Kukka lautasella, osa 3

Tämän kesän viimeinen kukkakattaus tulee tässä. Kukkien maut selviävät hetken päästä mutta värisävyt ainakin ovat erittäin herkullisia. Viimeiseen lautaselliseen valikoituikin oikein vahvoja loppukesän ja syksyn sävyjä. Mitä luulet, maistuvatko nämä kukkaset yhtä hyvältä miltä näyttävät?

Eturivissä kuunlilja, pari erilaista verenpisaraa ja syysleimu. Niiden takana mm. jättiverbena, ruiskaunokki, lisää syysleimuja, suklaakosmos ja petunia.

Kuunliljan kukan vasemmalla puolella on pari punavärimintun yksittäistä kukkaa. Niiden takana oransseja krasseja.

Jättiverbena: Ihan hyvä, makeahko ja hyvällä tavalla kukkainen maku.

Kuunlilja: Makea, mehevä, yllättävän hyvä. Jos ei mitään muuta syötävää ole, mutta kuunliljat kukkivat komeasti, niin kyllä niistä edes pikkuisen vatsantäytettä voi napsia. Plussaa näissä on se, että heteet ja emit jäävät kukkavarteen kun yksittäisiä kukkia vetelee irti, joten ei tarvitse niitäkään vatsa kurnien nypsiä irti.

Kosmos: Maistuu ruohoiselta, ei kovin paha mutta ei hyväkään. Suklaakosmos oli parempi, vaikka ei suklaalta maistunutkaan. En taida lähteä näitä salaattiin keräämään.

Suklaakosmos ja ruiskaunokki ovat melkein saman sävyiset. Kosmoksen vieressä jättiverbenan ja suklaamintun kukinnot sekä valkoinen syysleimu ja tummanpinkki petunia.

Krassi: Mieto maku mutta suutuntuma hyvin epämiellyttävä, kuin paperinenäliinaa pureskelisi.

Petunia: Makeahko, vaikka maussa oli samalla pientä kirpeyttä. Ihan ok. Kumpikin testaamistani väreistä maistui samalta.

Ruiskaunokki: Sitkeä ja melko mauton oli ainakin tämä tummanpuhuva kukkanen. Varmaan näissäkin eri värit maistuisivat samalta.

Sitruunamelissa: Kukka itsessään oli aika mauton, mutta sen sisällä oli iso pisara oikein makeaa mettä. Sen verran vaatimattoman näköisiä ovat sitruunamelissan kukat, ettei ehkä maksa vaivaa keräillä niitä ruuan koristeeksi.

Syysleimuista löytyi kahta eri punaisen sävyä ja valkoinen, niiden keskellä oikein tumma ruiskaunokki. Vihreät lehdet kuuluvat sitruunamelissalle, joka kukkii kovin vaatimattomasti.

Tästä kulmasta näkyy vaalean liilahtava petunia paremmin. Sen edessä on punakosmos.

Suklaaminttu: Selvästi minttuinen, suuta viilentävä maku.

Syysleimu: Makea pureskellessa, leimuinen maku niellessä. Jos sattuu vahingossa kakun mukana koristeet menemään suuhun, niin ei niitä tarvitse sylkeä pois. Eri väreillä ei makueroa.

Verenpisara: Kirpeä, hieman vastenmielinen ja vielä sitkeäkin. Ei yhtään hyvä!

Väriminttu: Makea, purtava, aika hyvä. Ihan kelpo valinta maun puolesta, tosin yksittäisen kukan ulkonäkö ei mitenkään eleganttia loppusilausta jälkkäreille anna...

Tässä krassit ja värimintut lähempää. Värimintuista tulee minulle mieleen nokka auki rääkyvän kalkkunan pää...

Olen tähänkin listaukseen varmistanut Myrkytystietokeskuksen sivuilta kasvien myrkyttömyyden. Jos haluatte maistella muita puutarhan tai luonnon kasveja, kannattaa ehdottomasti varmistaa niiden turvallisuus.

Huom! Astmaatikot ja allergikot maistelkaa kukkia vain omalla vastuulla!

Syksyn viimeinen lautasellinen kukkia.

