Perhoskesä

Haaveilen kunnon perhospuutarhasta ja joka vuosi olen hankkinut lisää perhosia houkuttelevia kasveja. Kesät 2016 ja 2017 olivat meillä säiden puolesta huonoja perhosille, joten vuosi sittenkään perhosia ei juuri lepatellut, vaikka kesä oli oikea perhosten unelma. Jotain vaikutusta sillä kuitenkin oli, sillä kuluneena kesänä meillä on ollut perhosia enemmän kuin koskaan. Nyt on siis hyvä hetki paneutua Marja-Liisan (Tuhansia Sivuja -blogi) yksivuotissynttäripostauksessani esittämään kysymykseen:

Mitä perhosia olette jo bonganneet/tunnistaneet ja ovatko perhoset aivan erityisesti joidenkin kukkasten perään?

Päätin tehdä luettelon kesän aikana tunnistamistani perhosista ja kasveista, joissa ne vierailivat. Laitoin luetteloon perhoset aakkosjärjestykseen ja niiden perään kasvit suunnilleen suosituimmuusjärjestyksessä.

Amiraali: punatähkä, purppurapunalatva, nukkapähkämö

Amiraali nukkapähkämöllä.

Herukkaperhonen: purppurapunalatva, nukkapähkämö, punatähkä,

Herukkaperhonen punatähkällä. Meillä ainoastaan tämä punainen punatähkä kelpaa perhosille, valkoisessa ei ole näkynyt yhtään ruokailijaa.

Hopeatäplät: kääpiöauringonkukat, jättiverbena, voikukka, kehäkukka, syysmaitiainen, oregano

Angervohopeatäplä oreganolla. Isommat hopeatäplät eivät tänä vuonna välittäneet oreganon kukista.

Lanttuperhonen: valkoapila, oregano, jättiverbena, lemmikit, voikukat

Lanttuperhonen näkyi oreganon kukilla melko usein.

Metsänokiperhonen: kuusikossa ja heinikoissa tontin ulkopuolella, valkoapila
Neitoperhonen: purppurapunalatva, mustilanhortensia, jättiverbena, syyssyrikkä, kääpiöauringonkukka, punatähkä

Neitoperhonen syyssyrikällä.

Nokkosperhonen:  purppurapunalatva, jättiverbena, maksaruohot, isotähtiputki, oregano, syyssyrikkä, punatähkä, mustilanhortensia

Nokkosperhosille kelpaavat suunnilleen kaikki kukat. Tässä pari kamtsatkanmaksaruohoilla.

Ohdakeperhonen: voikukat, kevätvuohenjuuri, jättiverbena, kääpiöauringonkukka, kehäkukka

Ohdakeperhonen kääpiöauringonkukilla.

Ritariperhonen: Lensi rönsyakankaalien kukinnan aikaan ja oli ehkä käynyt niissä. En ehtinyt kameran kanssa seuraamaan. Äitini puutarhassa rönsyakankaali on varmin paikka bongata ritariperhonen.
Sinisiivet: lemmikki, valkoapila

Niittysinisiipinaaras pysähtyi nurmikolla kukkiville apiloille.

Sitruunaperhonen: kääpiöauringonkukka, syyssyrikkä, jättiverbena

Melkein täydellinen naamioituminen. Taaempana olisi ollut hailakamman värisiä auringonkukkia, joista sitruunaperhosta ei olisi juuri erottanut.

Minusta oli jännittävää huomata, kuinka jotkut perhoset vierailevat lähes kaikissa samaan aikaan kukkivissa kasveissa kun toisille kelpaa vain jokin tietty kukka. Myös se yllätti, kuinka jokin aiempien vuosien perhosmagneetti jäikin tänä vuonna perhosilta tyystin huomioimatta. Suurin tällainen yllättäjä oli oregano, joka on aiempina vuosina ollut takuuvarma paikka havaita perhosia, myös isoja päiväperhosia. Tänä vuonna se jäi selvästi muiden perhoskasvien jalkoihin. Perhoset eivät myöskään löytäneet meillä syreenejä, kangasajuruohoa eivätkä syyysleimuja, vaikka kaikki kukkivat hyvin. Tulevina vuosina odotan erityisesti syyssyrikän tehoa perhoskasvina. Nyt se on vasta pieni, joten voi olla, että se jäi sen vuoksi vähän huomiotta.

