sunnuntai 25. lokakuuta 2026

Viimeiset kukat sinnittelevät

Vesipisarainen keto-orvokki.
Kovin käyvät vähiin puutarhan väripilkut jo mutta löytyipä useamman pakkasyön jäljiltä vielä muutama sinnikäs kukkanen. Keto-orvokit eivät kylmää hätkähdä ja eipä tarvinnut tänäänkään kauaa etsiä, kun löysin ensimmäisen kivikkorinteen kivien seassa kukkivan orvokin. Kuten kuvasta näkyy, täällä on satanut enemmänkin kuin olisi ollut tarpeen.
Keltatörmäkukka
Myös keltatörmäkukat kestävät hyvin hetkellisiä pakkasasteita. Kukinta alkaa niissä kyllä jo olla ohi mutta vielä löytyi useita kuvauskelpoisia kukkia. Ihme kyllä syysasteritkin olivat jo ottaneet nokkiinsa kylmyydestä mutta luultavasti nuppuja vielä aukeaa normaalisti, jos vain on riittävän lämmintä. Komeamaksaruohot kestivät hyvin jäätymistä mutta useamman pakkasyön jäljiltä nekin alkavat jo olla selvästi kärsineen näköisiä. Melkein kaikki mättäät ovat vähintäänkin laonneet levälleen eivätkä enää seiso ryhdikkäinä puolipalloina. Meillä on ollut alimmillaan reilu -4 astetta parina yönä ja pakkasta on ollut useamman tunnin ajan, joten ei ihme, jos kestävämmätkin kasvit alkavat jo luovuttaa.
Puoliltapäivin 18.10. oli vielä pari astetta pakkasta.
Sain vihdoin aloitettua jänisverkkojen laittamisen. Etupihalta on vielä suojaamatta pensasryhmän puistoatsalea ja takapihalta luumut ja atsaleat. Eli puolet urakasta tehty. Hanskat vain kastuivat enkä viitsinyt lähteä vaihtamaan kuivia tilalle mutta onpahan jotain puuhaa myös ensi viikonlopulle. Se onkin niin suurta hupia, että hyvä vain, jos lystiä riittää pidemmäksi aikaa. Ha ha ha. Mieluisuusjärjestyksessä kukkasipulien istuttaminen märässä ja kylmässä syyssäässä on vain hiuskarvan verran tympeämpää hommaa kuin jänisverkkojen virittely. Tänään ei kyllä ollut kovin kylmää, mikä teki hommasta edes pikkuisen siedettävämpää. Lintujakin oli yllättävän paljon liikkeellä ja seurailin siinä samalla, miten tinttien sekaparvi kierteli etsimässä syötävää puiden oksilta, rastaat, harakat ja närhet rääkyivät siellä sun täällä ja kuulinpa myös useamman kerran harmaapäätikankin surumielistä huutelua.
Luumutarhan lämpimimmässä nurkkauksessakin alkaa olla jo aika rähjäisen näköistä.
Nostelin vähän kuunliljojen löllöksi lässähtäneitä lehtimassoja mutta ei niiden alta kovin montaa lehtokotiloa löytynyt. Päätin sitten jättää lehdet niille sijoilleen maatumaan, kuten olen aina ennenkin tehnyt. Kevätauringon kuivattamina niitä on mukavampi tarvittaessa vähän raotella esikoiden ja sipulikukkien tieltä. Jouluruusujen päältä siirsin kuitenkin kuunliljojen lehdet pois. Kahdessa vaaleajouluruusussa alkoikin jo näkyä nuppujen alkuja. Saa nähdä, ehtivätkö kukkia yhtään ennen talven tuloa vai kukkivatko vasta keväällä. Sekalaisia puutarhapuuhia toimittaessani silmät osuivat uuteen puutarhasohvaamme, jota en olekaan muistanut vielä esitellä. Nyt pehmusteet on jo otettu sisälle talven ajaksi mutta tähän väliin voi hyvin heittää kuvan elokuulta, kun sohva valmistui. Taustalla kuistin kaiteen takana kukkivat silloin 'Fanal'-jaloangervot.
Puutarhasohvasta ei ole tainnut vielä olla juttua?