Nauttikaa värikkäistä kukista joko syömällä tai katsomalla niin kauan kun hallayöt pysyvät loitolla!

Kesäkuun syötäviä kukkia pääset tutkailemaan klikkaamalla tästä ja heinäkuun herkkulautasta täältä.

Kukka lautasella, osa 2

Kukkien maistelu jatkui nyt heinäkuussa, kun uusi erä syötäväksi sopivia kukkia alkoi availla nuppujaan. Tähän postaukseen keräsin kesä-heinäkuun vaihteessa ja heinäkuun alkupuolella kukkivia kasveja, tosin moni niistä jatkaa kukintaansa vielä myöhään syksylläkin.

Toinen kukkalautasellinen kukkia maisteltavaksi. Njam?

Aitohunajakukka: Maistui makealta, tämä olikin todella hyvä tuttavuus.

Basilika: kukka maistuu makeammalta kuin lehdet, mutta maussa tuntee silti selvän basilikan aromin. Oikein hyvä oli tämäkin. Meillä oli kukassa maisteluhetkellä vain tummalehtinen 'Dark Opal', joten en voinut vielä vertailla, maistuvatko muiden basilikojen kukat samalta.

Karpaattien- ja vuohenkello: Kaikki kellokukat ovat syömäkelpoisia, minä maistoin muiden kellokukkien puutteessa karpaattienkelloa. Kukka oli hieman makeahko, muuten aika mauton. Kuvaushetken jälkeen löysin yhden kukkivan vuohenkellon, jota maistoin myös. Aivan samalta maistui kuin karpaattienkellokin. Vuohenkello ei saanut muuten jatkaa kukintaansa alkua pidemmälle, arvaatte varmaan, mitä tarkoitan.

Vasemmalla aitohunajakukka, sitten rucola, ruohosipuli, kirjavalehtisen timjamin kukinto, karpaattienkello ja mesiangervo. Kehäkukan tunnistitte, eikös vain?

Kehäkukka: lajikkeesta/väristä/yksilöstä/kukinnan vaiheesta/tuntemattomasta syystä riippuen maistuu enemmän tai vähemmän kirpeältä. En ole keksinyt mitään logiikkaa siihen, millä perusteella maku määräytyy. Kannattaakin nyppäistä yksi terälehti irti ja maistaa sitä ennen koko kukan poimimista, ettei satu penkin pahanmakuisin yksilö ruokakäyttöön. Jotkut yksilöt ovat nimittäin todella karvaita, toiset jopa melko makeita. Kehäkukan terälehtiä olen ripotellut useinkin salaattiin mutta niitähän voisi käyttää myös leivonnassa.

Mesiangervo: kitkerä, hyvin pahanmakuinen, yöks. Ja tätä käytetään muka yleisesti esim. juomiin ja muihin käyttötarkoituksiin!

Myskimalva: Aika mauton oli ainakin valkoinen malvankukka. Malvat on yleisesti luokiteltu myrkyllisiksi mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita (Myrkytystietokeskus). Löysin muualta sellaisen tiedon, että myskimalva olisi kuitenkin myrkytön ja esim. Maatiaisen sivuilta löytyi monia muitakin malvoja syötävien kukkien osiosta. Veikkaan, että kasvin juuret ja/tai lehdet ja varret ovat lievästi myrkyllisiä ja kukat mahdollisesti myrkyttömiä. Suosittelisin joka tapauksessa olemaan varovainen malvakasvien kanssa ja ehkä mieluummin katselemaan kuin syömään niitä. Itse olin uhkarohkea ja maistoin pienen palasen terälehden reunasta ja elossa ollaan ilman mitään vatsanväänteitä tai allergisia reaktioita.

Oikealla mesiangervo, keskellä violettia basilikaa ja sen yläpuolella valkoapila.

