Hupsista keikkaa vaan...

Piti tehdä tämä postaus jo aikaisemmin päivällä mutta meille tulikin arvovieraita leikkimään, eli taaperoikäinen kummityttö sisarustensa (ja äitinsä) kanssa. Siitä on hetki aikaa kun meillä on noin pieniä lapsia käynyt kylässä, joten meni jonkun aikaa raivata koti taaperoturvalliseksi ja kehitellä kahvipöytään tarjoiluja. Nyt on sitten aikaa naputella taimitaaperoiden kuulumisia.

Viime kesänä laskemani tarve purppurarevonhännille oli 6-8 kappaletta. Toissa kesänä kerätyt siemenet taisivat itää 150-prosenttisesti.

Kummallisesti sitä vaan tulee ripsautettua usein muutama ylimääräinen siemen siltä varalta, jos itävyys onkin oletettua huonompi tai taimille sattuu muuten käymään köpelösti. Isojen siementen kanssa on paljon helpompi pysyä kohtuudessa kuin näiden neulankärjen tai tomuhiukkasten kokoisten ja eihän niiden itävyys todellisuudessa häviä mihinkään muutamassa vuodessa. Nyt on sitten reilusti yli oman tarpeen mm. purppurarevonhäntää, petuniaa, ahkeraliisaa ja erinäisiä perennantaimia. Maaliskuun kylvölistalla on vielä leijonankitaa, mustasilmäsusannaa, tuoksuhernettä, ruusukaalia ja samettikukkaa. Huh sentään!

Vauvanhoitotaso on jo viritetty pöydän päälle ja muutama pahvilaatikko lisäkorokkeeksi sen viereen, jotta kaikki saisivat tasapuolisesti valoa.

Kokeilin kaikkialle tarrautuvien kelloköynnösten kärhien katkomista. Homma toimi hyvin niin pitkään kun köynnökset olivat korkeintaan parikymmensenttisiä. Ne pysyivät hienosti pystyssä ilman tukikeppejäkin ja sain siirreltyä laatikkoa aamupäivisin eteläikkunalle ja iltapäivällä taimihuoneeseen. Kolmekymmensenttisinä ne alkoivat kaivata tukemista, joten kaivoin kaapin kätköistä muutaman kepin ja kieputin kelloköynnökset niihin. Pari tosin jäi ilman keppiä. Tänään huomasin, että laatikon siirtely oli mahdotonta, sillä korkeutta alkoi olla taimilla sen verran, että ruukut kaatuilivat helposti. Siispä jouduin asettelemaan kelloköynnökset taimipöydälle. Pisimmät pääsivät heti ikkunan viereen ja loput taaemmas tukikeppejä ja kapealle ikkunalaudalle sopivia ruukunalusia odottamaan. Vaihdan kelloköynnöksille kuun lopussa suuremmat ruukut, niin pysyvät paremmin pystyssä ja kasvavatkin vahvemmiksi.

Harvensin vanhoista niittysiemenistä itäneitä taimia pieniksi ryppäiksi omaan astiaansa. Kylvöpurkista ei edes huomaa, että olisin ottanut yhtään tainta väleistä pois. Ahdasta taitaa tulla niityilläkin...

Himalajanesikoille olisi myös tarpeen pieni harventaminen. Toinen kylvös on alkanut vasta itää, joten näitäkin taisi tulla hirmuisesti yli oman tarpeen.

Taidankin lähipäivinä viedä isoimmat perennantaimet eteiseen vähän viileämpiin oloihin, niin taimipöydältä vapautuu tilaa lämpöisemmästä pitäville taimille. Nyt eteisessäkin alkaa olla riittävästi valoa varsinkin aurinkoisina päivinä, joten taimet viihtyvät varmasti hyvin. Jos vain mahtuvat sinnekään, sillä kellarista pitäisi tuoda verenpisaroita jo heräilemään ja mihinkäs muualle ne menisivät kuin eteiseen. Ai niin, ja ne kodinhoitohuoneen lattialla majailevat karjalanneidotkin pitäisi viedä eteiseen sitten kun heräävät. Montakohan vuotta menee ennen kuin opin kylvämään vain oikean määrän siemeniä?

Ensimmäisen kylvöksen valkoiset sinikatanat ovat kasvaneet reippaasti ja toinen kylvöskin on jo sirkkalehdillä. Nämä saattavat kukkia jo loppukesällä, jos kaikki menee hyvin.