Hankimme alkukesällä torista uuden ruokaryhmän patiolle. Vanha pöytämme kun oli lisätuennasta huolimatta jo aika huojuvaista sorttia ja parista tuolista meinasi mennä istuja läpi. Vanhojakaan ei viety suoraan kierrätykseen, vaan lapset saivat purkaa rikkinäiset tuolit ja niistä otettiin kaikki käyttökelpoiset osat talteen. Vanhan pöydän jalkaosassa DIY-silmämme näkivät selvän sohvan rungon ja niinpä kesän mittaan askartelimme kalustonjämistä ja rautakaupan jätelavalta haetuista rimoista sohvan, jonka istuinosan alla on reilu säilytyslaatikko lasten ulkoleluille ja pelivälineille. Pehmusteina on vanha vauvan pinnasängyn patja ja pesukoneessa hajonnut tyyny sekä pari kirpparilta haettua 60 asteen pesun kestävää tyynyä. Tyynyt pienensin 45*45-senttisiksi. Kangas on kosteudenkestävää, home- ja uv-suojattua ulkoverhoilukangasta (Sunbrella). Ompelin jokaiseen päälliseen vetoketjut (mm. hajonneista repuista ja haalareista talteen otettuja), jotta ne saa helposti pestyä. Ainoastaan kankaat sekä istuinosan ja pohjan vanerit hankimme uutena, kaikki muu on kierrätystavaraa. Toistaiseksi sohvan selkänojan virkaa toimittavat vain varaston seinä ja tyynyt mutta jonkinlainen selkänoja on kyllä suunnitteilla kunhan vain käytännön toteutus selviää. Myös käsinojien päälle tulee luultavasti jossain vaiheessa laudat peittämään pöytälevyn tapinreikiä. Sohvalle ei vielä tullut kovin montaa käyttötuntia mutta ensi kesänä siinä voi istuskella vaikka kirjan kanssa hellettä pakosalla. Tai sateensuojassa, jos ei hellettä saada.
Kärhökaaripenkin pakkasenpuremaa ulkoasua.
Halla oli nitistänyt aurinkopenkin kärhöt, joten sain siirrettyä tuulenpuuskassa kaatuneen kärhötuen kärhökaaripenkkiin, jossa on samanlaisia torneja jo kaksi ennestään. Kuvassa siis tuo etualan paljas kartio on se siirretty tuki. Lisäsyy paikanvaihdokseen oli se, että kärhökaaripenkin liilasävyinen kolmikko 'Venosa Violacea', 'Blekitny Aniol' ja 'Destiny'-oletettu tarvitsivat kunnollisen tuen ja kärhökaaripenkissä autotalli antaa suojaa tuulenpuuskilta toisin kuin aurinkopenkissä. Tosin nyt pitää keksiä aurinkopenkkiin tuki Pernillelle ja 'Etoile Violettelle', ellen sitten ohjaa niitä vain aitaa vasten. Onneksi on talvi aikaa pohdiskella asiaa. Kärhöjen lehdilläkin näyttää muuten olevan erilaiset pakkasenkestävyydet. Kärhökaaripenkissä tarhaviinikärhö 'Krakowiak' on vielä heleänvihreä, kun parin-kolmen metrin päässä olevat kärhöt ovat enimmäkseen mustanruskeankirjavia. Myös kaariportin vasemmalla puolella rönsyävä loistokärhö 'Jan Pawel II' on latvaosiltaan aika virkeän näköinen, vaikka kukat ja alaosat siinäkin jo ruskettuivat.
Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' alkaa punastua.
Ruskavärien aika on melkein ohi mutta purppuraheisiangervot onneksi pitävät lehdistään viimeiseen saakka kiinni. 'Diabolot' ovat edelleen melko tummanpuhuvia mutta 'Tiny Wine' on alkanut saada jo hehkeää punaa lehtiinsä. Märät lehdet kiiltelivät kuvatessa mutta varjoon jäävistä lehdistä näkee pensaan hienoa punaista ruskaa. Kovin montaa ruskapensasta meidän pihasta ei enää löytynytkään enkä kovista etsinnöistä huolimatta löytänyt enää kuvauskelpoisia kärhönkukkiakaan. Pari avautuvaa nuppua bongasin, joten ehkä saan vielä yhden tuoreen päivän kärhön kuvan ennen talvea. Tähän väliin napataan kuitenkin suloinen CORINNE elokuun lopulta.
Loistokärhö CORINNE ('Evipo063')
Lokakuun viimeinen viikko pyörähtää pian käyntiin. Toivottavasti marraskuu toisi tullessaan vähemmän vesisadetta ja enemmän aurinkoa sekä kauniita kuura-aamuja.

