Havaintoja

Puutarhassa kierellessä tulee väkisinkin tehneeksi erilaisia havaintoja. Milloin ne liittyvät kasvun käynnistymiseen, milloin yllättäviin paikkoihin ilmestyneisiin kasveihin tai johonkin muuhun tavallisuudesta poikkeavaan tapahtumaan.

Tarha-alppikärhö 'Pink Dream' on selvästi herännyt.

Kovin aikainen kevät sai toivomaan, että myös kärhöt heräisivät normaalia aikaisemmin. Pikainen tarkistuskierros romutti ne haaveet. En tosin odottanutkaan, että loistokärhöt olisivat vielä heränneet mutta olisi nyt 'Arabella' ainakin voinut olla jo maanpinnalle kurkkimassa. Edes muissa alppikärhöissä kuin 'Pink Dreamissa' ei vielä näkynyt heräämisen merkkejä. Odotellaan siis vielä jokunen viikko. Jännitettävää onkin paljon, sillä viime kesänä kuusi (tai seitsemän?) kärhöä ei noussut. Toivottavasti heräävät tänä vuonna.

Oho, lehti- ja kompostikasan alta löytyikin krookuksia.

Istutin viime syksynä 'Laatokan Helmen' taakse pussillisen kultasahrami 'Blue Marlinia'. Aiemmin keväällä katselin, että kaikki alueella kukkivat sahramit taitavat olla 'Ruby Giantia', myös se rypäs, jonka kuvittelin olevan niitä viime syksynä istutettuja mukuloita. Viime viikolla satuin huomaamaan, että pikkuisen sivummalla olevasta lehtikasasta pilkistelee muutamia lehdenkärkiä. Kaivelin varovasti niitä esiin ja samassa muistin istuttaneeni Marlinit siihen. Koska istutushetki venyi aika myöhäiseksi ja talvikin oli jo tulossa, kippasin niiden päälle paksulti kompostimultaa ja vielä lehtikasan lisäsuojaksi. Pettymys lajikkeen vaihtumisesta muuttuikin innostukseksi ja hieman myöhästyneen kukinnan odottamiseksi. Ehkä ne olisivat sittenkin oikeaa lajiketta.

Äh, kovin näyttävät samoilta kuin kaikki muutkin.

Tuplapettymys siis tuli, vaikka 'Ruby Giant' onkin minusta oikein kaunis. Tai ehkä ne mukulat, jotka eivät vielä tänä keväänä kuki, ovatkin oikeaa lajiketta? Taidan kuitenkin asennoitua odottamaan komeasti kukkivia 'Ruby Gianteja'. Tuleepahan sitten ensi keväänä iloinen yllätys, jos seassa vaikka sattuisikin olemaan joku erilainen. Vaikka mukuloiden sijainnin unohtaminen olikin ihan oman huonomuistisuuteni ja havainnointikyvyn puutteeni syytä, niin aika julmaa oli sahrameiltakin silti ensin herättää toiveita ja sitten tiputtaa oikein korkealta alas. Onneksi pikkuiset kurjenmiekat ilahduttavat aina.

'Blue Hill' näyttää olevan aikaisempi kuin 'Purple Hill'.

Yllä olevassa kuvassa on ryhmä 'Purple & Blue Hill' -sekoitusta, jonka mukulat onnistuin jotenkin kummassa istuttamaan väreittäin ryhmiteltyinä. Ne on istutettu syksyllä 2021 ja ovat kukkineet joka kevät suunnilleen saman verran. Tänä keväänä lehtitupsut näyttävät kuitenkin runsaammilta ja aivan kuin nuppujakin olisi tulossa enemmän. Kiva, jos ovat vihdoin päättäneet alkaa lisääntyä.

Ensimmäiset tulppaanit kukassa esikoiden kanssa.

Lummetulppaani 'Concerto' on ollut aikasin tulppaani puutarhassani. Tänä vuonna niiden lehdet näyttivät niin pieniltä, etten edes odottanut niiden kukkivan. Kukkia on kuitenkin jo neljä auki, vaikkakin aika pieniä ne ovat. Taaempana oli joskus 'Exotic Emperoria' ja mielenkiinnolla odotan, onko lummetulppaanien takana nuppuileva mätäs vielä sitä vai oliko sekaan jäänyt vielä lisää 'Concertoa'. Tulppaaneja kuvatessa huomasin niiden takana myös pikkuisen esikon siementaimen.

Olisiko etelänkevätesikko risteytynyt jonkun toisen kanssa?

Etelänkevätesikkoni ovat useamman metrin päässä. Tai olisivat olleet. Ne ovat nimittäin kaikki tainneet hävitä johonkin. Mahdollisesti joko toissa talvi tappoi viimeiset tai sitten niiden alueella lymyilevät lehtokotilot ovat popsineet kaikki suihinsa. Hauska, että löytyi kuitenkin vielä yksi ainakin melkein puhdas etelänkevätesikko. Tai voihan se olla ihan puhdaskin, vaikka joku sen ulkomuodossa vähän epäilyttääkin. Nätti se kuitenkin on.

Palloesikon keskelle oli tullut kuoppa.

Palloesikoista kukkii täällä vasta ensimmäinen ja sekin on eri penkissä ja aurinkoisemmassa kohdassa kuin muut palloesikkoni. Majapenkin palloesikoissa on kyllä selvästi nuppuja tulossa mutta ovat vielä ihan maanrajassa. Isoimmasta mättäästä oli tainnut talven aikana kuolla keskusta, sillä siinä oli ammottava monttu. Onneksi reunoilta nousee alkuja, joten ei tarvinnut jakaa toisesta puskasta uusia alkuja aukkopaikan täytteeksi. Laitoin monttuun pari kourallista multaa ja toivottelin reipasta kasvua heränneille.