Päivänlilja: maistoin keltapäivänliljan kukkaa. Alkumaku oli mauton, toisena tuli makeahko vivahde, joka hävisi aika nopeasti ja muuttui lopulta vähän tylsäksi. Kylään sattunut vieras kuvasi makua "kukkamaiseksi". Päivänliljassa on melko paksut terälehdet verrattuna moniin herkempiin kukkasiin, joten purtavaa riittää, jos koko kukan meinaa syödä. Myrkytystietokeskus kertoo, että malvojen tavoin päivänlilja olisi myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Toisaalta Aasiassa päivänliljoja kasvatetaan vihanneksena. Myrkytystietokeskus ei sen kummemmin erottele, mikä osa kasvista on myrkyllinen ja mikä ei, joten olisiko tässä sama homma kuin malvojen kohdalla. Käyttäkää omaa harkintaanne.

Rucola: Pikkuisen tympeä, lehdet maistuvat paljon paremmilta.

Ruohosipuli: maistuu samalle kuin varret/lehdet, mutta kyllähän ne kukinnosta irti revityt yksittäiset kukat näyttävät salaatin seassa paljon hauskemmilta kuin vihreä silppu.

Keskellä kehäkukka, vasemmalla keltapäivänlilja, sen yläpuolella syreeni ja sitten valkoinen myskimalvan kukka.

Syreeni: vahvasti kirpeä ja karvas, en tykännyt. Makua voisi kai kuvata myös parfyymimäiseksi. Maistelussa oli puistosyreenin kukkia.

Timjami: Kukka maistuu täysin samalle kuin lehdetkin.

Valkoapila: miedosti ruohoinen, ei mitenkään erityisen hyvä.

Olen tähän listaukseen varmistanut Myrkytystietokeskuksen sivuilta kasvien myrkyttömyyden. Jos haluatte maistella muita puutarhan tai luonnon kasveja, kannattaa ehdottomasti varmistaa niiden turvallisuus.

Huom! Astmaatikot ja allergikot maistelkaa kukkia vain omalla vastuulla!

Tässä vielä koko kattaus.

Hyvin kattava luettelo syötävistä kukista ja myös tietoa monen mausta löytyy Kuu Yrttitarhassa -blogista. Luettelon 1. osaa pääset lukemaan tästä ja tästä toista osaa. Siitäpä vain puutarhurin tyyliin sopivia aterioita koristelemaan!

Kukka lautasella, osa 1

Tänä vuonna otin yhdeksi kasvimaan teemaksi syötävät kukat. Laajensin sitä myös muuhun puutarhaan sen verran, että tutkin, mistä meiltä löytyvistä luonnonkasveista, perennoista ja pensaista uskaltaa kerätä salaatin, jälkiruokien tai juomien koristeeksi kukkia. Netistä löytyy vaikka miten paljon listoja syötävistä kukista mutta enpä kovin moneen sellaiseen törmännyt, jossa olisi kerrottu kukkien mausta mitään. Siispä sellainen täytyi tehdä itse. Tähän ensimmäiseen osaan keräsin meillä näin juhannuksen aikaan kukkivia lajeja. Talven aikana hyvin suunniteltu asia unohtui kevätkiireissä kokonaan, joten aikaisemmat kevään kukkijat jäivät kokonaan maistelematta. Tästä voi kuitenkin etsiä enemmän tai vähemmän maistuvia vinkkejä juhannusherkkujen koristeeksi.

Värikäs kattaus syötäviä kukkasia.

Ahkeraliisa: aika mauton alkumaku, pureskellessa paljastuu miedon kirpeähkö jälkimaku. Ei pilaa jälkkäriä, vaikka sattuisi suuhun livahtamaan.

Ahomansikka: terälehdet hieman karvaita ja kukkapohjus varsin pahan makuinen. Söpö koristeena, mutta mieluummin mansikat mansikoina kuin kukkina.

Bellis eli kaunokainen: miedosti kirpeä, valkoisen ja vaaleanpunaisen välillä ei ollut maussa eroa. Keskusta maistuu pahalta, joten vain terälehtiä kannattaa maistella. Ei pilaa jälkkäriä tämäkään.

Vasemmalta lähtien: metsäkurjenpolvi, lemmikki ja sen alla metsätähti, ahomansikka ja ylimpänä oikealla ahkeraliisa.

