Näytetään tekstit, joissa on tunniste tummapärskäjuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tummapärskäjuuri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. heinäkuuta 2026

Reissusta lapionvarteen

Loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud'
Tämä heinäkuu on kyllä mennyt minun osaltani melkoiseksi reissaamiseksi mutta nyt ei ole enää pidempiä matkoja tiedossa. Ja onhan matkoilta aina hauska palata kotiin. Nyt oli vielä mukavaa odotettavaa, sillä viikko sitten kasveja viimeistä kertaa ennen matkaa kastellessani toukokuussa hankittu loistokärhön taimi oli juuri raottamassa ensimmäistä nuppuaan. Jännitin kovasti, saisinko vihdoin 'Comtesse de Bouchaud'n ja nyt kun nuppu on täysin auki, niin kyllähän se näyttää oikea lajike olevan. Hieno homma! Kärhö ei kuitenkaan aiheuttanut otsikossa mainittuun lapioon tarttumista, vaan pienet reissutuliaiseni.
Syysvuokot junamatkalla.
Kun Rikkaruohoelämää-blogin Between kertoi kesäkuussa postauksessaan ruukuttaneensa vääriin paikkoihin eksyneitä syysvuokon taimia ja etsivänsä niille uusia koteja, tartuin tilaisuuteen saman tien. Laitoin hänelle sähköpostia, että olen tulossa pääkaupunkiseudulle heinäkuussa ja mielelläni tarjoaisin kodin yhdelle taimelle, jos niitä vielä liikenee. Sovimme treffit ja hieman häkellyin, kun hän toi peräti neljä ruukkua terhakoita syysvuokon taimia. En tiedä, sainko suustani mitään kovin järkevää ulos, kun puolet aivoista alkoi välittömästi pyörittämään istutussuunnitelmia uusiksi ja toinen puoli miettiä, miten saisin kaikki kuljetettua kotiin junassa kaiken muun matkatavaran lisäksi. Onneksi taimilla oli vielä aika pienet juuret, niin sain ne multien karistelun jälkeen sujautettua muovipussissa matkaeväiden päälle olkalaukkuuni. Mullat jäivät sukulaisten parveketomaateille.

Kurjenmiekkojen uudelleenjärjestelyä kärhökaaripenkissä.
Kotiinpäästyäni laitoin vuokot vesiastiaan odottamaan seuraavaa päivää, sillä olimme kotona vasta vähän iltaseitsemän jälkeen eikä silloin enää jaksanut lähteä puutarhatöihin. Pitkän junamatkan aikana olin kuitenkin ehtinyt tehdä toimintasuunnitelman taimien varalle ja lompsinkin seuraavana aamuna heti aamupalan jälkeen istutuspuuhiin. Olin jo aikaisemmin kesällä miettinyt, josko siirtäisin yhden siemenkirjeen kurjenmiekoista parempaan paikkaan. Nyt se tuli tehtyä, sillä kyseisen iiriksen paikka olisi täydellinen syysvuokolle, jos se vain suostuu meillä viihtymään yhtä hyvin kuin Betweenin puutarhassa.

