Poks!

Johan niitä nuppuja alkoi poksahdella täälläkin auki kun riittävän pitkään odotteli. Tosin moni ensimmäisistä kukkijoista löytyi aivan muualta kuin mistä luulin niiden löytyvän.

Lehtoimikän siementaimi.

Imikät ovat yleensä aikaisia kukkijoita, mikä on hyvä, sillä ne ovat myös hyviä mesikasveja ensimmäisille pörriäisille ja vielä kertovatkin kukan värillä, missä on mettä tarjolla ja mitkä kukat ovat jo menossa vanhaksi. Kukat avautuvat vaaleanpunaisina ja muuttuvat kukan vanhetessa sinisiksi. Muutamalla muullakin luonnonkukalla on samanlainen ominaisuus. Koska imikän kukissa käy aina melkoinen kuhina, on selvää, että siementuotantokin on vähintäänkin kiitettävän runsasta. Aloituskuvan lehtoimikkä löytyi keskeltä varjokujan portin alla olevaa kiveystä. Aion kitkeä koko kasvin heti pois kunhan kukkapenkissä olevat isommat imikät alkavat kukkia. Pieniä lajitovereitakin näyttää pilkistelevän vähän sieltä sun täältä mutta saavat minun puolestani olla kukinnan loppuun saakka. Ihan joka paikkaa en kuitenkaan anna niiden vallata mutta suon pörriäisille kaikki mesibaarit, mitkä eivät ihan kulkuväylillä ole.

Bellis

Kaunokaisetkin ovat aikaisia kukkijoita. Kuvan aurinkoinen väriläiskä suorastaan hyppäsi esiin kaiken viimevuotisen ryönän keskeltä. Sitä ei voinut olla huomaamatta, vaikka olin kulkemassa monen metrin päästä ohi töistä tullessani. Jätin saman tien työlaukun rappuselle ja kävin ottamassa kuvan siltä varalta, että joku pitkäkorva tai siimahäntä keksii käydä seuraavan yön aikana mutustamassa koko kukan kitusiinsa. Eivät ne kyllä ensimmäisenä ole bellisten kukkia napostelleet mutta kerta se olisi ensimmäinenkin eikä luonnossa ole vielä kovin paljoa tuoretta evästä.

Vaaleajouluruusu on saanut jo useamman kukan täysin auki.

Tähtisahrami 'Ruby Giant' on ihanan aikainen kukkija ja onneksi tulin istuttaneeksi niitä myös hyvin lämpimään paikkaan. Ihan eniten käytetyimmän kulkureitin äärellä ne eivät kyllä ole mutta aurinkoisena päivänä voi aina tehdä asiaa yhden (tai useamman) kukkamättään luokse. Ensimmäinen 'Ruby Giant' aukesi jo 17.4. ja oli täten yhdessä posliinihyasintin kanssa ensimmäinen kukkiva sipulikukka. Takapihalla luumupuun juuressa pieni mätäs tähtisahrami 'Barr's Purplea' on myös aloittanut kukintansa, vaikka en olekaan ehtinyt nähdä niitä kertaakaan avonaisena. Aurinko ei vielä ehdi paistaa niiden kohdalle ennen kuin lähden töihin ja illalla ne jäävät talon varjon taakse. Kukat ovat kuitenkin selvästi olleet jo useampana päivänä auki.

"Rubiinijättiläiset" kukkivat jo useamman kukan voimin.

Lisää purppuraista sävyä löytyy esikoista.

Kovin ovat vielä pieniä ja harvakseltaan ympäri tonttia nämä minun kevätkukkijani mutta pääasiahan on, että edes sieltä sun täältä löytyy edes joku kukkanen. Ainakin kaksi eri kimalaiskuningatarta on jo bongattu etsiskelemässä pesäpaikkaa ja yksi raitamaamehiläisnaaras oli kerännyt siitepölyvasunsa niin täyteen, ettei meinannut päästä edes lentoon. Kuivuneen korren kärkeen kiivettyään se sai viimein riittävästi alkuvauhtia, että lento lähti sujumaan. Ainakin sen verran, mitä saimme lapsen kanssa seurattua.

Ensimmäisessä tarhakylmänkukassakin alkaa jo näkyä väriä.

Tarhakylmänkukkien karvaiset nuput kuuluvat monen suosikkeihin, myös minun. Käyn silittelemässä ja hypistelemässä niitä joka ikinen kevät ja melkein joka päivä. En vain voi vastustaa kiusausta. Lampaankorva, eli nukkapähkämö kuuluu samaan koskettamaan houkuttelevien kasvien sarjaan. Onneksi kukat eivät näy lähemmästä tuttavallisuudesta suuttuvan. Jos jotakin kasvia voi suositella kenen tahansa puutarhaan, niin tarhakylmänkukka olisi varmasti sillä listalla. Se kukkii aikaisin ja pitkään, kukinnan jälkeen ilmestyvät koristeelliset siemenkodat koristavat kasvia pitkälle ja lehdistö pysyy kauniina talven tuloon saakka. Se ei leviä juuristollaan lainkaan eikä siementaimiakaan putkahtele riesaksi asti. Tarhakylmänkukan akilleen kantapää ovat myyrät, jotka pitävät kovasti sen paksusta paalujuuresta. Toisaalta peltomyyrä jyrsi suurimman tarhakylmänkukkani tyvialueen perusteellisesti kahtena peräkkäisenä talvena eikä kasvi siitä pahasti hätkähtänyt. Ehkä ainoastaan vesimyyrä saattaisi saada juuren niin pahasti syötyä, että saisi heittää hyvästit kasville.

Puupioni on jo innoissaan kasvuun lähdössä.

Puupioninkin pulleat silmut sanoivat poks lämpimien päivien innostamana. Se näyttää aivan siltä kuin silmunjäänteiden seasta kurkottelisi monta käsivartta taivasta kohti. Vähän pelkäsin, miten pioni mahtaa suhtautua märkään syksyyn ja vähälumiseen talveen mutta onneksi jo valmiiksi lyhyistä varsista ei paleltunut senttiäkään. Ruskeat jäänteet korkeamman verson latvasilmun alapuolella ovat viimekesäisten lehtien ruodit, joiden ei kuulukaan lähteä kasvamaan. Ei vain ole tullut nyppäistyä pois eivätkä ole omine aikoineenkaan karisseet. Jokohan tänä kesänä pioni kasvaisi matalan saappaan varren korkuiseksi vai vieläkö pysytään lenkkarimitoissa?

Pisimmälle ehtinyt kevättähti 19.4.

