Miten mahtava puutarhaviikonloppu!

Karo ja mahtava tarhakylmänkukka.

Takana on niin mahtava puutarhaviikonloppu ettei paremmasta väliä. Oli kesäisen lämmintä ja aika hurahti kuin huomaamatta puutarhassa häärätessä. Joka paikkaa kolottaa nyt sen verran lahjakkaasti, että totisesti tietää jotain tehneensä. Minun viikonloppuni alkoi perjantaina iltapäivästä, jolloin postauksen aloituskuva on otettu. Tarhakylmänkukilla on suht kookkaat kukat mutta tuo yksilö laittoi ainakin kaikki meidän pihan ennätykset uusiksi. Kukan halkaisija oli suunnilleen 12cm. Nyt onkin jännä seurata, aukeavatko saman kasvin muut nuput yhtä suuriksi.

Kesän ensimmäinen kärhön istutus. Käänsin toki kärhön pystyyn ennen peittämistä. Versot ylivalottuivat, ne ovat oikeasti vihreitä.

Katsastin perjantai-iltapäivän puutarhakierroksen yhteydessä osan kärhöistä ja ilahduin suuresti, kun löysin peräti neljästä ensimmäiset elonmerkit. Siitä inspiroituneena päätin kaivaa kärhökaaripenkistä pari syysleimua pois ja istuttaa niiden tilalle pari vuotta isossa saviruukussa majailleen loistokärhö 'Rouge Cardinalin' sekä samaan monttuun pienemmän pistokastaimen samaa lajiketta. Kumpikin oli kasvattanut oikein hyvät juuret, joten eivätpä ne olisi ruukuissaan enää tätä kesää viihtyneetkään. Suunnittelin jo viime kesänä istuttavani 'Beautiful Briden' ja 'Evijohillin' kaveriksi jonkun varman kukkijan. 'Evijohill' oli nimittäin yksi niistä kärhöistä, jotka jäivät viime kesäksi unten maille. 'Beautiful Bride' kukki komeasti ja on nytkin herännyt. Cardinal oli kasvanut sen verran reippaasti, että sen versot ylsivät hyvin maanpinnalle, joten kuopan sai täyttää ihan kokonaan. Istutuksen jälkeen laitoin kärhöille isäni tekemän uuden tuen. Kuvasta ei erota, mutta malli on sama kuin muutama metri taaempana olevalla tuella.

Cardinal ja kumppanit etualalla uudessa tuessaan.

Perjantain puutarhapuuhat jatkuivat ylimääräisten kasvien kartoittamisella. Ensi lauantaina on taas täällä päin taimitapahtuma, jolle ajattelin mennä vähintään katsomaan, löytyisikö joitain uusia kasveja omaan puutarhaan. En ole pariin vuoteen ollut itse myymässä siellä taimia ja vähän jo viime syksynä katselin muutamia kasveja sillä silmällä, että niitä pitäisi jakaa. Siementaimiakin oli jonkun verran ilmestynyt. Päätin siis kerätä kaikkea ylimääräistä ja katsoa, kertyykö niistä niin paljon, että kannattaisi nähdä ruukuttamisen ja hinnoittelun vaiva. Tätä juttua sunnuntai-iltana kirjoittaessa on selvää, että kyllä niitä taimia kertyi ihan myytäväksi asti.

Lauantai oli kirjaimellisesti kakkapäivä. Tässä sitä itseään viimevuotisessa puutarhakompostissa.

Lauantaina käväisin jokakeväiseen tapaani työkaverin tallilla hakemassa pollen parasta. Palaneempaakin tavaraa (purukuivikkeella) olisin saanut kaivella lantalan perukoilta mutta nyt oli enemmän tarvis kompostin vauhdittajalle kuin suoraan maanparannukseen käytettävälle tuotteelle. Suuntasimme siis suoraan laitumelle keräämään tuoreempaa jätöstä. Yhdellä heidän hevosistaan on vallan mainio tapa tehdä tarpeensa aina samaan kohtaan aitausta. Siitäpä oli helppo lapioida tyhjät multasäkit täyteen kikkareita. Heppa on kaurattomalla dieetillä, joten eipä kasva kaurahalmettakaan puutarhakompostoriini näistä tuotoksista. Neljästä säkistä kaksi meni puutarhakompostoreihin ja kolmas jälkikompostoriin. Viimevuotiseen puutarhakompostiin ja jälkikompostoriin sekoitin kikkareet talikolla, tämän vuoden kompostikakkua kasaan kerroksittain. Neljäs säkki jäikin vielä odottamaan sitä, että saan kuskattua uutta kitkentäjätettä puutarhakompostoriin.

