Ruskaa ja ruukkupuuhia

Pensasmustikka 'Patriotin' (tai 'Jorman') ruskaa.

Syystyöt etenevät hitaasti mutta varmasti ja alkuviikon yöpakkaset vähän vauhdittivat etenemistä tuhoamalla muutaman ulos jääneen kesäkukkaruukun. Nyt ne raaski helposti viskata kompostiin. Tosin pakkasen takia myös pensaista karisi aika paljon värikkäitä ruskalehtiä mutta onneksi kuvasaalista jäi jonkun verran. Puutarhatyölistallani oli tänään vuorossa loppujen kesäkukka- ja tomaattiruukkujen tyhjentäminen. Viime vuonna jätin sen liian viime tippaan ja eiväthän ne umpijäähän jämähtäneet multapaakut sitten enää irroneetkaan ruukuistaan. Nyt oli helppo kipata mullat puutarhakompostiin odottamaan ensi vuotta.

Pensasmustikka 'Aino' yllätti tänä vuonna keltaisella ruskalla. Lintuverkko pitäisi vielä kerätä pois.

Siperiankurjenmiekat loistavat keltaisena tuppaana komeamaksaruohojen takana.

Pelastin hyönteishotellin katolta pikkuisen muratin ja lankaköynnöksen ruukkuun talvehtimaan. Hopeaputouksen kohdalla puntaroin hetken, jaksaako nähdä vaivaa amppeliruukun vuotavan muovituksen uusimiseksi vai viskatako kasvi menemään. Eipä siinä loppujen lopuksi kovin suurta vaivaa ollut kipata hopeaputous ruukustaan ja leikata multapussista pohja korin suojaksi. Tulipahan samalla uusittua multaa valmiiksi ensi kesää varten ja löytyipä multapaakun laidasta yksi juurtunut versokin, jonka otin pieneen ruukkuun juurtumaan. Tänä vuonna hopeaputouksen kanssa oli matalaa tuoksuhernettä mutta ne eivät olleet hyvä ratkaisu. Ensi kesänä ehkä verbenaa, siniviuhkaa tai jotain muuta paahdetta kestävää kukkasta hopeaputouksen kaveriksi.

Tyhjä ruukku pitää paikkaa ensi kesän kesäkukalle. Siinä on myös pikkutaimelle sopiva talvehtimispaikka.

Istutin rungollisen mustaluumun valkosipulipenkin päätyyn ja sen viereen kampesin talvehtimaan saviruukussa kesän ajan asustelleen syreeni 'Holgerin'. Syreenin juurelta oli tarkoitus viskata asteri kompostikasan täytteeksi mutta sehän oli innostunut nuppuilemaan. Mustaluumun ruukussa kääpiökokoiset leijonankidat olivat päättäneet ottaa asterista mallia. Niinpä siirsin asterin leijonankitojen kanssa samaan ruukkuun ja jos ne vielä jaksavat aukoa nuppujaan, niin siinähän on sitten hetkeksi aikaa ilmainen syysistutus ulko-oven luokse.

Asterista kasvoi kesän aikana yli puolen metrin korkuinen.

Sain vihdoin istutettua loput kukkasipulit. Eihän niitä määrällisesti kovin paljoa ollut mutta kylmään ja märkään maahan istuttaminen ei ole koskaan kovin kivaa. Nyt ei ollut edes tyhjää mullosta, vaan joutui väistelemään niin perennoja kuin aikaisemmin istutettuja kukkasipuleita. Käteen tarttui vielä heräteostoksena pussillinen ripsureunaista tulppaani 'Queenslandia', vaikka kuinka koetin vastustaa kiusausta. Piti ostaa vain palsternakan siemeniä syyskylvöjä varten mutta eihän niitä löytynyt enää keskustan kaupoista. Kunhan ajelen seuraavan kerran puutarhaliikkeen ohi, pitää käydä sieltä etsimässä. Muistiinpanojeni mukaan olin hankkinut 'Queenslandia' vuosia sitten yhden pussillisen mutta ne eivät koskaan edes nousseet. Olikohan silloin huono talvi vai myyräkö ne vei? Toivon, että nämä uudet kukkisivat kiltisti ensi keväänä.

Maustesahramien muutto.

En huomannut maustesahrameita istuttaessani yhtään katsoa pussista kukinta-aikaa eikä mieleeni tietenkään tullut se, että ne voisivat kukkia kevään sijasta syksyllä. Koska niille valitsemani paikka sopi myös loistavasti ripsureunatulppaaneille, päätin niitä istuttaessani kaivaa ruukkuun kaikki vastaan tulevat maustesahramin mukulat. Yli puolet niistä löytyikin ja loput saavat jäädä maahan. Siinäpä sitten näkee, pärjäävätkö ne ollenkaan täällä ulkona. Ruukkuistutuksen saa varjeltua pakkasilta ja hyvällä tuurilla saan nähdä niiden kukkivankin. Ainakin lupaavan näköisiä piippoja niistä oli jo nousemassa ja melkein jokainen oli alkanut tehdä juuriakin.

Syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii komeasti eikä hätkähtänyt pakkastakaan.

Täällä on lämpömittari näyttänyt useammankin kerran aamulla nollaa mutta maa ei ole ollut vielä kuurassa eivätkä kasvit ole paleltuneet. Nyt alkuviikosta oli sitten yhtenä aamuna pari astetta pakkasta ja maa kevyesti kuurassa. Se riitti ruskistamaan hortensiat melkein kokonaan ja kun keskiviikkoiltana lämpötila tipahti -4 asteeseen, meni paljon muutakin ruskeaksi. Torstaiaamuna ei kuitenkaan ollut kaunista kuuran kimmellystä pakkasaamussa, vaan ikkunasta kurkistajaa tervehti harmaansynkeä vesisade. Vaikka moni kasvi paleltui, syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii edelleen upeasti ja se jopa näkyy aika hyvin keittiön ikkunastakin nyt kun pionien ruskettuneet varret on leikattu pois edestä.

Tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' on nurin toista kertaa tänä syksynä.

Arvasin jo ensimmäistä kertaa kärhöpylvästä pystyyn kammetessani, että se ei tule pysymään yhtään kovemmalla tuulella pystyssä. En vain saanut telineen jalkoja upotettua riittävän syvälle, kun piti varoa kärhöjä ja kaikkia muita kasveja. Niin siinä sitten kävi, että tuli toinen tuulinen päivä ja kärhö kaatui uudelleen. Tällä kertaa tuulen suunta ei ollutkaan suoraan kadulta, vaan joku tuulenpyörre oli kiepsauttanut kärhöt aidan päälle. En enää yrittänytkään nostaa niitä pystyyn, sillä aidan päällä retkottaessaan kukat olivat oikeastaan aika kivan näköisiä. Leikkaan kärhöt matalaksi ja kaivan tuen kunnolla paikoilleen kunhan kukat ja lehdet rähjääntyvät.

Puistoatsalea 'Illusia' on nyt kirkkaan oranssi.

Kanadanatsalea meni keltaiseksi.

