Pihakierroksella

Hänen karvainen korkeutensa esittelee 30.3. löytyneitä krookuksen piippoja.

Enpä muista, milloin meillä olisi löytynyt mitään piippoja vielä maaliskuussa. Tänä keväänä sellainenkin ihme koettiin, kun keltaisesta nurkasta paljastui sen verran kukkapenkin reunaa, että ensimmäiset krookukset ilmestyivät esiin. Silloin lunta oli vielä sen verran paljon, että juuri muita kukkapenkkejä ei näkynytkään. Viikon aikana on kuitenkin ollut sen verran lämmintä, että lumet ja jäät ovat saaneet kunnolla kyytiä ja nyt pääsee jo ihan oikeasti tutkimaan, mitä kaikkea puutarhasta talven jäljiltä löytyykään. Tein jopa ensimmäisiä puutarhatöitä!

Patiosta on jo puolet sulanut, ainakin kun vähän avitin lapiolla...

Vaikka miten ahkerasti kerään talvella Karon kikkareita pois sivupihalta, aina lumen sekaan jää joku pökäle ja keväällä niitä löytyykin sitten sieltä sun täältä. Eilen oli niin kolea ja tuulinen sää, että otin alkulämmittelyksi kakkahommat. Osa paljastuneista "liukumiinoista" on painunut paksun jään sisään, joten niiden keräys jäi vielä odottamaan jään sulamista. Tortunlapioinnista oli helppo siirtyä poistamaan jäätä patiolta. Pari neliötä sainkin laatoitusta paljastettua. Kunhan reitti varastolle sulaa, niin saa patiokalusteet kannettua paikoilleen. Tai ehkä ensin pitää pestä patio, niin on sitten mukava korkata kesäkausi. Patiopenkki oli paljastunut jo kokonaan lumesta ja routakin oli jo alkanut vähän sulaa, mutta vielä en löytänyt posliinihyasinttien tai kevättähtien piippoja. Mehitähdet ja sammalleimut olivat sen sijaan hyvin hengissä.

Sivupihalla näyttää vielä kovin lumiselta mutta kyllä sielläkin jo vähän istutusalueiden reunoja näkyy.

Kärhökaari- ja majapenkkiä ei vielä pääse tutkimaan kovin tarkasti mutta ei tarvita kuin pari lämmintä päivää ja lumet ovat hävinneet sieltäkin. Valkeasta ulkoasusta huolimatta lunta ei ole kuin kymmenisen senttiä enää jäljellä paksuimmissakaan kohdissa ja monin paikoin kuultaa maa selvästi läpi. Marjapensaiden juurelta lumet ovat sulaneet mutta heti oksien kärkien kohdalla on vielä lunta, joten jätin pensaiden leikkaamiset myöhemmäksi. Sää muuttui taas viileämmäksi, joten leikkaamisen ehtii hoitaa myöhemminkin. Marjapensaat vilkaistuani siirryin kasvimaan puolelle. Sieltä lumet ovat hävinneet melkein kokonaan. Vielä viikko sitten kasvimaalla oli lunta matalampien lavojen päällä ja koko aidan puoleisen sivun mitalta. Nyt lunta on enää rippeet jäljellä lavojen ja aidan välissä, ja lavoistakin on jo puolen sormen syvyydeltä routa sulanut. 

Kasvimaalta lumet ovat hävinneet melkein kokonaan. Valuneet varmaan naapurin tontille...

Valkosipulit eivät ole onneksi vielä lähteneet kasvuun, vaikka osa niistä on istutettu korkeampiin lavoihin, joissa on paikoitellen jopa syvemmällä sulaa maata. Kunhan kuukausi vähän etenee ja sääennusteet alkavat näyttää lämpimämpiä lukemia, laitan johonkin lavoista pleksikannen ja toiseen muovihupun, jotta maa alkaa lämmetä kunnolla. Samalla laitan sinne kylmäkäsittelyssä olleita perennakylvöksiä, niin saavat nekin lähteä itämään. Yrttilavassa paksun havukasan alla talvehtivat timjamit näyttivät olevan elossa. Hyvä tuoksu niistä leyhähti ilmaan, kun tunnustelin kasvustoa kädellä. Tarkistuksen jälkeen nostelin havut takaisin paikoilleen, jotta timjamit eivät kuole näin loppumetreillä. Maa ei ollut yrttilavassakaan vielä sulanut koko juuristoalueen syvyydeltä, joten suojaus on vielä tarpeen. Olen menettänyt ennenkin liian hätäisellä havujen poistolla muuten onnistuneesti talvehtineen timjamin.

Timjami: elossa toistaiseksi.

Yhdessä lavassa oli ilmeisesti myyrä vähän kaivellut mutta onneksi juuri siinä ei ollut mitään kylvettynä. Mitähän lie viime kesän jämiä se oli sieltä kaivellut, ehkä mukulasellerin juurenpätkiä. Myyrän onkaloista tuli mieleen tarkistaa, onko kivikkorinteeseen taas tullut myyrän talvitunneleita. Naapurilla on lintulauta etupihallaan ja tietysti kivikkorinteen kivien väleissä ja rehevän kasvillisuuden seassa on hyvä myyrien majailla talven yli. Kadun pään lumikasakin ohjaa tehokkaasti myyrien tunnelinkaivuuta kukkapenkin suuntaan joutoalueen sijaan. Ihan niin laajoja tuhoja ei vielä paljastunut kuin vuosi sitten, mutta tarkemmalla tutkailulla löytyi muutamia syötyjä kasveja.

Kivikkorinne on jo melkein kokonaan sula.

Ensimmäisenä huomasin, että sammalleimuista oli taas parturoitu reunakivien yli roikkuvia latvoja. Siitä ei kasveille ole mitään haittaa mutta en nyt silti niin välittäisi siitä, että myyrä täyttää kasveillani vatsaansa. Myös nukkapähkämöä oli vedetty hienoksi silpuksi. Sekään ei oikeastaan haittaa, sillä uudet lehdet nousevat joka tapauksessa viimekesäisten jämien seasta. Enemmän harmitti iso tarhakylmänkukka, joka joutui jo viime vuonna myyrän hyökkäyksen kohteeksi. Samaisesta puskasta oli taas syöty hyvällä ruokahalulla juuren kohdalle iso monttu. Samanlaisia kuoppia löytyi myös aurinkopenkin puolelta tarhakylmänkukista ja sinikatanoista. Ehdin jo viimeisimmät tarhakylmänkukkatuhot huomatessani ähkäistä, että olisi syönyt mieluummin vaikka kurjenmiekat. No, pari askelta eteenpäin ja huomasin, että onhan ne nekin syöty. Just...

Käytäviä sammalleimussa, nukkapähkämössä, tarhakylmänkukassa sekä kurjenmiekassa.

Osa aurinkopenkin kasveista on vielä lumen alla mutta näyttäisi siltä, että atsaleojen verkot ovat pitäneet eikä myyrä ole päässyt järsimään niiden kuorta. Näitä maanpinnalla kasveja jyrsinyt ja tunneleita kaivellut myyrä on todennäköisesti peltomyyrä. Mahdollisia vesimyyrän tuhoja ei näe ennen kuin lumet ja routa ovat sulaneet. Pidempään sulana olleelta nurmikaistaleelta löytyi yksi kohta, missä maa upotti epäilyttävästi tunnelintapaisesti, mutta sitä ei vielä tiedä, onko se myyrän vai epätasaisesti sulaneen roudan tekosia. Lähempänä naapurin tonttia on vielä sen verran lunta, ettei pääse näkemään, onko kasveja syöty. Lumen sulaessa näkee kuitenkin selvästi, että tunneliverkostoa siellä on ollut. 