Kärhökaaripenkin tämä lohko ei vielä kuki kovin runsaasti. Ensi keväänä on toivottavasti parempi tilanne.

Kärhökaaripenkki on jäänyt syksyn kukkasipulien istutuksessa vähän lapsipuolen osaan. Sinne ei näe niistä ikkunoista, joista tulee eniten katseltua alkukeväästä, joten aikaiset kukkijat ovat painottuneet enimmäkseen takapihalle ja aurinkopenkkiin. Kärhökaaressa onkin sitten vastaavasti enemmän laukkoja ja tulppaaneita, sillä myöhemmin keväällä tulee pyörittyä useammin ulkona ihastelemassa kukintaa. Tänä keväänä päätin, että on aika alkaa aikaistaa myös kärhökaaren kevätkukintaa. Istutin jo aiemmin kaikki kellarissa talvehtineet kultasahramit ja osan hyasinteista penkin yläosaan, josta niiden pitäisi näkyä myös etupihalle, kun olen töihin lähdössä tai sieltä tulossa. Viime joululta säästämäni hyasintit upotin hieman sahrameita alemmas rinteeseen, jossa kukkii tällä hetkellä ainoastaan vuosi sitten keväällä istutetut räväkänpinkit 'Jan Bos' -hyasintit. Ilmeisesti pari toissajouluista hyasinttia on myös noussut ja kukkinee pian. Paikka siis kelpaa hyasinteille. Usein suositellaan, että jouluhyasintit ja keväällä kukkivina hankitut sipulikukkaruukut istutettaisiin maahan vasta syksyllä, mutta minusta kevätistutus on mukavampaa. On helpompi nähdä, mihin ne kannattaisi sijoitella, kun muu kasvillisuus on vielä matalaa ja näkee myös, mihin kaivataan kukintaa milläkin hetkellä.

Joulun jämät. Hyasintit ovat jo tuleentumassa mutta amaryllis se vain porskuttaa edelleen.

On tuo amaryllis sitten sitkeä! Kukinnan jälkeen viskasin sen pahvilaatikkoon yhdessä hyasinttien kanssa ja jätin ulkoeteisen nurkkaan odottamaan kompostiin vientiä. Koko talven seurasin, kun se kasvatteli lehtiään eikä suostunut nahistumaan sitten millään. Joskus huhtikuun alkupuolella taisin viedä laatikon sipuleineen ulkovarastoon, jossa siis ei ole mitään lämmitystä. Välillä lämpötila saattoi käydä pakkasen puolellakin mutta eipä näytä tuo puska tietävän, että amaryllis on kotoisin lämpimiltä seuduilta. Lauantaina laatikko ihan oikeasti unohtui ulos auringonpaisteeseen koko päiväksi ja sitten vielä yöksikin, ja koska amaryllis ei edelleenkään osoittanut loukkaantumisen merkkejä, se taitaa päätyä kompostin sijaan johonkin kukkapenkkiin. Kai noin valtava elinvoima pitää jotenkin palkita.

Lahjaksi aiemmin keväällä saadut gladiolukset ovat heränneet.

