Haaste: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin

Pauliina Kukka & Kaali -blogista kehitti alistuskonjunktioista kivan haasteen, jossa on tarkoituksena on jatkaa lauseita. Pauliina haastoi mukaan heidät, joiden kodissa on kukkatapetti. Meillä ei sellaista ole, tosin askartelutarvikkeiden seasta löytyi kyllä joitakin kukkakuvioisen tapetin palasia. Onneksi Kottikärryn kääntöpiirin Päivi haastoi mukaan he, jotka tykkäävät itsekasvatetuista tomaateista. Siihen oli helppo tarttua, sillä mikäpä voittaisi suoraan puskasta nyppäistyä, auringon ja kesän lämmön kypsentämää herkkutomaattia.

Pidän siitä, että kevät on ihan kohta. Vihreyden lisääntyminen, valo ja kevään äänet tuovat energiaa ja virkeyttä.

Kerrannaiset valkovuokot.

En olisi arvannut, että syksyn ja talven pimeimmät kuukaudet voivat mennä hujauksessa ohi. Elämä on ollut viimeisen puolen vuoden ajan niin kiireistä, että aikakin on kulunut kuin siivillä.

Et ehkä tiennyt, että en pidä tuulesta. Tuuli saa kylmän sään tuntumaan jäätävältä joka vuodenaikaan. Kesällä tuuli saattaa joissain harvinaisissa poikkeustilanteissa ollakin virkistävää, mutta muuten en yhtään pidä vaatteiden läpi puskevasta viimasta. Talvella kylmän saa pidettyä paksuilla vaatteilla loitolla, mutta ei ole keksitty sellaisia vaatteita, joissa tarkenisin tuulisella talvikelillä.

Olen valmis ahertamaan, jotta tavoitan haluamani. Olipa kyse puutarhasta, työstä tai opinnoista, niin minulla on tapana saavuttaa tavoitteeni (se on sitten ihan eri kysymys, mihin sen rimani missäkin tapauksessa laitan...).

Koska haluan puutarhaani paljon kärhöjä, tutkin aina huolellisesti puutarhamyymälöiden hyllyt.

Mantsuriankärhö kukki runsaasti viime kesänä.

Minun kesäni alkaa siitä, kun aurinko paistaa, on edes 15 astetta lämmintä ja puutarhassa alkaa olla enemmän vihreää kuin ruskean eri sävyjä.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, nautin lämpimästä kesäsäästä.

Jos toiveeni toteutuu, kaikki kärhöt heräävät tänä keväänä hyvävointisina ja kasvavat komeampina kuin koskaan.

Vaikka en pidä kivien saumojen kitkemisestä, teen sitä silti. Kun on mennyt kivipolkuja ja kivikkoja tekemään, on ne pidettävä siisteinä, vaikka puuha olisi miten tympeää tahansa.

Viimeiset pari metriä vielä kitkettävänä tästä polusta.

Puutarhurina olen kuin orava; eksyn usein puuhasta toiseen fiiliksen mukaan. Ulkopuolisesta katsojasta saattaa näyttää siltä, että hommassa ei ole minkäänlaista logiikkaa. Kasvejakin tulee jemmattua vähän sinne tänne enkä aina heti muista, mihin niitä "talvivarastoja" on tullut kätkettyä.

Kunhan lumet sulavat, alkaa vimmattu piippojahti ja kuopsuttelu. Sitä mukaa kun kukkapenkkiä sulaa, sinne pitää päästä näpräämään ja vähintäänkin tutkimaan, mitä on talven jäljiltä hengissä.

Ellei minulla olisi puutarhaani, varmaan askartelisin, piirtäisin, lukisin tai tekisin käsitöitä enemmän.

Loistokärhö 'Ville de Lyon'.

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä puutarhapuuhat jatkuvat aivan samankaltaisina kuin ennenkin.

Haastan mukaan sinut, jonka sydämessä on erityinen paikka köynnöksille.