Jostain syystä meillä moni kasvi on ottanut tänä vuonna keltaisemman syysvärin kuin normaalisti. 'Illusiankin' ruska on ollut aiemmin punaisempi ja kanadanatsalean ruska keltaisen sijaan oranssi. Pensasmustikoissakaan ei ole ollut yleensä juuri lainkaan keltaista. Naapurin marja-aronia-aita sentään hehkui punaisena ennen kuin tuuli tempoi suurimman osan lehdistä pois. Toukokuussa hankkimani japaninverivaahteran ruskaa en ehtinyt nähdä täydellisenä lainkaan, sillä sen lehdet karisivat ensimmäisen pakkasyön saavuttua. Ennen hallaa vasta muutama lehti oli muuttunut heleämmän punaiseksi. Hieman säikähdin, kun kauempaa en enää nähnytkään tummanpunaista vaahterapensasta mutta lähemmäs päästyäni selvisi, että jäniksen sijaan halla olikin äkillisen katoamisen takana. Lehdet löytyivät vaahteran juurelta ja oksat olivat koskemattomia.

Japaninverivaahteran ruska ei ehtinyt tätä komeammaksi ennen pakkasia.

Tänä vuonna en myöskään unohtanut pelargoneja pakkasen armoille, vaan ne ovat olleet ulkoeteisessä ensimmäisestä läheltä nollaa liipanneesta yöstä lähtien. Nyt sain aikaiseksi jopa siistiä niistä huonot lehdet ja kukat pois, ja asetella ruukut lopullisille talvetuspaikoilleen. Loput ritarinkukat toin eteisestä sisälle, sillä ne eivät näyttäneet siltä, että olisivat vielä millekään lepokaudelle rupeamassa toisin kuin kaksi aiemmin paperipussiin nostettua kaveriaan. Saavat nyt kasvatella lehtiään kasvivalon alla lämpimämmässä. Hyvällä tuurilla saattavat jopa innostua kukkimaan kun saivat kuitenkin melko pitkän viileän kauden eteisessä. Katsotaan, kuinka käy.

Syyshortensia 'Vanille Fraisen' vieressä kasvava loistokärhö 'Kaiser' ei ehtinyt kukkia tänä vuonna.

Muutama loistokärhöistä nukkui tänä vuonna niin pitkään, että niille tuli kiire kukinnan kanssa. 'Kaiser' heräsi vain pikkuisen normaalia myöhemmin mutta se ei jostain syystä innnostunut lainkaan nuppuilemaan. 'Warszawska Nike' heräsi myöhään mutta pinnisteli silti muutamia kukkia nopeasti ja ehti lopettaakin kukinnan ennen syyskylmiä. 'Miss Bateman' ei vitkutellut kovin pitkään mutta silti se ei ole suostunut näyttämään nupun nuppua. Myöhään heinäkuussa herännyt 'Voluceau' otti kunnon loppukirin ja kasvatti hyvin mittaa versoilleen mutta sai vasta muutaman kukan auki ennen pakkasia. Nuppuja olisi ollut vaikka miten runsaaseen kukintaan. Jos lämmintä vain riittää, ainakin osa sen nupuista ehtii varmasti vielä aueta, sillä ne olivat saaneet hyvin suojaa syyshortensia 'Prim Whiten' tuuheasta kasvustosta ja näyttivät siltä, ettei pakkanen ollut vikuuttanut niitä laisinkaan.

Yksi 'Voluceaun' versoista ehti syyshortensian päälle saakka.

Aika monesta kärhöstä löytyy vielä nuppuja ja jopa pakkasesta selvinneitä kukkiakin. Joukossa on toki niitä pakkasenpuremiakin eivätkä kärhöt enää ole kovin edustuskelpoisen näköisiä. Päivän kärhöksi otin kuitenkin sen, joka on vielä hyvinkin katseenkestävä. Loistokärhö 'Ville de Lyon' on meillä ollut useampanakin vuonna viimeisten joukossa eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Ville heräili hitusen myöhemmin kuin useimmat muut kärhöistäni mutta ei kuitenkaan ollut viimeisimpien heräilijöiden joukossa. Siitä huolimatta sillä kesti pisimpään saada ensimmäiset kukkansa auki. Jopa edellä mainittu 'Voluceau' ehti nipin napin saada yhden kukan auki ennen Villeä. Onneksi Villellä on suojaisa paikka metsän laidassa. Vaikka senkin lehdet ja kukat olivat kevyessä kuurassa muita tämän jutun kuurakuvia ottaessani, kuuraa oli selvästi vähemmän sen lähettyvillä kuin parin edellisen kuvan maisemissa.

Loistokärhö 'Ville de Lyon' on vielä hehkeänä.

Syyspuuhat jatkuvat vielä, jos vain säät sallivat. Jänisverkkojen laittoakin jo harkitsin mutta en saanut inspiraatiota aikaiseksi. Toivottavasti inspiraatio löytyy ennen kuin maa on roudassa. Pakkasessa ei ole kiva näprätä verkkoja paikoilleen. Sitä on nimittäin tullut testattua useamminkin kuin kerran.

Lempi ja kumppanit

Taas saapui se aika vuodesta, kun valkosipulinkynnet sujahtavat mullan alle odottamaan kevättä. Omat valkosipulini ehtivät kuivua varastossa noston jälkeen vajaat pari kuukautta ja tarkan syynin jälkeen maahan päätyivät syyskuun lopussa vain isoimmat ja parhaimmat kynnet. Aleksandra eli luultavasti oikealta nimeltään Iso venäläinen on takuuvarma sadontuottaja. Samantyyppinen Marjatta on yhtä varma. Maahan päätyi myös muutama vuosi sitten puutarhaliikkeestä hankkimani 'Messidor', joka tuotti vasta tänä syksynä ensimmäistä kertaa ihan kohtuullisen hyvän sadon. Se on siis vihdoin kotiutunut nelosvyöhykkeen kasvuolosuhteisiin. Tämän syksyn hankintoja ovat 'Thermidrome', 'Primor' ja 'Germidour', joilta en vielä odota suuria ensi vuonna. Ulkomaalaisilla kun voi mennä hetki totutellessa kylmän pohjolan oloihin.

Kaupasta ostettu 'Primor' oli jo lähtenyt kasvuun, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä juttu.

Mutta kuka onkaan Lempi? Viime syksynä löysin itusilmurivistä poikkeuksellisen valkokuorisia valkosipuleita, joiden kynsien kuorissa oli hentoa vaaleanpunaista. Noilla minun vanhoilla valkosipuleillani on aina ollut uloimmissa kuorissa nostohetkellä punertavia tai violetteja juovia mutta nämä uudet löydöt olivat täysin valkoisia. Päätin merkitä ne tarkasti ja seurata, kasvaako niistä tänä vuonna samanlaisia. Jo valkkareita nostaessa kävi ilmi, että kaikki olivat ulkokuoreltaan kauniisti luunvalkoisia ja kun perkasin raapeja istutusta varten, sisältä paljastui taas hurmaavasti punastuneita kynsiä. Valikoin tänä vuonna kaikkein kauneimman sävyiset kynnet maahan istutettavaksi ja annoin tälle uudelle valkosipulille nimeksi Lempi.