Koska kukkii? -haasteen osalta huhtikurjenmiekat ja kevättähdet menivät huti. Veikkasin kummankin aloittavan kukinnan jo 16.4. Ensimmäinen kevättähdistä näytti vasta 19.4. siltä, että nuppu voisi poksahtaa hetkenä minä hyvänsä auki mutta eipä ole avautunut vieläkään. Vieressä kaveritkin ovat saaneet jo kasvateltua nuppunsa samankokoisiksi. Ehkä kevättähti ei uskalla kukkia yksinään, vaan tarvitsee riittävän monta kaveria rinnalleen. Ujoja taitavat olla. Huhtikurjenmiekkojen piippoja alkoi ilmestyä esiin jo 27.3. mutta nuppuja on saanut odotella tuskastuttavan pitkään. Vasta eilen näin ensimmäisen nupun hieman pilkistävän piipon kärjestä ja tänään töistä tullessa kukka olikin auki ja toinenkin jo puoliksi avautunut. Ovat sentään nopeita kunhan alkuun pääsevät. Kukinta meni kuitenkin viidellä päivällä huti veikkauksesta.

Kovasti odotin näiden avautuvan 19.4.

Idänsinililjojen piti aloitella 19.4. Niidenkin nuput olivat jo aivan selvästi valmiita aukeamaan mutta kuin kiusallakin ne alkoivat poksua vasta seuraavana päivänä, 20.4. Meni vain päivällä huti, mihin kyllä täytyy olla tyytyväinen, kun muistelee viime kevättä, jolloin moni arvaukseni meni huti peräti viikkotolkulla. Seuraavat jännitettävät ovatkin sitten pystykiurunkannukset ja narsissit. Saapa nähdä, mitä ennusteissa näkyvä kylmempi jakso tekee niiden kukinnan ajoitukselle? Vesisade varmasti vauhdittaisi edistymistä sulattamalla routaa, pakkasjakso... no, tiedätte kyllä.

Idänsinililjat aloittivat kukinnan 20.4.

Pitää tähän lopuksi vielä laittaa yksi sipulikasvi, vaikka se ei ulkona kasva eikä ole viime aikoina poksahdellutkaan. Jouluna peräti neljällä runsaskukkaisella kukkavarrella ilahduttanut valkoinen ritarinkukka teki kevään mittaan lehdet mutta kuihdutti ne lopulta pois kymmensenttisinä. Sipulissa oli aika pienet juuret alun alkaenkin mutta kuvittelin sen ruukutettuna kuitenkin jatkavan juurien kasvattamista niin kuin nämä yleensä tuppaavat tekemään. Koska sipulin kyljessä alkoi tuntua pehmeämpi kohta ja sivusipulikin pysäytti ainokaisen lehtensä kasvattelun, päätin kipata sipulin pois ruukustaan ja tutkia, onko sillä jotain hätänä. Mullan vallanneet harsosääsket vaikuttivat osaltaan päätökseen. Pehmeämmästä kohdasta paljastui vain viimeisen kukkavarren jäänteet, jotka olivat viimein surkastuneet ja jättäneet sipulin kerrosten väliin tyhjää tilaa. Muuten sipuli tuntui edelleen napakalta eikä päällimmäisten kuorikerrosten altakaan löytynyt mitään hälyttävää. Juuria sipuli ei kuitenkaan ollut tehnyt yhtään lisää, mikä varmaan selittää lehtien surkastumisen. Nyt vain jäin arpomaan, mitä teen sipulille: pitäisikö se ruukuttaa uudelleen vai jättää lepäilemään ja odottamaan kasvuhalujen heräämistä? "Istutin" toistaiseksi sipulin pieneen rasiaan ruukkusoraan, jonka kostutin kevyesti suihkepullolla. Siinä ei pitäisi harsosääskien vaivata ja juurten kasvuakin on minun helpompi seurata.

Ritarinkukka ei halunnutkaan lähteä kasvuun.

Osaisiko vaikka ritarinkukkien sielunelämää perusteellisesti tutkaillut Liisa antaa valistuneita jatkotoimenpideohjeita tai onko muilla hyviä ideoita, mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Sipulilla on kuitenkin kokoa suht mukavasti, vaikka ymmärrettävästi neljä komeaa kukkavartta sitä hoikensikin. Sivusipulilla ei nähdäkseni ole vielä omia juuria, vaan kaikki juuret lähtevät suoraan emosipulin tyvilevystä.

Päätetään kuitenkin juttu ulos kun sieltä aloitettiinkin. Huhtikurjenmiekka 'Harmony' kukassa 21.4.

Toivotaan, ettei tässä kovin ankaraa takatalvea saada kohdalle, kun on päästy näin hyvin kevään makuun. Roudan sulattava vesisade olisi ihan toivottavaa säänmuutos ja vielä mielellään arkipäivänä eikä viikonloppuna. Viikonlopulle haluaisin tilata aurinkoista ja lisää kevätkukkien poksahtelua.

Viikontakaiset puuhat

Viime viikonlopun aurinkoinen sää houkutteli viettämään joka päivä tuntikausia ulkopuuhissa mutta raportointi jäi vähän kesken ajanpuutteen vuoksi. Kevääseen totta vie toivoisi muutamaa ylimääräistä tuntia per vuorokausi! Ja ehkä myös joka viikolle kahdeksatta päivää, joka tietysti olisi aina vapaapäivä ja mielellään vielä puutarhalle pyhitetty sellainen. Viikonlopun kaksi päivää ei riitä keväällä millään, vaikka meillä olikin viime viikonloppuna vielä maa niin jäässä, ettei päässyt kitkemään tai muutenkaan penkomaan mitään. Onneksi oli runsain määrin muutakin puuhasteltavaa.

Risusavottaa riitti: etualalla eri paksuisia oksia lajiteltuna sekä laaduntarkastaja, taustalla käsittelemätön risukasa.

Liiterin katolle kurkottelevan vaahteran kaatamisen myötä haketin sai laulaa tovin jos toisenkin. Sain innostettua lapset avukseni ja risusavotassa vierähtikin mukavasti parituntinen. Lapset olivat jo pääsiäisviikonloppuna raahanneet suurimman osan sahatuista oksista kasaksi, jota nyt lähdimme purkamaan. Kuopus karsi oksasaksilla isommista oksista sivuhaarat, jotka minä jatkojalostin ohuemmiksi tukikepeiksi ja hakettimen syötäväksi. Esikoinen syötti tukikepeiksi kelpaamattomat risut hakettimeen. Lopuksi olimme kaikki kolme hakettimen ääressä. 

Kasat kasvoivat kunnes hakettimen johto irtosi melkein urakan lopussa.

