Hillitön istutusmaratoni

Nyt on takana niin hurja istutusputki, ettei ole moista moneen vuoteen päässyt tapahtumaan. Viimeisten kymmenien taimien kohdalla aloin jo miettiä, että eikö ne koskaan lopu. Taisinpa myös lausua pari valittua (ja hyvin painavaa) sanaa sille, joka innostui keväällä vähän liikaa siemenlaatikolla.

Kahden päivän aikana tyhjennetyt taimiruukut ja -laatikot.

Urakka alkoi siitä, kun olimme sunnuntaina koko perheellä monta tuntia viljelypalstallamme. Ensin piti tietysti kääntää kivikovaksi mennyt maa istutuskuntoon ja sehän ei mikään kevyt pikkupuuha ollut. Autokin oli palstalle mennessä tupaten täynnä ja kuskia lukuunottamatta kaikilla oli sylit täynnä taimia ja jalkatiloissa työkaluja. Takakontista lohkaisivat melkoisen osan kylmälaukku ja olki-/heinäpaali, joita kävimme ostamassa muutamia paikalliselta maanviljelijältä kahden euron kappalehintaan. Tuore ruohosilppu olisi ollut parasta tavaraa palstalle mutta sitä ei omalta pihalta juuri nyt yletä. Auttaa se olkikin maanparannuksessa. Yksi paali ei pitkälle riittänyt mutta seuraavana päivänä tuotiin kaksi lisää kun ei ollut enää taimia auton täytteenä.

Maissintaimet saivat olkikatteen ja harson.

Maissien lisäksi myskikurpitsat, perunat ja borlottipavut saivat olkikatteen ympärilleen. Siemenkylvöksille en laittanut olkia, sillä ne saattavat maatuessaan estää siementen itämistä. Tarkoitus oli saada palsta valmiiksi jo sunnuntain aikana. Sitä ajatellen meillä oli kunnon eväätkin mukana. Ja saimmehan me toki istutettua kaikki taimet, mitä mukaan oli otettu. Loppujen lopuksi vain kävi ilmi, että tilaa jäi vielä, joten kotona pengoin siemenlaatikkoa ja hain kaupasta perheen toiveesta herneensiemeniä täydennykseksi. Maanantaina kävimme tekemässä kaksi penkkiä lisää ja seuraavaksi tarvitseekin vain käydä kastelemassa ja kitkemässä ennen kuin pääsee (toivottavasti) satoa korjaamaan.

Esikasvatettuja perunoita.

Maata talikoidessa ja taimia istuttaessa tuli vähän vilkuiltua muidenkin palstoja. Tyylejä näyttää olevan yhtä monta kuin puutarhureitakin. Muiden kasvipenkit olivat paljon pienempiä kuin meidän ja kaikki eivät olleet tehneet edes kohopenkkejä. Yhdelle palstalle oli tuotu lavakaulus ja multasäkkejä. Hyvä veto palstan kivikovan mullan tuntien. Voi olla ainakin varma, että vähintään yhdessä penkissä kasvaa jotain. Viimeksi tekemämme perunarivi oli kuin pikkukiviä betonissa, vaikka multa murusteltiin työllä ja tuskalla pehmoiseksi perunoita istuttaessa. Pitää vain toivoa, että perunanvarret ovat riittävän vahvoja työntämään betonikattonsa pois tieltä. Porkkanan, punajuuren ja nauriin siemeniä ei taida auttaa mikään. Mutta ehkä niissäkin penkeissä kasvaa edes sipulia, joita istuttelin rivien väleihin. Taimelle esikasvatettujen perunoiden ei sentään tarvitse taistella versojaan valoa kohti.

Palstanvartija

Palstan ja polun välissä olisi noin komeaa apilaa viherkatteeksi. Arvatkaapa vaan, saako niitä kerätä? No ei. Mutta sitten kun kunnan puisto-osasto käy leikkaamassa nurmikot, niin leikkuujätettä tuli lupa kerätä katteeksi. Pitänee pitää myös kastelureissuilla aina puutarhahanskat mukana, niin saa hamstrata heti silput talteen kun niitä sattuu olemaan tarjolla. Ämpärin jätimmekin jo valmiiksi palstalle. Maanantaina viereisessä puistossa oli työntekijä kitkemässsä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin ehkä saattanut käydä häneltä pyytämässä kitkentäjätteet katteeksi. Tuskinpa niiden käyttöä olisi pääpomokaan pystynyt kieltämään.

Suunnilleen koko tila on nyt käytössä.

Harsoja pitää vielä hankkia lisää, sillä viimeisin penkki jäi kokonaan ilman ja yhdestä on puolet paljaana. Tai sitten voi ottaa riskin ja toivoa, että fasaani ja rusakot eivät keksi tulla juuri omalle palstalle, kun vieressä on pelto täynnä apilaa. Tai jospa pellon laidassa näkemämme kettu pitäisi tihulaiset sopivasti kurissa. Laitoin kuitenkin hernekeppejä poikittain paljaaksi jääneen penkin päälle, jotta olisi edes jotain estettä tassujen tai nokan edessä, vaikka eivät ne juuri mitään suojaa, jos palstavaras on päättänyt tulla apajille.

Kotonakin kasvimaa edistyi.

Kotona pääsin vihdoin ruukuttamaan tomaatit ja chilin lopullisiin astioihinsa, kun seuraavan viikon ajaksi on ennusteissa riittävän lämmintä. Aloinkin jo kyllästyä niiden eteiselämään. Kasvilavat ovat pääsääntöisesti jo täynnä taimia tai kylvöksiä. Pariin lavaan taisi mahtua vielä ripsauttamaan salaatinsiemeniä tai istuttamaan jonkun taimen, jos sattuu vastaan tulemaan. Pitkästä aikaa samettikukkaa on aika runsaasti useammassakin laatikossa ja muutamassa tomaattiruukussakin. Kesäkurpitsa on niin lilliputtikokoinen, että sai jäädä vielä hetkeksi eteisen suojiin kasvamaan vähän kokoa.

