Syksyä

Syyshortensia 'Vanille Fraise'

Syksy on jo selvästi saapunut. Puut alkavat saada ruskavärejä ja yöt lähennellä pakkaslukemia. Syyshortensiat ovat nyt minusta kauneimmillaan, kun kukinnoista osa on vielä valkoisia ja osa vaaleanpunaisia. Vielä ei ole ollut hallaöitä meillä mutta ei ole kauaksi jäänyt. Plussakelin ja satunnaisten poutapäivien ansiosta ihan joka kasvi ei ole vielä ruskettunut, vaikka selvästi joissain kasveissa jo näkyykin kaikenmaailman sienitautien merkkejä. 

Punahatut kukkivat komeimmillaan ja syysasteritkin aidan edessä aloittelevat.

Syysasteri 'Patricia Ballard' on aloittanut minusta kukinnan joka vuosi edellistä aikaisemmin. Puska on selvästi kotiutunut paikalleen nyt kun minäkään en ole kokenut tarpeelliseksi sitä siirrellä paikasta toiseen joka vuosi. Tukea se saa aidasta ja mustilanhortensiasta, ensi kesänä vasen reunakin on tuettu, kun pieni purppurapunalatva -latvion jakopala asterin vieressä kasvaa kookkaammaksi. Kuvan etualalla näkyy hieman mustatäpläisiä pioninlehtiä, vaikka kuinka koetin kuvakulman rajata niin, etteivät ne näkyisi. Kovin rumiksi ovat kaikki pionit tänä syksynä menneet. Luultavasti niissä on joku kosteasta säästä innostunut sienitauti. Leikkaan varret varmuuden vuoksi kompostiin kunhan joudan.

Törmäkatkero kukkii kauniisti.

Siirsin elokuun alussa törmäkatkeron aurinkopenkin reunasta lähemmäs puistoatsalea 'Illusiaa'. Jos katkero ei näkynyt edelliseltä paikalta ikkunoihin, niin ei se näy uudeltakaan sen paremmin. Siellä sillä on vain enemmän tilaa kasvaa peittäväksi matoksi, kun se tuollainen maata pitkin mönkijä näyttää olevan. Ei tarvitse minunkaan pelätä, että pisimmät versonkärjet kukkineen joutuvat ruohonleikkurin kitaan. Ensimmäistä kertaa katkero on innostunut kukkimaan noin runsaasti ja aikaisin. Tai eihän nyt ole kovin aikaista, olen itse vain myöhässä. Kuva kun on otettu jo 26.8. Aikaisempien syksyjen perusteella katkero kukkii helposti talven tuloon saakka.

Kutsumaton vieras luumutarhassa.

Nuori rusakko on ottanut puutarhani vähän turhan mieluisaksi oleskelupaikaksi. Monta kertaa kotiin tullessani pitkäkorva on istunut kadun päässä tai kivikkorinteessä ja mönkinyt aidan ali puutarhan puolelle. Jos olen onnistunut hätistämään sen naapurin pihalle, se kiertää pienen lenkin ja ilmestyy kohta takapihalle, jossa se aivan tottuneesti pomppii nuotiopaikan läpi kivipolkuja pitkin liiterin luokse. Sieltäkään se ei loiki hätistettäessä metsään, vaan pinkoo sivupihalta kärhökaaripenkin läpi marjapensasalueelle ja jää sinne odottamaan, saisiko vihdoin olla rauhassa. Raivostuttava otus! Toistaiseksi se ei ole syönyt mitään arvokasta mutta suunnittelin jo verkottavani pian vähintään japaninverivaahteran, jotta pitkäkorva ei mussuttaisi ainakaan siitä yhtäkään oksankärkeä.

Tomaatit pelastettu kylmältä.

Tomaatit amppelitomaatteja lukuunottamatta joutuivat kestämään yhden kylmän yön. Illalla ei vaikuttanut siltä, että olisi tulossa kovinkaan kylmää mutta aamulla mittari näytti vain kahta astetta. Harso ja autotallin seinä olivat onneksi suojanneet sen verran, että tomaateille ei ollut käynyt kuinkaan. Seuraavana iltana kävin sitten keräämässä töiden jälkeen kaikki vähänkään värittymään alkaneet tertut sisälle ja tulihan niitä aikamoinen kasa. Täysin vihreät, nuoremmannäköiset tertut jätin vielä puskiin kiinni ihan jo siitäkin syystä, etten saanut tuotua yhtään enempää. Koppa ja kädet olivat jo ihan täynnä tomaatteja. Kunhan lipaston päällys vähän tyhjenee, kerään loput sisälle kypsyteltäviksi.

