Kukka lautasella, osa 2

Kukkien maistelu jatkui nyt heinäkuussa, kun uusi erä syötäväksi sopivia kukkia alkoi availla nuppujaan. Tähän postaukseen keräsin kesä-heinäkuun vaihteessa ja heinäkuun alkupuolella kukkivia kasveja, tosin moni niistä jatkaa kukintaansa vielä myöhään syksylläkin.

Toinen kukkalautasellinen kukkia maisteltavaksi. Njam?

Aitohunajakukka: Maistui makealta, tämä olikin todella hyvä tuttavuus.

Basilika: kukka maistuu makeammalta kuin lehdet, mutta maussa tuntee silti selvän basilikan aromin. Oikein hyvä oli tämäkin. Meillä oli kukassa maisteluhetkellä vain tummalehtinen 'Dark Opal', joten en voinut vielä vertailla, maistuvatko muiden basilikojen kukat samalta.

Karpaattien- ja vuohenkello: Kaikki kellokukat ovat syömäkelpoisia, minä maistoin muiden kellokukkien puutteessa karpaattienkelloa. Kukka oli hieman makeahko, muuten aika mauton. Kuvaushetken jälkeen löysin yhden kukkivan vuohenkellon, jota maistoin myös. Aivan samalta maistui kuin karpaattienkellokin. Vuohenkello ei saanut muuten jatkaa kukintaansa alkua pidemmälle, arvaatte varmaan, mitä tarkoitan.

Vasemmalla aitohunajakukka, sitten rucola, ruohosipuli, kirjavalehtisen timjamin kukinto, karpaattienkello ja mesiangervo. Kehäkukan tunnistitte, eikös vain?

Kehäkukka: lajikkeesta/väristä/yksilöstä/kukinnan vaiheesta/tuntemattomasta syystä riippuen maistuu enemmän tai vähemmän kirpeältä. En ole keksinyt mitään logiikkaa siihen, millä perusteella maku määräytyy. Kannattaakin nyppäistä yksi terälehti irti ja maistaa sitä ennen koko kukan poimimista, ettei satu penkin pahanmakuisin yksilö ruokakäyttöön. Jotkut yksilöt ovat nimittäin todella karvaita, toiset jopa melko makeita. Kehäkukan terälehtiä olen ripotellut useinkin salaattiin mutta niitähän voisi käyttää myös leivonnassa.

Mesiangervo: kitkerä, hyvin pahanmakuinen, yöks. Ja tätä käytetään muka yleisesti esim. juomiin ja muihin käyttötarkoituksiin!

Myskimalva: Aika mauton oli ainakin valkoinen malvankukka. Malvat on yleisesti luokiteltu myrkyllisiksi mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita (Myrkytystietokeskus). Löysin muualta sellaisen tiedon, että myskimalva olisi kuitenkin myrkytön ja esim. Maatiaisen sivuilta löytyi monia muitakin malvoja syötävien kukkien osiosta. Veikkaan, että kasvin juuret ja/tai lehdet ja varret ovat lievästi myrkyllisiä ja kukat mahdollisesti myrkyttömiä. Suosittelisin joka tapauksessa olemaan varovainen malvakasvien kanssa ja ehkä mieluummin katselemaan kuin syömään niitä. Itse olin uhkarohkea ja maistoin pienen palasen terälehden reunasta ja elossa ollaan ilman mitään vatsanväänteitä tai allergisia reaktioita.

Oikealla mesiangervo, keskellä violettia basilikaa ja sen yläpuolella valkoapila.

Päivänlilja: maistoin keltapäivänliljan kukkaa. Alkumaku oli mauton, toisena tuli makeahko vivahde, joka hävisi aika nopeasti ja muuttui lopulta vähän tylsäksi. Kylään sattunut vieras kuvasi makua "kukkamaiseksi". Päivänliljassa on melko paksut terälehdet verrattuna moniin herkempiin kukkasiin, joten purtavaa riittää, jos koko kukan meinaa syödä. Myrkytystietokeskus kertoo, että malvojen tavoin päivänlilja olisi myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Toisaalta Aasiassa päivänliljoja kasvatetaan vihanneksena. Myrkytystietokeskus ei sen kummemmin erottele, mikä osa kasvista on myrkyllinen ja mikä ei, joten olisiko tässä sama homma kuin malvojen kohdalla. Käyttäkää omaa harkintaanne.

Rucola: Pikkuisen tympeä, lehdet maistuvat paljon paremmilta.

Ruohosipuli: maistuu samalle kuin varret/lehdet, mutta kyllähän ne kukinnosta irti revityt yksittäiset kukat näyttävät salaatin seassa paljon hauskemmilta kuin vihreä silppu.

Keskellä kehäkukka, vasemmalla keltapäivänlilja, sen yläpuolella syreeni ja sitten valkoinen myskimalvan kukka.

Syreeni: vahvasti kirpeä ja karvas, en tykännyt. Makua voisi kai kuvata myös parfyymimäiseksi. Maistelussa oli puistosyreenin kukkia.

Timjami: Kukka maistuu täysin samalle kuin lehdetkin.

Valkoapila: miedosti ruohoinen, ei mitenkään erityisen hyvä.

Olen tähän listaukseen varmistanut Myrkytystietokeskuksen sivuilta kasvien myrkyttömyyden. Jos haluatte maistella muita puutarhan tai luonnon kasveja, kannattaa ehdottomasti varmistaa niiden turvallisuus.

Huom! Astmaatikot ja allergikot maistelkaa kukkia vain omalla vastuulla!

Tässä vielä koko kattaus.

Hyvin kattava luettelo syötävistä kukista ja myös tietoa monen mausta löytyy Kuu Yrttitarhassa -blogista. Luettelon 1. osaa pääset lukemaan tästä ja tästä toista osaa. Siitäpä vain puutarhurin tyyliin sopivia aterioita koristelemaan!