Kurkkunurkka

Kasvimaan päätyyn tuli lisää raudoitusverkkoa kurkkujen kiipeiltäväksi. Ennen kurkuilla olikin vain tuo oikeanpuoleinen, tontin rajan suuntainen verkko, joka taipui aidan tapaan alamäkeen päin heti kun kurkut alkoivat saada kokoa. Toivon mukaan marjapensaiden puoleiselle sivulle laitettu verkko antaa ryhtiä toisellekin verkonpalaselle. Sen päähän on taivutettu muutama koukku, joilla verkot on lukittu toisiinsa kiinni ja alareunaa on upotettu 40cm maan alle. Istutin kurkuntaimet illalla ja kylvin vesisaavin puolelle salaattia ja rucolaa. Istutin sinne myös kaupan ruukkusalaatin jämät ja esikasvatetut vesikrassit. Kurkkuaidan takana valkosipulit kasvaa porskuttavat erinomaisesti. Lopulta joka ikinen viime syksynä istutettu kynsi iti, myös ne pienimmät, jotka odotuttivat itseään pisimpään. Tämän päivän työmaa on luultavasti marjapensasalueen kitkeminen.

Mustaluumu kukkii.

Jo monta vuotta kellarissa talvetettu mustaluumu on hieman surkea ilmestys. Lehtiä on tulossa harvakseltaan muualle paitsi kuvassa näkyviin oksiin. Puun yläosa on aika kalju, joten saatanpa pitää sen vähän syrjemmässä kunnes näen, tulisiko siitä edes jollain tapaa katseenkestävä. Jos ei muuten, niin sen juurelle istuttamani leijonankidat ovat ainakin virkeitä ja alkavat jossain vaiheessa kukkia. Voi olla, että mustaluumu ei pääse enää ensi talveksi kellariin, vaan kasvattelen pistokastaimesta uuden puun.

Liiterin päädyn luumu 'Kuntala' kukkii ihan mukavasti.

Mustaluumusta saatiin aasinsilta muihin luumuihin samalla kun lykitään kottikärryn täydeltä taimia pation suuntaan. Muutama vuosi sitten paleltuneet luumupuumme ovat edelleen aika erikoisen näköisiä. Liiterin päädyn 'Kuntalan' kuollut päärunko on katkaistu polven korkeudelta ja jäljellä on ainoastaan pahasti sivulle päin kallellaan oleva alaoksa. Hyvin taiteellinen tapaus siis. Muutaman metrin päässä 'Sinikka' on tehnyt kukkia vain alaoksilleen ja niiden päällä on tuuhea lehtipöheikkö. Epäilen, että pölyttäjät eivät edes löydä sen kukkia. Se siitä, palataan takaisin siihen taimilastissa olevaan kottikärryyn. Pation ympäristöön istuttelin gladioluksia, helokukonharjoja ja purppurarevonhäntiä. Helokukonharjoilla oli hirmuisen pienet juuristot, vaikka taimet olivat muuten paljon tomeramman näköisiä kuin viime vuonna. Toivottavasti ne kasvavat tänä vuonna edes pikkuisen korkeammiksi kuin viime vuonna, vaikka varmuuden vuoksi laitoinkin ne tällä kertaa penkin etureunaan.

Tulppaani 'Dolls' Minuet' ja taustalla muutama 'Carneval de Rio'.

Gladioluksia ja pari purppurarevonhäntää tuli myös pensasryhmän päähän pionin ja "nuken menuettien" väliin. Samalla jaoin tiheät krookusmättäät. Istutuspuuhia hidastaa kummasti se, että pitää välillä pysähtyä kitkemään kukkapenkkejä, jotta löytää mahdolliset aukkopaikat. Pensasryhmässä tosin ei kovin paljoa rikkaruohoja ollut, sillä kitkin sitä jo aiemmin keväällä. Nyt harvensin vain lemmikkikasvustoa ja melkein järkytyin laukkojen siementaimien määrän takia. Ja kotiloiden, jotka näyttävät vetävän laukanlehtiä kuin karkkia konsanaan.

Nimetön helmililja melkein hukkui samansävyisten lemmikkien sekaan.

Hempeän vaaleansiniset helmililjat löytyivät aurinkopenkistä, kun yritin etsiä viimeisille gladioluksille ja tsinnioille sopivia kolosia. Jos pensasryhmässä oli miljardi sorjalaukka 'Mount Everestin' tainta, niin aurinkopenkin ongelma ovat violetit ukkolaukat. Ja jatkossa varmaan myös sorjalaukat, sillä istutin niitä viime kesänä vesimyyrän karkottimiksi aurinkopenkin takalaidalle. Pitää vain muistaa kerätä joka ikinen kukkinut kukka pois ennen kuin siemeniä varisee joka puolelle. Nyt on viimeinenkin kesäkukan taimi päässyt maahan, joten kottikärryn tyhjine ruukkuineen saa suunnata varaston luokse. Ruukut päätyivät aloituskuvan kasaan ja siitä varastoon kunhan saan oven edestä mustaluumun ja muut kasvit pois. Pahus, istutettavana on vielä kärhö ja hyönteishotellin kattoterassin kukkalaatikko! Niin ja pikkuruisia perennantaimia vaikka miten monta! Ne olivat päässeet kiireellisempien istutettavien vuoksi vähän unohtumaan, sillä ne olivat säältä ja auringolta suojassa isompien takana. Hengissä ovat kuitenkin, kiitos varjon ja suht viileiden kelien.

Varaston luokse oli ihan itse eksynyt yksinäinen balkaninvuokko. Herttaista.