Eteisessä amppelitomaatit alkavat olla kaikkensa antaneita.

Pelastin ulkoeteiseen jo ajat sitten amppelitomaatit. Yksi niistä saikin jo koko satonsa kypsäksi mutta kaksi viimeistä vielä roikkuu eteisen ikkunoilla. Tomaatteja tuli tänä vuonna mukavan runsaasti eivätkä tauditkaan vaivanneet. Vähän turhan myöhään vain kaikki aloittivat satonsa kypsyttelyn. En edes tiedä, miksi kypsyminen kesti niin kauan. Tomaatit kukkivat ihan normaaliin aikaan ja pölytyskin onnistui. Raakileet vain kasvoivat todella hitaasti ja alkoivat punertua vasta myöhään elokuussa. Sitten kun satoa vihdoin rupesi kypsymään, sitä olisi tullut ihan rysäyksellä, jos lämmintä olisi vain riittänyt.

Suklaakakkua ja vadelmajäätelöä?

Kaiken muun kiireen ohella täällä on herkuteltukin. Meillä on ollut ystäväperheen kanssa tapana pitää illanistujaisia, joissa isäntäväki tekee alku- ja pääruuan ja vieraat tuovat jälkiruuan. Perheet eivät tietenkään tiedä toistensa menuista etukäteen mitään. Olimme heillä kylässä viikonloppuna ja veimme jälkiruuaksi itse tehtyä jäätelöä, kakkua ja marenkimurusia. Sattuipa vain käymään niin hauskasti, että ystäväperheen alkuruuan pääraaka-aine oli kesäkurpitsa ja pääruuassa oli punajuuri keskeisessä roolissa. Itse taas olin tunkenut suklaakakkuun kesäkurpitsaa ja maustanut jäätelön punajuurisoseella. Moisesta ajatustenluvusta riitti hupia kerrakseen.

Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' alkaa päästä kukinnassaan vauhtiin.

Tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE ('Zoprika') on kukkinut jo pitkään.

Tarhaviinikärhö 'Justa' kukkii myös runsaasti.

Päivän kärhöksi pääsi tällä kertaa 'Justa'. Kärhöjä on vielä montakin kauniisti kukassa, vaikka ainoastaan kolme pääsikin nyt esille. Tai kolme ja puoli, sillä 'Justan' kuvasta kurkkii muutama 'The Presidentin' kukka. Ajattelin vain tällä kertaa rajata kärhökuvat näihin kärhökaaripenkin pienempikukkaisiin kärhöihin. 'Justa' kukki vähän vaisusti viime kesänä mutta tänä vuonna se on ollut aikalailla entisellään. Sen kukat ovat vain hajaantuneet kärhöportin kahdelle puolelle ja isommat kaverit meinaavat tunkea päälle, joten koko kukkapaljous ei pääse kerralla kuviin. Tyydymme siis söpöön kuvaan kärhön latvaosista.

Kivikkorinteen alkusyksy

Ihan ensimmäisenä pahoittelut radiohiljaisuudesta! Päivät ovat täyttyneet työstä, tämän vuoden opintojen selvittelystä, sadonkorjuusta, sukulaisreissuista sun muista kiireistä. Viikonloppuna yritin käydä useamman kerran vastaamassa edes omaan blogiin tulleeseen kommenttiin mutta blogger jumitti totaalisesti. Sain kuitenkin luettua muutaman viimeisen puolentoista viikon aikana tulleista postauksista.

Amiraali ja keltatörmäkukka.

Kivikkorinteen kolmas kukinta-aalto on hieman vaisumpi kuin alku- ja keskikesän kukkatykitys mutta tämä syksyinen kukinta kestääkin melkein muuttumattomana talven tuloon saakka. Viileä sää ja vähäinen valo hidastavat kasvua sen verran paljon, että tällainen elämänsä puolivahingossa liian kiireiseksi ahtanut puutarhaharrastajakin ehtii pysyä mukana.

Muutaman vuoden vanha keltatörmäkukka.

Oreganot kukkivat edelleen sekä kadun pään joutoalueella että vähän turhan villiintyneinä myös kivikkorinteessä. Yritän nyhtää niitä pois ennen kuin ehtivät siementää mutta aina jossain piilossa joku onnistuu salakukkimaan. Onneksi pienet ja hieman isommatkin taimet lähtevät suht helposti pois nyhtämällä. Ensimmäistä kertaa keltatörmäkukkakin oli onnistunut tekemään useampia siementaimia kivikkorinteeseen. Huomasin ne jo keväällä kitkiessäni mutta jätin kasvamaan niille sijoilleen. Tuollainen hento ja ilmava kasvi ei muita juurikaan häiritse ja sitten kun siitä kasvaisi liian iso, se todennäköisesti kuolee pois.

