Varjokujalla illan hämyssä

Kurkistetaan pitkästä aikaa varjokujalle. Siellä on iltaisin jo aavistuksen sellaista metsäistä ja hämyistä tunnelmaa, mitä sinne olen hakenut. Kunhan saan kujan alkupään köynnökset kunnolla kasvuun ja varjostamaan kujaa, muuttuu varjokuja päivisinkin nimensä veroiseksi.

Köynnöskuusama kasvaa reippaasti portin vasemmalla sivulla. Portin oikealle puolelle on tulossa ehkä valkoista ritarinkannusta peittämään näkymää talon ja portin välistä kujalle.

Tätä olen odottanut! Luulin kuusamani olevan tuoksuköynnöskuusama, mitä se ei taidakaan olla. Kunhan kukat aukeavat, selviää, mitä olen kasvattanut jo pari vuotta.

Mustasilmäsusannatkin kasvavat ja kukkivat, mutta ei niistä ole vielä varjostamaan kujaa.

Varjokujan alkupää ei vielä tänäkään vuonna ole ihan niin rehevä kuin toivoin. Talvi kuritti sormivaleangervoita, jotka ovat selvästi pienempiä kuin viime vuonna eivätkä kukkineetkaan kunnolla. Lisäksi vesimyyrä söi keväällä reunimmaisten kuunliljojen juuria, joten ne jäivät vähän minikokoisiksi. Kujan loppupäähän kinostui ilmeisesti pikkuisen enemmän lunta, joten siellä kasvu on rehevämpää. Talvi tuhosi myös kaikki neljä tupastiarellaa, mikä jäi harmittamaan todella paljon. Ripottelin syksyllä niistä löytämiäni siemeniä isompien kasvien väleihin enkä ole koko kesänä uskaltanut kunnolla kitkeä täällä muita kuin voikukkia ja kukkivia ratamoita tiarellojen siementaimien toivossa.

Yksi sormivaleangervon kukinto levittää ihanaa tuoksuaan kujalla, töyhtöangervon runsas kukinta on jo ohi. Valkokirjavat kuunliljat selvisivät hyvin talvesta ja erottuvat kivasti esikoiden vihreiden mättäiden väleistä.

Töyhtöangervon takaa paljastuu kantopuutarha.

Osa kuvista on selvästi kylmemmän sävyisiä kuin toiset. Ehkä pahin sävyero muihin verrattuna näkyy ylläolevassa kuvassa. Minulla on uusi kamera, jonka ominaisuudet vaativat vielä harjoittelua. Koska kuvaaminen ja kaikki siihen liittyvät tekniset termit ovat minulle täyttä hepreaa, kuvaan suurimmaksi osaksi kameran "älykkäällä automaattiasetuksella", joka taitaa arpoa kuvien lopputuloksen. Vanha kamera pärjäsi sisätiloissa ja kirkkaassa auringonpaisteessa selvästi huonommin kuin tämä uusi, mutta uuden kompastuskivenä tuntuu olevan värisävyjen toisto oikeanlaisina. Tummanvioletti 'The President' muuttuu sen käsittelyssä joka ikinen kerta sähkönsiniseksi tai tummansiniseksi ja vadelmanpunaiset harjaneilikat monta astetta kylmemmän sävyisiksi punaisiksi. Välillä pelkästään vihreänkirjavakin kuva taittuu sinivihreään, kuten ylläolevassa kuvassa. Jatkan opettelua, mutta vinkkejä saa toki antaa, jos tulee mieleen. Kaksi seuraavaa kuvaa onkin otettu alkukuusta vanhalla kameralla. Päätin nimittäin silloin siirtää valeistutuksessa olleen valkovarjohiipan kantopuutarhaan. Hiippanen ei ollut siirrosta moksiskaan, mikä johtui varmaan siitä, että siirsin sen suunnilleen pesuvadin kokoisella multapaakulla uuteen paikkaansa.

Alkukesällä varjohiippa tulee olemaan alueen tähti yhdessä esikoiden kanssa, mutta tähän aikaan vuodesta se jää vähän piiloon isompien väliin. Se on keskellä kuvaa monihaaraisen juurakon edessä.