Lumen alta paljastuu tunneliverkostoa.

Perennanjuurien ja -lehtien sekä lintulaudan antimien lisäksi siimahännän talvieväänä on ilmeisesti ollut punatähkien siemeniä. Punatähkien maahan kaatuneet viimekesäiset varret oli nimittäin siististi katkaistu poikki juuri kukkaosan kohdalta. Metrin päästä löytyi iso kasa silppua, joka oli suurimmaksi osaksi hienoksi sipellettyä punatähkää. Mahtoi olla pehmoinen talvipesä! Seassa oli myös auringonkukansiementen kuoria. Mietin, onko myyrä kuljettanut punatähkät pienissä erissä vipeltäen kuorman kanssa kymmeniä kertoja käytävää pitkin edestakaisin, vai onko se kiskonut koko kukinnon pesäänsä ja sipeltänyt siellä? Mieleen nousi heti kuva sellaisesta Kamala luonto -tyyppisesti käytävissään suu täynnä punatähkäsilppua kiitävästä myyrästä ja Kiroileva siili -tyyppinen mielikuva sadattelevasta ärripurrista, joka kiskoo naama punaisena ahtaaseen käytävään juuttunutta kokonaista punatähkän kukintoa. Kumpi lienee lähempänä totuutta?

Silputtua punatähkää ja muuta törkyä.

Myyrien tuhojen vastapainoksi kivikkorinteestä löytyi myös monta iloista jälleennäkemistä. Isoin viime kesänä istutetuista kissankäpälistä on hyvin virkeän näköinen. Pienempiä en vielä löytänyt mutta en kyllä ihan tarkalleen edes muistanut, mihin niitä istuttelin. Isomman lähistöllä pitäisi olla yksi mutta sen kohdalla saattoi olla vielä jäätä. Tähtilevisiat ovat myös alkaneet paljastua lumen alta ja näyttäisi siltä, että nekin ovat hengissä. Samoin viime kesänä hankittu erikoisuus, alppiwulfenia. Osa siitä on vielä jään sisässä mutta ainakaan se ei ollut joutunut myyrän suihin.

Kissankäpälistä ainakin tämä isoin on hyvin hengissä.

Aurinkopenkistä piti tarkistaa tietysti kevätkurjenmiekkojen tilanne. Monena vuonna ne ovat puskeneet näkyville jo lumen läpi mutta ensimmäisinä sulaneista kohdista ei löytynyt jälkeäkään kurjenmiekan piipoista. Onneksi ihan lumirajasta löytyi muutama terhakka piippo. Loputkin ilmestyvät varmasti pian näkyville kunhan ovat sitä mieltä, että kevät on tarpeeksi pitkällä. Normaalistihan kevätkurjenmiekat kukkivat meillä vasta huhtikuun lopussa tai jopa toukokuun alussa, joten mikään kiire niillä ei edes vielä ole. Puutarhuri on vain malttamaton.

Ensimmäiset kevätkurjenmiekan piipot.

Viikolla olleet lämpimät säät menivät itselläni vähän hukkaan, sillä olin töissä. Oli kuitenkin mukava kaivaa kaapista kevyemmät kengät ja kevättakki nastakenkien ja villakangastakin tilalle. Käsineitäkään en tarvinnut, vaikka varuilta otin ne taskuun. Etupihan kiveyksen jäätiköt sulivat kokonaan viikon aikana, joten nastakengät saa varmaan laittaa jo lopullisesti kesäsäilytykseen, vaikka talvitakit joutuisikin vielä pitämään käden ulottuvilla. Eilen oli vapaata, mutta eipä silloin ollut enää lämmintä. Taivas oli pilvessä ja tuulikin niin kovasti, ettei huvittanut kovin pitkään ulkoilla edes toppavaatteissa. Pikkuisen napsin Karon jätösten siivoamisen jälkeen etupihan pensasryhmän syyshortensiaa pienemmäksi mutta jatkan leikkaamisen loppuun sitten kun sen tarkenee tehdä paremmin. Myöhemmin päivällä alkoi tuiskuttaa paksua räntää. Nyt paistaa aurinko mutta tuulee edelleen ja lämpömittarikin näyttää pakkaslukemia. Lisäksi on käytävä muilla asioilla muutama tunti, joten eipä tässä taida puutarhaan ehtiä.

Perjantain räntäsadetta tuulella höystettynä.

Ylläolevasta kuvasta näkee, että takapiha oli jo hyvää vauhtia sulamassa. Lunta on vain muutama sentti ja sekin pääasiassa nurmikolla. Luumutarhassa luumupuiden juurella ei vielä näkynyt piippoja, vaikka siellä on paljon aikaisia krookuksia, kevätkurjenmiekkoja, posliinihyasintteja ja kevättähtiä. Maa taitaa olla sen verran jäässä, ettei niitä haluta nousta vielä kurkkimaan. Keksin myös, että luumupuiden verkkojen sisälle olisi hyvä istuttaa lumikelloja, jos ne vain viihtyisivät siellä. Siinä olisi vieläkin aikaisempaa kukintaa eivätkä ainakaan jänikset pääsisi kukkiin käsiksi.

Haa, ikkunasta näkyikin jo pitkälle ehtineitä tulppaanin tupsuja!

Oli jäänyt pihakierroksella tarkistamatta olohuoneen ikkunan alla oleva kukkapenkki. Oli kiva yllätys räntäsadetta ihmetellessä bongata noin isot tulppaanit. Lehdet tosin näyttävät niin kapeilta, että kukintaa ei taida olla luvassa tälle keväälle. Pitäisi oikeastaan kaivaa sipulit pois ja istuttaa parempaan multaan ja aurinkoisempaan paikkaan, niin ne kasvaisivat nopeammin kukintakokoisiksi. Lajikkeen pitäisi olla 'Exotic Emperor', joka on yksi aikaisimpia tulppaaneita. Se varmaan selittää noin vauhdikkaan kasvun. Aurinkoista viikonloppua!

Sinustako seuraava mestari?

Kevään ensimmäinen kukkanen. Tosin tämä jäästä paljastunut aho-orvokki taisi olla jo viime syksyn kukkasatoa.

Oletteko koskaan miettineet, miten siemenet päätyvät viljelyksiltä kaupan siemenhyllyille kotipuutarhureiden houkutuksille alttiiden sormien ulottuville? Sen varmaan tietävät kaikki, että jossain kasvatetaan emokasvit, joista siemenet kerätään ja pakataan sopivankokoisiksi annoksiksi. Mutta tiedättekö sitä, millä konstilla eri kokoisia ja muotoisia siemeniä oikein lajitellaan? Kasveja kun eivät mitkään standardit kiinnosta, vaan ne tekevät sellaisia siemeniä mitä nyt sattuu milloinkin tulemaan ja kokovaihtelu jo yhdenkin lajikkeen sisällä voi olla melkoinen. No, käsityötähän se tietysti on. Parhaat siemenlajittelun ammattilaiset pystyvät pussittamaan häkellyttävän nopeasti ja tarkasti niin isoja kuin pölymäisen pieniäkin siemeniä. Itse asiassa siemenpussin hinnasta melkein puolet koostuu pussittajan palkasta (ammattiliittojen vaatimien palkankorotusten vuoksi siementen hintakin on noussut huimasti viime vuosina). Koska kotipuutarhureiden määrä on tasaisesti kasvanut ja kuluttajat ovat alkaneet suosia myös kasviasioissa lähituotantoa, siemenlajittelun ammattilaisia tarvitaan Suomessakin paljon lisää. Siksipä Suomen siementuottajat ry ja Siemenlajittelijoiden ammattiliitto SLAL ovat järjestäneet kaikille avoimen kilpailun, jossa parhaiten menestyneille tarjotaan työpaikkoja kotimaisissa siemenpakkaamoissa.