Kurjenmiekan juurella kukkii keväällä hankittu esikko.
Koska kaksi kurjenmiekkamätästä vierekkäin näytti kummalliselta, päätin samalla vaivalla jakaa valkoisen kurjenmiekan kahteen osaan. Nyt samassa kolmen ryhmässä on kaksi valkoista ja yksi utuisen liilansininen kurjenmiekka. Niiden toiselle puolelle jäi muutama esikko ja toiselle puolelle sekä jouluruusuja että esikoita. Kevään ja keskikesän kukkijoita siis. Niiden takana keskellä penkkiä kukkii nyt jättimäinen ranskantulikukka ja kärhöt sekä syysleimut alkavat päästä pian vauhtiin. "Keskipenkin korkeiden" takana etupihan puolella on pioni, tarhakurjenpolvea ja ryhmä punahattuja. Niiden keskeltä vapautui kurjenmiekan lähdettyä tilaa kahdelle syysvuokolle. Istutin isoimman taimista sellaiseen kohtaan, johon se voi viihtyessään jäädä lopullisesti. Sen vierelle istutin pienimmän taimen, jolle mietin uuden paikan sitten, jos se selviää ensi kesään.
Melko tarkasti kuvan keskellä pilkistää syysvuokon lehtiä.
Tarkkaan saa katsoa, jos meinaa syysvuokot erottaa mutta siellä ne ovat ja toivon mukaan myös viihtyvät siellä. Järkeilin niin, että jos punahatut ovat selvinneet tuossa muutaman vuoden, niin pitäisi syysvuokonkin selvitä. Aion kuitenkin varmuuden vuoksi laittaa niille syksyllä vielä kuusenoksan talvisuojaksi. Yhden taimen annoin äidilleni kiitokseksi Karon hoidosta (karvakasa kun oli vanhemmillani täysihoidossa kuukauden yhteen menoon) ja viimeinen meni takapihalle luumutarhaan, johon olin alun perinkin suunnitellut syysvuokon istuttavani. Lämmin kiitos vielä kerran Betweenille taimista, tai siis niiden erinomaisesta kuljetuspalvelusta! Oli mukava tavata edes pikaisesti livenä ja saada kasvot blogiystävälle. Toivottavasti tapaamme vielä joskus paremmalla ajalla.
Edellisen kuvan paikassa kuvaajan selän takana kukkii 'Venosa Violacea'.
Lomareissun aikana tarhaviinikärhö 'Venosa Violacea' oli alkanut kukkia. Luulin viikko sitten nuppujen kuuluvan samaan kohtaan istutetulle loistokärhö 'Blekitny Aniolille' mutta nytpä totuus paljastui. Ei se mitään, kyllä se Aniolkin siellä vielä joskus kukkii. Se nimittäin heräsi Venosan kanssa samaan aikaan. Suurella mielenkiinnolla odotan, kukkisiko myös loistokärhö 'Destiny' vihdoin tänä vuonna. Minusta se lähti samoihin aikoihin kahden muun kanssa kasvuun tai ainakin sen kohdalta nousi versoja. Ennen kukintaa ei vain tiedä, onko kyseessä juuri 'Destiny' vai hieman sivummalle eksynyt toinen kärhö. Omituinen ruskea pötkylä kärhöjen takana on ensimmäistä kertaa kukkiva tummapärskäjuuri.
Tummapärskäjuuri koko komeudessaan.
Hankin tummapärskäjuuren keväällä 2023 ja se oli silloin vain pikkuruinen, yhden lehden kokoinen siementaimi. Vuosi vuodelta lehtiä oli enemmän ja tänä kesänä lehtiruusukkeen keskeltä alkoi kohota kukkavarsi. Ja sehän kohosi kohoamistaan vallan korkeaksi hujopiksi ennen kuin kukkia alkoi aueta. Ensimmäiset kukat ehtivät avautua juuri ennen reissua ja matkan aikana koko kukinto oli auennut. En osaa sanoa, tykkäänkö kasvista vai en, mutta onhan tuo kerrassaan erikoinen ilmestys. Ja uurteiset lehdet ovat hienot varsinkin nyt kun kotilot ovat jättäneet ne paremmin rauhaan. Kukat ovat läheltä nättejä ja niiden väri hehkuu auringonvalon osuessa niihin. Annan siis kasville mahdollisuuden.
Ennen reissua kuvatut tummapärskäjuuren kukat.
Mantsuriankärhö kukkii komeimmillaan.
