Hattivattihyökkäys

Hattivatit ovat valtaamassa kellariani! Lähdin ihan viattomasti hakemaan sieltä perunoita, kun törmäsin laumaan hattivatteja ja muita kummajaisia. Varsinainen kammotuskellari! Hyvämuistinen lukija saattaa tässä vaiheessa ihmetellä, että mahtuuko kellariimme kasvien lisäksi vielä perunoitakin. Mahtui sinne juuri ja juuri pari 15 kilon säkkiä sen jälkeen kun siirsin kasveja tiiviimpään. Haen säkistä kerralla muovikassillisen perunaa jääkaappiin, jotta ei tarvitse joka toinen päivä kömpiä kellariin hakemaan lisää.

Tässä ensimmäiset vastaan tulevat hattivatit, alias loistokärhö 'Samaritan Jo'.

Sekaan vaan tutkimaan. Tyhjää lattiatilaa on ehkä neljälle naisen kengälle, loput voivat kurkkia portailta tai kattoluukusta.

Kaikki kärhöt ovat hereillä. Se ei tullut yllätyksenä, sillä ne lähtivät kasvuun jo joulukuussa. Leudon alkutalven takia kellarissa ei ollut niin viileää kuin yleensä ja vasta nyt lämpötila oli pudonnut siellä viiteen asteeseen. Kuukausi sitten lämpöä oli kahdeksan astetta, joten pudotus oli yllättävän huima. Sen luulisi hidastavan pikkuisen kasvua. Typistin myös kaikki pitkät hattivatit, jotta ne vähän rauhoittuisivat ja malttaisivat odotella kevättä. Yhtä kasvuun lähtenyttä kärhöruukkua sen sijaan tervehdin melkein hyvilläni. Syksyllä äidin kukkapenkistä löytyi vaeltamaan lähteneitä kärhöjä, jotka tietysti ruukutettiin saman tien. Juurakko, jossa oli elävä verso, jäi äidilleni ja minun mukaani lähti kokeeksi pelkkiä juuria sisältänyt ruukku. Mielestäni näin juurakossa kasvupisteen, mutta en ollut varma, jaksaako pelkkä juurakko lähteä kasvuun. Nyt tuli todistettua, että hyvin jaksaa, sillä juurakosta oli noussut peräti kolme versoa. Hyvin todennäköisesti se myös jaksaa kukkia kesällä, joten paljastuu, onko se 'Rouge Cardinal', 'Miss Bateman' vai 'Multi Blue'. Kaikkia kolmea oli aikanaan istutettu kyseiseen penkkiin. Todennäköisin vaihtoehto on 'Rouge Cardinal', joka sinnitteli pisimpään hengissä kuivassa paikassa ja sen myös toivoisin kärhön olevan. Kahta muuta kun minulla jo on.

Kärhönjuurakot heti maasta löytymisen jälkeen. Tuo pelkkä juurakko oikeanpuoleisen kuvan keskellä on nyt lähtenyt hyvään kasvuun kellarissa.

Nämä ovat vähän kelmeämpiä hattivatteja. Etualalla helmililjaa, korkeammat takana hollanninkurjenmiekkaa.

Pensaiden pistokas- ja taivukastaimet ovat myös lähteneet kasvuun. Ylhäällä vasemmalla syyssyrikkä ja nietospensas, alhaalla pallohortensia ja nuokkusyreeni.

Pensaiden pistokastaimien silmuja tutkiessani huvituin niiden kokoeroista. Kuutamohortensian silmut olivat ihan minipienet, pallohortensiassa sopusuhtaisen pulleita. Alle viiden sentin korkuinen nuokkusyreenin taimi sen sijaan tuntuu suuruudenhullulta kannatellessaan melkein parisenttistä silmupulleroista. Syksyllä ruukutetut alelaarien kukkasipulit ovat hereillä. Helmililjat ja hollanninkurjenmiekat lähtivät hyvin pian puskemaan piippoa, mutta narsissit ja nuokkutähdikki antoivat odottaa itseään. Nyt kymmenestä narsissista näkyi kahdeksan piippoa mullan pinnalla ja varmaan viimeisetkin ovat pian tulossa. Nuokkutähdikkiruukussa ei vielä näkynyt mitään mutta kun kaivelin varovasti multaa, löysin aivan pinnan tuntumasta jo ensimmäisen piiponkärjen. Ainakin yksi on siis herännyt, ehkä muutkin aikanaan. Kunhan hyasintit siirtyvät eteisestä ihmisten ilmoille, siirrän kellarista hollanninkurjenmiekat niiden tilalle.

Mörköjä pelakuulaatikossa? Etualan kärhökylvösruukussa on varmaan näkymätön lapsi Ninni...

Curry-yrtti näyttää ja tuntuu aivan samalta kuin kesälläkin. Kellarin hämärässä valoa heijastava kummituspuska.

Tuiki tavallinen muratti ei ole tainnut edes huomata, että on pilkkopimeää.

Kellarin muratti oli oikein hyvävointinen eikä siinä näkynyt jälkeäkään kirvoista toisin kuin eteisen murateissa. Kirvataisto jatkuu edelleen, sillä teippailu ja suihkuttelu eivät ole saaneet kirvoja kaikkoamaan. Aloitin edellisen tilannepäivityksen jälkeen taistelun järeämmillä keinoilla, eli täytin pesuvadin tulikuumalla vedellä ja upotin murattien oksat hetkeksi sinne. Ensimmäisen kylvyn jälkeen kirvoja ei tullut enää ihan niin suuria laumoja, mutta sen verran kuitenkin, että kylvetys piti toistaa parin päivän päästä. Ja vielä kolmannen kerran tänään. Ihmeellisen sitkeitä ovat, kun eivät melkein höyryävän kuumassa vedessäkään anna periksi. Muratteihin iskeneet kirvat ovat tänä talvena niitä mustia eivätkä tavallisia vihreitä. Ovatkohan ne sitten kestävämpiä kuin vihreät vai kestävätkö oksiin munitut munat kuumaa vettä paremmin kuin elävät kirvat? Ötököitä on kuitenkin joka kylvetyksen jälkeen tullut selvästi vähemmän kuin pelkän teippailun tai suihkuttelun jälkeen, joten ehkä kuuman veden tuhlaaminen on ollut kannattavaa.

Tästä kirjavalehtisestä muratista ei enää montaa kirvaa jäänyt kylpyveteen lillumaan, joten voiton puolella ollaan.

Olen kaatanut murattien välissä kirvaisen kylpyveden viemäriin ja laskenut seuraavalle oman veden. Näkee vähän paremmin, paljonko kirvoja kummastakin lähtee. Ilmeisesti liuskalehtiselle muratille tuli yhdellä kerralla liian kuumaa vettä, sillä osa lehdistä lähti kellastumaan. Muutaman lehden menetys ei haittaa, jos vaakakupissa on kirvattomat kasvit. Jos kirvatilanne ei ala pian helpottaa, leikkaan murattia pienemmäksi. Jääpähän vähemmän piilopaikkoja mokomille tuholaisille.