Tomaatteja osasin sentään kylvää täsmälleen sen verran kuin tarvitsen. Etualalla 'Maja', keskellä 'Maskotka' ja takimmaisena 'Balkonzauber'.

Tomaatintaimet itivät vähän eri tahtiin. 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' itivät nopeammin kuin 'Maja'. Osittain ero voi johtua siementen tuoreudesta, sillä kaksi ensimmäiseksi mainittua olivat tuoreita kun taas 'Majan' parasta ennen -päiväys oli jo 2018. Siitä huolimatta kaikki kolme kylvämääni siementä itivät. Kannattaa siis säilyttää vanhatkin siemenet sen sijaan että viskaisi ne kompostiin heti kun parasta ennen -päiväyksestä on vuosi tai pari aikaa. Tomaattilajikkeiden kasvutapa taitaa muuten näkyä jo heti taimen alkuvaiheessa, sillä 'Maja' on muutenkin tanakkakasvuisempi ja jää matalaksi toisin kuin vähän hujoppimainen 'Maskotka'. 'Balkonzauber' oli minulla viime vuonna melko saman tyyppinen kuin 'Maskotka', mutta teki ehkä vähän vahvemman rungon.

Pientä sisustamista kun ulkona ei vielä pysty tekemään ihmeitä: kultaköynnös pääsi keittiön ikkunalta olohuoneeseen. Valoa on jo tarpeeksi sille varjoisalla itäikkunallakin.

Ulkopuuhat ovat toistaiseksi rajoittuneet lähinnä lumen lapioimiseen. Kaivoin jo pikakompostorin vieressä olevaa jälkikompostoria esille hangen seasta, jotta auringonpaiste ja plussakelit alkaisivat hiljalleen sulattaa sen sisältöä. Samoin lapioin kompostorin vierestä varaston kivirappusta ja syksyllä puunlehdillä täytettyjä multasäkkejä näkyville. Pitkä matka on vielä ensimmäisiin pälvipaikkoihin, vaikka hanget ovatkin vajuneet jonkin verran parissa viikossa. Viikolla kolme traktoria kävi lanaamassa pihakatua ja heti seuraavana päivänä lämpöasteet sulattivat muutaman lämpäreen asfalttia näkyville. Sula osuus on laajentunut pikkuisen joka päivä ja tumma asfaltti kerää päivä päivältä enemmän lämpöä sulattaakseen ympäriltään yhä enemmän jäätä. Kevät siis etenee täälläkin, vaikkakin hyvin leppoisaa tahtia.

Riippapelakuu pääsi kultaköynnöksen paikalle keittiöön. Tuossa sen kirvatilannetta pystyy tarkkailemaan paremmin eivätkä kirvat levittäydy myöskään eteiseen siirtyviin pikkutaimiin.

Yhtä oksaa eivät kirvat ole vaivanneet, joten sen lehdet ovat päässeet kasvamaan kunnon kokoisiksi. Vieressä kirvojen takia pieniksi jääneitä lehtiä.

Iltaisin on saanut ihastella komeita auringonlaskuja.

Mitäpä kuuluu teidän taimipöydillenne?

Kuinka eri kukat kestävät hallaa?

Kaksi napakkaa hallayötä putkeen näytti, kuinka puutarhalle käy syksyn ensimmäisissä halloissa. Juttelin eilen naapurimme kanssa ja hän kertoi, että heidän pihallaan oli ollut vähintään viisi astetta pakkasta. Meillä lämpömittarit ovat talon seinustoilla, joten ne eivät näytä ihan täyttä totuutta. Niiden mukaan meillä oli käynyt alimmillaan asteen verran pakkasen puolella. Todellinen lämpötila kukkapenkeissä lienee ollut paikasta riippuen -2-4 asteen tienoilla. Pilalle menneitä kasveja tutkailemalla sai jotain käsitystä siitä, kuinka kylmää eri osissa tonttia on ollut ja kuinka hyvin eri kasvit kestävät pakkasen puraisuja.

Kasvimaa ei ole sen naapurin puolella, jonka kanssa juttelin, mutta varmasti tuossa aidan toisella puolella on ollut yhtä kylmää. Kehäkukat kestivät hyvin, samettikukat eivät.

