maanantai 29. syyskuuta 2025

Aurinkoinen syyskuun lopun päivä

Vesipisarat kimmeltävät nukkapähkämön lehdellä.
Syyskuun loppu häämöttää jo ihan käden ulottuvilla ja aika syksyiseltä ulkona alkaa jo näyttääkin. Pitkän sadekauden päätteeksi on saatu muutama aurinkoinenkin päivä ja ne toivat tietysti tullessaan syksyn ensimmäisen hallayön. Lämpötila oli käynyt keskiviikon ja torstain välisenä yönä alimmillaan yhdessä pakkasasteessa, joten kovin suuria tuhoja ei toistaiseksi tullut. Hortensioissakin oli vain vähän ruskettuneita kukkia. Olin uhkarohkea ja jätin hallayön uhatessa tomaattiruukut kaksinkertaisen harson suojiin seinustalle. En joutunut katumaan, sillä tomaateille ei käynyt kuinkaan. Kurkut ja kesäkurpitsat keräsin suosiolla pois ennen hallaa ja niiden lehdet olivatkin menneet mustiksi. Hokkaidokurpitsoille jäi suojaksi vain yksinkertaiset harsot ja se ei selvästikään kasvimaan laidalla kasvaneille kurpitsoille riittänyt. Varret ja lehdet olivat ihan lötköjä. Onneksi kurpitsat olivat säilyneet hyvinä. Ne joutikin nyt kerätä pois, niin vapautui lisää harsoa tomaateille. Kylmät yöt kun eivät ole ohi mutta tomaateille tekisi kuitenkin hyvää edes aloittaa punastelu ennen sisälle keräämistä.
Pienempi hokkaido painoi 672g ja isompi 824g.
Eipä tällä kurpitsasadolla voi vielä kehuskella, sillä viime vuonna pienin ruukkukurpitsoista painoi 876g. Isoimmalla taas oli painoa 2940g ja kaikki yhdeksän kurpitsaa painoivat yhteensä 14,46kg. Ei tule tänä vuonna sellaista mahtisatoa, vaikka kaksi kurpitsaa jäi vielä pullistumaan. Jälkikompostorissa kasvanut kurpitsa nimittäin oli sen verran korkeammalla maanpinnasta ja autotallin seinän suojassa, että se ei vielä ollut kärsinyt hallasta liikaa. Vain harson ulkopuolelle jääneet lehdet olivat hieman mustuneet reunoista mutta sehän ei vielä haittaa liikaa kun varret kuitenkin olivat vielä napakat. Katsotaan, jos sieltä edes yli kilon painoiset kurpitsat saataisiin.
Kamomilla oli kylväytynyt katolta tippuneeseen sammalmättääseen. Aika söpöä.
Aika söpöä tämäkin, vai kuinka?
Puutarhassa ja blogeissa vietetty aika on taas jäänyt ihan minimiin, sillä olimme viikonlopun reissussa. Tänä vuonna tätä reissaamista on kyllä tullut ihan hirveän paljon. Yllä oleva kuva on otettu sukulaisten sohvalta, johon Karo simahti ihan tyystin. Erään taaperon ilves-lelu toimi hyvänä leukatukena ja vaikka Karon silmät näyttävät kuvassa olevan raollaan, koira on ihan sikiunessa. Karolla olikin puuhaa kerrakseen, kun päivän mittaan ympärillä hääri kuusi korkeintaan alakouluikäistä lasta, yksi teini, kymmenen aikuista ja yksi yli-innokas koirakaveri. Vähemmästäkin alkaa senioria väsy painaa, Karohan täytti tässä kuussa jo 12 vuotta.
Kimalainen keltatörmäkukassa.
Hieman ehdin kuitenkin eilen kotiintulon jälkeen touhuilla puutarhassakin ennen illan pimenemistä. Kivikkorinteen keltatörmäkukat kukkivat edelleen runsaasti ja niillä pörräsikin vielä kiitettävästi kimalaisia. Muutamassa kukkivassa maksaruohossakin kävi kimalaisia, mutta selvästi aurinkoinen kivikkorinne kiinnostaa pörriäisiä enemmän kuin varjoisammassa olevat punahatut ja komeamaksaruohot. Hyvä, että istutin aiemmin syksyllä komeamaksaruoho 'Matronan' törmäkukkien viereen. Saavat pörrit vielä enemmän syysevästä. Punatähkät ja purppurapunalatvat ovat jo käytännössä lopettaneet kukinnan. Oreganotkin joutaisi kerätä jo kompostiin, jotta ne eivät siementäisi ympäriinsä ihan niin hanakasti mutta tekemättömien töiden lista vain kasvaa ja kasvaa. Mistähän saisi viikkoon kahdeksannen päivän tai edes muutaman tunnin joka päivään lisää? Kukkasipuleita ei "onneksi" ole kuin muutama sipuli istutettavaksi, sillä minulta meni saksalaisenkin sipulit ihan sivu suun. En ollut huomannut kukkasipulien saapumista ja siinä vaiheessa kun asiaan havahduin, jäljellä oli enää muutama pussi laukkoja eikä edes sellaisia lajikkeita, joita olisin halunnut. Ehkä yritän hankkia jotain viimeisistä syysaleista ja istutella niitä sitten ruukkuihin kellariin, jos ei sitä ennen satu tulemaan sopivaa rakosta pyörähtää sipuliostoksilla.
Toisenlainen kimalainen keltatörmäkukassa.
Edelliseltä, parin viikon takaiselta reissulta Etelä-Suomen suuntaan ostin maksaruoho 'Red Sparklen'. Istutin sen nyt kivikkorinteen vanhaan osaan kissankäpälän viereen. Tilaa löytyi myös kuukausi sitten taimipäiviltä hankitulle nukille (androsace adfinis). Kissankäpälän toiselle puolelle ujutin toisesta kukkapenkistä aiemmin kesällä ruukkuun pelastetun seittimehitähden. Ainakaan talvimärkyyden ei pitäisi tuossa paikassa koitua minkään niistä kohtaloksi mutta ensi kesänä sitten näkee, tarvitseeko joku enemmän multaa juurilleen tai jopa siirron muualle. Kissankäpälät ja levisiat näyttävät sentään viihtyvän rinteessä niin hyvin, että voivat sitten aikanaan täyttää vaikka koko alueen, jos muut eivät pärjää. Kun etupihan siperianpihta aikanaan lähtee, rinteestä häviää myös puun kesällä tuoma alkuiltapäivän hetkellinen varjo. Tähän aikaan vuodesta puu heittää jättiläismäisen varjon koko rinteen alueelle useamman tunnin ajan päivässä, sillä aurinko paistaa jo niin matalalta.