Viimevuotiset keltatörmäkukat punatähkän kaverina, jokunen karpaattienkellokin vielä kukkii.

Punatähkät ja keltatörmäkukat yhdessä ovat takuuvarma perhosmagneetti. Valitettavasti olen itse arkisin kotona ainoastaan aamupäivästä ja myöhempään illalla, ja kumpanakin ajankohtana kivikkorinne jää tähän aikaan vuodesta varjoon. Aurinko paistaa jo niin matalalta, että moni keskikesällä paahteinen paikka muuttuu nyt vähintäänkin puolivarjoisaksi. Perhoset ja pörriäiset viihtyvät paremmin kivikkorinteen yläpuolella aidan takana aurinkopenkissä, jossa niille on punahattuja, reunus- ja syysastereita, purppurapunalatvaa sekä mustilanhortensia. Jos vapaapäivikseni on sattunut aurinkoinen ilma, olen nähnyt siivekkäiden suuntaavan iltapäivästä meden perässä ahkerasti myös kivikkorinteen puolelle.

Elokuun lopussa vähän ennen puoltapäivää.

Syyskuun alussa illalla puoli kahdeksan aikaan illalla.

Viime kesänä aurinkopenkin mustilanhortensia taisi jo ylettää kurkkimaan hieman aidan yli kadulle päin. Tänä kesänä aidan yläpuolella näkyy useampiakin kukkivia latvoja ja korkeimmat kukat ovat jo reilusti yli metrin korkeudella. Lisää korkeutta rinteen huipulle tuovat kärhöt, purppurapunalatvat ja purppuraheisiangervo 'Diabolo' hortensian taustalla. Heisiangervon tummanpuhuva sävy toistuu rinteen alaosassa, jossa purppuraiset kivikkomehitähdet 'Dark Beauty' yrittävät epätoivoisesti huutaa apua päälleen vyöryvien sammalleimujen alta. Sammalleimujen kuritus on työn alla sitten kunhan kunta saa saneerattua pihakatumme. Työ on jo aloitettu kadun toisesta päästä. Jossain vaiheessa syksyn mittaan työkoneet siirtyvät tähän päätyyn ja suunnitelmassa on myös katuvalaistuksen uusiminen. Pahaksi onneksi joku on lätkäissyt valotolpan juuri kivikkorinteen juureen.

Operaatio arvokkaiden aarteiden pelastus käynnissä.

En yhtään tiedä, paljonko tilaa yhden valotolpan uusiminen vie mutta pelastin nyt ensimmäisenä metrin säteeltä tolpasta kaikki vaivalla rahdatut kivet ja säilytettävät kasvit ylemmäs rinteeseen ja osan aurinkopenkkiin. Voi olla, että käyn vielä pelastamassa saniaisen takaa näkyvän kivenmurikan ja kangasajuruohot, niin mahtuvat paremmin mylläämään. Tolpan takana on vain sekalaisia niittykasveja, oreganoa, kevätvuohenjuurta ja muutama tarhakeijunkukka 'Hans', joita en aikonut pelastaa. Kaikkia löytyy yllin kyllin omasta takaa.

Turkestaninmaksaruoho on supersuloinen syyskukkija.

Maksaruohoista löytyy kukkijoita melko kattavasti koko kesän ajalle. Ensimmäisenä kukkivat muistaakseni lyydian-, valko- ja keltamaksaruohot, jotka aloittavat kukinnan jo kesäkuun alkupuoliskolla. Niiden jälkeen on mm. kaukasianmaksaruohojen ja muutaman korkeamman komeamaksaruohon vuoro. Elo-syyskuun vaihteessa kukkii turkestaninmaksaruoho ja myöhäisemmissä komeamaksaruohoissa alkaa näkyä väriä. Myös viime kesänä hankkimani matala maksaruoho 'Red Sparkle' näyttää olevan myöhäinen kukkija. Se on vasta nupullaan, vaikka kasvaa rinteen aurinkoisimmassa kohdassa.

Komeamaksaruoho 'Matrona' on myös viime kesänä hankittu.