Kilpailusarjoja on neljä: helppo, keskisarja, vaativa sekä hardcore, ja jokainen sarja kilpaillaan kaksieräisenä. Ensimmäisessä erässä siemeniä lajitellaan kappalemäärän mukaan, toisessa grammoittain (tai jopa sadasosagrammoina). Nopeus on valttia mutta hutiloida ei passaa, sillä väärin lasketuista siemenistä tulee aikasakko kunkin kilpailuluokan vaativuusasteen mukaan. Lajiteltavia lajeja on jokaisessa sarjassa viisi eikä niitä paljasteta etukäteen, jotta kilpailijat eivät voisi etukäteen valmistautua liikaa pelkästään kyseisiin lajeihin. Tässä kisassa on tarkoitus erottaa niin sanoakseni jyvät akanoista ja löytää ne siementensortteerauksen superammattilaiset.

Valikoima helpon sarjan siemeniä: papu, kesäkurpitsa, kehäkukka, kirahvinkukka sekä tsinnia.

Helpossa sarjassa lajitellaan suuria siemeniä, kuten tsinniaa, kaukasiankirahvinkukkaa, auringonkukkaa, kehäkukkaa, kurkkuja ja kurpitsoita, punajuuria, erilaisia papuja sekä herneitä. Niiden lajitteluun ei tarvita suurennuslasia ja vähän kömpelömmilläkin sormilla voi pärjätä hyvin, vaikka ei ihan kärkisijoille yltäisikään. Aikasakkoa tulee 5 sekuntia per väärin laskettu siemen tai pieleen mennyt kymmenesosagramma.

Keskisarjassa on jo selvästi pienempiä siemeniä, esimerkiksi tomaatteja, paprikoita, salaatteja, tilliä, kosmosta, kellukoita, laukkoja sekä ritarinkannuksia. Aikasakkoa väärin lasketuista siemenistä tulee tässä sarjassa kolme sekuntia siementä tai kymmenesosagrammaa kohti.

Keskisarjan siemenvalikoimaa: kosmos, jättilaukka, paprika, lehtisalaatti sekä tarhakellukka.

Vaativassa sarjassa on jo melko pieniä siemeniä sekä isompia siemeniä, joissa on lenninhaivenia tai muita ulokkeita. Ne hankaloittavat lajittelua takertumalla toisiinsa ja saattavat myös lennähdellä pienenkin ilmavirran mukana, mikä nostaa ne keskisarjasta vaativaan luokkaan. Tällaisia siemeniä ovat esimerkiksi kylmänkukat, vuokot, nauhukset sekä keijunmekko. Se, joka aivastaa kesken kilpailusuorituksensa, saakin todennäköisesti menettää haaveensa kilpailuvoitosta. Muita sarjaan kuuluvia siemeniä ovat esimerkiksi kaalikasvit, porkkana, unikot ja ketoneilikka. Väärin lasketuista siemenistä tulee aikasakkoa vain sekunnin verran per siemen tai kymmenesosagramma.

Vaativan luokan kisatehtävänä voisi olla vaikkapa tarhakylmänkukan siementen lajittelua.

Ehkä voittekin jo arvata, millaisia siemeniä hardcore-sarja pitää sisällään. Aivan oikein: ne ovat juuri niitä siemeniä, joista kotipuutarhuri epäilee siemenpussiin tulleen vahingossa pakkauspisteen pölyä siementen sijaan. Kilpailulajeja ovat esimerkiksi lobelia, petunia, kamomilla, isorikko, palloesikko, etelänmunkki ja kissankello. Koska tämän kokoluokan siementen kappalemäärän laskeminen vaatii jo erittäin suurta tarkkuutta, hyviä silmiä sekä apuvälineitä, kuten tehokasta suurennuslasia, kunnon valaistusta ja pinsettejä, väärin lasketuista siemenistä rankaistaan ainoastaan 0,5 sekuntia siementä kohti. Painoa näillä siemenillä ei juurikaan ole, joten toisessa erässä aikasakkoja jaetaan jokaista pieleen mennyttä 0,05 grammaa kohti.

Hardcoressa erotellaan esimerkiksi näitä lobelian siemeniä.

Kilpailuun ilmoittautuminen on juuri alkanut ja se päättyy 30.4.2025 klo 23.59. Kilpailu käydään 21.6.2025, jolloin parhaiten pärjänneet saavat työsopimuksensa jo tämän vuoden siementenlajittelusesonkiin. Tarkemmat ohjeet ilmoittautumisesta ja kilpailuun valmistautumisesta löydätte Suomen siementuottajat ry:n sivuilta.

Päivä taimipuuhissa

Hempeän pinkki krysanteemi.

Kevät etenee huimin harppauksin jopa täällä. Kohta on taas käsillä aika, jolloin ei perässä pysy, vaikka miten yrittäisi. Nytkin on jo vähän niin ja näin. Esikasvatuspuuhat ovat edistyneet täällä siihen malliin, että purkkimäärä moninkertaistui yhden päivän aikana. Pääsin koulimaan ensimmäisiä taimia ja tekemään uusia kylvöjä. Basilikat vain harvensin yhteensä kuuteen purkkiin, kolme kumpaakin sorttia. Tavallista vihreää basilikaa tuli 7-8 tainta purkkiinsa, sitruunabasilikaa paljon enemmän. Jostain syystä sitruunabasilika iti todella hyvin tänä keväänä. Timjamit ja helokukonharjat jätin vielä kylvöruukkuihinsa kasvamaan. Helokukonharjat tosin siksi, koska en ollut varannut riittävästi ruukkuja enkä viitsinyt lähteä hakemaan lisää ulkovarastosta. Timjami kasvaa sen verran hitaasti, ettei edes kaipaa isompaa ruukkua vielä pitkään aikaan. Viimeisetkin tomaatit olivat viikon aikana itäneet, joten sain vihdoin koulittua ne. Isommmissa olikin jo ensimmäiset kasvulehdet, pienimmät olivat vasta sirkkalehtiasteella. Vanha ohje kasvulehtien odottelemisesta on aikansa elänyt; helpommalla kouliminen sujuu, kun juuristo on pieni ja aivan yhtä hyvin taimet lähtevät silloinkin kasvuun. Kunhan on sen verran vihreää, että löytää itse taimen.

Koulittuja ja kylvöksiä sekä yksi kaupan timjami, jonka ruukutin isompaan purkkiin.

Kylvölistalla olivat tänään samettikukat, tuoksuherneet, tsinniat sekä vanhat jämät. Viimeisin pitää sisällään hopeavillakkoa, kesäleimua sekä lisää lobeliaa. Ripottelin kaikkia siemeniä samaan purkkiin vanhan lobeliakylvöksen kanssa. Turha on tuhlata multaa siemenille, jotka eivät todennäköisesti idä lainkaan. Samettikukkana on sama hennon keltainen 'Alumia Vanilla Cream' kuin viime kesänä. Tsinnian siemenet on kerätty kirsikanpunaisista, aika korkeista yksilöistä. Tuoksuherneitä piti kylvää kahteen ruukkuun valkoista, yhteen kirsikanpunaista ja yhteen sekoitusta. Nimilappuja kirjoittaessa vain tuli pieni vahinko ja kirjoitin kolme lappua valkoista. Ylimääräistä nimilappuahan ei voinut laittaa talteen odottamaan myöhempää käyttöä, vaan piti kylvää vielä kolmaskin ruukku valkoista tuoksuhernettä. Eiköhän niille joku paikka löydy, valkoinen ja köynnökset kun sopivat melkein mihin tahansa. Laitoin yhteen pieneen kärhöruukkuun kuusi tuoksuherneen siementä. Kunhan taimet ilmestyvät näkyville, siirrän ruukut ulkoeteiseen, ulkovarastoon tai suoraan ulos. En aio koulia niitä lainkaan, vaan istutan koko ruukun aikanaan samaan kuoppaan ja ohjaan vain versot erilleen toisistaan.