20 kommenttia:

  1. Ne kuuratkin voi luoda hienoja taideteoksia puutarhaan, mutta ne näkee vain jos nousee ylös aamuvarhaisella. Ikävää tämä pimeys iltaisin, joten pompataan sängystä sitäkin aikaisemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä aamuvarhaisella noustaan ylös laittamaan lapsia kouluun mutta silloin on vielä niin pimeää, ettei näe kuuran muodostamia taideteoksia kuin taskulampulla. Meidän pihaan aurinkokin alkaa osua ympärillä olevien korkeiden puiden takia vasta lähempänä puoltapäivää tähän vuodenaikaan. Kellojen siirto onneksi hetkellisesti valaisee vähän aamuja.

      Poista
  2. Meillä oikeastaan vain komeamaksaruohot kukkivat ihan kauniisti, mutta kaikki muut uupuivat su-ke välillä olleisiin reippaisiin pakkasöihin. Ehkä tämä on suotava, kun vielä kalenterinkin näyttää, että on siirrytty talviaikaan. Verkkojen laitto on minustakin tylsää puuhaa, mutta hyvän äänikirjan kuuntelu saa vähän helpotettua mekaanista näpertämistä.
    Onnittelut tuunatusta sohvasta! Laatikko sohvan alla kuulostaa myös hyvältä idealta. Saitte hienosti kierrätettyä ja hyödynnettyä tarpeet uusiokäyttöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useampi pakkasaste ja varsinkin pidempikestoisena nitistää joukoittain kasveja. Pakkohan se on tässä vaiheessa vuotta hyväksyä. Minulla on äänikirjasta kuuntelutunnit täynnä, joten ei voinut käyttää sitäkään sujuvoittamassa työtä.
      Kiitos! Pöytälevyllekin tuli uusiokäyttöä grillikatoksen lisätasona mutta kun se ei kovin suurta mielikuvitusta vaatinut, niin en siitä laittanut kuvia. Projektista jäi hyvä mieli itselle ja nyt vain odotellaan, että lapset saavat aikaiseksi siirtää roinansa laatikkoon talvisäilöön.

      Poista
  3. Siellä on taas kierrätyksestä tehty suorastaan taidetta. Mahtava sohva. Kuvaa katsoessa tuli mieleeni että tähän päätyyn sopisi leveämpikin lauta sivupöydäksi. Jatkoa siis ensi kesäksi odotellen. Teillä kyllä jälkikasvu oppii taatusti samoille tavoille. - Minulla sinnittelee jopa viimeinen daalian kukka kahden rakennuksen välissä ja osa maksaruohoista kukkii kauniisti. Kevyt pakkanen ei ole haitannut. - terkuin pienen pihan Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiitos myös ideasta, laitetaan mietintämyssyyn. Joku pikkuinen pöytätaso tuossa olisi kyllä ihan hyvä olla. Varsinkin esikoinen on mestari luomaan kaikenlaisesta jämätavarasta uutta ja hänen luovaa silmäänsä selvästi kutkuttavat nämä meidän kierrätysprojektit. Kuopuskin puuhailee mielellään mukana, vaikka tällaiset eivät ole niin hänen kiinnostuksenkohdettaan. Ihan varmasti kumpikin kuitenkin oppii sen, että ennen kauppaan ryntäämistä voi pohtia, löytyisikö kotoa jotain, mitä voisi hyödyntää.
      Teillä ei ole sitten ollut vielä liikaa pakkasta kasveille. Kiva, että daalia on saanut rakennuksista sen verran suojaa, että jaksaa vielä sinnitellä hetken silmänilona.