'Matrona' ei vielä kovin komealta näytä mutta on sentään hengissä ja on tuplannut versomääränsä sitten viime syksyn. Ensi kesänä voisi kokeilla ottaa siitä muutaman pistokkaan, sillä olisi kiva saada samaa lajiketta vähän isompi ryhmä. 'Matronan' taakse vuosi sitten istutettu pieni keltatörmäkukan taimi ei selvinnyt talvesta ja rinteessä olikin melkein koko kesän epämääräinen aukkokohta, joka täyttyi enimmäkseen oreganon ja isotähtiputken siementaimista. Nyhdin ne pois jo elokuussa, kun piti saada äidiltäni tulleille reunusasteri 'Sinipilville' tilaa. Toivon, ettei niistä tule tuolla helminukkajäkkärän kaltaista ongelmaa.

'Matrona' piilottelee keltatörmäkukan ja 'Sinipilvien' välissä.

Muutama päivä edellisen kuvan oton jälkeen istutin tyhjälle mullokselle vielä muutaman valotolpan juurelta pelastetun korkeamman keltaisen maksaruohon, jonka epäilen olevan siperianmaksaruohoa. Vaikka keltainen ei ole suosikkivärini, en silti raskinut jättää sitä kaivurin möyhennettäväksi. Jos kivikkorinteessä ei joskus ole sille enää tilaa, kaivan jotain pois kadun pään joutoalueelta ja siirrän maksaruohon sinne. Tolpan juurelta onkin hyvä hypätä aidan taakse tutkailemaan toisenlaista tolppaa, eli kärhöpylvästä.

Kärhötolpan iloinen yllätys.

Tarhaviinikärhö PERNILLE (Zo09113') on kukkinut runsaasti siitä lähtien kun se aloitti kukinnan yli kuukausi sitten. Kukkia riittää edelleen, kuten varmaan aikaisemmista kuvista huomasitte mutta pari viikkoa sitten seassa alkoi näkyä myös tummanvioletteja kukkia. Luulin, että kaksi vuotta nukkunut tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' vasta heräsi elokuun alussa, jolloin löysin kymmensenttisen kärhönverson hieman erillään muista. Ihan niin nopeasti se verso ei sentään kasvanut, että nyt kukkisi noin runsaasti kahden metrin korkeudessa, vaan 'Etoile Violette' on selvästikin piilotellut Pernillen seassa tähän saakka. Useampi kuin yksi verso kukkii nyt ja nuppuja on vaikka miten paljon tulossa.

'Etoile Violette' ja Pernille.

Kaksi vuotta nukkunut (tai viherelämää viettänyt) tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' saa siis ansaitusti päivän kärhön tittelin. Jälleennäkeminen oli hyvin mieluinen ja varsinkin kun kukinnasta näyttäisi tulevan mukavan runsas. Tämä taas muistutti siitä, että kärhöjen kanssa ei passaa hätiköidä. Sitten kun on odotellut kolme vuotta, voi puoliääneen arvella kärhön hiipineen parempaan puutarhaan.

Mylläystä aurinkopenkissä

Siedän mielestäni melko paljon keskeneräisyyttä mutta nyt alkoi sen verran tympiä etupihan keskeisen alueen aukkopaikat ja vuosien takaisten virhearviointien rehotus, että teki mieli tarttua lapionvarteen.

Rikkaruohoa, rehotusta ja liian kookas kasvi penkin etualalla.

Aukkopaikka aidan edessä oli hyvä niin kauan kun ritarinkannukset vielä kasvoivat siinä. Niiden hävittyä lopullisesti muutama vuosi sitten olen pyöritellyt ties minkälaisia suunnitelmia kyseiseen kohtaan. Mielessä on ollut uusia ritarinkannuksia, kärhöseinäkkeen rakentamista, paeonia rockii ja vaikka sun mitä mutta suunnitelman asteelle ne ovat jääneet. Ritarinkannuksille paikka oli liian kuiva, aurinkoinen ja tuulinen. Parimetrinen kärhöseinäke taas näyttäisi kummalliselta, vaikka peittäisikin mukavasti näkymää naapuriin. Tosin meidänkin naapurikyttäys hankaloituisi samalla, joten se oli hylättävä suunnitelmalistalta. Paeonia rockii on edelleen puolittain suunnitelmissani mutta aika näyttää, raskinko joskus hankkia sellaisen.

Kaatosade yllätti, kun olin juuri saanut istutettua ranskantulikukan aidan eteen.