Geenit talteen ja kiertoon

Sain idean tähän postaukseen, kun Lappalainen etelässä -blogin Nila kyseli äskettäin, olisiko kiinnostuneita osallistujia perennasiemenkirjeeseen. Minusta muutama vuosi sitten kiertäneet siemenkirjeet olivat tavattoman hauskoja ja niistä tuli monta kivaa kasvia puutarhaan. Niinpä ajattelin minäkin kysellä täällä samasta aiheesta, jos vaikka näin tavoittaisi useamman lukijan. Nila ei halua olla ketjukirjeen aloittaja, joten lupauduin siihen, jos saadaan vain riittävä porukka kasaan eikä kukaan muu halua ehdottomasti ottaa vetovastuuta hommasta. Laittakaa kommenttia tähän postaukseen tai tuohon linkkaamaani Nilan juttuun, jos olette kiinnostuneita joko aloittajan tai osallistujan roolista. Katsotaan, jos saataisiin sopiva porukka kasaan. Aiemmilla kerroilla osallistujia on ollut muistaakseni noin kymmenen ja kirje on kiertänyt kaksi kierrosta. Kirjeen liikkeelle laittaminen tapahtuisi varmaan joskus elo-syyskuussa vähän sen mukaan, milloin siemenet ovat kypsyneet.

Peittokurjenpolven ('Biokovo'?) kypsyviä siemenkotia. Siemenet löytyvät punaisen palleron sisältä. Nämä ovat vielä raakoja, joten antaa niiden rauhassa kypsyä vielä jonkun aikaa.

Ja sitten siihen itse asian äärelle. Siltä varalta, että jollekin aihe on aivan uusi, päätin laittaa pientä ohjeistusta siementen keräämisen saloihin. Joka kasvilla on ihan omanlaisensa siemenet ja välillä joutuu itsekin vähän ihmettelemään, mikä osa siitä kuihtuneesta kukinnosta nyt onkaan se siemen. Jotkut ovat ihan selviä, kuten vaikkapa tarhakylmänkukka tai akileija. Joillain kasveilla on valtavan suuria siemeniä ja toisilla melkein pölyä. Jotkut pitkälle jalostetut lajikkeet eivät välttämättä tee lainkaan siemeniä ja yleensä vähemmän jalostetuista saattaa löytyä siemeniä valtavasti. Kun kerää useamman kukinnon ja lähtee tutkimaan niitä tarkemmin, oppii tuntemaan kunkin lajin siementen ulkonäön. Tästä aiemmin tekemästäni postauksesta voi vähän käydä kurkkimassa eri perennojen siementen kuvia.

Kuvan pikkuampiaisyrtti, akileijat, ritarinkannukset yms. tekevät selvät siemenkodat, joista siemenet karisevat ihan vain kallistelemalla tai kevyesti ravistamalla.

Siementen keruuseen on hyvä vähän valmistautua. Ensimmäisenä kannattaa päättää jo alkukesällä, minkä kasvien antaa siementää ja minkä ei. Keräämistä hankaloittaa nimittäin huomattavasti se, jos on ehtinyt jo leikata kuihtuneet kukat kompostiin ennen kuin siemenasia on tullut edes mieleen. Kukinnan jälkeen on hyvä seurata, milloin siemenet alkavat kypsyä, jotta osaa käydä keräämässä ne talteen ennen kuin ne karisevat maahan. Aika usein kaikki siemenet eivät karise kerralla tai jäävät jopa kiltisti siemenkodan sisälle odottamaan innokasta kerääjää, mutta on myös niitä lajeja, joiden siemenkodat roikkuvat alaspäin ja tiputtavat siemenet saman tien, jos ei ole itse valppaana. Tätä voisi halutessaan ehkäistä sitaisemalla harsokangaspussin siemenkodan ympärille ennen kuin se on kypsynyt. Niin siemenet karisevat suoraan pussiin kun ovat kypsiä. Kuihtuneet kukinnot voi myös kerätä hieman ennen tuleentumista sisälle ja laittaa alassuin paperipussiin kuivumaan. Itse odotan mieluiten, että siemenet ovat kypsiä ennen kuin kerään niitä, mutta on minulla tälläkin hetkellä muutama nippu kuihtuneita kukintoja kodinhoitohuoneen pöydällä pusseissa kuivumassa.

Päivänkakkaran siemenet löytyvät kukan kuihduttua jäljelle jäävästä keskustasta. Keltainen osa muuttuu rusehtavaksi ja pienet siemenet alkavat karista itsekseen.

Mistä sitten tietää, milloin siemenet ovat kypsiä kerättäviksi? Siemenkota muuttuu yleensä ruskeaksi tai harmahtavaksi ja siemenet lähtevät siitä helposti irti joko ravistamalla tai kevyesti sormella pyyhkäisemällä. Se muuttuu yleensä myös kuivaksi ja murenee helposti, jos sitä puristaa. Kaikilla kasveilla ei ole edes varsinaista siemenkotaa, vaan siemen kehittyy suoraan kuihtuneen kukan tilalle. Tästä tuli mieleen ensimmäisenä päivänkakkaran lisäksi saksankirveli. Kypsät siemenet ovat lajista riippuen tummanruskeita tai mustia, joskus harmaita tai vaaleamman ruskeita. Yleensä kuitenkin tummempia kuin raa'at siemenet.

Vuorijumaltenkukan siemeniä en ole ennen kerännyt. Näiden siemenkotien pitää vielä vähän kypsyä.

Kivikkosuopayrttikin näyttää vielä tarvitsevan aikaa kypsymiseen. Tätäkään en ole ennen kerännyt, vaan leikannut kuihtuneet kukinnot sopiviin paikkoihin itse kylväytymään. Oletan, että yhden tuollaisen pötkylän sisällä on useampi siemen.

Tarhakylmänkukalla ei ole siemenkotia, vaan tuollaiset "karvapallot". Alhaalla vasemmalla vielä "puoliraaka", josta peukalolla pyyhkimällä irtoaa vain yksittäisiä siemeniä. Täysin kypsästä (oikealla) kaikki siemenet lähtevät kevyesti irti. Kärhöt tekevät samantapaisia siemenpalloja.