Joka paikkaan levittäytynyt mantsuriankärhö oli ehtinyt viikossa parhaaseen kukintaansa ja tuoksu nuotiopaikalla on huumaava. Oman lisänsä siihen tuovat tuoksuherneet, joita on lisää kuvan ulkopuolella. Tuoksuherneet ovat kukkineet siemenpalkojen määrästä päätellen runsaasti myös reissumme aikana ja minulla meni aika pitkä tovi napsia ylimääräiset palot pois. Aivan kuvan oikeassa laidassa pilkistelevän sinisen ritarinkannuksen luokse istutin viimeisen syysvuokoista. Sillä on kavereina mm. valkoista isotähtiputkea, loistokärhöt 'Innocent Blush' ja 'Polish Spirit' sekä atsaleoja ja tummanpunainen syysleimu 'Starfire'. Värien puolesta syysvuokon pitäisi siis sopia hyvin myös sinne.
Loistokärhö 'Innocent Blush'
Harson läpi kasvanut tomaatti.
Tietysti reissun jälkeen piti tarkistaa myös kaikki ruukkuistutukset. Pyysin ystävääni kastelemaan kerran tomaatit mutta muut kasvit saivat pärjätä omillaan. Viikolla oli ollut melko viileää, mikä ei yhtään haitannut tällaisessa tilanteessa, kun kasvien piti selvitä monta päivää kastelematta. Viikossa ei tunnu tapahtuvan paljon mitään silloin kun on itse joka päivä paikalla mutta heti kun lähdet pois, niin johan kaikki villiintyy. Tomaatitkin kasvavat varjostamassa olleiden harsojen läpi niin, ettei harsoa saa enää pois repimättä reikää hieman isommaksi. Kaikki tomaattini ovat pensastomaatteja, joista ei tarvitsisi napsia varkaita pois, mutta taidanpa silti käydä jonain päivänä hieman saksimassa viidakoksi villiintynyttä tomaattirivistöä.
Villiä ja vehreää. Hieman liiankin villiä...
Osasyy tomaattien rehotukseen lienee korkeaksi kasvavien tomaattilajikkeiden määrä. Tuli vain kylvettyä keväällä liian monta kookasta lajiketta ja liian vähän matalia. Kun ylhäältä alaspäin riippuvat tomaatitkin ovat kasvaneet massiivisiin mittoihin, ei väliin jää kovin paljoa ilmatilaa. Oikeastaan nyt voisi jo alkaa napsia latvaversoja lyhyemmiksi, jotta tomaatit keskittyisivät kasvun sijaan kypsyttämään kaiken lehtimassan seassa piilottelevat raakileet. Yhdessä amppelitomaatissa olikin jo muutama melkein kypsä tomaatti ja parissa pensastomaatissa alkoi näkyä hienoista värinmuutosta. Nyt kun saisi aurinkoista säätä, niin johan tulisi vauhtia kypsymiseen.
Helokukonharjat kukkivat varjoon nostetussa ruukussa.
Tänä vuonna onnistuin hieman viime vuotta paremmin helokukonharjojen kanssa. Kaksi ruukkuun istutettua kasvia on kasvanut komeasti ja ne kukkivat nyt. Maahan istutetutkin kukkivat mutta ne ovat jääneet taas yhtä pikkuruisiksi kuin viime kesänä. Samankokoisia olivat kaikki taimet, kun alkukesällä niitä maahan istuttelin. Helokukonharja siis viihtyy ruukussa selvästi paremmin kuin kukkapenkissä. Olisipa kiva tietää, mikä noin suuren eron perimmäinen syy on. Tarvitseeko kasvi kenties juurilleen enemmän lämpöä mitä maassa on vai onko hän vain höttöisen säkkimullan ystävä? Saman verran kanankakkaa taimea kohti laitoin maahan ja ruukkuihin, minkä lisäksi olen välillä lorauttanut myös maassa kasvaville helokukonharjoille kesäkukkalannoitevettä.
Tiukukärhö 'Arabella'
Päivän kärhöksi valikoitui tänään aurinkopenkissä kukkiva 'Arabella'. Se on toistaiseksi hieman matalampi kuin viime kesänä, vaikka alkaakin jo ylettää tukensa huipulle. Viime talvi ei tainnut olla ihan 'Arabellan' mieleen ja se pohtikin aika pitkään, noustako vai ei. Nousi kuitenkin lopulta ja vielä aika runsaanakin. Tässähän sillä on vielä loppukesä aikaa kasvaa ja kukkia.