Isompia ja pienempiä tomaatteja kasvilampun alla.

Lisää tomaatteja ja oikeassa ylänurkassa pienen pieni paprika 'California Wonder'.

Saa nähdä, tuleeko tuosta minipienestä paprikantaimesta mitään koko kesän aikana. Yksi siemenistä iti siinä vaiheessa kun suunnittelin jo viskaavani koko kylvöksen menemään. Neljä niitä olin alunperin kylvänyt. Kylvölautalle laitetun toisen erän siemenet vain homehtuivat kolmen viikon odottelun jälkeen. Reilusti aiemmin itänyt chili alkaa sentään jo olemaan viiden sentin korkuinen, vaikka sekään ei ole totisesti kiirettä pitänyt. Mikähän ihme paprikansukuisia tänä keväänä on vaivannut? Ihan ilman paprikoita tuskin tarvitsee jäädä, sillä sain äidiltäni jo aika suureksi venähtäneen paprikantaimen. Äidiltä tuli myös muutama tomaatintaimi lisää.

Äidiltä tullut (latvottu) paprika erottuu selvästi omista taimistani. Chili vasemmalla alhaalla, sen yläpuolella kelloköynnös.

Jouduin luopumaan isoimmasta taimipöydästäni syksyn remontissa, jolloin lapsille tehtiin omat huoneet. Siksipä valtasin takkahuoneen lipaston nyt kokonaan taimienkasvatukselle. Kasvivalokin siirrettiin lipaston päälle pidentämään valoisaa aikaa. Takkahuoneen ikkuna antaa etelään, mutta ikävästi liian suuriksi kasvaneiden puiden latvoista ja ikkunan kapeudesta johtuen siitä ei kovin valtavalle taimimäärälle tule valoa toisin kuin entisenä esikasvatustilana toimineen huoneen isosta länsi-ikkunasta. Kolme kasvimaalle menevää lehtikaalin tainta nostin jo suoraan ulkoeteiseen jatkokasvamaan, sillä ne viihtyvät paremmin vähän viileämmässä. Eniten valoa tarvitsevat tomaatin ja paprikan taimet seikkailevat auringon perässä ikkunalta toiselle. Alkuillasta taas mielessä on käynyt useammankin kerran se, kuinka hyvin aurinko pääsee talon länsi-ikkunoille paistamaan sitten kun etupihan siperianpihta kaadetaan pois. Johan sekin varjostaa yhden ikkunan kohdalta kerrallaan ainakin puolen tunnin ajan.

Taimipöydällä ei enää monelle taimipurkille tilaa ole. Amaryllikset joutuvat pian väistymään muualle.

Kevät on edennyt täällä jo siihen pisteeseen, että kadut ovat sulaneet melko lailla kokonaan. Kadunvarren penkoista sulaa päivisin sen verran lunta lätäköiksi, että paikoitellen on pakkasyön jäljiltä jäätiköitä mutta aika hyvin pääsisi jo Karon kanssa lenkille ilman nastakenkiä, ellei meidän oma piha olisi vielä jään peitossa. Piha ei ole onneksi ihan peilijäässä mutta liukastumisen vaara on edelleen suuri. Ulkorappusen edestä sain jo eräänä iltana töistä tullessa vähän polkaisemalla jäätä rikottua. Lapion avulla olisi varmaan saanut enemmänkin kiveystä paljastettua mutta en viitsinyt työvaatteissa lähteä hakemaan sitä. Keksin tänä aamuna kätevän kostin jäätiköiden hävittämiseen. Lapset kinusivat playstation-peliaikaa, joten lupasin heille puoli tuntia siitä hyvästä, jos kaivavat käveltävän levyisen väylän rappuselta kadulle. 

Ahkerat "tietyöläiset" aamupäivällä.

Ei tarvinnut sen enempää lapsia houkutella; aamupäivän ulkoilulla ilmestyi jo parin metrin pituinen kaistale laatoitusta näkyville ja iltapäivällä rinteen kohdalle oli tullut jäähän kunnon ura. Ihan vielä tämän päivän aikana ei kokonaan sulaa väylää syntynyt, vaikka lapset käyttivät apuna myös ränneistä kerättyä vettä, jota sitten kaatoivat jäähän kaivamaansa ojaan. Auton renkaiden kohdalle pakkautuu niin paksulti jäätä, ettei sitä ihan yhden päivän ahkeroinnilla saa rikottua. Nyt, kun kiveystä on jo pitkälti paljaana, jään sulaminen nopeutuu kummasti. Taidanpa huomenna mennä myös itse kevättä edistämään.

Homma jatkui myöhemmin iltapäivällä.

Lunta on edelleen aika paljon mutta siitäpä se koko ajan hiljalleen sulaa näillä keleillä. Mittari on meilläkin kiivennyt parhaimmillaan peräti kahdeksaan asteeseen ja huomiselle on luvattu vieläkin lämpimämpää. Ihan joka yö ei edes mene pakkaselle. Yksi kukkapenkin reuna sekä etu- että takapihalta on jo alkanut sulaa, mutta piippoja ei kummastakaan vielä löytynyt. Kävin nimittäin etsimässä. Kompostorista sen sijaan löytyi hieman hätkähdyttävä näky. Mikä lie syynä monen sentin paksuiseen homepilveen, ehkä homehtunut risuhake, jota viimeksi kippasin seosaineeksi? Pääasia, että joku tekee biojätteestä multaa, olipa se sitten mikrobit, sienet tai homeet. Lämmintä kompostorissa oli vähän yli 40 astetta, joten multaa syntyy varmasti hyvää tahtia.

Aivan kuin kompostorissa olisi paksua sumua.

Olen nauttinut suuresti aurinkoisista päivistä, vaikka työpäivinä ei aurinkoista säätä juuri ehdi ihastelemaan. Töihin on kuitenkin mukavampi ajella aurinkolasit silmillä kuin tiesuolansekainen kuralälly tuulilasilla. Työpaikallakin on silmiä ilahduttava näky. Marraskuunkaktus nimittäin päätti ottaa uusintakukinnan näin kevään korvalla. Pinkit tulilatvat alkoivatkin olla jo loppusuoralla, joten mukava, että seuraava kasvi aloitti kukkimaan.

Työpaikan kaktus työntää uusia nuppuja sitä mukaa kun vanhat kukat kuihtuvat.

Ulkoeteisessäkin on "joulukukkia": kellarista myöhemmin tuotu ruukullinen hyasintteja alkoi availla kukkiaan juuri kun ensimmäisenä eteiseen tuotu setti kuihtui. Eipä voisi kukinnan ajoitus täydellisemmin osua. Nyt muutama päivä myöhemmin kukkia on jo enemmän auki ja eteisessä tuoksuu vahvasti hyasintilta. Pitänee laittaa ruukku plussakelillä ulos, jotta kukinta ei olisi ihan hetkessä ohi. Auringon paistaessa ulkoeteisessäkin kohoaa lämpötila pariinkymmeneen asteeseen, mikä luonnollisesti nopeuttaa kukintaa hurjasti.

Täydellinen ajoitus.

Olen lueskellut postauksianne viikon mittaan sen verran minkä olen ehtinyt, mutta monta päivää vanhoihin juttuihin en ole kommentteja kirjoitellut. Yritän päästä huomisen aikana taas edes lähestulkoon aikatauluun takaisin, jotta pysyn suunnilleen perillä siitä, miten kevät ja taimitouhut teillä muilla etenevät.