Jos tietää etukäteen, mistä kasveista aikoo kerätä siemeniä, voi kirjoittaa jo sisällä nimilaput ja ottaa tarvittavan määrän pusseja tai purnukoita mukaan. Sitten vain keräilee siemeniä ja laittaa kuhunkin lajiin nimilaput saman tien mukaan. Jos ei ole ihan varma, mitä siemeniä puutarhassa tulee vastaan, kannattaa ottaa lyijykynä ja paperilappuja mukaan tai kerätä siemenet vaikka suodatinpusseihin, jonka kylkeen kirjoittaa kasvin nimen. Eri kasvien siemeniä ei melko varmasti enää sisällä tunnista eikä kokeneempikaan pysty erottamaan saman kasvin eri lajikkeita keskenään pelkästä siementen ulkonäöstä. Itse teen joskus niin, että kerään siemeniä jugurttipurkkeihin ja laitan mukaan kasvin lehden ja/tai kukan, jotta tunnistan siemenet sitten kun menen sisälle niitä nimeämään.

Näistä keijunkukista ajattelin kokeilla siementen keräämistä. Vasta aloittivat kukinnan ja itse kukinto on todella mitätön, mutta lehdet minusta hienoja. Tumma on 'Midnight Rose' ja vihreänkirjava 'Green Spice'.

Sitten kun siemenet on kerätty ja nimetty huolellisesti, niiden kannattaa antaa kuivahtaa muutaman päivän tai jopa muutaman viikon avoimessa paikassa. Näin ne eivät lähde homehtumaan säilytyksessä. Kuivahtamisen jälkeen siemenet erotellaan ainakin enimmistä roskista (esim. siemenkodan murusista tai terälehtien jämistä) ja pussitetaan lopullista säilytystä varten. Pussiin kannattaa kirjoittaa lajin ja lajikkeen lisäksi myös keräysvuosi ja halutessaan myös muuta tietoa kasvista. Itse merkitsen myös, tarvitsevatko siemenet kylmäkäsittelyä vai itävätkö myös huoneenlämpöön kylvettynä.

Samoista siemenistä voi tulla hieman eri värisiä kukkia, erityisesti silloin, jos lähellä on ollut toista lajiketta. Nämä kurjenmiekat ovat peräisin syksyn 2018 siemenkirjeestä, nyt avasivat kukkavanojensa toiset kukat.

Sitten vain tutkimaan oman puutarhan kasveja sillä silmällä, mistä löytyisi siemeniä! Minulta siemenkirjeeseen on tulossa (jos vain siemeniä kypsyy) tämän postauksen kasveista peittokurjenpolvea, vuorijumaltenkukkaa, kivikkosuopayrttiä ja keijunkukkia. Lisäksi olen kerännyt patjarikon, tähtilevisian ja rantalaukkaneilikan siemenkotia kuivumaan. Taidanpa kerätä myös erilaisten esikoiden, sinikatana 'Alban' sekä valkoisen isotähtiputken siemeniä, ja ehkäpä vanhoista varastoistakin löytyy jotain kirjeeseen laitettavaksi. Jaa että minäkö muka perennansiemenhamsteri? Loppukevennykseksi Karo lähettää terveiset.

"Emäntä osti minulle aiemmin kesällä uuden namipallon. Se on isompi kuin entinen, joten en saa sitä nostettua ilmaan ja tiputeltua alas, vaan on pakko pyörittää pitkin pihamaata."

Ratkaisin namipallolla erään puutarhatöitä hankaloittavan ongelman. Karolla on nimittäin välillä tapana häipyä tutkimusretkille etsimään jäniksenpapanoita tai muuta herkkua, jos se kyllästyy seuraamaan puuhiani. Yleensä se tulee kutsusta luokse, mutta on käynyt niinkin, että jos se löytää jotain erityisen herkullista (kuten puutarhakompostiin laittamani hevosenlannan), se ei malta tulla ennen kuin kaikki on syöty. Niinpä olen ottanut nyt tavaksi tunkea Karon koko aamupalan palloon, jotta koiralle olisi järkevämpää tekemistä puutarhatöiden ajaksi. Nappuloista pitää osata vain valita sopivan kokoiset, sillä pienet tulevat liian helposti pallosta ulos ja isot eivät sitten millään. Eilen Karo pyöritteli palloaan peräti kolme tuntia kun oli mennyt yksi hieman liian iso raksu palloon. Yleensä pallon tyhjentämiseen menee noin tunti tai puolitoista, joten pelkäsin jo, että tänään Karo ei suostu koskemaankaan siihen. Hyvin kuitenkin kelpasi taas aamulla pallon pyörittely.

Eilisen urakan loppupuolella piti välillä vähän huilata, tosin ei ihan noin sikeästi, miltä kuvassa näyttää. Karo vain pyöritteli palloa välillä makuullaan.

Noissa Karo-kuvissa nurmikko oli vielä leikkaamatta. Eilen iltapäivästä oli vihdoin sen verran pitkään satamatta, että isäntä sai sen leikattua. Tänään piti olla poutaa ja niin se päivän olikin, vaan nytpä sataa taas kaatamalla. Mistä tuota vettä oikein riittääkin?

Edit. Siemenkirjeeseen voi osallistua myös pelkästään ottamalla tai laittamalla mukaan siemeniä. Vanhan puutarhan omistajilla saattaa olla laatikot täynnä itselle tarpeettomia siemeniä eikä välttämättä tarvetta uusille siemenille toisin kuin uuden pihan laittajalla, jolla taas ei välttämättä ole yhtään siementä kirjeeseen laitettavaksi mutta puutarhassa paljon tyhjää kukkapenkkitilaa. Laitan myöhemmin vielä uuden postauksen aiheesta ja varmistan, ketkä ovat osallistumassa ja ketkä eivät, joten tässä on muutama viikko aikaa mietiskellä asiaa.

