Pihakierroksella

Hänen karvainen korkeutensa esittelee 30.3. löytyneitä krookuksen piippoja.

Enpä muista, milloin meillä olisi löytynyt mitään piippoja vielä maaliskuussa. Tänä keväänä sellainenkin ihme koettiin, kun keltaisesta nurkasta paljastui sen verran kukkapenkin reunaa, että ensimmäiset krookukset ilmestyivät esiin. Silloin lunta oli vielä sen verran paljon, että juuri muita kukkapenkkejä ei näkynytkään. Viikon aikana on kuitenkin ollut sen verran lämmintä, että lumet ja jäät ovat saaneet kunnolla kyytiä ja nyt pääsee jo ihan oikeasti tutkimaan, mitä kaikkea puutarhasta talven jäljiltä löytyykään. Tein jopa ensimmäisiä puutarhatöitä!

Patiosta on jo puolet sulanut, ainakin kun vähän avitin lapiolla...

Vaikka miten ahkerasti kerään talvella Karon kikkareita pois sivupihalta, aina lumen sekaan jää joku pökäle ja keväällä niitä löytyykin sitten sieltä sun täältä. Eilen oli niin kolea ja tuulinen sää, että otin alkulämmittelyksi kakkahommat. Osa paljastuneista "liukumiinoista" on painunut paksun jään sisään, joten niiden keräys jäi vielä odottamaan jään sulamista. Tortunlapioinnista oli helppo siirtyä poistamaan jäätä patiolta. Pari neliötä sainkin laatoitusta paljastettua. Kunhan reitti varastolle sulaa, niin saa patiokalusteet kannettua paikoilleen. Tai ehkä ensin pitää pestä patio, niin on sitten mukava korkata kesäkausi. Patiopenkki oli paljastunut jo kokonaan lumesta ja routakin oli jo alkanut vähän sulaa, mutta vielä en löytänyt posliinihyasinttien tai kevättähtien piippoja. Mehitähdet ja sammalleimut olivat sen sijaan hyvin hengissä.

Sivupihalla näyttää vielä kovin lumiselta mutta kyllä sielläkin jo vähän istutusalueiden reunoja näkyy.

Kärhökaari- ja majapenkkiä ei vielä pääse tutkimaan kovin tarkasti mutta ei tarvita kuin pari lämmintä päivää ja lumet ovat hävinneet sieltäkin. Valkeasta ulkoasusta huolimatta lunta ei ole kuin kymmenisen senttiä enää jäljellä paksuimmissakaan kohdissa ja monin paikoin kuultaa maa selvästi läpi. Marjapensaiden juurelta lumet ovat sulaneet mutta heti oksien kärkien kohdalla on vielä lunta, joten jätin pensaiden leikkaamiset myöhemmäksi. Sää muuttui taas viileämmäksi, joten leikkaamisen ehtii hoitaa myöhemminkin. Marjapensaat vilkaistuani siirryin kasvimaan puolelle. Sieltä lumet ovat hävinneet melkein kokonaan. Vielä viikko sitten kasvimaalla oli lunta matalampien lavojen päällä ja koko aidan puoleisen sivun mitalta. Nyt lunta on enää rippeet jäljellä lavojen ja aidan välissä, ja lavoistakin on jo puolen sormen syvyydeltä routa sulanut. 

Kasvimaalta lumet ovat hävinneet melkein kokonaan. Valuneet varmaan naapurin tontille...

Valkosipulit eivät ole onneksi vielä lähteneet kasvuun, vaikka osa niistä on istutettu korkeampiin lavoihin, joissa on paikoitellen jopa syvemmällä sulaa maata. Kunhan kuukausi vähän etenee ja sääennusteet alkavat näyttää lämpimämpiä lukemia, laitan johonkin lavoista pleksikannen ja toiseen muovihupun, jotta maa alkaa lämmetä kunnolla. Samalla laitan sinne kylmäkäsittelyssä olleita perennakylvöksiä, niin saavat nekin lähteä itämään. Yrttilavassa paksun havukasan alla talvehtivat timjamit näyttivät olevan elossa. Hyvä tuoksu niistä leyhähti ilmaan, kun tunnustelin kasvustoa kädellä. Tarkistuksen jälkeen nostelin havut takaisin paikoilleen, jotta timjamit eivät kuole näin loppumetreillä. Maa ei ollut yrttilavassakaan vielä sulanut koko juuristoalueen syvyydeltä, joten suojaus on vielä tarpeen. Olen menettänyt ennenkin liian hätäisellä havujen poistolla muuten onnistuneesti talvehtineen timjamin.