Aurinkopenkki on juuri sen naapurin puolella, jonka kanssa juttelin. Meillä on heidän tonttiinsa verrattuna suunnilleen parin metrin korkeusero, mikä on eduksi keväisin ja syksyisin. Myös aita ja kivikkorinteen korkeammat kasvit antavat aurinkopenkille hieman suojaa alhaalta hiipivää hallaa vastaan. Olen istuttanut aidan viereen myös korkeita perennoja sekä pensaita, jotta ne antaisivat myöhemmin lisää suojaa hallalta. Toistaiseksi puuvartiset kasvit ovat vielä melko pieniä, joten punakosmokset ja purppurarevonhännät joutuivat ottamaan kylmän vastaan. Se oli menoa niille se. Kuvakin olisi niin surkeaa katsottavaa, etten pilaa sillä teidän yöunianne. Vaikka kosmokset ja revonhännät menivät, niin heti aidan vieressä olleet gladiolukset olivat täysin vahingoittumattomia. Yhdessä oli kukkiakin auki. Siinä siis kasvi, joka kestää hallayöt hyvin.

Varjokujan portti on aurinkopenkin vieressä. Kelloköynnöksissä osa latvoista nuupotti vetelinä, mutta muuten kasvit ovat hyvävointisia. Saa nähdä, kuinka nuput jaksavat aueta. Portti antaa suojaa varjokujalle, jossa ei ollut merkkiäkään hallasta.

Varjokujalla koruköynnös ja ruukkuhortensiat ovat virkeinä. Haluaako joku muuten koruköynnöksen siemeniä? Niitä olisi nyt tarjolla yllin kyllin.

Tuoksuherneille ei ollut käynyt kuinkaan millään puolella pihaa.

Olen ollut jo pitkään siinä käsityksessä, että takapiha on meillä etupihaa suojaisampi. Käsitys vahvistui entisestään kun huomasin, kuinka takapihan kesäkukat olivat hallan ottaneet vastaan. Kosmoksista ainoastaan latvojen kärjet nuupottivat ja purppurarevonhännätkin olivat melko hyvässä kunnossa. Tietysti kaikki takapihalle upotetut kivet varaavat lämpöä, mutta oma apunsa on rakennuksilla, tonttia ympäröivällä kuusikolla sekä takapihalle istutetuilla luumupuilla, jotka alkavat jo tuoda suojaa kylmiltä ilmavirtauksilta.

Aurinkopenkin kosmokset piti leikata melkein maanrajasta pois, nämä saivat jäädä vielä edes viherkasveiksi, jos eivät suostu kukkimaan.

Patiolla aremmille kasveille toivat selvästi suojaa kivet ja kookkaat kasvit ympärillä. Melkein parimetriset purppurarevonhännät ottivat toki osumaa, mutta niidenkin ulkonäkö koheni huomattavasti, kun leikkasi huonoimpia lehtiä pois. Syyshortensioista melkein kaikki kukinnot ovat muuttuneet ruskeiksi, mutta pensaiden alimmat ja toisten kasvien vieressä olleet kukinnot ovat vielä punertavia. Neuvo istuttaa kylmänarat kasvit kookkaampien kavereiden kainaloon ei siis ole tuulesta temmattu.

Petuniat saivat suojaa kivistä ja revonhännistä.

Kiinanasteri ei ole yleensä niitä kaikkein pakkasenkestävimpiä kasveja. Purppurarevonhäntä ja kurjenpolvi olivat kuitenkin suojelleet tämän itsekseen hassuun paikkaan kylväytyneen yksilön näin hyvin hallalta.

Maanrajassa näkyy muutama punertava hortensian kukinto. Heti hortensian oikealla puolella patiolaatoituksen vieressä nietospensas on täysin vihreä. Etupihalla olevan yksilön lehdet olivat muuttuneet mustankirjaviksi.

Edellisen kuvan hortensiasta oikealle daalia näytti olevan täysin menetetty tapaus. Kun leikkasin mustuneita varsia pois, huomasin niiden alla olevien lehtien ja nuppujen olevan täysin kunnossa. Olipa hyvä, että daalia päätti jo alkukesällä olla maanpeitekasvi!

Jättiverbena ja syyssyrikkä eivät olleet mokkonaankaan kylmästä. Syyssyrikän ruskettuneet kukinnot olivat tuollaisia jo ennen hallaöitä; niissä oli kukinta jo ohi.

Ahkeraliisat... ei toivoakaan.

Parin metrin päässä samassa penkissä leijonankidoilla ei ole mitään hätää. Nämä ovat yleensäkin olleet hyvin pakkasta sietäviä kesäkukkia.

Kärhöt ovat luotettavia, sillä ne eivät hätkähdä kummassakaan päässä kasvukautta pienistä kylmän nipistyksistä.