lauantai 25. toukokuuta 2024

Vain kolme kuvaa kuukaudessa: toukokuu

Kristiina K:n kuvahaaste saa jatkoa toukokuun T-kuvista. Kohteita ei tarvinnut väkisin etsiä, sillä toukokuun yltäkylläisyydessä riitti t-alkuisia vaihtoehtoja. Itsestään selviä valintoja olisivat olleet esimerkiksi tulppaani tai tarhakylmänkukka mutta enpä valinnut niitä. Törsättyäkin on tullut, tosin enemmän muihin juttuihin kuin puutarhaan, mutta olen kyllä tehnyt kasviostoksiakin. Niistä kuitenkin lisää toiste.

Ensimmäiseen kuvaan pääsi TUMMAPÄRSKÄJUURI, jonka ostin paikallisen puutarhaseuran taimipäiviltä viime keväänä. Se oli silloin vain yksilehtinen rääpäle ja hieman jännitin, kuinka se selviää ensimmäisestä talvestaan. Suotta jännitin, sillä lehtiä on nyt kaksi ja kummatkin niistä ovat suunnilleen kolme kertaa suurempia kuin se viimekesäinen lehti. Hyvin näyttää siis viihtyvän kärhöpenkin jatkopalassa. Ja miksei viihtyisi, sillä pääsihän se paksumultaiseen kohopenkkiin sopiviin valo-olosuhteisiin. Tummapärskäjuuren uurteiset, melkeinpä vekitetyt lehdet ovat minusta ainakin näin keväällä erityisen hienot. Ominaisuus varmaan korostuu sitten kun lehtiä on enemmän ja ne ovat kookkaampia.
Tummapärskäjuuren pitäisi kukkia myyjän mukaan viisivuotiaana. Kolme vuotta vielä odotusta...
Kakkoskuvaksi valitsin Saaripalstalta tulleen syvän viininpunaisen TARHAJOULURUUSUN. Sama yksilö kukki viime keväänä ensimmäistä kertaa muutamalla kukalla mutta tänä vuonna nuppuja on monta ja avonaisia kukkiakin jo kolme. Jouluruusun lehdetkin ovat puhjetessaan hyvin tummanpurppuraiset, mitkä oikein korostuvat, kun vieressä kukkii vaaleankeltaisia esikoita.
Heleänkeltaiset heteet tulevat hyvin esille tummanpunaisten terälehtien keskeltä.
Kolmanneksi kuvaksi tulee tietysti TOINEN TARHAJOULURUUSU. Kyseinen söpöys on myös Saaripalstalta peräisin ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Eikä sitä voi sanoa mitenkään vaatimattomaksi ensikukinnaksi, sillä laskin nuppuja olevan tänään peräti 11 kappaletta ja muutamasta lehtikääröstä saattaa vielä paljastua jokunen lisää. Edellisestä jouluruususta poiketen tämä yksilö on ollut koko ajan vihreälehtinen, mikä ennustelikin vaaleamman väristä kukkaa. Ensimmäisen nupun kasvaessa näkyviin alkoi tulla perusteellisesti vaahdotetun puolukkapuuron sävyä tummemmanpunaisilla suonituksilla. Kukan avautuessa terälehtien sisäpintojen hienostunut kuviointi paljastui kaikessa kauneudessaan.
Tämähän oli hieno yllätys! Voin luvata, että lisäkuvia tulee kukinnan edetessä.
Jouluruusuista voisikin tehdä ihan kokonaan oman postauksensa. Hmm... pistetäänpä luonnoslistalle. 

