Johan oli viikonloppu!

Kyllä se on rankkaa tämä juhliminen, varsinkin silloin kun juhlitaan lapsivieraiden kanssa. Ennalta suunniteltujen lasten kemujen ja aikuisten illanvieton lisäksi saimme myös yllättäen yövieraita, joten nyt on juhlittu todella perusteellisesti (huom: tukka ei ollut kenelläkään aamuisin kipeänä liiallisesta juhlajuomien nauttimisesta). Niin mukava kuin vieraita onkin kestitä, niin täytyy sanoa, että onneksi ei tarvitse juhlia koko aikaa ja välillä saa viettää ihan normiarkea omalla poppoolla.

Lapsivieraista löytyi taiteellista lahjakkuutta. Kolmiopenkissä kukkii sammalleimu 'Candy Stripes'.

Oma osansa tämän päivän väsymykseen oli halkokuormalla, joka piti siirtää keskeltä pihamaata siisteihin pinoihin liiterin taakse. Kuivat halot olisi voinut pinota liiteriin mutta nyt oli tuoreempaa tavaraa. Liiterin taakse ei aurinko paista kuin hetkittäin eikä tuulikaan pääse aina tuivertamaan esteettä mutta parempaakaan paikkaa meillä ei halkopinoille ole, kun liiterin toisella sivustalla on myös viimevuotinen pino pihlajaa kuivumassa. Kuivuvat ne halot onneksi vähän hitaamminkin polttokuntoon.

Ensimmäinen pino valmiina, toinen kasautumassa eikä pihalla oleva kasa näytä pienentyneen lainkaan. Läjässä lyhyempiä puita, jotka ladottiin toisen pinon päällimmäiseksi.

Meillä oli isännän kanssa sellainen työnjako, että hän lastasi halkoja kottikärryihin ja toi kuorman halkopinon luo. Minä pinosin ja lapset kuskasivat välillä kärryt takaisin täytettäviksi. Onneksi emme hävittäneet vanhaa kottikärryä, sillä kahdella kottarilla homma sujui huomattavasti joutuisammin kuin yksillä kärryillä. En varmaan tehnyt (varsinkaan viimeisessä pinossa) yhtä hienoa jälkeä kuin ukki aikoinaan, mutta ihan hyvät pinot itsekin sain aikaiseksi. Pinot eivät huoju eivätkä heilu, vaikka lapset kävisivät niitä tönimässä ja se on itselleni riittävä laadunvalvontakriteeri. Sateisen sään saapuessa pinojen päälle nostetaan vielä kattopellin palanen mutta niin kauan kun sää on suunnilleen poutainen, pinot saavat olla paljaina.

Viisi pitkää tuntia myöhemmin meni viimeinen halko pinon päälle. IBC-konttikin piiloutui kokonaan halkojen taakse.

Sen verran alkoi viimeisen pinon kasaaminen maistua puulta, että ihan hetkeen ei varmasti tee mieli halkohommiin. Syksyyn mennessä pitää kuitenkin unohtaa tämän urakan raskaus, sillä silloin on kärrättävä liiterin toiselta sivustalta kuivuneet pihlajahalot liiteriin. Nyt kuitenkin saa hetken aikaa keskittyä puutarhapuuhiin. Ja niitähän riittää, kun ei ole kolmeen päivään tehnyt muuta kuin viihdyttänyt lapsilaumaa, juhlinut ja esitellyt pihaa vieraille.

Pensasryhmässä 'Carneval de Rio' -tulppaanit aloittelivat muutama päivä sitten. Taustalla syysaleista hankittuja 'Doll's Minuet' -tulppaaneita.

Tässä 'Doll's Minuetit' tänään. Nämä olivat nappihankinta ja sopivat vielä väreiltään täydellisesti vanhoihin Rion karnevaalehin.