Koska kukkii? -haaste

Ja niin on tullut taas aika laittaa liikkeelle jo perinteeksi muodostunut kukkakevään odotteluhaaste. Tarkoitus on siis veikata jo hyvissä ajoin, milloin omassa puutarhassa alkaa nuppuja poksahdella auki ja vielä päättää etukäteen veikattavat lajit. Eteläisessä osassa pitkää maatamme on jo ylpeydellä esitelty nuppuilevia lumikelloja, joten minulle tuli vähän kiire laittaa haaste kiertämään. Niille, joille tämä haaste ei ole entuudestaan tuttu, täsmennettäköön, että nuppuilevaa kasvia ei valitettavasti voi ottaa arvailuun mukaan. Sehän olisi aivan liian helppoa. Valitsemasi kasvin pitää olla tiukasti lepotilassa, olipa se sipulikukka, perenna tai puuvartinen. Esikasvattamasi kesäkukatkaan eivät siis sovi tähän kisaan.

Hyasintti 'Woodstock'

Jos on kukinnan alun veikkaaminen ollut vaikeaa aiempina vuosina, kun meillä on ollut melkein metrisiä lumihankia, niin ei se tunnu näillä hädin tuskin 30-senttisillä hangillakaan yhtään helpommalta. Perinteisesti hanget ovat voineet kasvaa melkoisen paljonkin helmi-maaliskuun lumituiskuissa. Toisaalta paksun lumiviitan suojassa maa on saattanut olla joko täysin sulaa tai ainoastaan ihan pinnasta vähän kohmeessa. Se vauhdittaa niin lumien sulamista kuin kasvien heräämistäkin. Nyt maa on melko varmasti roudassa syvemmälle, sillä pakkasta on ollut välillä aika paljonkin. Tätä kirjoittaessa mittari näyttää -16 astetta (tänään postausta viimeistellessä pakkasta on vain neljä astetta).

Monena talvena hanget ovat yltäneet tässä vaiheessa aidan yläreunaan asti.

Kuten ylläolevasta kuvasta voitte päätellä, lumitilanne on täälläkin hyvin poikkeuksellinen tänä talvena. En osaa yhtään arvata, nopeuttaako vai hidastaako se kukinnan alkamista, mutta tuskinpa sitä pystyy kukaan ennustamaan. Ryhdytäänpä siis heittelemään enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia. Varhaisista kevätkukkijoista valitsen tänä vuonna mukaan posliinihyasintin. Veikkaan sen kukkivan jo 25.4. Posliinihyasinttien kohta talon eteläpäädyssä sulaa yleensä hyvin nopeasti.

Tässä luumutarhan posliinihyasintteja yhdessä 'Barr's Purple' -tähtisahramien kanssa.

Seuraavana kukkii sinivuokko 6.5. Tämä on vähän riskialtis veikkaus, sillä sinivuokkoa on puutarhan varjoisammassa osassa, joka ei yleensä sula ensimmäisenä. Toisaalta lunta on nyt sen verran vähän joka puolella, että kinokset varmaan sulavat suht samaa tahtia joka puolella puutarhaa. Ainoastaan todella aurinkoinen kevät ja samaan aikaan sattuvat napakat yöpakkaset saattavat tehdä selvempää eroa aurinkoisten ja varjoisten kohtien sulamisvauhtiin.

Sinivuokko

Kolmanneksi veikattavaksi otan lehtoimikän, joista ensimmäinen voisi puhjeta kukkaan 8.5. Imiköiden kukinnan alku on aina täysi arvoitus. Ne työntävät nuppunsa näkyviin hyvinkin nopeasti ja voisi luulla, että ne poksahtavat auki samaa tahtia kuin kevätkurjenmiekat sun muut kevään aikaisimmat kukat. Siis suunnilleen niin, että yhtenä päivänä huomaat piiponkärjen pilkistävän mullasta ja seuraavana päivänä kukka onkin jo auki. Eipä vain käykään niin; lehtoimikän nuput pohdiskelevat syntyjä syviä ties miten pitkään ennen kuin ensimmäinenkään niistä uskaltaa raottaa terälehtiään. Kai ne kuulostelevat, joko on pörriäisiä liikenteessä ennen kuin avaavat mesibaarinsa.