tiistai 29. elokuuta 2023

Pientä muutosta

Karo aamulenkin jälkeen. Nyt olisi kiire aamupalalle.
Viikonloppuna puutarhatyövuorossa oli penkkien etureunojen kitkentää. Nurmikolta pölisee aina kesällä voikukansiemeniä kukkapenkin puolelle ja niistä itäneet taimet ovat tähän aikaan sen verran häiritsevän kokoisia, että pieni kitkentä siistii yleisilmettä kummasti. Aloitin aurinkopenkistä ja jatkoin siitä kärhökaaripenkin päähän, jota kitkiessäni tuli taas mieleen myskimalvojen hurja siementuotto. Pari kärhöäkin olisi odottelemassa sopivaa paikkaa. Niin ja mihinkäs sitä sen tummapärskäjuuren taimenkin laittaisi? Tai yhden siemenestä kasvatetun siperiankurjenmiekan? Mitähän kaikkea myskimalvojen tilalle sopisikaan?
Kyllähän tuo reuna jo vähän kitkemistä kaipasi... Kuunlilja on lajiketta 'Halcyon'.
Paljon parempi. Jätin osan belliksistä kuunliljojen väliin tuomaan keväälle vihreyttä ja kukintaa.
Puutarhaessun taskussa oli sopivasti muistivihko ja kynä, joten aloin sommitella uutta järjestystä. Suoraan en kuitenkaan hyökännyt kaivuupuuhiin, vaan jatkoin kitkemistä ja päätin jättää asian hautumaan seuraavaan päivään. Kovin paljoa en ehtinyt enää kitkeä, kun piti lähteä valmistelemaan lettutaikinaa iltapäivän ystäväperheen vierailua varten. Sää oli niin mainio, että kahvipöytään päätettiin paistella 1,5 litran annos muurikkalettuja.
Vieraat toivat komean orkidean tuomisiksi.
Yön yli uutta suunnitelmaa pohdiskeltuani päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Myskimalvat pois ja muutaman jaloangervon siirto, niin johan tulee tilaa riittämiin kaikille. Paitsi että työn edetessä kävi selväksi, etteivät kaikki jaloangervot mahdu millään. Kasvit ovat menneet aina nopeasti torissa kaupaksi, joten otin yhdestä kuvan ja laitoin kolme isoa tainta myyntiin. Ehdin juuri laittaa hanskat takaisin käteen ja kaivaa siirrettävät angervot ylös, kun kuulin jonkun alkavan nakuttaa puun runkoa takanani metsässä. Aurinko paistoi juuri sieltä päin, joten en nähnyt, mikä otus puussa oli. Käpytikkoja on näkynyt joka päivä, joten arvelin yhden olevan taas kaivelemassa syötävää kuoren alta. Tosin oravakin voisi ehkä saada vastaavaa ääntä aikaiseksi jotain rouskuttaessaan. Käännyin takaisin kukkapenkkiin jatkamaan hommiani, kun huomasin isokokoisen varjon vilahtavan ohi ja kuulin epämääräisen rääkäisyn. Pyörähdin samantien ympäri ja ehdin huomata, kun haukka kieppui siivet levällään maata kohti aivan yhden männyn rungon vieressä.
Auringon kohdalla olevan männyn kupeessa taisteltiin muutama sekunti elämästä ja kuolemasta.
Kiskaisin puutarhahanskat pois kädestäni ja lähdin kännykkää taskusta kaivellen kulkemaan lähemmäs, kun haukka ilmestyi metsästä suoraan minua kohti ja lensi herukkapensaan latvaa hipoen naapurin tontin kautta metsän taakse. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt saada kuvaa, vaikka olinkin jo saanut kännykän pikanäppäimellä kameran esiin. Sen verran kookas ja raskastekoinen lintu minusta oli, että 80% varmuudella arvelen sitä kanahaukaksi. Aiemmin näkemäni varpushaukat ovat minusta olleet jotenkin siromman oloisia. Luontoportti.fi-sivuston kuvista löytyi myös muutama takaa päin otettu kuva, jotka vahvistivat epäilyjäni. Itselleni kun jäi mieleen parhaiten linnun selkäpuolen väritys. Sitä en nähnyt, oliko haukalla saalista kynsissä vai pääsikö aiottu lounas tällä kertaa karkuun. En löytänyt metsästäkään irronneita sulkia tai muita merkkejä saaliin nappaamisesta, joten selvittämättä jäi se luontomysteeri.
Haukka ilmestyi tuolta puiden keskeltä ja jatkoi matkaansa oikealle. Seisoin juuri tässä samassa kohdassa silloin.