Liuskalehtinen versio on ollut oikea loistohotelli kirvoille, näin tuuhea kun on.

Ihmeellistä kyllä, eteisessä talvehtivaan riippapelakuuhun ei ole tänä talvena tullut kirvan kirvaa.

Viherliljapuukin voi hyvin ja pelakuut kohtuullisesti.

Murattien poiston jälkeen eteisestä ei ole löytynyt kirvan kirvaa, joten taisin huomata ongelman ajoissa. Suurin osa talvehtivista kasveista voi hyvin, rosmariinikin todella hienosti hengissä. Sen sijaan hopeaputouksista osa vaikuttaa kuolleilta. Riippapelakuun kanssa samassa ruukussa asustavat hopeaputoukset ovat ehkä parhaimman näköisiä mutta viherliljapuun ja joidenkin laatikkopelakuiden juurella tuntuu olevan vain kuivettunutta versoa. Saa nähdä, kuinka moni lähtee versomaan kun valon määrä alkaa lisääntyä ja pelakuita aletaan lannoittaa. Siihen ei olekaan enää pitkä aika. Kevättä odotellessa olen kikkaillut vielä farkkutilkkujen ja ompelukoneen kanssa. Pieni kummityttö täytti vuosia, joten tein hänelle käsilaukun. Niitähän naisella ei voi olla liikaa. Koristeiksi tuli vain kankainen rusetti, hapsutetut kahvojen päät ja ompelukoneella kauniisti kirjailtu nimi. Laukun saa pestyä muiden pyykkien mukana pesukoneessa, kun prinsessa päättää jemmata sinne aamupuuron jämät tai unohtaa viikoksi hiekkalaatikolle. Kantokahvat saa myös ratkottua helposti irti, jolloin laukku toimii vaikkapa meikkipussukkana, kun neiti alkaa lähestyä sitä ikää. Farkkukangas oli juuri sellaista vanhan ajan paksua, napakkaa farkkua, ettei ihan hetkeen varmasti kulu puhki. Vielä laukku ei neitiä hirveästi kiinnostanut: hän testaili muutaman kerran vetoketjua ja jemmasi sisälle synttärikorttinsa mutta pyyhälsi sen jälkeen muiden lasten kanssa leikkimään.

Kummitytön käsilaukun vuori on samaa ruusukangasta kuin rusetti ja vetoketju tietysti vaaleanpunainen.

Voisi taas sanoa, että jo on säitä pidellyt. Pikkupakkasista hypättiin kerralla hitusen vaille -20 asteeseen ja vuorokauden päästä lämpötila oli taas lauhtunut -5 asteeseen. Sen lisäksi, että talven lämpötilat ovat pysyneet kummallisen lähellä nollaa, on satanut alijäähtynyttä vettä suunnilleen kerran viikossa ellei useamminkin. Aamulla saa lähteä varovasti ulko-ovesta pihalle, sillä yön aikana rappunen on saattanut muuttua jääkuorrutteiseksi. Olen myös joutunut melkein joka kerta kompostiroskia viedessäni puhaltelemaan pari minuuttia kompostorin kannen lukitussysteemiä sulaksi. Kompostorista nouseva lämpö ei selvästi riitä sulattamaan ylhäältä päin tullutta jääkerrosta lukon rakosista. Lisäksi tänään kannen ylhäälläpitomekanismiin oli kertynyt niin paljon jäätä, ettei kansi pysynyt itsekseen auki. Kompostiroskien kippaaminen oli melkoista taiteilua enkä edes yrittänyt kaataa säkistä yhdellä kädellä kuiviketta vasta tuotujen biojätteiden päälle. Kompostille pitäisikin selvästi saada joku sadesuoja. Pelkkä muovipussi ei riitä, sillä tuuli tempaisee sen helposti pois. Onko teillä muilla ollut vastaavia ongelmia kompostorienne kanssa?

Talvipäivän piristys on hempukanvärinen leikkoruusu.

Hyvää Runebergin päivän iltaa ja pian alkavaa uutta viikkoa!

Kokeilujen helmikuu

Jouluruusuvauvat kurottelevat valoa kohti.

Tammikuu vaihtui helmikuuksi ja pian kalenterin saakin kääntää maaliskuulle. Kuukausista lyhin hurahtaa ainakin toiveiden mukaan ohi nopeasti ja eipä aikaakaan, kun ollaan keväässä. Sitä odotellessa on hyvä vähän kokeilla uusia juttuja. Suunnitelmissa on vaikka mitä, mutta aloitetaan nyt meneillään olevista kokeiluista, jotka saivat alkunsa jo tammikuun loppupuolella. Niistä on hyvä vääntää jutun juurta nyt kun mitään muuta mainitsemisen arvoista ei oikeastaan tapahdu. Kerroin jokunen postaus sitten löytäneeni tarjouksesta idätyssetin ja versotukseen sopivia siemeniä. Laitoin ensimmäisen satsin kumpaakin sorttia tulemaan vajaa viikko sitten ja koska kokeilut pitää aina dokumentoida, räpsin laatikoista kuvia kerran vuorokaudessa.

Ensimmäisen vuorokauden jälkeen: vihanneskrassit vasemmalla, linssit oikealla. Alla vertailukappaleeksi pusseihin jääneitä kuivia siemeniä.

Ei mennyt vuorokauttakaan, kun kodinhoitohuoneesta alkoi levitä hyvin epämiellyttävä löyhkä. Pian selvisi, että krassin siemenet ovat hajun lähteenä. Mietin jo, ovatko ne alkaneet itämisen sijaan mädäntyä, mutta tarkempi tutkiminen osoitti, että siemenet ovat erittäneet ympärilleen kirkasta limaa ja osasta näkyi jo sirkkajuuren alkujakin. Huuhtelin kumpaakin "kylvöstä" muutaman kerran päivässä mutta haju pysyi sitkeästi seuralaisenamme useamman päivän. Vasta siinä vaiheessa kun krassit alkoivat puskea enemmän lehtiä, haju mietoni. Tai sitten nenämme olivat jo tottuneet löyhkään... Aivan kokonaan siitä ei ole vieläkään päästy eroon.

Kahden vuorokauden kuluttua krassit olivat alkaneet puskea juuria ritilän rei'istä. Linsseissä alkaa näkyä pieniä ituja.

Kolme vuorokautta ja krasseissa näkyy juurten lisäksi myös sirkkalehtiä. Keskikuvassa linssien juuristoa, alhaalla krassien.

Linssejä en ole vielä rohjennut maistaa, mutta aamulla nappasin yhden versonpätkän krassista. Se oli virhe! Maku oli yhtä tymäkkä kuin siementen haju ensimmäisinä vuorokausina eikä lähtenyt pitkään aikaan suusta pois. Toivon, että versot maistuisivat edes vähän paremmilta vielä pari päivää kasvettuaan, ettei tarvitse viskata koko hoitoa ja loppua siemenpussin sisällöstä kompostiin.

