Laatoituksen uusimista

Niinhän siinä sitten kävi, että viikko sitten aloitettu kivikkorinteen siivous ja siitä seurannut pihakiveyksen reunan perkaaminen johti isoon urakkaan. Se oli suorastaan väistämätön seuraus, jolta ei voinut välttyä mitenkään.

Pahan näköinen jo pelkästään siltään saati sitten puhdistetun kiveyksen jatkona.

Pahasti ruohottunut ja kuoppainen polku ulko-ovelle oli ärsyttänyt minua jo muutaman vuoden ajan. Suht helposti sujuneesta kivikkorinteen vierustan kiveyksen siistimisestä rohkaistuneena uskalsin lauantaina purkaa koko roskan. Lahjoin lapsetkin apuun (hieman vähättelemällä urakan suuruutta ja todennäköistä kestoa). Jälkikasvu osasikin irrottaa laattoja yllättävän hyvin ja kiikuttaa niitä melkein oikeaan järjestykseen sivummalle samalla kun itse keskityin perkaamaan rikkaruohojen juuria hiekan ja vasta irrotettujen laattojen seasta.

Näin se homma edistyi pala kerrallaan.

Purkamisen loppumetreillä kävi ilmi, että ulkorappunenkin pitää nostaa pois paikoiltaan. Juolavehnän pahkeinen oli nimittäin ulottanut juurensa ihan talon alkuperäisen betonirappusen viereen ja niitähän ei missään tapauksessa jätettäisi paikoilleen.

Purku valmiina, hiekan tasaisuuden tarkistus menossa.

Kiveyksen purkamiseen, rikkaruohojen perkaamiseen ja tasoitukseen hurahti helposti viitisen tuntia välipalataukoineen. Laattojen takaisin latomiseen meni aikaa pari tuntia ja siitä iso osa tuhraantui viimeisten laattojen paikoilleen saamiseen. Heti alkuperäisen portaan viereen kun oli kaadettu betonia täyttämään laattojen ja portaan väli eikä niitä palasia saanut vain sujautettua paikoilleen ilman väkivaltaa. Onneksi lopputulosta ei kukaan tule näkemään rappusen alta... Lapsista oli kasausvaiheessakin apua, sillä he kuskasivat laatat minulle. Pari pientä virhettä lopputuloksessa on mutta ei niihin kiinnitä huomiota. Pölyisistä laatoista kun ei erottanut, olivatko ne harmaita vai punaisia, niin muutama sitten livahti vääriin kohtiin. Olkoot. Haalistuneita ne joka tapauksessa jo ovat, joten kuvioon ei kiinnitä huomiota muutenkaan.

Tähän väliin aurinkopenkin kukkasia: sinikatana 'Alba' ja maksaruoho 'Strawberries and Cream'.

Yksi työtapaturmakin sattui. Kiveystä purkaessa häiritsimme tietysti muurahaisten asuinrauhaa ja nehän lähtivät välillä kiipeilemään vaatteisiinkin. Iltaruualla huomasin yhden livahtaneen kyydissäni sisälle ja lähdin viemään sitä ulos. Ulko-ovea avatessani en yhtään muistanut sitä, että puurappusen puuttuessa ulko-ovelta on normaalia reilusti isompi pudotus ja kun huomio oli kädessäni kipittelevässä muurahaisessa eikä siinä, mihin jalkani laitan, löin horjahtaessani vasemman polveni erittäin kipeästi ovenkarmiin. Juuri sen samaisen "kiukkuhermon", mikä kyynärpäässäkin on. Onneksi pidin vielä ovenkahvasta kiinni, niin en sentään tipahtanut nenälleni työmaalle. Pieni mustelma vain jäi polveen muistoksi ja hetken aikaa piti pötkötellä lattialla kun meinasi taju lähteä kivun seurauksena. Sen verran kuitenkin siitä sisuunnuin, että kiveys piti saada vielä saman illan aikana valmiiksi ja rappu paikoilleen.

Ja valmiiksihan se sitten tuli (paitsi etualan sepelialueen reuna). Rappu laitettiin paikoilleen klo 20.12

Sunnuntaiaamuna kyllä tunsi nahoissaan, että jotain oli edellisenä päivänä tehty. Kyllähän joka paikkaa jomotteli jo edellisenä iltana mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, miltä yön jälkeen tuntui. Ihmehän se olisi ollut, jos seitsemän metrin mittaisen, 120cm leveän käytävän purkaminen ja kasaaminen yhden päivän aikana ei olisi tuntunut missään. Sunnuntaille jäi vielä sotkujen siivous ja pientä nurmikon tasoittelua. Jostain syystä nurmikko oli noussut polun molemmin puolin melkein koko polun mittaiselle kumpareelle; talosta katsottuna vasemmalta puolelta vähän vähemmän ja oikealta jopa 15cm kiveystä ja muuta nurmikkoa korkeammalle. Rullasin nurmikon suikaleina irti ja kaavin alta maata pois sen verran, että nurmi oli kiveyksen tasalla. Samalla oli kätevä nyppiä voikukat altapäin irti. Pahiten rikkaruohottuneet kohdat revin kokonaan pois ja istutin niiden tilalle laattojen väleistä kitkettyjä nurmensuikaleita. 

Nurmikon madaltaminen kävi kätevästi.

Pikkuisen piti vielä piti nurmikon tasauksen jälkeen jatkaa kivien parissa. Rappusen edustan luonnonkivistä tehty alue oli myös päässyt "vähän" rikkaruohottumaan kesän aikana. En ehtinyt kitkeä sitä kertaakaan mutta nytpä tuli sitten viimein sekin tehtyä ja ulko-oven edusta on ensimmäistä kertaa tänä kesänä sen näköinen, että talossa asuukin joku. Kompostoriin kärräsin puolitoista kottikärryllistä rikkaruohoja, eli kyllähän siellä laattojen ja kivien väleissä oli jonkun verran ylimääräistä törkyä.

Ai että, kyllä kelpaa! Paitsi että joku roskanökönen oli vielä kulkeutunut kiveyksen päälle.

Pihaantulosta on perkaamatta vielä ajoväylä mutta siinä on sen verran massiivinen urakka, ettei sitä ihan yhden viikonlopun aikana tehdä. Neliöitä siinä on pikaisesti arvioituna yli kolmekymmentä, joten hetki menee askarrellessa. Rikkaruohoja ei onneksi juurikaan ole, joten pelkkä purkaminen, tasoitus ja ladonta riittää kun vain joskus rohkenisi aloittaa. Auts. Lihaksia alkoi kolottaa jo pelkkä ajatteleminen.

Päivän kärhönä on tänään tiukukärhö 'Arabella'. Taustalla myös vähän muutakin aurinkopenkin kukintaa.

Siinäpä oli se urakka. On ollut oikein mukava lähteä töihin ja tulla kotiin, kun  Pitäisiköhän välillä tehdä jotain kukkapenkeissäkin? Tai kerätä herukoita?