Vaikka ensimmäiset hallayöt veivätkin monta kasvia, niin olen tyytyväinen siitä, että koko puutarha ei ole vielä mustana. Väriä ja kukintaa riittää edelleen ja pilalle menneet kasvit oli helppo silputa kukkapenkkeihin rumentamasta näkymiä. Samalla tosin tuli esille monta kitkettävää kohtaa, mutta se on sitten ensi viikonlopun murheita.

Rapsakka puutarha

Meillä kävi viime yönä ensimmäistä kertaa pakkasella tänä syksynä. Mittarit näyttivät vielä tunti sitten alle nollaa. Naapureilla oli jo aikaisemmin tällä viikolla ollut maa kuurassa mutta nyt halla hiipi meidänkin kukkulalle. Vaikka kuurainen puutarha onkin kaunis, en silti olisi toivonut sitä ihan näin aikaisin.

Pensasmustikka 'Alvarin' kuuraista tyylinäytettä rönsyakankaalin kanssa.

Purppurakeijunkukka 'Palace Purple' ja nöyrät kosmokset.

Lisää nöyriä kosmoksenkukkia.

Tummalehtiset kasvit, kuten purppuraheisiangervot näyttävät erityisen kauniilta kuuraisina.

Nyt testataan kelloköynnöksen pakkasenkestävyys. Nuppuja nimittäin olisi vaikka miten paljon.

Pasuunakukka ei kestänyt pakkasta, varsinkaan kun oli jo valmiiksi ruukustaan irti revittynä. Taustalla eilen kasvitettua aluetta.

Ten eilen täyden puutarhapäivän, vaikka sää olikin hyytävän kylmä. Tuhosin muutaman kesäkukkaruukun ja siirtelin patiolta ja varjokujalta kasvit lähemmäs ulko-ovea, jotta ne on tarvittaessa helpommin suojattavissa. Edellisen kuvan pasuunakukka sai heinäkuun helteissä vihannespunkkeja riesakseen, joten sen kohtalo oli jäädä tänä vuonna pois talvetettavien joukosta. Sen mullat päätyivät parantamaan luumutarhan maata. Jaoin eilen aurinkopenkin tarhakeijunkukka 'Hansit', sillä ne eivät tänä vuonna enää oikein kukkineet. Syykin selvisi, kun kaivoin kasvit ylös: niiden keskusta oli jo alkanut selvästi lahota. Kahdesta isosta taimesta tuli kaksikymmentä jakopalaa, joita ripottelin uusimpien kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Varjokujan päähän tullut uusin mullos sai keskemmälle väriminttua ja reunaan paljon 'Hansia'. Loput 'Hansit' päätyivät luumutarhaan, josta kaivan ensi keväänä ainakin osan myyntiin, jos puutarhaseura järjestää täällä päin taas taimitoritapahtuman. Eilen sellainen taas oli mutta tarjonta oli huomattavasti keväistä vähäisempää. Löysin mukaan kuitenkin lapinvuokon taimen, jonka istutin myös luumutarhaan. Toivottavasti viihtyy siellä.

Purppurarevonhännät näyttävät aika surkeilta pakkasyön jälkeen. Tuleekohan tästä päivästä kukkapenkkien siivouspäivä?

Todistettavasti yksi alppikärhön taimistani on sininen. Saa nähdä, jaksaako nuppu aueta ollenkaan.

Kasvimaalla ei näytä kovin rapsakalta. Etualalla palsternakat roikkuivat aivan rentoina laatikkonsa reunojen yli.

Kivikkorinteen alkupää koki eilen pienen muutoksen.

Kivikkorinteessä puutarhan nimikkokiven edessä kituliaasti kasvaneet isorikot saivat eilen häädön. Ajattelin niitä kaivaessani, että kivikkokasvi ja kuivuutta sietävä kasvi tarkoittavat varmastikin eri asiaa. Osa isorikon pienemmistä taimista nimittäin heitti henkensä heinäkuun aikana ja loputkin näyttivät hyvin nuutuneilta. Nyt kaikki henkiin jääneet näyttivät kuitenkin virkeiltä. Siirsin taimet edellisessä postauksessa vilahtaneen luumutarhan oikopolun viereen. Jospa viihtyisivät siellä paremmin. Mietin pitkään, mitä laittaisin isorikkojen tilalle ja viimein päädyin siirtämään kivikkotörmäkukka 'Pink Mistin'. Se kun viihtyi erinomaisesti muutaman metrin päässä alempana kivikkorinteessä ja kukkii runsaasti melkein koko kesän. Edelleenkin siinä on paljon kukkia ja nuppuja. Taimi oli tuuheutunut jo sen verran kookkaaksi, että sain sen jaettua kolmeen osaan. Niillä saikin täytettyä hyvin isorikoilta jääneen alueen.