Ne kukkii sittenkin!

Muutaman viikon ajan olen ihmetellyt, kironnut ja harmitellut kurjenmiekkoja, jotka eivät vain suostu meillä kukkimaan. Muilla näkyy toinen toistaan upeampia kurjenmiekkakasvustoja ja runsasta kukkaloistoa ja minun kukkapenkeissäni pelkkiä lehtimättäitä. Aurinkopenkissä on siperiankurjenmiekkaa, vanhaa saksankurjenmiekkaa (joka sentään kukkii alkukesällä kutakuinkin luotettavasti) sekä 'Black Swan' -tarhakurjenmiekkaa, joka ei ole kukkinut kertaakaan. Lehtiä kyllä kelpaa kaikkien kasvattaa mutta ei kukkia! Luumutarhassa on siperiankurjenmiekkoja ja kärhökaaripenkissä sekä siperialaista että Lappalainen etelässä -blogin Nilan siemenistä muutamia vuosia sitten kasvatettuja kurjenmiekkoja. 

Valkoinen siperiankurjenmiekka aukaisi eilen ensimmäisen kukkansa. Toinen nuppu näkyy sen alapuolella eikä muita kukkavanoja ole tulossa. Taustalla isotähtiputkea.

Tässä vielä edellisen kuvan kurjenmiekka suoraan ylhäältä.

Itse kasvatetuista yksi kukki viime kesänä ihastuttavalla vaaleansinisellä kukalla. Viime kesänä myös aurinkopenkin ja kärhökaaripenkin valkoiset siperiankurjenmiekat tekivät pari kukkavanaa, joten typeränä kuvittelin, että olivat vihdoin päässeet kukintaikäisiksi ja tänä vuonna olisi oikein loistokas kukinta. Ei ollut ei, mutta ehkä neljä kukkavanaa yhteensä ainakin kahdellekymmenelle kurjenmiekkamättäälle on niiden mielestä riittävästi tähän puutarhaan. Sen verran ne nimittäin päättivät vihdoin ja viimein väkertää kukkia ja kaikki kärhökaaripenkissä: yksi valkoiseen siperialaiseen ja kolme muuta niihin siemenestä kasvatettuihin. Ja tietysti ne kolme päättivät kukkia juuri silloin kun satoi eniten enkä ollut ulkona niitä ihailemassa!

Tämä yksilö oli muistaakseni se joka kukki myös viime kesänä, tosin nyt kukka on sateen takia hyvin rähjäisen näköinen.

Toinenkin rähjäinen kukka löytyi, tämä on selvästi tummempi kuin edellinen.

Sain Nilan siemenistä muistaakseni viisi tainta, joista yksi kuoli ensimmäisenä talvenaan. Neljä muuta ovat kasvaneet hyvin ja tänä vuonna kolme tosiaan päätti tehdä kukkavarren. Siementaimista voi näemmä tulla kurjenmiekkojenkin kohdalla keskenään eri värisiä. Kolmas kukkinut yksilö oli nimittäin valkoinen. Siitä en ottanut edes kuvaa, sillä se oli tunkenut kukkavartensa suoraan sivulle ja piiloutunut ranskantulikukan lehden alle kukkimaan. Kaksi terälehteä oli enää kiinni kukassa kun löysin sen. Ovat nekin kasveja: ensin antavat odottaa kukkiaan ties miten pitkään ja vaikka käy melkein päivittäin niitä tutkimassa, ne silti onnistuvat kasvattamaan kukkavarren salaa ja vielä piilossa. Kaikenlaisia kummajaisia sitä onkin tullut puutarhaansa ottaneeksi! Luulen, että pikku hiljaa kurjenmiekat saavat antaa tilaa luotettavammin kukkiville kasveille, kuten vaikkapa kärhöille. Taidan kuitenkin säästää nuo siemenestä itse kasvatetut kurjenmiekat, sillä ne aloittivat kukkimisen jo aika pieninä taimina toisin kuin nuo jakopaloista alkunsa saaneet ronkelit, joten ehkä kukkivat myös jatkossa luotettavammin. Ovatkohan ne muuten siperialaisia, loistokurjenmiekkoja vai jotain aivan muuta?

Keltainen ranskantulikukka.

Koska tuli puhetta kärhökaaripenkin ranskantulikukista, on tietysti pakko laittaa jokunen sana niistäkin. Sain siemenet Maatuskalta ja niiden piti olla valkoisia mutta tässä taas nähdään, millaista arpapeliä siemenkasvatus on. Tällä hetkellä kukkia on aukonut viisi yksilöä ja neljä niistä on keltaisia. Kuudennen nuput näyttävät myös epäilyttävän paljon keltaisilta, mutta vielä ei voi sanoa varmaksi, tulisiko niistä sittenkin valkoisia. Sain jo aika komean kimpun keittiön pöydälle, kun keräsin kaikki keltaiset kukinnot pois sotkemasta valkoisen pölyttymistä. En tiedä, saanko silläkään jatkossa luotettavasti pelkästään valkoisia ranskantulikukkia, mutta parannetaan ainakin vähän mahdollisuuksia. Ei tuo keltainenkaan mitenkään kamala ole, mutta se ei vain sovi yhtään kukkapenkkieni värimaailmaan.

Tässä tämä ainokainen ihana valkoinen.

Valkoinen olisi sopinut aurinkopenkkiinkin paljon paremmin kuin keltainen...

Kivikkotörmäkukat aloittelevat kolmen metrin päässä ranskantulikukista.

Karpaattienkelloja pensasryhmässä.

Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' kukkii. Nukkapähkämö korostaa hienosti sen värejä, vaikka majapenkin rehevä kasvualusta ei oikein ole paras mahdollinen pähkämölle.