Timjami: elossa toistaiseksi.

Yhdessä lavassa oli ilmeisesti myyrä vähän kaivellut mutta onneksi juuri siinä ei ollut mitään kylvettynä. Mitähän lie viime kesän jämiä se oli sieltä kaivellut, ehkä mukulasellerin juurenpätkiä. Myyrän onkaloista tuli mieleen tarkistaa, onko kivikkorinteeseen taas tullut myyrän talvitunneleita. Naapurilla on lintulauta etupihallaan ja tietysti kivikkorinteen kivien väleissä ja rehevän kasvillisuuden seassa on hyvä myyrien majailla talven yli. Kadun pään lumikasakin ohjaa tehokkaasti myyrien tunnelinkaivuuta kukkapenkin suuntaan joutoalueen sijaan. Ihan niin laajoja tuhoja ei vielä paljastunut kuin vuosi sitten, mutta tarkemmalla tutkailulla löytyi muutamia syötyjä kasveja.

Kivikkorinne on jo melkein kokonaan sula.

Ensimmäisenä huomasin, että sammalleimuista oli taas parturoitu reunakivien yli roikkuvia latvoja. Siitä ei kasveille ole mitään haittaa mutta en nyt silti niin välittäisi siitä, että myyrä täyttää kasveillani vatsaansa. Myös nukkapähkämöä oli vedetty hienoksi silpuksi. Sekään ei oikeastaan haittaa, sillä uudet lehdet nousevat joka tapauksessa viimekesäisten jämien seasta. Enemmän harmitti iso tarhakylmänkukka, joka joutui jo viime vuonna myyrän hyökkäyksen kohteeksi. Samaisesta puskasta oli taas syöty hyvällä ruokahalulla juuren kohdalle iso monttu. Samanlaisia kuoppia löytyi myös aurinkopenkin puolelta tarhakylmänkukista ja sinikatanoista. Ehdin jo viimeisimmät tarhakylmänkukkatuhot huomatessani ähkäistä, että olisi syönyt mieluummin vaikka kurjenmiekat. No, pari askelta eteenpäin ja huomasin, että onhan ne nekin syöty. Just...

Käytäviä sammalleimussa, nukkapähkämössä, tarhakylmänkukassa sekä kurjenmiekassa.

Osa aurinkopenkin kasveista on vielä lumen alla mutta näyttäisi siltä, että atsaleojen verkot ovat pitäneet eikä myyrä ole päässyt järsimään niiden kuorta. Näitä maanpinnalla kasveja jyrsinyt ja tunneleita kaivellut myyrä on todennäköisesti peltomyyrä. Mahdollisia vesimyyrän tuhoja ei näe ennen kuin lumet ja routa ovat sulaneet. Pidempään sulana olleelta nurmikaistaleelta löytyi yksi kohta, missä maa upotti epäilyttävästi tunnelintapaisesti, mutta sitä ei vielä tiedä, onko se myyrän vai epätasaisesti sulaneen roudan tekosia. Lähempänä naapurin tonttia on vielä sen verran lunta, ettei pääse näkemään, onko kasveja syöty. Lumen sulaessa näkee kuitenkin selvästi, että tunneliverkostoa siellä on ollut. 

Lumen alta paljastuu tunneliverkostoa.