Pensasryhmässä hanhikit kukkivat valkoisenaan. Mustilanhortensiakin näyttää kukkivan, vaikka sen kukinta onkin jo ohi. Talon nurkassa harsomörkö. Pari pelakuulaatikkoa jäi tosin suojaamatta.

Olipa muuten oikein mukava yllätys huomata harsoja varaston kaapista kaivellessa, että ne ovat hapertuneet pölyksi. Kaksi harsoa meni suoraan roskiin ja kolmas heti sen jälkeen kun leväytin sen nurmikolle auki. Harsosilppu vain pöllysi pitkin puutarhaa, sillä harso ei kestänyt edes omaa painoaan. Tyhmyyttäni kiroten aloin kerätä parin neliösentin kokoisia harsonpalasia nurmikolta ja varovasti rullasin harson mytyksi muovisäkkiin. Vanhoista harsoista ehjin oli jo tomaattien suojana kasvimaalla. Toiseksi ehjin ja samalla ainoa jäljelle jäänyt tapaus meni kuistin nurkkaan. Olin etukäteen ajatellut, että säästäisin lavakauluksiin sopiviksi mittaamani harsot ainoastaan kasvimaakäyttöön, mutta nyt piti laittaa yksi kuistin toisella puolella olevien ruukkujen päälle. Hortensiat joutuivat jäämään tällä kertaa ilman harsoja.

Pasuunakukan ruukku pääsi murateille ja jouluatsalealle. Vieressä varjokujalla ollut viherliljapuu sekä pelakuu patiolta.

Harvoin olen tehnyt syysasetelmia mutta tänä vuonna sellainen syntyi ihan omista tarpeista. En ottanut kasveja pois omista ruukuistaan, joten ne on helppo nostaa sitä mukaa sisälle kun lämpötilat käyvät liian kylmiksi. Pitää lähteä myöhemmin päivällä tarkistamaan, mitkä kasvit ovat selvinneet pakkasesta. Ainakin aurinkopenkin kosmokset ja kivikkorinteen törmäkukat ovat alkaneet nousta pystympään sitä mukaa kun auringon lämpö  on sulattanut niitä. Toivottavasti myös muut kasvit virkistyvät, jotta ei tarvitse ihan vielä alkaa siistiä lötköjä varsia virkeämpien kasvien päältä kompostiin. Onko teillä ollut jo hallaöitä?

Rusakon iltajumppa

Puutarhan uusi yksityiskohta.

Viikonloppu ja eilinen kuluivat vähän liiankin kosteissa tunnelmissa. Vettä on saatu edellisten päälle jo niin paljon, että lapionpiston syvyydellä olevat saviköntitkin olivat muuttuneet helposti muovailtavaan muotoon. Puutarhahommat edistyivät hyvin hitaasti, kun sadekuurot keskeyttivät hyvin aloitetut hommat. Sain kuitenkin jaettua ja siirreltyä kasveja yhden kerrallaan ja vähän kitkettyäkin. Eräällä nurkalla on viimeisen parin viikon aikana tapahtunut vähän isompikin muutos, mutta palataan siihen myöhemmin. Kurkataan ensin, mitä tapahtui eräänä iltana.

Vasemmassa ylänurkassa lähtötilanne, jota seurasimme kymmenen minuutin ajan. Sitten alkoi tapahtua.

Huomasimme rusakon kököttävän keskellä pihakatuamme. Kuvat ovat keittiön ikkunasta otettuja, joten tarkkuus ei ole paras mahdollinen. Saa niistä kuitenkin selvää. Rusakko kyyhötti aivan liikkumatta kymmenen minuuttia. Ensin korvat alkoivat liikkua puolelta toiselle, sen jälkeen rusakko nousi istumaan ja nyökytteli päätään. Seuraavana se ilmeisesti ruopsutti hampaillaan itseään kaulalta ja nousi takajaloilleen.

Vähän venyttelyä...

... ja vanuttelua. Tuohonkos suuntaan sitä lähtisi herkuttelemaan...?

Ei onneksi tullut tänne päin, vaan suuntasi naapurin pihaa kohti.