Elämää purkeissa

Tahatonta blogitaukoa pääsi lipsahtamaan kuin huomaamatta. Mennyt viikko on taas kerran ollut sangen kiireinen mutta samalla myös hyvin antoisa. Töissä oli meidän työporukan kesken teemaviikko, joka toi kirjaimellisesti vaihtelua arkeen. Vaihdoimme nimittäin ns. työpisteet ja osittain myös työtehtävät. Tilannetta voisi verrata siihen, että vaikkapa päiväkodissa tai koulussa ryhmät sekoitettaisiin perusteellisesti; harva tuntee toisensa mutta se ei aiheuta totaalista kaaosta eivätkä työt jää tekemättä. Niin "asiakkaille" kuin työntekijöillekin jäi hyvä mieli viikosta ja pomokin hyväksyi touhun. Loppukevään projektien suunnittelua ja opiskeluihin liittyviä juttuja on ollut myös työlistalla. Pakollisen ruotsin tehtävät on palautettu ja nyt vain odotellaan suoritusmerkintää. Hetkellistä hämmennystä aiheutti plakkariini toisesta kurssista merkitty välinäyttö, vaikka kyseessä piti olla lopullinen suoritus. Se on onneksi nyt korjattu ja nokka on suunnattu kohti seuraavia suoritusmerkintöjä. Tähän saakka opintojen ja töiden yhdistäminen on sujunut melko jouhevasti, vaikka välillä on tullut jopa 11-tuntisia päiviä. Paljon muuhun ei kyllä jää hirveästi aikaa mutta onneksi on nämä viikonloput, jolloin voi puuhata vaikkapa taimien parissa.

Viime viikonlopun kylvöissä näkyy oikein mallikasta itämistä.

Basilikat, timjamit ja helokukonharjat lähtivät itämään ihan muutamassa päivässä. Heti niiden jälkeen itivät lehtikaalit ja tomaateista 'Evakko'. 'Maskotkat' ampaisivat kasvuun pari päivää 'Evakon' perässä mutta muista kolmesta tomaatista ei vielä näy mitään. Lasten mummolassa kylvämät tomaatit olisivat jo koulintakokoisia mutta luultavasti ryhdyn multahommiin vasta kun omista tomaateista loput itävät. Vanhat lehtikaalinsiemenet näyttävät itävän niin hyvin, että suurin osa taimista syödään salaattina varmasti jo keittiön ikkunalta ja vain muutama jätetään kasvimaalle istutettavaksi. Viime kesänä neljästä taimesta riitti syötävää vähän liiankin kanssa, vaikka käytimmekin lehtikaalia ahkerasti ja luovasti vähän kaikkialla ja myös kuivasimme sylikaupalla satoa talven tarpeiksi. Kuivatuista onkin vielä puolet jäljellä. Tosin oli hyvä, että lehtikaalia oli paljon, sillä osa kaalikasveista osa menee aina väkisinkin tuholaisten suihin. Mutta luultavasti kolmekin tainta riittäisi vallan hyvin meidän perheen tarpeisiin.

Kasvimaan kylvöjen suunnittelua.

Sain vihdoin tehtyä edes suuntaa-antavan suunnitelman tämän vuoden kylvöistä. Kasvatan aina eri lajeja sekaisin samassa lavassa mutta samalla yritän noudattaa erityisen tuholais- tai tautiherkkien lajien kohdalla edes jonkinlaista viljelykiertoa. Pyrin kierrättämään esimerkiksi kaalikasveja niin, että samassa kohdassa kasvaisi niitä vain joka kolmas vuosi. Valkosipulit ja porkkanat kiertävät myös paikasta toiseen mahdollisimman tarkasti. Aina se ei onnistu näin pienellä kasvimaalla ellei pidä joskus niistä kokonaan välivuosia, mutta pääasia, että on tehty se mikä voidaan. Keltasipulia en ole kasvattanut vuosikausiin, sillä niihin on aina iskenyt sipulikärpänen. Olen kuitenkin miettinyt, uskaltaisiko tänä vuonna kokeilla niitä uudelleen. Olen palloillut ajatuksella lykkiä sipulin istukkaita vähän sinne sun tänne esimerkiksi tomaatti- ja basilikaruukkuihin sekä kaalien sekaan. Mitä luulette, toimisiko? 

Täpläpipo 'Mysticalla' on selvästi erinomainen itävyys. Ainakin on hukkavaraa.

Itämistä on alkanut tapahtua myös ulkoeteisessä, johon jemmasin viimeisimmät perennakylvöt. Ajattelin, että jos eivät jaksa itää eteissä, ne ehtii vielä viedä loppukevääksi ulos saamaan kunnon kylmäkäsittelyä. Ainoastaan tarhakylmänkukka ei ole vielä itänyt mutta odotellaan vielä rauhassa pari viikkoa. Jos ei sittenkään ala itämistä näkyä, vien ruukun hankeen. Olen huomannut, että perennat eivät aina idä ihan yhtä nopeasti kuin monet kesäkukaksi tai hyötykasviksi kasvatettavat lajit. Onpahan tässä vielä aikaa odotella.

Ensimmäinen kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies'.

Eteisessä puuhaillessa tutkin pelakuiden kuntoa. Ne ovat lähteneet leikkauksen jälkeen hyvään kasvuun mutta vähän hailakoiltahan ne näyttivät. Mikäs ihme se olisikaan, kun ovat samassa mullassa kasvaneet viime keväästä lähtien. Uutta multaa ei nyt ollut niille tarjota, mutta kaivoin kasvien väleihin kuopat, joihin kaadoin kanankakkaa ja kastelin, jotta lannoitetta alkaisi liueta nopeammin. Kastelulannoitteella olisi saanut nopeammin ravinteita kasvien ulottuville, mutta kanankakka vaikuttaa pidemmän aikaa eikä tarvitse muistella, minkä kasvin on kastellut milloinkin lannoitevedellä. Kaikkia kun ei tarvitse kastella yhtä usein. Kunhan ulkona on riittävän lämmintä, vaihdan pelakuille pintamullat. Ei tule sotkua sisätiloihin. Kellarista eteiseen tuotu pelakuu on heräillyt vähän hitaammin mutta näyttää olevan elossa sekin. Sitä en vielä lannoittanut.

Rosmariini innostui taas kukkimaan.

Tämän päivän ohjelmassa oli myös linnunpönttöjen putsausta. Ei niitä olekaan kuin kolme ja niistäkin vain kahdessa oli viime kesänä pesintää. Puukiipijä ei ole pesinyt kertaakaan sille rakennetussa pöntössä, joten päätin siirtää sen toiseen puuhun. Voi olla, että uusi paikka on vielä epämieluisampi kuin vanha, mutta eihän sitä tiedä ennen kuin on kokeillut. Kuusitiaisen ja kirjosiepon pöntöissä oli vain yhdet poikueet viime kesänä, joten tyhjennettävääkään ei paljoa ollut. Lasten kanssa ihmeteltiin, miten erilaiset pesämateriaalit eri lintulajeilla on. Kuusitiainen oli käyttänyt päämateriaalina sammalta ja viimeistellyt pesän oikein pehmoiseksi eläinten (myös hyvin todennäköisesti Karon) karvoilla. Laitan yleensä keväisin Karon turkista harjattua pohjavillaa (tai pidempääkin karvaa lyhyemmäksi pätkittynä) linnuille tarjolle ja hyvin ne näyttävät aina kelpaavan.

Kirjosiepon luovat pesämateriaalit.