Ranskantulikukkia tuli aikoinaan istuteltua vähän kummallisiin paikkoihin, sillä kuvittelin sen ensinnäkin jäävän pienemmäksi ja toisekseen olevan vain kaksivuotinen tai muuten lyhytikäinen. Viidettä kesää ne täällä jo kukkivat ja kasvavat vuosi vuodelta sekä korkeammiksi että leveämmiksi. Viime kesänä laitoin muutaman uusiin koteihin ja nyt tuli aika ottaa seuraavat käsittelyyn. Pionit ja keltaheisiangervo 'Dart's Gold' luultavasti kiittävät saadessaan lisää tilaa. Siirsin ranskantulikukan penkin etualalta ritarinkannusten jättämään aukkopaikkaan ja löysin samalla sen alta valkoisen punatähkän. Tulikukka muhkeine juurineen pärjää erinomaisesti kuivuudessakin ja se tuo kukkiessaan korkeutta aidan viereen. Tuulta ja kaatosadetta se ei välttämättä kestä sen paremmin kuin ritarinkannuskaan mutta aitaan on helppo käydä sitomassa ongelman ratkaiseva tukinaru.

Ranskantulikukan juuri oli paksumpi kuin ranteeni.

Istutin sadekuuron jälkeen ranskantulikukan eteen matalaa siperiankurjenmiekkaa, joita oli jo muutama siellä ennestään. Kurjenmiekkojen eteen pääsi törmäkatkero, joka ei oikein sopinut entiselle paikalleen. Aidalla kasvavan loistokärhö 'Elsa Späthin' ja tiukukärhö 'Arabellan' välissä on ollut vain sipulikukkia ja lemmikkiä. Päätin siirtää sinne varjokujan portin viereltä tähkähietaliljan, joka oli hukkumaisillaan köynnöskuusaman sekaan.

Ainakin siellä kasvaa nyt jotain. Ranskantulikukka otti vähän nokkiinsa siirrosta.

Seuraava ongelmakohta.

Keskemmällä penkkiä oli toinen ongelmaksi äitynyt ranskantulikukka. Se retkahti edellisissä rankkasateissa ja tuulissa joka suuntaan ja peitti nyt puolet kaikista vieruskavereistaan alleen. Sen poisto sai aikaan oman ketjureaktionsa, sillä alta paljastui melkoinen lemmikki- ja oreganosotku. Viittakurjenmiekatkin piti jakaa, sillä juurakkopötkylät olivat ihan toisissaan kiinni isoina laattoina.

Kottikärrystä loppui tila jo alkuunsa ja kukapa sitä nyt kesken hommien lähtisi tyhjentämään...

Näyttääpäs tyhjälle.

Aidan eteen pensaiden väliin jäi sopivasti paikka viimekesäiselle punahatun siementaimelle. Täyttäköön tilaa siihen saakka että pensaat yltävät toisiinsa kiinni. Istuttelin punahatun eteen kurjenmiekkoja ja totesin, että vielä jäi tilaa jollekin. Autotallin seinustalla odottelikin sopivasti poistolaarista löytynyt tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon', josta tulisi aika sähäkkä pari keltaheisiangervolle. Keväällä hankittu loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud' taas sopisi hienosti viereiseen purppuraheisiangervo 'Diaboloon', joten eikun kuoppaa kaivamaan. Siinä olikin kerrassaan pehmoinen, kivetön maa kaivettavaksi. Alkuperäinen suunnitelmani oli pitää Comtesse ruukussaan ensi kevääseen saakka mutta nyt se oli helpoin istuttaa. Onneksi se oli juurtunut aika hyvin viiden litran ruukkuunsa, niin ei hirvittänyt istuttaa sitä maahan.

Istutukset tehty.

Ajattelin laittaa kärhöille vain matalahkot tuet, joiden avulla ne pääsevät kiipeämään ylempänä kurottelevien heisiangervojen oksille. 'Madame Julia Correvon' ei ollut kukassa ostohetkellä mutta siinä oli yksi melkein kuihtunut kukka, joka näytti minusta oikean väriseltä. Se saattaa olla myös tummanvioletti, joka ei myöskään olisi huono pari keltaheisiangervolle. 'Diabolon' kanssa tummanvioletti ei ehkä toimi yhtä hyvin mutta siksipä istutin Comtessen lähemmäs 'Diaboloa' ja Julian pionin viereen. Kärhöjen eteen istutin reunusasteri 'Sinipilveä' ja heisiangervojen aluskasviksi muutaman peittokurjenpolvi 'Biokovon'. Niitä pitää hakea vielä lisää pation luota kunhan ehdin. Ensi keväänä aion leikata 'Diaboloa' vähän pienemmäksi, jotta keltaheisiangervo saa myös tilaisuuden kasvaa sopusuhtaiseksi. Se otti tänä kesänä melkoisen kasvuspurtin, joka varmasti jatkuu ensi vuonna.