Tuossa. Kasvuolosuhteiden pitäisi olla sille mainiot. Ajattelin katsoa elokuussa, saisinko erotettua reunasta jakotaimen toiseen kohtaan varmuuskappaleeksi.

Toivottavasti varjohiippa viihtyisi täällä paremmin kuin tupastiarellat. Käännytään vielä ympäri ja katsotaan tarkemmin ruukkuryhmää. Talvetettu hortensia aloittelee kukintaa, verenpisarat ovat pian täynnä kukkia ja alkukesällä saamani hortensia alkaa olla jo kukintansa loppupuolella. Vehreyttä tuovat mm. muratit ja muut köynnökset sekä ruukuttamani kotkansiipi.

Takapihan puolella on vielä hetken aikaa vähemmän kukintaa kuin etupuolella. Hortensia on nimittäin vasta aloittelemassa kukintaa.

Kukintoja on tänä vuonna selvästi vähemmän kuin viime vuonna, mutta on niitä kuitenkin ainakin kymmenen tulossa.

Valkoinen hortensia värittyy kukinnan edetessä ensin vaaleanpunertavaksi ja myöhemmin vihertäväksi.

Ensi vuodeksi pitää kehitellä seinälle nostettua oksaa vasten kiipeilemään joku toinen kasvi. Viime vuonna siellä kiipeili koruköynnös, mutta sen siemenet eivät tänä keväänä itäneet. Tai iti yksi, mutta se kuukahti jo alle sentin mittaisena. Ystävältä saadut pistokkaat eivät myöskään juurtuneet. Siispä laitoin ylimääräiset mustasilmäsusannat ja keijunmekot ruukkuun ja kokeilin, suostuisivatko ne kiipeilemään oksaa myöten. Yritys on ollut kova, mutta ne tarvitsisivat ohuemman tuen, josta tarrata kiinni. Verenpisarakin on kasvattanut itsensä korkeammalle kuin ne! Koruköynnös kiipesi vaivatta kymmenen senttiä paksua oksaa myöten korkeuksiin. Sen ainoa haittapuoli oli keltaoranssinkirjavat kukat, jotka eivät sovi puutarhani värimaailmaan. Onko ideoita vauhdilla kasvavasta köynnöskasvista, joka kiipeäisi kesän aikana kolmen-neljän metrin korkeudelle?

Hups, iltahan pimeni nopsaan! 

Tältä siis näyttää nyt varjokujalla. Jossain vaiheessa vielä tänä kesänä aion tehdä lisää isoja raparperilaattoja askelmiksi, jotta kulkuväylän sammal ei kärsisi tallaamisesta. Ehkä upotan niiden väliin myös luonnonkiviä. Ahkera kitkeminen on tuottanut sen verran tulosta, että ratamot, voikukat, valvatit ja ahomansikat ovat hävinneet melkein kokonaan. Heinää on harvakseltaan, mutta rönsyleinikin kanssa meillä on vielä välienselvittelyt pahasti kesken. Olenkin vakavasti harkinnut koko pintamaan kuorimista pahimmista paikoista, jotta pääsisin rikkaruohoista helpommin eroon. Joku sammalmainen maanpeittokasvikin voisi tulla kyseeseen ainakin polun aurinkoisemmassa alkupäässä. Tästä tämä pikku hiljaa kehittyy.

Kärhöjä ja kesäkukkia

Muutamaan päivään ei ole ehtinyt oikein kuvaamaan tai varsinkaan naputtelemaan postausta, joten tässäpä tulee kuvamaraton ensimmäisistä kärhönkukista ja muutamasta kesäkukasta. Älkää hengästykö matkalla, nyt kipitellään ympäri pihaa! Kukkien äärellä voi halutessaan pysähtyä vetäisemään muutaman kerran henkeä.

Kolmiopenkissä 'Voluceau' on aukaissut ensimmäisen samettisen tumman kukkansa. Väri käy hienosti taustalla näkyviin purppuraheisiangervoon ja purppurarevonhäntiin.

Purppurarevonhäntien vieressä ensimmäinen kiinanasteri on saanut auki muutaman kukan.