Varjokujan lehtoimikät ovat yleensä ensimmäisinä kukassa.

Vanhoista haastepostauksista huomasin, etten ole veikannut kertaakaan tarhajouluruusujen kukintaa. En löytänyt niistä syksyllä kukkanupuiksi tunnistettavaa kasvustoa, joten poikkeuksellisen aikaista kukintaa ei liene luvassa. Mitä pidemmälle keväässä mennään, sitä vähemmän huhtikuun sään ailahtelut vaikuttavat kevään etenemisvauhtiin. Siispä tarhajouluruusu ja hyasintit alkavat kukkia suunnilleen normaaliaikataulussaan toukokuun puolivälissä, 16.5.

Tarhajouluruusu 'Hello Amber'.

Haastan mukaan Kivipellon Sailan, Rikkaruohoelämää ja Saaripalstan koska heidän puutarhoistaan taisi jo löytyä lumikellon nuppuja ja muitakin piipottelijoita. Heillä ei siis ole aikaa vitkutella, jos haluavat osallistua haasteeseen.

Jouluhyasintteja, vaaleanpunainen hyasintti 'Fondant' sekä kevättähtien jämiä.

Säännöt: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Jos käyt laittamassa kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista), muiden on kätevä käydä sieltä tarkistamassa, ketkä ovat jo osallistuneet haasteeseen. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Jännittäviä veikkailuhetkiä!

Puuhastelua viikon varrelta

Päivät kuluvat kuin huomaamatta arjen pyörityksessä. Talven etenemisen huomaa lähinnä päivien pidentymisestä. Lunta on meillä 20-30cm, mikä on todella vähän normaalitalveen verrattuna. On se kuitenkin tyhjää parempi ja onneksi ei ole ollut vielä mahdottoman kovia pakkasiakaan.

Yön aikana satanut pakkashöttölumi teki pensashanhikeista puuvillan näköisiä.

Tänä talvena ei ole tarvinnut lumitöissä liiemmin huhkia. Silloin kun lunta on satanut, sitä on tullut vain muutamia senttejä ja usein nekin ovat sulaneet lähipäivien aikana pois. Nyt on ollut muutaman päivän ajan kymmenisen astetta pakkasta, joten jokainen satanut lumihiutale on myös kasvattanut lumikerrosta. Talventörröttäjät ovatkin nyt kauneimmillaan, kun ne ovat saaneet pehmoiset karvahatut päälleen. Vielä puoliltapäivin taivas oli pilvessä, joten kuvat ovat ikävän harmaita. Enpä vain arvannut, että muutama tunti myöhemmin aurinko pilkistelisi pilvien raoista ja kaikki olisi kirkkaamman ja raikkaamman näköistä. Tosin tätä iltapäivällä naputellessa taivas on taas mennyt pilveen ja ilmeisesti aurinkokin alkaa olla jo aika lähellä taivaanrantaa, vaikka sen virallinen laskuaika onkin täällä vasta viideltä.

Hyvin näkee vielä kulkea puutarhassa kukkapenkkejä väistellen.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' kurkottelee pontevasti kohti valoa.

Huono-onnisesta chilikylvöksestä nousi kuin nousikin yksi taimi. Kylvin samaan ruukkuun toisen siemenen, jotta kesän chilisato ei jäisi yhden kasvin varaan. Muitakin kylvöjä olen vihdoin ehtinyt tekemään. Tänään multaan pääsi muutama paprika 'California Wonderin' siemen, pussinpohjalle unohtuneet kolme kelloköynnöksen siementä sekä mahdollisesti vähän turhan antelias ripsaus valkoista lobeliaa. Niissä on yleensä hukkaprosentti aika suurta, joten eiköhän taimia ole toukokuun lopulla juuri sopivasti jäljellä. Kasvimaan suunnitelma pitäisi tehdä kuukauden sisällä, jotta tietäisi, montako tomaatinsiementä voi laittaa kasvamaan. Yritän nyt malttaa tomaattien kylvön kanssa sinne maaliskuun puoliväliin. Joka kevät on tullut todettua, että aikaisemmin kylvetyt aiheuttavat enemmän hankaluuksia loppukeväästä eikä sato silti valmistu yhtään aikaisemmin. Jos sitä vaikka vihdoin tänä keväänä olisi oppi mennyt perille.