Istutuspuuhat jatkuvat siis vielä tänään mutta onneksi isoin ruukkuryysis on nyt selätetty. Perennantaimet saavat oikeastaan kasvaa vielä kokoa ennen maahan istuttamista mutta sen kärhön taidan istuttaa jo tänään. Se on tulossa takapihalle nuotiopaikan luokse. En ole tehnyt viime aikoina perusteellista kärhökierrosta mutta ainakin 16 loisto- ja tarhaviinikärhöä on reippaasti kasvussa. Ehkäpä tänään ylimääräisiä lemmikkejä sun muuta rikkaruohoa repiessä voisi tarkistaa kärhötilanteenkin.

Takapihalla kukkii kanadanatsalea 'Violetta'.

Ja nyt kun luulen kaikkien istutusten olevan jo paria ruukkua vaille loppusuoralla, minulle tuli tunne, että jostain löytyy vielä kasa istuttamista odottavia taimia. O-ou...

Ihastusta esikoista

Esikkoaika on ollut jo aika pitkään menossa mutta onneksi se jatkuu edelleen, niin en ole myöhässä tämän jutun kanssa. Tänä vuonna ihastusta ovat herättäneet ensikukkijat, joista on paljastunut aikamoisen herkullisia värisävyjä.

Valkoisten ja purppuraisten risteytyessä voi syntyä näinkin söpöinen jälkeläinen.

Suurin osa valkoisten ja purppuraisten siementaimista on ollut aika lähellä purppuraisten emokasvien sävyjä mutta yksi hennon vaaleanpunainen sieltä ilmestyi tuon kolmivärisen lisäksi. Kolme valkoista löytyi myös mutta ne luultavasti ovat ihan vain valkoisten emokasvien aikaansaannoksia.

Söpöysasteikolla aika korkealla on minusta myös tämä kermansävyinen esikko hennolla punastuksella.

En edes osaa veikata, minkä esikoiden perimää muutamassa kermansävyisessä esikossani on. Yllä olevan kuvan söpöliini oli tehnyt valtavan pitkän kukkavarren, joka hädin tuskin jaksoi kannatella muutamat melko kookkaat kukkansa. Minusta sen hienostunut punerrus on kuin kukkiin olisi sipaistu poskipunaa. Vieressä nuppuilevasta valkovuokosta löytyi hieman samaa sävyä sillä erotuksella että esikon kukista vieno punerrus ei hävinnyt kukan vanhetessa.

Tämä dramaattisen värinen esikko lienee Päivänpesän Katjalta tullut siementaimi.

Päivänpesän mysteeriesikon väriksi paljastui viimein hieno tummansinivioletti esikko, jolla on punainen kehä keltaisen keskustan ympärillä. Kuva ei tee lainkaan oikeutta esikon väreille. Luonnossa se on melkoisen hätkähdyttävä näky ja poikkeaa täysin kaikista muista esikoistani. Nyt sen kaverina kukkii lehtoesikkoa sekä samansävyistä tuoksuvaa keltaista esikkoa, jonka lajiketta en tiedä. Epäilen 'John Mo':ta.

Tässä näin se tuoksuva John-epäilty kumppaneineen. Joukossa Saila(joulu)ruusukin kauniisti kukassa.

Jännittää ihan, millaisia jälkeläisiä "Katja" ja John saavat aikaiseksi vai lähteekö John mieluummin kumppaninhaussaan toisella puolellaan kukkivien lehtoesikoiden suuntaan. Lehtoesikot ovat joka tapauksessa aivan väärällä alueella, sillä niille on varattu paikka grillikatoksen takaa. Jostain ne vain eksyivät tuonne majapenkkiin ja koska olen ollut muutamana keväänä laiska (ja kiireinen), niitä on päässyt kylväytymään sinne useampiakin. Pitäisi ihan ottaa asiaksi siirtää kaikki omalle paikalleen ennen kuin koko tienoo on lehtoesikkoa täynnään.

Johnien joukossa on myös yksi melkein valkoinen esikko, joka ei tuoksu sekä pari himalajanesikkoa.

Pitäisi siirtää tuo valkoinenkin esikko ihan omaan paikkaansa, sillä se jää matalana korkeampien keltaisten jalkoihin. Himalajanesikoita olen istuttanut vähän joka puolelle sen vuoksi, että edes jossain kukkapenkissä olisi mahdollisuus selviytyä kovempien talvien yli. Tänä vuonna ilmeisesti kaikki ovat hengissä. Hyvä niin, sillä minusta niiden ärtsypinkki väri on aika hauska pieninä pisaroina harkitussa seurassa. Ja aina on joka tapauksessa kiva saada joku potentiaalisesti talvenarka laji menestymään.

Ihan tavalliset palloesikot kukkivat runsaasti, tosin ihan kuin välistä olisi joku hävinnyt talven aikana.

Lisää himalajanesikoita ja toinen Sailaruusu. Taustalla myös kerrottuja valkovuokkoja.

Kevätkaihonkukan kaverina nättiä kirsikanpunaista esikkoa, jonka väri on luonnossa hieman hillitympi tummanpunainen.

Nämä muutamat edellä nähdyt esikot nyt eivät olleet tämän kevään ensikukkijoita eivätkä edes omassa puutarhassa risteytyneitä ihanuuksia, vaan ihan ostotaimia alun perin. Mieluisia kuitenkin joka ikinen tapaus. Ihan oransseihin ja kirkuvan keltaisiin esikoihin en koe minkäänlaista viehtymystä mutta muuten en näytä olevan kovin kranttu värien suhteen.

Viime keväänä aivan tavallinen kermanvärinen esikko onkin tänä keväänä varsinainen multiflora.

