että joka ikinen 'Appleblossom' on todella hyvässä kunnossa. Talvi ei ole ollut sen valoisampi kuin edellisetkään talvet, mutta ehkä kauttaaltaan valkoiseksi maalattu ulkoeteinen lisäsi valon määrää sen verran, että se piti pelargonit virkeämpinä talven yli. Yksi vanhoista valkoisista oli kuollut ja toinen on melko huonossa hapessa mutta kumpikin oli jo viime kesänä niin surkean näköisiä, etten oikeastaan edes odottanut niille mitään ihmevirkoamista. Sen kuolleen yksilön tilalle otinkin jo loppukesällä juurtumaan pistokkaan (ylläolevassa kuvassa oikealla). Se oli koko talven ikkunan edessä ja sen kyllä näkee sen ulkonäöstäkin. Lehdet ovat reilusti isommat kuin seinän vieressä talvehtineilla pelakuilla. Toinen saa olla vielä sen aikaa, että näen, virkistyykö se leikkaamalla vai korvataanko uudella taimella. Pistokasmateriaalia ainakin tuli riittämiin. En raskinut viskata hyviä latvoja kompostiin, joten otin kumpaakin sorttia neljä pistokasta. Kyllä niille varmasti ottajat löytyy, jos ei itsellä ole tarvetta.

Eiköhän kahdeksan pelakuun pistokasta riitä? Basilikastakin otin kolme latvaa juurtumaan.
Kaupan ruukkusalaattia ja basilikaa uudelleen ruukuttaessa tuli mieleen, että basilikahan se juurtuu myös aika helposti. Sitä tulee käytettyäkin sen verran usein, että ylimääräisille taimille on aina tarvetta. Samalla saa keittiön ikkunalle vähän vihreää ja pääsee puuhaamaan taimien parissa ennen varsinaisia esikasvatuksia. Tosin hyvin luultavasti nuokin yrtit pääsevät kesällä ulos, jos vain ovat hengissä siihen saakka. Ja mikseivät olisi. Seuraavaksi tulee puutarhaan liittymätön höyrynpurkumarmatus. Hypätkää yli, jos muovikorkilliset maitotölkit eivät ole teille ongelma.

Ajoittain tulee menetettyä hermot näiden korkillisten maitopurkkien kanssa.
En tiedä, olenko ainut, joka inhoaa melkein sydämensä pohjasta näitä korkillisia maitotölkkejä. Meidän perheessä siirryttiin syksyllä laktoosittomaan ruokavalioon ja hyvin nopeasti selvisi, että enää ei tarvitse edes haikailla normaalien maitopurkkien perään. Ainoastaan jollain maitohyllyn kalleimmalla merkillä taisi olla normaalin mallinen purkki ja sitähän ei ole järkevää ostaa, jos maitoa kuluu litratolkulla viikossa. Mikä sitten korkillisissa purkeissa risoo? Eniten ärsyttää se, että jääkaapista maitoa ottaessa ei huomaa, mikä purkki on avattu, ellei vertaile useampaa keskenään. Ja arvatkaapa, muistavatko lapset tehdä sellaista sen enempää kuin katsoa, että ottavat vanhimman päiväyksen purkin? Voin sanoa, että eivät. Välillä on ollut jopa kolme avattua purkkia rinnakkain jääkaapin hyllyllä. Toinen melkein yhtä ärsyttävä asia on se, että ilman korkin irti repimistä ei voi sulloa kymmentä maitotölkkiä (ja lisäksi useampaa pientä pahvipakkausta) yhden sisälle. Korkkeineen niitä mahtuu sisäkkäin maksimissaan seitsemän kappaletta ja sekin vaatii väkivaltaa. Korkin takia purkkien väliinkään ei saa oikein survottua mitään. Koska aina ei vaan jaksa tai ehdi repiä korkkeja irti, pahvinkeräyskoppa pursuaa aivan liian usein yli äyräidensä.