Kerroin edellisessä postauksessa, että vanhat narsissit ja tulppaanit kukkivat tänä vuonna selvästi huonommin kuin aiempina vuosina. Pensasryhmän 'Carneval de Riot' ovat tähän saakka tuntuneet lisääntyvän ja viime keväänä kukkia oli ainakin parikymmentä. Nyt kukkia on vain yhdeksän. Takapihalla ovat taantuneet kaikki muut tulppaanit paitsi aivan pation lähettyvillä olevat 'Persian Pearlit'. Sivupihalla nousee kohtuullisesti 'Finolaa' mutta vanhoista 'Queen of Night' -tulppaaneista löysin vain pari nuppua. Koska monesta paikasta ei nouse edes pieniä tulppaaninlehtiä, ei vajetta voi oikein korjata lannoittamallakaan. Niinpä syksyn ostoslistalle voisi laittaa muutaman pussin tulppaaninsipuleita.

Kaukasianpitkäpalko ja punaiset bellikset peittävät sen tosiasian, että ylimpänä kuvassa pitäisi olla muutaman kukan sijaan oikein iso keskittymä tähtitulppaania 'Little Beauty'.

Aurinkopenkissä sentään kukki suunnilleen normaalimäärä tulppaaneja ('Candy Prince' ja 'Synaeda Blue'). Hiekkainen maa ja viettävä rinne selvästi pelasti nämä sateiselta kesältä.

Ihan kaikki sipulikukat eivät sentään näyttäneet kärsineen kosteasta kesästä. Ukkolaukkoja nousee nimittäin hirmuisen paljon joka paikassa, johon niitä on istutettu. Myös monet muut laukat näyttävät tekevän nuppuja hyvin, tosin lopullinen tilanne selviää vasta sitten kun kaikki kukkivat. Syksyllä istutetusta persianpikarililjasta en ole vielä löytänyt merkkiäkään, mitä ihmettelen kovasti. Ei kai se niin hyvin voi maastoutua muiden kasvien sekaan, etten sitä sieltä erottaisi? Myös helmililjoja nousee oikein mukavia mättäitä.

Tämä vaaleansininen söpöläinen lienee 'Valerie Finnis'.

Varjokujan alun monta vuotta sitten istutetut helmililjat kukkivat viime vuotta paremmin.

Varjokujan loppupäässä kukkii lemmikkejä. Punalehtiset 'Erica'-jaloangervot nousevat niiden seasta.

Onneksi perennoja ei kostea kesä haitannut. Varsinkin jaloangervot ovat tänä vuonna nousseet selvästi tuuheampina kuin aiemmin. Viime viikolla ollut parin asteen pakkanen kuritti autotallin seinustan vieressä olevien jaloangervojen latvuksia mutta onneksi muualla puutarhassa olevat jaloangervot kestivät pakkaset. Myös töyhtöangervojen latvat näyttivät vähän kärsineen kylmästä. Mahdolliset nuppuvioitukset selviävät sitten myöhemmin. Hallaharsoja tai muitakaan peitteitä ei vain riittänyt kaikille kasveille, joten suurin osa perennoista jäi ilman. Pionien nuput suojasin varmuuden vuoksi.

Syksyllä hankittu kevätpitkäpalko 'Rose Delight' on hengissä ja kukkii.

Samaa väriä löytyy toiselta puolelta pihaa, jossa vuorijumaltenkukka aloittelee kukintaa.

Vuorijumaltenkukka näyttää olevan mainettaan helpompi kasvi. Tai en edes tiedä, onko sillä mitenkään vaikea maine vai olenko itse mielessäni mieltänyt sen haastavaksi. Joka tapauksessa se näyttää viihtyvän meillä hyvin ja kukkii runsaasti joka vuosi. Lisäksi se teki viime kesänä sen verran hyvin itäviä siemeniä, että nyt on paljon taimia istutettavaksi emokasvin lähistölle ja kokeeksi myös muualle. Paikat vain pitää harkita tarkkaan, sillä kasvi häviää kesän aikana näkyvistä. Sitä ei siis kannata istuttaa ihan paraatipaikoille mutta ei myöskään keskelle penkkiä, sillä melko matalana se hukkuu nopeasti muiden sekaan. Jouduin itse siirtämään omani ensimmäisen kukinnan jälkeen paljon lähemmäs kulkuväylää, jotta kukintaa pääsee ylipäätään ihailemaan. Nyt sillä on vieruskavereina hitaasti keväällä herääviä siperiankurjenmiekkoja sekä 'Halcyon'-kuunliljaa. Tämä yhdistelmä on varsin toimiva ja kaikki kasvit pääsevät vuorollaan parrasvaloihin.