Ylhäällä on kulunut neljä vuorokautta, keskellä viisi ja alinna äsken otettu kuva kuuden vuorokauden rajapyykistä. Näissä kuvissa krassit ovat oikealla, linssit vasemmalla.

Toinen uusi kokeiluni oli kirpputoripöydän vuokraaminen. Silläkään en pääse kehuskelemaan, sillä menestys oli melkoisen kehno. Tuli todettua, että toisen roska ei ole toisen aarre. Tavaraa oli sen verran paljon, että normaalihinnalla niillä olisi voinut tienata jopa 150€. Enkä siis hinnoitellut niitä yläkanttiin, vaan suurin osa oli 1-3 euron hintaisia ja vain muutama enemmän. Lisäksi ainoastaan kaksi esineistä maksoi yli kympin. Vaatteet olivat puhtaita, ehjiä (eikä edes kuluneita tai nyppyyntyneitä) ja vielä silitettyjäkin. Puolet ajasta hyllyssä roikkui -50% lappukin, mutta sekään ei saanut tavaroita häviämään. Pitänee siis vetää muutama johtopäätös.

Tässä osa käteen jääneistä vaatteista ja tavaroista. Lisäksi jäi myymättä mm. kirjoja, DVD-elokuvia ja nahkatakki. 

Kirpputorilla luuhaavat naiset ovat selvästi vähän isompaa kokoa kuin minä aikanaan (XS/32-34) eikä kenelläkään ole langanlaihoja teinityttöjä. Kirpputorilla ei myöskään liiku koon 52 nahkatakkeja käyttäviä miehiä. Suomalainen nahkatakki ei mennyt edes 7,5 eurolla kaupaksi, mikä oli yrittäjänkin mielestä todella erikoista. Hän kun sanoi, että heillä on myyty vastaavankuntoisia takkeja 25 eurolla. Lasten pikee-paidat niin retroväreissä kuin hillitymmissäkään sävyissä eivät selvästi ole muotia eikä kenelläkään ole juhlia tiedossa. Lasten suorat housut, pari valkoista kauluspaitaa ja värikkäämpi kauluspaita jäivät käteen, vaikka hintaa niille jäi alennusten jälkeen 0,5-1,5€. Nykyään myös toppavaatteet ovat hyvin lämpimiä, sillä lasten college-hupparit saivat roikkua rekillä rauhassa ja yhdet villasukat sekä käyttämättömät lapaset jäivät myymättä. Kenelläkään ei ollut myöskään tarvetta Reiman toppapuvulle, joka sekin oli melkein uuden veroisessa kunnossa. Lasi- tai keramiikkaesineitä ei tarvita, jos eivät ole mitään design-mallia. Kummastakin ryhmästä täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että eipä noilla ole käyttöä minullekaan. Enhän niitä olisi muuten edes myymässä.

Eteisessä voi mielessään matkata kevääseen; jouluruusu kukkii, hyasintit nuppuilevat, jouluruusun taimet aukovat sirkkalehtiään ja rosmariini työntää uutta versoa.

Kirpputoriyrittäjälle annan kuitenkin isot kehut erinomaisesta asiakaspalvelusta. Hän kävi juttusilla melkein joka kerta kun tulin siistimään pöytää ja tuntui olevan vilpittömästi pahoillaan siitä, että oikeat ihmiset eivät olleet liikkeellä sopivaan aikaan. Hän myös jatkoi pöydän vuokra-aikaa muutamalla ylimääräisellä päivällä veloituksetta, jotta edes pöytävuokra tulisi kuitattua. Tottahan hänkin olisi yrittäjänä halunnut tienata rojuillani arvokkailla aarteillani, mutta ainakaan hänen olemuksestaan ei paistanut itsekäs rahanahneus ja siitä annan isot plussat. Suunnitelmana on käydä lopputalven mittaan lasten välikausi- ja kesäromppeet läpi ja katsoa, kertyisikö pieneksi jääneistä sen verran täydennystä nyt myymättä jääneiden tavaroiden joukkoon, että voisi kokeilla onneaan uudelleen sitten kun väki alkaa hamstrata kevät- ja kesävaatetta. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena pitää ennen pöydän vuokraamista laskea, että niistä euron ja kahden tavaroista kertyy paljon suurempi summa kuin tällä kerralla, jotta jäisi edes joku killinki omaankin taskuun. Tuskinpa kaikki menee kaupaksi silloinkaan.

Karo ja kuopus vähän vauhdikkaammalla aamulenkillä. 

Karollekin pitää antaa vähän kehuja erinomaisesta hihnakäyttäytymisestä. Olipa vauhtia miten vähän tai paljon tahansa ja lenkittäjänä lapsi tai aikuinen, Karo viipottaa kiltisti sopivalla etäisyydellä taluttajan vasemmalla puolella hihna löysällä välittämättä häiriötekijöistä tai äkillisistä vauhdin- ja suunnanmuutoksista. Harvemmin tulee yhtä hienosti hihnassa liikkuvaa koiraa lenkeillä vastaan ja vielä harvemmin pikkulasta hihnan toisessa päässä. Enää emme herätä niin paljoa huomiota kuin muutamia vuosia sitten, jolloin Karo oli taaperon talutettavana, mutta edelleen seurueemme saa usein joko hymyjä tai kehuvia kommentteja osakseen.

Tammikuuta kerrakseen

Johan on ollut tammikuu! Perinteisten tammipakkasten sijaan on ollut vesi- ja räntäsadetta, plussakeliä ja pikkupakkasta. Aurinkoa ei ole juuri näkynyt, vaan taivas on ollut paksussa pilvessä. Perjantaina oli sen verran enemmän pakkasta, että aurinkokin näyttäytyi. Paistoi juuri sopivasti silmiin, kun olin töihin ajamassa. Nautin joka hetkestä, sillä valoa ei ole viime aikoina liikaa ollut. Tämäkin päivä on ollut melko valoisa, vaikkakaan aurinkoa ei juuri näkynyt. Sen lisäksi, että se paistaa tähän vuodenaikaan edelleen todella matalalta, taivaalla on ollut myös ohutta pilvenriekaletta, joiden välistä pilkotti vain pikkuisen sinistä. Sekin on kuitenkin parempi kuin seuraavan kuvan taivas, jollainen täällä on jököttänyt päällä suunnilleen lokakuusta lähtien.

Harvat aurinkoiset päivät on paketoitu molemmin puolin paksulla pilvellä ja jopa räntäsateella, kuten eilen lauantaina. Vähän sitä voi kuvastakin erottaa.

