Esikot riviin järjesty!

Nyt tulee jatkoa viikonlopun puuhaleiriltä, jota myös puutarhaksi kutsutaan. Esikkohommia tuli tehtyä sen verran reilummalti, että jätin ne suosiolla eri juttuun. Sainpahan samalla tilaisuuden laittaa tällä hetkellä kukkivista esikoista kuvia.

Valkeasta varjopenkistä löytynyt kermankeltainen esikko on nyt auki. Verrokkina vieressä puhtaanvalkoinen.

Minusta on aika jännä, että puhtaanvalkoisten ja purppuranpunaisten esikoiden jälkeläinen olisi tuollainen kermankellertävä. Takapihalla ei lehtoesikon lisäksi muita kellertäväsävyisiä esikoita ole ja voisivatko lehtoesikot muutenkaan risteytyä noiden valkoisten kanssa? Ihan kiva ylläri tuo väri joka tapauksessa oli. Kukasta tulee varmasti suurempi tulevina vuosina, kun kasvi on muutenkin isompi, sillä niin on käynyt muillekin esikoille. Siirsin kermankeltaisen esikon ensi alkuun kärhökaaripenkkiin yksinäisen liilan palloesikon viereen. Käytävän toisella puolella on hyvin tuoksuvaa vaaleankeltakukkaista (suikero?)esikkoa, joka muistuttaa 'John Mo' -lajiketta, eli tuon uuden väri sopii sinne puolelle puutarhaa vallan mainiosti.

Tässä se yksinäinen palloesikko. Muut palloesikot eivät meillä vielä kukikaan.

Vielä viikko sitten luulin, että meiltä on hävinneet kaikki lehtoesikot (etelänkevätesikko). Vanhat puskat ovatkin hävinneet, tosin niidenkin lähistöllä on nyt alkanut näkyä pikkuisia siementaimia. Kuunliljojen kuihtuneiden lehtien alta löytyi myös muutama nupullinen taimi ja alempaa penkistä ukkolaukkojen seasta jopa pari kukkivaa tainta. Siemenistä elämä jatkuu!

Ensimmäistä kertaansa kukkiva lehtoesikon taimi.

Esikkopenkereellä taas kasvaa pelkästään hyvin tumman violetteja esikoita, allaolevan kuvan oikeassa ylänurkassa näkyykin ihan pikkuisen kukan reunaa malliksi. Väri on siinä lähempänä oikeaa kuin myöhemmin tässä postauksessa tulevassa kuvassa. Niiden sekaan oli ilmestynyt melkein valkoinen esikko. Muuten se voisikin olla sitä samaa kuin aloituskuvan puhtaanvalkoinen esikko, mutta valkoisessa esikossa ei ole missään kukinnan vaiheessa selvästi liilaa kukissa. Ehkä juuri kukan ollessa lakastumaisillaan siinä saattaa olla vähän liilahtavaa häivähdystä mutta ei lähellekään noin selkeästi kuin tuossa uudessa. Hyvin nätti yksilö on tämäkin ja ansaitsi saada oman paikkansa. Kärhökaaripenkissä on tilaa ja tarvetta kevätkukinnalle, joten tämäkin siirtyi sinne. Lähistöllä on myös vuorijumaltenkukkaa mutta tuskinpa se hirveän pahasti esikon kanssa riitelee, jos sattuvat kukkimaan samaan aikaan.

Viehkeä söpöläinen on tämä.

Aiempina vuosina puhtaanvalkoisten ja purppuranväristen esikoiden seasta on löytynyt vaaleamman purppuraisia esikoita, joista osalla on valkoinen rengas keltaisen keskustan ympärillä. Niitä olen siirrellyt omaan ryhmäänsä luumutarhan takaosaan kuunliljojen aluskasviksi. Yksiväriset esikotkin ovat kauniita, mutta tuollaiset kirjavat ovat aina iloinen yllätys. Pitäisiköhän muuten siirtää joku valkoinen myös vaaleanpunaisten esikoiden sekaan? Jos vaikka sattuisi joskus saamaan hempeän vaaleanpunaisen esikon valkoisella renkaalla? Vai pitäisikö sen valkoisen olla jo valmiiksi kolmivärisen kukan vieressä onnistumisen mahdollisuuksien parantamiseksi?

Kenties emokasvi vasemmalla, jälkeläinen oikealla.

Vähän sinne sun tänne oli ilmestynyt pienempiä esikon siementaimia, jotka eivät vielä tänä vuonna kuki. Istutin jo viime vuonna muutaman esikon pikkutaimen luumutarhaan kuunliljojen alle kasvamaan kokoa ja nyt ne saivat uusista seuraa. Aluetta voisikin melkein jo kutsua esikkovauvalaksi. Kunhan näkee, minkä värisiä kukkia esikoihin aikanaan tulee, on sitten helppo siirrellä taimia sopiviin paikkoihin.

Osa vauvaesikoista.