Pikkuruinen sinikämmeneni yllätti iloisesti tekemällä peräti kolme kukkaa, tosin yksi nupuista piilottelee vielä lehtien seassa.

Käväisin eilisaamuna paikallisen puutarhaseuran järjestämällä taimitorilla. En tänä vuonna mennyt itse myymään taimia mutta sen verran ehdin juhlimisen lomassa siellä poiketa, että kävin katsastamassa tarjonnan. Ensisijaisesti etsin kivikkorinteestä poistettujen helminukkajäkkäröiden tilalle jotain sopivaa kasvia mutta kuten yleensä ostoksilla käy, niin juuri sitä ei ole tarjolla mitä lähti hakemaan. Sen sijaan käteen tarttuu sellaista, mille ei ole tarvetta eikä paikkaa. Onneksi hankintani olivat vielä pieniä taimia ja joutavat odottelemaan purkeissaan siihen saakka, että keksin niille sopivat kasvupaikat. 

Taimitorin löydöt: tummapärskäjuuri ja purppuraorvokki.

Purppuraorvokille löytynee sopiva kasvusija helpommin mutta pärskäjuuri aiheuttaa päänvaivaa. Pieni taimi nyt ei paljoa tilaa tarvitse mutta paikan pitää olla sellainen, että pärskäjuuren kasvaessa ympäriltä saa helposti poistettua liian lähelle tulevia kasveja. Se kun kasvaa kookkaaksi eikä ilmeisesti tykkää kasvurauhan häiritsemisestä. Kuivasta ja paahteestakaan se ei välitä, vaan asustelisi mieluummin puolivarjossa ja syvämultaisessa paikassa. Niitähän täältä löytyisi mutta suurimman osan ovat vallanneet jaloangervot ja kuunliljat. Suon laidalla olisi paksulti kuohkeaa multaa kun vain poistaisi raparperin mutta sinne olin jo suunnitellut alppiruusuja. Grillikatoksen takaa voisi poistaa sormivaleangervoa mutta kuinkahan pärskäjuuri maistuu lehtokotiloille? Siltä kulmalta tonttia niitä yrittää meille päin mönkiä mutta ovat tähän saakka pysähtyneet nauhukselle, josta niitä on helppo kerätä. Mieluusti kuulisin kokemuksianne tummapärskäjuuresta tai sen vaaleakukkaisista serkuista, jos jollakulla niitä puutarhassaan kasvaa.

Kivikkorinteestä löytyi varsin tuima tuijotus. Kuvassa marmorimehitähtiä sekä yksi eksynyt pieni seittimehitähti.

Nyt vain toivotaan kesäisempiä kelejä, jotta saa kasveja ulos. Huomasin tomaattien ja chilien tekevän jo raakileita, vaikka joutuvat nököttämään ulkovarastossa tuulelta ja kylmyydeltä suojassa. Tänään on varsinkin tuullut sen verran navakasti, että saa melkein pelätä kasvien lähtevän juurineen taivaan tuuliin. Onneksi toistaiseksi kaikki ovat pysyneet paikoillaan. Millaista myrskyä teillä on pitänyt?

Luumutarhassa puuhailua

Lummetulppaani 'Concerto' kukkii aikaisin ja viihtyy näemmä hyvin luumupuun juurella.