Perennanjuurien ja -lehtien sekä lintulaudan antimien lisäksi siimahännän talvieväänä on ilmeisesti ollut punatähkien siemeniä. Punatähkien maahan kaatuneet viimekesäiset varret oli nimittäin siististi katkaistu poikki juuri kukkaosan kohdalta. Metrin päästä löytyi iso kasa silppua, joka oli suurimmaksi osaksi hienoksi sipellettyä punatähkää. Mahtoi olla pehmoinen talvipesä! Seassa oli myös auringonkukansiementen kuoria. Mietin, onko myyrä kuljettanut punatähkät pienissä erissä vipeltäen kuorman kanssa kymmeniä kertoja käytävää pitkin edestakaisin, vai onko se kiskonut koko kukinnon pesäänsä ja sipeltänyt siellä? Mieleen nousi heti kuva sellaisesta Kamala luonto -tyyppisesti käytävissään suu täynnä punatähkäsilppua kiitävästä myyrästä ja Kiroileva siili -tyyppinen mielikuva sadattelevasta ärripurrista, joka kiskoo naama punaisena ahtaaseen käytävään juuttunutta kokonaista punatähkän kukintoa. Kumpi lienee lähempänä totuutta?

Silputtua punatähkää ja muuta törkyä.

Myyrien tuhojen vastapainoksi kivikkorinteestä löytyi myös monta iloista jälleennäkemistä. Isoin viime kesänä istutetuista kissankäpälistä on hyvin virkeän näköinen. Pienempiä en vielä löytänyt mutta en kyllä ihan tarkalleen edes muistanut, mihin niitä istuttelin. Isomman lähistöllä pitäisi olla yksi mutta sen kohdalla saattoi olla vielä jäätä. Tähtilevisiat ovat myös alkaneet paljastua lumen alta ja näyttäisi siltä, että nekin ovat hengissä. Samoin viime kesänä hankittu erikoisuus, alppiwulfenia. Osa siitä on vielä jään sisässä mutta ainakaan se ei ollut joutunut myyrän suihin.

Kissankäpälistä ainakin tämä isoin on hyvin hengissä.

Aurinkopenkistä piti tarkistaa tietysti kevätkurjenmiekkojen tilanne. Monena vuonna ne ovat puskeneet näkyville jo lumen läpi mutta ensimmäisinä sulaneista kohdista ei löytynyt jälkeäkään kurjenmiekan piipoista. Onneksi ihan lumirajasta löytyi muutama terhakka piippo. Loputkin ilmestyvät varmasti pian näkyville kunhan ovat sitä mieltä, että kevät on tarpeeksi pitkällä. Normaalistihan kevätkurjenmiekat kukkivat meillä vasta huhtikuun lopussa tai jopa toukokuun alussa, joten mikään kiire niillä ei edes vielä ole. Puutarhuri on vain malttamaton.

Ensimmäiset kevätkurjenmiekan piipot.

Viikolla olleet lämpimät säät menivät itselläni vähän hukkaan, sillä olin töissä. Oli kuitenkin mukava kaivaa kaapista kevyemmät kengät ja kevättakki nastakenkien ja villakangastakin tilalle. Käsineitäkään en tarvinnut, vaikka varuilta otin ne taskuun. Etupihan kiveyksen jäätiköt sulivat kokonaan viikon aikana, joten nastakengät saa varmaan laittaa jo lopullisesti kesäsäilytykseen, vaikka talvitakit joutuisikin vielä pitämään käden ulottuvilla. Eilen oli vapaata, mutta eipä silloin ollut enää lämmintä. Taivas oli pilvessä ja tuulikin niin kovasti, ettei huvittanut kovin pitkään ulkoilla edes toppavaatteissa. Pikkuisen napsin Karon jätösten siivoamisen jälkeen etupihan pensasryhmän syyshortensiaa pienemmäksi mutta jatkan leikkaamisen loppuun sitten kun sen tarkenee tehdä paremmin. Myöhemmin päivällä alkoi tuiskuttaa paksua räntää. Nyt paistaa aurinko mutta tuulee edelleen ja lämpömittarikin näyttää pakkaslukemia. Lisäksi on käytävä muilla asioilla muutama tunti, joten eipä tässä taida puutarhaan ehtiä.

Perjantain räntäsadetta tuulella höystettynä.