Jättiverbena oli positiivinen yllätys perhoskasvina: kauniilla säällä ei tarvinnut minuuttia kauempaa odottaa perhosia kameran kanssa, vaikka lähistöllä oli muitakin hyviä perhoskasveja.

Kannattaa myös muistaa, että perhoset tarvitsevat toukilleen ravintokasveja. Nokkonen on hyvä, mutta joskus toukat haluavat gourmet-aterioitakin.

Pikkuiltayökkösen toukka herkutteli elokuussa tarhakeijunkukka 'Hansin' lehdellä.

Kukapa sitä joka päivä kaurapuuroa söisi, jos tarjolla on [täydennä tähän oma herkkusi]. Nyt ovat perhoset käyneet täältäkin aika vähiin. Toivottavasti niitä taas ensi kesänä lentelee entistä enemmän. Kiitos Marja-Liisalle kivasta postausaiheesta!

Kesäkukkia

Keräsin tähän postaukseen joukon tällä hetkellä komeasti kukoistavia kesäkukkia.

Talvetetut leijonankidat ovat kukkineet runsaasti koko kesän, mutta purppurarevonhännät ovat vasta aloittaneet. Näiden värit sopivat mielestäni täydellisesti yhteen.

Samaa värimaailmaa löytyy uuden puutarhakompostin kyljestä, tosin ei tätä oikein kukkaloistoksi voi kutsua. Ahkeraliisat kärsivät heinäkuun kylmistä jaksoista ja keijunmekot murjottivat koko alkukesän muuten vain.

Patiolla pelargoni ja euron verbena kukkivat lumivyöryn lailla. Afrikansinisarjan lehdillä alkaa olla jo ahdasta. 

Rungollinen verenpisara kärsi myös heinäkuun kylmästä, mutta on nyt intoutunut kunnolla kukkimaan. Oikeassa reunassa näkyy pari pasuunakukan nuppua, joita onkin valtavasti tulossa.

Jos teiltä löytyy sopiva talvetuspaikka jättiverbenalle, niin talvettakaa ihmeessä! Viime syksyn 0,5 euron löytö on kukkinut jo pitkään komeasti. En edes yritä laskea tämän kukintoja. Ensi vuodeksi tosin etsin tälle paikan, jossa ei ole punaista talonseinää taustalla riitelemässä.

Toisella puolella taloa varjokujan katseenvangitsijan tämänhetkinen komistus ei kuki, mutta on sitäkin rehevämpi. Kaksi eriväristä murattia ja lankaköynnös ovat täyttäneet risupesän täydellisesti ja havu tuo asetelmaan pikkuisen korkeutta. Siirsin kylmälle arat kasvit varjokujalta patiolle edellisten kylmien kelien aikana ja siellä ne ovat edelleen, joten varjokujan katseenvangitsijassa ei juurikaan kuki nyt.

Jaloangervo 'Weisse Gloria' alkaa lopetella kukintaa ja oikeassa reunassa oleva koruköynnös on punastuttanut alalehtensä. Latva on vihreä ja joitakin kukintojakin siellä korkeuksissa riippuu. Risupesä on kuitenkin vehreä.

Istutin alkukesällä ylimääräiset lobeliat pation vierelle. Menee se lobelia reunuskasvinakin.

Tosin taustalla hyönteishotellin kattoterassilta ryöppyävät lobeliat ovat selvästi komeampia. Etualalla itsestään kylväytyneet  'Musicbox'-kääpiöauringonkukat.

Keksin lapsille aivan uutta puuhaa, josta he innostuivatkin yllättävän hyvin. Keräsin ulkoa lasten käsittelyn kestäviä kasveja ja lyhensin ne sopivanmittaisiksi. Kiinnitin teipillä rautalankaa maljakon suulle harvaksi ristikoksi ja lapset saivat asetella kukkaset maljakkoon. Lopputulos on aivan lasten näköinen.