Ja mitäs sitten näkyy, kun noustaan asterin ääreltä ylös? Upea karjalanneito kukkii kuin henkensä hädässä.

Ja matka jatkuu varjokujalle, jossa verenpisarat aloittelevat. Tässä kuvassa on vierekkäin vanhoja ja vasta auenneita kukkia. Aikamoinen väriero!

Varjokujalta hölkkäillään aurinkopenkin luo. Jonkun blogin kommenteissa keskusteltiin äskettäin jättiverbenasta vähän epäileväiseen sävyyn. Onhan se vähän hontelo joka suuntaan harottaja, jonka yksittäiset kukinnotkaan eivät oikein näytä miltään. Minulla oli viime vuonna jättiverbenaa ensimmäistä kertaa ja istutin ne itsekseen, kun ajattelin 1,5-metriseksi kasvavan kasvin tarvitsevan tilaa ympärilleen. Vaikka kukintoja olikin loppukesällä yhteensä varmasti yli sata, niin en silti oikein ihastunut sen ulkonäköön. Perhoset sen sijaan rakastivat sitä, joten päätin kokeilla sitä tänä vuonna aivan uudessa ympäristössä muiden kukkien seassa. Rennot sarvileukoijat retkottavat pääasiassa maata myöten ja nostavat kukkansa 20-30 sentin korkeudelle täyttämään korkeampien kasvien välit. Kosmoksenkukat ja jättiverbenat heiluvat nyt vajaan metrin korkeudella, mutta jättiverbena nousee kesän mittaan vielä vähän korkeammalle. Leijonankidat täyttävät kukillaan leukoijien ja kosmosten välit kunhan aloittavat kunnolla. Nyt jättiverbena on minusta sellaisessa ympäristössä, johon se parhaiten käy. Katsokaa itse ja tehkää omat päätelmänne!

Jättiverbenaa, punakosmoksia ja sarvileukoijaa.

Jättiverbenan yksittäiset kukinnot eivät ole kovin näyttäviä itsessään.

Kosmokset tuovat näyttävyyttä verbenoiden väliin.

Jopa ennen levälleen aukeamista kosmoksenkukka on jättiverbenan kukintoa suurempi.

Tässä vielä edellisen kuvan nuppuisen kosmoksen auennut kukka.

Kuutisen vuotta sitten olimme eräissä häissä, jossa häävieraille jaettiin muistoksi paperisydämiä sisältäviä sifonkipussukoita. Vieraille sanottiin, että sydämet kannattaa kylvää seuraavana keväänä maahan. Minähän tein työtä käskettyä ja loppukesällä olikin aikamoinen kesäkukkaniitty aurinkopenkin vasta kaivetussa alkupäässä. Suurin osa lajeista oli yksivuotisia, mutta muutama ilahduttaa vielä tänäkin vuonna. Esimerkiksi kaikki puutarhani bellikset ovat peräisin siitä siemenpussista. Lisäksi kirjokiurunkukka ja tarhakohokki ovat onnistuneet joka vuosi tekemään muutaman talvenkestävän siemenen, jotka lähtevät keväällä omin avuin kasvamaan. Tosin tänä vuonna en ole onnistunut löytämään yhtään kirjokiurunkukkaa.

Tarhakohokit sen sijaan kukkivat tänäkin kesänä kauniisti.

'Arabellan' ensimmäiset avautuneet kukat ovat vähän siellä täällä, sillä se kasvaa maanpeittokasvina. Tämä kukka kurkisteli tarhakeijunkukan lehtien seasta.

Nyt on huilattu tarpeeksi aurinkopenkissä. Kipin kapin kärhökaarelle! Tänä vuonna 'The President' ja 'Elina'-pioni kukkivat osittain yhtä aikaa.

'Elina' ei ole kesäkukka eikä kärhö, mutta piti saada vielä sen viimeisiä kukkakimppuja kuvattua.