Kirjosieppo sen sijaan oli rakentanut pesänsä heinistä ja edellisvuotisista perennojen korsista, kuivista lehdistä, männynkaarnan suikaleista, koivuntuohesta ja... muovista! Luultavasti muovi oli vielä peräisin taimilaatikkoina käyttämistäni lihalaatikoista, joista ei ole tullut revittyä ihan kaikkia kannenjämiä pois. Olen kyllä yleensä nyppinyt kaikki helposti irtoavat suikaleet, mutta joskus muovit ovat niin tiukassa, ettei niihin tule uhrattua sen enempää aikaa. Kirjosiepolla ylimääräistä aikaa on ilmeisesti ollut, kun on käynyt niitä kiskomassa. Suikaleet oli vielä pujoteltu niin tiukkaan muun materiaalin sekaan, että koko pesä piti hajottaa silpuksi ennen kuin muovit sai kerättyä roskiin. Pitää selvästi olla jatkossa tarkempi ja kiskoa joka ikinen linnun voimin irtoava muovi pois ennen kuin laittaa lihalaatikoissa taimia ulos.

Aurinko pilkistelee aamupäivisin jo takapihallekin puiden välistä.

Kevät etenee hyvää vauhtia ja aurinkoisia päiviä on toivottavasti koko ajan enemmän. Hyvää viikonloppua!

Ykkösestä kymppiin

Bongasin Keijunkukkaselta tämän hauskan haasteen, jonka on kehitellyt Anna (Satavuotiaan sylissä). Ideana on listata asioita ykkösestä kymppiin. Minä päädyin tietenkin valikoimaan puutarha-aiheita ja vieläpä suurimman osan juuri tämän hetken kuumimmista kasvi- ja puutarhakuulumisista.

Yksi hyvin talvehtinut rosmariini. Sama kasvi on ollut minulla kesästä 2021 saakka, joten tämä on sen neljäs talvi. En enää edes muista, montako kertaa yritin sitä ennen talvettaa rosmariinia ja lopputuloksena oli aina kuiva risu viimeistään kevättalvella. Sitten kun tajusin pitää rosmariinin myös kesän yli ruukussa ja kastella talvetuksen aikana riittävän usein, talvehtiminen alkoi onnistua. Rosmariinin kastelurytmi ei siis ole sama kuin pelakuilla, vaan sille saa lorotella kymmenasteisessa eteisessäkin juomista ainakin kerran viikossa. Rosmariinini on levinnyt vuosien mittaan vähän joka suuntaan ja mieli tekisi jo pikkuisen näyttää sille saksia muutenkin kuin vain ruuanlaittotarpeiksi.

Viidettä kesäänsä lähestyvä rosmariini ja kumppanit.

Kaksi hyasinttiruukkua eteisessä. Helmikuun lopulla kukintansa aloittanut istutus alkaa olla jo kukintansa loppusuoralla, toisen hain vasta tänään kellarista. Sen versot ovat jääneet kellarin pimeydessä keltaisiksi mutta ei mene kuin päivä tai pari, niin ne ovat vihertyneet. Sitten kun ensimmäinen hyasintti-istutus on kukkinut, alkavat uuden ruukun hyasintit availla nuppujaan.

Pullea kukinto alkaa jo pilkistellä ensimmäisen kellarista tuodun hyasintin lehtien seasta.

Kolme siemenlaatikkoa: yksi kesäkukille, toinen hyötykasveille ja kolmas perennansiemenille. Samassa pikkulipastossa on vielä kaksi muutakin laatikkoa. Toisessa on tyhjiä siemenpusseja ja pieniä minigrip-pusseja odottamassa uudelleenkäyttöä, toisessa nimisäleitä sun muuta kylvöpuuhissa tarvittavaa pikkusälää. Lipasto ei ole kokonsa puolesta muuten mitenkään erityisen kätevä tai kovin kauniskaan mutta sen laatikot ovat täsmälleen oikean kokoisia siemenpussien säilytykseen.

Kolme siemenlaatikkoa ja yksi aamupalaansa odottava karvakuonolainen.

Neljä kompostoria. Biolanin pikakompostorissa muhii keittiöjäte ja niin paljon puutarhajätettä kuin sinne vain uppoaa. Sen vieressä on pikakompostorin talvityhjennystä varten rimpula kompostikehikko, johon istutan alkukesällä yleensä kesäkurpitsan ja vaihtelevasti yhtä sun toista kaveriksi. Syksyllä tyhjennän siitä mullat kasvimaalle ja niin on taas pömpeli tyhjänä pikakompostorista talven aikana tyhjennettävälle massalle. Kesän puutarhajätteet kerään kuormalavoista kyhättyyn kehikkoon ensimmäiseksi kesäksi. Seuraavana vuonna siirrän ne vierellä olevaan Biolanin 900 litran puutarhakompostoriin jatkokypsymään. Kumpaankin saattaa livahtaa jokunen multasäkillinen hepanlantaa ja pikakompostorista kesän aikana tyhjennettävää puolivalmista massaa.

Plussakelien jälkeen tuli lumituisku ja pakkanen. Kompostorissa oli 40 astetta lämmintä.

Viisi ruukkua pelargonin pistokkaita: neljä omista ja yksi söpö valkokirjavalehtinen äidiltä. Yksi pistokkaista tuntuu tarvitsevan muovihuppua mutta muut ovat pärjänneet kokonaan ilman. Pilvisinä päivinä ne ovat saaneet olla ikkunan edessä, auringonpaisteella tietysti kauempana ikkunoista etteivät nuupahda paahteeseen. En tykkää juurruttaa kasveja vesilasissa, vaan istuttelen kaikki pistokkaat suoraan multaan. Yleensä juurtuvat hyvin, vaikka jotkut saattavatkin tarvita alkuun muovipussista suojaa.

Kolmea erilaista pelakuuta viidessä ruukussa.

Kuusi lavakaulusta kasvimaalla. Kapea mutta melko pitkä kasvimaani sisältää kuusi lavakaulusta, joista viisi erottuu jollain lailla alla olevassa kuvassa. Viimeinen jää kuvan oikean reunan ulkopuolelle. Puolet lavoista on kaksikerroksisia, loput vain yhden lavakauluksen korkuisia. Satoa tulee sen minkä tulee ja kaikki syödään. Hyvänä vuonna omaan suuhun menee enemmän kuin etanoiden tai muiden tuholaisten. Rusakot sen sijaan joutuvat katselemaan pitopöytiä aidan takaa.

Maanantai-illan lumimyrsky peitti melkein kaikki lavat uudelleen lumella.

Seitsemän kylvöstä, joissa ei näy vielä elonmerkkiä. No, ihme olisi, jos kuudessa näkyisi, sillä kylvin ne vasta tänään. Katsokaas kun piti saada täytettyä tämä kohta haasteesta. Lobeliaa kylvin kuukausi sitten omaan ruukkuunsa ja pari viikkoa sitten ripottelin sen siemeniä myös chili- ja paprikaruukkuihin. Todennäköisesti siemenet ovat jo menettäneet itämiskykynsä mutta pitihän niitä nyt johonkin kylvää. Jos hyvin käy, niin edes jossain purkissa itää lobeliaa. Tämän päivän kylvöissä oli timjamia, lehtikaalia, kahta basilikaa ja viittä tomaattilajiketta.

Tämän päivän kylvöt etualalla, lobelia takana.

