Hyasintteja tuoksuttelemassa

Hyasintti 'Gipsy Princess'

Liekö kalenterin kääntyminen maaliskuulle syynä vai alkanut talviloma, mutta nyt on tullut inspiraatio kaikenlaisiin kukkapuuhasteluihin. Keväinen sää ei ainakaan ole syynä, sillä täällä on viime päivinä näkynyt ikkunasta useammankin kerran lumisadetta ja eilen piti kolata pihakin. Se taisi olla minulle peräti toinen kerta tälle talvelle (tänä talvena isännän kohdalle on osunut vaihteeksi muutama lumisade enemmän). Kylvölautalla on testi-idätyksessä kivikkotörmäkukan siemeniä ja muutama paprika. Multaan jo useampi viikko sitten kylvetyt eivät nimittäin ole suostuneet vieläkään itämään. Jos ei ala paprikakylvöksessä näkyä koukkua jo pikaisesti, pitänee turvautua ostotaimiin. Kelloköynnöksistä ensimmäinen on alkanut itää, pitkän odottelun jälkeen sekin. Ihan vielä ei ole aika kylvää tomaatteja tai monia muitakaan kesäkukkia, joten päätin purkaa puutarhatarmoani eteisessä.

Metsämustikka alkaa heräillä.

Keräsin marraskuussa vanhempieni metsästä pikkuisen mustikanvarpuja ja sammalta jouluasetelmiin. Kotona asetelmia tehdessäni huomasin, että yksi mustikanvarpu olikin lähtenyt maasta juurineen irti. Hetken mielijohteesta päätin istuttaa sen mullan ja sammalen sekoitukseen. Ruukun pinnalle löytyi myös yksi sammalmätäs, jossa oli pieni ketunleivän taimi. Lykkäsin purkin ulkoeteiseen odottelemaan kevättä mutta en kovin suuria odotuksia sen kasvuunlähdölle ladannut. Muutama latvankärki onkin matkan varrella kuivunut mutta nyt parin oksan silmut ovat alkaneet selvästi kasvaa. Jos taimi selviää kesään saakka, se pääsee kasvamaan metsämustikkamaalle.

Pelargonit leikattu.

Pelakuut ovat talvehtineet tänä vuonna oikein hyvin. Erityisen iloinen olen siitä, että joka ikinen 'Appleblossom' on todella hyvässä kunnossa. Talvi ei ole ollut sen valoisampi kuin edellisetkään talvet, mutta ehkä kauttaaltaan valkoiseksi maalattu ulkoeteinen lisäsi valon määrää sen verran, että se piti pelargonit virkeämpinä talven yli. Yksi vanhoista valkoisista oli kuollut ja toinen on melko huonossa hapessa mutta kumpikin oli jo viime kesänä niin surkean näköisiä, etten oikeastaan edes odottanut niille mitään ihmevirkoamista. Sen kuolleen yksilön tilalle otinkin jo loppukesällä juurtumaan pistokkaan (ylläolevassa kuvassa oikealla). Se oli koko talven ikkunan edessä ja sen kyllä näkee sen ulkonäöstäkin. Lehdet ovat reilusti isommat kuin seinän vieressä talvehtineilla pelakuilla. Toinen saa olla vielä sen aikaa, että näen, virkistyykö se leikkaamalla vai korvataanko uudella taimella. Pistokasmateriaalia ainakin tuli riittämiin. En raskinut viskata hyviä latvoja kompostiin, joten otin kumpaakin sorttia neljä pistokasta. Kyllä niille varmasti ottajat löytyy, jos ei itsellä ole tarvetta.

Eiköhän kahdeksan pelakuun pistokasta riitä? Basilikastakin otin kolme latvaa juurtumaan.