Jätelavalta (tai mistä lie kaatopaikkakuormasta) "pelastettu" hakettimemme nielaisee pistokkeen laitteenpuoleisen osan sisäänsä aina kun johtoa yrittää laittaa kiinni. Siksipä johtoa ei olekaan tarkoituksella irrotettu haketuksen päätteeksi laitteesta mutta ilmeisesti työn tuoksinassa johto pääsi löystymään hiljalleen kunnes tipahti sitten kokonaan irti. Tuli pakkotauko seuraavaan päivään, jotta isäntä ehti kaivella osat esiin koneen syövereistä ja asennella piuhan takaisin paikoilleen. Kolmirunkoisesta vaahterasta tuli polttopuun lisäksi mukava kasa järeämpiä tukikeppejä ensi talven jänisverkkoja varten, muutama paksumpi runko kukkapenkkien reunuksiin, iso kasa mm. tomaateille ja herneille käypäisiä tukikepakoita ja kolme kottikärryllistä ensiluokkaista haketta. Vaahteran puuaines oli suorastaan täydellistä meidän hakettimelle: oksat menivät sekä parin sentin pätkiksi että halkeilivat myös pituussuunnassa säikeisiksi. Levittelin hakkeet muovin päälle nurmikolle kuivahtamaan loppuun ennen kuin säkitän ne varastoon. Kompostoria mätänemään lähtenyt puuhake ei varmasti haittaisi mutta haju ei välttämättä ole varastossa kovin kiva asia.

Vaahterahaketta.

Oksista jatkoin vähän ohuempiin korsiin. Olen silputtanut aikamoisen määrän perennanvarsia suoraan kukkapenkkeihin mutta tarjonta oli nyt suurempaa kuin kysyntä, joten yksi huojuva kasa kottikärryn kyydissä odotti myös puutarhakompostoriin pääsyä. Koska routaisissa kukkapenkeissä ei ihmeitä voi tehdä, päätin sulloa myös paksummat perennanvarret hakettimen läpi ja talloa loput vanhassa vannassa silpuksi. Kukkurallisesta kottikärryllisestä tulikin noin 70 litraa oikein hyvää kompostin seosainetta, jonka sulloin suoraan vanhoihin multasäkkeihin ja vein ulkovarastoon karkeamman hakkeen ja biohiilisäkkien seuraksi. Nyt saa tehdä tarpeen mukaan sopivan seosaine-cocktailin joko lämpö- tai puutarhakompostoriin ja kottikärrykin vapautui muihin puuhiin.

Vähän tuli mieleen etelän maiden viinintallojat tästä touhusta. Ehkä heillä ei ole multaisia kumppareita jaloissaan...

Lapsille oli muutakin puuhaa kuin haketushommia. He saivat pestä sekä sadevesitynnyrin että lavakauluksen pleksikannen ja sehän vasta lystiä oli. Kyllä tuli pestyä pintojen lisäksi myös pleksin onkalot niin, että vesi suihkusi paineella kannen sisällä. Isäntä ja lapset pesivät myös pation laatoituksen ja isännän kanssa putsattiin liiterin nurkan IBC-kontista leväkasvustot kunnes myös painepesuri otti ja hajosi. Tai toimisihan se muuten mutta vesi alkoi valua laitteen sisältä siihen malliin, että arvelimme viisaammaksi lopettaa siltä erää. Sähkö ja vesi eivät ole kovin hyvä yhdistelmä, jos jompikumpi ei pysy omalla puolellaan.

Tynnyri piti pestä myös ulkopuolelta. Takana kuivumassa olleet hakkeet eivät välttämättä säilyneet ihan kuivina...

Lavakauluksen kansi sai kuivua kasvimaalla.

Talven aikana olin unohtanut autuaasti, että yksi lavakauluksista on pikkuisen suurempi kuin muut. Ja tietysti juuri sen lavan päälle minun piti se kansi lätkäistä. Tuuletus on ainakin kunnossa eikä tule liian kuuma ensimmäisille ötiäisille, jotka mullan alla ehkä heräilevät. Samalla kun kasvimaalle tuli mentyä, niin tutkin tietysti myös, onko kasvimaalla tapahtunut mitään. Lavat olivat sulaneet vähän syvemmälle kuin maa muualla ja harkitsinkin vähän, josko sinne jo voisi kylvää jotain. Jäi kuitenkin tekemättä, vaikka ilmasipulit olivatkin jo heränneet.

Ilmasipulit ovat sekä heränneet että paleltuneet. Mitäs lähtevät liian aikaisin kasvuun.

Ilmasipuleita katsellessani huomasin saman lavan toisella laidalla sipuliryppään, jota siinä ei syksyllä kasvanut. Ensin luulin, että ilmasipulit ovat lähteneet maailmanvalloitukseen mutta sitten muistin, että istutin viime keväänä salottisipuleita muiden kasvien sekaan vähän sinne sun tänne siinä toivossa, että edes joku kasvaisi. Suurin osa joutui sipulikärpästen hyökkäyksen kohteeksi ja loput tuleentuivat ennen kuin olivat kasvaneet juurikaan istukkaita suuremmiksi. Yritin noukkia kaikki pois sitä mukaa kun huomasin niiden tuleentuneen tai olevan kärpästentoukkien hampaissa mutta ilmeisesti yksi rypäs oli jäänyt hyvin piiloon. Jännityksellä odotan, tuleeko siitä ruokasipulia vai kukkia.

Viimevuotinen salotti(?)sipuli.

Viikonloppuun mahtui myös paikallisen Hankkijan kevään avajaiset, joissa kävin lasten ja Karon kanssa pyörähtämässä. Lapset lähtivät mukaan lähinnä täytekakun ja pomppulinnan houkuttelemina mutta innostuivat myös myymälään järjestettyyn pääsiäismunajahtiin, josta saivat palkinnoksi sukulakut. Karo herätti ansaittua ihastusta sipsuttamalla väkijoukossa ja väsyi reissusta niin, että nukkui tyytyväisenä puolet loppuillasta. Kasviostoksia en tehnyt mutta mukaan tarttui kaksi linnunpönttöä, multaa ja kaaliverkko, joka saisi olla tukevampaa tekoa kuin edellinen, joka repeili silpuksi jo ennen kuin ensimmäinen kesä oli takana. Uusille harsoillekin olisi ollut tarvetta mutta en löytänyt vahvempia, UV-suojattuja harsoja. Tähän puutarhaan ei saa eksyä enää yhtään halpaa haperoharsoa, joka ei kestä edes yhtä kesää hapertumatta.

Isompi pönttö mm. kirjosiepolle ja talitiaiselle, pienempi kuusi-, töyhtö- ja hömötiaiselle.

Meillä ei vielä viikko sitten kukkinut juuri mitään mutta ensimmäiset leskenlehdet löytyivät jo vaaleajouluruusun kaveriksi. Esikoistakin ensimmäinen oli jo melkein kokonaan aukaissut kukkansa. Lämpö sai posliinihyasintit ja idänsinililjat nousemaan vauhdikkaasti ja löysin niistäkin sunnuntai-iltana paljon nuppuja. Hyvä vain, että kukkia alkaa heräillä, sillä näimme ensimmäisen sitruunaperhosen liihottelevan pikaisesti ohi. 