      Poista
  4. Sohvakuvaa katsellessa tuumasin, mistä oletkin löytänyt paikkaan sopivan kokoisen. Oivallisesti hyödynnetty vanhoja kalusteita.
    Ei ihme, jos puutarhassa näyttää jo rähjäiseltä. Pakkasyöt ja vesisateet ovat tehneet tehtävänsä, vaikka syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin - ainakin täällä. Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' on upean punainen. Tykkään heisiangervoista, joten ehkä 'Tiny Winellekin' löytyy vielä paikka muiden seassa.
    Kärhöt eivät ole ruskakasveja. Suurin osa näyttää muuttuvan ruskeiksi tai pudottavat lehtensä ensimnmäisten kasvien joukossa. Lumikärhö on täällä edelleen vihreä, samoin viinikärhöt.
    Kuunliljat leikkasin perennoista ensimmäisten joukossa. Meillä on paljon kotiloita ja tänä kesänä erityisen runsaasti. Kuunliljat ovat niiden suosikkipaikkoja. Leikkaamisen yhteydessä keräsin vielä varsin virkeitä kotiloita ties kuinka paljon purkkiin.
    Toivottavasti marraskuu tosiaankin olisi aurinkoisempi. Valoisia päiviä sinulle toivottaen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohva on suorastaan mittatilaustyönä tehty. Pöydän jalkaosa oli niin kätevästi juuri oikean kokoinen tuohon. Se olisi luultavasti jäänyt tekemättä, jos tuolit eivät olisi olleet istumiskelvottomia tai niistä ei olisi saanut niin paljoa käyttökelpoista puutavaraa. Siinä tapauksessa pöydän jaloista olisi saattanut syntyä jotain muuta.
      Todella lämmintä ja varsinkin sateista on ollut täälläkin niitä muutamia pakkasöitä lukuun ottamatta. Heisiangervot ovat lähellä minunkin sydäntäni. Ovat mukavan värikkäitä eikä niitä tarvitse edes suojata jäniksiltä.
      Jonain vuonna muistan joidenkin kärhöjen saaneen kellanvihreää syysväritystä mutta ei niissä mikään leiskuva ruska tosiaan ole. Herkästi menevät suoraan vihreistä ruskeiksi sitten kun kasvukausi on heidän mielestään ohi tai on liikaa pakkasta. Onneksi eivät sentään rusketu ihan pienistä pakkasen puraisuista, vaan vasta kun jäätyvät kunnolla useammaksi tunniksi. Ehkä nuo viinikärhöt kestävät hieman enemmän pakkasta kuin loistokärhöt.
      Kotilot ovat juhlineet meilläkin kuunliljoissa mutta jostain syystä nuo ihan maata vasten lähmääntyneet eivät näytä olevan niiden suosikkipiilopaikkoja. Kärhökaaripenkin tomerammin pystyyn jääneissä 'Halcyoneissa' kotiloita sen sijaan näkyi. En kyllä viitsinyt leikellä kuunliljoja, vaan keräsin vain kaikki löytämäni kotilot liiskattavaksi.
      Kiitos! Toivotaan, että siellä etelässäkin olisi valoisa loppukuu ja tuleva marraskuu.