Hankikylvöni jäivät ajan puutteessa eteiseen viikoksi ja vasta eilen sain ne vietyä ulos. Vakiopaikkani majapenkin istuimen alla paketoin puolivahingossa syksyllä jänisverkolla umpeen, kun piti saada kärhöt suojattua rusakoilta. Niinpä kylvöksille piti löytää sellainen paikka, jossa lapset eivät juokse niiden päältä. Kaivoin siis kasvimaalle yhden lavakauluksen viereen poteron ja hautasin ruukut sinne. Maa oli sula, joten keväällä on mahdollisesti odotettavissa nopeat hankien vajumiset ja puutarhalla vauhdikas kasvuunlähtö. Toiveet nousivat myös maahan jätettyjen alppiruusuntaimien talvehtimismenestyksen puolesta. Muuten ei tehnyt mieli pyöriä enempää ulkona, sillä tuuli navakasti ja samalla viskeli räntää naamalle. Toppavaatteista ja reippaasta lapioimisesta huolimatta sormet ja varpaat olivat jäässä, kun pääsin sisälle.

Sinne sujahtivat kaikki kuusitoista purkkia.

Styrox-laatikko kanneksi, etteivät kylvökset pääse hukkumaan lumien sulaessa. En löytänyt muuta sopivankokoista kantta, joten kelvatkoot tämä.

Lunta päälle ja pari merkkikeppiä laidoille varmistamaan, ettei kukaan varmasti tallusta päältä.

Kuten kuvista näkyy, meillä ei melkein parin viikon plussakelit ja vesisateet riittäneet sulattamaan maata näkyviin. Talvista on. Kerran olen käynyt lapioimassa jänisverkkojen ympäriltäkin lunta matalammaksi, etteivät rusakot pääse luvattomille apajille. Yllättävän korkeista aidoista ne tulevatkin yli. Huomasin nimittäin perennakylvöksille paikkaa etsiessäni, että jänikset olivat käyneet kasvimaalla popsimassa syksyllä pystyyn jääneitä ruusukaalin varsia. Kasvimaan verkkoaita on metrin korkuinen ja maa viettää kasvimaan ulkopuolella vielä alaspäin, eli ihan helposti ei rusakkokaan siitä pääse yli. Oli ollut maistuvaa evästä, sillä lumet oli niiden kohdalta kaivettu maahan saakka pois. Kuva jäi ottamatta, sillä ehdin ajatuksissani tasata lumet ennen kuin edes muistin, että kamera oli mukana. Toki ennen vesisateita hangen pinta oli melkoisen korkealla, joten varmaan silloin ei tarvinnut kovin kummoista loikkaa ottaa kasvimaalle päästäkseen. Hyvä vain kun söivät, ei minullakaan niille enää käyttöä ollut.

Loistokärhö 'Kaiser' on pupellettu poikki, vain latvatupsu ja tukikepit ovat jääneet jäljelle. Huomatkaa taustalla ohut viiru auringonvaloa.

Hyvin suppean otannan perusteella loistokärhöt näyttäisivät maistuvan rusakoille paremmin kuin niiden vieressä töröttävät syyshortensiat. Sinällään se on minusta mielenkiintoista, sillä kärhöt kuuluvat kuitenkin myrkyllisiin leinikkikasveihin. Ilmeisesti rusakot eivät saa niistä vatsanpuruja. Jätin hortensiat suojaamatta, sillä leikkaan ne joka tapauksessa lyhyemmiksi keväällä. Jospa pitkäkorvat eivät niin hanakasti yrittäisi suojaverkkojen yli, kun tarjolla on myös helppoa sapuskaa. Syysleimujen kuihtuneita varsia oli käyty myös maistelemassa. Se varmaan käykin heinän korvikkeesta. Muuten puutarhassa on kaikki hyvin ainakin maan päällä. Kovasti jännittää maanalaiset tapahtumat. Sulassa maassa on vesimyyränkin helppo kaivella tunneleitaan ja popsia, mitä eteen tulee. Riittävätkö syksyllä istutetut narsissit, laukat, valkosipulit ja pionit kääntämään myyrän nenän takaisin tontin rajan taakse juolavehnänjuurien kimppuun? Myös muita myyriä tuntuu olevan aika paljon. Toivottavasti eivät käy puiden tai pensaiden runkoja jyrsimässä.

Jälkiruuaksi loistokärhö 'Voluceau'. Tämä eväs ei hetkeen lopu, vaikka hanget vielä kasvaisivat.

Ensimmäiset sisällä esikasvatettavat siemenet ovat nyt mullassa. Liekö viikonloppu vai suht valoisa sää syynä, mutta tuli vain yhtäkkiä inspiraatio kylvää jotain. Chilit vaativat pitkän kasvuajan, joten aloitin niistä. Siemenlaatikon uumenista löytyi vastikään ostettujen 'Lombardon' ja 'Hungarian Yellow Wax Hotin' lisäksi myös 2015 kerättyjä melko tulisen, takapotkuisen chilin siemeniä sekä muutama vuosi sitten ihan vain kaupan miedosta punaisesta chilistä otettuja siemeniä. Siispä päätin kylvää niitäkin ja vielä useamman siemenen kun ei ole itävyydestä tietoa. Tuoreita siemeniä meni vain kaksi sorttiaan multaan, miedompaa kolme ja tulista kaikki kuusi jäljellä olevaa siementä. Jos itävät oikein hyvin, jätän vain yhden tai kaksi parasta tainta jatkokasvatukseen. Takapotkuista chiliä on muutama vielä pakastimessa, vaikka kasvatin niitä viimeksi 2019. Niitä on tullut käytettyä hyvin harvakseltaan, kun ainoastaan isännän suu kestää moisia lieskoja. 

Itäkääpä hyvin!

Eteisen kirvatilannetta ei ole vielä ratkaistu. Isoin populaatio oli murateissa, jotka siirsin suoraan suihkuun. Olen suihkutellut niitä parin päivän välein ja aina johonkin on jäänyt kirva tai pari, jotka ovat alkaneet lisiä uudelleen. Siispä muratit eivät ole päässeet vieläkään takaisin eteiseen. Tänään kovensin otteita ja otin teippirullan kirvajahtiin. Lapset auttoivat myös hetken aikaa. Ahkeran teippailun jälkeen muratit saivat vielä suihkun, jotta lattialle karanneet tai teipiltä välttyneet kirvat eivät jää juhlimaan. Kunhan invaasio on taltutettu eikä eteisestä enää löydy muita kirvapesäkkeitä, on aika palauttaa muratit omalle paikalleen.

Vielä yksi joululta jäänyt amaryllis aukoo nuppujaan.

Iloista sunnuntaipäivän jatkoa!

Siemeniä ostamassa

Inventoin siemenlaatikoita vihdoin ja viimein. Johan tässä oli jo korkea aika, kun siemenetkin ovat tulleet kauppoihin ja pitäisi ehkä alkaa pikku hiljaa jo ainakin miettiä ensimmäisten esikasvatettavien kylvämistä. Siispä siemenkaapille ja pussukoita pläräämään!

Hyötykasvilaatikko pääsi ensimmäisenä käsittelyyn.