Kahdeksan on kärhöjä kellarissa. Niistä viisi on omia ja kolme äitini talvisäilytyksessä olevia pikkutaimia. Pienissä ei vielä näy elonmerkkiä mutta isommat ovat kaikki hereillä. Leikkasin niistä viimevuotisia versoja tänään samalla kun kävin kellarissa tarkistamassa kasvien voinnin. Kerrotaan nyt pikaisesti tässä samalla muidenkin kellarissa talvehtijoiden kuulumiset. Mustaluumu, pitsipihlaja ja nuokkusyreeni ovat selvästi hengissä ja onneksi vielä lepotilassakin. Muratit, lankaköynnös ja kaksi leijonankidoista ovat myös elävien kirjoissa. Viherliljapuun kohtalo on vaakalaudalla. Runko on puolivälistä ylöspäin toiselta puolelta pehmentynyt ja lehtiä on irronnut paljon. Saa nähdä, kuinka sille käy. Saattoi olla virhe talvettaa se kellarissa mutta jälkikäteen ei voi muuta kuin ottaa opikseen. Liljapuun juurella ollut neilikka saattaa olla elossa tai sitten ei. Sen näkee sitten myöhemmin. Sama tilanne afrikansinisarjalla.

Kellarissa on vähän haastavaa kuvata, mutta kyllä siellä kahdeksan kärhöruukkua on.

Yhdeksän liukastumista. Maanantain lumimyrskystä jo mainitsinkin. Myräkkää edeltänyt viikko vietettiin nollan molemmin puolin ja ajoittaisissa vesisateissa, minkä vuoksi meidän piharinteestä tuli erittäin liukas. Ennen lumisadetta rinteessä pääsi vielä suht turvallisesti liikkumaan nastakengillä mutta maanantain aikana äkisti pakkaselle painunut sää ja 20 sentin kerros pakkaslunta tekivät rinteestä niin liukkaan, ettei siitä päässyt autollakaan ylös saati sitten nastakengillä, joiden pohjiin pakkautunut lumi teki jäätiköllä liikkumisesta yhtä huteraa kuin olisi ollut juhlakengät jalassa. Liukastelin ensin ylös hakemaan lumikolaa ja sitten edestakaisin pitkin pihamaata yrittäen lykkiä rinteeseen edes auton renkaiden mentävän väylän. Isäntä tuli onneksi ajamaan auton talliin. Itse en olisi uskaltanut ottaa yhtä paljon vauhtia kadulta kun oli toinenkin auto pihamaalla. Meistä kumpikin liukastui kerran kunnolla selälleen (onneksi oli paksulti lunta pehmusteena, niin ei käynyt kuinkaan) ja minä lisäksi kerran sivuttain niin, että sain pienen mustelman lonkkaan. Alamäkeen jäi meiltä yhteensä neljät kunnon liukumisjäljet ja tiistai-aamuna lumitöitä viimeistellessäni liukastuin vielä kahdesti. Pieniä jalan lipsahduksia ei nyt lasketa eikä sitä ensimmäistä pihaanajoyritystäni, jolloin auto päätti luistella takaperin takaisin kadulle. Onneksi tiistaiaamuna osa lumesta oli jo alkanut tarttua jäähän eikä ihan joka kohta ollut niin liukas. Varsinkin rinteestä tuli heti paljon turvallisempi kun isännän lähtiessä töihin auton renkaat olivat painaneet lunta tiukasti jäähän kiinni. 

Lumen alla jäätä (kuva tiistaiaamulta).

Kymmenen tomaattilajiketta (plus yksi). Tämän kesän kasvimaasuunnitelmissa on kymmentä (+1) eri lajiketta tomaattia. Omista siemenistä listalla on 'Evakko', 'Cuor di Bue', 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' (sekä 'The Amateur', joka pääsi unohtumaan näitä suunnitellessa. Löysin pussin nimittäin vasta kylvöpuuhia aloitellessani). Äidiltäni on tulossa 'Balkoni Red', 'Vilma', Tumbling Tom', 'Cherry Falls', 'Roma' sekä 'Cereza Amarilla'. Osa listan lajikkeista oli viime kesänä ensimmäistä kertaa kokeilussa ja pääsee nyt uusintakierrokselle. 'Maskotka', 'Balkonzauber', 'Tumbling Tom' ja 'Cereza Amarilla' ovat olleet useampana kesänä kasvatettavana ja ne ovat osoittautuneet luotettaviksi kasvatettaviksi ruukussa seinustalla. Niiden varaan on hyvä perustaa kesän sato ja kokeilla rinnalla uusia tuttavuuksia. Täysin uusia lajikkeita itselleni ovat 'Balkoni Red ja 'Cherry Falls'.

Viime kesältä 'Verino' amppelissa ja 'Maskotka' parvekelaatikossa.

Siinäpä ne tämän hetken kuulumiset. Napatkaahan tekin tästä haaste työstettäväksi!

Talvilomaviikon puuhia

Nyt ovat kaikki kolme hyasinttia kukassa.

Talvilomaviikolle mahtui monenmoista puuhaa niin kasvien kuin kaikenlaisen muunkin askareen parissa. Aloitetaan ulkoeteisestä, jossa ei tarvitse enää kumartua haistelemaan hyasintteja. Kaikki kolme sipulia ovat nimittäin aukaisseet kukintonsa ja tuoksu leijuu koko eteisessä. Välillä olen avannut ihan tarkoituksella oven sisälle hetkeksi aikaa, jotta tuoksu leviäisi muuallekin. Kunhan nämä alkavat lakastua, tuon kellarista toisen hyasinttiruukun. Se olikin jo tehnyt melkoisen pitkät alut mutta pärjää vielä hetken. Toin hyasinttiruukun sijaan kellarista ulkoeteiseen kaksi purkkia valkosipulin itusilmuja ja yhden ruukun ruohosipulia.

Ruohosipuli ja valkosipulin itusilmut olivat heränneet kellarissa.

Syksyllä kasvimaalla ruohosipulimätästä peratessani otin muutaman sipulimättään ruukkuun, jonka toin ulkoeteiseen. Pikkuisen siitä otettiinkin vielä satoa talteen loppusyksyn aikana mutta versojen lakastuessa vein ruukun kellariin. Nyt se oli alkanut heräillä ja pääsi siistittynä ulkoeteiseen. Sieltä sitä on helppo käydä napsimassa ruuanlaittoon. Pienet valkosipulit päätyivät ruukkuihin myös syksyllä. Valkosipulin itusilmuja oli vuosien mittaan jäänyt kukkapenkkiin ja niille piti kehitellä uusi paikka. Erottelin isoimmat ja istutin ne maahan kasvamaan kokoa mutta kaikki pienet ruukutin ja laitoin pakkasten tultua kellariin talvehtimaan. Monena vuonna olen harmitellut kevättalvella sitä, etten muistanut ruukuttaa itusilmuja kevään varhaissadoksi mutta nytpä tulee vihdoin sekin testattua. Kokeilulle meinasi käydä köpelösti, kun metsähiiri (?) kävi kaivelemassa ruukkuja niiden ollessa ulkovarastossa odottamassa kellariin vientiä. Kaikkia sipuleita se ei selvästikään löytänyt, sillä mullasta on alkanut nousta harvakseltaan hentoja versoja.

Testi-idätyksen tuoksuherneet kasvavat. Taustalla eteisessä talvehtinut stevia.

Joulukuun viimeisinä päivinä kylvölautalle kokeeksi laittamani tuoksuherneen siemenet itivät niin hyvin, etten raskinut viskata niitä menemään. Ruukutin siemenet ja vein purkin ulkoeteiseen, jossa taimet ovat saaneet kasvaa rauhassa. Olen latvonut kaikki toisen lehtiparin jälkeen, mikä teki niille selvästi hyvää. Periaatteessa ruukun olisi voinut nostaa uloskin näillä keleillä mutta se nyt on jäänyt tekemättä. Kohta pitänee miettiä tukikeppejä, sillä taimilla ei selvästikään ole aikomustakaan simahtaa kesken matkan. Myös ruukun vaihtaminen suurempaan voi olla vielä tarpeen ennen kuin taimet saa istutettua ulos. Muilla kasveilla ei näytä olevan yhtä suuria kasvuhaluja kuin noilla eteisen kasvateilla.