Takaisin kukkapenkkiä kohti rämpiessäni kännykkä kilahti. Jaloangervojen myynti-ilmoitus oli vasta julkaistu torissa ja heti tuli ensimmäinen viesti. Siitä ei mennyt tuntiakaan, kun kaikki kolme puskaa oli haettu uuteen kotiin. Se kävi nopeasti! Aika pian sain itsekin projektini valmiiksi. Voi olla, että ensi kesänä kaivan vielä pari jaloangervoa pois, mutta tällä erää ne saavat jäädä paikoilleen. Istutan kärhöt vasta keväällä paikoilleen mutta kaivoin niiden kohdalle jo valmiiksi kunnon annoksen pikakompostorin edellisestä tyhjennyksestä tullutta multaa. Se oli ehtinyt tekeytyä parisen viikkoa puutarhakompostin valmiimmalla puolella mutta saa nyt maatua loppuun kärhömontun pohjalla. Pienemmät annokset samaa tavaraa hautasin tummapärskäjuuren ja siperiankurjenmiekan taimien alle, jotta ne saavat sitten aikanaan vähän lisäpuhtia kasvuunsa. En tiedä, tuleeko tuo kohta olemaan siperiankurjenmiekalle "se lopullinen" paikka mutta kasvakoot siinä kokoa ja näyttäkööt ainakin ensimmäisen kukkansa ennen seuraavaa siirtoa.
Yksi leveähkö lehti vasemmalla on tummapärskäjuuri, kurjenmiekka tuli ylemmäs. Niiden välissä heti jaloangervojen edessä on sammalleimulla täytetty paikka kärhöille.
Penkin reunalla oli sekalainen kasvusto sammalleimua, josta oli tarkoitus erottaa eri värit toisistaan ja levittää niitä koko reunan alueelle. Tässä vaiheessa kesää ei kukan väreistä ole tietoakaan, joten jaoin mättäitä vain pienemmiksi aluiksi ja levittelin harvempaan. Jospa ne eivät olisi enää niin pahasti sekaisin. Istutin kaikki ylimääräisiksi jääneet taimet ja irtonaiset versonpätkät kärhöjä odottavaan keskiosaan kasvattamaan juuriaan, jotta saan niistä ensi keväänä vahvat taimet kivikkorinteen juurelle. Sieltä kun oli tarkoitus hiljalleen vähentää nurmikkoa ja korvata sitä matalilla, satunnaista tallausta kestävillä maanpeitekasveilla. Pienen sammalleimupläntin lisäksi siellä on jo pikkuisen ketoneilikkaa, keto-orvokkia, hopeahärkkiä ja siankärsämöä. Ensi keväänä sammalleimujen osuus lisääntyy reilusti, jos vain kaikki jakopalat lähtevät talven jälkeen kasvuun.
Maksaruoho 'Red Cauli' on nyt heti kuunliljojen takana.
Penkin etuosaan jäi vielä iso aukko, sillä en halunnut jakaa keväällä saksalaiskaupasta ostettua isomaksaruoho 'Red Caulia' tähän aikaan. Kukkikoon nyt ja valmistautukoon samalla rauhassa talven tuloon. Ensi keväänä siitä saa paljon isommat jakopalat täyttämään tyhjää tilaa. En halunnut myöskään myllätä liikaa maksaruohon ympärillä, sillä istutin siihen alkukesällä kellarissa viime talven yli olleet hollanninkurjenmiekat. Niiden talvehtimisesta ei ole mitään varmuutta mutta enpähän ainakaan pilaa vähäisiä mahdollisuuksia sillä, että vetäisisin mukulat vahingossa lapiolla halki.
Välikevennys: Karo löysi itselleen hyvän pesän lasten osittain tyhjentyneestä Ryhmä Hau -majasta.
Alkusyksyn aikataulut ja rutiinit eivät ole vielä oikein asettuneet uomiinsa, mikä on syönyt someaikaa selvästi. Lisäksi marjojen kerääminen ja muu sadonkorjuu lohkaisee oman osansa vapaa-ajasta. Kunhan tässä saadaan rutiinit taas toimimaan ja puutarhan kiireet helpottamaan, löytyy blogien tutkimisellekin varmasti oma aikansa. Ja tässä vaiheessa huomasin kirjoittaneeni kappaleen alkuun sanan 'alkusyksy'. Olen yrittänyt pitää elokuuta vielä loppukesänä, mutta näemmä se ei ole onnistunut kovin hyvin. Eipä se kyllä ole ihmekään, kun katsoo ikkunasta ulos. Pilvet roikkuvat alhaalla, tuulee ja välillä ripsauttaa vettä. Koivut ovat pysyneet kostean kesän ansiosta vihreinä mutta naapurin syreenissä ja muutamassa pihlajassa alkaa näkyä jo merkkejä ruskasta. Kai se on siis jo luovutettava ja alettava asennoitua alkusyksymoodiin.
Päivän kärhö on tänään 'Piilu'.
Aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä!