Sitruunaperhosesta en saanut kuvaa, mutta etanahaiskiainen oli kömpinyt betonilaatan päälle.

Kimalaisia ei vielä viikonloppuna näkynyt mutta viikolla niitä jo pörräsi muutamia. Keväällä hankkimani loistoesikko ja kellarista tuodut asuurihelmililjat ovat jo kukkimisensa kukkineet ja loput kellarissa talvetetuista sipulikukista ovat vasta kasvussa. Koska kukkii? -haasteen kevättähdet ja huhtikurjenmiekat eivät kukkineet vielä tänäänkään, vaikka veikkasin niiden aloittavan jo eilen. 19.4. veikkaamani skilla sen sijaan saattaa jopa osua kohdilleen, jos ei aukea jo huomenna. Jännää! Posliinihyasintit ovat aloittaneet ilmeisesti eilen, sillä tänään niitä oli jo useita auki. Eilen minulla oli hulppea 12 tunnin työ-/opiskelupäivä +tunti yhteensä matkoihin, joten enpä ehtinyt puutarhaa edes ajatella. Rehellisesti sanottuna tänään on vähän jo hapottanut ja rauhallinen viikonloppu tulee totisesti tarpeeseen!

Ensimmäiset posliinihyasintit kukkivat.

Seuraavaan postaukseen tulee varmasti enemmänkin kukkia. Pikaisesti kävin töiden jälkeen puutarhakierroksella ja useammastakin paikasta löytyi jo väripilkkuja ja nuppuja ajankohtaan nähden runsain määrin.

Taimet kasvavat kohisten

Ihanan aurinkoiset kevätpäivät ovat saaneet taimipöydän suorastaan kohisemaan kasvusta. Nyt riittää valoa kaikille hentoisille pikkutaimille ja nehän ottavat tilanteesta kaiken ilon irti. Toistaiseksi on vielä tilaakin mutta se on tässä huushollissa hyvin nopeasti katoava luonnonvara.

Auringossa paistattelevat helokukonharjat kaipaavat jo koulintaa.

Taimikaaos uhkaa nyt vallata tämän huushollin pahemmin kuin vuosikausiin. Kesäkukkien lisäksi hyötykasveja on jo nyt kasvamassa iso joukko eikä olla vielä edes lähellä papujen, kurkkujen ja kurpitsojen kylvöhetkeä. Kesäkukista samettikukat ovat vielä osittain kylvämättä, sillä vanhat siemenet itivät huonosti ja nyt ne ovat loppuneet. Juuri ruukutettuja sammareita on muistaakseni vain neljä kappaletta eivätkä ne riitä alkuunkaan. Tietysti voisi korvata osan sammareista vaikka helokukonharjoilla tai kääpiökokoisilla leijonankidoilla, sillä kumpiakin näyttäisi tulevan ylen määrin. 'Potomac Lavender' -leijonankidat sen sijaan eivät itäneet lainkaan. Eivätkä ole ainoita, sillä myöskään kesäpäivänhatuista ja tarhakukonkannuksista ei ole toistaiseksi noussut taimen taimea. Ehkä ihan hyvä, vaikka olisihan se ollut kiva saada myös niistä edes muutama taimi. Huonoa itävyyttä näillä kaikilla selittää vuosikausia vanhat siemenet.

Isommat tomaatit ja chili.

Tomaatit itivät tänä vuonna hyvin eritahtisesti ja 'Maskotkasta' jouduin tekemään jopa uusintakylvön kun ensimmäiset siemenet eivät suostuneet itämään ollenkaan. Vähän yllätyin siitä, sillä tomaatinsiemenet säilyttävät itävyytensä yleensä todella hyvin. Ehkä satuin vain ottamaan pussista juuri ne ainoat vialliset kaksi siementä. Muuten itävyysprosentti oli tomaateilla tasan sata prosenttia. Pienempi 'Maskotka' on vasta sirkkalehtivaiheessa kun noilla isommilla tomaateilla on jo kahdesta neljään kasvulehteäkin. Onneksi 'Maskotka' on nopea kasvamaan ja sekin ehtii ihan varmasti tehdä satoa samaan tahtiin näiden muiden kanssa.

Mukulaselleri saisi olla vähän isompi tässä vaiheessa kevättä.

Mukulasellerien kanssa kävi vähän köpelösti tänä keväänä. Siemenet olivat vanhoja ja itämisprosentti sen vuoksi aika alhainen (taidan jo toistaa itseäni...). Taimia oli kuitenkin vähän reilu kymmenen parhaimmillaan mutta puolet kyykkäsi pienen kuivahtamisen vuoksi. Ripottelin matkan varrella lisää siemeniä mutta suurin osa hengissä selvinneistä ja loput myöhemmin itäneistä on yksi kerrallaan nuukahtanut jo ennen ensimmäisten kasvulehtien ilmestymistä. Kaksi tainta selvisi lopulta koulimisvaiheeseen asti, joten yritän pitää niistä nyt erityisen hyvää huolta, jotta edes niiden sato onnistuisi.

Purjontaimia etanarullassa, taustalla mm. basilikaa ja timjamia.

Minäkin päädyin tänä vuonna kokeilemaan ensimmäistä kertaa siemen-/etanarullassa kasvatusta. Sain äidiltäni purjontaimia, joiden arvelin pärjäävän hyvin tilaa säästävässä kasvatusratkaisussa. Kullakin taimella on vähän reilu 3*3cm kasvutilaa mutta rullalla on korkeutta melkein parikymmentä senttiä, joten juurilla on ainakin tilaa kasvaa suoraan alaspäin. Toiseen rullaan kylvin kiinansipulia ja vanhoja palsternakan ja mustajuuren siemeniä. Sen rullan vein tuoksuherneiden kanssa ulkoeteiseen itämään. Käytin kumpaankin rullaan multasäkistä leikattuja suikaleita. En ole oikein ymmärtänyt sitä, miksi moni käyttää solumuovia rullien tekoon. Luulisi siitä irtoavan mikromuovia ja vähintäänkin jotain haitta-aineita multaan toisin kuin multasäkistä, joka on suunniteltu juuri mullan säilytykseen ja kestää myös uv-säteilyä. Kivipellon Saila taisi ainakin viime keväänä käyttää multasäkkimuovia ja totesi sen käyttökelpoiseksi tähän touhuun, joten minä liityin samaan kerhoon. Itse rullailu oli ehkä aavistuksen sotkuisempaa kuin neliskanttisten ruukkujen täyttö mutta en kokenut sitä niin vaivalloiseksi, etten voisi ottaa hommaa vakiokäytännöksi. Mielenkiinnolla odotan loppukevään kokemuksia rullista.