Leukani loksahti melkein kirjaimellisesti maanrajaan ällistyksestä, kun tuo monsteri alkoi kasvatella nuppujaan. Laskin yhdestä kukkavarresta kolmisenkymmentä nuppua ja kahdessa muussakin oli vähintään kaksikymmentä nuppua tulossa. Kiersin sen jälkeen puutarhan jokaisen esikon läpi ja muissa ennätys oli hieman kymmenen paremmalla puolella. Palloesikoita en tietenkään laskenut mukaan, sillä niissä kuuluukin jo lähtökohtaisesti olla melkoinen määrä kukkia. Tällä superkukkijalla yksittäiset kukat ovat selvästi suuremmat kuin palloesikolla ja kukintokin paljon sitä löyhempi. Onneksi tanakat varret jaksoivat kannatella komeat kukkapuskat reippaasti pystyssä niin tuulessa kuin sateessakin. Jännittävää seurata, kuinka esikko käyttäytyy ensi keväänä.

Sama esikko muutama päivä myöhemmin.

Kevennykseksi esikkojen veroinen söpöliini. Karon pieni pää saattoi mennä hetkellisesti sekaisin, kun annoin sille haisteltavaksi työkaverin koiran trimmauksesta talteen otettuja kiehkuroita. Pyysin niitä nimittäin pienen pussillisen askartelutarpeiksi. Noin perusteellisesti Karo ei ole nuuhkinut edes perheenjäsenten käsiä vieraiden koirien silittelyn jälkeen ja lattialle laitettu karvakasakin jaksoi kiinnostaa vielä hetken aikaa, vaikka pussia oli nuuhkuteltu jo useamman kerran. Jossain vaiheessa on tulossa samaisen kollegan ruskeasta koirasta samanlainen pussillinen karvaa. Tutkitaankohan ne yhtä tarkkaan?

Tuttu haju mutta ei se kaveri ihan noin pieni viime tapaamisella ollut.

Sää on ollut harmillisen koleaa tällä viikolla mutta kun on laittanut reilusti vaatetta päälle, niin on tarennut puuhailla vähän puutarhassakin. Huomasin, että voikukat lähtivät erityisen helposti irti, joten olen nyhtänyt niitä nyt urakalla kivipolkujen väleistä ja kukkapenkeistä pois. Pieniä kasvinsiirtoja ja istutuksiakin tein mutta niistä lisää sitten kunhan saan hommat viimeisteltyä. Huomenna on vielä yksi opintoihin liittyvä juttu mutta sitten alkaa kauan odotettu kesäloma niin koulun kuin töidenkin puolesta. Yhtä tuoretta ylioppilastakin käymme lauantaina juhlimassa.

Purppuraisten esikkojen siementaimena syntynyt selvästi emojaan punasävyisempi yksilö.

Tummanpunaisia ruusuja ei nyt ollut puutarhassa kukassa mutta punainen esikkomätäs toimikoon virtuaalisena onnittelukukkakimppuna kaikille koulunsa päättäville ja valmistuville. Isosti onnea jo vähän etukäteen!

Uudet tilukset

Nytpä ollaan ihan uuden äärellä, sillä vuokrasimme 4H-yhdistykseltä kesäksi aarin viljelypalstan. Kunnassamme oli viime kesänä ensimmäinen mahdollisuus palstaviljelyyn mutta silloin en ollut itse riittävän ajoissa hereillä asiasta enkä sitten viitsinyt enää kesän alussa edes kysellä, olisiko palstoja vielä ollut vuokrattavana. Tänä vuonna osasin kytätä vuokrauksen alkamista ja heti kun ilmoitus oli tehty, alettiin perheen kanssa suunnitella, mitä sinne laittaisimme kasvamaan ja mitä pitää esikasvattaa.

Ensimmäisen suorakylvön siemenpusseja.

Kovin suosittua palstaviljely ei täällä ole, sillä vuokrattuja palstoja oli meidän lisäksi vain neljä: yksi samanlainen aarin läntti kuin meilläkin ja kolme pienempää, 3*10 metrin suikaletta. Samaan aikaan kylvöpuuhissa olleet naapuripalstalaiset kertoivat, että viime kesänä viljelijöitä oli ollut vaikka miten monta mutta innostus oli lopahtanut, kun maa oli ollut kivistä ja kehnoa eikä mikään ollut kasvanut. Rusakkoa lukuunottamatta ilkivallantekijöitä ei ollut kuitenkaan näkynyt. Palautteiden perusteella palstojen sijaintia oli muutettu ja tuotu paikalle kerros parempaa multaa.

Tutustumiskäynnillä oli kosteat tunnelmat.

Palstojen luovutustilaisuus oli perjantai-iltana.  Ensimmäinen visiitti uusille tiluksillemme oli kaikkea muuta kuin viljelyyn innostava. Vettä satoi melkein kaatamalla ja maa oli koko päivän kestäneen sateen takia läpimärkää. Sen verran piti kuitenkin piipahtaa paikalla, että kävimme 4H:n tyyppien kanssa katsomassa, mikä on meidän palstamme ja mistä löytyy vesipiste. Palstalle oli tuotu alkuviikosta multakuorma, joka vaikutti tavalliselta peltomullalta. Vedestä huolimatta se tuntui ainakin palstan laitamilla kuohkealta eikä silmiin osunut kiviä tai rikkaruohon juuria. Toivotaan, ettei ihan mahdotonta siemenpankkiakaan olisi. Palsta on kynnetty puna-apilapellolle ja ainakin apila näytti kasvavan. Jospa siis edes joku viljelykasveistakin.

Lapsilla riitti riemua mutalöllöstä...