Maaliviiva häämöttää enää pienen pyrähdyksen päässä. Palataan takaisin patiolle, johon voitte jäädä hetkeksi tuoksuttelemaan tuoksuherneitä. Niiden kukat ovat hassusti harvakseltaan kärhöjen lehtien seassa seinäkkeen molemmin puolin, joten kunnollisia kuvia ei oikein saanut. Onneksi tuoksu leviää kivasti piilostakin. Silmänruokaa tarjoilee nyt tuoksuherneiden yläpuolella kukkiva 'Hagley Hybrid' ja ehkä kuukauden päästä myös 'Multi Blue'.

'Hagley Hybrid' on aukaissut jo useita kukkia. Isoin kukkarykelmä on aivan kärhöseinäkkeen huipulla.

Miten sitten täällä on päiviä vietetty, kun ei ole ehtinyt tietokoneen äärelle? No, hellekelillähän on tietysti hyvä aloittaa uusi kaivaustyömaa ja painavien kivien siirtely. Lisäksi pari penkkiä on saanut istutussuunnitelman, joita alan toteuttaa sitten kun säät taas sallivat kasvien siirtelyn. Mennään siihen saakka lapiolla, kottikärryllä ja kivillä ja laitetaan kuvia sitten kun on jotain esiteltävää. Tervetuloa Mia lukijakseni! Aurinkoista viikkoa!

Helteisten päivien näkymiä

Nokkosperhonen punakosmoksen kukalla. 

Heinäkuun sää on vihdoin helteinen. Alkukuun sateet saivat kasvit ryöpsähtämään valloilleen ja nyt saa nauttia rehevyydestä ja runsaasta kukinnasta. Etupihan aurinkopenkissä kukkii läpi kasvukauden, mutta nyt se alkaa olla näyttävimmillään, kun ritarinkannukset aloittelevat kukintaa. Isotähtiputki ja tarhakeijunkukka 'Hans' kukkivat niin pitkään, että ne paikkaavat kiireisempien tähtien väliin jääviä kukintataukoja.

Aurinkopenkkiä tulee harvemmin kuvattua varjokujan suunnasta.

Aurinkopenkissä on muuten uusi asukas: kevätatsalea. Äitini vanha kevätatsalea oli juurtunut oksastaan maahan, joten sain siitä itselleni pienen taimen. Toivottavasti se lähtee hyvin kasvuun, vaikka emokasvista irrotus ja aivan uuteen ympäristöön siirto tapahtuivatkin heinäkuun alkupuolella. Ainakin siirtohetkellä oli maa märkä ja istuttamisen jälkeen satoi useampana päivänä. Varmuuden vuoksi olen pitänyt sen edessä tyhjää multasäkkiä varjostamassa auringolta.

Kosmoskukkien suojassa on pienen atsalean toivottavasti hyvä juurtua. Katteena havunneulasia.

Aurinkopenkin kesäkukka-alue on minusta aika toimiva, vaikka suurin osa sinne ripottelemistani siemenistä ei itänytkään. Sarvileukoijat itivät hienosti, joten ne muodostavat päivisin vihreän pohjan, joka muuttuu illalla kuuden-seitsemän maissa hempeän liilaksi. Sinne tänne istutetut jättiverbenat toistavat samaa liilan sävyä. Leijonankidat ovat vasta nupullaan, mutta yksi niistä on ainakin tummanpunainen. Punakosmokset tuovat istutukseen vaaleanpunaisen eri sävyjä. Aurinkopenkissä esikasvatetut punakosmokset aloittivat kukinnan reilusti aikaisemmin kuin pation viereiseen keisarilliseen kesäkukkapenkkiin istutetut kosmokset. Ilmeisesti pation vieressä on paljon rehevämpi maa, sillä kosmokset ovat venähtäneet valtaviksi puskiksi, joista ensimmäiset alkavat vasta nuppuilla. Aurinkopenkissä sen sijaan ensimmäiset kosmokset aloittivat kukinnan jo 20-senttisinä ja suorakylvetytkin ovat jo nupullaan.

Tätä näkyä pääsee ihastelemaan vasta illalla, kun sarvileukoijat avaavat lumoavan tuoksuiset kukkansa.

Aivan kaikki kosmokset eivät vielä kuki, mutta tässä yksilössä on jo useampi kukka auki.