Vasemmalla pikkuruinen nukki, uusi punalehtinen maksaruoho keskemmällä.
Pihdasta kun tuli puhe, niin jokunen tovi meni viime viikolla sen neulasten harjaamiseen pihakiveykseltä. Se olikin työlistalla ensimmäisten joukossa, sillä muuten neulasia kulkeutuu kenkien pohjissa sisälle aivan älyttömiä määriä. Viime viikon hurjat tuulet saivat puun tekemään perusteellisen sulkasadon ja kellastuneiden neulasten lisäksi maahan oli karissut myös jonkun verran vihreitäkin naulasia. Heti puun alla oli melkein parin sentin paksuinen neulasmatto ja pihalla olleet autotkin olivat yhdessä yössä saaneet tasaisen oranssin kuorrutuksen ylleen. Harjasin kulkuväyliltä neulaset puun juurelle. Niistä kertyi tällä kertaa kunnioitettava viidentoista sentin paksuinen kerros vajaan parin neliömetrin alueelle. Kun ehtisi, niin pitäisi kärrätä osa neulasista pensasmustikoiden ja rodojen juurelle.
Kukkapenkistä löytyi jättiverbenan taimia.
Tässä vaiheessa syksyä alkaa tulla jo kasvien talvetukset mieleen. Mietin pitkään, kaivanko kukkapenkkiin kylväytyneitä jättiverbenan taimia talteen vai en. Isoin niistä ehti kasvaa vain polvenkorkuiseksi ja vasta yhdessä latvassa oli kukkanuppu. Ensi kesäksi ei siis ole mitenkään mahdollista saada niistä siemeniä. Päätin lopulta kaivaa kaksi tainta talteen samaan ruukkuun. Toisen juurelta löytyikin vielä alle kymmensenttinen siementaimi, jonka sujautin bonuksena mukaan. Jospa niistä joku talvehtisi. Keväällä voi sitten päättää, haluaako lisää taimia pistokkaista vai riittääkö yksi kukkiva yksilö. Afrikansinisarjaa en aio kaivaa enää maasta talteen, yksi pelargonikin taitaa lähteä ja stevia hävisi, joten niiden tilalle voi hyvin ottaa yhden pienen jättiverbenaruukun. Säilyy sopiva tasapaino talvetettavien määrässä.
Violetit karpaattienkellot olivat saaneet omin avuin aikaiseksi yhden valkokukkaisen taimen.
Ilahduin kovasti löytäessäni valkoisen karpaattienkellon violettien joukosta. Violettikin on toki nätti mutta yllätykset ilahduttavat aina. Toivottavasti se talvehtisi paremmin kuin vuosia sitten kylvämäni valkoiset karpaattienkellot, jotka hävisivät heti ensimmäisen talven jälkeen. Olen huomannut, että karpaattienkello ei ole välttämättä kovin luotettava talvehtimaan varsinkaan tasamaalla mutta siementaimia nousee aina kiitettävän runsaasti ja ainakin osa niistä alkaa kukkia minusta jo saman kesän aikana. Kun talvehtineet kasvit aloittavat kukinnan aikaisemmin ja siementaimet täyttävät välit, kukkapenkki näyttää alkukesän jälkeen ihan kelvolliselta.
Etelänruusuruoho 'Red Cherries'
Etelänruusuruoholle pitänee laittaa jotain tukiviritelmää ensi kesäksi. Sen hennonhontelo olemus ei saa enää tukea edes siperiankurjenmiekasta, sillä kaivoin puskan pois aikaisemmin kesällä. Rankkasateet ja tuulet vielä pahensivat tilannetta ja ruusuruoho retkottaa pitkin pituuttaan neljään ilmansuuntaan. Kuvaa varten nostin sen versoja sen verran ylöspäin, ettei tarvinnut kuvata kukkia maata vasten. Taustalla puistoatsalea 'Illusia' on alkanut saada ruskavärejä. Ei ihan hemaisevin väripari ruusuruohon kanssa mutta hetkenhän se vain kestää eivätkä ruusuruohon pienehköt kukat kovin näyttävästi maisemasta edes erotu.
Syysasteri 'Patricia Ballard' on alkanut kukkia. Taustalla retkottavia punahattuja ja keltatörmäkukkia.
Patricia aikoo kukkia tänä vuonna oikein komeasti. Kyllä sen nyt kelpaakin, kun on saanut kasvaa koko kesän rauhassa ilman siirtämistä. Näyttäisi siltä, että nykyinen paikkavalinta aidan ja punahattujen välissä on onnistunut. Aita suojaa vähän kadulta päin hiipiviltä halloilta ja antaa myös tukea. Korkeutta Patricialla on hitusen vähemmän kuin punahatuilla mutta asia korjaantuisi, jos leikkaisi punahattujen kuihtuneita kukkia vähemmäksi. Silloin myös Patrician kukat näkyisivät kauemmas ja jopa keittiön ikkunaan saakka. Tietysti Patricialle voisi antaa vähän muhevampaa multaa ja täsmäiskun kanankakalla, jos ne vaikka avittaisivat sille vielä puuttuvat viitisentoista senttiä korkeutta lisää. Osa kukista voisi silloin näkyä myös aidan yli kadulle päin. Taidanpa kannattaa tätä ajatusta.
Päivän kärhönä on tänään tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113')
Kärhöjen kukinta on käynyt kovin vähäiseksi mutta vielä siellä sun täällä näkyy yksittäisiä kukkia. Eniten iloa tällä hetkellä tuo Pernille ihan vain sen vuoksi, että sen kukat näkyvät keittiön ikkunasta. Aurinkoista kuunvaihdetta!