Mitään ei pitänyt siemenhyllyiltä ostaa, mutta nämä nyt kuitenkin hyppäsivät ostoskoriin.

Helposti sitä puutarhaihminen näyttää pyörtävän puheensa ja kaikki hyvät aikomukset ainakin mitä tulee siemen- ja kasvihankintoihin. Olin aiemmin vakaasti sitä mieltä, että tänä kesänä käytetään vanhoja varastoja vähemmäksi eikä hamstrata mitään uutta. Sitten jossain vaiheessa tuli mieleen, että hunajakukkaa ei viime kesänä kasvimaalla enää kasvanut, joten uutta siemenpankkiakaan sinne ei siis muodostunut. Hunajakukka on pörriäisten mieleen ja sopii myös syyskesällä kasvimaan aukkopaikkoihin viherlannoituskasviksi kylvettäväksi, joten sen siemeniä pitää ehdottomasti hankkia. Sitä en ymmärrä, miten puna-auringonkukka päätyi mukaan samalla ostosreissulla. Olen kuitenkin hieman ylpeä siitä, että siemenhankinnat jäivät sillä kertaa vain näihin kahteen pussilliseen, vaikka houkutuksia oli vaikka miten paljon.

Santukat saivat väljemmät kasvuolosuhteet.

Kylvöpuuhista oli luontevaa jatkaa muihin multapuuhiin. Esikoinen on joulusta lähtien kysellyt, voisiko hänen rahapuunsa istuttaa kullanväriseen suojaruukkuun. Nyt on jo sen verran valoisaa, että pienessä purkissa asustellut rahapuu pääsi isompaan ruukkuun, jonka sai sujautettua lapsen himoitsemaan purkkiin. Luultavasti rahapuulle tulee nyt uuden mullan ja valon lisääntymisen myötä kunnon kasvupyrähdys. Samoilla multasotkuilla erottelin kolme olosuhteiden pakosta (+laiskuudesta) samassa ruukussa asustellutta santukkaa omiin ruukkuihinsa. Vasta yksilöitä toisistaan erotellessa huomasin, että kolmas taimi oli jäänyt pahasti kahden isomman puristuksiin. Nyt luulisi senkin lähtevän reippaampaan kasvuun, kun ei tarvitse kyhjöttää lehdet supussa toisten välissä. Nyt vain odotellaan, milloin santut innostuvat kukkimaan.

Ja pussissa oli taas juuri sitä lajiketta mitä piti...

Eteiseen tuotu kukkasipuli-istutus on alkanut puskea ensimmäisiä nuppuja näkösälle ja kävi hyvin selväksi, että kultasahramipussissa ei ollut 'Blue Pearlia'. Ainakin kaikkien nyt nupulla olevien lajike saattaa olla 'Romance', jota minulla on jo ennestään keltaisessa nurkassa. Tai ainakin oli. Syksyllä nimittäin näytti siltä, että joku myyränroikale oli käynyt tekemässä täsmäiskuja juuri niihin kohtiin, joissa oli kevätsahrameita. Toivottavasti ei ole löytänyt kaikkia. Ruukussa kasvavat ovat sentään turvassa nelijalkaisilta tuholaisilta. Toivoisin kyllä, että loput olisivat oikeaa lajiketta tai edes jotain sinistä. Pörriäiset kun tuntuvat pitävän enemmän sinisävyisistä kuin keltaisista kevätsahrameista. Hyasinteissa näkyi jo nuppuja mutta niillä menee vielä jonkun aikaa ennen kuin pystyy sanomaan, onko niidenkään lajike oikea.

Ystävänpäivätapahtumasta saatu kimppu.