Lasten asettelema kimppu pääsi takkahuoneen kaapin päälle, eli pienten sormien ulottuville. Ihmeen hyvin ovat jo antaneet olla sen rauhassa, joten ehkä tässä on vielä toivoa saada sisustettua huushollia kukilla ihan omankin mielen mukaiseksi.

Niittymäinen tunnelma.

Auringonkukkia, horsmaa, pallerolaukkoja, vihreänä kuunliljan ja auringonkukan lehtiä, lisukkeena hietakastikkaa (?).

Viimeistelyyn pari pihlajan marjaoksaa. Niin... ne alkavat jo punastua.

Elokuu on runsauden aikaa. Se on myös loistokärhöjen kukinnan takia minulle mieluista aikaa kesästä, mutta lähestyvästä syksystä en ole niin iloinen. Ensimmäisillä hallaöillä uhkailtiin jo heinäkuun lopulla, mutta onneksi ne vielä väistyivät ja sää muuttui lämpöiseksi. Välillä paistaa aurinko, välilllä sataa, välillä kumpaakin yhtä aikaa. Ja se kelpaa minulle. Ihan parasta on kuitenkin se, että lämpötila on nyt pysynyt kymmenen asteen paremmalla puolella. On siis vielä kesä!

Päätin ihan oikeasti, että kesäkukkapostaukseen en laita kärhöjen kuvia... 'Justa' kuitenkin vaati päästä mukaan enkä voinut vastustaa häntä...

Sopivasti sateisia ja aurinkoisia päiviä!

Mainetta ja kunniaa saa...

Linnunpelättimen nimeämiskisa on nyt päättynyt, sillä lapset suostuivat vihdoin kuuntelemaan kaikki nimiehdotukset ja valitsemaan suosikkinsa. Palkintojahan kisassa ei ollut luvassa, mutta lämpöiset onnittelut, mainetta ja kunniaa voittajanimen keksijälle lupasin. Pidän teitä jännityksessä postauksen loppuun ja näytän pari kuvaa sitä ennen. Täällä on nimittäin ihan uusia kukkijoita ja kasveja.

Minikokoinen jaloangervo 'Monique' (osaako joku varmistaa?) asustelee kantopuutarhassa. Taustalla lemmikki, joka näyttää jättiläiseltä tämän rinnalla.

Alkukesällä ostamani rusokurjenpolvi 'Southcombe Double' on tehnyt pari minikokoista kukkaa. Aika söpö. Väri vähän laimeni kännykällä kuvatessa, oikeasti se on vielä pinkimpi.

Uusia ostoksia ovat mehitähti 'Dark Beauty', syysmaksaruoho 'Stardust', mustaherukka 'Mikael' sekä kuunlilja 'Blue Mouse Ears', joka on menossa äidilleni. Lohkaisin siitä "hakupalkkana" pikkuruisen taimen itsellenikin.

Uusien ostosten taustalla tuoksupielukset ovat vihdoin päässeet tuholaisista eroon ja alkaneet kukkia. Niiden takana viime syksynä omatoimisesti kylväytyneitä kääpiöauringonkukkia.

Päätin, että jatkossa ripottelen auringonkukansiemenet jo syksyllä haluamiini paikkoihin, sillä tässä ovat keväällä esikasvatetut taimet. Ne olivat ulos istutettaessa saman kokoisia kuin itsekseen kylväytyneet.

Vuosi sitten keväällä istuttamani syyshortensia 'Prim White' on kasvanut hyvin ja kukkiikin jo tänä vuonna. Tämän äitini lisäsi itse pistokkaasta kesällä 2017(?).

Ja sitten siihen kisaan. Linnunpelättimien nimeämismestarin arvonimen saa Tita (Unelmia ruusuista -blogi) ehdotuksellaan Hurja-Liisa. Hurjasti onnea, Tita! Pyydämme sinut apuun, kun seuraavalla kerralla tarvitsemme linnunpelättimelle nimeä ;) Kunniamaininnan saa Heidi (Valkoista salviaa -blogi), sillä kikatustaisto Hurja-Liisan ja Raisa Rastaidenkauhun välillä oli suorastaan korviariipivää kuunneltavaa.