sunnuntai 21. syyskuuta 2025

Yhteenveto kesän 2025 sadosta

Blogi-inspiraationi on hävinnyt kokonaan luultavasti työ- ja opiskelukiireiden sekä jatkuvien sateiden takia. Katuisin kuitenkin viimeistään ensi keväänä, jos en laittaisi edes jotain muistiin tämän kesän hyötykasvipuolesta, joten yritetäänpä vääntää siitä jonkinlainen kooste. Ties vaikka inspiraatiokin sieltä sitten löytyisi kun alkuun pääsee.

'Tumbling Tom Red' ja 'Maskotka' kypsyttelevät raakileitaan nyt vauhdilla.
Tänä kesänä etanoista ei ollut juurikaan riesaa ja muitakin hyönteistuholaisia tuntui olevan aika vähän, jos kaalikoita ei lasketa mukaan. Itämisen ja kasvun kanssa oli sitäkin suurempia ongelmia, sillä alkukesän kylmyys kiusasi tomaatteja, kurkkuja ja kurpitsoita aivan yhtä paljon kuin heinäkuun helle ja vähäsateisuus salaatteja. Hiiret ja myyrät sitten vielä viimeistelivät säiden aiheuttamat tappiot syömällä mm. herneiden ja papujen versoja sekä tomaatteja ja mansikoita. Kasvulavoihin ja ruukkuihinkin ne mokomat kiipesivät ahmimaan eivätkä edes syöneet koko kasvia kerralla vaan mutustelivat vähän sieltä sun täältä. Jossain vaiheessa sai tyhjentää joka yön jälkeen hiirenloukkuun jääneen raadon pois, sitten tahti vähän hidastui ja nyt on jäänyt enää satunnaisesti metsähiiri tai peltomyyrä loukkuun. Tosin mansikat loppuivat jo ajat sitten ja tomaatitkin aloin keräämään sitä mukaa sisälle jatkokypsymään kun ne ovat alkaneet saada edes pikkuisen väriä. Makuhan siinä vähän kärsii mutta eipähän mene sato jyrsijöille. Makuvertailut ovat siis jääneet tekemättä mutta nyt onkin laitettu testiin lajikkeiden ääriolosuhteiden sietokyky. Voiton ovat vieneet vanhat tutut 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' sekä uusi kokeilu 'Cherry Falls'. 'Evakko', 'Cereza Amarilla' ja lasten kasvattamat 'Venukset' ovat myös pärjänneet hyvin. 'Vilma' ja 'Amateur' saavat sen sijaan jäädä jatkossa kokonaan pois valikoimista.
Parin päivän aikana kerättyjä tomaatteja, koko luumusato ja muutama eteisessä kypsytelty paprika.
Linnuistakin oli riesaa, sillä rastaita tuntui olevan tänä vuonna ennätyksellisen paljon. Hunajamarjat verkotin niin huolella, että niiden marjat saatiin syödä ihan itse. Kerääminen vain oli hankalaa kun ensin piti irrotella verkkoja ja lopuksi laittaa ne takaisin paikoilleen. Vähäiset mesimarjat verkotin myös nyt kun marjoja saatiin vihdoin edes muutamia. Verkotusintoa ei sitten riittäny pensasmustikoille ollenkaan ja sieltä marjat hävisivät sitä mukaa kun jossain edes pikkuisen marjan kylki alkoi sinertää. Mustikoita olisikin tullut tänä vuonna muuten aika runsaasti. Herukat eivät lintuja kiinnostaneet ja niitä sekä kerättiin että syötiin tuoreeltaan. Mehuksi meni yksi maijallinen. Runsaasta punakarviaissadosta osa taisi mennä linnuille ja osa hiirensukuisille. Puoliksi syötyjä marjoja nimittäin löytyi vähän joka puolelta ja erityisesti autotallin seinän vierustoilta ja muista vastaavista piilopaikoista. Saatiin niitä kuitenkin syödä myös itse. Luumuja tuli huimat seitsemän kappaletta ja nekin 'Viipurin punaluumun' raadon ainokaisesta toissa talvena eloon jääneestä oksasta. Raakileita oli kesällä parissa muussakin puussa mutta mihin lie hävinneet.
Kurkut kasvavat hiljalleen harson suojissa.
Avomaan kurkut alkoivat tehdä satoa vasta heinäkuun loppupuolella eikä kurkkuja tullut missään vaiheessa niin isoa määrää kerralla, etteikö niitä olisi ehtinyt syödä tuoreeltaan. Maustekurkuiksi niitä ei siis tänä vuonna riittänyt. Muutamia on vielä tulossa, jos vain lämmintä riittää niitä kypsytellä. Kesäkurpitsoille kävi samoin, vaikka taimia minulla oli tänä vuonna peräti neljä kappaletta. Valko- ja ilmasipulit sentään kasvoivat hyvin, vaikka jotkut sipulikärpäset löysivätkin tiensä myös valkosipuleille. Luultavasti suurin osa niistä majaili kuitenkin ilmasipuleissa, sillä valtaosa valkosipulisadosta näyttää virheettömältä.