Hyötykasvilaatikon sisältöä tutkiessani huomasin aika pian, että kannattaisi ehkä tarkistaa, mitä sitä tulikaan syksyllä merkittyä muistiin tämän vuoden suunnitelmista. Olin jo pikkuisen aloitellut syksyllä kasvimaakarttaa, sillä valkosipulien ja monivuotisten viljelykasvien paikat piti laittaa muistiin. Lisäksi olin merkinnyt yhteen ruutuun palsternakkaakin. Minkäänlaista muistikuvaa minulla ei ole niiden kylvämisestä, joten pitänee odotella lumien sulamista ja tutkia penkistä näkyykö rivimerkkejä. On aivan mahdollista, että olin suunnitellut kylväväni niitä syksyllä siihen kohtaan ja laittanut asian muistiin, mutta sitten unohtanut vain toteuttaa suunnitelman. Muistan syksyisistä kasvimaapuuhista vain valkosipulien istuttamisen, etanan (tai kotilon) munien keräämisen ja kompostimullan kärräämisen.

Kasvimaan suunnittelu ei voisi tästä hauskemmaksi enää mennä.

Kokeilin viime vuonna ruutuviljelyä kirjastosta löytämäni kirjan ohjeiden mukaan. Täältä voit käydä lukaisemassa aiheesta tekemäni postauksen. En huomannut sen parempaa onnistumista sadossa kuin ennenkään, mutta ainakin kasvimaalla näytti hauskalta kun joka laatikossa kasvoi yhtä sun toista. Tänä vuonna kokeilen siis hommaa uudelleen. Kirjasta kopioitujen värikuvien avulla kasvien paikkojen miettiminen on kuin värikästä palapeliä kasaisi. Puuha vie todella mennessään. Kun suunnitelma oli valmis, oli helppo tarkistaa siemenvarastoista, mitä siemeniä siellä on ja mitä tarvitsee hankkia.

Porkkanaa, paprikaa ja palsternakkaa ainakin löytyy yllin kyllin.

Mikä lie hulluus minuun syksyllä iskenyt alehyllyillä, sillä porkkanaa, paprikaa ja palsternakkaa löytyi avaamattomat pussit avattujen lisäksi. Mikään pussukka ei ollut edes lähelle tyhjä. Kuinka olisikaan, kun lavoissa on yhteensä vajaat kuusi neliömetriä viljelytilaa ja yhdessä pussissa on 2555 porkkanansiementä, toisessa ilmoitetaan pussin sisällön riittävän kuudelle rivimetrille. Omat, vasta maasta nostetut porkkanat ovat kyllä hyviä, mutta meillä niiden sato on aina jostain syystä epäonnistunut. Etanat ovat osasyy epäonnistumiseen, kaikki muut tuholaiset toinen. Niinpä jätin lavakaulussuunnitelmasta porkkanat kokonaan pois. Koska siemeniä nyt kuitenkin on ihan hirveästi, taidankin vaihteeksi kokeilla niiden kasvattamista isossa ruukussa. Se olisi ainakin helpompi suojata tuholaisilta kuin lavakaulus. Palsternakkoja riittää pussin mukaan 9-11 metrille. Palsternakan siementen tosin sanotaan menettävän itämiskykynsä helposti, mutta niitä on silti ehkä liikaa näin pienelle kasvimaalle. Paprikan siemenetkin ovat joutuneet ostoskoriin jonkun kummallisen ajatushäiriön seurauksena. Päätin nimittäin viime syksynä, etten kasvattaisi tänä vuonna paprikaa lainkaan. Sadon määrä kun ei ole avomaalla työmäärään nähden edes lähelle balanssissa.

Onneksi alehyllyiltä on selvästi löytynyt myös jotain järkevää, tosin tämänkään ostamisesta minulla ei ole mitään muistikuvia.

Siemenlaatikon inventaarion seurauksena selvisi, että ainoastaan pari pientä täydennystä tarvitaan. Maistoimme syksyllä ensimmäistä kertaa kyssäkaalia ja tykästyimme sen makuun. Niinpä halusin tänä vuonna kokeilla sen kasvattamista ruusukaalin sijaan. Vaihteeksi siis joku nopeampi satokasvi kaalien suvusta. Viime kesänä taimena ostamani pikkuinen chili oli mukava tuttavuus, joten päätin korvata paprikat chileillä. Pakastimessa on vielä muutama supertulinen chili vuodelta joku, mutta tavoitteena oli saada jotain miedommin polttelevaa, jota uskaltaisi käyttää muussakin kuin isännän herkuissa. Viimekesäistä lajiketta ei löytynyt eikä alkuun lajiketta 'Hungarian Yellow Wax Hot', jota haikailin. Se löytyi vihdoin kolmannesta kaupasta, johon itseni änkesin. Sattui myös pieni unohdus, sillä tarkoitus oli ostaa vahapavun siemeniä. Niillä ei ole onneksi vielä mikään kiire enkä pane pahakseni tilaisuutta päästä tutkimaan toistekin siemenhyllyjä.

Kyssäkaalista mukaan lähti violetti 'Blaro', chileistä 'Lombardo' ja 'Hungarian Yellow Wax Hot'.

Heräteostoksia, kun kerta halvalla sai. Nyt testataan itujen kasvattamista.

Kasviostoksillakin olen jo käynyt. Piti käydä hakemassa akvaarioon pari uutta kasvia, kun kalat laidunsivat muutaman vanhan totaalisesti tai ne eivät muuten vain viihtyneet. Missään ei ole kerrottu, mikä kasvi olisi vähemmän maistuvaa, joten otin vain pari kivannäköistä puskaa ja katsotaan, kuinka niiden käy. Pitäkää peukkuja! Aika lähellä oli sekin, että olisin ostanut jonkun uuden viherkasvin. Eräässä marketissa oli monipuolisen näköinen pöytä täynnä kasveja, mutta valikoimaa tutkivalla rouvalla oli niin vahvaa hajuvettä, että vaihdoin maisemaa. En koe olevani hajusteallerginen, mutta joissain hajuvesissä on joku ainesosa, joka iskee suoraan otsaluuhun melkein tyrmäävästi. Ne saavat pään kivistämään jopa silloin kun niitä on käytetty sivistyneesti. Ja sitten on niitä hajuvesien suurkuluttajia, jotka tuoksun voimakkuudesta päätellen suihkivat niitä vähän joka puolelle ja vielä varmistuskierros päälle. Kannatan suuresti "tule meille tuoksuttomana" -ohjeistuksia, joita näkyy nykyään aika usein julkisissa tiloissa.

Tämä on ilmeisesti kurttumelalehti (Cryptocoryne balansae).

Ja tässä lobelia, tai siis punanuottaruoho (Lobelia cardinalis Wavy). Lehdissä on selvästi samaa näköä kuin siinä kesäkukka-lobeliassa.