Hurja-Liisa hoiti tehtävänsä hienosti viikon ajan, mutta eilen aamulla parvi rastaita uskaltautui marjapensaisiin ja illalla näin rusakon istuvan hänen vierellään. Ehkä hän karkoittaakin eläinten sijaan loppukesän ja syksyn pimeinä öinä kierteleviä kaksijalkaisia rötösteliöitä.

Uusi asukas ja kiva kesäkisa

Kärhökaari-penkkiin on muuttanut uusi asukas. Hän on valinnut asuinpaikakseen penkin, jossa on naapureina monta kaunotarta. Tutustutaan heihin ensin, sillä kesävieras on hyvin ujo.

Kärhöistä neljäntenä ehti ensimmäisen kukkansa aukaista loistokärhö 'The President'.

Ja heti seuraavana päivänä vieressä 'Justa' aukaisi kerralla kaksi ja heti perään muutaman lisää. Kamera teki tepposet ja kukat näyttävät sinisemmiltä, mitä ovat oikeasti.

Valkoinen syysleimukin aukoo ensimmäisiä kukkiaan.

Kärhökaari-penkissä kukkii viimeistä kesää punaväriminttu. Kunnan kaveri kävi myrkyttämässä tuoksuvattuja uudelleen, joten syksymmällä tämä siirtyy kivikkorinteeseen.

Kesävieras on ilmiselvästi leidi, mutta nimeään hän ei ole suostunut kertomaan. Hän on räväkästä ulkomuodostaan huolimatta kovin hiljaista sorttia.

Leidi on ilmiselvästi myös innokas puutarhuri, sillä hän oli tullessaan napannut lasten kastelukannun käteensä. Puutarhahanskatkin ovat kuluneet jo puhki.

Leidin tehtävä on pelotella rastaat pois marjapensaista. Eikä haittaisi, jos rusakkokin muuttaisi kulkureittinsä metsän puolelle. Sillä on nimittäin paha tapa lymyillä marjapensaidenkin välissä. Leidi olisi muuten saanut partioida marjapensaiden keskellä, mutta siitä hän olisi näkynyt lähinaapureiden terassille, kadulle sekä kadun toisella puolella asustelevien naapureiden ikkunaan. Ujous iski, joten hän jäi seisoskelemaan tuohon kärhökaaripenkin kasveja odottelevaan laajennusosaan.

Kukkamekon helmat hulmuavat kevyesti tuulessa. Rennosti sitaistu naru korostaa vyötäröä.

Ilmeestä päätellen hän on ystävällinen. Tukasta osa on trendikkäästi pystyssä ja loput värjätty vihreäksi. Luomuväri haalistuu jonkun ajan päästä luonnollisen ruskeaksi.

Leidillä on mekkona mummon vanha pussilakana. Pää on kääritty betonilaattalavojen vaaleankeltaisesta pakkausmuovista (arvasin, että sillekin löytyy vielä käyttöä!). Vartalo on pitkä, vahva koivun oksa, josta sopivasti karsimalla muodostui kelpo runko ja toinen käsi. Osa hiuksista on oksan latvus. Vihreät hiukset ovat peräisin luumupuiden leikkauksesta. Lapset ohjeistivat leidin tukkatyylin luomisessa ja äiti teki mitä käskettiin, mutta heidän mielestään leidi on vain linnunpelätin. Ja sehän ei missään tapauksessa sovi!

Kääpiöauringonkukka 'Musicbox'.

Keksittekö te hänelle sopivamman nimen? Laitetaan käyntiin leikkimielinen kesäkisa. Kerään kaikki nimiehdotukset listaksi tämän postauksen loppuun. Laita kommenttiin oma ehdotuksesi tai anna äänesi jollekin listalla olevalle nimelle. Lapset saavat valita kolmesta eniten ääniä saaneesta nimiehdotuksesta mielestään parhaimman ja se tulee pelättimen nimeksi. Voittaneen nimiehdotuksen keksijälle ei ole luvassa palkintoja, mutta mainetta ja kunniaa saa yllin kyllin ja lisäksi hyvän mielen ;) Julkaisen linnunpelättimen nimen viikon päästä, siis perjantaina 2.8. Olkaa luovia!