Gladiolukset ovat vähän kärsineet jatkuvista sateista ja tuulista. Osan kukista olen käynyt leikkaamassa maljakkoon mutta osa on jäänyt huomaamatta.

Aika moni kukkapenkeistä on kärsinyt sateista ja varsinkin tuulisista säistä. Rikkaruohot rehottavat ja perennat retkottavat. Onneksi on niitäkin kasveja, jotka eivät pienistä hätkähdä, kuten purppurarevonhännät. Viime vuonna ne kasvoivat todella hyvin pation luona, joten päätin tänäkin vuonna istuttaa samaan paikkaan muutamia taimia. Istutin niitä myös pidemmälle luumutarhaan sekä aurinkopenkkiin. Lopputulos on se, että revonhännät viihtyvät erityisen hyvin ainoastaan aivan pation vieressä. Jo kaksi metriä taaempana ne ovat kooltaan neljäsosan pation vierustan jättiläisistä. Huomaatte sen, kun katsotte edellistä kuvaa ja seuraavaa. Edellisen kuvan etualan gladiolusten takana on nimittäin yksi kukkiva purppurarevonhäntä. Niin missä? Aivan! Jopa noiden kahden gladiolusryhmän välissä oleva pieni pionintaimi löytyy helpommin kuin se revonhäntä.

Näitä purppurarevonhäntiä eivät ole tämän kesän säät haitanneet. Oikeanpuoleinen yksilö on itsekseen siemenestä kylväytynyt, vasemmanpuoleinen esikasvatettu, kummallakin korkeutta reilusti yli 150cm.

Sitten niihin sateenrakosten kasvisiirtoihin. Takanurkka on ollut pitkään sen näköinen kuin se todellisuudessa onkin: hätäisesti kehitelty sijoituspaikka kolmelle pensashanhikille ja silmiä särkeville tulppaaneille. Ei se siitä kovin paljoa kummemmaksi vieläkään muuttunut, mutta sijoitinpahan sinne vain patiopenkissä retkottaneen isomaksaruohon. Jospa paahteinen ja kuiva nurkkaus kuusten edessä saisi maksaruohonkin kasvamaan hillitymmin. Siirsin myös hanhikkien jalkoihin jääneen arovuokon penkin etunurkkaan. Muistin myös sitä siirtäessäni syyn siihen, miksi en ole istuttanut etureunaan juuri mitään. Heti pinnan alla vastaan tulee taas sellainen kivenjärkäle, jota ei kaivamalla ylös saada. Ehkä maksaruoho ja arovuokko lehdistöillään peittävät aikanaan penkin pintaan väkisin jäävän aukkokohdan.

Tämän penkin ulkonäkö ei näillä siirroilla hirmuisesti kohentunut, mutta ainakin arovuokko ja maksaruoho saivat nyt vähän sopivammat kohdat kasvupaikoikseen.

Varjokujan päässä piti tehdä muutostöitä, joihin tarvittiin myös isännän työpanosta. Kattovedet pois johtanut salaojaputki oli mennyt mullasta ja kattotiilipölystä jo aivan tukkoon, minkä lisäksi se oli painunut yhdestä kohdasta lyttyyn. Kaivoimme putken pois ja laitoimme tilalle uuden, kunnollisen sadevesiputken ja rännikaivon. Vanhasta salaojaputkesta ehjä osuus puhdistettiin ja laitettiin vielä varmuuden vuoksi johtamaan talon nurkalle mahdollisesti kertyvää kosteutta pois, mutta sadevedet solisevat jatkossa iloisesti uutta putkea pitkin. Muutostöissä sain pidennettyä varjokujan polkua ja laajennettua kukkapenkkiä jopa niin paljon, että pitää miettiä, mitä kasveja siihen laittaisikaan. Myös sivupihalle jäänyt hiekkakasa pieneni kummasti, kun hiekkaa kärrättiin putkien ympärille sekä pidennetylle polulle.

Nyt polku jatkuu houkuttelevasti mutkan taakse. Ja taas tuli kasa uutta multaa loppusijoitettavaksi, tosin seassa on myös nurmituppaita ja rikkaruohon juuria.

Vanha betoninen sadevesikaivo jäi työttömäksi. Tälle kun keksisi jotain kivaa hyötykäyttöä.

Uutta aluetta etualalla. Siirsin jaloangervojen eteen korallikeijunkukkia luumupuun alta mutta muuten penkin kasvillisuus on vielä mietintämyssyssä.