Tammikuun sää on ollut kaukana normaalista aurinkoisista pakkaspäivistä. Ei sillä, että pakkasta kaipaisinkaan, mutta aurinkoa on ollut ikävä ja vesisateet ovat muuten vain totaalisen tympeitä. Toiveet ovat korkealla huomisen säälle. Jos vaikka vihdoin olisi selkeämpää, kun kerta pakkanenkin kiristyy -10 asteen tienoille.

Uinuvan kärpäsen herättelyä

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin ensimmäiset kylvöt. Muuten voisi vaikka nukkuakin vielä talviunta puutarhapuuhista mutta kylmäkäsiteltävät perennansiemenet kannattaa jo pikkuhiljaa saada hankeen. Eikä minua haittaisi muutenkaan se, että päässä pörräisi puutarhasuunnitelmia ja sormet syyhyäisivät taimia koulimaan. Tällaisilla "kylvä ja unohda pariksi kuukaudeksi ulos" -kylvöillä on hyvä herätellä uinuvaa puutarhakärpästä kasvukauden puuhiin. Homma kun ei vaadi kylvämisen ja hankeen kaivamisen lisäksi muuta sitoutumista vielä pitkään aikaan.

Amaryllis 'Harlequin'. Kaksi viimeistä kukkaa ovat vain kymmenen sentin levyisiä mutta aivan yhtä hienoja kuin aiemmatkin kukat.

Vaikka alkuun pääseminen olikin vähän nihkeää, niin huomasin mullan ja siementen hypistelyn tempaavan tuttuun tapaan mukaansa. Pussi toisensa jälkeen tyhjeni tai ainakin vajui, ja ruukut täyttyivät tulevien kesien lupauksia pullollaan olevista siemenistä. Lopulta olin täyttänyt peräti kuusitoista ruukkua erilaisilla perennansiemenillä. Tuon ainakin osan ruukuista maaliskuun alkupuolella sisälle ja siirrän isoimpia taimia koulimisen jälkeen ulkoeteiseen viileämpään. Maaliskuun alussa taimipöydällä ei yleensä ole vielä tungosta, joten siellä mahtuu hyvin pyörittelemään myös perennakylvöksiä. Kunnolla kasvun alkuun päästyään perennat pärjäävät viileämmässäkin, joten ne ehtivät hyvin alta pois ennen kuin lämpöä vaativat taimet tarvitsevat tilaa. Osan purkeista saatan jättää kevääseen saakka ulos tai viedä ulkovarastoon jossain vaiheessa keväällä.

Karvainen apulainenkin viihtyi kylvöjä seuraamassa. Ei onneksi tunkenut nenäänsä joka purkkiin. Tässä siementen peittely on vielä tekemättä.

Laitetaan muistiin tännekin ruukkujen numerokoodien sisältö: 1. Keijunkukka 'Midnight Rose' x 'Green Spice', 2. ripsureunainen tarhakylmänkukka ('Papageno'?), 3. punainen tarhakylmänkukka, 4. Puutarhahetken etelänruusuruoho, 5. Puutarhaelon etelänruusuruoho, 6. tähtilevisia, 7. punahattu 'Delicious Candy', 8. punahattu 'Sunseekers Red', 9. tarhakellukka 'Mai Tai', 10. keltatörmänkukka, 11. siperian(?)esikko, 12. vuorijumaltenkukka, 13. amerikanvuokko, 14. tähkäverbena, 15. syysvuokko, 16. karhunlaukka. Toisen perennasetin kylvän kuukauden päästä. Jos yksivuotisia esikasvatettavia ei tule paljoa, saatan tuoda maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa kakkoserän perennojakin sisälle saamaan alkuvauhtia. Jos taimipöydillä on ruuhkaa, kakkoserä pääsee hangesta ulkovarastoon huhtikuun loppupuolella. Toisen setin lajeista osaa minulla kasvaa jo kukkapenkeissä, joten kylvöt ovat vain varmistus siltä varalta, jos kukkapenkeissä käy kato talven aikana. Muutama uusi laji, kuten illakko ja siemenkirjeestä tulleet kurjenmiekka ja sikuri, saattavat saada erikoiskohtelua sisätiloissa toisten jäädessä koko loppukevääksi ulos. Tai sitten eivät. Katsotaan, mikä on inspiraation taso myöhemmin keväällä.

Tämän verran pusseja on kakkoserässä.

Perennakylvöistä päätin siirtyä ruukuttamaan säilytettävän 'Harlequin' -amarylliksen, kun kerta multapussi oli jo valmiina ja lattia sanomalehdestä huolimatta sotkettu. Iloinen yllätys oli se, että amarylliksen juuret olivat lähteneet hyvin kasvuun. Jouluasetelmia tehdessä nimittäin paljastui, että sillä oli vain yksi pieni juurenpätkä, mikä herätti hieman huolta sipulin kasvukunnosta. Nyt on huoli hälvennyt ja tähtäimen saa asettaa uuteen kukintaan joskus tulevaisuudessa. Seuraavaksi tuli tietysti mieleen tarkistaa, missä kunnossa valkoisten amaryllisten sipulit ovat, jos vaikka kuitenkin säilyttäisi jomman kumman. Kolmella kukkavanalla kukkineen yksilön sipuli oli sen verran laihanoloinen, että viskasin sen menemään. Neljäskin nuppu siihen lähti nousemaan mutta ei jaksanut montaa senttiä nousta, kunhan tuhlasi vain voimia sipulista. Kahdella vanalla kukkineen amarylliksen sipulin nostin multapaakkuineen ruukustaan ja rapsuttelin varovasti päältä vanhoja multia pois. Sipuli oli istutettu todella syvälle, joten pintamultien poistamisella ja sipulin ylemmäs nostamisella sain ruukun pohjalle mukavasti uutta multaa ja vähän kanankakkaakin. Amarylliksellä oli pieni sivusipuli, jonka jätin kiinni emoonsa kun en tiennyt, onko siitä haittaa vai ei.

Amaryllikset saivat imeä jonkun aikaa vettä ennen kuin siirsin ne takaisin ikkunoille. Taustalla perennakylvökset kostumassa.

Multapuuhien lisäksi sain tänään ommeltua uuden työlaukkuni valmiiksi. Se oli pakko saada tehtyä ennen huomista, sillä otin siihen vetoketjun vanhasta laukustani. Kassi on oikea kierrätyksen tyylinäyte, sillä vanhan laukun vetoketjun lisäksi siinä on osia kahdesta muusta jo aikoja sitten hajonneesta laukusta. Minulla on paha tapa hamstrata roskiin menevistä tekstiileistä kaikkea käyttökelpoista talteen. Laukkujen sisätaskut ovat yleensä melkein uudenveroisia vielä siinä vaiheessa kun ulkopinta alkaa kulua puhki, joten en raski viskata niitä menemään. Sopivasti vanhoista laukuista irti saksitut valmiit taskut vetoketjuineen oli helppo surauttaa ompelukoneella kiinni uuden laukun vuorikankaaseen. Ja vuorista puheenollen, se on peräisin äitini vanhoista verhoista. Pohjaa tukevoittamaan laitettu paksu pahvi oli alunperin lasten piirustusalustassa muovipinnan alla. Muovin revettyä nappasin tietysti pahvin talteen. Laukun ulkopinta on pääosin vanhoista farkuista otettua kangasta mutta yksi vanhan olkalaukun ulkopinnalla olleista vetoketjutaskuista sujahti sinnekin. Kantohihnat ovat samaisesta laukusta eivätkä varmaan kestä kovin pitkään siisteinä. Pientä nirhaumaa on pitkin ja poikin, mutta ne saa sitten aikanaan korvattua vaikka farkkukankaasta tehdyillä remmeillä. Ei ole kovin iso homma pujotella valmiisiin metallilenkkeihin uusia hihnoja.