Leikkokukat piristävät aina ja erityisen paljon talvella. Hieman kyllä jännitti kuskata kukkia autolle pelkässä sellofaanikääreessä, kun pakkasta oli seitsemän astetta ja matkaa useampi sata metriä. Onneksi sentään auto oli lämmin. Toistaiseksi kukat näyttävät virkeiltä, joten ehkä muovi suojasi niitä riittävästi kylmyydeltä. Pinkiksi värjätyt jänönhännät näyttivät houkuttelevan pehmeiltä ja niitähän piti tietysti silitellä heti ensimmäisenä paketin avattuani. Olivat valitettavasti karkeampia kuin miltä näyttivät. No, eipähän leikkokukkakimppuja ole siliteltäväksi tarkoitettukaan.

Sähäkän pinkit jänönhännät.

Näiden kukkakuvien myötä toivotan teille blogiystäväni hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää!

Helmikuinen pihakierros

Mantsuriankärhöstä löytyikin siemeniä.

Täytyy sanoa, että eipä ole monena vuonna ollut näin helppoa tehdä pihakierrosta helmikuussa. Vähintäänkin on pitänyt vetää housunlahkeet kunnolla kenkien varsien päälle, jotta ei tarvitsisi kierroksen päätteeksi ravistella lunta sukista. Nyt lunta on avoimilla paikoilla juuri ja juuri parikymmentä senttiä, mikä on näillä seuduilla todella vähäinen määrä. Onneksi pakkastakaan ei ole ollut kovin paljoa, jos ei viime tiistain -22 astetta lasketa. Eilen oli niin kaunis päivä, että olisi voinut luulla pakkasta olevan paljonkin, mutta lämpötila oli melkein nollassa. Kerrassaan erikoista, mutta en todellakaan valita!

Vanhat kärhön ja tuoksuherneen versot jätin jänisten evääksi.

Keräsin viimekesäisiä tuoksuherneen ja loistokärhöjen versoja nuotiopaikalta jäniksille syötäväksi. Jätin kasan loistokärhö 'Ville de Lyonin' tyvelle, jonka vierestä rusakot ovat kulkeneet puutarhaan. Toiset jäljet kulkivat kuvan alareunasta vasemmalla olevan nuotiopaikan läpi. Jospa rusakot löytäisivät tarjolle jätetyt sapuskat ja kääntyisivät vatsat täysinä takaisin metsään sen sijaan että etsisivät jälkiruokaa puutarhasta. Onneksi suojaverkoissa riittää vielä hyvinkin korkeus pitämään pitkäkorvat poissa ainakin arvokkaammista puuvartisista.

Siinä on hajaannuttu 'Laatokan Helmen' molemmin puolin.

Ihan huvikseni tai pelkän aurinkoisen sään vuoksi en ulkoilemassa käynyt, vaikka toki sekin oli ihan virkistävää. Varsinainen asiani oli perennakylvösten hankeen hautaaminen. Sain kylvettyä perennojen siemenet jo viime sunnuntaina mutta viikolla ei ollut aikaa (tai ehkä ennemminkin inspiraatiota) käydä viemässä niitä ulos. Ruukut olivat kiltisti ulkoeteisessä odottelemassa kylmäkäsittelyyn pääsyä. Toivottavasti siemenistä kasvaa reippaita täydennystaimia kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Ja toivottavasti itämisprosentti olisi kohtuullinen eikä erittäin hyvä tai olematon. Muutama pussi tuli nimittäin tyhjennettyä kokonaan, ettei pussin pohjalle jäisi vain pientä hyppysellistä siemeniä. Joitain aiempina keväinä huonosti itäneitä siemeniä ripottelin myöskin reippaammin, jotta saisin edes muutamia taimia.

Pitihän se kylvää taas tänäkin talvena perennoja (tässä siemenet ovat vielä peittelemättä).