Ilmasipulit alkoivat työntää uutta vartta kun vanhat kuihtuivat.
Hokkaidokurpitsat kasvoivat kesäkuun kylmällä todella hitaasti ja alkoivat kukkia vasta todella myöhään. Pölytys epäonnistui melkein kaikkien emikukkien kohdalla. Liekö helle ollut syynä? Raakileita ilmestyi onneksi muutamia ja niistä isoimmat alkavat vihdoin olla edes kohtuullisen kokoisia. Suojasin kasvit harsoilla elokuun kylmien päivien ajaksi, sillä muuten niiden kasvu olisi keskeytynyt varmasti heti alkumetreillä. Toivon, että syksy jatkuisi lämpimänä mahdollisimman pitkään ja kurpitsat ehtisivät vielä kypsyäkin ulkona.
Isoimmat hokkaidokurpitsat ovat nyt tämän kokoisia. Taustalla pilkistelee yksi oranssi.
Jälkikompostorin hokkaido kasvoi rehevämmin kuin muut.
Basilikat kasvoivat yllättävän hyvin ja sain pakastettuakin sitä useamman kerran kesän mittaan. Nyt on talven varalle riittävästi basilikaa. Timjamia on kerätty ruokaan tuoreeltaan mutta ennen talven tuloa olisi tarkoitus kerätä niistä kaikki käyttökelpoiset versot pakastimeen. En enää edes yritä saada niitä talvehtimaan. Juurakot ja jäljelle jääneet versontyngät toki jätän maahan ja katson, josko niistä joku versoisi keväällä. Stevia hävisi kesän aikana yhtäkkiä johonkin. Epäilenkin, että vierestä herneet popsinut jyrsijä keksi steviasta itselleen vielä makeampaa evästä. Vanha rosmariini sen kun porskuttaa edelleen ja pääsee taas talveksi ulkoeteiseen.
Kaalikoin toukkien vaivaama lehtikaali sai uutta puhtia säiden viilennyttyä.
Kannatti jättää pahasti syödyt lehtikaalit kuitenkin vielä kasvamaan, sillä kaalikoit hävisivät elokuun kylmillä keleillä. Sen jälkeen kasvaneet lehdet ovat hyväkuntoisia ja niistä riittää varmasti meidän perheen tarpeisiin satoa koko loppusyksyksi. Ehkä ensi vuonna voisikin laittaa lehtikaalit kasvamaan ihan tarkoituksella vasta myöhemmin kesällä, niin ei tarvitsisi tapella puolta kesää kaiken maailman tuholaisten kanssa. Chilit ja paprikat nostin ulkoeteiseen elokuun kylmien kelien yllättäessä. Sitä ennen ehti kypsyä viitisen chiliä. Paprikat olivat vielä ihan vihreitä. Chilejä saatiin lopulta yhdestä kasvista kymmenkunta kappaletta ja paprikoita kahdesta kasvista yhteensä saman verran ja pieniä olivat nekin. Ensi kesän suunnitelmiin pitää laittaa isolla muistutus, että paprikaa ei toine kasvattaa. Yhden chilin nyt voi laittaa tulemaan, sillä ne kypsyvät nopeammin ja tekevät runsaammin satoa.
Paprika 'California Wonder' ja chili 'Yellow Wax Hot' kypsyttelevät viimeisiä raakileitaan eteisessä.
Salaatit kasvoivat hyvin kesäkuussa mutta heinäkuu kitkeröitti ne kastelusta huolimatta. Elokuussa säiden viilennettyä tein uusintakylvöjä, jotka ovat nyt alkaneet tuottaa satoa. Viileässä ja kosteassa salaateista kasvaakin erityisen maukkaita. Nyt on tosin saatu vettä niin paljon, että kohta salaattien seassa alkaa varmaan uiskennella ahvenia...
Elokuussa kylvetty rucola edustakoon salaattikasveja.
Jos joku tänä vuonna onnistui erityisen hyvin, niin kamomillat. Ne eivät säikähtäneet kylmyyttä eivätkä helteitä. Kukintaa riitti melkein läpi kesän ja sain kerättyä kukkia teetarpeiksi yllin kyllin. Nyt alkukesällä itsekseen kylväytyneet taimet ovat alkaneet kukkia, joten niistä saisi kerättyä vielä uuden sadon. Teimme kesän aikana pari kertaa kamomillasiirappia, jolla on kätevä maustaa vaikkapa pannacottaa. Siirappi toimii myös oikein hyvin mansikan ja hunajamarjan mausteena ja varmaan aika monen muunkin hapahkon marjan tai hedelmän kaverina. Tässäpä ohje, jos joku haluaa kokeilla:

Lisää reilu kourallinen tuoreita kamomillan kukkia kahteen desiin kiehuvaa vettä (kuivattujen määrää en ole vielä ehtinyt testata). Keittele hiljalleen kymmenisen minuuttia. Siivilöi tai suodata kukkien jäänteet pois. Lisää desi sokeria ja keitä vielä hetki siirapiksi. Säilyy hyvin jääkaapissa, jos kaikki ei tule käytettyä kerralla.

Ensikertalainen.
Päivän kärhöksi pääsee tänään ensikukkija, jonka voisi luulla olevan 'Hagley Hybrid', jos ei toisin tietäisi. Kärhön pitäisi nimittäin melko varmasti olla 'Multi Pink', vaikka kukat hyvin kaukana kerrannaisista ovatkin. Ensikertalaiselle kuitenkin sallitaan normaalia vaatimattomampi kukinta. Kärhö kasvaa sitä paitsi vielä ruukussa ja siirtyy talveksi kellarin suojiin. Jospa se ensi kesänä näyttäisi todellisen luontonsa.
Nuorempi kukka sentään eroaa vähän HH:sta.
Siinäpä sitä taisi olla tärkeimmät kasvimaan tapahtumat tältä kesältä. Näyttää sitä tekstiä syntyvän inspiraation puutteesta huolimatta kun vain saa aloitettua. Oman riesansa tietokonehommiin toi Windows 10:n päivitys Windows 11:een. Sen lisäksi että moni pikkujuttu meni sekaisin, tietokoneeni kieltäytyi päivityksen jälkeen tunnistamasta puhelintani. Eipä siis onnistunut enää vaivattomasti puutarhakuvien siirto puhelimelta tietokoneelle. Isäntä sai masiinat ymmärtämään taas toisiaan mutta kuvia ei pääse enää siirtämään saman tien kun piuhan kytkee laitteisiin. Pitää osata ihan ite klikkailla monen valikon kautta kuvat esille. Kauniin taustakuvanikin päivitys hävitti ja korvasi mustalla ruudulla. Sen osasin sentään itse vaihtaa parempaan. Kaikenlaisia riesoja sitä järjestetäänkin viattomien ihmisten kiusaksi. Ihan kuin ei olisi jokapäiväisessä vesisateessa riittämiin kestämistä. Ja nyt lopetan ennen kuin menee valittamiseksi!