Eilen kävimme koko perheellä tekemässä ensimmäiset kylvöt ja istutukset. Ensi viikoksi on luvattu koleampaa ja sateista säätä, joten kriittinen itämisvaiheen kastelu tulee hoidettua ihan luonnon puolesta. Oli kyllä aika raskasta muotoilla penkkejä traktorin ja sateen jäljiltä melko tiukaksi tamppaantuneeseen multaan ja palstan laitamilla ei mutalöllön takia voinut edes tehdä mitään. Apilapellollakin oli vesilammikoita, joten en edes harkinnut taimien istuttamista tai siementen kylvämistä muuhun kuin kohopenkkeihin. Onneksi oli isäntä kaivuuapuna ja lapsetkin jaksoivat oman aikansa kaivella ja harata. Ihmeen hyvin kivikovilta tuntuneet multakokkareet kuitenkin hajosivat hienommaksi muruksi maata kääntäessä, joten ehkä maa ei ole ihan toivotonta kasvualustana.

Vesipisteelle on matkaa noin 50 askelta maapalaseltamme.

Esi-idätin noin vuorokauden ajan pienessä vesitilkassa porkkanansiemeniä ja vanhoja keltajuuren siemeniä. Kokeilin myös netistä löytynyttä vinkkiä tehdä maissitärkkelyksestä kiisseli, johon porkkanansiemenet sekoitetaan. Siemenkiisselin avulla siementen pitäisi kuulemma asettua kylvövakoon sopivan harvaan ja itää tasaisemmin pidättämällä kosteutta. Saa nähdä. Laitoin vain puolet vanhoista siemenistä kiisseliin ja loput kylvettiin normaalisti, joten pystyy hyvin vertailemaan, mikä konsti toimii parhaiten. Villi veikkaukseni on, että esi-idätys hieman nopeuttaa itämistä verrattuna kuivana kylvettyihin siemeniin mutta mainittavaa eroa esi-idätettyjen ja kiisselikylvösten välillä ei ole varsinkaan nyt kun on tulossa viileänkosteaa keliä.

Porkkanansiemeniä vesitilkassa ja maissitärkkelyskiisselissä.

Lapsista oli luonnollisesti hauskempaa pursotella porkkanageeliä kuin ripotella siemeniä.

Lapset toivoivat keräkaalia, joten esikasvatimme niitä muutaman taimen. Kaalit kestävät kylmää, joten istutimme myös ne jo palstalle. Koska joukossa oli kaivamiseen kyllästyneitä alaikäisiä, laitoin heidät kaalien istutukseen heti kun ensimmäisestä penkistä oli edes puolet suunnilleen valmiina. Kaivaessa selvisi, että uutta multaa oli tuotu noin parikymmentä senttiä. Saimme penkeille syvyyttä kolmisenkymmentä senttiä käytävien mullan avulla. Ihan joka kohtaa ei kyllä käännetty kunnolla ympäri, joten ehkä ei kannata odottaa täydellisen suoria, pitkiä porkkanoita. Kunhan edes jotain satoa saadaan, niin ollaan tyytyväisiä. Investoin kuitenkin kaaliverkkoon, jossa riittää kokoa myös ainakin osaan porkkana- ja sipuliriveistä. Pysyy sekä lentävät että pitkäkorvaiset tuholaiset poissa, jos vain verkko ei lähde tuulenpuuskien mukaan.

Kaalintaimet istutettu. Kuvan ylälaidassa näkyy sitruunaperhonenkin, joka oli kovin viehtynyt kastelukannustamme.

Porkkanoiden ja kaalien lisäksi kylvimme ranchille härkäpapua ja vanhat nauriinsiemenet sekä keltajuuret ja istutimme yhtä perunalajiketta. Kotiin jäi vielä odottamaan maissin ja hokkaidokurpitsan taimet, puna- ja keltasipulin istukkaat ja mullassa esikasvatetut perunat. Punajuuriakin oli tarkoitus kylvää mutta ne jäivät seuraavaan kertaan. Hankimme jo hyvissä ajoin huhtikuussa siemenperunat ja vaikka valikoimme mahdollisimman pieni-ituiset potut ja säilytin niitä viileässä ulkovarastossa valossa, yksi lajike oli lähdössä kasvuun hirmuista vauhtia. Lisäksi kun palstasta ei alkanut kuulua mitään, päädyin varmuuden vuoksi istuttamaan potut multaan. Esikasvatus hidastikin juuri sopivasti vauhdikkaimpien kasvua, kun ne keskittyivät kasvattamaan juuria. Kunhan sää vähän lämpenee, saa istuttaa palstalle valmiit taimet. Perunalajikkeista meillä on tulossa Jussia, Acousticia sekä Innovatoria ja näistä Innovator oli se vauhdikkain. Jussi valittiin aikaisuuden vuoksi ja Acoustic on kuulemma rutonkestävä keskimyöhäinen uutuuslajike. Melko aikaista Innovatoria kehuttiin parhaaksi paistoperunaksi ja vielä taudinkestäväksikin. Teemme usein lohkoperunoita airfryerissa, joten valintaa ei tarvinnut kauaa pohtia. Eilen maahan pääsi 'Acoustic', jonka idut olivat vielä niin pieniä, etteivät luultavasti nouse mullan alta ainakaan viikkoon. Ovat siis turvassa mahdollisilta hallaöiltä.

Plantaasi jäi tähän vaiheeseen, kun lopetimme eilen.

Vasempaan laitaan on tarkoitus tehdä vielä yksi perunarivi kunhan alanurkan mutalöllö vähän kuivahtaa. Loput potut laitetaan ensimmäisen rivin oikealle puolelle. Luultavasti perunaa tulee yhteensä nelisen riviä. Isäntä kuulemma kaipasi kylvökonetta perunanistutukseen. Olisi tullut suorempi rivi. Maan märkyyden ja tulevien sateiden takia tehtiin reilummat ojat perunaharjun sivuille kun on vielä sateitakin luvassa. Aika vain loppui, niin jäi ojankaivuut vähän kesken. Loppu ala täytetään maissilla, kurpitsoilla, punajuurella ja siemenlaatikon jämillä. Kotipihan kasvimaalle jäävät kaikki sellaiset hyötykasvit, joista pitää kerätä satoa päivän tai parin välein sekä salaatit, jotka ehtisivät nahistua muutaman kilometrin mittaisen kotimatkan aikana. Ja tietysti kotiin jäävät myös purjot ja ainokainen mukulaselleri, jotka saavat olla maassa pidempään kuin syyskuun loppuun, jolloin palsta pitää viimeistään tyhjentää. 