Laukku sisältä ja ulkoa. Takapuolelta farkkukankaiden värit ovat päinvastoin, eli vaaleat reunoilla ja tumma keskellä.

Laukun sisälle tuli yhteensä kaksi pienempää vetoketjutaskua ja kolme "avotaskua", joista yhdessä on tarraremmi, ja laukun ulkopinnalle vielä kolmas vetoketjutasku. Taskuja, erityisesti vetoketjullisia, ei minusta voi koskaan olla liikaa. Vanhassa kassissa ärsytti eniten se, että siinä oli päätaskun lisäksi vain yksi pikkuinen vetoketjutasku ja toinen pieni tasku, jossa oli läppä eikä edes tarranauhaa. Ja nyt se alkoi kulua jo puhkikin, joten tarvitsin ehdottomasti uuden laukun. Pienempi olkalaukku ei riitä, kun mukana kulkee usein pari-kolme kansiota, kirjoja, vihkoja sekä irtopapereita. Ja tietysti joka laukussa pitää olla muutamia kyniä, kampa, hiuslenkki ja kaikenlaista muuta pikkusälää. Nyt laukun tilavuutta testatessani sulloin sinne vielä sisäkengätkin, jotka ovat kuitenkin aika usein olkalaukussa tai työpaikalla. Olen osan viikosta töissä toisella paikkakunnalla, joten pahimmillaan olo on kuin kamelilla tavaramäärää raahatessa.

Laukku täynnä tavaraa. Kaikki mahtui mukaan eivätkä saumat ratkeilleet tai hihnat irronneet.

Nyt lupaan jättää ompelusten esittelyn blogissa tauolle. Työn alla ei olekaan kuin farkkumekko, mutta se on sen verran pidempi projekti, ettei työtahti varmasti päätä huimaa. Ilman kaavoja ja suurempaa kokemusta kun tekee, lopputuloksena voi olla ihan mitä vain. Niinpä teen hommaa pikku hiljaa, jotta ei tule tehtyä kiireessä peruuttamattomia mokia. Tavoitteena on saada mekko valmiiksi siihen mennessä kun sää sallii sellaisen käyttämisen. Mekon ompelun lisäksi otan työlistalle talvetettavien kasvien tarkemman syynäämisen. Huomasin nimittäin ohimennen eteisestä jo ensimmäiset kirvat, joilta pitää ottaa luulot pois saman tien. Muutama viattoman näköinen ötökkä valtaa muuten pian koko eteisen ja jatkaa sieltä myöhemmin keväällä taimien kimppuun.

Ompeluseurana minulla on ollut jouluhyasinttien lisäksi pelakuu 'Appleblossom', joka näyttää viihtyvän paremmin huoneenlämpöisellä ikkunalla kuin kylmässä eteisessä.

Nyt otan tärkeysjärjestyksen kärkisijoille puutarhakärpäsen herättelyn. Ensi alkuun kokeillaan lempeämmin puutarhakuvia selailemalla, blogeja tutkimalla ja perennansiemeniä kylvämällä. Sitten varmaankin tulevan kesän kasvimaan järjestystä suunnitellen ja siemenvarastoja inventoiden. Jos ei silläkään ala kipinöidä ja kevät vain etenee, pitää ottaa järeät konstit käyttöön ja kylvää yhtä sun toista luottaen siihen, että mullasta puskevat taimivauvat vievät taas pikkusormien lisäksi koko kädet lapaluita myöten.

Sekalaista soppaa

Kukkuu täältä kaikenlaisten puuhien täyttämältä talvihorrokselta! Kadonnut puutarhainspiraationi on edelleen jossain teillä tietymättömillä ja oikeastaan joutaa vielä hetken olemaankin. Jos olisin tehnyt ennen näitä vesisateita hankikylvöjä, niin olisipa niillä vaan aika kosteat oltavat saada kylmäkäsittelyä. Oli siis sittenkin parempi olla hoppuilematta.

Yhdistin joulun ja kevään, kun pari amarylliksen kukkavanaa alkoi kaatuilla. Taustalla seuraava maljakkoon pääsijä.

Suurin aikasyöppö viime aikoina on ollut sakset ja ompelukone. Sain vanhoista farkuista aloittamani puutarhaessun valmiiksi ja aloitin saman tien kaksi uutta projektia. Äidiltäni tuli nimittäin pari kassillista vanhoja farkkuja, joista silppusin käyttökelpoiset osat talteen. Tarkoitus oli tehdä uusi työlaukku, sillä entinen alkaa olla risa. Kaikki farkut olivat kestotahrojen takia myyntikelvottomia, mutta sopivasti leikkelemällä niistä sai sen verran paljon materiaalia talteen, että laukun lisäksi aloin sommitella tilkkuja yhteen mekkoa varten. Nyt on yhdessä kassissa mekon osat odottamassa jatkotyöstöä, toisessa käyttökelpoisia farkkutilkkuja myöhempää käyttöä varten ja kolmannessa tekstiilijätteeseen menevät jämät sekä lisäksi työpöydällä osittain ommeltu laukuntekele. Tällä tahdilla menee ainakin pari kuukautta ennen kuin saan ompelukset valmiiksi! Vaikka ompeluhommat käyvät minulta melko hitaasti, opin purkamaan farkkuja nopeasti alkutekijöihinsä. Kullanarvoinen oivallus oli käyttää ratkojan sijaan mattoveistä. Esimerkiksi vyötärökaistaleen saa sillä ehjänä irti 2,5-3 minuutissa, kun ratkojalla menisi varmaan tunti ja saisi kätensä siinä samalla kipeäksi. Otin aikaa sekuntikellolla, kun tarvitsin laukkuprojektiin neljien farkkujen vyötäröt. Hupinsa kullakin...

Puutarhaessu valmiina! Isompiin taskuihin mahtui oikein hyvin postilaatikkoon tupsahtanut yllätyskin.