'Comtesse de Bouchaud' ei ole hassumpi pari keltaheisiangervollekaan.

Vielä viimeinen projekti.

Lopuksi jatkoin viime syksynä aloittamaani suunnitelmaa poistaa penkistä nurmen pinnan alapuolelle uponneet reunuskivet ja pitää reuna jatkossa kantattuna. Homma edistyi vähän väliä yllättäneiden sadekuurojen takia suunnilleen puoli metriä kerrallaan mutta tuli viimein valmiiksi. Eihän tässä koko mylläyksessä mennytkään kuin neljä päivää. Bonuksena sain kaksi kottikärryllistä kiviä muualla puutarhassa käytettäväksi.

Karo esittelee valmista penkkiä.

Maksaruohot 'Strawberries and Cream' kukkivat koiran korkuisina.

Niin tuli siisti kaarroskin ihan käsivaralla.

Purppuraheisiangervon oikealta puolelta lähtee vielä ranskantulikukka pois ja ehkä jotain muutakin pitää penkin loppuosalle vielä tehdä. Vielä ei vain ole selkeää suunnitelmaa sinne, joten jääköön toistaiseksi koskematta. Lopuksi pitää tietysti laittaa päivän kärhökuva. Aurinkopenkin ehdoton tähti tällä hetkellä on tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113'), joka kukkii hulppeammin kuin koskaan.

Tässä koko komeus kadun puolelta.

Ja lähikuva.

Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Reissusta lapionvarteen

Loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud'

Tämä heinäkuu on kyllä mennyt minun osaltani melkoiseksi reissaamiseksi mutta nyt ei ole enää pidempiä matkoja tiedossa. Ja onhan matkoilta aina hauska palata kotiin. Nyt oli vielä mukavaa odotettavaa, sillä viikko sitten kasveja viimeistä kertaa ennen matkaa kastellessani toukokuussa hankittu loistokärhön taimi oli juuri raottamassa ensimmäistä nuppuaan. Jännitin kovasti, saisinko vihdoin 'Comtesse de Bouchaud'n ja nyt kun nuppu on täysin auki, niin kyllähän se näyttää oikea lajike olevan. Hieno homma! Kärhö ei kuitenkaan aiheuttanut otsikossa mainittuun lapioon tarttumista, vaan pienet reissutuliaiseni.

Syysvuokot junamatkalla.

Kun Rikkaruohoelämää-blogin Between kertoi kesäkuussa postauksessaan ruukuttaneensa vääriin paikkoihin eksyneitä syysvuokon taimia ja etsivänsä niille uusia koteja, tartuin tilaisuuteen saman tien. Laitoin hänelle sähköpostia, että olen tulossa pääkaupunkiseudulle heinäkuussa ja mielelläni tarjoaisin kodin yhdelle taimelle, jos niitä vielä liikenee. Sovimme treffit ja hieman häkellyin, kun hän toi peräti neljä ruukkua terhakoita syysvuokon taimia. En tiedä, sainko suustani mitään kovin järkevää ulos, kun puolet aivoista alkoi välittömästi pyörittämään istutussuunnitelmia uusiksi ja toinen puoli miettiä, miten saisin kaikki kuljetettua kotiin junassa kaiken muun matkatavaran lisäksi. Onneksi taimilla oli vielä aika pienet juuret, niin sain ne multien karistelun jälkeen sujautettua muovipussissa matkaeväiden päälle olkalaukkuuni. Mullat jäivät sukulaisten parveketomaateille.

Kurjenmiekkojen uudelleenjärjestelyä kärhökaaripenkissä.

Kotiinpäästyäni laitoin vuokot vesiastiaan odottamaan seuraavaa päivää, sillä olimme kotona vasta vähän iltaseitsemän jälkeen eikä silloin enää jaksanut lähteä puutarhatöihin. Pitkän junamatkan aikana olin kuitenkin ehtinyt tehdä toimintasuunnitelman taimien varalle ja lompsinkin seuraavana aamuna heti aamupalan jälkeen istutuspuuhiin. Olin jo aikaisemmin kesällä miettinyt, josko siirtäisin yhden siemenkirjeen kurjenmiekoista parempaan paikkaan. Nyt se tuli tehtyä, sillä kyseisen iiriksen paikka olisi täydellinen syysvuokolle, jos se vain suostuu meillä viihtymään yhtä hyvin kuin Betweenin puutarhassa.