Kotona kasvimaalla on aika erinäköistä multaa kuin palstalla.

Sitä kun on tottunut omien kasvulavojen monen vuoden aikana parannettuun muhevaan kasvualustaan, niin palstan multa tuntui aika kummalliselta. Ei se nyt ihan toivotonta varmasti ole mutta humusta siinä ei ollut. Lierojakaan ei löytynyt yhtään, vaikka pakkohan niitä on pohjamaassa olla. Ehkä ne eivät vain ole ehtineet vielä nousta pinnalle saakka. Eipä niille ollut siinä edes mitään syötävää. Nyt pitäisi saada palstalle jotain eloperäistä katemateriaalia matojen evääksi. Tai ehkä käytävien kohdalta alkaa pian nousta puna-apilaa kun maahan jääneiden juurakkomättäiden päältä väheni multaa. Siitähän sitä viherkatetta helposti saisi. Palstan ulkopuolelta apilan keräämiseen 4H:n ihmiset eivät osanneet antaa suoralta kädeltä lupaa mutta sanoivat selvittävänsä asiaa. Nyt vain jäädään seurailemaan, miten tiluksillamme kasvu lähtee käyntiin ja tuleeko isoin riesa säästä, rusakoista vai fasaaneista, joita oli lähialueella äänistä päätellen ainakin kaksi.

Taimia siellä, taimia täällä

Nyt vietetään puutarhaharrastajan ruuhka-aikaa. Sen lisäksi, että ulkona tapahtuu räjähdysmäiseen tahtiin vaikka mitä, taimia on joka paikka pullollaan odottamassa ulos pääsyä. Vielä ei vain uskalla istuttaa maahan kuin muutamia lajeja, jotta ei tarvitse katua mahdollisten kylmien öiden osuessa kohdalle.

Isommat tomaatit alkavat pian kaivata tukikeppejä.

Ulkoeteinen on tällä hetkellä käytännössä tomaattikoppi. Ulkoistin kaikki tomaatit sinne, jotta ne eivät kasvaisi liian honteloiksi. Valoakin siellä on ehkä hitusen enemmän kuin sisällä ja lämpötila pysyy viileämpänä, jos vain aurinko ei porota koko iltapäivää. Ulkoeteisestä taimet on myös helppo nostaa ulkoilemaan sään salliessa.

Timjamia ja kahta erilaista basilikaa.

Yrtit ovat päässeet muistaakseni vasta kerran ulkoilemaan. Olen muutaman kerran käräyttänyt basilikojen lehdet kun ne ovat jääneet vahingossa liian pitkäksi aikaa auringonpaahteeseen. Isot lehdet ottavat helposti auringosta nokkiinsa. Tomaatit nostelen ulos aina kun minulla on vapaapäivä, jos ulkona sattuu olemaan vähintään 15 astetta lämmintä eikä tuule paljoa. Kuistin kulmauksen suojassa on kuitenkin aina muutaman asteen lämpimämpää kuin avoimemmalla kohdalla ja valoa varsinkin pilvisenä päivänä paljon enemmän kuin ulkoeteisessä.

Jokunen taimi eteisessä. Pelakuut ja hopeaputous ovat ulkoilemassa, muille oli vähän turhan viileää.

En ole uskaltanut vielä edes miettiä, onko minulla kaikille tomaatintaimille isoja ruukkuja vai pitääkö laittaa peräti kolme tainta samaan ruukkuun. Silloin kyllä tulee vähän ahdasta ja kastelun kanssa saa olla tarkkana, joten pitää toivoa, että ruukut riittävät. Nyt ei edes ole tulossa kovin montaa matalakasvuista tomaattia, vaan aika moni on korkeampia lajikkeita. Tosin yksi ainokainen chili ei kovin suurta ruukkua tarvitse, joten tomaateille on yksi iso ruukku enemmän kuin viime vuonna.

Pikkupetuniaa, pari sammaria, reunusasteria sekä kukkiva mustaluumun pistokastaimi.

Äidiltäni tuli joku aika sitten taimikuorma ilokseni. Asterit pääsevät piakkoin ulos mutta ne on vasta jaettu, joten saavat olla hetken aikaa vielä toipumassa ulkoeteisen suojissa. Mustaluumun pistokastaimet olivat meidän kellarissa talven yli mutta kellarista pääsyn jälkeen äitini kasvihuoneessa. Hauskasti toinen taimista päätti aloittaa ensimmäisen keväänsä kukkimalla. Saa nähdä, onko se sen merkki, että kukitaan viimeisillä voimilla vai lähteekö taimi kukinnan jälkeen vielä normaalisti kasvuun.

Aika herttainen, vaikka kukinta onkin jo loppusuoralla.

Näiden emokasvi puhkeaa kukkaan ihan lähiaikoina. Silmut ovat jo viimeistä vaille valmiit. Kippasin sen ruukustaan pari viikkoa sitten ja totesin juuriston mahtuvan kasvamaan vielä ruukussa. Nostin sitä vain pikkuisen ylemmäs, jotta sain alle ja sivuille uutta multaa. Näistä pistokastaimista on tarkoitus kasvattaa uusi ruukkupuu sitten kun emopuu on liian iso talvehtimaan kellarissa. Seuraavassa kuvassa näkyykin hyvin mustaluumun vastapuhjenneiden lehtien hieno väri.

Samaan aikaan otetuista pistokkaista toinen kukkii ja toinen kasvaa.