Kaupan ruukkusalaattia ja basilikaa uudelleen ruukuttaessa tuli mieleen, että basilikahan se juurtuu myös aika helposti. Sitä tulee käytettyäkin sen verran usein, että ylimääräisille taimille on aina tarvetta. Samalla saa keittiön ikkunalle vähän vihreää ja pääsee puuhaamaan taimien parissa ennen varsinaisia esikasvatuksia. Tosin hyvin luultavasti nuokin yrtit pääsevät kesällä ulos, jos vain ovat hengissä siihen saakka. Ja mikseivät olisi. Seuraavaksi tulee puutarhaan liittymätön höyrynpurkumarmatus. Hypätkää yli, jos muovikorkilliset maitotölkit eivät ole teille ongelma.

Ajoittain tulee menetettyä hermot näiden korkillisten maitopurkkien kanssa.

En tiedä, olenko ainut, joka inhoaa melkein sydämensä pohjasta näitä korkillisia maitotölkkejä. Meidän perheessä siirryttiin syksyllä laktoosittomaan ruokavalioon ja hyvin nopeasti selvisi, että enää ei tarvitse edes haikailla normaalien maitopurkkien perään. Ainoastaan jollain maitohyllyn kalleimmalla merkillä taisi olla normaalin mallinen purkki ja sitähän ei ole järkevää ostaa, jos maitoa kuluu litratolkulla viikossa. Mikä sitten korkillisissa purkeissa risoo? Eniten ärsyttää se, että jääkaapista maitoa ottaessa ei huomaa, mikä purkki on avattu, ellei vertaile useampaa keskenään. Ja arvatkaapa, muistavatko lapset tehdä sellaista sen enempää kuin katsoa, että ottavat vanhimman päiväyksen purkin? Voin sanoa, että eivät. Välillä on ollut jopa kolme avattua purkkia rinnakkain jääkaapin hyllyllä. Toinen melkein yhtä ärsyttävä asia on se, että ilman korkin irti repimistä ei voi sulloa kymmentä maitotölkkiä (ja lisäksi useampaa pientä pahvipakkausta) yhden sisälle. Korkkeineen niitä mahtuu sisäkkäin maksimissaan seitsemän kappaletta ja sekin vaatii väkivaltaa. Korkin takia purkkien väliinkään ei saa oikein survottua mitään. Koska aina ei vaan jaksa tai ehdi repiä korkkeja irti, pahvinkeräyskoppa pursuaa aivan liian usein yli äyräidensä.

Välikevennyksenä ränniin muodostunut mielikuvituksellinen jääveistos.

Ja paasaus sen kun jatkuu. Kolmas ärsytys tulee siitä, että purkit pitää joka tapauksessa repiä auki huuhtelua varten, sillä eihän tuollaisesta epämääräisessä kohdassa olevasta pikkureiästä valu millään kaikki maidonsekainen vesi pois ja jos purkit eivät kuivu kunnolla, ne alkavat haista. Ja koska reikä on keskellä sivua, purkista ei voi aukaista perinteiseen maitotölkin avaustapaan pelkästään toista nurkkaa, vaan koko purkki pitää repiä auki. Ja EIPÄ TÄSSÄKÄÄN vielä kaikki: miten ihmeessä ne irrotetut korkit kierrätetään? Maitopurkissa kiinni oleva korkki menee kartonginkeräykseen, sillä se saadaan eroteltua jatkokäsittelyssä samalla lailla kuin maitopurkin sisällä oleva muovikalvo. Jonkun ohjeen mukaan irrotettu muovikorkki kuuluisi energiajakeeseen. Miksi ihmeessä sitä ei saisi laittaa muovinkeräykseen?

Takaisin asiaan: tältä näyttää lumitilanne täällä nyt.

Ei ole kovin talviselta tämä talvi tuntunut, mutta valkoinen maa täällä sentään on koko talven ollut. Pensaistakaan ei ole tarvinnut kovin usein karistella lumia. Eilen piti vähän käydä heilauttamassa paria oksaa mutta muuten tuuli olikin hoidellut suurimmaksi osaksi sekä jänisverkkojen että oksien puhdistamisen. Vähän harkitsin hortensioiden viimekesäisten kukintojen leikkaamista mutta aikani pensaita katseltuani totesin kukintojen näyttävän oikeastaan aika kivoilta. Tuleepahan sitten lopputalveksi tekemistä, jos (eli näillä korkeuksilla melko varmasti kun) sataa vielä niin tarttuvaista lunta, että se uhkaa taittaa oksia poikki. Ainakaan tänä talvena pensaat eivät repeile metristen kinosten alla.