Ylläolevasta kuvasta näkee, että takapiha oli jo hyvää vauhtia sulamassa. Lunta on vain muutama sentti ja sekin pääasiassa nurmikolla. Luumutarhassa luumupuiden juurella ei vielä näkynyt piippoja, vaikka siellä on paljon aikaisia krookuksia, kevätkurjenmiekkoja, posliinihyasintteja ja kevättähtiä. Maa taitaa olla sen verran jäässä, ettei niitä haluta nousta vielä kurkkimaan. Keksin myös, että luumupuiden verkkojen sisälle olisi hyvä istuttaa lumikelloja, jos ne vain viihtyisivät siellä. Siinä olisi vieläkin aikaisempaa kukintaa eivätkä ainakaan jänikset pääsisi kukkiin käsiksi.

Haa, ikkunasta näkyikin jo pitkälle ehtineitä tulppaanin tupsuja!

Oli jäänyt pihakierroksella tarkistamatta olohuoneen ikkunan alla oleva kukkapenkki. Oli kiva yllätys räntäsadetta ihmetellessä bongata noin isot tulppaanit. Lehdet tosin näyttävät niin kapeilta, että kukintaa ei taida olla luvassa tälle keväälle. Pitäisi oikeastaan kaivaa sipulit pois ja istuttaa parempaan multaan ja aurinkoisempaan paikkaan, niin ne kasvaisivat nopeammin kukintakokoisiksi. Lajikkeen pitäisi olla 'Exotic Emperor', joka on yksi aikaisimpia tulppaaneita. Se varmaan selittää noin vauhdikkaan kasvun. Aurinkoista viikonloppua!

Sinustako seuraava mestari?

Kevään ensimmäinen kukkanen. Tosin tämä jäästä paljastunut aho-orvokki taisi olla jo viime syksyn kukkasatoa.

Oletteko koskaan miettineet, miten siemenet päätyvät viljelyksiltä kaupan siemenhyllyille kotipuutarhureiden houkutuksille alttiiden sormien ulottuville? Sen varmaan tietävät kaikki, että jossain kasvatetaan emokasvit, joista siemenet kerätään ja pakataan sopivankokoisiksi annoksiksi. Mutta tiedättekö sitä, millä konstilla eri kokoisia ja muotoisia siemeniä oikein lajitellaan? Kasveja kun eivät mitkään standardit kiinnosta, vaan ne tekevät sellaisia siemeniä mitä nyt sattuu milloinkin tulemaan ja kokovaihtelu jo yhdenkin lajikkeen sisällä voi olla melkoinen. No, käsityötähän se tietysti on. Parhaat siemenlajittelun ammattilaiset pystyvät pussittamaan häkellyttävän nopeasti ja tarkasti niin isoja kuin pölymäisen pieniäkin siemeniä. Itse asiassa siemenpussin hinnasta melkein puolet koostuu pussittajan palkasta (ammattiliittojen vaatimien palkankorotusten vuoksi siementen hintakin on noussut huimasti viime vuosina). Koska kotipuutarhureiden määrä on tasaisesti kasvanut ja kuluttajat ovat alkaneet suosia myös kasviasioissa lähituotantoa, siemenlajittelun ammattilaisia tarvitaan Suomessakin paljon lisää. Siksipä Suomen siementuottajat ry ja Siemenlajittelijoiden ammattiliitto SLAL ovat järjestäneet kaikille avoimen kilpailun, jossa parhaiten menestyneille tarjotaan työpaikkoja kotimaisissa siemenpakkaamoissa.

Kilpailusarjoja on neljä: helppo, keskisarja, vaativa sekä hardcore, ja jokainen sarja kilpaillaan kaksieräisenä. Ensimmäisessä erässä siemeniä lajitellaan kappalemäärän mukaan, toisessa grammoittain (tai jopa sadasosagrammoina). Nopeus on valttia mutta hutiloida ei passaa, sillä väärin lasketuista siemenistä tulee aikasakko kunkin kilpailuluokan vaativuusasteen mukaan. Lajiteltavia lajeja on jokaisessa sarjassa viisi eikä niitä paljasteta etukäteen, jotta kilpailijat eivät voisi etukäteen valmistautua liikaa pelkästään kyseisiin lajeihin. Tässä kisassa on tarkoitus erottaa niin sanoakseni jyvät akanoista ja löytää ne siementensortteerauksen superammattilaiset.