Pikkuiset Lempit ja vasemmassa alanurkassa verrokkina yhden emoehdokkaan normikokoinen kynsi.

Maultaan Lempi on nimensä veroinen: lempeän valkosipulinen ilman ärhäkkää poltetta. Herkempien aromien makupariksi sopiva valkkari. Tänä vuonna Lempin raapit jäivät vielä suht pieniksi, vaikka kokoa olikin vähintään tuplasti enemmän kuin viime syksynä. Nyt isoimmat kynnet olivat kuitenkin jo melkein saman kokoisia kuin ostovalkkareiden pienemmät kynnet, joten ensi vuodeksi odotan Lempistäkin jo ihan kunnollisen kokoista satoa. Aika näyttää, pysyvätkö Lempin ominaisuudet samana myös tulevina vuosina vai varttuuko siitä aikanaan emonsa (Aleksandra/Iso venäläinen/joku muu) kaltainen vahva ja ärhäkkä valkosipuli.

Viime vuoden Lempit vasemmalla, tämän vuoden oikealla. Eri valaistuksessa kuvattu.

Koska viljelypalstalle saakin tehdä syyskylvöjä, päätin ottaa riskin ja istuttaa sinne osan valkosipuleista. Luultavasti valkosipulit viihtyvät siellä hyvin kesällä mutta syksyn ja talven aikana kosteus voi olla ongelma. Kokeilemalla se selviää. Ensimmäisenä toimenpiteenä lastasin autoon kolme 45-50 litran säkillistä kompostimultaa. Kukin säkki painoi varmasti kaksikymmentä kiloa, sillä ainakaan meillä kompostimulta ei ollut mitään rutikuivaa höttöä. Siinäpä sitä oli kantamista kerrakseen, sillä parkkipaikalta on täyden multasäkin kanssa 168 askelta palstamme laidalle. Metreissä matkaa lienee himppasen päälle sata. Jostain syystä matka tuntui siedettävämmältä askelia laskien. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että vein palsternakoille kaavailemaani penkkiin toisella reissulla vielä neljä säkillistä kompostimultaa. Melkein kadutti niitä säkkejä raahatessa.

Pieni väriero palstan mullalla ja kompostitavaralla...

Kosteana (tai oikeastaan melko märkänä) palstan multa oli aika helposti lapioitavissa, vaikka painavaahan se tietysti oli käännellä. Lapio kuitenkin upposi suht helposti maahan toisin kuin alkukesällä, jolloin sai tehdä ihan tosissaan töitä, jotta sai terän upotettua edes viidentoista sentin syvyydelle. Korotin molempia penkkejä jonkun verran ja kaivoin käytävien kohtia syvemmälle, jotta märkyydestä ei tulisi ongelmaa syksyn mittaan. Palsternakkapenkin käänsin reilun lapionpiston syvyydeltä ja yritin saada kompostimultaa mahdollisimman tasaisesti koko kasvualustaan. Nyt penkki saa odotella rauhassa kylvöhetkeä. Valkosipulipenkkiä en kääntänyt yhtä syvältä mutta korkeutta tuli sillekin toivon mukaan riittävästi.

Taaempana palsternakkapenkki, valkosipulit kepeillä ja naruilla merkityllä alueella, jota aloitin jo laajentamaankin.

Jälkeenpäin mietin, että tulipa laitettua hieman eri mittasuhteessa kompostia palstalle kuin kotona oleviin valkosipulipenkkeihin. Kotona menee suunnilleen ämpärillinen kompostimultaa 8-10 kynnelle, palstalle upposi ämpärillinen noin kolmea kynttä kohti. Palstalla tosin möyhensin suurimman osan kompostimullasta koko kasvualustaan ja itse valkosipulien istutusuraan tuli aikalailla saman verran kompostia kuin kotonakin. Eihän niitä nyt kai pelkässä kompostimullassa kannatakaan kasvattaa? Laitoin valkosipulirivien päälle vielä palstalta tullutta kasvijätettä matojen myllättäväksi.

Kuvausta edeltävänä päivänä oli satanut noin 20mm ja kulkuväylät olivat muuttuneet ojiksi.

Toivottavasti kohopenkit riittävät pitämään valkosipulit turvassa vedenpaisumukselta. Aika huonosti tuo palstan pohjamaa näyttää nimittäin läpäisevän vettä. Melkein laitoin jo tämän jutun otsikoksikin "Lempi ja kumpparit" tulvakuvia katsellessa ja sateen kohinaa kuunnellessa. Istutin kyllä sen verran paljon valkkareita, ettei haittaa, jos ihan jokainen ei edes lähtisi kasvuun tai raapit jäisivät pienemmiksi kuin tänä vuonna. Palstalle meni viittä lajiketta yhteensä 40 kynttä ja kotipihan kasvimaalle seitsemästä lajikkeesta yhteensä 44 kynttä ja lisäksi 22 pikkusipulia viime vuoden itusilmuista tai tämänvuotisista varsisilmuista. Ihan minipieniä itusilmuja en istuttanut lainkaan, joten noista pikkusipuleistakin pitäisi ensi vuonna tulla jo syötävän kokoisia raapeja. Tänä vuonna valkosipuleita oli kasvamassa 60kpl, joten jonkun verran tuli taas lisättyä niiden määrää. Lienee sanomattakin selvää, että meillä tykätään valkosipulista.

Kukkasipuleita

Kukkasipulikausi on korkattu täälläkin, vaikka hankintani ovat tänäkin vuonna olleet sangen maltillisia. Ostohousut olisivat olleet jalassa mutta jotenkin aika vain hurahti huomaamatta ohi ja älysin saksalaismarkettiin saapuneet kukkasipulit vasta kun luin niistä blogeissa. Siinä vaiheessa ainakin Etelä-Suomessa kukkasipulit olivat olleet jo pari viikkoa myynnissä ja hyvin olivat täälläkin käyneet kaupaksi, sillä hyllyssä oli enää kaksi pussia hyasintteja ja muutama pussi ukkolaukkoja ja tete-narsisseja.

Litukan jämistä kelpuutin ainoastaan hyasintit.

Hiljattain 13 vuoden iän saavuttanut Karo-prinsessa esittelee ihan uusia tuttavuuksia.

Onneksi on muitakin kukkasipuleita myyviä liikkeitä. Hankkijan valikoimista löytyi tarjouksesta punainen keisarinpikarililja 'Red Beauty'. Istutin sen aurinkopenkkiin uusien kärhöjen taakse. Siinä se on hyvin näkösällä, jos suostuu kukkimaan ja kärhöt peittävät myöhemmin kesällä pikarililjan lakastuvat varret. Toisesta liikkeestä hankittu syysmyrkkylilja 'The Giant' pääsi vieläkin näkyvämpään kohtaan pionin eteen. Toivon, että tämä on pidempi-ikäinen tuttavuus kuin 'Waterlily', jonka vesimyyrä veteli kitusiinsa heti ensimmäisen talven aikana. Pionilla on jo kivasti kokoa, joten ehkä sen haisevat juuret karkottavat mahdolliset maanalaiset torpedot toiseen suuntaan ja myrkkis saa tällä kertaa kasvaa rauhassa.