Tuoksuherneet lähtivät nopeasti kasvuun toisin kuin viereisen rullan kylvös.

Yllä olevan kuvan otin pari päivää sitten ja heti kuvaamisen jälkeisenä päivänä huomasin ensimmäisten kiinansipulin taimien ilmestyneen. Varmaan loputkin niistä itävät ihan lähipäivinä. Palsternakoille ja mustajuurille en kovin suuria itämisprosentteja edes odota mutta jos niistä edes pari tainta sattuisi itämään, niin olisin ihan tyytyväinen. Jos ei, niin saapahan viskata pari siemenpussin jämää pois laatikoista kuljeksimasta. Luultavasti tuoksuherneet ja rulla siirtyvät ulos ihan lähipäivinä jatkamaan kasvuaan, niin vapautuu ulkoeteisestäkin ikkunalautatilaa kiikutella muita taimia auringon perässä ikkunalta toiselle.

Takkahuoneen taimipöytä alkaa olla pian täynnä.

Toistaiseksi takkahuoneen pöydällä on mahtunut vielä olemaan lasten tulilatvat, pari paavalinkukkaa sekä kaksi isointa ritarinkukkaa. Valkoinen kerrannainen, neljällä kukkavarrella joulun aikaan kukkinut ritari lähti hienosti kasvuun mutta kuihdutti lehtensä kymmensenttisinä ja sipulikin on alkanut nyt pehmentyä. Sivusipulissa on yksi neljäsenttinen lehti, jonka kasvu on myös pysähtynyt viikon sisällä kokonaan. Pahoin pelkään, että sekin meinaa kyykätä nyt kokonaan. Hyvää ei lupaa sekään, että kyseisen ruukun ovat vallanneet harsosääsket, jotka haluavat kovasti levittäytyä muihinkin kasveihin. Ritarinkukka on ollut keittiön ikkunalla edes pikkuisen erillään taimivauvoista mutta taitaapa ritari sääskineen lähteä piakkoin kompostoriin. Keittiön ikkunalle päätyi myös 'Cherry Nymph', joka pitkän harkinnan jälkeen ei jaksanutkaan kasvattaa ainokaista nuppuaan kukaksi asti. Sipuli on kuitenkin muuten hyvävointisen oloinen ja on kasvattanut terveen näköiset lehdet, joten koetan vihdoin tänä vuonna muistaa lannoittaa sitä riittävästi ja toivon kukintaa seuraavalle kerralle.

Santukka innostui kukkimaan taimipöydällä.

Niin paljon kuin santukka onkin nauttinut taimipöydän valosta ja ehkä myös kasviseurasta, niin se saa pian luovuttaa paikkansa enemmän valoa tarvitseville pikkutaimille. Siirtykööt santukat johonkin sivummalle, missä nyt sellainen paikka ikinä onkaan.

Pääsiäispyhien nuppujahtia

Enpä muista, että olisin kovin montaa kertaa etsinyt pääsiäisenä nuppuja puutarhasta. Tänä vuonna pääsin kokeilemaan sellaistakin puuhaa. Oli hauskaa, vaikka sää oli vähän koleansorttinen, pilvinen ja kosteakin.

Vaaleajouluruusun pari-kolmevuotias siementaimi.

Jouluruusut ovat kiitettävän tomerina kasvuun lähdössä ja jopa moni viime kesänä siirretyistä taimista aikoo kukkiakin. Vanhin vaaleajouluruusuistani, se kellertävän värinen, ei esitellyt vielä nuppujaan mutta puhtaan valkoiset ovat ihan viittä vaille aukomassa ensimmäisiä kukkiaan. Ne ovatkin joka vuosi olleet sitä kellertävää aikaisempia. Onneksi en ottanut jouluruusuja mukaan Koska kukkii? -haasteeseen, sillä pieleen olisi varmasti mennyt niiden kukinta-ajankohdan veikkaaminen.

Vanhempi vaaleajouluruusu on pienen askelen pidemmällä kukan avaamisessa.

Kerrannaiskukkainen 'Hello Amber' on ilokseni taas yhtä aikainen kuin vaaleajouluruusutkin.

'Hello Amber' näytti kovin surkealta ennen kuin kaavin kaikki mustaksi muhjuksi mädäntyneet vanhat lehdet pois sen päältä. Mössön alta löytyi lopulta paljon virkeän näköisiä nuppuja ja hieman vihreitä lehtiäkin. Pieni työtapaturmakin sattui, sillä yhden vanhan lehden mukana lähti pieni pala versoa juurineen. Kävin istuttamassa sen saman tien ruukkuun, jonka laitoin kellarista tuotujen sipulikukkien kanssa samaan astiaan. Kuvauksen jälkeen nostin kaikki kolme ulkovaraston ikkunalle. Toivottavasti jouluruusu juurtuu hyvin ja voin istuttaa sen kesällä takaisin puutarhaan. Kellaristakin on muuten nyt nostettu kaikki kasvit ulkovaraston puolelle. Huimat kolme ruukkua siis kahden sipulikukkaruukun lisäksi.

Suvikellot ja unkarinsinililjat saivat kaverikseen pienen 'Hello Amber' -jouluruusun alun.

Pääsiäisviikonlopun vaihteleva sää on ainakin hetkittäin suosinut myös puutarhurointia. Olen silpunnut osan perennojen kuivista varsista kukkapenkkeihin. Pensaista kaikki hortensiat on nyt leikattu; syyshortensioita enemmän, muita vähemmän. Heisiangervoita siistin vähän, hanhikit saavat odottaa vielä toistaiseksi. Tänään isäntä kaatoi liiterin takaa vaahteran, joka kurotteli jo turhan paljon liiterin katon päälle. Olimme suunnitelleet tilaavamme rungosta sahattuihin pölkkyihin osterivinokkaan ymppitappeja mutta sahauksen jälkeen paljastuikin, että kaikki kolme runkoa olikin jo vallannut joku toinen lahottajasieni. Se siitä sieniviljelyideasta. Tulipahan pikkuisen polttopuuta ja materiaalia kukkapenkin reunuksiin. Kannosta keksin ehkä jotain kivaa. Risut haketetaan sitten kunhan tulee raahattua haketin ulos varastosta.

Pitkäperjantaina näytti jo siltä, että kylmäkäsiteltäviltä kylvöksiltä alkaa pian kylmä loppua.

Muuten kylmäkäsittelyssä olleilla perennakylvöksillä ei olisi enää mitään tarvetta saada kylmähoitoa mutta vein vasta viikko sitten eteisestä muutaman perennaruukun takaisin muiden sekaan saamaan uusintakäsittelyä. Voi olla, että edes styroksilaatikko ei suojaa tontin viimeistä "lumikinosta" sulamiselta niin pitkään, että kylvökset saisivat riittävän pitkän ajan kylmää. Naapurin pihalla näyttäisi vielä olevan pieni kinos. Saattaisivat nauraa minulle aika pitkään, jos kävisin pyytämässä heiltä sen itselleni. Paras ehkä hiippailla yön pimeydessä hakemaan lapiollinen tai pari...