Ruukkuruljanssia keventääkseni laitoin pari viikkoa sitten gladioluksen mukulat heräilemään vesiastiaan. Alkuun siis astian pohjalle laitetaan vain muutama milli vettä, jota lisätään sitten kun edelliset ovat huvenneet kokonaan. Näin olen ennenkin herätellyt vaikka mitä kukkasipuleita ja myös daalian juurakoita. Mukulat voisi istuttaa ruukkuihinkin mutta päätin istuttaa ne suoraan kukkapenkkiin. Lajikkeina on vaaleanpuna-kellertävä 'Mon Amour' ja persikkainen 'Sochi'. Kuvassa jälkimmäistä. Mukuloista siirryin sipuleihin ja istutin salottisipulin istukkaita kasvimaalle kyssä- ja lehtikaalin taimien sekaan. Tomaattiruukkuihin laitettavat istukkaat ruukutin ja vein ulkovaraston ikkunalle odottamaan tomaattien ulos istutusta. Kai tuollaiset ruokasipulitkin voi esikasvattaa? Nyt nimittäin oli pakko, sillä ne olivat lähteneet kasvamaan ostopussissaan.

'Elina'-pioni oli noussut vuosien mittaan maanpinnan yläpuolelle ja keskelle oli tullut ontto tunneli.

Kärhöjen elonmerkkejä etsiessä tuli konttailtua vähän siellä sun täällä ja kaiveltua matkan varrelta voikukkia ja muita rikkaruohoja. Samalla etsin lehtokotiloita ja tutkin muutenkin kasvien heräilemistä ja kuntoa. 'Elinan' luokse eksyin, kun bongasin maanpintaa pitkin kulkevan juuripötkylän. Pionin vanhoja versoja siistiessä sitten paljastui sen keskellä ammottava onkalo. Koko juurakon kruunu oli noussut ajan saatossa pintaan, joten kävin hakemassa karkeaa hiekkaa sen päälle. Ulompien versojen ympärille vetäisin ensiavuksi multaa viereisten tarhavaleunikkojen välistä. Pitää jossain vaiheessa käydä tekemässä huolellisempaa jälkeä ja täyttämässä myös unikkojen väliin jäänyt kuoppa. Viime kesänä tuokin 'Elina' kukki yhtä komeasti kuin samaan aikaan istutettu kaverinsa mutta nyt siinä oli silmämääräisesti arvioituna jonkun verran vähemmän versoja kuin sopivalla syvyydellä kasvavassa kaverissaan.

Kärhökaaren loppuosasta poistuivat viime syksynä syreenit.

Syksyllä poistettujen syreenien kohtalo ei ole jäänyt harmittamaan, vaikka tontin laita näyttää nyt kovin tyhjältä. Siirsin sinne jo syksyllä tuijan ja pikkujasmikkeen ja nyt rivin jatkoksi tuli siemenestä kasvatettu alppiruusu, joka ei tuntunut viihtyvän entisellä paikallaan. Se olikin aika valoisa ja rodon alta ihan maan pinnasta löytyi jonkun puun juuri. Luultavasti tontin laidalla kasvava haapa oli tullut ryöväämään rodolta ravinteet ja veden. Uudessa paikassa riesaksi saattaa tulla koivu, mutta tuolla puolella tonttia on sentään varjoisaa ja savensekainen maa, jossa riittää kosteutta useammallekin kasville. Rodon kasvualustaa kevensin puutarhakompostilla, lahopuumuhjulla sekä havu-rodomullalla. Nyt pitää vielä miettiä, mitä muuta syreeneiltä vapautuneeseen tilaan laittaisi.

Loistokärhö 'Miss Batemanin' yllätys: 40 sentin korkeudelle talvehtineet versot.

Tein joka päivä kärhökierroksen. Perjantaina löytyneiden neljän heränneen kärhön lisäksi lauantaina bongasin piippoja viidestä. Sunnuntaina joukkoon liittyi kuusi kärhöä, joten viikonlopun kokonaissaldona on tasan 15 kasvuun lähtenyttä kaunotarta plus aiemmin herännyt tarha-alppikärhö 'Pink Dream'. Viime kesän nukkuneissa kärhöissä ei vielä näy elonmerkkiä mutta odotellaanpa rauhassa. 'Miss Batemanin' huikea talvehtiminen tuli erityisen iloisena yllätyksenä, sillä se kukkii myös vanhoilla versoillaan. Niinpä kukintaa pitäisi olla odotettavissa jo hyvinkin kesäkuun puolella. Neiti ei olekaan ennen kukkinut, sillä viime kesänä sen kasvu keskeytyi heinäkuussa latvojen nuokkumiseen ja leikkasin sitä varmuuden vuoksi matalammaksi. Lakastumistauti oli yksi mahdollisuus mutta uskon itse enemmän juuriston pieneen kokoon suhteessa lehtimassaan. Toivotaan, että tänä kesänä kärhö vihdoin pääsee näyttämään, mihin pystyy.