Päivä alkoi melkein aurinkoisena mutta sitä onnea ei kauaa jatkunut. Sateelta ei vältytty siis tänäkään päivänä minkä lisäksi on aivan tajuttoman kylmää. Illalla peittelin tomaatit harsoilla eikä taida tarvita vielä ainakaan muutamaan päivään käydä niitä peittojen alta kaivelemassa esille. Eihän teillä vielä ole ollut hallaöitä?

Puutarhapäivän kuvasaalista

Sain pitkästä aikaa kunnon puutarhapäivän. Loputkin sipulit on istutettu ja aurinkopenkki kokonaan kitketty. Rikkaruohoja ja pois revittyjä kesäkukkia tuli kaksi kukkurallista kottikärryllistä, mutta jospa ahkerointi palkittaisiin keväällä. Aurinkopenkistä on tulossa myöhemmin Navettapiian toivoma postaus, mutta laitan nyt muutaman kuvan maistiaisiksi, kun kerrankin voikukat ja ratamot loistavat poissaolollaan.

Muutama melkein pystyssä pysyvä kosmos ja leijonankidat saivat vielä jäädä jatkamaan kukintaa.

Kitkiessä ja kukkineita kesäkukkia repiessä tuli mieleen, että joitain siirtojakin voisi tehdä. Pikkuampiaisyrttiä tuli paljon lisää, osa jaloangervoista lähti majapenkkiin ja paljon belliksiä kompostiin. Syysleimut siirsin purppurapunalatvojen luota köynnösportin viereen vähän varjoisampaan. Jospa ne siellä kasvaisivat kookkaammiksi. Jo elokuussa kellastumisensa aloittavia saksankurjenmiekkoja vähensin ja siirsin osan pois keskeisimmältä paikalta. Loput siirtyvät todennäköisesti ensi keväänä. Osa laukan sipuleista pääsi tänään myllätylle alueelle paikkaamaan vesimyyrän takia menetettyjä ukkolaukkoja.

Bellisten ja kaatuneiden kosmosten seasta löytyi näin söpö kiinanasteri.

Jättiverbenat saivat myös jäädä vielä kukkimaan.

Siirsin pikkuampiaisyrtin siementaimia pensasryhmästä tuon pinkin kosmoksen alle rivin jatkoksi. Kun tarkkaan katsoo, niin rivin alkupään takana purppuraheisiangervon vasemmalla puolella näkyy muutama kellastunut tupsu siirrettyjen saksankurjenmiekkojen lehtiä.

Aurinkopenkin alkupää näyttää kitkennän jälkeen aika kivalta. Purppurapunalatvoja mahtuisi vielä yksi lisää, kun syysleimut lähtivät niiden oikealta puolelta pois.

Aurinkopenkin pikkuampiaisyrtit olivat jääneet vähän kosmosten jalkoihin, mutta pensasryhmässä ne kukkivat komeasti toista kierrosta.

Ihmettelin pikkuniitylle ja siitä alaspäin kadun pään nurmikolle ilmestyneitä sieniä. Niitä on aika paljon ja menevät noin kolmimetrisenä puolikaarena. Tai siis niitä oli paljon. Lapset keksivät ajaa polkupyörillä sienet nurin ja vielä varmuuden vuoksi talloivat loput silpuksi ennen kuin ehdin kuvaamaan koko kehän. Pikkuniityn sieniä he eivät huomanneet, joten edes yksi kuva jäi muistoksi. Ensimmäisenä säikähdin, että nyt siperianpihdan juuret ovat alkaneet lahota ja kohta koko puu kaatuu talon tai naapurin autotallin päälle, mutta myöhemmin tuli mieleen noidankehäsienet. Toivottavasti nyt olisivatkin niitä eivätkä mitään pihdan juuria lahottavia sieniä. Meillä on joka syksy nurmikolla vaikka minkä näköisiä sieniä, joista suurin osa liittynee maassa lahoaviin puunjuuriin ja kantoihin. Pihalla tehtyjen kaivausten perusteella voisi päätellä, että edellinen asukas on haudannut kivet ja kannot maamassojen alle tonttia tasoittaessaan. Se selittäisi myös osan nurmikolle ilmestyvistä montuista.

Pikkuniityn sieniketju. Siinä on sienet ja päivänkakkarantaimet sulassa sovussa.