Tein tänään viimeiset esikasvatettavien taimien kylvöt ja koulin sekä hokkaidokurpitsat että kurkut. Kukaan ei muistanut ilmeisesti kertoa kurkunsiemenille, että niiden parasta ennen -päivä oli jo pari vuotta sitten ja itävyydeksi luvattiin 80%. Minä kylvin pussin pohjalle jääneet seitsemän siementä siinä uskossa, että kurkunsiementen itävyys laskee nopeasti. Neljä tainta olisi ollut sopivasti mutta nepä veijarit itivätkin kaikki ja nyt minulla on tulossa seitsemän kurkuntainta. Siinä voi olla luovuus koetuksella kun yritän kehitellä kaikille paikat. Hokkaidokurpitsojakin on tulossa neljä tainta. Sataprosenttinen itävyys oli niilläkin. Tänään kylvin kesäkurpitsaa kaksi siementä. Niillä kun oli parasta ennen -päivä jo 2022 ja itävyys 75%. Jospa edes niistä toinen siemen jättäisi itämättä. Pavut kylvin myös tänään esikasvatukseen. Valikoimassa on tänä vuonna salkovahapapu 'Neckargold', vahapapu 'Maxidor' ja pensaspapu 'Borlotto lingua di fuoco nano'.

Kurkuntaimia ennen koulimista, papujen ja kesäkurpitsan siemenpussit ja oikealla kodinhoitohuoneen tungos.

Ensimmäisten samettikukan, purppurarevonhännän ja tsinnian taimien kestettyä kasvilavan muovihupun alla yön yli, päätin viedä melkein kaikki muutkin kesäkukan taimet niiden seuraksi. Jätin vain pari ruukkua kutakin vielä varmuuden vuoksi ulkoeteisen suojiin. Helpotti kummasti tungosta sisällä kun sai viedä ison osan taimista ulos. Samalla kun kasvilava täyttyi kesäkukan taimista, päätin nostaa kaalit, puna-auringonkukat ja muut viileämpää kestävät taimet tomaattilaatikkoon autotallin seinustalle. Siinä ne ovat puolisen metriä maanpintaa ylempänä ja muutenkin aika hyvin suojassa. Tarvittaessa tomaattilaatikkoon on helppo vetäistä harsoa päälle tai siirtää taimet vaikka ulkovarastoon. 

Yläkuvan taimet ovat olleet muovihupun alla, alakuvan taimet seinustalla ilman suojausta.

Tänään nostelin muovihupun alta taimet seinustalle, jotta sade pääsisi kastelemaan kasvilavat kunnolla. Istutin viime viikonloppuna jo purjot lavoihin ja kylvin retiisiä ja salaatteja. Eipähän tarvitse kastella itse, kun sade hoitaa homman. Pitää vaan toivoa, että lehtokotilot eivät löydä paikalle juuri kun siemenet alkavat itää. Sade houkutteli nimittäin nekin pirulaiset esiin. Onneksi lapset ovat edelleen innokkaita kotiloiden kerääjiä. Tänäänkin he keräsivät yli 200 kotiloa ja tässä illan ratoksi neuvottelimme uusiksi, millä kotilomäärällä saa "ostettua" mitäkin herkkua tai peliaikaa. Listalle lisättiin myös kotilonkerääjien vaatimuksesta puoli tuntia myöhempään valvominen. Sitä vain ihmettelen, missä vaiheessa mukuloista on kasvanut noin taitavia neuvottelijoita. Joko yhteiskuntaopin tunneilla opetetaan alakoululaisille sopimuksien neuvottelutekniikoita? Kohta tässä varmaan joutuu laatimaan työehtosopimuksiakin. Tosin siinä vaiheessa varmaan sanon kotilonkeruusopimukset irti ja hoidan homman itse. Jatketaanpa nyt matkaa kasvimaalta ulkovarastoa kohti. Matkan varrelle osuu valkosipulipenkki, jossa onkin jo aika paljon kasvua näkyvissä.

Karo tulee tarkistamaan valkosipuliviljelmän.

Pelkäsin, että sateinen syksy ja vähäluminen talvi olisivat tuhonneet valkosipulini mutta yllättävän hyvin taimia on nyt noussut. Isot kynnet nousivat paljon reippaammin mutta on pienemmissäkin jo alkanut näkyä elonmerkkejä. Melkein puhtaan valkoisessa, hennosti vaaleanpunertavakyntisessä valkosipulissa oli syksyllä ihan pienimmät kynnet ja niistä ainoastaan kolme on toistaiseksi itänyt. Saa nähdä, jaksavatko loput lähteä ollenkaan kasvuun. Siitä olen iloinen, että 'Messidor'-oletetuissa näkyi aika hyvin piippoja. Pitkään niillä menikin nousta verrattuna Alexandraan. Valkosipulit kun menivät minulta viime kesänä sekaisin, niin oli vähän arpomista, mikä on mitäkin lajiketta. 'Messidorin' pitäisi kasvuvaiheessa erottua selvästi muista valkosipuleistani. Katsotaan myöhemmin kesällä, pitääkö se paikkansa. Nyt ne näyttävät aika samalta kuin muutkin.

Ulkovarastosta löytyy monivuotisten kasvien taimia.

Pääsimme vihdoin ulkovarastolle. Viidessä kylvöksessä näkyykin jo elonmerkkejä. Ketoruusuruohot, täpläpipo 'Mysticat' ja kissankellot itivät nopeimmin, tänään huomasin viherrystä ketoneilikassa ja kivikkotörmäkukka 'Misty Butterfliesissa'. Luultavasti loppukuun aikana taimia alkaa ilmestyä muihinkin kylvöksiin. Perennat itävät aina vähän eri tahtiin. Ainokainen sinikatanan taimi onkin ollut jo ulkona pari viikkoa. Hyvä, että kukkapenkeistä näyttää nousevan kiitettävästi vanhoja yksilöitä, niin ei ole kovin suurta paikkaustarvetta.