Tänä aamuna maa oli taas hetken aikaa valkoinen.

Maanantaiaamun lumisateesta ei ollut kylmäkäsittelyavuksi, ihan vetistä loskaa se oli jo heti aamusta ja suli kokonaan pois ennen puoltapäivää. Sen verran se oli perennanvarsia kostuttanut, että niiden silputtaminen ei enää onnistunutkaan sujuvasti käsin taittelemalla. Saksia en lähtenyt hakemaan, vaan käytin ajan kompostorin tyhjentämiseen ja puutarhakompostien tutkimiseen. Jäässä olivat kumpikin puutarhakompostori, tosin valmiimmalta puolelta saisi jo kaavittua pinnasta multaa kukkapenkkeihin. Sitä varten vain pitäisi kerätä ensin jänisverkko pois alppikärhöiltä, jotta pääsisi kottikärryllä kompostorin luokse. Toinen reitti kulkee suon yli ja siellähän on nyt esteenä perennojen kylmäkäsittelypiste. Eipä sillä mullan siirtelyllä vielä kiire ole, sillä maakin on edelleen roudassa.

Vaaleankeltainen esikko on saanut jo melkein ensimmäisen kukkansa auki.

Yllättävää kyllä, yhdessäkään huhtikurjenmiekassa ei näy vielä nuppuja. Krookukset eivät ole edes nousseet kunnolla. Toivottavasti niissä ei ole kato käynyt. Kurjenmiekkoja sentään nousee runsain määrin kaikkialta mihin muistan niitä istuttaneeni. Ehkä nuput odottelevat aurinkoisempia säitä. Kiirehän niillä ei edes ole, sillä veikkasin kukinnan alkavan vasta 16.4.

Sinivuokkokin kukkii aivan pian.

Enpä pane pahakseni sitä, että sain näin aikaisin keväällä etsiä puutarhasta nuppuja. Ja kohta se vaihtuu kukkien bongaamiseksi. Ehkä heti seuraavana aurinkoisena päivänä.

Taulu kuivatuista kukista

Tämä juttu oli jäänyt lojumaan luonnoskansioon, joten nostetaanpa se nyt sieltä esille kun ei meillä mitään pääsiäisteemaan sopivaakaan ole esitellä. Toisaalta, kuka sen on määrännyt, että pääsiäiskoristeiden pitäisi olla keltaisia, vihreitä, tipuja tai pupuja? Miksei voisi olla vaikka kuivakukkia? Innostuin joskus ammoisina aikoina kuivattamaan kukkia hiekassa. Innostus taisi kestää kesän tai kaksi ja sinä aikana tuli kokeiltua aika monen eri kukan kuivattamista. Minulla oli pahvilaatikossa ihan tavallista pihalta otettua hiekkaa, josta olin siivilöinyt kivet ja isoimmat hiekanjyväset pois. Muistan myös tuulisena päivänä valuttaneeni hiekkaa ämpäristä toiseen niin, että tuuli puhalsi hienoimman hiekkapölyn pois. Hiekkapöly sai nimittäin kuivaneet kukat näyttämään sameilta. Hieman karkeampi hiekka oli helpompi puhdistaa kukista puhaltamalla tai vesivärisiveltimellä varovasti sivelemällä.

Mm. orvokkeja, hortensioita ja akileijoja.

Johonkin niitä kuivattuja kukkia piti myös käyttää ja keksinkin silloin väkertää niistä kartongille seppeleentapaisen asetelman. Liimasin kukkia erikeeperillä kartonkiin ja toisiinsa kiinni, ja isäni teki vanerista, paneelinpätkistä ja pleksimuovista asetelmalle kehyksen. Kyhäelmä roikkui aikansa vanhempieni seinällä suojassa suoralta auringonpaisteelta ja päätyi jossain vaiheessa haalistuttuaan pimeään komeroon. Yllättävän hyvin kasvit ovat säilyttäneet muotonsa ja osa värinsäkin. Ei tullut laitettua päivämäärää mihinkään ylös mutta luultavasti kranssilla on jo ikää parikymmentä vuotta. Talvella tuli sopiva hetki ja inspiraatio ruuvata kehys auki, siistiä irronneet osat ja vähän muutenkin tuunata asetelmaa.

Kehys irrotettu ja irtonaiset kukat kerätty pois.

Hortensioita, orvokkeja ja japaninakileijoja.

Orvokit olivat säilyttäneet värinsä parhaiten. Monessa ei näkynyt minkäänlaista haalistumisen merkkiä eivätkä valkoisetkaan olleet kellastuneet pahasti. Myös akileijat olivat yllättävän hyvän näköisiä, vaikka niissä oli jo jonkun verran kellastumista havaittavissa. Valkoiset pionit olivat muuttuneet selvästi keltaisemmiksi ja vaaleanpunaisista 'Sarah Bernhardeista' (ehkä) oli tullut vain aavistuksen punertavan kellertäviä. Tummemman pinkki pioni on ehkä ollut tummanpunainen 'Karl Rosenfield' tai sitten vahvemman pinkki 'Dr Alexander Fleming'. En enää muista, minkä värinen kokeilu päätyi asetelmaan. Sen väri oli säilynyt parhaimman näköisenä.

Ritarinkannuksen sinisestä väristä oli enää rippeet jäljellä.

Joitakin vuosia sitten saamani tummanpunaiset leikkoruusut kuivuivat omine aikoineen maljakossa säilyttäen muotonsa ja värinsä. Olin jo pidempään pohtinut, mihin niitä käyttäisi. Kranssissa ei niiden sävyjä ollut mutta minusta tummanpunainen toi mukavasti ryhtiä kellastuneisiin pioninkukkiin, joten ujutin ruusut pionien lomaan. Haalistuneet ritarinkannukset nypin pois tieltä, muut kukat saivat jäädä. Kranssiin olisi myös ollut tarjolla valkoisia ja violetteja sini-ikiviuhkoja sekä sähäkänpinkiksi värjättyjä jänönhäntiä, mutta niiden kylmemmät sävyt eivät minusta istuneet kranssin väreihin.

Tummat ruusut saivat kellastuneet pionit ryhdistäytymään ihmeen paljon.

Pikkuapulaiset ruuvasivat pohjan kehikkoon.