      Poista
  5. Pikkuinen orvokki ja törmäkukat näyttävät siltä, että joku voisi viedä niille pyyhkeen.
    Välillä on tosiaan tullut sadetta oikein urakalla, toisaalta on kyllä ollut komean aurinkoisiakin päiviä.
    Hieno sohva ja ihan uskomatonta tuo teidän kierrättämisen aste! Todella hienoa keksiä vanhalle uusi muoto ja käyttö, siis monelle eri vanhalle asialle :-D
    Toivottavasti niitä kauniita päiviä tulee. Matalalta paistava aurinko nostaa kaikkea kaunistakin esiin, ei vain sisätilojen pölyisiä pintoja ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyyhe olisikin ollut noille viimeisille kukkasille tarpeen mutta kun melkein koko ajan tihkutti lisää vettä, niin kuivaaminen olisi mennyt hukkaan. Tänä aamuna satoi lapsen sanojen mukaan marmorikuulan kokoisia vesipisaroita. En tullut katsoneeksi, olivatko ne liiskanneet pikkuiset orvokit ihan kiviä vasten.
      Kiitos! Useammasta tuolista meni jäteasemalle ainoastaan pienen pahvilaatikollisen verran käyttökelvotonta puutavaraa ja muutama vääntynyt pultti. Kaikki muu tuli hyödynnettyä. Pöytälevykin päätyi grillikatoksen lisätasoksi mutta siinä nyt ei vaadittu mielikuvitusta sen enempää kuin taitoakaan, niin en laittanut kuvia. Kyllähän tuo mukavalta tuntui, kun visiosta alkoi muodostua ihan katseenkestävä ja käyttökelpoinen kaluste.
      Aurinko olisi ihan kivaa vaihtelua tämän ainaisen vesisateen jälkeen. Näkisin mieluummin vaihteeksi ne sisätilojen pölyiset pinnat kuin harmaata vesikeliä.

      Poista
  6. On kyllä hyvin otettu pöytä uusio käyttöön....tuli mieleen että jos haluaa saman tyylisen selkänojan niin tori tai facebook ryhmissä usein annetaan osastoilla samantyyppisiä. Mutta tuohon tietysti voi laittaa mitä lautaa vaan kun tyynyt peittävät sen.
    Verkkojen laittaminen on kyllä tylsää hommaa. Itselläni on muutamassa puussa verkko ympäri vuoden. Sen verran on kauriita pihassa etten ota riskiä edes kesällä. Uusi verkotettava tuli lisää . En voinut vastustaa yhden puutarhaliikkeen alessa 55 € maksanutta koristeomenapuu Hopaa jonka hinta oli vain 5.50 €.
    Varsin isokin oli vielä , noin 2m korkea.
    Nyt vaan toivotaan että ehtii juurtua ennen talvea. Jos nyt talvea lounaisrannikolla tulee,siitä ei vielä tiedä.
    Hyvää syksyn jatkoa !
    -Eeva-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Selkänojan ei tosiaan tarvitse tuossa olla kovin kummoisen näköinen, kun se jää tyynyjen taakse piiloon. Talvella tietysti olisi mukavamman näköistä, jos selkänojakin olisi suht siisti mutta toisaalta eipä sitä talvella kukaan käy edes katselemassa.
      Meillä on hunajamarjoilla verkko ympäri vuoden mutta en kyllä tykkää siitä yhtään. Hankala on kitkeäkään verkon takaa. Jos meillä olisi kauriita, pitäisin varmaan useammankin puskan verkotettuna, sillä ei niitä muuten pysty estämään. Onneksi ei ole toistaiseksi sorkkajalkoja näkynyt meidän pihassa.
      Saitpa Hopan halvalla. Ehdottomasti kannatti ostaa. Kiitos ja hyvää syksyn jatkoa sinullekin!