Kurjenmiekan juurella kukkii keväällä hankittu esikko.

Koska kaksi kurjenmiekkamätästä vierekkäin näytti kummalliselta, päätin samalla vaivalla jakaa valkoisen kurjenmiekan kahteen osaan. Nyt samassa kolmen ryhmässä on kaksi valkoista ja yksi utuisen liilansininen kurjenmiekka. Niiden toiselle puolelle jäi muutama esikko ja toiselle puolelle sekä jouluruusuja että esikoita. Kevään ja keskikesän kukkijoita siis. Niiden takana keskellä penkkiä kukkii nyt jättimäinen ranskantulikukka ja kärhöt sekä syysleimut alkavat päästä pian vauhtiin. "Keskipenkin korkeiden" takana etupihan puolella on pioni, tarhakurjenpolvea ja ryhmä punahattuja. Niiden keskeltä vapautui kurjenmiekan lähdettyä tilaa kahdelle syysvuokolle. Istutin isoimman taimista sellaiseen kohtaan, johon se voi viihtyessään jäädä lopullisesti. Sen vierelle istutin pienimmän taimen, jolle mietin uuden paikan sitten, jos se selviää ensi kesään.

Melko tarkasti kuvan keskellä pilkistää syysvuokon lehtiä.

Tarkkaan saa katsoa, jos meinaa syysvuokot erottaa mutta siellä ne ovat ja toivon mukaan myös viihtyvät siellä. Järkeilin niin, että jos punahatut ovat selvinneet tuossa muutaman vuoden, niin pitäisi syysvuokonkin selvitä. Aion kuitenkin varmuuden vuoksi laittaa niille syksyllä vielä kuusenoksan talvisuojaksi. Yhden taimen annoin äidilleni kiitokseksi Karon hoidosta (karvakasa kun oli vanhemmillani täysihoidossa kuukauden yhteen menoon) ja viimeinen meni takapihalle luumutarhaan, johon olin alun perinkin suunnitellut syysvuokon istuttavani. Lämmin kiitos vielä kerran Betweenille taimista, tai siis niiden erinomaisesta kuljetuspalvelusta! Oli mukava tavata edes pikaisesti livenä ja saada kasvot blogiystävälle. Toivottavasti tapaamme vielä joskus paremmalla ajalla.

Edellisen kuvan paikassa kuvaajan selän takana kukkii 'Venosa Violacea'.

Lomareissun aikana tarhaviinikärhö 'Venosa Violacea' oli alkanut kukkia. Luulin viikko sitten nuppujen kuuluvan samaan kohtaan istutetulle loistokärhö 'Blekitny Aniolille' mutta nytpä totuus paljastui. Ei se mitään, kyllä se Aniolkin siellä vielä joskus kukkii. Se nimittäin heräsi Venosan kanssa samaan aikaan. Suurella mielenkiinnolla odotan, kukkisiko myös loistokärhö 'Destiny' vihdoin tänä vuonna. Minusta se lähti samoihin aikoihin kahden muun kanssa kasvuun tai ainakin sen kohdalta nousi versoja. Ennen kukintaa ei vain tiedä, onko kyseessä juuri 'Destiny' vai hieman sivummalle eksynyt toinen kärhö. Omituinen ruskea pötkylä kärhöjen takana on ensimmäistä kertaa kukkiva tummapärskäjuuri.

Tummapärskäjuuri koko komeudessaan.

Hankin tummapärskäjuuren keväällä 2023 ja se oli silloin vain pikkuruinen, yhden lehden kokoinen siementaimi. Vuosi vuodelta lehtiä oli enemmän ja tänä kesänä lehtiruusukkeen keskeltä alkoi kohota kukkavarsi. Ja sehän kohosi kohoamistaan vallan korkeaksi hujopiksi ennen kuin kukkia alkoi aueta. Ensimmäiset kukat ehtivät avautua juuri ennen reissua ja matkan aikana koko kukinto oli auennut. En osaa sanoa, tykkäänkö kasvista vai en, mutta onhan tuo kerrassaan erikoinen ilmestys. Ja uurteiset lehdet ovat hienot varsinkin nyt kun kotilot ovat jättäneet ne paremmin rauhaan. Kukat ovat läheltä nättejä ja niiden väri hehkuu auringonvalon osuessa niihin. Annan siis kasville mahdollisuuden.

Ennen reissua kuvatut tummapärskäjuuren kukat.

Mantsuriankärhö kukkii komeimmillaan.