maanantai 5. kesäkuuta 2023

Johan oli viikonloppu!

Kyllä se on rankkaa tämä juhliminen, varsinkin silloin kun juhlitaan lapsivieraiden kanssa. Ennalta suunniteltujen lasten kemujen ja aikuisten illanvieton lisäksi saimme myös yllättäen yövieraita, joten nyt on juhlittu todella perusteellisesti (huom: tukka ei ollut kenelläkään aamuisin kipeänä liiallisesta juhlajuomien nauttimisesta). Niin mukava kuin vieraita onkin kestitä, niin täytyy sanoa, että onneksi ei tarvitse juhlia koko aikaa ja välillä saa viettää ihan normiarkea omalla poppoolla.

Lapsivieraista löytyi taiteellista lahjakkuutta. Kolmiopenkissä kukkii sammalleimu 'Candy Stripes'.
Oma osansa tämän päivän väsymykseen oli halkokuormalla, joka piti siirtää keskeltä pihamaata siisteihin pinoihin liiterin taakse. Kuivat halot olisi voinut pinota liiteriin mutta nyt oli tuoreempaa tavaraa. Liiterin taakse ei aurinko paista kuin hetkittäin eikä tuulikaan pääse aina tuivertamaan esteettä mutta parempaakaan paikkaa meillä ei halkopinoille ole, kun liiterin toisella sivustalla on myös viimevuotinen pino pihlajaa kuivumassa. Kuivuvat ne halot onneksi vähän hitaamminkin polttokuntoon.
Ensimmäinen pino valmiina, toinen kasautumassa eikä pihalla oleva kasa näytä pienentyneen lainkaan. Läjässä lyhyempiä puita, jotka ladottiin toisen pinon päällimmäiseksi.
Meillä oli isännän kanssa sellainen työnjako, että hän lastasi halkoja kottikärryihin ja toi kuorman halkopinon luo. Minä pinosin ja lapset kuskasivat välillä kärryt takaisin täytettäviksi. Onneksi emme hävittäneet vanhaa kottikärryä, sillä kahdella kottarilla homma sujui huomattavasti joutuisammin kuin yksillä kärryillä. En varmaan tehnyt (varsinkaan viimeisessä pinossa) yhtä hienoa jälkeä kuin ukki aikoinaan, mutta ihan hyvät pinot itsekin sain aikaiseksi. Pinot eivät huoju eivätkä heilu, vaikka lapset kävisivät niitä tönimässä ja se on itselleni riittävä laadunvalvontakriteeri. Sateisen sään saapuessa pinojen päälle nostetaan vielä kattopellin palanen mutta niin kauan kun sää on suunnilleen poutainen, pinot saavat olla paljaina.