Ruuvausvaihe oli minusta yhtä jännittävä kuin silloin aikanaan asetelmaa tehdessä. Kartonki asetelmineen on nimittäin liimattu kiinni pohjavaneriin ja kehys tulee sen päälle. Ruuveja kiinnittäessä asetelma joutuu siis roikkumaan hetken aikaa ylösalaisin. Tuleepahan testattua liimausten pitävyys.

Ja sitten kun käännät koko homman oikein päin, niin huomaat lasin sisäpuolella paperisuikaleen...

Ymmärrän kyllä, että hiekassa kuivatuista kukista voi karista niin hiekkaa kuin kasviosiakin asetelman ollessa väärin päin mutta mistä ihmeestä paperisuikale sinne eksyi!?! Pleksi oli kyllä todella sähköinen ja jouduin nyppimään useamman koirankarvankin pois siitä. Ehkä jossain pöydän päällä oli ollut yhtä sähköinen paperisuikale. Joka tapauksessa koko homma piti avata uudelleen ja puhallella ylimääräiset roskat pois. Toisella yrittämällä kranssista oli tipahtanut pari pienempää terälehden palasta, jotka jäivät sähköisinä killumaan pleksin sisäpinnalle. Niiden takia en kuitenkaan lähtenyt enää avaamaan kehystä, ettei seuraavaksi olisi tipahtanut kokonainen pioninkukka liimauksistaan.

Valmis asetelma seinällä.

Kukkataulu jää nyt meidän eteistä koristamaan. Sinne ei paista aurinko kunnolla edes kesällä, joten kukat saattavat säilyttää värinsä melko samanlaisina vielä vuosikaudet. Sitten, jos joskus iskee uusi inspiraatio kuivattaa kukkia hiekassa, niin voi taas laittaa haalistuneiden kukkasten tilalle uudet. Hyvää pääsiäisen aikaa!

Kevään ensimmäinen puutarhapäivä

Asuurihelmililjat ovat puhjenneet viikossa kukkaan.

Melkoinen maaliskuu alkaa olla lopuillaan ja ei voi kuin ihmetellä, miten vähiin lumet ovat meiltäkin jo käyneet. Enpä muista, milloin ei olisi ollut hiihtokelejä vielä maaliskuun loppupuolella. Nyt niitä ei ollut oikeastaan koko kuukauteen. Jos maisemia katselee, niin täällä on yleensä näyttänyt samalta vasta huhtikuun puolivälin aikoihin. Siellä täällä on joku pieni lumilämpäre tai jääkökkäre mutta muuten maa on paljas. Ja routainen. Lumikolat, pulkat sun muut talvihärpäkkeet toki ovat vielä seinän varressa käyttövalmiina, sillä tuskinpa tällainen etukevät kesään huipentuu ilman takatalvea tai useampaa.

Toistaiseksi isoimmat myyrätuhot löytyivät kivikkorinteen sammalleimuista eikä niitäkään ole syöty yhtään niin paljoa kuin vuosi sitten.

Kukkapenkeistä kivikkorinne vapautui ensimmäisenä kokonaan lumesta. Näyttäisi siltä, että kaikki vihreänä talvehtivat kasvit ovat selvinneet talvesta. Jopa viime syksynä istutettu nukki (Androsace adfinis) on toistaiseksi elossa, vaikka olinkin lätkäissyt lumien huvetessa kuusenoksat 20cm väärään kohtaan. Onneksi juuri silloin sattui olemaan pilvinen päivä, kun nukit paljastuivat lumen alta. Kuusenoksien kohdalla oli levisioita, joten oksat osuivat sentään ikivihreiden päälle, vaikka tarkoitettu kohde ei suojaa saanutkaan. Siirsin tietysti oksia heti nukkien suojaksi, sillä tahdon ehdottomasti nähdä ne lopullisessa koossaan ja kukkivina. Eilen vähän raivasin isoimpia talventörröttäjiä kivikkorinteestä, niin näyttää kadulle päin siistimmältä. En kuitenkaan saksinut mitään kasvia ihan maata myöten, jotta olisi hyönteisille vielä suojapaikkoja. Etsin samalla lehtokotiloita mutta löysin vain muutaman tyhjän kuoren. Lapset sen sijaan ovat löytäneet pari asukkaan sisältävää kuorta. Kun on tähän aikaan mahdollisimman tarkkana kotilojahdissa, niin pääsee kesällä huomattavasti helpommalla.

Ensimmäinen talvi onnistuneesti selätetty.

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin myyrätuhoja näyttäisi olevan paljon vähemmän kuin viime keväänä. Sieltä täältä harvakseltaan löytyy pieniä kuoppia, joita arvelen peltomyyrien tekeleiksi. Ovat mokomat etsineet kukkasipuleita. Kuopat eivät ole kovin syviä, joten ainakin tulppaanit ovat turvassa. En muista, että krookuksiakaan olisi ollut kuoppien  kohdalla, joten jospa ainoastaan tummahelmililjoja on käyty kaivelemassa. Niissä onkin varaa syödä, lisääntyvät niin tehokkaasti. Viime keväänä lähes kaikissa sammalleimukasvustoissa oli selviä myyrän talvikäytäviä, nyt ainoastaan yhdellä kivikkorinteen sammalleimualueella oli ollut nälkäinen asukas. Sekin oli käyttäytynyt suht siivosti ja parturoinut lähinnä kivien yli roikkuvat kasvustot lyhyemmiksi. Pikkuisen oli maisteltu myös syksyllä rinteen juurelle siirrettyjä sammalleimuja mutta tuskinpa se niitä paljoa haittaa. Tarhakylmänkukat ja sinikatanat oli tänä vuonna jätetty hienosti rauhaan.

Myyrä on ollut sipulikukkien perässä.

Toistaiseksi en ole löytänyt vesimyyrän tunneleita mutta sekin asianlaita saattaa muuttua, kun routa sulaa ja tunnelit painuvat kasaan. Täytyy vain toivoa, että sellaisia yllätyksiä tulee mahdollisimman vähän. Mielenkiinnolla odotan, kuinka syksyllä siirtämäni sorjalaukka 'Mount Everestit' lähtevät kasvuun. Niiden nyrkinkokoiset sipulit löyhkäsivät niin voimakkaasti, että luulisi niiden karkottavan vesimyyrät naapuristakin. Tai sitten ne ovat myyrien mielestä vastustamattoman herkullisen tuoksuisia ja houkutelleet koko alueen myyrät kimppuunsa. Toivon ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä silloin aurinkopenkissä olisi maanalainen pionien ja sorjalaukkojen muodostama löyhkälinja, jota täydentää myös yksi rääpälekokoinen keisarinpikarililja.

Yksi löyhkälinjan sotureista on nuori puupioni, jonka silmut ovat lupaavan pulleita.