Kesäkukkapenkistä viime kesänä löytynyt mysteerikasvi.

Kesäkukkapenkin mysteerikasvi on myös herännyt kasvuun ja selkeästi osoittaa huonoja käytöstapoja. Pienempiä taimia löytyi ympäriltä ja kaivamalla selvisi, että kasvi luikertelee sivusuunnassa kuin valvatti konsanaan. En katso kovin hyvällä moista leviämisintoa, joten kasvia odottaa häätö heti kun sen laji selviää. Joku kärsämö olisi muuten vahvoilla lajinveikkauksessa mutta tämän lehdet ovat selvästi pehmoisemmat kuin siankärsämöllä ja haisevatkin aivan erilaiselta. Jalostetuista kärsämöistä minulla ei ole kokemusta mutta voisin vähintään maistaa likaista puutarhahanskaani, jos kasvi paljastuu tavalliseksi siankärsämöksi.

Tämä mantu-kontu-kangas-jokumuu-kimalainen etsi selvästi pesäpaikkaa.

Tämä mahdollisesti saman lajin edustaja oli jo meden- ja siitepölyn keruupuuhissa.

Poutaiset säät ovat olleet kimalaisten mieleen. Olen bongannut jo muutaman eri lajin edustajan keräämässä jalkavasuihin siitepölyä, joten pesäpaikkoja on selvästi jo löydetty. Satunnaisesti joku pesäpaikkaa etsivä osuu silmiin. Luulin kerran jopa tallanneeni yhden kimalaisen pesäkolon päälle, sillä lähellä maanpintaa pörräävä kimalainen pyöri pitkään kumpparini ympärillä ja yritti mönkiä sen allekin. Se lähti kuitenkin jatkamaan maankamaran skannaamista, kun siirryin vähän sivummalle. Kimalaisista puheenollen, Kuvaa kimalainen -haaste voisi taas lähteä liikkeelle. Aloittakoon ken tahtoo ja ensimmäisenä ehtii. Mennään samoilla, hyvin joustavilla säännöillä kuin viime vuonnakin: tunnistaa ei tarvitse (mutta saa, jos intoa piisaa) ja kuviin kelpaavat myös muut pölyttäjät ja pörisijät.

Ensimmäistä paprikankukkaa ei pääse kimalaiset pölyttämään.

Etelänmunkit näyttävät itävän hyvin myös kylmäkäsiteltyinä.

Liisan kasvit -blogin Liisa kylvi joskus kevättalvella etelänmunkin siemeniä suoraan huoneenlämpöön ja huomasi niiden itävän loistavasti. Olin itse kylvänyt niitä talvella suoraan kylmäkäsittelyyn muiden perennojen mukana. Vein kylvöksen ulkovarastoon sen jälkeen kun styrox-laatikon alta sulivat viimeiset jäät, ja ruukusta on nyt alkanut nousta reippaita taimia. Emokasvi ei ollut vielä herännyt talven jäljiltä, joten tässäpä on ainakin riittämiin paikkaustaimia, jos emo onkin heittänyt henkensä. Pohdinkin silloin, mitä etelänmunkit mahtavat tykätä kylmäkäsittelystä, mutta eipä se näytä haittaavan itämistä. Pitää nyt kuitenkin merkitä muistiin, että siemenet itävät hyvin ilmankin.

Hokkaidokurpitsan omituinen kasvusuunta.

Jos on välillä minulla pää sekaisin kevätkiireissä, niin näyttää olevan siemenilläkin joskus suunnat hukassa. Yksi hokkaidokurpitsan siemenistä iti normaalisti ja toisellakin on jo koukku pilkistämässä mullan pinnassa. Kolmas sen sijaan tunki ensimmäisenä valkoisen juuren esiin ja lähti etenemään vaakatasossa mullan pinnassa. Kaivoin varovasti ojan juuren alle, painoin sen sinne pohjalle ja peitin mullalla. Tänä aamuna huomasin, että kolme uutta juurta oli ilmestynyt pintaan. Kaivamalla selvisi, että varsi oli lähtenyt kasvamaan ensin alaspäin ja korjannut vasta sitten suuntaansa taivasta kohti. Sirkkalehti oli melkein kyljellään. Liekö syy siinä toisen valmistajan kylvömullassa, jota käytin kurpitsoille? Ajattelin, että isot siemenet selviävät missä vain. Kylvösyvyys oli samanlainen kaikilla siemenillä ja samaan asentoon, eli vaakatasoon pötkölleen siemenet laitoin. Kyssäkaalin taimillekin meinasi muuten käydä siinä mullassa hassusti; ne olivat joukolla nostaneet koko siementen päälle laitetun mullan yhtenä levynä ylös. Huomasin vasta kun levy oli noussut ruukun reunojen tasalle, että nyt ei näytä normaalilta ja sieltähän sitten paljastui joukko hyvin närkästyneen näköisiä kyssäkaalin taimia.

Mustaluumu oli lähtenyt heräilemään pitsipihlajan kainalossa.

Iloinen havainto löytyi ulkovarastosta, kun pääsin viimein nostamaan sieltä kasvit ulos. Mustaluumu oli alkanut heräillä ja aivan kuin latvoissa olisi jo pieniä nuppurykelmiä tulossa. Valitettavasti minulla oli silloin kiire lähteä töihin enkä edes muistanut tarkistaa, näkyykö pitsipihlajassa nuppuja. Tänä aamuna on satanut vettä koko ajan, joten en ole edes käynyt kurkistamassa, miten kasvit ovat selvinneet yöstä ulkona. Mikäpäs hätä niillä edes olisi, kun ei ollut pakkasta koko yönä.