Merkkasin kylvökset hyväksi havaitsemallani numerokoodauksella. Numeroiden takaa löytyy tänä vuonna: 1. keltatörmäkukka, 2. ripsureunainen tarhakylmänkukka, 3. kivikkotörmäkukka, 4. kaukasiantörmäkukka, 5. lapinvuokko, 6. amerikanvuokko, 7. tummansininen kurjenmiekka, 8. tarhapunahattu 'Sunseeker's Red', 9. vuorijumaltenkukka, 10. alppiasteri, 11. sinikatana 'Alba', 12. etelänmunkki, 13. punainen tarhakylmänkukka, 14. patjarikko, 15. tarhakellukka 'Mai Tai', 16. kissankello, 17. syyshohdekukka. Laatikkoon tehty kylvös on tarkoitus pitää ulkona koko ajan. Siinä on pääasiassa sellaisia lajeja, joista ei ole kiire saada taimia. Kylvin niitä vähän niin kuin varmuuden vuoksi, jos vaikka sattuukin tulemaan talvituhoja. Ruukuissa taas on lajeja, joissa kävi kato viime talvena ja joita haluan ehdottomasti lisätä. Ne on tarkoitus nostaa jo ennen lumien sulamista säistä riippuen joko ulkoeteiseen tai ulkovarastoon ottamaan alkuvauhtia. Tällainen pieni porrastus helpottaa ruukkuruljanssia, kun osan taimista saa ruukuttaa suurempiin purkkeihin siinä vaiheessa kun osa pitää koulia ensimmäistä kertaa.

Vakiopaikka kylmäkäsiteltäville kylvöille oli tänä vuonna nopea lapioida.

Olen jo muutamana vuonna haudannut kylmäkäsiteltävät kylvökset kasvimaalle yrttilavan viereen. Siihen kertyy yleensä hyvin lunta ja jos ei, niin sitä saa helposti etupihaa kolatessa lykittyä niin yrttien kuin kylmäkäsiteltävienkin suojaksi. Nyt yrttilavan luona oli korkeimmassa kohdassa kolmisenkymmentä senttiä lunta, joten eipä kovin montaa kertaa tarvinnut lapiota heilauttaa. Viime talvena näihin aikoihin tuossa kohdassa oli lunta melkein metrin verran, joten en silloin edes yrittänyt päästä noin pitkälle lavan viereen. Mitäpä sitä suotta huhkimaan hullun lailla, kun vähempikin riittää.

Nyt ovat niin lava kuin kylvökset vähän paremmin suojassa kylmältä.

Aika onneton kasa lunta tuli tuohon haalittua mutta onhan sekin vähä tyhjää parempi. Luultavasti lava on kokonaan jäässä, vaikka katkoinkin syksyllä pakkasten tultua pihdasta joitakin oksia suojaamaan yrttilavassa kasvavia timjameita ja salviaa. Lumi kuitenkin suojaa routaista lavaa kylmenemästä enempää, jos (tai varmaankin kun) tulee taas kovempia pakkasia. Voisin kuvitella, että kasveille on mukavampi, jos juuret ovat -1-asteisessa mullassa kuin -25 asteessa. Toisaalta lumikasa suojaa myös plussakeleiltä, sillä eihän voi olla hyväksi, jos multa sulaa ja jäätyy vuorotellen pitkin talvea. Niin paljon ei kuitenkaan lumen lapionti innostanut, että olisin lähtenyt hakemaan sitä yhtään kauempaa. Nytkin sitä piti haalia seuraavien lavojen välistä, johon tuuli oli kinostanut vähän isomman kerroksen.

Ei tarvitse arvailla, missä mahtavat lavakaulukset piilotella. Syyskylvösten merkkikepitkin näkyvät.

Kompostorikin on vähän kärsinyt lumisuojan puutteesta, vaikka leutojen säiden ansiosta se ei olekaan jämähtänyt umpijäähän koko talvena. Tammikuussa kompostori oli pitkän aikaa melko lähellä jäätymispistettä mutta ei kuitenkaan jäätynyt. Tyhjensin puolivalmista tavaraa pari viikkoa sitten ja sen jälkeen kompostori hyrähtikin kunnolla käyntiin höyryten parhaimmillaan melkein 60 asteessa. Tai mistä minä tiedän, onko se noussut sitäkin korkeammalle, kun en ole käynyt joka päivä sitä tarkistamassa. Hyvin olivat kuitenkin ne vähäisetkin lumet sulaneet kompostorin kylkien ympäriltä.

Helmikuun alussa kompostorissa oli lämmintä.