Kadun pään joutokukkaniityllä kukkii mukulaleinikki.

Ehkä joku vielä saattaa muistaa viime keväältä mukulaleinikin, jonka vesimyyrä oli tuonut aurinkopenkkiin. En halunnut sinne keltaista myyränhoukutinta, joten siirsin kasvin kadun pään joutokukkaniitylle. Siellä se nyt kukkii ja kitkin jopa juolavehnät sen ympäriltä pois. Juolavehnä kasvaa toki pian takaisin mutta onpahan edes pikkuisen häiritty sen etenemistä. Joutokukkaniityllä ei olekaan kovin paljoa kevätkukintaa, vaikka kivikkorinteestä onkin levinnyt sinne pikkuisen kevättähtiä ja muualta jokunen lehtoimikkä. Minun puolestani mukulaleinikki siis saa levittäytyä siellä ihan rauhassa.

Tähtitulppaaneita aurinkopenkissä.

Kuvan mätäs tähtitulppaaneita on tullut yhdestä pussillisesta 'Persian Pearlia'. Kuten näkyy, suurin osa onkin sitä, mutta seassa on myös jotain muuta lajiketta, jolle en ole keksinyt nimeä. Niitä oli alun perin kolme mutta selvästi nekin näyttävät lisääntyvän kun nyt niitä on jo viisi kukassa. Kauniita ovat väriltään vaikka pidänkin enemmän "persialaisen" sävystä.

Kolme kuvaa aurinkopenkin hyasinteista, yksi kärhökaaresta.

Hyasinteista on vuosi vuodelta enemmän iloa. Ne näyttävät myös lisääntyvän aika mukavasti. Eivät nyt ihan pikkusipulien lailla mutta vanhemmat sipulit ovat tehneet selvästi sivusipuleita ympärilleen. Innokkaimpia lisääntyjiä näyttäisivät olevan valkoiset, alunperin jouluhyasinteiksi ostetetut sipulit. Syyssipuleina en ole nimittäin valkoisia ostanutkaan. Yllä olevassa kollaasissa niiden kaverina kukkii vaaleanpunainen 'Fondant', joka on ensimmäinen varsinainen puutarhahyasintiksi ostamani hyasintti. Kuvassa 'Fondantin' taakse jää vasemmassa yläkulmassa oleva sininen sekoituspussin hyasintti ('Delft Blue'?), jonka taustalla taas kukkii ehkä 'Pink Pearl'. Alakuvassa vasemmalla on samaista 'Pink Pearlia' sekä laventelinvärinen 'Splendid Cornelia', joita piti olla kolme. Yksi sipuleista on siis hävinnyt johonkin ja tietysti ne hengissä selvinneet sattuivat kasvamaan samassa rivissä vaaleanpunaisten kanssa eivätkä jotenkin luonnollisemmin kolmiona. Näin käy, kun istuttaa sipuleita syksyllä. Alaoikealla kollaasissa kukkii kärhökaaren räväkkä 'Jan Bos'.

Heti ulko-oven vieressä pikkuruiset tulppaanit yhdessä idänsinililjojen kanssa.

Pienten tulppaanien pussissa luki 'Polychroma' mutta sitä en tiedä, ovatko oikeasti pikkutulppaania (Tulipa bifloraa, vanhalta nimeltään Tulipa polychroma, jos olen oikein käsittänyt) vai onko olemassa lajike 'Polychroma'. Saila hoi...? Supersuloisia ovat. Sen verran paljon kertyi muutaman työntäyteisen puutarhapäivän aikana kuvia, että jutun tekokin venähti kahden vuorokauden puolelle. Jatkoa seuraa joku toinen päivä, sillä eihän tässä vielä kaikki ollut. Aurinkoista viikkoa!