Laukkojen istuttaminen on minusta todella vaikeaa. Tai ei itse istuttaminen, sinnehän ne sipulit sujahtavat multiin siinä missä muutkin. Paikkojen valinta on laukkojen kohdalla se haastavin juttu, varsinkin jos hankkii sekoituspusseja tai itselleen uusia laukkoja. Sipulipusseissa on jonkinlaiset suuntaa-antavat korkeudet ja kukinta-ajat, mutta eihän ne aina pidä paikkaansa. Ja jos kukinta-ajaksi on ilmoitettu kesäkuu, niin on aivan eri asia kukkia alku- kuin loppukuusta. Sitten kun pitäisi vielä huomioida se, että laukkojen ruskettuvat lehdet pitäisi saada piilotettua muiden kasvien sekaan mutta kukintojen pitäisi jäädä näkyville, niin alkaa olla jo liikaa muuttujia paikanvalintaruletissa. Istutin majapenkkiin syksyllä sekoituspussin laukkoja ja niistä osa on jo kukkinut ajat sitten oikein korkeilla varsilla. Nyt seuraava setti alkaa kukkia ja kuinka ollakaan, kukinnot nousevat hädin tuskin ympärillä olevien jaloangervojen lehtien yläpuolelle. Kolmannet näyttävät myös jäävän turhan mataliksi siihen penkkiin, joten paljon siirtoja on tiedossa kunhan nyt ensin kukkivat.

Siirto odottaa tätä kaunotarta, kuka nyt sitten onkaan nimeltään.

Kärhöjen kanssa ei tarvitse vaivata turhaan päätään. Tässä aloittelee ensimmäistä kertaa kukintaa tarhaviinikärhö 'Pernille'.

Se olisi sitten taas kerran sadepäivä, eli tuskinpa tulee puutarhassa tehtyä paljon mitään. Miten teillä, joko kuivuus on selätetty vai tuletteko hakemaan täältä saaveilla vettä ja imurilla sadepilviä?

Joutomaiden kukkaloistoa

Meillä on tontilla ja osittain sen ulkopuolella muutama turhanpäiväinen joutoalue, johon ei oikein pysty kunnon istutuksia laittamaan eivätkä ne nurmikkonakaan ole sen parempia. Niinpä niihin on tehty niittymäisiä alueita. Tein tammikuussa postauksen kivikkorinteen alla olevasta kadun pään lumenkasausalueesta, jossa on isoin joutolämpäreistämme. Viime kesänä alue oli jo aika kivan näköinen mutta nyt se on suorastaan räjähtänyt kukkaan. Kostea kesä näkyy selvästi myös sen kasvussa, vaikka kaikki siellä olevat lajit pärjäävät mainiosti myös kuivissa oloissa.

Pienellä alueella on ainakin kahdeksaa eri kasvia kukassa. Löydätkö kaikki?

Jos joku innostui edellisestä kuvasta laskemaan kukkia, niin kuvasta on tunnistettavissa seuraavat: myskimalva, oregano, karpaattienkello, (syys?)maitiainen, keltamaksaruoho, keto-orvokki, valkomaksaruoho sekä niittyhumala. Löysitkö kaikki? Valkoiset täplät aikalailla kuvan yläosassa ovat bellistä, mutta sitä ei kuvasta tunnista, jos ei tiedä sitä siellä olevan.

Myskimalvan seassa kukkii myös ketoneilikkaa, joka on runsastunut oikein mukavasti sitten viime vuoden.

Myös siankärsämöä on viime vuotta enemmän. Sekin sopii oikein hyvin myskimalvan sekaan.

Tarhakeijunkukka 'Hans' menee niittykasvina aivan yhtä hyvin kuin puutarhassakin. 

Vähän matalampaa: kelta- ja valkomaksaruohoa ja niiden seassa sammalleimua.

Minun piti keväällä tehdä yhtä sun toista tälläkin alueella mutta enpä tehnyt siellä muuta kuin kävin kitkemässä voikukat, rönsyleinikit ja ahosuolaheinät. Viime kesänä minua häiritsi siellä oleva melko iso lämpäre rentohaarikkoa mutta muut niittykasvit ja istuttamani maanpeitekasvit ovat levinneet sen verran hyvin, että haarikko on jäämässä alakynteen. Vielä sitä on siellä vaikka miten paljon, mutta se ei pistä enää niin pahasti silmään. Jos saan inspiraation, voisin käydä ainakin siirtämässä yllä olevasta kuvasta sammalleimun väljemmille vesille. Se ei kukkiessaankaan oikein näkynyt tuolta, joten siirto olisi siinäkin mielessä perusteltu toimenpide.

Särmäkuismaa en muista viime kesänä nähneeni mutta nyt se kukkii. Hyvin onnistui piilottelemaan kukintakokoon saakka.

Mielestäni tämä on syysmaitiainen, mutta en mene vannomaan. Bellikset ovat vähän rähjääntyneen näköisiä mutta eivät ne tuolta välistä oikein näykään ennen kuin ihan läheltä katsottuna. 

Niittyhumala ja keltamaksaruoho. Seassa myös nurmiröllin (?) röyhyjä.

Siinäpä runsaimmin kukkivaa kohtaa. Oli sen verran tuulista, että perhosia ei juurikaan näkynyt mutta kimalaisia, mehiläisiä ja kukkakärpäsiä oli runsaasti liikkeellä.

Naapurin puolelta katsottuna näyttää oikein hyvältä. Aurinkopenkin ritarinkannukset pilkottavat purppurapunalatvan takaa.