Edellisen puutarhaessun esittelyn jälkeen ompelin takataskut kiinni ja huolittelin helman kukikkaalla kangassuikaleella. Hermot meinasivat mennä siinä projektissa ja jouduin muutaman kerran purkamaankin ommelta, vaikka olin nuppineulottanut kankaat yhteen huolella ja silittänyt timmit taitokset. Valmista kuitenkin tuli ja jos ei nyt pysy kaikki tavarat kätevästi mukana, niin ei sitten millään! Pikkutaskujen käytettävyyttä tulikin jo testattua mannekiini-postauksessa mutta isot takataskut olivat silloin vasta nuppineuloilla kiinni. Tänään niitäkin pääsi testaamaan, kun postilaatikkoon oli ilmestynyt uuden uutukainen Pihakalenteri. Valtavan suuri kiitos sille ihanalle puutarhaenkelille (tai useille), joka keksi lähettää kalenterin piristämään tammikuun loskasäätä! Vähän jo vilkuilin sen sisältöä ja ihailin kauniita kuvia. Tarkempi lukeminen jää kuitenkin viikonlopulle. Puutarhakalenterissa on sen verran paljon sisältöä, että se vetää vertoja mille tahansa puutarhalehdelle ja ansaitsee ehdottomasti oman lukuhetkensä.

Väritkin sopivat hyvin yhteen essun kukkaisten yksityiskohtien kanssa!

Ompeluhommien lisäksi olen lajitellut ja kerännyt kaapeista tavaraa kirpparia varten. Varasin paikalliselta kirpputorilta pöydän viikoksi, sillä tarpeetonta tavaraa ja pieneksi jäänyttä vaatetta on kertynyt kaappien täytöksi aivan liikaa. Karo meinasi olla vähän liian innokkaana kömpimässä hintalappuja odottavien vaatteiden sekaan, vaikka olin laittanut muut tavarat niiden eteen esteeksi. Ei kelvannut eteisessä oleva oma peti, vaan piti änkeytyä samaan huoneeseen. Olisihan vaatteiden päällä ollut vallan makoisa päiväunipaikka mutta emäntä mokoma antoi lähtöpassit saman tien, kun karvainen kuono alkoi edes lähestyä vaatepinoa.

Löytyi sentään muovikassi, ettei tarvinnut paljaalla lattialla nukkua.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Karo löytää persoonallisia nukkumapaikkoja. Jopa lattialle pudonnut mainos kelpaa patjaksi. Nyt kun lemmikkieläinten kuulumisiin päästiin, niin tärkeää raportoitavaa on myös akvaarion puolella. Pieni pandamonnisen vauveli on hengissä ja kasvaa hirmuista vauhtia. Nyt se on uskaltautunut melkein joka päivä piilopaikoistaan avoimempaankin maastoon. Alla oleva video on kuvattu kalojen iltaruokinta-aikaan. Siinä näkyy hyvin, minkä kokoinen viipottaja pikkuinen nyt on verrattuna aikuisiin lajitovereihinsa.

Vauveleita on myös eteisessä. Plussakelillä oli hyvä tuoda kellarista jouluruusukylvös valoisampaan. Kovin ovat vielä honteloita, mutta jospa ne pian siitä vankistuisivat ja vihertyisivät. Toin samalla myös kaksi ruukkua hyasintteja eteiseen. Hollanninkurjenmiekat olivat lähteneet hyvään kasvuun, mutta taidan pitää ne vielä kellarissa odottamassa valoisampia päiviä. Tai ainakin sitä, että hyasintit ovat kukkineet. Muutenpa kellariin ei ihmeempiä kuulu; kaikki kasvit voivat ilmeisesti hyvin eikä tuholaisia näkynyt.

Pieniä vaaleajouluruusuja on tulossa hyvä määrä, jos vain kaikki selviävät hengissä.

Kellarin lisäksi kurkkasin kompostoriin, jonka lämpötila oli pakkasjakson aikana mittarin mukaan nollassa. Massa ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa jäässä ja tuntui käteenkin haalealta, joten epäilen lämpömittarin toimivuutta. Nyt, kun on ollut yli viikon verran plussalla, kompostorikin on herännyt kunnolla ja lämpötila alkanut kohoamaan. Mittarissa oli kellarintarkistusreissulla toissapäivänä vähän reilu 20 astetta lämmintä. Viikon plussakelit ja vesisateet madalsivat täältäkin melkoisesti hankia. Maata ei näy vielä mistään mutta eipä ole pelkoa siitäkään, että rusakot pääsisivät suojaverkkojen yli kasvien kimppuun. Eilen satoi räntää ja nyt näyttää satavan paljon lumisempaa tavaraa, joten syksy tammikuun keskellä taitaa kääntyä taas talveksi. Kovin napakoita pakkasia ei edelleenkään näy sääennusteessa, mikä on vain hyvä asia näin sähkölämmittäjän kannalta. Emme ole nimittäin vieläkään laittaneet sähkölämmitystä päälle. Koti on pysynyt lämpimänä vuorotellen takkaa ja leivinuunia lämmittäen, välillä on laitettu tulet myös puuhellaan. Kaksi kunnolla varaavaa tulisijaa on todella hyvä ratkaisu niin lämmityksen kuin ruuanlaitonkin kannalta. Sitten, jos pakkanen kiristyisi pidemmäksi aikaa -15 asteen yli, tulisijat eivät enää riittäisi pitämään koko taloa lämpimänä.

Jouluksi hankkimani jouluruusu 'Hello Amber' on saanut kaksi kukkaa täysin auki ja availee useampia nuppuja.

Sekä avautumassa oleva nuppu että täysin avonainen kukka ovat hurmaavia väreiltään.

Seuraavan kuukauden aikana töissä tapahtuu kaikenlaista uutta ja jännää ja lisäksi monta vanhastaan tuttua juttua. Vapaa-aika siis vähenee entisestään mutta innolla odotan tulevaa. Kännykän kalenteriin on tosin tullut niin paljon päällekkäisiä merkintöjä, että sen lukeminen alkaa olla hyvin haastavaa. Omien töiden lisäksi kun kalenterissa näkyy isännän ja lasten menot. Harkitsin jo paperisen kalenterin hankintaa omien töiden tarkempaan merkitsemiseen mutta yksi tovi menisi raapustellessa vakiona toistuvia juttuja ja jos niihin tulee muutoksia, toinen tovi merkintöjen korjaamiseen. Ja niitähän tulee vähän väliä. Puutarhakalenteri, niin kaunis ja monessa asiassa hyvä kun onkin, ei oikein toimi minulla työkalenterina. Tilaa päivittäisille merkinnöille on liian vähän ja kaunis ulkoasu menee pilalle, jos yritän mahduttaa kaikki työjutut sinne.

Amaryllis 'Harlequin' teki vielä yhden kukkavanan, johon aukesi lopulta yksitellen kolme hörhelöistä kukkaa. Paikkasi vähän epäonnistunutta pääkukintaa.

Postaus on nyt aloitettu ja lopetettu amarylliksillä. Saa nähdä, jaksanko säilytellä valkoisia, mutta ainakin 'Harlequinin' yritän saada kasvamaan ja kukkimaan joskus uudelleen.