Viherkeskus Focuksen ylläripussi, Hankkijan tulppaaneita ja valkosipuleita molemmista kaupoista.

Valkosipulit eivät ihan kuulu kukkasipulivalikoimaan mutta menkööt nyt kun kerta samoilla reissuilla niitäkin hankin. Joku mielenhäiriö iski ja ostoskoriin päätyi peräti kolmea eri lajiketta ('Germidour', 'Primor' ja 'Thermidrome'), vaikka nuo Hollannissa tuotetut valkkarit eivät ihan parasta lisäysmateriaalia Suomen oloihin olekaan. Ehkä ne jossain vaiheessa kotiutuvat samalla lailla kuin muutamia vuosia sitten hankittu 'Messidor'. 'Finola'-tulppaanista on tullut minulle mieluisa lajike, jota hankin mielelläni aina pikkuisen lisää. Focuksella oli tehty oikeita kukkasipuliansoja. Pussiin oli laitettu lappu, minkä värinen yllärisetti sisältä löytyy. Hintaa pussilla oli 25€ mutta sipuleiden arvoksi oli merkitty muistaakseni noin 50-55€. Settejä oli liikkeeseen astuessani punaisen, oranssi-keltaisen ja violetti-valkoisen väreissä.

Violetti-valkoinen sekoitus piti sisällään tällaisia ihanuuksia.

Eipä tarvinnut pettyä ylläripussin sisältöön. Ainoastaan nuo tavalliset ukkolaukat olisin jättänyt itse ostamatta enkä ehkä olisi hankkinut gladiaattoriakaan. Sitä minulla ei kuitenkaan ennestään ole, joten ihan kiinnostava uusi tuttavuus on sekin. Narsisseja olen vältellyt narsissikärpästen takia mutta jos olisin ollut narsisseja hankkimassa, niin 'Mount Hood' ja 'Actaea' olisivat olleet ehdottomasti hankintalistan kärkipaikoilla. Istutin parhaimman näköiset sipulit ruukkuun, jonka talvetan kellarissa. Aikaisin keväällä ulkoeteiseen tuotuna ne aloittavat kasvukautensa sen verran etuajassa, että saattavat olla jo lakastumassa ennen kuin ne himskatin demonikärpäset ehtivät liikkeelle. Lakastuvat narsissit pystyy säilyttämään ulkovarastossa tai ulkoeteisen lattialla turvassa kärpäsiltä. Narsisseista muutama oli hieman pehmentynyt enkä tiedä, onko niistä eläjiksi. Tungin ne kärhökaaripenkkiin syysleimujen väleihin. En viitsinyt lähteä kauppaan valittamaan, kun minusta koko setti oli jo muutenkin edullinen ja vältyin tekemästä itse vaikeita valintoja. Posliinihyasintit levittelin kivikkorinteen vanhempaan osaan heti pihaantuloon. Kukkivat sitten siellä kevättähtien kanssa. 

Maustesahramin mukulat olivatkin yllättävän isoja ja hauskan mallisia.

Isokukkaisen sahramisekoituksen istutin heti ulkorappusen lähelle pensasryhmään. Siinä ei olekaan ollut mitään aikaisin kukkivaa. Helmililjat jouduin siirtämään sieltä jo muutama vuosi sitten pois, sillä niiden kukinta-aikaan pikkusydämet ovat jo niin korkeita, että helmililjat hautautuivat kokonaan. Toivottavasti kevätsahramit ehtivät kukkia riittävän aikaisin. Maustesahramit istutin luumutarhaan. Tuskinpa alan niistä sahramia keräämään mutta onhan se ihan hauska tietää, että voisi periaatteessa saada ripauksen arvomaustetta ihan omasta puutarhasta.

Kukkasipulien hankintareissulla löytyi muutakin.

Tähkätädyke oli hankintalistallani erääseen ensi kesän suunnitteilla olevaan projektiin. Oli oikein mukava yllätys löytää se -70% alesta ja vieläpä vaaleanpunaisena. Muita hankintalistalla olevia kasveja ei löytynyt ja onnistuin pysymään heräteostoistakin loitolla. Joku kasvi kyllä houkutti aika paljon mutta onneksi googlailin sitä ja löysin tiedon, jonka mukaan se leviää helposti. Se siis tarkoittaa sitä, että siitä tulisi pienellä pihalla jossain vaiheessa riesa. Unohdin jo, mikä kyseinen kasvi oli, joten joudun ehkä seuraavalla kerralla siihen törmätessäni googlaamaan uudelleen.

Kukkasipuli se tämäkin, vaikka ei kyllä ihan tänä syksynä hankittu.

Jälkikompostorista kesäkurpitsaa poistaessani löysin kompostorin takalaidasta terhakkaasti kasvavan lehden. Tajusin heti, että sieltähän kurkkii alkukesällä kompostissa kasvuun lähtenyt ja sen jälkeen mukamas tuhottu ja uudelleen kompostoriin haudattu ritarinkukka. Kyllä on kasvuhaluja eräillä! Sipuli oli 30cm:n syvyydellä ja sen lisäksi, että revin viimeksi tavatessamme siitä sekä lehdet että juuret irti, pistelin sitä muutaman kerran istutuslapiolla. Ei riittänyt sekään ritarin nitistämiseen. Yksi lehti oli päässyt noin komeasti maanpinnalle saakka ja toinen oli puolimatkassa tulossa. Seuraavaksi sipuli päätyi neljänä palasena lämpökompostoriin. Jos narsissikärpäset eivät olisi riesana, upottaisin jatkossa kaikki ritarinkukkani alkukesällä jälkikompostoriin. Siellä kun näyttää olevan jotain ihmeellistä elämän eliksiiriä noille.

Kukkasipuleita istuttaessa löysin Betweenin terveiset.

Heinäkuun lopulla Rikkaruohoelämää-blogin Betweeniltä saamani syysvuokon pikkutaimet näyttävät kotiutuneen hyvin. Muut eivät sentään taida kukkia vielä tänä syksynä mutta isoin oli niin reipas, että oli kasvattanut pullean nupun ilokseni. Enpä olisi uskonut, että ne noin pieninä innostuvat kukkimaan! Kotilotkin ovat pysyneet kiitettävän hyvin viereisissä kasveissa ja jättäneet syysvuokon taimet rauhaan. Tai enhän minä tiedä, jos vuokot maistuvat muutenkin pahalta kotiloiden mielestä. Sepä olisikin erityisen mieluisa asia.

Loistokärhö 'Skyfall' jaksaa vielä kukkia.