Luumutarha on puutarhamme alueista ensimmäisten joukossa aloitettu mutta silti edelleen kesken. Viime kesänä sain sen vihdoin kaivettua lopullisiin mittoihinsa mutta loppuun kasvittaminen jäi odottamaan tätä vuotta. Vanhimmissa osissa kurjenpolvet alkavat pikku hiljaa peittää maata ja sipulikukkiakin on ihan mukavasti. Talven aikana ei tullut minusta juurikaan kasvitappioita, tosin syysvuokko antaa vielä odottaa itseään. Uskalsin poistaa jänisverkot mutta jokunen tukikepakko jäi vielä poistamatta. Älkää antako niiden häiritä! Tylsät hommat pitää minusta jakaa siedettävän kokoisiin palasiin. Verkkojen kerääminen ja mahdollisimman tiukkaan pakettiin rullaaminen on minusta yhtä tympeää puuhaa kuin syksyllä niiden laittaminen takaisin, joten ei huvita samalla kertaa repiä tiukasti maahan juntattuja tukikeppejä irti ja kuskata johonkin liiterin taakse odottamaan syksyä.

Tässä vanhaa osaa. Etualalla tarhakylmänkukat alkavat kukkia.

Joissakin kuvissa näkyvä musta lampunjalka on yksi murheenkryyni, sillä sen juurelle on hankala istuttaa yhtään mitään. Siinä oli muutaman vuoden ajan mantsuriankärhö mutta se kuoli eräänä hankalana talvena. Kesäkukkaköynnöksetkään eivät oikein kasva kuivassa ja paahteisessa paikassa saati sitten pysty tarttumaan liukkaaseen lampunjalkaan. Jalan oikealla puolella on ollut pari vuotta etelänmunkki mutta senkään heräämisestä ei ole vielä varmuutta. Aika moni kasvi on kuitenkin heittänyt jostain syystä henkensä lampunjalan juurelta. Epäilen että metallinen tolppa johtaa talvella kylmää maahan ja se haittaa arempia kasveja. Kuten tarhakylmänkukistakin huomaa, lähinnä tolppaa oleva yksilö on kasvussa paljon jäljessä kahta muuta. Onneksi on kuitenkin hengissä. Pieni nurkka vanhemmastakin osasta on siis vielä työn alla. Uudempi osa on nuotiopaikan ympäristö. Istutin sinne jo heti alkajaisiksi pari vuotta sitten loistokärhö 'Blekitny Aniolin' ('Blue Angel') mutta kukinta paljasti sen myöhemmin tarhaviinikärhö 'Justaksi'. On sekin nätti ja melkein samanvärinen kuin 'Blekitny Aniol' mutta se ei vain kasva tarpeeksi korkeaksi juuri tuohon kohtaan. Viime kesänä äitini sai juurtumaan enkelin pistokkaan, joten sovimme, että hän saa minulta vaihtokaupassa 'Justan'. Huomasin, että 'Justa' on jo herännyt talven jäljiltä, joten minulle tuli kiire kaivaa se ylös ennen kuin se ehtii kasvattaa liian ison lehtimassan. 

Voisi luulla, että tässä on menossa jonkun kasvin istutus. Oikeasti tästä kaivetaan tarhaviinikärhö 'Justa' pois.

Jos loistokärhön istuttaminen on työläs urakka, niin poistaminen se vasta hankalaa onkin! Lapionpisto ei millään riitä nostamaan syvään istutettua juurakkoa ylös. Kaivan itse aina ensin kärhön viereen syvän ojan ja lähden varovasti rapsuttelemaan sen reunasta multaa pois siihen saakka, että vastaan alkaa tulla kärhön juuria. Tarkoitus oli ottaa useampia kuvia mutta tietysti aurinko alkoi paistaa kesken työn ja piti saada homma nopeasti valmiiksi. Kaivannon laidalla näkyy kuitenkin pari paksumpaa keltaista juurta ja yläreunassa valon ja varjon rajalla hiekan keskellä kärhön tyvialue. Kuvan oton jälkeen jatkoin kaivantoa u:n muotoisena kärhön toiselle puolelle ja hivutin varovasti juuripaakkua irti. 'Justa' oli vain tämän kahden vuoden aikana kasvattanut suurimman osan juuristostaan maan pinnalle ja siirto-operaatiossa yläosa irtosi alaosasta siististi kahdeksi kappaleeksi. Se ei haittaa, sillä ei minulla olisi edes ollut saavia, johon koko juurakko olisi mahtunut. Yläosan versoineen sulloin 10 litran ämpäriin ja alaosa mahtui jonkun puun mukana tulleeseen ruukkuun. Yläosa lähtee varmasti kasvuun mutta uskon, että alaosakin kasvattaa vielä uudet silmut. Kasvupiste nimittäin löytyi ja juuripaakku pysyi kasassa.