Valikoima helpon sarjan siemeniä: papu, kesäkurpitsa, kehäkukka, kirahvinkukka sekä tsinnia.

Helpossa sarjassa lajitellaan suuria siemeniä, kuten tsinniaa, kaukasiankirahvinkukkaa, auringonkukkaa, kehäkukkaa, kurkkuja ja kurpitsoita, punajuuria, erilaisia papuja sekä herneitä. Niiden lajitteluun ei tarvita suurennuslasia ja vähän kömpelömmilläkin sormilla voi pärjätä hyvin, vaikka ei ihan kärkisijoille yltäisikään. Aikasakkoa tulee 5 sekuntia per väärin laskettu siemen tai pieleen mennyt kymmenesosagramma.

Keskisarjassa on jo selvästi pienempiä siemeniä, esimerkiksi tomaatteja, paprikoita, salaatteja, tilliä, kosmosta, kellukoita, laukkoja sekä ritarinkannuksia. Aikasakkoa väärin lasketuista siemenistä tulee tässä sarjassa kolme sekuntia siementä tai kymmenesosagrammaa kohti.

Keskisarjan siemenvalikoimaa: kosmos, jättilaukka, paprika, lehtisalaatti sekä tarhakellukka.

Vaativassa sarjassa on jo melko pieniä siemeniä sekä isompia siemeniä, joissa on lenninhaivenia tai muita ulokkeita. Ne hankaloittavat lajittelua takertumalla toisiinsa ja saattavat myös lennähdellä pienenkin ilmavirran mukana, mikä nostaa ne keskisarjasta vaativaan luokkaan. Tällaisia siemeniä ovat esimerkiksi kylmänkukat, vuokot, nauhukset sekä keijunmekko. Se, joka aivastaa kesken kilpailusuorituksensa, saakin todennäköisesti menettää haaveensa kilpailuvoitosta. Muita sarjaan kuuluvia siemeniä ovat esimerkiksi kaalikasvit, porkkana, unikot ja ketoneilikka. Väärin lasketuista siemenistä tulee aikasakkoa vain sekunnin verran per siemen tai kymmenesosagramma.

Vaativan luokan kisatehtävänä voisi olla vaikkapa tarhakylmänkukan siementen lajittelua.

Ehkä voittekin jo arvata, millaisia siemeniä hardcore-sarja pitää sisällään. Aivan oikein: ne ovat juuri niitä siemeniä, joista kotipuutarhuri epäilee siemenpussiin tulleen vahingossa pakkauspisteen pölyä siementen sijaan. Kilpailulajeja ovat esimerkiksi lobelia, petunia, kamomilla, isorikko, palloesikko, etelänmunkki ja kissankello. Koska tämän kokoluokan siementen kappalemäärän laskeminen vaatii jo erittäin suurta tarkkuutta, hyviä silmiä sekä apuvälineitä, kuten tehokasta suurennuslasia, kunnon valaistusta ja pinsettejä, väärin lasketuista siemenistä rankaistaan ainoastaan 0,5 sekuntia siementä kohti. Painoa näillä siemenillä ei juurikaan ole, joten toisessa erässä aikasakkoja jaetaan jokaista pieleen mennyttä 0,05 grammaa kohti.

Hardcoressa erotellaan esimerkiksi näitä lobelian siemeniä.

Kilpailuun ilmoittautuminen on juuri alkanut ja se päättyy 30.4.2025 klo 23.59. Kilpailu käydään 21.6.2025, jolloin parhaiten pärjänneet saavat työsopimuksensa jo tämän vuoden siementenlajittelusesonkiin. Tarkemmat ohjeet ilmoittautumisesta ja kilpailuun valmistautumisesta löydätte Suomen siementuottajat ry:n sivuilta.