Takapihalla on leijunut muutaman päivän ajan saunavastan tuoksu, sillä haketimme kaatuneen koivun ohuemmat oksat. Niistä tulikin mukavan kokoinen kasa lehdensekaista haketta, jonka levittelimme pressun päälle kuivumaan. Kunhan se on kunnolla kuivanut, kerään sen pahvilaatikoihin ja laitan varastoon talvella kompostin seosaineena käytettäväksi.

Kasa "saunavastasilppua". Kivipolkujen välissä näkyy muutama keisarillisen kesäkukkapenkin punakosmospuska. Purppurarevonhännät niiden vieressä hehkuvat punaisina. Yhtä mahdottoman kokoisia puskia molemmat!

Hyönteishotelli ei ilmiselvästi kelpaa jollekin puutarhassani hääräilevälle hyönteiselle, sillä lapset löysivät pation istumakiveltä hauskan "tulivuoren". Arvatkaapa vain, onko ollut kova työ pitää heidät poissa ötökän kodin kimpusta!

Sentin silmäinen jyrsijäverkko on tässä mittakaavana, eli kovin suuri otus ei mahdu tuolla asustelemaan.

Kasvimaan herkkutarjonta kasvaa päivä päivältä. Tänään saimme maistella ensimmäistä kypsää paprikaa. Myös vahapapuja oli jo sen verran runsaasti, että niitä kannatti kerätä ruokapöytään. Kaikki kolme kurpitsaa kasvavat niin reipasta vauhtia, että salaatteja piti kerätä jättilasti pois alta. Tietääkö kukaan niksiä, miten saisi kesä- ja myskikurpitsan tekemään emikukkia? Tässä ollaan nimittäin ihmetelty jo kuukauden verran pelkkiä hedekukkia.

Tämän päivän sato oli yltäkylläisen runsas.

Tänään iltapäivällä ihmettelimme keittiön ikkunasta valtaisaa lokkiparvea. Kyllähän meillä silloin tällöin joku yksittäinen lokki lentelee, mutta ei niitä ole ennen isompaa parvea näkynyt. Nyt ilmassa liiteli lokkeja kuin kalasatamassa konsanaan. Tällä kadulla on monta tiilikattoista taloa ja peltikatotkin ovat mustia, joten ehkäpä kadun kohdalla oli iso, nouseva ilmavirtaus, jonka avulla lokinpoikasten oli hyvä opetella lentotaitoja.

Kuvassa näkyy vain osa parvesta. Laskepa, montako löydät!

Kivikkokimalainen oli nousevan ilmavirtauksen sijaan löytänyt kaukasianmaksaruoho 'Summer Gloryn' avautuvia kukkia.

Hassua muuten, että kaksi kukiltaan melkein identtisen näköistä kasvia voi olla kuitenkin eri lajikkeita. Kimalaiskuvan 'Summer Glory' kasvaa alla olevan kuvan kaukasianmaksaruohon lähellä. Ne kukkivat samaan aikaan ja ovat kukiltaan samanlaiset, mutta vanhan kaukasianmaksaruohon lehdet ovat hieman suuremmat ja kasvusto muutenkin rotevampaa. 'Summer Glory' kasvaa matalampana ja tiheämpänä. Ja minä kun kuvittelin vihdoin saaneeni varmistuksen sille, että vanha kaukasianmaksaruohoni olisi 'Summer Glory' -lajiketta. Etsintä siis jatkuu edelleen.

Pitkän googlailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että tällä vanhalla kaukasianmaksaruoholla ruokaili ketohopeatäplä.

Aurinkoista, helteistä viikonloppua!