Karo paimentaa siiliä.

Eilen illalla Karo bongasi ennen minua takapihalta siilin, joka tietysti vetäytyi tiukaksi piikkipalloksi Karon tultua kosketusetäisyydelle. Koska siili ei liikkunut, Karolla taisi kytkeytyä paimenkoiran vaistot päälle. Se tuijotti tiukasti siiliä ja kiersi sitä parin metrin päästä puolikaaressa ympäri melko matalassa asennossa juosten. Välillä se pysähtyi ja meni melkein makuulleen naama siiliä kohti ennen kuin taas jatkoi kiertämistä. Tuli ihan mieleen lammaslaumaa paimentava bordercollie sillä erotuksella, että tämä "lammaslauma" ei suostunut liikkumaan mihinkään suuntaan. Ties miten pitkään Karo olisi jatkanut paimennusleikkiään, ellen olisi mennyt väliin ja ohjannut koiran sisälle. Ikkunasta näin, että noin kymmenen minuutin päästä siili lähti liikkeelle ja hetken aikaa nurmikolla möngerrettyään painui metsään. Reilu viikko sitten näin, kuinka siili vipelsi takapihan poikki pation kautta sivupihan metsään. Kiva, että siili taas pyörii täällä säännöllisesti. Pitää iltaisin seurailla ikkunasta, keksiikö se tulla juomaan vadista, jonka tarkoitin lintujen kylpyaltaaksi. Tirppoja ei vain ole toistaiseksi näkynyt siinä polskuttelemassa.

Ensimmäinen palloesikko on alkanut kukkia liilahtavakukkaisen kääpiöesikon siementaimen kaverina.

Taimitouhut jatkuvat ja toivon varpaat ja sormet ristissä, että yöt pysyvät riittävän lämpiminä, jotta ei tarvitse rahdata jo ulkoilemaan tottuneita taimia takaisin sisätiloihin. Nyt lähden nostamaan kesäkukat takaisin muovihupun suojiin, sillä ensi yöstä näyttäisi ennusteen mukaan tulevan melko kolea.

Kukkakimppuja äideille

Äitienpäivää on vietetty ainakin täällä pihapuuhissa ja siinä samalla kamera on räpsinyt kuvia ympäri pihamaata. Edellisen, puutarharönttösten täyttämän jutun vastapainoksi tuleekin nyt kuvasatoa suloisista kukkakimpuista, joita tänä äitienpäivänä meiltä löytyi.

Tarhakylmänkukka muistuttaakin ihan kukkakimppua. Taustalla kukkii kirjokevättähtiä.

Aurinkopenkistä ja luumutarhasta löytyy tämän hetken runsainta kukintaa. Suunnataan seuraavaksi luumutarhaan ja jätetään aurinkopenkki loppuun. Luumutarhassa pääosassa ovat nyt violetin eri sävyt mutta vaaleanpunainenkin sopii kaikkialle ja sitä löytyy esikoista ja pystykiurunkannuksista.

Pystykiurunkannus 'Beth Evansin' kaverina on ripaus valkoista posliinihyasinttien muodossa.

Ensimmäistä kertaa kukkiva esikon siementaimi yllätti hempukalla värillään.

Tähtisahrami 'Ruby Giant', kevätsahrami 'Pickwick', pikkuisen kevättähtiä ja pari huhtikurjenmiekkaa.

Huhtikurjenmiekka 'Purple Hill' ja 'Blue Hill'. Ei liene epäilystä, kumpi on kumpaa.

Viime syksynä mesimarjapenkin laitaan kipatut ämpärinpohjat.

Purple ja Blue Hill -kurjenmiekkasekoituksen täsmällisesti erilleen osuneita värejä olen jo naureskellut ennenkin täällä blogissa. Nyt sattui toinen hauska osuma, sillä viime syksynä aurinkopenkistä jaettuja kukkasipuleita ympäri pihamaata lykkiessäni onnistuin istuttamaan yhteen kohtaan vaaleanpunaiset ja -siniset kevättähdet erilleen toisistaan. Sitä en tiedä, mistä posliinihyasintti ja lehtoesikko olivat eksyneet sekaan kun ei niitä kovin lähellä kasva. 

Kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' ja idänsinililja ovat ihan tarkoituksella vierekkäin.

Tämäkin esikko on omatoimisen risteytymisen lopputulos. Sen kukissa on hentoista liilaa kuviointia.

Jouluruusu 'Hello Amber'.

Ensimmäiset narsissit kukassa.

Luulin muutama päivä sitten, että yksikään narsissi ei ole selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä mutta kaksi mätästä Tête-à-Tête -kihlanarsisseja ponnahti supernopeasti esiin ja aloitti kukkimaankin melkein saman tien. Veikkasin ensimmäisten narsissien kukkivan 15.5 ja pelkäsin, että se olisi liian aikaista mutta ensimmäinen tete olikin auki jo 9.5. illalla. Kuusi päivää etuajassa. Olenkohan muuten istuttanut ne liian syvälle kun ovat noin maanrajassa? Jos siinä onkin selitys sille, miten narsissikärpäset eivät ole syöneet niitä? Eivät ole jaksaneet kaivautua niin syvälle. Muista narsisseista ei vielä tänään näkynyt lehdenkärkeäkään.

Huhtikurjenmiekka 'Frozen Planet' ja vaaleanpunainen kevättähti.

Mihin lie ovat hävinneet loput jääplaneetat? Viime syksyn suuressa mylläyksessä ovat varmaan levittäytyneet ympäri pihamaata ja vain nuo kaksi jäivät lähelle entistä paikkaansa. Toivottavasti muut eivät ole kuitenkaan hävinneet ihan lopullisesti.

Loppuun vielä jättikimppu kevätkukkaniityltä.

Onnea kaikille äideille!