perjantai 12. syyskuuta 2025

Ensimmäinen kukkasipuliurakka

Törmäkatkero
Puutarhapuuhia riittäisi joka puolella pihaa mutta aikapula vaivaa pahasti harrastusta. Aloituskuvan törmäkatkerokin jo melkein hukkuu kaikkien muiden kasvien sekaan vaikka ansaitsisi ensimmäisen runsaan kukintansa ansiosta ihan aitiopaikan. Nyt olen kuitenkin päättänyt laittaa edes pihaantuloa ojennukseen, vaikka sitten minimaallisen pieni pala kerrallaan. Viime viikonloppuna otin työn alle aurinkopenkin kevätkukkaniityn, jossa heinän on ollut helppo ujuttaa salakavalasti juuriaan istutettujen kasvien sekaan. Olen lykännyt alueen kitkemistä aivan liian pitkään.
Kevätkukkaniitty on alkanut villiintyä.
Kaukasianmaksaruohojen tiheästä verso- ja juurimaton seassa luikertelevia heiniä on muutenkin haastavaa kitkeä ja lisähaastetta puuhaan tuo sinikatanoiden kohta. Siinä kun kasvaa keväällä ja alkukesällä katanoiden lisäksi myös kevättähtien, huhtikurjenmiekkojen ja espanjansinililjojen lehtiä, joiden seassa heinien ei tarvitse edes piileskellä. Sen kun kasvaa harottavat ihan pokkana muiden samannäköisten lehtien keskellä. Nyt oli pakko tarttua toimeen, kun lähempi tarkastelu paljasti heinänkorsia tasaisesti ympäri aluetta.
Heinä luikertelee mukamas salaa maksaruohojen seassa. Lemmikitkin ovat villiintyneet.
Minulla ei ollut aikaa nostaa kaikkia kasveja ylös ja putsata aluetta perusteellisesti, joten aloitin nostelemaan maksaruohoja pois yhdestä reunasta ja vetelin niiden seasta kaikki heinänjuuret pois. Sen jälkeen kaivelin vielä mullan seasta, jos löytyisi lisää juuria ja istuttelin putsatut kasvit takaisin ennen kuin otin seuraavan pienen alueen työn alle. Näin etenin siihen saakka, että pääsin katanoiden kimppuun. Kaivoin kerralla kaikki mättäät ylös ja perkasin ne aivan paljaaksi. Samalla tuli jaettua niitä.
Sinikatanan sekaan heinä naamioitui jo paljon paremmin.
Katana-alueella saikin olla todella varovainen, sillä kukkasipuleita oli siellä melkein vieri vieressä. Ensimmäinen uhrikin tuli jo heti kun päätin aloittaa reunimmaisen katanan kaivamisen rautalapiolla. Painoin lapionterää mahdollisimman varovasti, jotta kuulisin tai edes tuntisin, jos sipuleita jää väliin. Ja kuuluihan sieltä melkein heti niin pahaenteistä rutinaa, että oli pakko vetäistä lapio saman tien pois ja jatkaa kaivamista käsin. Olin kaivellut jo pinnasta kaikki pikkusipulit pois tieltä käsin ja luulin, ettei sillä kohdalla olisi enää mitään muuta mutta eipä voinut taaskaan luottaa omaan muistiinsa.
Ja tietysti juuri hyasintti osui lapion terän alle.
En yhtään muistanut, että hyasintteja oli noin takana. Muistelin, että ne kaikki olisivat olleet penkin etualalla. En sentään halkaissut koko sipulia puoliksi mutta tuskinpa hyasintti tykkää sen enempää tuollaisesta melkein puoliväliin ulottuvasta kylkiviillostakaan. Nakkasin sipulin kuitenkin samaan ämpäriin muiden penkistä kaivettujen sipulien kanssa odottamaan istuttamista. Muutama pikkusipuli otti myös vähän osumaa mutta loput hyasinteista selvisivät vaurioitta. Osa hyasinteista ja kevättähdistä oli jo alkanut kasvattaa uusia juuria mutta suurin osa sipuleista oli vielä lepotilassa.
Tässä heinän juurten seassa on ilmeisesti pelkästään kevättähtiä.
Toisesta kohdasta löytyi hyvänkokoisia huhtikurjenmiekkoja, paljon minikokoisia sipuleita ja yksi mato.
Ja tässä heinän juuri oli tunkenut itsensä suoraan kevättähden sipulin keskelle.
Arvatkaa vaan, oliko hankala kiskoa heinän juurta pois sipulin sisältä? Yritin jopa raottaa varovasti sipulin kuorta, jotta saisin juuren pois, mutta sehän oli änkäytynyt ihan keskelle sipulia eikä lähtenyt sieltä sitten millään. En raskinut viskata sipulia kompostiin, vaan istutin sen ihan penkin laidalle vähän erilleen muista. Onpahan sitten vähän helpompi seurata, jos jäljelle jäänyt heinän juuri alkaa vielä kasvattaa versoa sipulin sisästä.
Kuvassa määrä näyttää vähäiseltä mutta melkein puoli ämpärillistä sain pikkusipuleita ja hyasintteja talteen.
Viimeinen urakka olikin istutella sipulit takaisin. Kevätkukkaniityllä oli sen verran tungosta, etten edes yrittänyt tunkea kaikkia sipuleita enää samalle alueelle. Laajensinkin kevätkukkaniittyä hiidenkiven toiselle puolelle kivikkorinteen yläosaan. Sieltä sulaa lumet aina aikaisin keväällä, joten mikäpä olisi sitä parempi paikka huhtikurjenmiekoille ja kevättähdille. Sipuleita jäi vielä pikkuisen tähteeksikin kun en vain ehtinyt istutella kaikkia. Niitä sitten eräänä iltana kävin töiden jälkeen hämärtyvässä illassa upottelemassa vähän sinne sun tänne. Keväällä on sitten toivottavasti iloisia kukkaylläreitä joka puolella. Putsattu kuva kevätkukkaniitystä jäi ottamatta, sillä pieni lämpäre etureunasta jäi vielä perkaamatta. Se onkin seuraavana työlistalla, jotta heinä ei ehdi vallata vasta putsattua aluetta takaisin.
'Multi Blue' ei ole kovin tuuhea mutta yltää kuitenkin seinäkkeen huipulle.
Päivän kärhönä on tänään loistokärhö 'Multi Blue'. Kerrankin se ei ole jäänyt tuuhean vieruskaverinsa ahdistelemaksi. Minä kun menin kaivamaan sen järkälemäisen suuren 'Hagley Hybridin' keväällä ylös ja istuttelin jakopalat muualle. Sen tilalle tuli Samaritan Jo, joka ei vielä tänä kesänä suuren suureksi kasvanut ja on jo lopettanut kukinnan tältä kesältä. 'Multi Blue' on kuitenkin päässyt vasta kunnolla vauhtiin. Siitä riittää varmasti iloa koko loppusyksyksi.
'Multi Blue' lähikuvassa.
Iloista viikonloppua!