Surriaisten nimiäiset

Olen nyt kolmena kesänä seuraillut hyönteishotellimme elämää ja yrittänyt tunnistaa siellä vierailevia ötököitä. Hotellissa on käynyt kiva kuhina varsinkin tänä kesänä, mutta asukkaiden tunnistaminen onkin sitten ollut astetta haastavampaa. Onneksi sain asiantuntija-apua Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, joten tällä kertaa ötököiden nimeäminen ei jää "suriseva pörriäinen" -asteelle. Luomuksen pistiäisasiantuntija, museomestari Juho Paukkunen tunnisti kuvista hyönteishotellini asukkaat ja kertoi niistä lisäksi myös joitakin mielenkiintoisia tietoja. Merkitsin hänelle lähettämäni kuvat ja hänen vastauksensa J.P.-merkillä kuvatekstin loppuun. Joukossa on nimittäin muutama kuva, joita en hänelle lähettänyt. Lähdetäänpä tutustumaan hotellin asukkaisiin!

Tässä on Chelostoma rapunculi eli vuohenkellosoukkomehiläinen. Se on erikoistunut keräämään siitepölyä kellokasvien (Campanula) kukista. J.P.

Ötökkätieto-sivusto tiesi kertoa vuohenkellosoukkomehiläisestä sen verran, että se on puutarhojen ja niittyjen laji. Naaras vierailee kellokukilla ja koiras niiden lisäksi myös maitohorsmalla ja myskimalvalla. Se pesii rakennusten lautaseinissä olevissa koloissa ja hyväksyy myös keinopesät. Se pyydystää pikkuotusten toukkia omien toukkiensa ravinnoksi ja muuraa pesäkolon lopuksi umpeen.

Tämä yksilö peruutti pesäkoloon, eli pesä oli varmaankin munintavalmis. Ylänurkassa on tämän tai sen lajitoverin asuttama kolo. Keräävätköhän ne tiilikatolta irtoavaa mustaa pölyä pesänsä muuraamiseen?

Vuohenkellosoukkomehiläiset nukkuvat yön pesäkoloissaan ja viettävät siellä havaintojeni mukaan sadepäivätkin. Siellä on kaksi kyljellään pötköttelemässä.

Vuohenkellosoukkomehiläisen nimen luettuani tunsin aivan pienen piston sydämessäni sen vuoksi, että olen järjestelmällisesti pyrkinyt hävittämään tältä tontilta joka ikisen vuohenkellon. Toisaalta olen tuonut tilalle karpaattienkelloja ja kylvänyt monta kertaa sekä harakan-, että kissankelloja. Kylvöyritykset ovat toistaiseksi epäonnistuneet, mutta tänä kesänä muualta siirretyt kissankellon taimet ovat lähteneet hyvin kasvuun ja ovat jo nupullaan. Samoin yksi kukkivana siirretty harakankello ei suivaantunut siirrosta, joten ehkäpä se onnistuu karistamaan itämiskykyisiä siemeniä ympäristöönsä. Vuohenkellosoukkomehiläisiä on näkynyt tänä vuonna todella runsaasti, joten ne ovat ilmeisesti kelpuuttaneet puutarhani karpaattienkellot ravinnokseen.

Symmorphus-suvun erakkoampiainen, todennäköisesti S. crassicornis eli kirjosorjoampiainen. Erikoistunut saalistamaan lehtikuoriaisten, kärsäkkäiden ja lehtipistiäisten toukkia. J.P.

Ampiaisen näköiset otukset saavat aina säpsähtämään, mutta hyönteishotellin erakkoampiaiset ovat olleet hurjasta ulkomuodostaan ja suuresta koostaan huolimatta säyseitä tarkkailtavia. Laji.fi-sivuston mukaan kirjosorjoampiainen on Suomessa melko vähälukuinen ja eteläinen laji. Sen levinneisyysalue ulottuu etelästä noin Kuopion tienoille, eli täällä Hiidenkiven hyönteishotellissa se alkaa olla levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Se rakentaa pesänsä kovakuoriaisten puuhun kaivamiin koloihin, mutta pesiä on tavattu myös mm. järviruo'on varsissa ja keinopesissä. Kirjosorjoampiainen lentää kesäkuun alusta elokuun puoliväliin. Sen elinympäristöjä ovat perinneympäristöt, rakennukset sekä savi- ja hiesutörmät. Se viihtyy monenlaisilla aurinkoisilla metsänreunahabitaateilla tai kallioisilla alueilla kunhan vain sopivaa saalista ja pesäpaikkoja on saatavilla.