      Poista
  7. Tulipas pätevän näköinen sohva, vau!
    Vai et sinä arvosta niinkin mukavaa puutarhapuuhaa kuin verkottaminen😂Se onkin viheliäistä hommaa. Syksyllä niiden laittaminen ja keväällä niiden pois ottaminen raastaa hermoja. Ja sormia!
    Kaikki törmäkukat ovat näköjään aika kylmänkestäviä. Meillä kukkia on vielä kivikko- ja kaukasiantörmäkukissa.
    Puutarhassa alkaa olla jo aika syksyistä🍁🍂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      En arvosta verkottamista mutta pakko se on tehdä, etteivät jänöt syö kasvejani. Keväällä verkkojen pois ottaminen on sentään sään puolesta yleensä mukavampi puuha ja puutarhakin kaunistuu silmissä, kun rumat verkot lähtevät pois. Nyt kaikki on synkeää ja pimeää ja sitten tulee vielä verkkoja rumentamaan maisemia. Vähemmästäkin masentuu :D
      Aiempi kivikkotörmäkukkani kesti hyvin pakkasta mutta nämä sinun siemenistäsi tulleet ruskettuivat jo. Voi tietysti johtua siitäkin, että tämä oli vasta niiden ensimmäinen kukinta. Annetaan niille ensi vuonna uusi mahdollisuus näyttää, mihin kykenevät.

      Poista
  8. Orvokit ovat kyllä sitkeitä ja pitkään kukkivia. Ei taida mikään muu kukka kukkia niin pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vaikea on kyllä keksiä mitään kasvia, joka päihittäisi orvokin kukinta-ajan pituudessa. Joskus keväällä löytyy hankien sulaessa keto-orvokkeja, jotka ovat ihan valmiina kukkimaan ja syksyllä sitten lopettavat viimeisenä.

      Poista
  9. Jänisverkkojen (ja täällä valitettavasti myös peuraverkkojen) virittäminen on aina ärsyttävää. Ja tänä vuonna täytynee taas hommata vähän lisää verkkoja, kun suojeltavia kasveja joskus aina tupsahtelee lisää. Minusta kukkasipuleiden istuttaminen on selkeästi kivempaa, kun mielessä siintää keväällä niiden kukinta. Verkkojen kanssa se keväinen verkkojen purkaminen on minusta aika lailla viheliäistä puuhaa myös.
    Pimeää alkaa olla kaikille hommille, joten täällä loput puutarhatyöt ovatkin enää viikonloppujen hommia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suojeltavat kasvit myös kasvavat vuosi vuodelta ja verkot meinaavat siksi loppua aina kesken. Verkkojen purkaminen keväällä on myös ikävää, varsinkin jos sen tekee siinä vaiheessa kun kasvit ovat ehtineet kunnon kasvuun. Yritän itsekin ajatella ensi kevään kukintaa samalla kun istuttelen kukkasipuleita ja ehkä se tekee hommasta edes vähän siedettävämpää.
      Eipä täälläkään ehdi tekemään työviikon aikana yhtään mitään pihahommia. Täytyy vaan toivoa, että viikonloppuisin sää suosii.

      Poista
  10. Hienoa uudelleen käyttöä ja tuunausta . Me olemme samoilla linjoilla että kannattaa katsoa ensin kaksi kertaa ennenkuin hävittää. Mies sanoo minulle että älä ole mustasukkainen jokaisesta pätkästä kun siivosi tallia ja liiteriä ja kasasi poltettavia laudan pätkiä .
    Pakkasta täällä ei vielä ole ollut mutta loppuviikosta ei tiedä. Pitää vielä daaliat kellariin sitä ennen. Nyt kuivumassa kasvihuoneessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Materiaalikuluissa voi säästää pitkän pennin, jos pystyy hyödyntämään vanhoja tavaroita. Ei meilläkään ihan pienimpiä tai huonokuntoisimpia pätkiä säästetä.
      Teillä on ollut sitten todella lämmin syksy. Tänne on ennustettu ensi viikolle jo räntäsadettakin parille päivälle. Saa nähdä, kuinka käy.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!