sunnuntai 7. syyskuuta 2025

Vauvala

Hah, luulitko olevasi hyvässäkin piilossa?
Aloituskuvasta huolimatta tämä juttu ei käsittele lehtokotilovauvoja. Sattuipahan vain tulemaan puutarhatöissä vastaan harvinaisen huonosti piiloutunut kotilo, joka sitten pääsi aloituskuvaksi. Lienee muuten sanomattakin selvää, että kyseinen yksilö ei jatkossa mussuta minun kasvejani. Liiskatuksi joutui myös iso joukko sen sukulaisia, kun jatkoin viime viikonloppuna aloittamaani työmaata. Silloin mansikat poistuivat pätkäpenkistä huonokuntoisten puskien tilalle ja pätkäpenkki jäi tyhjilleen. Nyt oli vuorossa pätkäpenkin valmistelua uuteen käyttöönsä: taimivauvalaksi.

Etualalla uusi vauvala. Mansikat siirtyivät tuonne taustalle kesäkurpitsojen kanssa samaan riviin.
Pätkäpenkissä oli jo vanhastaan kivireunus mutta se oli vuosien mittaan painunut melkein kivituhkakäytävien tasalle ja kivet vinksottivat vähän sinne sun tänne. Nostelin kaikki takaisin pystyyn ja lapioin päädyn täyteen multaa alueen toiselta reunalta. Nyt kuopalle jääneeseen päätyyn aion tyhjennellä hiekkaa ja jonkun tomaattiruukun mullat sadonkorjuun jälkeen. Sinne tulee nimittäin perennojen syyskylvöalue, jonka pohjaksi sellainen käytetty ja varmasti rikkaruohoton multa sopii oikein hyvin. Suorakylvöalueesta huolimatta aion varmasti tehdä talvella myös hankikylvöjä, sillä se vaan on niin kivaa.
Vauvalan täyttäminen on jo aloitettu.
Ensimmäisenä vauvalaan päätyi aurinkopenkissä useamman vuoden majaillut kevätatsalean taimi, joka ei oikein ole jaksanut lähteä kunnon kasvuun. Hengissä se on hyvinkin mutta talven aikana aina osa paleltuu ja kasvu alkaa melko lailla alkutekijöistään. Katsotaan, jos paikanvaihdos saisi minikokoiseen atsaleaan vähän vauhtia. Heti atsalean perään kävin keräämässä viisi rotkolemmikin siementainta. Ne luultavasti päätyvät ensi keväänä myyntiin ellei omista puskista joku satu talven aikana kuolemaan. Kitkiessä huomasin, että yksi maksaruoho 'Jose Auberginen' varsista oli taittunut maanrajasta poikki. Vauvalassa on tilaa, joten pätkin katkenneen varren kolmeen osaan ja tökin ne multaan. Jospa joku niistä juurtuisi tässä syksyn mittaan ja selviäisi vielä talvestakin hengissä. Onpa kätevää, että on tuollainen alue, johon voi lykätä yhtä sun toista väliaikaissijoitukseen! Toistaiseksi vauvalaan ei päätynyt enempää kasveja mutta eiköhän syksyn mittaan tule vastaan ylimääräisiä siementaimia tai jakopaloja, joille ei lopullista paikkaa vielä löydy.
Atsalea on pieni mutta sentään hengissä.
Vauvalasta käännyin ympäri ja jatkoin puutarhapuuhia selän takana, eli kärhökaaripenkin alalaidassa. Siellä on ollut taas yksi monista hitaasti etenevistä projekteistani, tosin tämä kohta tuli työn alle vasta viime syksynä, jolloin siirsin keijunkukka 'Midnight Roset' majapenkistä kärhökaaren alareunaan. Silloin en saanut niitä vielä jaettua koko matkalle mutta tämän kesän aikana kaksi keijunkukista oli kasvanut niin suuriksi, että niistä sai eroteltua muutamia pieniä jakopaloja. Nyt on keijunkukkia rivi täynnä, jos vain kaikki selviävät ensi talvesta. Muutamaan ei tullut yhtään juurta mukaan mutta usein sellaisetkin ovat juurtuneet. Nyt on ainakin riittävästi kosteutta niin ilmassa kuin maassakin.
Keijunkukkia on nyt koko rivi.
Keijunkukilla oleva alue ei suinkaan ollut tyhjänä tähän saakka. Siellä oli kesällä pari perennakylvöruukkua väliaikaisesti jemmassa ja lisäksi lemmikkiä ja bellistä. Oli siellä myös yksi siemenestä itse kasvatettu keijunkukka odottamassa parempaa paikkaa. Nyt sen oli pakko väistyä ja kyllähän sitä aina jostain tilaa yhdelle keijunkukalle löytyy. Tai oikeastaan kuudelle, sillä keijunkukkia pitää jakaa säännöllisesti tai ne saattavat suutahtaa ja häipyä muille puutarhamaille. 