Päivän kärhöksi valitsin loistokärhö 'Skyfallin', jonka kuuluisi olla laventelinliila. Nämä myöhemmin syksyllä avautuvat kukat näyttävät olevan vihertävän valkoisia auetessaan. Oikein kauniita ovat näinkin ja yllättävän isoja kukatkin vielä ovat. Usein viimeiset kukat ovat kooltaan suorastaan lilliputteja kukintakauden ensimmäisinä avautuneisiin kukkiin verrattuna mutta nämä ovat edelleen melkein yhtä suuria kuin aiemmin avautuneet. Nuppuja 'Skyfallissa' ei enää hirveästi ole mutta jokunen siellä täällä sentään. Pari muuta kärhöä on vasta aloittelemassa kukintaa, joten päivän kärhöjä tulee vielä muutama tämän syksyn aikana. Esittelemättäkin on jäänyt monta, kun on tullut postailtua niin harvakseltaan. Onhan tässä syksyä ja vaikka talveakin aikaa laitella kärhön kuvia näytille.

Plantaasin loppukatselmus

Viljelypalstan ensimmäisen kesän satokausi on nyt lopussa ja on aika koota kokemukset yhteen pakettiin. Varoitan jo nyt, että tästä tulee sitten pitkä juttu. Toukokuussa palstojen luovutusaikaan satoi kaatamalla vettä ja kun alueella oli ajeltu traktorilla, sinne tuotu multa oli tiivistynyt kivikovaksi. Möyhentämällä se pehmeni mutta kesän mittaan kävi ilmi, että maa on todella herkästi tiivistyvää ja melkein jo odotin porkkanoiden kasvavan mutkalle tai peräti kampeavan itsensä ylös maasta syksyyn mennessä. Ihan väärässä en ollutkaan, sillä porkkanoita tosiaan joutui multaamaan useamman kerran kesän aikana ja syksyllä rivien kohdalla oli harjut kuin perunapellossa. Monihaaraisia porkkanoista ei kuitenkaan kasvanut ja sato oli muutenkin hyvälaatuista, joskin kokovaihtelua oli melkoisesti. Perjantaina porkkanasatoa nostaessa pienimmät olivat pikkusormen kokoisia kun taas isoin möhkäle painoi 512g. Ympärysmittaa kyseisen monsterin tyvellä oli 28,2cm. Maku oli kuitenkin myös sillä yllättävän hyvä eikä yhtään puiseva.

Harvennusporkkanoita ja keltajuuria 16.8. Hokkaidokurpitsa jäi vielä kasvamaan kokoa.

Porkkanakärpäsistä tai kempeistä ei ollut riesaa mutta sipulikärpäset ja kaalikoit juhlivat myös palstalla. Hyönteisverkko ei ollut ihan joka kohdasta tarpeeksi tiukasti maata vasten, joten tuholaiset pääsivät livahtamaan herkkujen ääreen. Keräsin kesän mittaan ruuanlaittoon kitukasvuisen näköisiä sipuleita ja litistin huolella jokaisen sipuleita kalvavan toukan. Suurin osa sipuleista kasvoi kuitenkin hyvin ja ne olisivat voineet olla pidempäänkin maassa. Päätin kuitenkin nostaa kaikki ensimmäisten varsien kaatuillessa, sillä koenostoissa oli ollut sipulikärpäsen toukkia myös päältäpäin hyvän näköisissä sipuleissa. Mieluummin liian aikainen nosto ja toukat hengiltä kuin että ne ehtisivät mönkiä koteloitumaan maahan ja olisivat taas ensi kesän riesana.

Mattoteline oli kanaverkon kanssa mainio sipulikuivattamo. Yöksi päälle vedettiin jätesäkki telttakatokseksi.

Perunoihin ilmestyi jo melko aikaisessa vaiheessa lehtipoltetta, joka varmasti vaikutti sadon määrään. Naapuripalstoilla näkyi samaa ja lisäksi myös ruttoa, mitä sitten levisi hieman meidänkin puolelle lähinnä naapuria oleviin perunoihin. Nypin kaikki vähänkään tautisen näköiset lehdet ja varret saman tien pois, minkä ansiosta ainoastaan kolme ruttoista mukulaa päätyi kompostiin. Kaikki perunoiden kasvijätteet tuotiin kotiin lämpökompostoriin, jotta taudit eivät jää palstalle pesiytymään. Kaivelimme ensimmäisiä perunoita heinäkuun lopulta alkaen mutta pääsadon isäntä kävi nostamassa sekä 'Innovatorista' että 'Acousticista' syyskuun alussa. 'Jussi' oli silloin niin pientä, että siitä jätettiin loput kasvamaan kokoa kun varsia kuitenkin oli vielä jäljellä. Vaikka perunakasvustot jäivät alle polvenkorkuisiksi, satoa tuli yllättävän hyvin. Varsinkin airfryer- ja uuniperunaksi mainostettu 'Innovator' oli iloinen yllätys. Mukulat olivat tasalaatuisia ja tasaisen kookkaita; suurin osa perunoista painoi 300-350g eikä ihan pieniä pottuja ollut seassa lainkaan. 'Acoustic' onnistui myös hyvin mutta 'Jussi' menee ensi vuodeksi vaihtoon. Se kasvoi huonosti ja mukulat jäivät pieniksi.

'Innovatoria'. Lapset käyttivät luovuuttaan nimikylttien kirjoittamisessa.

Pavut kasvoivat palstalla aika heikosti ja kirvatkin vaivasivat. Erityisesti härkäpavut olivat jatkuvasti täynnä kirvoja ja vaikka palstalla oli runsaasti monenlaisia leppäkerttuja, eivät ne saaneet kirvoja kuriin. Onneksi kirvat vaivasivat ainoastaan papuja. Lopulta kummastakin sortista saatiin pienet pussilliset palkoja maistiaisiksi. Herneet sen sijaan viihtyivät erinomaisesti ja tuottivat runsaan sadon.

Piti ihan kyykistyä, jotta saisi borlottipavuista kuvan.

Jos pavut kasvoivat heikosti, niin eipä tullut maisseillekaan kovin paljoa mittaa. Pisimmät varret ehtivät syksyyn mennessä 150cm:n korkuisiksi. Riittävän hyvin pölyttyneitä tähkiä saatiin 12 kappaletta ja ne olivat painoltaan lehtien poiston jälkeen 110-200g. Makeitakin olivat. Maissit olisivat luultavasti kaivanneet vahvempaa maata, samoin kuin niiden juurella kasvaneet hokkaidokurpitsat. Kumpikin laji oli selvästi vaalealehtinen, vaikka kävin kesällä antamassa niille kerran hieman ohjetta vahvempaa kastelulannostakin.

Palstalta maissit ja viimeisiä herneitä sekä omalta pihalta tomaattia ja kurkkuja 6.9.2026.