Kelloköynnös on kurkkinut monta päivää mullan rajasta ja chili miettii, uskaltaisiko tehdä kasvulehtiä.

Kelloköynnös on ennen ollut minusta aika nopea kasvaja siitä lähtien kun ensimmäinen koukku on ilmestynyt mullan pinnalle. Toisin on ollut tänä vuonna. Luulin jo, että sirkkalehdet ovat juuttuneet kiinni siemeneen kun mullan pinnalle ilmestynyt koukku tökötti päivästä toiseen muuttumattomana. Vihdoin lehdet ovat alkaneet ilmestyä esiin suunnilleen millimetrin päivävauhtia. Himskatin hidastelija! Taisi ottaa mallia chilistä, joka esitteli sirkkalehtiään kolme viikkoa ennen kuin alkoi edes harkita ensimmäisten kasvulehtien näyttämistä. Hyvin hidasta toimintaa näyttää olevan myös paprikoilla, joista ensimmäinen on kyllä itänyt, mutta mullan pinnalla ei näy edelleenkään kuin pieni valkoinen koukku. Samaan aikaan kylvetyistä lobelioista yksikään ei ole itänyt mutta siemenetkin olivat jo monta vuotta vanhoja. Taidanpa viskata loput pussin pohjalle jääneet siemenet kompostiin.

Liisan kasvit -blogin Liisalta saapui ihana siemenlähetys.

Ihailin Liisan blogissa todella kaunista punaista ripsuterälehtistä tarhakylmänkukkaa ja Liisa tarjoutui lähettämään sen ja muutaman muunkin kasvin siemeniä minulle. Kiitos paljon Liisalle siemenistä! Toki lähetin vaihdossa myös muutaman siemenpussin Liisalle, toivottavasti siemenet tulevat perille pian. Liisan siemenpaketissa oli kylmänkukan lisäksi helokukonharja 'Flamingo Feathers', täpläpipo 'Mystica' sekä kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies'. Helokukonharja on itselleni ihan uusi kesäkukkatuttavuus. Täpläpipoa on ainakin Kottikärryn kääntöpiirin Päivi kehunut niin monesti, että kasvi oli jo vahvasti hankintalistalla. Kivikkotörmäkukat taas kuolivat itseltäni viime talvena enkä ole saanut omista siemenistä uusia taimia kertaakaan. Nyt kun Liisa lähetti eri lajikkeen siemeniä, huomasin, että ne ovat paljon pulleampia kuin omista kasveista keräämäni. Todennäköisesti siis itselläni ollut 'Pink Mist' oli steriili lajike eikä siten tehnyt lainkaan itämiskykyistä siementä. Kukinnan aikaan oli nimittäin runsaasti pörriäisiä liikkeellä ja kukkiakin oli auki kymmeniä kolmessa kasvissa yhtä aikaa, joten pölytyksen epäonnistumisesta sen ei olisi pitänyt jäädä kiinni. Nyt onkin todella ihana saada tilalle uusia taimia ja toivottavasti kasvit kylväytyvät itsekin, niin on aina törmäkukkia pörriäisten ilona.

Kasvimaalla alkavat lavat paljastua.

Sen verran lämmintä on ollut täälläkin, että vähät lumet ovat huvenneet ihan silmissä. Harvemmin täällä on maaliskuu ja varsinkaan sen alku maata näyttänyt mutta nytpä on sekin koettu. Kasvimaalla korkeammat lavat ovat paljastuneet osittain ja matalammistakin alkaa näkyä nurkkia. Yllä olevan kuvan oikeassa laidassa on vielä sen verran korkeampi kinos, että kylmäkäsittelyssä olevat perennansiemenet ja yrttilava ovat vielä ohuen lumikerroksen peitossa. Tänään pitäisi ainakin sääennusteiden mukaan olla viimeinen plussapäivä ennen kuin sää kääntyy uudelleen pakkaselle, joten kevään eteneminen pysähtyy hetkeksi. Saa nähdä, millainen lumituisku huomiselle on tulossa. Eilen saatiin esimakua melkoisista tuulenpuhureista mutta tuhoja ei tainnut tulla. Tonttia varjostavat koivut pysyivät (valitettavasti) pystyssä eikä kaatotuomion saaneesta siperianpihdastakaan revennyt yhtään haaroista poikki. Sen sijaan pienempiä oksia ja neulasia karisi ympäri pihamaata.

Iltahämärissä otettu kuva, mutta näkyy siinä aurinkopenkin hiidenkiven kulma ja pihdasta karisseita neulasia.

Aurinkopenkin aidan alle ei ole hirveästi talven aikana lunta kertynyt ja nyt nekin vähät ovat sulaneet pois. Kivikkorinteestä pihaantulon reunasta on myös paljastunut jo ensimmäisiä kiviä. Kuistin nurkalla kukkapenkistä alkaa näkyä vähän reunaa, mutta muuten kukkapenkit ovat vielä hyvinkin lumen peitossa. Loman alussa kävimme Keski-Suomessa ja hämmästelimme, kuinka vähissä siellä lumet ovat. Mummolan pihallakin lunta oli vain siellä täällä joku lämpäre. Järvi sentään oli vielä sen verran jäässä, että lapset pääsivät kokeilemaan pilkkionnea. Minä tallustelin Karon kanssa lähistöllä.

Poseeraus sammaleisella rantakalliolla. Pilkkijöitä piti tarkkailla herkeämättä.

Kotonakin on lenkkeilty ahkerasti. Alkuviikosta satoi sen verran lunta, että tuli tehtyä talven ehkä kolmannet lumityöt. Vasta satanut kosteahko lumi ei ole ihan paras lenkkeilyalusta Karolle. Sopivalla kelillä lumi nimittäin tarrautuu tiukasti maata pitkin viistäviin housu- ja häntäkarvoihin. Tuolloin ei ollut ihan pahin keli, mutta silti matkan aikana piti irrotella turkista muutaman kerran lisäpainoja. Alla olevassa kuvassa iso kokkare Karon takana on kiinni Karon hännänpäässä. Se heilui Karon tassutellessa niin hauskasti, että oli ihan naurussa pitämistä. Jokaisella hännän heilahduksella lumipallo keräsi itseensä pikkuisen lisää lunta ja kasvoi kunnes oli aika irrottaa se pois. Karoa pieni ylimääräinen painolasti ei näyttänyt haittaavan.

Karo ja lisäpainot.

Eiliseltä lenkiltä mukaan tarttui toisenlaista painolastia.

Täytyy sanoa, että lumikokkareita on mukavampi irrotella turkista kuin tuhannen solmuun takertuneita kuusen ja koivun oksia. Tassupesullakin Karo piti käyttää, jotta tassuihin ja mahakarvoihin jääneet hiekoitushiekat ja muu lika eivät leviäisi pitkin huushollia. Loppukevennyksenä video seniorikoiran unenlahjoista. Karolla olisi ollut iltapalan aika mutta oli ilmeisesti niin raskas päivä takana, että karvatassu simahti keittiön nurkkaan ennen kuin muisti olevansa nälkäinen. Ennen videota ehdin silitellä hetken Karoa ja hakea nappuloita ruokakiposta ja kännykän pöydältä. Videotakin lyhensin minuutin verran alusta, eli melkoiset superunet oli tällä kertaa.

Jos ei muuten saa Karoa hereille, niin korvasta kutittaminen toimii aina. Aurinkoista sunnuntaita!