Eniten pieniä esikontaimia oli valkean varjopenkin kanttausurassa. Kun taimet oli noukittu sieltä, alkoi kanttauksen siistiminen. Lapset tulivat sopivasti kyselemään, millä voisi saada pleikkariaikaa, joten annoin heille elämänsä ensimmäisen kukkapenkin kanttausurakan tehtäväksi. Aika hyvin se ensikertalaisilta sujuikin, vaikka vähän piti käydä jälkikäteen suoristamassa reunaa ja varmistamassa, että rikkaruohoista on nyhdetty lehtien lisäksi myös juuret pois. Osa rikkaruohoista oli myös jäänyt huomaamatta mutta kyllähän sellaiset pikkujutut ensikertalaisille sallitaan. Jälkityöt olivat kuitenkin nopeampia hoitaa loppuun kuin tehdä koko urakka itse alusta lähtien. Vielä olisi pari kukkapenkin reunaa kantattavana. Olen myös harkinnut aurinkopenkin kivireunuksen vaihtamista kanttausuraan, sillä kivet ovat vuosien mittaan uponneet turhan syvälle ja muutamasta kohdasta on päässyt heinä luikertelemaan kukkapenkin puolelle. Kivillekin olisi muuta käyttöä.

Valkean varjopenkin ja luumutarhan reunat lasten kanttaamina.

Rikkaruohojen nurmikolta kerääminen ei kuulunut sopimukseen, sillä olen itsekin kitkenyt "olan yli nurmikolle" -tyylillä. Siinäpähän rikat vähän nahistuvat auringossa ennen puutarhakompostiin vientiä ja on hyvä urakka odottamassa sitten kun lapset seuraavan kerran haluavat tienata puutarhatöillä peliaikaa. Rikkaruohoja nimittäin lojuu joka ikisellä nurmikolla ja siellä missä nurmikko ei ollut heittoetäisyyden päässä, rikkaruohoja on kerätty kasoiksi käytävien reunaan. Syksyn kitkemättömyydestä seuraa totisesti se, että täysiä ämpäreitä saisi olla alituiseen kuskaamassa kompostiin. Ongelma on ratkaistu kun ei edes käytä ämpäreitä.

Aurinkopenkistä osa kitketty. Voikukkaa on ihan älyttömästi joka puolella!

En tehnyt mitään systemaattista kitkentäkierrosta, vaan nypin rikkoja pääsääntöisesti sieltä, missä muutenkin puuhastelin jotain. Aurinkopenkistä kuoli toissatalvena toinen ritarinkannuksista ja toinen oli pienentynyt melkoisesti viime talven aikana. Se oli ehkä päässyt liian isoksi ja olisi kaivannut jo viime kesänä jakamista. Nyt oli helppo kaivaa siitä kuollut osa pois ja tuoda savensekaista multaa tilalle. Aurinkopenkki kuivuu herkästi, joten olen lisännyt kompostia ja ihan puhdasta saveakin kosteampia oloja kaipaaville kasveille aina kun olen jotain niiden lähistöllä kaivellut. Ritarinkannuksen vierestä lähti pari lapiollista ukkolaukkaa ja helmililjoja pois, ja niinpä syntyi paljon tilaa majapenkistä lohkaistulle valkoisen ritarinkannuksen jakopalalle. Samalla tuli hoidettua majapenkin ritarin jakaminen.

Kitkentäkierros ei vielä ulottunut nuotiopaikan polun varrella olevalle esikkopenkereelle.

Lämmin viikonloppu toi mahdollisuuden laittaa kaikki taimet pihalle. Perjantain puolipilvinen sää oli vallan mainio totutteluun ja lauantain hellepäivänä kuskasin kasvit varjoon siinä vaiheessa kun ensimmäiseen paikkaan alkoi aurinko osua. Kaikki muut kasvit jätinkin ulos myös öiksi mutta tomaatit, paprikat ja basilikat nostin ulkoeteiseen iltaisin. Koska ulkona oli jo niin paljon ruukkuja, unohdin nostaa eteisen kasvit sunnuntaina ulkoilemaan. Ehkä se oli ihan hyväkin, sillä sunnuntaina oli jonkun verran koleampi sää ja vähän tuulikin. Tämän viikon aikana on ollut selvästi kylmempää, joten ei ole tarvinnut edes harkita arempien kasvien ulkoilutusta. Mihin menit, kesäkeli?

Ärtsypinkit himalajanesikot ovat alkaneet kukkia.

Tänään en ehtinyt sen kummempia pihatöitä tehdäkään kuin kastella taimiruukut ja siivota harakansiiven pois takapihalta ennen kuin Karo keksii pistellä sen poskeensa. Ilmeisesti aamun varhaisina tunteina oli käyty taistelu, joka koitui toisen osapuolen kohtaloksi. Veikkaan voittaneeksi osapuoleksi kanahaukkaa. Myös huomenna menee koko päivä työhommissa mutta perjantaina ehtii vähintäänkin nostella vielä viimeisiä kasveja myytäväksi lauantain taimipäivillä. Sinne onkin tulossa ihan mukava setti kaikenlaista peruskasveista vähän erikoisempiin, vaikka alkuun arvelin, että löytyyköhän puutarhasta yhtään mitään mielenkiintoista. Käykäähän moikkaamassa, jos näillä seuduilla liikutte!