Joka paikkaan levittäytynyt mantsuriankärhö oli ehtinyt viikossa parhaaseen kukintaansa ja tuoksu nuotiopaikalla on huumaava. Oman lisänsä siihen tuovat tuoksuherneet, joita on lisää kuvan ulkopuolella. Tuoksuherneet ovat kukkineet siemenpalkojen määrästä päätellen runsaasti myös reissumme aikana ja minulla meni aika pitkä tovi napsia ylimääräiset palot pois. Aivan kuvan oikeassa laidassa pilkistelevän sinisen ritarinkannuksen luokse istutin viimeisen syysvuokoista. Sillä on kavereina mm. valkoista isotähtiputkea, loistokärhöt 'Innocent Blush' ja 'Polish Spirit' sekä atsaleoja ja tummanpunainen syysleimu 'Starfire'. Värien puolesta syysvuokon pitäisi siis sopia hyvin myös sinne.

Loistokärhö 'Innocent Blush'

Harson läpi kasvanut tomaatti.

Tietysti reissun jälkeen piti tarkistaa myös kaikki ruukkuistutukset. Pyysin ystävääni kastelemaan kerran tomaatit mutta muut kasvit saivat pärjätä omillaan. Viikolla oli ollut melko viileää, mikä ei yhtään haitannut tällaisessa tilanteessa, kun kasvien piti selvitä monta päivää kastelematta. Viikossa ei tunnu tapahtuvan paljon mitään silloin kun on itse joka päivä paikalla mutta heti kun lähdet pois, niin johan kaikki villiintyy. Tomaatitkin kasvavat varjostamassa olleiden harsojen läpi niin, ettei harsoa saa enää pois repimättä reikää hieman isommaksi. Kaikki tomaattini ovat pensastomaatteja, joista ei tarvitsisi napsia varkaita pois, mutta taidanpa silti käydä jonain päivänä hieman saksimassa viidakoksi villiintynyttä tomaattirivistöä.

Villiä ja vehreää. Hieman liiankin villiä...

Osasyy tomaattien rehotukseen lienee korkeaksi kasvavien tomaattilajikkeiden määrä. Tuli vain kylvettyä keväällä liian monta kookasta lajiketta ja liian vähän matalia. Kun ylhäältä alaspäin riippuvat tomaatitkin ovat kasvaneet massiivisiin mittoihin, ei väliin jää kovin paljoa ilmatilaa. Oikeastaan nyt voisi jo alkaa napsia latvaversoja lyhyemmiksi, jotta tomaatit keskittyisivät kasvun sijaan kypsyttämään kaiken lehtimassan seassa piilottelevat raakileet. Yhdessä amppelitomaatissa olikin jo muutama melkein kypsä tomaatti ja parissa pensastomaatissa alkoi näkyä hienoista värinmuutosta. Nyt kun saisi aurinkoista säätä, niin johan tulisi vauhtia kypsymiseen.

Helokukonharjat kukkivat varjoon nostetussa ruukussa.

Tänä vuonna onnistuin hieman viime vuotta paremmin helokukonharjojen kanssa. Kaksi ruukkuun istutettua kasvia on kasvanut komeasti ja ne kukkivat nyt. Maahan istutetutkin kukkivat mutta ne ovat jääneet taas yhtä pikkuruisiksi kuin viime kesänä. Samankokoisia olivat kaikki taimet, kun alkukesällä niitä maahan istuttelin. Helokukonharja siis viihtyy ruukussa selvästi paremmin kuin kukkapenkissä. Olisipa kiva tietää, mikä noin suuren eron perimmäinen syy on. Tarvitseeko kasvi kenties juurilleen enemmän lämpöä mitä maassa on vai onko hän vain höttöisen säkkimullan ystävä? Saman verran kanankakkaa taimea kohti laitoin maahan ja ruukkuihin, minkä lisäksi olen välillä lorauttanut myös maassa kasvaville helokukonharjoille kesäkukkalannoitevettä.

Tiukukärhö 'Arabella'

Päivän kärhöksi valikoitui tänään aurinkopenkissä kukkiva 'Arabella'. Se on toistaiseksi hieman matalampi kuin viime kesänä, vaikka alkaakin jo ylettää tukensa huipulle. Viime talvi ei tainnut olla ihan 'Arabellan' mieleen ja se pohtikin aika pitkään, noustako vai ei. Nousi kuitenkin lopulta ja vielä aika runsaanakin. Tässähän sillä on vielä loppukesä aikaa kasvaa ja kukkia.