Kompostorilta lähtiessäni huomasin autotallin nurkalla myyrien tai hiirien moottoritien. Varaston puolella on kaksi loukkua mutta niihin ei ollut tällä kertaa jäänyt saalista, vaikka hyvin todennäköisesti otukset saattavat käydä myös varaston puolella. Ainakin aiemmin talvella loukkuihin on jäänyt säännöllisesti myyriä ja yksi päästäinenkin. Jälkijonoja kulki myös autotallin toisesta päästä kohti naapurin lintulautaa, joten oletettavasti pikkutuholaiset juoksevat autotallin seinustaa myöten lintulaudan alle ruokailemaan ja palaavat vatsat täynnä takaisin kukkapenkkiini. Sen verran kiusaa niille tein, että talloin jälkijonon päästä syysleimujen juurelta löytyvät lumitunnelit mataliksi. Maa on roudassa, joten mahdollisille mullan sisällä kulkeville tunneleille en mahtanut mitään. Harkitsin hiirenloukun laittamista autotallin seinän viereen, mutta en keksinyt, miten olisin suojannut sen linnuilta ja oravilta. Myyrät pitäkööt kuitenkin varansa, sillä heti kun käyttökelpoinen idea tulee mieleen, helposta reitistä herkkupöytään tuleekin vaarojen täyteinen tantere.

Kiireisten puutarhavieraiden jäljet risteävät puhtaalla lumella.

Hyvää viikonloppua!

Kurittomat kasvit

Tammikuusta on sujuvasti valuttu vesisateen ja sohjon mukana helmikuulle ja nyt näyttäisi onneksi siltä, että valuminen hidastuu, sillä ainakin täällä on sää vihdoin kääntynyt pienelle pakkaselle. Liekö poikkeuksellisen lämmin tammikuu vai mikä syypäänä, mutta tämän huushollin kasvikunta on heittäytynyt suorastaan kurittomaksi. Minun piti alun perin pitää hyasintti-krookusruukkua kellarissa ainakin maaliskuun alkuun saakka mutta sen verran pitkiksi varsinkin krookuksen piipot siellä venyivät, että päätin tuoda istutuksen valoisampaan yli kuukauden etuajassa. Ruukku on ollut välillä ulkonakin mutta sekään ei ole kasvua hidastanut. Viikossa täysin valkoiset piipot ovat vihertyneet ihmeen paljon, vaikka päivät ovat olleet tuskallisen pimeitä.

Kellarin kurittomat hattivatit piti kiikuttaa jo ulkoeteiseen.

Olen tullut siihen tulokseen, että ritarinkukat jos mitkä ovat ainakin minun hoivissani kasveja, jotka vain eivät suostu tekemään niin kuin niiden kuuluisi. Jouluksi ostamani 'Magic Green' kukki kiltisti kahdella kukkavanalla mutta jäi sen jälkeen kuukaudeksi murjottamaan. Ei näkynyt uutta nuppuvanaa eikä edes lehdenkärkiä. Nyt onneksi sipuli on alkanut työntää lehtiä, joten elossa se on selvästi. Toinen tottelematon on viimevuotinen  'Cherry Nymph', jota yritin turhaan saada asettumaan levolle viiden kuukauden ajan. Viimeisen kuukauden ajan ruukku oli pilkkopimeässä mutta eipä sekään auttanut. Nyt luovutin ja toin mokoman jääräpään keittiön ikkunalle valoon ja normaalisti kasteltavaksi.

Tämänvuotinen 'Magic Green' vasemmalla, kuriton 'Cherry Nymph' oikealla.