Aurinkopenkin mustilanhortensiaan ei tuuli ollut osunut, joten se sai kevyet ravistelut.

Pikkiriikkisen kevätatsalean suojaverkko kertoo, että aurinkopenkissä on 30cm lunta.

Hangenkorkeus (tai -syvyys, miten sen nyt ottaa) näyttää vaihtelevan tänä talvena todella paljon. Joissain kohdissa lunta on hädin tuskin kymmenen senttiä, toisaalla saattaa olla jopa 40cm. Kolatuista lumista ei ole kovin kummoisia kasoja vielä syntynyt, sillä lumia on pystynyt lykkimään melko tasaisesti vähän joka puolelle. Sen verran on plussakeliä talven aikana ollut, että alemmissa hangen kerrostumissa on selvästi kantavampaa kerrosta. Niinpä vain harvassa kohdassa upottaa edes nilkkaan asti. Polvia tai melkein vyötäröä myöten hangessa ei siis ole tarvinnut tänä talvena rämpiä. Rusakoiden tuhoja ei ole toistaiseksi tullut, vaikka ainakin yksi valtava pitkäkorva tontilla välillä loikkiikin. Viimeksi tänään isäntä näki ikkunasta sen livahtavan takapihan kautta metsään. Ehkä puput löytävät vielä niin helposti ruokaa metsästäkin (tai naapuruston lintulaudoilta), ettei ole tarve etsiä maittavampaa evästä puutarhakasveista.

Suut makeaksi! Välissä kevyesti sokeroitua vadelma-mustikkasurvosta ja flora vanillaa.

Laskiaista ei meillä vietetty muuten kuin syömällä laskiaispullaa ja niitäkin vasta tänään laskiaistiistaina. Lapset kävivät kyllä ulkona touhuamassa mutta mäenlasku ei tänään inspiroinut niin paljoa, että se olisi voittanut leikkipuistossa käynnin ja lumikasassa rymyämisen. Ja minähän en ulos lähtenyt kun oli leivinuuni ja pullataikina vahdittavana. Tai no, myönnetään: pullataikinan tein jo maanantai-iltana jääkaappiin kohoamaan, joten sitä ei tarvinnut vahtia. Olen useammankin kerran tehnyt raskin edellisenä iltana jääkaappiin ja jatkanut siitä aamulla taikinan loppuun, mutta muutama viikko sitten lisäsin ajatuksissani taikinaan melkein kaikki jauhot ennen kuin muistin, että leipomisen piti jatkua vasta seuraavana päivänä. Koska tehtyä ei saa tekemättömäksi, lisäsin vielä rasvankin sekä loput jauhoista ja lykkäsin taikinakulhon yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä totesin, että tulipa muuten harvinaisen helposti käsiteltävää taikinaa ja erinomaisen kuohkeita pullia. Nyt toistin "virheeni" tarkoituksella ja lopputulos oli aivan yhtä hyvä. Pitää nyt varmaan tehdä kolmas testi lopullisen varmuuden saamiseksi.

Toinenkin hyasintti alkaa aueta ja kolmas on nupullaan. Sahrameista kukki jostain syystä vain kuusi.

Iloista maaliskuuta, ensimmäistä kevätkuukautta!

P.S. Jos jotakuta jäi kiinnostamaan, niin Inkerin kimpussa (kts. edellinen postaus) oli tarha(?)piiskun ja isosudenporkkanan (ehkä, jos oikein muistan) kukkia. En sen kummemmin kukkia kerätessäni miettinyt, mitä ne voisivat olla minimittakaavassa. Ehkäpä jokin auringonkukan pienehkökukkainen ja harvaterälehtinen lajike sekä valkoinen loistokurjenmiekka. Mittakaavaltaan ne taitaisivat täsmätä parhaiten.