Välikevennyksenä ränniin muodostunut mielikuvituksellinen jääveistos.
Ja paasaus sen kun jatkuu. Kolmas ärsytys tulee siitä, että purkit pitää joka tapauksessa repiä auki huuhtelua varten, sillä eihän tuollaisesta epämääräisessä kohdassa olevasta pikkureiästä valu millään kaikki maidonsekainen vesi pois ja jos purkit eivät kuivu kunnolla, ne alkavat haista. Ja koska reikä on keskellä sivua, purkista ei voi aukaista perinteiseen maitotölkin avaustapaan pelkästään toista nurkkaa, vaan koko purkki pitää repiä auki. Ja EIPÄ TÄSSÄKÄÄN vielä kaikki: miten ihmeessä ne irrotetut korkit kierrätetään? Maitopurkissa kiinni oleva korkki menee kartonginkeräykseen, sillä se saadaan eroteltua jatkokäsittelyssä samalla lailla kuin maitopurkin sisällä oleva muovikalvo. Jonkun ohjeen mukaan irrotettu muovikorkki kuuluisi energiajakeeseen. Miksi ihmeessä sitä ei saisi laittaa muovinkeräykseen?
Takaisin asiaan: tältä näyttää lumitilanne täällä nyt.
Ei ole kovin talviselta tämä talvi tuntunut, mutta valkoinen maa täällä sentään on koko talven ollut. Pensaistakaan ei ole tarvinnut kovin usein karistella lumia. Eilen piti vähän käydä heilauttamassa paria oksaa mutta muuten tuuli olikin hoidellut suurimmaksi osaksi sekä jänisverkkojen että oksien puhdistamisen. Vähän harkitsin hortensioiden viimekesäisten kukintojen leikkaamista mutta aikani pensaita katseltuani totesin kukintojen näyttävän oikeastaan aika kivoilta. Tuleepahan sitten lopputalveksi tekemistä, jos (eli näillä korkeuksilla melko varmasti kun) sataa vielä niin tarttuvaista lunta, että se uhkaa taittaa oksia poikki. Ainakaan tänä talvena pensaat eivät repeile metristen kinosten alla.
Aurinkopenkin mustilanhortensiaan ei tuuli ollut osunut, joten se sai kevyet ravistelut.

Pikkiriikkisen kevätatsalean suojaverkko kertoo, että aurinkopenkissä on 30cm lunta.
Hangenkorkeus (tai -syvyys, miten sen nyt ottaa) näyttää vaihtelevan tänä talvena todella paljon. Joissain kohdissa lunta on hädin tuskin kymmenen senttiä, toisaalla saattaa olla jopa 40cm. Kolatuista lumista ei ole kovin kummoisia kasoja vielä syntynyt, sillä lumia on pystynyt lykkimään melko tasaisesti vähän joka puolelle. Sen verran on plussakeliä talven aikana ollut, että alemmissa hangen kerrostumissa on selvästi kantavampaa kerrosta. Niinpä vain harvassa kohdassa upottaa edes nilkkaan asti. Polvia tai melkein vyötäröä myöten hangessa ei siis ole tarvinnut tänä talvena rämpiä. Rusakoiden tuhoja ei ole toistaiseksi tullut, vaikka ainakin yksi valtava pitkäkorva tontilla välillä loikkiikin. Viimeksi tänään isäntä näki ikkunasta sen livahtavan takapihan kautta metsään. Ehkä puput löytävät vielä niin helposti ruokaa metsästäkin (tai naapuruston lintulaudoilta), ettei ole tarve etsiä maittavampaa evästä puutarhakasveista.
Suut makeaksi! Välissä kevyesti sokeroitua vadelma-mustikkasurvosta ja flora vanillaa.
Laskiaista ei meillä vietetty muuten kuin syömällä laskiaispullaa ja niitäkin vasta tänään laskiaistiistaina. Lapset kävivät kyllä ulkona touhuamassa mutta mäenlasku ei tänään inspiroinut niin paljoa, että se olisi voittanut leikkipuistossa käynnin ja lumikasassa rymyämisen. Ja minähän en ulos lähtenyt kun oli leivinuuni ja pullataikina vahdittavana. Tai no, myönnetään: pullataikinan tein jo maanantai-iltana jääkaappiin kohoamaan, joten sitä ei tarvinnut vahtia. Olen useammankin kerran tehnyt raskin edellisenä iltana jääkaappiin ja jatkanut siitä aamulla taikinan loppuun, mutta muutama viikko sitten lisäsin ajatuksissani taikinaan melkein kaikki jauhot ennen kuin muistin, että leipomisen piti jatkua vasta seuraavana päivänä. Koska tehtyä ei saa tekemättömäksi, lisäsin vielä rasvankin sekä loput jauhoista ja lykkäsin taikinakulhon yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä totesin, että tulipa muuten harvinaisen helposti käsiteltävää taikinaa ja erinomaisen kuohkeita pullia. Nyt toistin "virheeni" tarkoituksella ja lopputulos oli aivan yhtä hyvä. Pitää nyt varmaan tehdä kolmas testi lopullisen varmuuden saamiseksi.
Toinenkin hyasintti alkaa aueta ja kolmas on nupullaan. Sahrameista kukki jostain syystä vain kuusi.
Iloista maaliskuuta, ensimmäistä kevätkuukautta!

P.S. Jos jotakuta jäi kiinnostamaan, niin Inkerin kimpussa (kts. edellinen postaus) oli tarha(?)piiskun ja isosudenporkkanan (ehkä, jos oikein muistan) kukkia. En sen kummemmin kukkia kerätessäni miettinyt, mitä ne voisivat olla minimittakaavassa. Ehkäpä jokin auringonkukan pienehkökukkainen ja harvaterälehtinen lajike sekä valkoinen loistokurjenmiekka. Mittakaavaltaan ne taitaisivat täsmätä parhaiten.