Koiranputki: maistuu juuri sille mille tuoksuukin, melko vahvasti pistävän makuinen siis minusta. Samannäköinen mutta huomattavasti paremmalta maistuva korvike koiranputkelle on saksankirveli, jonka kukat maistuvat vahvasti anikselle kuten muutkin osat kasvista. Sen kukkia en huomannut ottaa kuvattavaksi, vaikka se silloin jo kukkikin. Postauksen lopussa sitä vilahtaa pikkuisen yhdessä kuvassa.

Kurjenpolvi: ruohoinen, yöks. Kuvaan päässyt metsäkurjenpolvi maistui yhtä pahalta kuin juuri ensimmäisiä kukkiaan aukova peittokurjenpolvikin. Kukkikoot muualla ja pysykööt poissa ainakin minun lautaseltani!

Laukat: ruohosipuli ei meillä vielä kuki, mutta periaatteessa kaikkien laukkojen kukat ovat syötäviä. Maistelin ukkolaukkojen ja sorjalaukka 'Mount Everestin' yksittäisiä kukkia eivätkä ne hassummilta maistuneet. Maku oli aika vahvan sipulinen, joten niillä koristelisin lähinnä suolaisia syötäviä ja salaatteja. Lautaselle en niitä kerännyt, mutta postauksen lopussa näkyvät kuvassa.

Vasemmalla metsätähden alla päivänkakkara, keskellä kaksi eri väristä bellistä ja oikealla kaksi eri väristä orvokkia.

Lemmikki: aika mauton. Kukkia kunnon lemmikkimereen tulee niin valtavasti, että voisi aivan hyvin koristella isommankin porukan ruuat vaikka koko kesäkuun ajan eikä se silti näkyisi kukkapenkissä.

Metsätähti: raikkaan kirpeähkö, ketunleipämäinen. Ihan kiva maku, joka yllätti ainakin minut. Kuvittelin sen jostain syystä melko mauttomaksi. Tätä kelpaa hyvin käyttää koristeena.

Orvokki: vähän pahvinen, pitkään pureskellessa alkaa maistua "vihreältä". Kumpikaan meillä kukkivista väreistä ei hurmannut maullaan. Keto-orvokki (ei kuvaa) sen sijaan maistui hieman paremmalta; se oli makeampi ja samalla raikkaampi.

Päivänkakkara: makeahkon ruohoinen, sama maku kuin katkottujen varsien tuoksu. Kuten belliksessä, myös päivänkakkarasta kannattaa maistella ainoastaan terälehtiä.

Voikukka: yllättävän makea, paras näistä jos saksankirveliä ei lasketa. Ja voikukastakin otetaan maisteluun siis vain terälehdet, vihreät osat maistuvat karvailta. Koristeena voikukka on vähän haasteellinen, sillä se ei pysy kauniisti auki varrestaan irrotettuna. Yksittäisiä terälehtiä voi kuitenkin hyvin ripotella koristeeksi.

Voikukan tunnistavat kaikki ja sen vieressä koiranputki. Saksankirvelin kukinto näyttää melko samalta kuin koiranputken, mutta on vain kookkaampi ja pörheämpi.

Olen tähän listaukseen varmistanut Myrkytystietokeskuksen sivuilta kasvien myrkyttömyyden. Jos haluatte maistella muita puutarhan tai luonnon kasveja, kannattaa ehdottomasti varmistaa niiden turvallisuus.

Huom! Astmaatikot ja allergikot maistelkaa kukkia vain omalla vastuulla!

Kukat kukkalautasella. Lautanen on Arabian Illusia -sarjan leipälautanen.

Hyvin kattava luettelo syötävistä kukista ja myös tietoa monen mausta löytyy Kuu Yrttitarhassa -blogista. Luettelon 1. osaa pääset lukemaan tästä ja tästä toista osaa. Siitäpä vain puutarhurin tyyliin sopivia aterioita koristelemaan!

Eilen illalla kaksi harakanpoikasta istui niin somasti majan takaseinällä, että oli ihan pakko napata kuva metallinhohtoisista kaveruksista. Alareunassa näkyy kuvista puuttumaan jääneitä laukkoja ja vähän saksankirveliäkin.

Leppoisaa, lämmintä ja turvallista juhannusta!