Punnitsimme palstalta haetun sadon aina kun sieltä jotain käytiin keräämässä, jotta jälkeenpäin voisi vähän laskeskella, kannattiko homma vai jäikö vain ajanvietteen asteelle. Sadon määräksi tuli lopulta:

Retiisi:186g
Sipuli: varsineen kesän mittaan tuoreeltaan käytetyt 1,5kg. Varsinainen sadonkorjuu varsineen 9,6g ja näistä kuivatuksen jälkeen syömättä oli vielä 3,4kg.
Herne: 4,8kg ja lisäksi ne, jotka päätyivät jo palstalla suoraan suuhun kulkematta puntarin kautta.
Nauris: säälittävät 213g ja siitäkin puolet oli jonkun otuksen kalvamaa, tikkuuntunutta kompostikamaa.
Keräkaali: neljästä tuholaisten tuhoaman kerän yritelmästä yhteensä 817g syötävää.
Peruna: Jussi 1kg siemenperunaa =>6,6kg satoa, Acoustic 1kg siemenperunaa =>7,7kg satoa, Innovator 2,5kg siemenperunaa =>15,5kg satoa.
Porkkana: 20,5kg
Punajuuri: 2,2kg
Keltajuuri: 2kg
Pavut palkoineen punnittuna: borlottipapu: 443g, härkäpapu: 419g. Aika säälittävää.
Maissi: 2kg, täysin perattujen tähkien keskipaino 166g, tähkiä yhteensä 12 kpl
Hokkaidokurpitsa: 8 kpl, yhteensä 9,4kg, isoin 1,95kg ja pienin 710g.

Keräkaalisato ei päätä huimaa. Mittakaavana ruokalusikka.

Laskimme huviksemme kerran kuussa siihen mennessä kerätyn sadon määrän paikallisen s-kaupan sen hetken hintojen mukaan. Heinä-elokuun vaihteeseen mennessä nostetusta sadosta olisi kaupassa saanut pulittaa reilu parikymppiä. Elokuun sadosta kukkaro olisi keventynyt viisikymppisellä ja syyskuussa 112 eurolla eikä ihan kaikille tuotteille (esim. keltajuuret ja tuorepavut) edes löytynyt hintoja. Yhteensä palstaviljelyllä tuli siis säästettyä ruokakuluissa noin 200€ ja enemmänkin, jos olisi laskenut kalliimman ruokakaupan hinnoilla. Palstan vuokra oli 30€, siemeniin meni noin kymppi, esikasvatusmultaan joitakin euroja, olkiin 6€ ja vaikka omalle työllekin laittaisi jonkun hintalapun, niin minusta jäimme hyvinkin plussalle. Monesti kävimme polkupyörillä palstalla, joten siinäpä tuli sitten hyötyliikuntaakin lisäksi.

Tiedustelin aikaisemmin 4H:lta, mikä mahtaa olla palstojen kohtalo ensi vuonna ja saavatko "vanhat" viljelijät jatkaa samoilla palstoilla. Lisäksi esitin mm. perunan tauteihin ja viljelykiertoon vedoten toiveen, että palstoille ei tultaisi koneilla mylläämään. Yhteydenottooni vastattiin nyt syyskuussa. Samat palstat säilyvät ja koneet pysyvät poissa. Lisäksi palstoille saa tehdä syyskylvöjä, vaikka säännöissä luki, että tilukset on tyhjennettävä syyskuun loppuun mennessä. Ehkä ohjeistus koski kaikkea ylimääräistä tavaraa ja eihän keväällä ollut edes vielä tiedossa, mitä ensi vuonna tapahtuu. Tosin tulevien vuosien palstaviljely riippuu siitä, onko palstoille kysyntää.

Isoimmat porkkanat eivät mahtuneet kerralla suuhun.

Viljelijöitä oli kuulemma nyt viime vuotta vähemmän, sillä ensimmäisen kesän paikkavalinta oli epäonnistunut ja maa huonoa. Epäilen, että joukossa oli myös paljon täysin kokemattomia kokeilijoita, jotka eivät osanneet käsitellä maanlaadun asettamia haasteita. Muutama tämän vuoden viljelijöistäkään ei ollut tehnyt kohopenkkejä ja eipä siellä pahimmissa monttukohdissa sitten lähtenyt oikein mitään kasvuunkaan. Tiivis savimaa kun jäi sateilla lillimään lammikkona ja kovettui poudalla kivikovaksi. Eloperäistä katettakaan ei näkynyt muiden kuin meidän palstalla. Lannoittaa olisi voinut rohkeammin mutta jo pelkästään kohopenkit ja katteet saivat kasvit viihtymään paremmin. Meille jäi positiivinen kokemus palstaviljelystä mutta toisista en tiedä. Toivottavasti jaksavat vielä yrittää. Jokaisella palstalla näytti kasvavan kuitenkin edes jokin laji ihan kohtuullisen näköisesti. Uusia palstalaisia tarvittaisiin kuitenkin lisää, jotta palstatoiminta saisi jatkoa kunnassamme. Sijaintia en mainosta, mutta käykääpä kurkkimassa paikkakuntanne 4H-yhdistyksen sivuja ja ilmoittautukaa viljelijöiksi sitten kun palstat kevättalvella tulevat jakoon. Ties vaikka pääsisitte meidän palstanaapureiksi!

Talvetusjono

Jokasyksyinen puuhani on kesäkukkien tärkeysjärjestykseen laittaminen. Pienten talvetustilojen vuoksi ei ole aina ihan helppoa päättää, mitkä pääsevät talveksi ulkoeteiseen tai kellariin ja mitkä joutavat kompostiin. Tänä vuonna päätös tulee olemaan vieläkin haastavampi, sillä kellariin on tulossa paljon sekä oman palstan että appivanhempien kasvimaan satoa eikä ulkoeteinenkään ole laajentunut sitten viime talven.

Tänä vuonna pelargonien värimaailma oli pinkkivoittoinen.

Pelargonit pitää tietenkin talvettaa. Uusin niitä paljon keväällä, kun viime syksynä sattui pieni moka ja pakkanen pääsi puraisemaan ressukoita. Suurin osa pelakuista ei sitten enää jaksanut herätä henkiin. Nyt pitää olla huolellisempi kun on uusia lajikkeita ja suoranaisia hienohelmojakin joukossa. En muista, olenko edes esitellyt niitä vielä kertaakaan, vaikka ovathan ne toki kasvaneet hienosti ja kukkineet mukavasti huonosta hoidosta huolimatta. Valkoiset ovat vanhoja perusjanttereita ja 'Appleblossomiakin' minulla on ollut monta vuotta. Nyt joukossa on valkokirjavalehtistä nimetöntä pelakuuta ja useampi ruusunnuppupelargoni 'Prinsesse Filippa'. Lisäksi on yksi kirjavakukkainen kesällä saatu pelargoni, jonka kuva on heti postauksen alussa.

Pelargonirivi toisesta suunnasta. Pikkukuvassa ylhäällä vasemmalla 'Prinsesse Filippa' ja oikealla 'Appleblossom'.

Useamman vuoden ruukussa kasvaneelle mustaluumulle on nyt tullut aika sanoa hyvästit. Se vie paljon tilaa eikä enää kasvanut kunnolla. Lisäksi se alkoi työntää juuresta villiversoja, mikä vahvistaa sen, että latvuksessa on jotain vikaa. Äitini sai vuosi sitten juurrutettua sen oksista kaksi pistokasta, jotka ovat kasvaneet hienosti. Pienemmästä taitaa tulla pensas mutta isommasta kokeilen kasvattaa rungollista ruukkupuuta. Pitää vain muistaa laittaa sille tukikeppi ja sitoa hentoinen verso pystyyn. Vanhan mustaluumun istutan maahan. Jos selviää, niin hyvä mutta en jää murehtimaan, jos sen talvi vie.