Yläosa kärhöstä vasemmalla, alaosa oikealla. Alempi möykky juuria ilman kasvupistettä löytyi montun pohjalta.

Ajattelin aiemmin istuttaa samaan kuoppaan 'Blekitny Aniolin' ja 'Miss Batemanin' mutta monttua kaivellessa päätin istuttaa sittenkin pelkästään 'Miss Batemanin'. Nuotiopaikan reunakivet tulivat mullan alla sen verran kukkapenkkiä kohti, että kahdelle kärhölle olisi ollut aika ahtaat oltavat. Toisella puolella kun on pikkujasmike ja toisella syyshortensia eikä luumupuuhunkaan ole mahdoton matka. 'Blekitny Aniol' oli vielä sen verran pieni taimi, että sen olisi joka tapauksessa kannattanut vahvistua ainakin loppukesään omassa ruukussaan kun taas 'Miss Bateman' oli jo valmiiksi istutettu viiden litran ruukkuun ja lähtenyt topakkaan kasvuun. Mahtuvatpahan kaikki kasvamaan sulassa sovussa ja tarvittaessa voi vaikka laittaa tuoksuhernettä kärhön kaveriksi, niin on seinäkkeessä muutakin kukintaa. Pikkuisen jäi vielä istutuspuuhat kesken, sillä kärhön versoissa ei riittänyt pituutta ihan maanpinnalle saakka. Kunhan se vähän kasvaa pituutta, käyn täyttämässä montun loppuun. Siinä voi tosin hetki vierähtää, sillä napsin kaikki latvat juurtumisen edistämiseksi.

Kärhöä kaivaessa piti siirtää pystykiurunkannuksia hetkeksi aikaa sivuun ja nehän eivät siitä nauttineet.

Nuotiopaikan toinen puoli on viime kesän aikaansaannoksia. Vaikka istutin sinne jo syksyllä muutaman kasvin, tein kuitenkin pohjat valmiiksi kahdelle kärhölle ja jätin tilaa niiden istuttamiselle. Nyt tarvitsi vain lapioida mullat kottikärryyn ja istuttaa kellarissa talvehtineet loistokärhö 'Diamond Ball' sekä mantsuriankärhö. Vaikka olin tuonut niiden istutuspaikan kohdalle syksyllä kompostimultaa, maa näytti vielä sen verran köyhältä, että kippasin ihan pussimultaa ja vielä lisää kompostimultaa montun pohjalle. Lisäksi sekoitimme kuopuksen kanssa mullan sekaan madoille ja muille pieneliöille kaikenlaista kasviroskaa evääksi. Matoja ei muuten montaa löytynyt tuolta alueelta, joten maa selvästi kaipaa vielä paljon eloperäistä ainesta.

'Diamond Ball' vasemmalla, mantsuriankärhö oikealla. Kaadan aina kuopan pohjalle ämpärillisen vettä, niin maa on varmasti kosteaa sieltä missä kärhön juuret ovat.

Kuten tuostakin kuvasta voi hyvin päätellä, myös tämän montun täyttäminen jäi pahasti kesken. Mantsuriankärhön leikkasin talvella matalaksi eikä se ehtinyt vielä kasvaa tarpeeksi pitkäksi yltääkseen maanpinnalle. 'Diamond Ballia' en raskinut leikata, sillä se kukkii myös vanhoilla versoillaan ja halusin nähdä, miltä sen kukat näyttävät. Kummankaan juuripaakku ei ollut ihan täyteen kasvanut mutta juurenkärkiä pilkisteli tasaisesti paakun joka puolelta. Kuten 'Miss Batemanille', niin näillekin vaihdoin syksyllä puiden istutusruukut, missä oli hyvin tilaa kasvatella juuria joka suuntaan. Nyt ne saavat jatkaa kasvuaan ilman umpisolmuun kiertyneen juuriston auki repimistä. Seuraavana pääseekin miettimään, millä kasveilla lopun mulloksen peittäisi. Kolme pientä alppiruusua, yksi japaninakileijaristeymä, tarhavarjohiippa ja mahdollisesti hengissä oleva tarhatiarella 'Pink Skyrocket' eivät vielä täytä koko parin neliön aluetta. Pieniä perennantaimia olisi monen monta purkillista kun vain selvittäisi, mitkä niistä voisivat viihtyä tuolla. Mullosta ja piskuisia taimia ei tehnyt mieli tällä kertaa kuvata, joten jatketaan rehevämmissä näkymissä.