Jo pitkän aikaa yölläkin on ollut lämpötila plussalla tai aivan nollan tuntumassa. Eilen aamulla maa oli kuitenkin kuurassa ja yöllä olikin ollut -5 astetta. Nyt sataa lunta. Tarpeellinen muistutus siitä, että puuvartiset kannattaa vielä pitää kellarissa eikä rahdata keväästä innostuneena ulos. Sitäkin nimittäin jo ehdin eilen auringosta ja lämmöstä innostuneena harkita. Onneksi puutarha sentään vaikuttaisi olevan suht hyvin lepotilassa. Vain muutama piippo oli uskaltanut kurkistelemaan mullan alta ja nekin ovat ilmestyneet vasta parin viime päivän aikana. Tarkempaa piippojen heräämisen aikataulua en tiedä, sillä kulunut viikko on ollut sangen työntäyteinen ja olen käynyt kotona oikeastaan vain nukkumassa. Yllättävää kyllä, kaikki on sujunut kuin vettä vain ja opinnoistakin tuli taas yksi kohtuullisen iso paketti suoritettua erinomaisin arvosanoin. Sen seurauksena aikatauluni kevenee yhdellä tunnilla viikossa, mikä on hyvin tervetullut muutos arjen kiireisiin. Vapautuu aikaa kevään etenemisen seuraamiseen.

Olkoon tässä nyt sitten vaikka palkinto hyvin suoritetusta kurssista. Esikko on kyllä ostettu aiemmin.

Kerrannaisesta esikosta on ollut valtavasti iloa. Huomasin pian ostamisen jälkeen sen tuoksuvan makean mansikkaiselta, joten olen aina ohikulkiessani nuuhkaissut sitä. Toivottavasti saksalaismarketin hyllystä löytämistäni juurakoista on yhtä suuri ilo, vaikka nerine ja kalla kerryttävätkin taas talvetettavien kasvien kokoelmaani. Jäin miettimään, olisiko kallan mukuloita pitänyt ostaa useampi pussillinen mutta kokeillaan nyt alkuun tuolla yhdellä, joka sisältää vain kaksi mukulaa. Kyllähän ne varmaan siitä lisääntyvät, jos sattuvat viihtymään. Pitää ensin googlailla niiden hoito-ohjeita. Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko on muistaakseni kehunut useammankin kerran kallaa ja kertonut sen hoito-ohjeitakin, joten taidanpa ensimmäisenä suunnata sinne. Saaripalsta-blogista taas muistan lukeneeni nerinestä, joten ehkäpä sieltä löytyy ohjeita sen kasvattamiseen. On tämä kätevää, kun voi hiipparoida kirjaston tai epämääräisten google-ohjeiden sijaan blogikaverien kokemuksia lukemaan.

Kärhökaaripenkissä, polulla ja suolla on vielä pikkuisen lunta, muuten sivupiha alkaa olla lumeton.

Viime viikonloppuna leikkasin marjapensaita. Tänä vuonna riitti, kun leikkasi yhden tai kaksi paksuinta oksaa pois ja tarvittaessa jonkun ohuen väärään suuntaan tai maata myöten kasvavan oksan. Varjoisimmassa reunassa kasvava herukka ei ole tehnyt uusia oksia juuresta moneen vuoteen eivätkä olemassa olevat oksatkaan kovin elinvoimaisilta vaikuta. Tekisi mieli hävittää koko pensas pois mutta en ole vielä keksinyt, mitä sen tilalle laittaisi. Metsämustikka-aluetta voisi kyllä laajentaa sinne suuntaan, jos mustikkamättäitä vain saisi jostain lisää. Vierestä joutaisi minun puolestani heivata punakarviainenkin menemään. Mokoman piikkipuskan tyvelle ei ylettänyt oksasaksillakaan enkä itsekseni saanut pidettyä toppavaatteiden läpi pisteleviä oksia riittävän kaukana, jotta olisin saanut leikattua vanhimmat oksat pois. Sen marjatkin kypsyvät niin myöhään syöntikelpoisiksi, että kaikenmaailman elukat ehtivät syödä ne puoliraakoina ennen meitä. Ihan joutava puska.

Eilen leikkasin majapenkin tuijaa. Vasemmalla ennen leikkausta, oikealla jälkeen.

Aiemmin olen tasoitellut majapenkin tuijaa vain sivuilta, jotta se tuuhettuisi. Sen oksistoon oli luonnostaan jäänyt kevyesti alaspäin kaartuva urantapainen, jota katselin pitkin talvea ja mietin, uskaltaisiko tuijaa leikellä spiraalin muotoon. Päätin uskaltaa, sillä saahan muodon kasvatettua parin kesän aikana takaisin entiselleen, jos lopputulos ei miellytä. Hain narun ja kiersin sen puussa luonnostaan olevia aukkokohtia myötäillen puun ympäri ennen saksimista. Jälkeen-kuvassa on vielä narukin paikoillaan, sillä ilman narua otetusta kuvasta ei muoto ei erottunut sitäkään vähää kuin tuossa kuvassa. Ehkä käyn vielä tänään katsomassa, tarvitseeko jostain saksia lisää. Kaksi tuijaa olisi vielä leikattavana mutta ne ovat vielä tuuheutusvaiheessa.

Huhtikurjenmiekkoja näkyi toissa-aamuna vain pari, nyt niitä on kymmeniä.

Huhtikurjenmiekkojen lisäksi olen löytänyt kevättähtien ja idänsinililjojen piippoja. Jokunen kevätsahramikin jo alkaa heräillä. Muistakaa muuten suojata ne vasta ilmestyneet piipot elukoilta. Törmäsin tässä jokunen aika sitten kevätlauluun, jossa myös tiedettiin, minkä vuoksi. Säveltäjä/sanoittaja L. Muonan luvalla julkaisen hänen keväisen tekstinsä runona.

Aurinko kun säteillään,

lämmittää mun nenänpään.

Tiedän silloin kevät saa

ja lumihanki katoaa!

Hangen läpi, uskokaa

pystyy krookus kasvamaan.

Mutta pian katoaa kun

pupu pois sen mutustaa!

Pupun turkki valkoinen

kokee muodonmuutoksen!

Vaihtuu väriin tummempaan,

ruskeaan kuin maa!

Leskenlehti tiedän sen,

kevään merkki keltainen.

Tien pinnarta koristaa,

voiman auringosta saa!

-L. Muona-

Ensimmäiset krookuksenpiipot. Lunta ei kyllä ollut eikä juuri tällä kohdalla mutta nousivat ne mullankin läpi.

Onpas jännittävää seurata, milloin alkaa näkyä ensimmäisiä nuppuja. Veikkasin huhtikurjenmiekkojen ja kevättähtien aloittavan kukinnan 16.4. Jos nyt ei satukaan tulemaan pitkää pakkasjaksoa, niin tuskinpa tarvitsee edes viikkoa odotella ensimmäisten nuppujen avautumista. Jännää!