Mustaluumun taimet etualalla ja pinkkejä syyssyriköitä takana.

Sain pinkit syyssyrikät elokuussa vaihtokauppana pikkutöyhtöangervon taimista. Syrikät olivat talvehtineet viime talvena ulkona maahan kaivettuina mutta lähteneet niin myöhään kasvuun, että aloittivat kukkimisensa vasta elokuun alussa. Pieniksikin jäivät, kuten kuvasta näkyy. Minä otan varman päälle ja vien syrikät kellariin talveksi, niin kuin tein edelliselle violettikukkaiselle komistukselleni monen vuoden ajan. Ensi vuonna nuokin kaksi ovat jo hyvän kokoisia pensaita.

Kirjavalehtinen muratti täytyy tietysti talvettaa.

Muratti on ollut minulla jo monta vuotta roikkumassa työhuoneen kulman varjoisalla seinustalla. Taidanpa kaivaa myös hyönteishotellin katolta lankaköynnöksen ties kuinka monetta kertaa kellariin talveksi. Se on aina keväisin aivan kuolleen näköinen käppyrä mutta ihmeesti se vain siitä virkoaa veden, valon ja lämmön myötä. Hopeaputouskin tekisi mieli ottaa talteen mutta se on ihan talvetusjonon hännillä. Sen amppeliruukun suojamuovissa on reikiä, joten kasvi pitäisi kipata pois ruukustaan uuden muovin laittamisen ajaksi tai istuttaa toiseen ruukkuun. Ihan hirveä vaiva. Toisaalta vaivaa ja rahanmenoa on siinäkin, että hankkii keväällä uudet kasvit. Talvetusjonon häntäpäässä on myös jättiverbena, jonka kukinta ei tänä vuonna hurmannut runsaudellaan. Toisaalta pienehkö oli taimikin, sillä se oli viime kesänä itsekseen kylväytynyt eikä silloin ehtinyt kunnolla kukkiakaan. Talvehtiminen onnistui hädin tuskin ja keväällä liian isoa sylillistä taimia eteiseen tuodessani vielä tipautin jättiverbenan nurinniskoin rappusille. Ehkä sille pitää antaa mahdollisuus, kun on niin monesta takapakista jo selvinnyt.

Tässä suunnilleen kaikki jättiverbenan tämän kesän kukat.

Aivan uusi tuttavuus minulle on mesiherttalehti, jonka sain anopiltani loppukesästä. Otin siitä jo muutaman pistokkaan mutta ne eivät juurtuneet. Ei tainnut olla otollinen hetki pistokkaiden ottamiselle tai sitten hoitajassa oli vikaa. Kokeilen uudestaan keväällä, jos saan emokasvin hengissä sinne saakka. Mesiherttalehdelle suositellaan valoisaa ja viileää talvetuspaikkaa, joten sullon kasvin ulkoeteiseen ja toivon parasta.

Kirjavat lehdet ovat upeita punaista seinää vasten.

Ja sitten on vielä mukulat, eli gladiolukset ja kalla. Gladioluksia olen talvettanut useamman kerran kellarissa ja kun tänä vuonna niissä sattui olemaan itselleni erittäin mieluisia värejä, nostin niistä isoimmat mukulat ulkovarastoon pahvilaatikkoon. Ne saavat vetää rauhassa varsistaan kaiken energian mukuloihinsa ja kun varret ovat aivan rutikuivat, leikkelen ne pois. Siinä onkin hetkeksi mukavaa puuhaa loppuvuoden pimeisiin päiviin. Huvinsa jokaisella mutta minusta on kiva käydä talvella kellarissa puuhastelemassa edes pieni hetkinen kasvien parissa.

Näteimmät gladiolukset elokuussa kimpuksi kerättynä.

Litukan kalla, joka vitkutteli kasvuunlähtönsä kanssa melkein elokuulle saakka, on kukkinut yllättävän runsaasti siitä lähtien. Sen piti olla hempeän vaaleanpunainen mutta kerrankin kävi niin päin, että väärä väri oli paketin kuvaa mieluisampi. Punaista talon seinää vasten se ei näytä hyvältä mutta kuka käskee sitä seinän viereen istuttamaankaan. Kyllä kukkapenkistä varmasti löytyy joku kohta, missä ei ole rakennuksia heti vieressä. Nostin kallan ruukkuun ja toin ulkoeteiseen, jossa sitä pystyy ihastelemaan myös niinä päivinä, kun ei ehdi tai sateen takia viitsi mennä ulos. Ei pääse myöskään pakkanen tai kotilot sitä vikuuttamaan. Kukkikoot eteisessä niin kaun kun haluaa. Kukinnan loputtua kalla on helppo siirtää kellariin viettämään lopputalvea ja toivoa, että ensi keväänä kasvu alkaa ripeämmin.

Kalla pääsi paremman purkin puutteessa punottuun koriin.

Kärhöjä ei ole ainakaan toistaiseksi tulossa kellariin yhtään. Kesällä hankitut kaksi kärhöä istutin maahan eikä vastaan ole sen jälkeen tullut yhtään mieluista lajiketta. En ole kyllä ehtinyt paljoa puutarhamyymälöissä pyöriäkään. Päivän kärhöksi olisi vaikka miten monta ihanuutta valittavana mutta laitetaan nyt ajankohtaisin näky, vaikka 'Etoile Violette' saikin äskettäin päivän kärhön arvonimen. Nyt se on kuitenkin parhaassa loistossaan.

Kaksi kesää unten mailla ja kolmantena tällainen kukkaloisto.

Ihmettelittekö äskeisen kuvan hieman erikoista kuvakulmaa? Kyykyssä oli hieman haastavaa kuvata mutta eipä tullut naapureita kuvan taustalle, kun kamera on kohti taivasta. Sunnuntain tuulenpuuskat tempaisivat kovin yläpainotteisen kärhötuen nurin, vaikka tornin jalat oli kaivettu maan sisään. Onneksi tiukukärhö 'Arabellan' matalampi tuki otti Etoilen ja Pernillen vastaan, niin ei mennyt koko komeus maata vasten. Puistoatsalea 'Illusiakin' säästyi osumalta. Luultavasti kärhöjen versoja ei mennyt ainakaan pahasti poikki, vaikka aika tiukalla näyttivät olevan, kun kävin tarkistamassa tilanteen.

Todellisuus.

Ruskavärejä alkaa jo näkyä. Teiden varsilla pihlajat ovat punaisia ja koivut enemmän tai vähemmän keltakirjavia. Puutarhassa vasta ensimmäiset pensasmustikat ovat punertuneet ja atsaleoistakin vain etupihan 'Illusiat'. Toivottavasti ei tulisi kovin rajuja tuulenpuuskia, jotta ruska-aikaa kestäisi mahdollisimman kauan.

Syksyä

Syyshortensia 'Vanille Fraise'

Syksy on jo selvästi saapunut. Puut alkavat saada ruskavärejä ja yöt lähennellä pakkaslukemia. Syyshortensiat ovat nyt minusta kauneimmillaan, kun kukinnoista osa on vielä valkoisia ja osa vaaleanpunaisia. Vielä ei ole ollut hallaöitä meillä mutta ei ole kauaksi jäänyt. Plussakelin ja satunnaisten poutapäivien ansiosta ihan joka kasvi ei ole vielä ruskettunut, vaikka selvästi joissain kasveissa jo näkyykin kaikenmaailman sienitautien merkkejä. 