Kadun päässä oreganot vasta aloittelevat ja kun ne pääsevät vauhtiin, tulee pörriäisille juhlat. Sinistä väriä tulee pieni pilkahdus lisää kun kivikkorinteen päässä aidan edessä oleva ritarinkannus aloittaa kukinnan. Ylläolevassa kuvassa se näkyy vasemmanpuolimmaisen punaisen aitatolpan kohdalla. Jatketaan seuraavaksi tuon valotolpan takaa pilkistävän roska-astian luo. Siellä oli toinen joutoalueista ja vielä ihan kokonaan omalla alueella. Muutama vuosi sitten perustin sinne pikkuniityn, johon aloin kylvää ja istuttaa erilaisia ketokasveja. Ehkä pikkuketo olisi ollut kuvaavampi nimitys alueelle. Kapea ja jyrkkä luiska täynnä kaikki vesitilkkaset ja ravinteet imeviä siperianpihdan juuria ei nimittäin anna kovin kummoisia eväitä millekään vaativammalle kasvillisuudelle ja hankala se oli ruohonleikkurillakaan ajella. Nyt se saa rehottaa rauhassa ja minä vain seuraan, mitä sinne milloinkin ilmestyy.

Tänä kesänä pikkuniityllä kukkii erityisen paljon ketoneilikkaa ja yksi silkkiunikko.

Aikaisempina vuosina pikkuniityllä on kasvanut paljon päivänkakkaraa. Jostain syystä ne hävisivät melkein kokonaan viime talvena (myös takapihalla olevalta niittyrinteeltä). Joitain siementaimia sieltä löytyy ja pari kukkivaakin yksilöä, joten ehkäpä jonain vuonna niityllä on taas valkovoittoinen kukkaloisto. Koska pikkuniityn ja niittyrinteen lajistot eivät ole vielä täysin vakiintuneet, olen keväisin esikasvattanut niittysiemenseosta ja istuttanut taimet niityilleni. Tänä keväänä kylvöksestä ilmestyi kaksi silkkiunikkoa, jotka sattuivat kumpikin vielä pikkuniitylle. Kovin runsasta niiden kukkaloisto ei ole, sillä kumpikin on avannut yhden kukan kerrallaan ja vielä vuorotellen. Jos tekevät siemeniä, kerään ne talteen ja kylvän ensi keväänä. Itsekseen kylväytymisessä on se vaara, että siemenet valuvat rinteen alaosaan tai lähtevät tuulen mukaan.

Pikkuniitty jatkuu vähän aidan takanakin, mutta siellä kukinta on hieman vaisumpaa.

Pikkuniityllä kukki keväällä muutamia idänsinililjoja ja etelänkevätesikoita. Scillat ovat pärjänneet siellä esikoita paremmin mutta jotain keväällä ja alkukesällä kukkivia kasveja sinne pitäisi saada lisää. Keto on nimittäin aika karun näköinen kesä-heinäkuun vaihteeseen saakka, jolloin ensimmäiset päivänkakkarat alkavat kukkia. Siis sellaisena vuonna, jolloin eivät ole hävinneet edellisen talven aikana! Heinäkuussa kukintaa alkaa olla jo runsaammin. Ketoneilikka on viihtynyt pikkuniityllä aika hyvin, samoin niittyhumala. Muutamia hiiren- tai aitovirnoja on myös, mutta niitä pidän vähäsen silmällä ja kitken tarvittaessa etteivät valloita koko aluetta. Niistä tulee minusta helposti sotkuinen yleisvaikutelma. Jotain harvaa heinää niityllä kasvaa ja niitä saakin olla siellä täytteenä kun eivät selvästikään ole tukahduttamassa kauniimmin kukkivia lajeja. Kukkapenkkiin yrittäneen siankärsämön siirsin pikkuniityn laitamille tuomaan loppukesään kukintaa ja vihreyttä. Tällainen keto kun vähän ränsistyy syksyä kohti. Haluaisin tuonne myös ruusuruohoa. Muutama voikukka ja koivun taimi pitää aina joka vuosi kitkeä pois, mutta muuten pikkuniitty on ollut hyvin huoltovapaa. Näin pienen alueen niittämiseenkään ei tarvita viikatetta, vaan homma hoituu parissa minuutissa vaikka keittiösaksilla.

Ketoneilikkaa, niittyhumalaa ja pikkuisen keltamaksaruohoa sekä hopeahanhikkia. Näkyy siellä muutama päivänkakkaran kuihtunut kukkakin, jotka viskasin toiselta niityltä karistamaan tuohon siemenensä.

Olen vanhempieni pihalta kaivanut pikkuniitylle muutaman kissankellomättään ja varmuuden vuoksi kerännyt niistä siemeniäkin. Kylvin siemenet tammikuussa ja kylmäkäsittelyn jälkeen sain suunnilleen miljoona minikokoista kissankelloa. Istutin osan niityille ja osan roska-astian toiselle puolelle, jossa sattui olemaan sopivasti tyhjää tilaa. Olen suunnilleen koko kesän ajan etsinyt pikkuniityltä niitä aiemmin siirrettyjä kissankelloja ja surrut sitä, että taisivat nekin hävitä talven aikana. Tänään kuitenkin löysin kaksi kissankellon kukkaa ja vielä eri kohdista niittyä, joten ainakin kaksi on elossa. Siinä vasta kasvi, joka on mestari piiloutumaan kukintaan saakka!

Kissankello, päivänkakkara ja ketoneilikkaa suloisesti yhdessä.

Niittysiemenseos loppui tänä keväänä, joten jatkossa pikkuisten niittyjeni on tultava toimeen omillaan. Todennäköisesti kerään jatkossakin mieluisista ketokasveista siemeniä, jotta huonon talven tullessa kohdalle ei pääsisi tulemaan kovin pitkäaikaisia aukkopaikkoja. Tästä tuli jo sen verran pitkä juttu, että jätetään niittyrinteen tutkiminen parempaan hetkeen. Mieluusti johonkin sellaiseen kun siellä sattuisi kukkimaankin jotain.

Poukkoilua paikasta toiseen

Ei tämä kesän eteneminen ole mihinkään kevään hirmuvauhdista hidastunut. Aika kuluu edelleen niin nopsaan, etten meinaa kyydissä pysyä. Kärhöt aukovat ensimmäisiä nuppujaan ja paljon muutakin on kukassa, ja minä vain ihmettelen, missä vaiheessa tuokin jo ehti avata kukkansa kun en ollut nuppujakaan huomannut.