Ancistroesus-suvun erakkoampiainen, todennäköisesti A. trifasciatus eli tummakoloampiainen. Saalistaa pääasiassa pikkuperhosten toukkia. J.P.

Samainen laji.fi.sivusto kertoo, että tummakoloampiainen on meillä sukunsa yleisimpiä ja laajalle levinneimpiä lajeja. Sitä tavataan hyvin monenlaisissa ympäristöissä maamme pohjoisimpia osia myöten. Lajin erottaminen sen lähisukulaisista on maastossa vaikeaa. Pesiä on tavattu mm. kovakuoriaisten puuhun tekemissä koloissa, kasvien ontoissa varsissa tai jopa olkikatoissa. Laji pesii mielellään myös keinopesiin. Jälkeläisten ravintona on pikkuperhosten toukat, mm. miinaajakoit ja mittarit. Sen lentoaika on toukokuun lopusta elokuun loppuun. Eteläosissa lajilla on todennäköisesti kaksi sukupolvea kesässä. Laji viihtyy hyvin monenlaisissa ympäristöissä, esim. aurinkoisissa metsänreunoissa, perinneympäristöissä ja pihoissa.

Joku saalis oli tummakoloampiaisella mukana, mutta kameran kanssa ei ihan ehtinyt mukaan. Tarkasti kun katsoo, niin ampiaisen alla näkyy vaaleahko möhkäle, jonka se jostain lennätti pesäkoloonsa.

Chrysis-suvun kultapistiäinen, todennäköisesti C. angustula eli hoikkakultiainen. Tämä laji on Symmorphus-suvun erakkoampiaisten eli sorjoampiaisten pesäloinen. J.P.

Chrysis fulgida eli kolokultiainen. Loisii sorjoampiaisten pesissä. J.P.

Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta löysin tietoa näistä näyttävän värisistä, metallinhohtoisista pörriäisistä. Ne kuuluvat kultapistiäisiin ja elävät toukkavaiheessa muiden hyönteisten, kuten erakkoampiaisten ja petopistiäisten loisina. Koko maailmassa niitä on yli 3000 lajia ja Suomessakin noin 50. Valtaosa Suomen kultapistiäisistä elää erilaisissa metsä- ja kulttuuriympäristöissä, joissa niiden isäntäpistiäisetkin viihtyvät. Niitä voi nähdä myös hirsirakennusten seinillä, puupylväillä ja muilla puurakenteilla sekä toisaalta paahteisilla hietikoilla, kedoilla ja pientareilla. Meilläkin niitä näkee yleensä hyönteishotellin sivuilla kiipeilemässä ja harvemmin kasveilla.

Passaloecus eremita eli pihkaoksahukka. Kirvoja saalistava petopistiäinen, joka käyttää pihkaa pesänsä muuraamiseen (näkyy myös kuvassa). J.P.

Iltajumppa pihkaoksahukan (tai sitten jonkun samannäköisen) tapaan. Tai ehkä tässä oli puhdistautuminen menossa.

Pihkaoksahukan toivotan erittäin tervetulleeksi, sillä kirvoja meillä riittää! Pihkaoksahukkia ja muita lähes samannäköisiä, mutta pienempiä otuksia onkin ollut hyönteishotellissa paljon sekä viime- että tänä kesänä. Eri kokoiset petopistiäiset ovat erikoistuneet eri saaliseläimiin, joten jokaiselle puutarhan tuholaiselle löytyy varmasti peto.

Tämän otuksen kuvaa en edes lähettänyt tunnistettavaksi, sillä en uskonut, että pelkkä kasvokuva riittäisi. Veikkaan, että tämä kaveri on joku Suomen lukuisista erakkomehiläislajeista. Taisi olla siitepölyä ruokalistalla.

Näin puutarhaharrastajalle on mieluista huomata, että puutarhasta löytyy niiden riesaksi asti yltyvien tuholaisten lisäksi myös hyödyllisiä auttajia. Niinpä vältän jatkossakin hyönteismyrkkyjen käyttöä ja seuraan edelleenkin hyönteishotellin elämää. Ehkäpä puutarhassakin tulee nyt katsottua tarkemmin kukkia ja etsittyä hyönteishotellin asukkaita sieltä.