Iloista viikonloppua!

Annetut nimiehdotukset:
Mollamaija
Helka-neiti
Täti-Monika
Vieno-Kaino
Sini Suvikello
Raisa Rastaidenkauhu
Hurja-Liisa
Hiidenkiven Rinsessa Säkkipää
Maire

Ruuhka-aika elokuun kukkijoissa

Tänä kesänä meillä on riittänyt kimalaisia. Ne ovat lystikkäitä puuhatessaan kukissa säällä kuin säällä. Erityisesti kääpiöauringonkukat ovat olleet niiden mieleen, mutta vilskettä on riittänyt myös koreatörmäkukissa, mustilanhortensiassa ja syysleimuissa.

Sopu sijaa antaa myös ötökkämaailmassa.

Edellisen kuvan taustalla näkyvästä nupusta aukeaa näin hauskan näköinen kukka.

Nokkosperhonen koreatörmäkukalla. Kylvöpussin kuvassa nämä olivat liiloja, mutta kaikki ovat paljastuneet hempeän vaaleanpunaisiksi. Söpöjä yhdessä leijonankitojen kanssa.

Kimalainen ja mehiläinen (?) tulivat nokkosperhosen seuraksi  koreatörmäkukille. 

Päivän pakollinen kärhökuva. Kirjokiurunkukka on itsekseen kylväytynyt  tiukukärhö 'Arabellan' kaveriksi. Kiurunkukassa käy ainakin kukkakärpäsiä, mutta niitä ei juuri nyt sattunut kuvaan.

Mustilanhortensiassa riittää syötävää.

Myös nokkosperhonen on säännöllinen vieras mustilanhortensialla.

Kimalainen syysleimulla. Amiraalin olen nähnyt myös muutaman kerran syysleimun kukilla, mutta sitä en ole saanut kuvattua kertaakaan.

Jaloangervoissakin näkyy silloin tällöin pörriäisiä. Rantakukat ovat takapihan pörriäismagneetti. Kivikkorinteessä paras pörriäishoukutin on ollut nukkapähkämö, jonka viimeisetkin kukat on tarkkaan tutkittava. Ötökät rakastavat myös maksaruohoa ja oreganoa.

Jaloangervo 'Cattleya' ja kimalainen. Kukkakärpäset ja kovakuoriaiset viihtyvät myös jaloangervoissa.

Kimalainen rantakukalla.

Rantakukka koko komeudessaan. Kukinta on vasta alkanut kunnolla. Juuri sopivasti, sillä taustalla näkyvät kuunliljat ovat jo lopettelemassa.

Suursuosikin viimeisetkin kuihtuvat kukat on käytävä tarkistamassa.

Kimalaisetkin pitävät mansikoista ja kermavaahdosta (maksaruoho 'Strawberries and Cream')

Oregano on ollut aiempina vuosina erityisesti perhosten suosiossa, mutta tänä vuonna siinä on näkynyt enimmäkseen kimalaisia ja kukkakärpäsiä.

Punaväriminttu on selkeästi mehiläisten suosiossa. Laskin yhdestä puskasta kymmenisen mehiläistä. Mihinkähän ne menevät sitten, kun väriminttu on lakastunut? Valokuvia niistä oli mahdottoman hankala ottaa, mutta video näytti onnistuvan paremmin. Aikamoista taituruutta vaatii värimintun kukista meden hakeminen. Välillä menee pieleen ötökkämaailmassakin, kuten videon kohdassa 0.15 näkyy ;)

Keräsimme esikoisen kanssa auringonkukan kuihtuneita kukintoja talteen talvilintujen iloksi. Yhdellä keräyskerralla saimme ihan mukavan saaliin kolmesta kääpiöauringonkukasta.

Olisikohan siemenet parempi rapsutella irti ja tarjoilla lintulaudalta vai ripustaa kukinnot puun oksaan roikkumaan?

Leppoisaa loppuviikkoa!