'Multi Bluen' ensimmäinen kukka tälle kesälle, kaverina tuoksuherne.

Täälläkin puutarhuri poukkoilee hommasta toiseen niin, että alkuperäinen askare saattaa jäädä jopa kokonaan tekemättä. Eräänä päivänä vein kottikärryt autotallin viereen tarkoituksenani siirtää sinne jääneet pihlajan kannot ja muuta roinaa vihdoin pois. Työjärjestystä pohtiessani huomasin, että hyönteishotellin kukkalaatikossa kasvit nuupottivat, joten lähdin hakemaan niille vettä. Samalla muistin, että piti tarkistaa taimiruukkujen kosteustilanne, joten hyönteishotellin kukat kasteltuani kiersin nurkan ympäri tutkimaan niitä. Mansikkapenkistä puski kukkiva peltolemmikki, joten nyppäisin sen ja samalla huomasin, että polun toisella puolella majapenkistä on noussut valvatin lehtiä. Lapiokin oli jäänyt sopivasti siihen viereen, joten jäin kitkemään valvatteja.

Valkoiset varjoliljat kukkivat varjokujalla. Taustalla tarhakeijunkukka 'Hansia'.

Kitkiessäni huomasin, että metrin päässä yksi luhtaesikko alkoi jäädä jaloangervon lehtien sekaan, joten siirsin sen väljempään kohtaan peittämään aukkopaikkaa. Siitä tuli mieleen tarkistaa himalajanesikkojen tilanne, joten päädyin siirtämään kaksi niistäkin pois jaloangervojen alta. Sitten lähdin tutkimaan, olisiko takapihalla keväällä siirrettyjen kuunliljojen luona niin paljon tyhjää, että sinne voisi siirtää jostain esikkoa. En päässyt edes kuunliljojen kohdalle, kun unohduin matkan varrelle ohjailemaan kärhöjä paremmin tukiinsa ja siitä kohti seuraavaa kärhöä ja sitä seuraavaa ja... Illalla sisälle mennessäni huomasin, että olin kiertänyt koko pihan ympäri ja tehnyt sitä sun tätä, mutta kottikärryt olivat edelleen tyhjinä autotallin vieressä ja kaikki rojut samoilla sijoillaan kuin aamulla. Samasta syystä en ole saanut vieläkään tehtyä kunnollista kitkemiskierrosta, vaan napsinut rikkoja sieltä sun täältä silloin kun asia on sattunut tulemaan mieleen ennen kuin joku sillä hetkellä tähdellisempi juttu on kiilannut edelle. No, kai ne hommat hoituvat vähän epämääräisemmässäkin järjestyksessä.

Luumusadosta on tulossa runsas, vaikka joku on tehnyt luumujen lehdistä reikäpitsiä. Veikkaan haulitautia, sillä tänä kesänä on ollut sille oikein otolliset olosuhteet.

Pallomehiparta kukkii ensimmäistä kertaa. Nämä ovat ottaneet tilansa haltuun hyvin tehokkaasti, vaikka paikka on hyvin kuiva ja paahteinen.

Huomasin toissailtana lähimmän Hankkijan facebook-sivuilta, että kaikki kärhöt ovat 5€. Heti eilisaamuna pakkasin lapset autoon ja lähdimme huristelemaan Hankkijaa kohti, sillä siellä oli parikin kärhöä, joihin olin iskenyt silmäni aikaisemmalla reissulla. Pelkäsin, että kassalla olisi pitkä jono täynnä kärhönostajia ja hyllyt tyhjinä, mutta eipä siellä montaa asiakasta ollutkaan ja kärhöjäkin oli riittävästi jäljellä. Lisäksi ostimme lasten kanssa viherherukka 'Vilman', vaikka se ei tarjouksessa ollutkaan. Pääseepähän puska juurtumaan ja valmistautumaan ensi kevään ensisatoon. Lapsillakin oli hauskaa. He löysivät nimittäin ison etanan myymälän lattialta ja ihmettelivät sitä siihen saakka kun myyjä tuli keräämään sen muovipussiin. En ole etanaekspertti, mutta heti tuli mieleen, että kovasti näytti siltä pahamaineiselta espanjansiruetanalta. Etana saattoi myös olla metsäetana. Meille nimittäin kookas etana on tähän saakka ollut maksimissaan parisenttinen, joten tuo arviolta viisisenttinen möllykkä oli varsin ihmeellinen otus lapsille. Varmuuden vuoksi kuitenkin annoin kunnon ämpärikylvyn kaikille ostoksilleni ja tutkin juurakot tarkkaan mahdollisten salamatkustajien ja munien varalta ennen istuttamista. Eihän sitä koskaan tiedä, jos Etelä-Suomen taimistoilta on tullut siruetanaa tännekin suunnalle kasvikuorman seassa.

Vähän himmeä kuva, mutta viherherukka ja kaksi loistokärhöä kotiutui meille eilen.

Loistokärhö 'Corinnen' kukat alkoivat olla jo loppusuoralla ja nuput nypin pois istuttaessani. Tämä pääsi pation luo loistokärhö 'Kaiserin' kaveriksi.

Edellisellä Hankkijan reissulla kuvasin tämän 'Josephine Regalin' mutta en vielä raskinut ostaa sitä. Nyt niissä ei ollut enää kuin jämät kukista jäljellä, joten turvauduin vanhaan kuvaan. 'Josephine' pääsi ruukkuun kasvamaan kokoa.