Nuotiopaikka ei ole edistynyt kovin paljoa sitten viimeisimmän esittelyn. Aloitin jo tekemään takareunan kulkuaukon rajausta, mutta homma jäi kesken, kun heti pinnan alta tuli vastaan pikkuisen liian paljon kallellaan oleva iso kivi. Sen jos saisi nostettua toiselta reunaltaan kymmenisen senttiä ylöspäin, niin saisi jäädä niille sijoilleen rajaamaan nuotiopaikkaa nurmikosta. Keväällä näkyviä edistysaskeleita sen sijaan on tapahtunut paljon. Istutin tänään nuotiopaikan ympärille ja metsänreunapenkkiin koko kahden kilon säkin 'Replete'-narsissia ja 30 laukan sipulia. Nuotiopaikan eteen pensaiden väliin istutin viikko sitten pystykiurunkannukset ja valkoiset kevättähdet, ja luumupuun juurelle kirjopikarililjat. 

Rautakanki jäi odottamaan vahvempaa käyttäjää. Koivuangervo alkaa saada jo punaista ruskaväriä ja taustalla syysasteri kukkii komeasti.

Syysasteri sopii hyvin tuon leimun kanssa yhteen. Oikeassa reunassa pilkottaa myös pikkuisen komeamaksaruoho 'Herbstfreudea', joita tuli metsänreunapenkkiin kolme kappaletta. Mietin jo viime syksynä, miksen ole istuttanut niitä ja syysasteria niin, että ne näkyisivät olohuoneen ikkunasta. Nyt näkyvät!

Illat alkavat olla jo todella pimeitä ja silloin vaaleiden kukkien edut korostuvat. Otin tässä eräänä iltana työhuoneen ovelta muutaman kuvan. Ihme kyllä sain kameraan jopa sellaiset asetukset, että kuvat vastaavat aika hyvin todellisuutta.

'Hagley Hybrid' hehkuu pinkkinä ja myskimalva 'Alban' suppuun menneet kukat pilkottavat pimeydestä kuin pienet heijastimet.

Kolmiopenkissä syyshortensia 'Prim White' tulee aikanaan valaisemaan pimeyttä. Sen takana pilkottaa muutama daalian kukka ja nuppuja.

Tuli mieleen sellainen, että nyt kun meillä on nuotiopaikka ja polku sinne työn alla, niin voisi olla varmaan aika kiva idea istuttaa polun vierelle sinne tänne valkoisia tai vaaleita kukkia. Jos laittaisi kynttilälyhtyjä polun varrelle tasaisin väliajoin, valkoiset kukat saattaisivat heijastaa niiden valoa kauniisti ja johdattaa kulkua nuotiopaikalle.

Kolmannella suunnalla pilkistelee samettikukka 'Vanillan' kukintoja. Ensi vuonna toivon mukaan syyshortensia 'Vanille Fraise' tuo valoa tälle suunnalle. Nyt se on hautautunut kokonaan purppurarevonhäntien keskelle.

Sama kohta hehkuu päivänvalossa punaisena. Kuva on tosin otettu toisesta suunnasta. Halot olivat apuna yhtä kiveä pation yli siirrettäessä ja unohtuivat sitten tuohon. Nyt ovat taas omalla paikallaan.

Punaista näkyy myös viipurin punaluumussa. Vielä muutama päivä ja sitten pääsee herkuttelemaan.

'Laatokan Helmen' sato on syöty. Suuhun asti pääsi vähän yli 110 luumua. Pari yläoksilla killunutta herkkupalaa ehti päästä niin ylikypsiksi, ettei niistä ollut syötäväksi. Viipurin punaluumun ensisato ei ole aivan yhtä runsas, mutta luumut ovat melkein tuplasti Helmen hedelmiä isompia. Viipurilainen taitaa vain olla herkkä muumiotaudille, sillä olen kerännyt siitä jo kolme muumiotautista luumua pois. Onneksi ensimmäinen oli hyvin näkösällä, niin hoksasin tarkistaa kaikki raakileet säännöllisesti ja sain kerättyä tautiset hedelmät pois jo aikaisessa vaiheessa. Jotenkin jännä, että tauti tuli jo heti ensimmäisenä satovuonna, mutta minkäs sille mahtaa. Kummallakin naapurilla on omenapuita, joista muumiotauti on todennäköisesti levinnyt meille. Jospa tämä vuosi oli vain poikkeus ja muumiotauti loistaisi jatkossa poissaolollaan. Huomenna jatkuu puutarhan mylläys. Sitä en ole vielä päättänyt, mikä on ensimmäinen kohde, mutta eiköhän se selviä, kun pääsen ulos asti. Hyvää viikonlopun jatkoa!