Kreivittären seurassa

"Oi, aivan oikea kreivitär saapuu vaatimattomaan seuraamme", tuumaa 'The President' ja vaihtaa kiiruusti pyhäpuvun ylleen.

Vietin eilen aikaa arvokkaassa seurassa: itse kreivitär vaati huomiotani, joten silloin ei sovi edes ajatella mitään muuta kuin hänen hyvinvointiaan. Kuulin närkästynyttä kuisketta työhuoneen seinustalta, kun kunnianarvoisa loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud' valitti viereisessä ruukussa asustelevalle viinikärhö 'Madame Julia Correvonille', että hänen jalkojaan puristi jo kovasti, ja hänen arvolleen sopiva kiipeilytukikin oli tyystin unohdettu. Vaikka hänen hienostuneisuutensa oli saapunut tänne vasta toukokuussa, oli hän jo selvästi valmis siirtymään väliaikaisesta residenssistään tilavaan kartanoon, jota myös kärhökaaripenkiksi kutsutaan.

Karo testaa, saisiko risumajaan kaivettua tarpeeksi syvän kuopan kärhölle.

Pahoittelin kreivittärelle kovasti huolimattomuuttani ja lupasin ryhtyä heti toimeen hänen mukavuutensa parantamiseksi. Krevitär katseli vieressä, kun siirsin hänen tulevan asuntonsa paikalle asettuneen komeamaksaruohon toiseen kohtaan ja aloitin kuopan kaivamisen. Pahaksi onneksi koko tienoon kivet olivat päättäneet ilmestyä juuri siihen, joten jouduin hakemaan rautakangen avuksi. Mitä sitä ei tekisi arvonsa tuntevan kaunottaren eteen!

Eipä tarvinnut miettiä, mihin montusta nousseet ylimääräiset mullat laittaisi, kun sitä ei vain kivien poistamisen jälkeen jäänyt yli!

Lopulta tilava lukaali oli kaivettu ja oli sisustamisen aika. Hain vanhalta kasvimaalta muhevaa multaa juuri siitä penkistä, mitä paransin pari vuotta sitten karjanlannalla. Lisäksi kävin ryöväämässä pensasryhmän päästä ostomultaa ja sekoittelin niistä kreivittärelle kuohkean ja pehmoisen pedin. Kanankakkaa en tohtinut laittaa kuin pikkuisen kuopan reunalle varastoon ensi kevättä varten, sillä eihän sovi syöttää kreivitärtä ähkyyn enää tässä vaiheessa kesää. Muuten voi syksyllä olla tukalat paikat edessä. Raikas vesi kaunistaa ketä tahansa, joten sitä tarjoilin kreivittärelle runsain määrin.

Kreivitär sai viehkeälle olemukselleen sopivan paikan aivan kärhöportin etureunasta.

Esittelin lopuksi kreivittärelle hänen seuraneitinsä, loistokärhö 'Piilun' ja toivotin kummallekin oikein hyvää päivänjatkoa. Kunhan 'Comtesse de Bouchaud' kotiutuu, häntä varmasti kiinnostavat myös hänen arvolleen sopivat, lähellä asustelevat seuralaiset: paavi 'Jan Pawel II', 'The President' sekä 'Princess Kate'. Ehkä hän järjestää jopa syystanssiaiset uudessa kodissaan.

Loistokärhö 'Hagley Hybrid' kurkisteli uteliaana uuden asukkaan muuttopuuhia pation kärhöseinäkkeeltä.

Ja kuten ylläolevasta kuvasta huomaatte, kärhökausi on jo alkanut täälläkin. Nyt näitä ihanuuksia sitten piisaa toivottavasti lumien tuloon saakka, vaikka osa kärhöistä ei varmaan edes yritä kukkia tänä vuonna. Yllättävän moni on kuitenkin ottanut kasvupyrähdyksen, joten ehkä tästäkin vuodesta on kuitenkin tulossa ihan kohtuullinen kärhöjen kukintavuosi. Aurinkoista viikkoa!