Edellisessä postauksessa kerroin viherherukka 'Vertin' surkeasta voinnista. Nyt kun löysin 'Vilman' sen tilalle, sain hyvän syyn kaivaa 'Vertti' pois. Syyksi osoittautui juuri se mitä arvelinkin, eli juuristo oli lähtenyt lahoamaan. Kaivaminen oli hidasta kun höttöisiksi pehmenneet juuret katkeilivat heti kun niitä yritti vetää. Terveimmän näköisen oksan tyveltä lähti joitakin eläviä juuria ja hieman jo harkitsin, että kokeilen istuttaa sen johonkin toiseen paikkaan lahonneiden osien poiston jälkeen. Sitten huomasin hieman ylempänä oksassa vanhan vauriokohdan, ehkä talven aikana tulleen murtuman, ja hautasin ajatuksen uudelleenistuttamisesta. Vanha mikä vanha ja nyt oli sen aika antaa tilaa nuoremmalle ja virkeämmälle. Vaikka multa oli oikein muhevaa ja rikkaruohotonta, laitoin 'Vilmalle' vielä säkkimultaa istutuskuoppaan antamaan sille hyvä startti uudessa kodissaan.

'Vertin' juuriston kunnossa ei ollut juurikaan kehuttavaa.

Kosteat ja viileät säät saivat minussa esiin oikean muuttomestarin. Jo viime kesänä huomasin, että pensasryhmän nietospensas hukkui pikkuampiaisyrttien ja päivänkakkaroiden sekaan. Lisäksi se alkoi aina nuupottaa pidempien hellekausien aikana kun joutui olemaan auringonpaahteessa aamusta iltaan. Koska luumutarhassa sattui olemaan aukkopaikkoja vähän siellä sun täällä, päätin siirtää nietospensaan sinne. Edestä piti tietysti ensin kaivaa kolme tarhakeijunkukka 'Hansia' täyttämään niitä aukkopaikkoja, sillä sopivin paikka nietospensaalle sattui olemaan juuri siinä, mihin viime syksynä istutin ylimääräisiä keijunkukkia. Kastelin nietospensaan edellisenä iltana ja seuraavana aamuna kaivoin sen isolla juuripaakulla ylös ja istutin uuteen paikkaansa. Sillä on nyt oikein mukava paikka puiden latvuksien läpi siivilöityvässä valossa ja iltapäivällä se saa muutaman tunnin suoraa auringonpaistetta ennen kuin talon varjo osuu siihen myöhempään illalla. Lisäksi nietospensaan kukinta näkyy ikkunasta, joten paikanvaihdos hyödytti minuakin. Toistaiseksi nietospensas ei ole näyttänyt suuttuneen siirrosta, vaikka siirsin sen kukkivana ja vielä keskellä kesää. 'Hansitkaan' eivät muuten suuttuneet.

 Aiemmin näytti, että molemmat nietospensaat kukkisivat huonosti tänä vuonna mutta tämä siirretty kaveri olikin vain vähän hitaampi kuin se toinen.

Lisäksi tässä viikon mittaan on siirtynyt pari rantalaukkaneilikkaa, muutama bellis ja lisää 'Hansia'. Tänään olen jakanut pari 'Halcyon'-kuunliljaa ja siirtänyt yhden komeamaksaruohon sekä pari väärään paikkaan kylväytynyttä ruiskaunokkia. Aukkopaikat umpeen vaikka sitten väkisin! Lisäksi aika pitkä tovi meni kukkineita ja retkottavia päivänkakkaroita ja pikkuampiaisyrttejä leikellessä. Samalla siistin sateessa kaatuneita myskimalvoja, sillä ne retkottivat kulkuväylillä ja muita kasveja vasten. Kävi mielessä, että pitäisi vähentää näitä rentoreinoja, jotka kaiken lisäksi kylväytyvät vähän turhankin innokkaasti joka paikkaan. Päivänkakkarat ja ampiaisyrtit vain ovat kukkiessaan yhtä aikaa niin kauniita kesäkuun puolivälistä alkaen tänne saakka, etten halua niitä kaikkia poistaa. Olin merkinnyt viime kesänä muistiinpanoihini, että kummatkin kannattaisi leikata juhannuksen tienoilla matalaksi, jotta ehtisivät kasvattaa uudet, ryhdikkäät versot avoimiin mennessä. Arvatkaa vaan, raskinko kaikkia vetää täydessä kukassa mataliksi? No en! Leikkasin vasta kesäkuun lopulla sieltä sun täältä väleistä suunnilleen puolet ja eilen puolet lopuista. Jäljelle jäi siis vielä vaikka miten paljon melkein kukkineita varsia, jotka pitäisi napsia jo kiireen vilkkaa poikki rumentamasta maisemia. Ehkä yritän tehdä sen tänään ja toivon, että runsas kastelu ja ehkä ripaus kanankakkaa antaisi anteeksi parin viikon viivästyksen.

Pation luona kukkii nyt viime syksynä istutettuja laukkoja yhtä aikaa peittokurjenpolvien kanssa. Kurjenpolvet on kasvatettu viime kesänä pistokkaasta ja osa niistä kuoli talven aikana. Täydennystä on tulossa.

Laukkojen lajike on 'Graceful'.

Viikko sitten ritarinkannukset ja loistosalvia aloittelivat, nyt ne ovat täydessä kukassa.

Kyllä huomaa, että tänä kesänä on ollut kosteutta riittämiin, sillä moni kasvi on venynyt ennätyksellisiin mittoihin. Ritarinkannukset ovat nyt ainakin parikymmentä senttiä korkeampia kuin normaalivuonna ja niiden lehdet ovat suorastaan valtavia. Normaalisti ne ovat alkaneet tässä vaiheessa kesää jo kuihduttaa osan lehdistään ja kaljuuntua alaosista, mutta nyt ne ovat oikein hyvinvoivan näköisiä. Pionitkin kasvoivat jopa vähän turhan korkeiksi mutta eniten minua ilahduttaa kärhöjen vahva kasvu.

Ennen viimeisimpiä sateita otettu kuva. Kärhöt ovat kasvaneet hyvin ja 'Elina'-pionit aloittelivat kukintaa. Nyt pionit retkottavat melkein maan rajassa.

Täällä taas vaihteeksi sataa vettä, joten puutarhahommat jäivät kesken. Saavatpahan kaikki siirretyt kasvit kunnolla kosteutta eivätkä ole pelkän hajamielisen puutarhurin varassa.