Minusta tuntuu, että Cherryn sipuli on tässä tahtojen taistelussa vähän kutistunutkin siitä mitä se oli syksyllä kastelun loputtua. Varmaan jatkuva lehtien työntäminen ilman vettä, valoa ja ravinteita on kuluttanut sipulista energiaa (oma on kyllä vikansa, mitäs ei suostunut talvilevolle!). Pitäisiköhän minun siis unohtaa jatkossa kaikki ritarinkukkien hoito-ohjeet ja antaa sipulin itsensä päättää, milloin on sopiva hetki levätä ja milloin on kasvun aika? Sen ainoan kerran kun sain joululta säästetyn sipulin menemään kasvukauden jälkeen sopivaan aikaan levolle, se ei suostunut heräämään ja syykin selvisi, kun sipulista löytyi narsissikärpäsen toukka. Jääräpäisyys näyttää olevan ritarinkukissa yleinen piirre, sillä viskasin tavallisen valkoisen ritarin sipulin ulkoeteiseen hyasinttien kanssa samaan pahvilaatikkoon odottamaan kevättä. Ei ollut tarkoitus säästää sitä, mutta sielläpä se on kylmän eteisen nurkassa työntänyt melkein metriset lehdet. Taisi säikähtää kompostikutsua ja päätti osoittaa olevansa hyvin elinvoimainen. Luultavasti en aio heltyä...

Hyasintit odottavat puutarhaan pääsyä, ritarinkukka kompostia. Ehkä...

Vallattomia kasvuhaluja esiintyy myös kakkoslaadun tuoksuherneissä, jotka laitoin ihan vain huvikseni kylvölautalle nähdäkseni niiden itämiskyvyn. Itävyys oli todella hyvä, vaikka siemenet olivat epämääräisen muotoisia, haljenneita ja minikokoisia. En raskinut viskata niitä(kään) kompostiin, vaan istutin ruukkuun ja laitoin ulkoeteisen valoisimmalle ikkunalle. Ovathan ne vähän honteloita mutta selvästi ulkonäkö ei ole peruste syrjiä siemeniäkään. Hyvin pärjäävät elämässä ne missikisoihin kelpaamattomatkin yksilöt. Latvoin jo pisimpiä, jos se vähän hillitsisi enimpiä kasvuhaluja.

29.12.-24 kylvölautalle laitetut siemenet pääsivät multaan tammikuun alussa.

Saa nähdä, millainen sekasotku noista tuoksuherneistä vielä tulee kevään mittaan. Onpahan jotain seurattavaa tylsien talvipäivien lomaan. Tuoksuherneiden kanssa samaan aikaan lautalle laitetuista hopeaputouksen siemenistä sen sijaan ei ole itänyt yksikään. Taisivat olla liian vanhoja. Huonoa itävyyttä näyttää olevan myös chileissä, mutta siinä syypää taitaa olla siementen sijaan kasvattajassa. Unohdin nimittäin kastella kylvöksen eräänä aamuna ennen töihin lähtöä. Silloin se olisikin ehkä ollut vielä pelastettavissa. Myöhään illalla muistin purkin, jonka olin vieläpä nostanut haalean leivinuunin päälle vähän huoneenlämpöä lämpimämpään. Pahaksi onneksi juuri sinä päivänä isäntä oli lämmittänyt uunia ja kylvös oli sekä tulikuuma että rutikuiva köppyrä. Kyllä osaa ihminen olla muistamaton! Seurailen vielä varmuuden vuoksi viikon verran, jos joku siemen vaikka olisikin säilynyt elinkelpoisena. Sen jälkeen on kuitenkin laitettava uusia tulemaan, jos ei mitään ala nousta.

Eteisessä talvehtiva stevia on herännyt.

Huolimattomuus meinasi kostautua myös stevian kanssa. Minun piti leikata siitä jo syksyllä lehtiä talteen joko kuivattavaksi tai pakastettavaksi mutta sehän sitten unohtui. Loppusyksyn-alkutalven pimeydessä lehdet nuupahtivat ja ruskettuivat, joten siihen meni se kokeilu. Harmittelin jo, että koko puska on nyt varmaan menetetty. Toinen rungoista säilyi kuitenkin vihreänä, joten annoin stevian olla edelleen ikkunalla ja kastelin sitä samalla kun muitakin kasveja. Nyt juuresta on herännyt uusi pieni verso. Miten noinkin pieni elonmerkki saa olon tuntumaan niin keväiseltä! Heti tuli mieli kylvää jotain. Olisikohan vihdoin aika tehdä perennojen hankikylvöjä?