Punahatut kukkivat komeimmillaan ja syysasteritkin aidan edessä aloittelevat.

Syysasteri 'Patricia Ballard' on aloittanut minusta kukinnan joka vuosi edellistä aikaisemmin. Puska on selvästi kotiutunut paikalleen nyt kun minäkään en ole kokenut tarpeelliseksi sitä siirrellä paikasta toiseen joka vuosi. Tukea se saa aidasta ja mustilanhortensiasta, ensi kesänä vasen reunakin on tuettu, kun pieni purppurapunalatva -latvion jakopala asterin vieressä kasvaa kookkaammaksi. Kuvan etualalla näkyy hieman mustatäpläisiä pioninlehtiä, vaikka kuinka koetin kuvakulman rajata niin, etteivät ne näkyisi. Kovin rumiksi ovat kaikki pionit tänä syksynä menneet. Luultavasti niissä on joku kosteasta säästä innostunut sienitauti. Leikkaan varret varmuuden vuoksi kompostiin kunhan joudan.

Törmäkatkero kukkii kauniisti.

Siirsin elokuun alussa törmäkatkeron aurinkopenkin reunasta lähemmäs puistoatsalea 'Illusiaa'. Jos katkero ei näkynyt edelliseltä paikalta ikkunoihin, niin ei se näy uudeltakaan sen paremmin. Siellä sillä on vain enemmän tilaa kasvaa peittäväksi matoksi, kun se tuollainen maata pitkin mönkijä näyttää olevan. Ei tarvitse minunkaan pelätä, että pisimmät versonkärjet kukkineen joutuvat ruohonleikkurin kitaan. Ensimmäistä kertaa katkero on innostunut kukkimaan noin runsaasti ja aikaisin. Tai eihän nyt ole kovin aikaista, olen itse vain myöhässä. Kuva kun on otettu jo 26.8. Aikaisempien syksyjen perusteella katkero kukkii helposti talven tuloon saakka.

Kutsumaton vieras luumutarhassa.

Nuori rusakko on ottanut puutarhani vähän turhan mieluisaksi oleskelupaikaksi. Monta kertaa kotiin tullessani pitkäkorva on istunut kadun päässä tai kivikkorinteessä ja mönkinyt aidan ali puutarhan puolelle. Jos olen onnistunut hätistämään sen naapurin pihalle, se kiertää pienen lenkin ja ilmestyy kohta takapihalle, jossa se aivan tottuneesti pomppii nuotiopaikan läpi kivipolkuja pitkin liiterin luokse. Sieltäkään se ei loiki hätistettäessä metsään, vaan pinkoo sivupihalta kärhökaaripenkin läpi marjapensasalueelle ja jää sinne odottamaan, saisiko vihdoin olla rauhassa. Raivostuttava otus! Toistaiseksi se ei ole syönyt mitään arvokasta mutta suunnittelin jo verkottavani pian vähintään japaninverivaahteran, jotta pitkäkorva ei mussuttaisi ainakaan siitä yhtäkään oksankärkeä.

Tomaatit pelastettu kylmältä.

Tomaatit amppelitomaatteja lukuunottamatta joutuivat kestämään yhden kylmän yön. Illalla ei vaikuttanut siltä, että olisi tulossa kovinkaan kylmää mutta aamulla mittari näytti vain kahta astetta. Harso ja autotallin seinä olivat onneksi suojanneet sen verran, että tomaateille ei ollut käynyt kuinkaan. Seuraavana iltana kävin sitten keräämässä töiden jälkeen kaikki vähänkään värittymään alkaneet tertut sisälle ja tulihan niitä aikamoinen kasa. Täysin vihreät, nuoremmannäköiset tertut jätin vielä puskiin kiinni ihan jo siitäkin syystä, etten saanut tuotua yhtään enempää. Koppa ja kädet olivat jo ihan täynnä tomaatteja. Kunhan lipaston päällys vähän tyhjenee, kerään loput sisälle kypsyteltäviksi.

Eteisessä amppelitomaatit alkavat olla kaikkensa antaneita.

Pelastin ulkoeteiseen jo ajat sitten amppelitomaatit. Yksi niistä saikin jo koko satonsa kypsäksi mutta kaksi viimeistä vielä roikkuu eteisen ikkunoilla. Tomaatteja tuli tänä vuonna mukavan runsaasti eivätkä tauditkaan vaivanneet. Vähän turhan myöhään vain kaikki aloittivat satonsa kypsyttelyn. En edes tiedä, miksi kypsyminen kesti niin kauan. Tomaatit kukkivat ihan normaaliin aikaan ja pölytyskin onnistui. Raakileet vain kasvoivat todella hitaasti ja alkoivat punertua vasta myöhään elokuussa. Sitten kun satoa vihdoin rupesi kypsymään, sitä olisi tullut ihan rysäyksellä, jos lämmintä olisi vain riittänyt.

Suklaakakkua ja vadelmajäätelöä?

Kaiken muun kiireen ohella täällä on herkuteltukin. Meillä on ollut ystäväperheen kanssa tapana pitää illanistujaisia, joissa isäntäväki tekee alku- ja pääruuan ja vieraat tuovat jälkiruuan. Perheet eivät tietenkään tiedä toistensa menuista etukäteen mitään. Olimme heillä kylässä viikonloppuna ja veimme jälkiruuaksi itse tehtyä jäätelöä, kakkua ja marenkimurusia. Sattuipa vain käymään niin hauskasti, että ystäväperheen alkuruuan pääraaka-aine oli kesäkurpitsa ja pääruuassa oli punajuuri keskeisessä roolissa. Itse taas olin tunkenut suklaakakkuun kesäkurpitsaa ja maustanut jäätelön punajuurisoseella. Moisesta ajatustenluvusta riitti hupia kerrakseen.

Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' alkaa päästä kukinnassaan vauhtiin.

Tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE ('Zoprika') on kukkinut jo pitkään.

Tarhaviinikärhö 'Justa' kukkii myös runsaasti.

Päivän kärhöksi pääsi tällä kertaa 'Justa'. Kärhöjä on vielä montakin kauniisti kukassa, vaikka ainoastaan kolme pääsikin nyt esille. Tai kolme ja puoli, sillä 'Justan' kuvasta kurkkii muutama 'The Presidentin' kukka. Ajattelin vain tällä kertaa rajata kärhökuvat näihin kärhökaaripenkin pienempikukkaisiin kärhöihin. 'Justa' kukki vähän vaisusti viime kesänä mutta tänä vuonna se on ollut aikalailla entisellään. Sen kukat ovat vain hajaantuneet kärhöportin kahdelle puolelle ja isommat kaverit meinaavat tunkea päälle, joten koko kukkapaljous ei pääse kerralla kuviin. Tyydymme siis söpöön kuvaan kärhön latvaosista.