Viisi pitkää tuntia myöhemmin meni viimeinen halko pinon päälle. IBC-konttikin piiloutui kokonaan halkojen taakse.
Sen verran alkoi viimeisen pinon kasaaminen maistua puulta, että ihan hetkeen ei varmasti tee mieli halkohommiin. Syksyyn mennessä pitää kuitenkin unohtaa tämän urakan raskaus, sillä silloin on kärrättävä liiterin toiselta sivustalta kuivuneet pihlajahalot liiteriin. Nyt kuitenkin saa hetken aikaa keskittyä puutarhapuuhiin. Ja niitähän riittää, kun ei ole kolmeen päivään tehnyt muuta kuin viihdyttänyt lapsilaumaa, juhlinut ja esitellyt pihaa vieraille.

Pensasryhmässä 'Carneval de Rio' -tulppaanit aloittelivat muutama päivä sitten. Taustalla syysaleista hankittuja 'Doll's Minuet' -tulppaaneita.
Tässä 'Doll's Minuetit' tänään. Nämä olivat nappihankinta ja sopivat vielä väreiltään täydellisesti vanhoihin Rion karnevaalehin.
Kerroin edellisessä postauksessa, että vanhat narsissit ja tulppaanit kukkivat tänä vuonna selvästi huonommin kuin aiempina vuosina. Pensasryhmän 'Carneval de Riot' ovat tähän saakka tuntuneet lisääntyvän ja viime keväänä kukkia oli ainakin parikymmentä. Nyt kukkia on vain yhdeksän. Takapihalla ovat taantuneet kaikki muut tulppaanit paitsi aivan pation lähettyvillä olevat 'Persian Pearlit'. Sivupihalla nousee kohtuullisesti 'Finolaa' mutta vanhoista 'Queen of Night' -tulppaaneista löysin vain pari nuppua. Koska monesta paikasta ei nouse edes pieniä tulppaaninlehtiä, ei vajetta voi oikein korjata lannoittamallakaan. Niinpä syksyn ostoslistalle voisi laittaa muutaman pussin tulppaaninsipuleita.
Kaukasianpitkäpalko ja punaiset bellikset peittävät sen tosiasian, että ylimpänä kuvassa pitäisi olla muutaman kukan sijaan oikein iso keskittymä tähtitulppaania 'Little Beauty'.
Aurinkopenkissä sentään kukki suunnilleen normaalimäärä tulppaaneja ('Candy Prince' ja 'Synaeda Blue'). Hiekkainen maa ja viettävä rinne selvästi pelasti nämä sateiselta kesältä.
Ihan kaikki sipulikukat eivät sentään näyttäneet kärsineen kosteasta kesästä. Ukkolaukkoja nousee nimittäin hirmuisen paljon joka paikassa, johon niitä on istutettu. Myös monet muut laukat näyttävät tekevän nuppuja hyvin, tosin lopullinen tilanne selviää vasta sitten kun kaikki kukkivat. Syksyllä istutetusta persianpikarililjasta en ole vielä löytänyt merkkiäkään, mitä ihmettelen kovasti. Ei kai se niin hyvin voi maastoutua muiden kasvien sekaan, etten sitä sieltä erottaisi? Myös helmililjoja nousee oikein mukavia mättäitä.
Tämä vaaleansininen söpöläinen lienee 'Valerie Finnis'.
Varjokujan alun monta vuotta sitten istutetut helmililjat kukkivat viime vuotta paremmin.
Varjokujan loppupäässä kukkii lemmikkejä. Punalehtiset 'Erica'-jaloangervot nousevat niiden seasta.
Onneksi perennoja ei kostea kesä haitannut. Varsinkin jaloangervot ovat tänä vuonna nousseet selvästi tuuheampina kuin aiemmin. Viime viikolla ollut parin asteen pakkanen kuritti autotallin seinustan vieressä olevien jaloangervojen latvuksia mutta onneksi muualla puutarhassa olevat jaloangervot kestivät pakkaset. Myös töyhtöangervojen latvat näyttivät vähän kärsineen kylmästä. Mahdolliset nuppuvioitukset selviävät sitten myöhemmin. Hallaharsoja tai muitakaan peitteitä ei vain riittänyt kaikille kasveille, joten suurin osa perennoista jäi ilman. Pionien nuput suojasin varmuuden vuoksi.
Syksyllä hankittu kevätpitkäpalko 'Rose Delight' on hengissä ja kukkii.
Samaa väriä löytyy toiselta puolelta pihaa, jossa vuorijumaltenkukka aloittelee kukintaa.
Vuorijumaltenkukka näyttää olevan mainettaan helpompi kasvi. Tai en edes tiedä, onko sillä mitenkään vaikea maine vai olenko itse mielessäni mieltänyt sen haastavaksi. Joka tapauksessa se näyttää viihtyvän meillä hyvin ja kukkii runsaasti joka vuosi. Lisäksi se teki viime kesänä sen verran hyvin itäviä siemeniä, että nyt on paljon taimia istutettavaksi emokasvin lähistölle ja kokeeksi myös muualle. Paikat vain pitää harkita tarkkaan, sillä kasvi häviää kesän aikana näkyvistä. Sitä ei siis kannata istuttaa ihan paraatipaikoille mutta ei myöskään keskelle penkkiä, sillä melko matalana se hukkuu nopeasti muiden sekaan. Jouduin itse siirtämään omani ensimmäisen kukinnan jälkeen paljon lähemmäs kulkuväylää, jotta kukintaa pääsee ylipäätään ihailemaan. Nyt sillä on vieruskavereina hitaasti keväällä herääviä siperiankurjenmiekkoja sekä 'Halcyon'-kuunliljaa. Tämä yhdistelmä on varsin toimiva ja kaikki kasvit pääsevät vuorollaan parrasvaloihin.
Pikkuruinen sinikämmeneni yllätti iloisesti tekemällä peräti kolme kukkaa, tosin yksi nupuista piilottelee vielä lehtien seassa.
Käväisin eilisaamuna paikallisen puutarhaseuran järjestämällä taimitorilla. En tänä vuonna mennyt itse myymään taimia mutta sen verran ehdin juhlimisen lomassa siellä poiketa, että kävin katsastamassa tarjonnan. Ensisijaisesti etsin kivikkorinteestä poistettujen helminukkajäkkäröiden tilalle jotain sopivaa kasvia mutta kuten yleensä ostoksilla käy, niin juuri sitä ei ole tarjolla mitä lähti hakemaan. Sen sijaan käteen tarttuu sellaista, mille ei ole tarvetta eikä paikkaa. Onneksi hankintani olivat vielä pieniä taimia ja joutavat odottelemaan purkeissaan siihen saakka, että keksin niille sopivat kasvupaikat. 
Taimitorin löydöt: tummapärskäjuuri ja purppuraorvokki.
Purppuraorvokille löytynee sopiva kasvusija helpommin mutta pärskäjuuri aiheuttaa päänvaivaa. Pieni taimi nyt ei paljoa tilaa tarvitse mutta paikan pitää olla sellainen, että pärskäjuuren kasvaessa ympäriltä saa helposti poistettua liian lähelle tulevia kasveja. Se kun kasvaa kookkaaksi eikä ilmeisesti tykkää kasvurauhan häiritsemisestä. Kuivasta ja paahteestakaan se ei välitä, vaan asustelisi mieluummin puolivarjossa ja syvämultaisessa paikassa. Niitähän täältä löytyisi mutta suurimman osan ovat vallanneet jaloangervot ja kuunliljat. Suon laidalla olisi paksulti kuohkeaa multaa kun vain poistaisi raparperin mutta sinne olin jo suunnitellut alppiruusuja. Grillikatoksen takaa voisi poistaa sormivaleangervoa mutta kuinkahan pärskäjuuri maistuu lehtokotiloille? Siltä kulmalta tonttia niitä yrittää meille päin mönkiä mutta ovat tähän saakka pysähtyneet nauhukselle, josta niitä on helppo kerätä. Mieluusti kuulisin kokemuksianne tummapärskäjuuresta tai sen vaaleakukkaisista serkuista, jos jollakulla niitä puutarhassaan kasvaa.
Kivikkorinteestä löytyi varsin tuima tuijotus. Kuvassa marmorimehitähtiä sekä yksi eksynyt pieni seittimehitähti.
Nyt vain toivotaan kesäisempiä kelejä, jotta saa kasveja ulos. Huomasin tomaattien ja chilien tekevän jo raakileita, vaikka joutuvat nököttämään ulkovarastossa tuulelta ja kylmyydeltä suojassa. Tänään on varsinkin tuullut sen verran navakasti, että saa melkein pelätä kasvien lähtevän juurineen taivaan tuuliin. Onneksi toistaiseksi kaikki ovat pysyneet paikoillaan. Millaista myrskyä teillä on pitänyt?