Vielä vähän luumutarhan vanhempaa osaa. 'Miss Bateman' tuli tuonne luumupuun rungon takana pilkistelevälle seinäkkeelle, kaksi muuta sen vastakkaiselle puolelle.

Edellisessä kuvassa pilkistänyt esikkopenger.

Luumutarhan alue on ollut kasvittamisen kannalta haastava, sillä isoja kiviä tulee vastaan jatkuvasti. Osa niistä on saatu kammettua ylös ja käytetty pengerryksiin mutta osa on ollut pakko jättää maahan. Alkuperäinen suunnitelma on muuttunut monta kertaa ja esimerkiksi atsaleojen paikat on pitänyt valita kivien sijainnin mukaan. Yksi haastavimmista kohdista on ollut kahden atsalean väliin jäävä melkein neliömetrin kokoinen melko tasapintainen kivi, joka on toiselta laidaltaan parikymmentä senttiä maanpinnan alapuolella ja toiselta puolelta vähän syvemmällä. Sen kohdalta maa kuivuu muuta aluetta herkemmin, mikä rajoittaa kasvivalintoja. Nyt hankalimmassa kohdassa on kokeilussa kaukasianpitkäpalko, joka on toistaiseksi näyttänyt pärjäävän hyvin. Heti kiven reunan viereen istutin viime kesänä Päivänpesän Katjan antamat tummanpunaiset bellikset. Paikkavalinta oli ilmeisesti niille mieluisa, sillä kaikki kolme ovat hengissä. Kaksi niitä oli alunperin mutta sain toisen jaettua kahtia syksyllä.

Kaukasianpitkäpalko 'Snowcap' ja bellikset kukkivat sopivasti yhtä aikaa. Ohittakaa mielessänne nuo rikkaruohot!

Luumutarhan loppuosasta on tulossa vielä lisää juttua myöhemmin. Alue on niin iso, että se on oikeastaan itsestään jakautunut eri sektoreihin sen mukaan, mitä kukkii missäkin vaiheessa. Tässä postauksessa (ja oikeastaan heti lumien sulamisesta lähtien) enimmäkseen esillä ollut osa on selvästi luumutarhan kevätaluetta. Se on lähimpänä ikkunoita, joten siihen on ollut luontevaa sijoittaa ensimmäiset kevätkukat sekä kaikki pieni ja söpö. Nyt kukinta alkaa levitä muuallekin, kun tulppaanit ja narsissit pääsevät vauhtiin.

Vanhin ja kookkain jouluruusuistani kukkii runsaasti mutta lehtiäkin on niin paljon, että suurin osa kukista jää niiden alle piiloon.

Nyt on ollut pari koleampaa päivää ja ripaus sadettakin on saatu. Mutta vain ripaus: rännin alla olleeseen astiaan oli kertynyt autotallin tiilikatolta vuorokaudessa suunnilleen desin verran vettä. Liiterin peltikatolta sentään tuli talteen reilu ämpärillinen. Onneksi ei ollut vielä huutava kuivuus eikä IBC-konttikaan ehtinyt tyhjetä edellisten sateiden jäljiltä. Viime kesänä ei tarvinnut monena päivänä ilman sadekamppeita ulos lähteä, joten ei haittaa, jos tämä kesä päästäisiin vähän kuivemmin varpain. Nyt nauttimaan muutaman päivän pidemmistä vapaista!