Lemmikkiä olikin tuossa nurkassa vähän liian paljon.
Sopiva paikka löytyikin luumutarhan laidalta 'Viipurin punaluumun' rangan juurelta. Siinä on ollut joskus keijunkukan siementaimia, jotka siirsin jo aiemmin muualle ja sen jälkeen lemmikit tietysti valtasivat koko alueen. Tummalehtinen kasvi sopii kuitenkin hienosti juuri tuohon tuomaan kontrastia 'Gold Standard' -kuunliljoihin, joten nyt lemmikit saivat väistyä taas kerran keijunkukkien tieltä. Samalla tuli kitkettyä taas pätkä kiveystä. Oli nimittäin sen verran tuuhea lemmikkikasvusto siinäkin, että meinasi housuntakamus kastua keijunkukkien kanssa kyykkiessä. Loppupätkä istumakiven suuntaan jäi vielä kitkemättä, sillä sen ovat vallanneet pikkutöyhtöangervon taimet eikä niitä saa ihan noin vain nypittyä irti.
Luumutarhaan päätynyt keijunkukka on 'Midnight Rosen' ja 'Green Spicen' risteytys.
Ei tuo risteytyskeijunkukka ihan suosikkini ole mutta kyllä se kelpaa tuolla oleskella ja onhan se joka tapauksessa ollut hyvin elinvoimainen yksilö. Tietyssä valossa se on myös aika kivan näköinen; sellainen kuparisena hohtava eivätkä purppuraiset lehtien alapinnatkaan hassummilta näytä. Sen uudet lehdet varsinkin ovat minusta hienon näköisiä. Täysikokoisina ne ovat vähän liian epämääräisen vihreänrusehtavia minun makuuni.
Tässä oli myös kaksi amiraalia mutta ne lehahtivat pois juuri ennen kuin ehdin saada kuvan.
Perhosia on alkanut vihdoin saapua myös tänne, tosin ei kovin suurina laumoina vieläkään. Kolme amiraalia kuitenkin näin yhtä aikaa ja kovasti yritin myös saada niistä kuvia mutta olivat pahukset niin levottomia ettei onnistunut. Keltatörmäkukkakuvaan jäi sentään edes muutama kimalainen vaikka amiraalit häipyivätkin puoli sekuntia liian aikaisin. Kukkakärpäsiä oli myös mukavasti liikkeellä mutta niitä ei kuvasta taida erottaa yhtä useampaa.
Karpaattienkellojen takana olevassa punatähkässä näkyy yksi amiraali. Huomaatteko?
Oliko vähän epätoivoinen yritys todistaa nähneensä amiraalin? Ehkä vähän. Tulipahan kuitenkin ikuistettua palanen kivikkorinteen syyskuuta. Nyt ei ole rusakko käynyt syömässä karpaattienkellojenkaan kukkia, mikä on varsin toivottua vaihtelua tämän kesän tuholaissektorilla.
Ohoo! Olisiko vihdoin joku muu kuin 'Magnus' kasvanut kukintakokoon?
Punahattuja olen yrittänyt kasvattaa siemenistä useampana vuonna kuin edes muistan. Siemenet itävät ja taimet kasvavat aina hyvin mutta ensimmäisen talven jälkeen joko kaikki tai suurin osa on menetetty. Vihdoin muutama vuosi sitten muutama taimi selvisi talven yli ja sen jälkeen ne ovatkin olleet kestävämpiä ja kukkineetkin jo. Isoimmat kukkivat tänä vuonna peräti aika komeasti. Nyt kärhökaaripenkissä yksi muita selvästi pienempi yksilö on alkanut kukkia ja sepä ei taida ollakaan sitä perinteistä 'Magnusta', joita ilmeisesti kaikki muut kukkivat yksilöt ovat, vaan selvästi niitä vaaleampi. Olen kylvänyt myös 'Sunseeker's Rediä' ja 'Delicious Candya'. Olisikohan tuossa sitten Candyn perimää?
Päivän kärhönä on tänään 'Polish Spirit'.
Hieman harmittaa edelleen se, että rusakko kävi kesäkuussa katkomassa yli puolet 'Polish Spiritin' versoista. Olin vieläpä ohjannut juuri ne varret kasvamaan seinäkkeen oikealle reunalle. Yläreunaa sai "pelastettua" ohjaamalla keskemmälle kasvavia latvoja oikeaa laitaa kohti mutta koko alaosaan jäi neliömetrin kokoinen aukko. Seinäkkeen vasemmalla sivulla taas piti kasvaa 'Innocent Blushin' mutta sen rusakko parturoi kokonaan melkein maata myöten. Onneksi voimakaskasvuinen 'Polish Spirit' sai reilusti karsittunakin loppujen lopuksi aika hyvän kukkaloiston aikaiseksi. Kuvitellaan mielessä, miltä se olisi voinut näyttää, jos olisi saanut kasvaa häiriköimättä koko kesän.