Hurmaava 'Omoshiro'

Huomasin jossain vaiheessa jo viime vuoden puolella, että edellisestä kärhöesittelystä on kulunut hirmuisen pitkä aika. Aloitin korjaamaan asiaa ja luonnoskansioon päätyi postaus loistokärhö 'Omoshirosta'. Juttu jäi kesken ja toiset aiheet kiilasivat edelle, ja kun vihdoin päätin työstää luonnoksen julkaisukuntoon helmikuun alkupuolelle, Oravankesäpesän Kati ehti tekemään jutun omasta 'Omoshirostaan' ensin. Sattuipa hauskasti. Linkistä pääsette kurkkaamaan Katin komean, yhdeksänvuotiaan kärhön kuvia. Omani on istutettu vasta 2019, joten se on vähän vaatimattomamman kokoinen. Viime kesänä se kuitenkin kukki ensimmäistä kertaa runsaasti ja ansaitsi saada oman esittelynsä.

'Omoshiron' ensimmäistä kunnon kukintaa viime kesältä.

Kärhön on jalostanut Japanissa vuonna 1988 Hiroshi Hayakawa, joka on kasvattanut yli 60 kärhölajiketta. Tosin Japanin ulkopuolella 'Omoshiro' on hänen jalosteistaan yksi parhaiten tunnetuista, ellei jopa tunnetuin. Ahkeran kaivelun jälkeen 'Omoshiron' toiseksi vanhemmaksi löytyi huonosti tunnettu 'Kathleen Wheeler', jonka on kasvattanut Walter Pennell (n. 1952, nimetty 1967). 'Omoshiron' kukan muoto periytyy suoraan 'Kathleen Wheelerilta', väri on vain eri. Toisesta vanhemmasta en löytänyt tietoja, joten ehkä risteymä on syntynyt vahingossa tai sitten tarkoituksella pidetty salassa. Veikkaan jotain hemaisevan kaunista vaaleanpunaista loistokärhöä, sillä kaunottaren geenit 'Omoshirolla' selvästi on.

Avautuva nuppu on yllättävän tumma terälehtien alapinnalta.

Melkein auenneen kukan terälehdet ovat yläpinnaltaan hennon vaaleanpunaiset mutta alkavat pian vaaleta melkein valkoisiksi.

'Omoshiro' -sanalle löytyi useampiakin merkityksiä. Oravanpesän Katin mukaan omoshiro tarkoittaa japaniksi mielenkiintoista, muissa löytämissäni englanninkielisissä lähteissä käännökseksi oli merkitty amusing (huvittava, viihdyttävä, hauska, hupsu, hupaisa, lystikäs) sekä white surface (valkoinen pinta). Japanin kieltä oikein hyvin taitavat voisivat nyt vielä varmistaa, mikä merkityksistä on lähimpänä. Joillain markkinoilla kärhöä myydään nimellä YOU ARE SO FUNNY, mikä on selvästi tullut tuosta amusing-sanasta, mutta Suomessa en ole törmännyt muihin kuin 'Omoshiro'-nimeen. Se on hyvä, sillä en ole koskaan oikein ollut noiden kauppanimien ystävä eikä minusta 'Omoshiro' ole millään mittarilla hassu. 

Terälehtien kärjissä ja laidoilla säilyy roosanväristä punerrusta, vaikka kukka muuten vaaleneekin ikääntyessään.

Terälehdet säilyvät alapuoleltaan selvästi tummempina kuin päältä, minkä näkee tästä kuvasta oikein hyvin.

'Omoshiro' kuuluu aikaisiin isokukallisiin kärhöihin ja sitä se onkin. Kukan halkaisija on 14-18cm, hennon vaaleanpunaisia, tummemman pinkillä häivähdyksellä reunustettuja terälehtiä on 6-8 kappaletta. 'Omoshiro' kukkii edellisvuoden versoilla, joten sitä kannattaa leikata vasta sitten kun kasvu on lähtenyt kunnolla käyntiin ja näkee, mitkä versot ovat oikeasti kuolleet. Yhtenä vuonna kärhö kukki jo kesäkuun loppupuolella, kun sattui suotuisa talvi kohdalle ja versot talvehtivat hyvin. Yleensä kukinta on kuitenkin alkanut meillä heinäkuun puolivälissä ja jatkunut elokuulle, joten vaikka vanhat versot paleltuisivatkin maanpintaa myöten, ei kukintaa silti tarvitse odottaa syksyyn saakka.

Kesän 2022 kukinta ei vielä ollut päätähuimaavan runsas.

Monet kärhöt jatkavat kukintaansa aivan talveen saakka mutta toistaiseksi 'Omoshiro' ei ole kuulunut siihen joukkoon. Ehkä asia korjaantuu, kun kärhölle tulee ikää, mutta varmuuden vuoksi sille kannattaa istuttaa kaveriksi joku myöhemmin kukkiva kärhö, jos haluaa pidentää kukinta-aikaa. Minun 'Omoshirollani' on kumppanina pienikukkainen tarhaviinikärhö 'Krakowiak', joka on ollut meillä todella myöhäinen kukkija eikä ole vielä kertaakaan ehtinyt kukkia yhtä aikaa 'Omoshiron' kanssa. Väreiltään ne sopisivat kauniisti yhteen, joten olisi ihana, jos niiden kukinta-ajat menisivät osittain päällekkäin. Ehkä toive toteutuu, kun kummallekin kärhölle tulee lisää ikää.

'Omoshiro' ehtii kukkia yhtä aikaa 'Elina'-pionien kanssa.

Toistaiseksi 'Omoshiro' on ollut meillä luotettava talvehtija ja herännyt ensimmäisten joukossa keväisin, mikä kertonee siitä, että kauneudestaan huolimatta se ei ole herkkänahkaisimmasta päästä. Vuosi vuodelta siinä on ollut enemmän versoja ja sitä myöten kukkien määräkin on kasvanut hyvää vauhtia. Korkeudeltaan se on tähän saakka ollut noin 150-180-senttinen, joten kukat ovat olleet kauniisti silmien korkeudella. Voi olla, että vuosien myötä korkeutta voi tulla vähän lisää, mutta en usko, että siitä tulee koskaan mikään taivaisiin kurkottelija, jollainen vaikkapa parin metrin päässä kasvava 'Jan Pawel II' osoitti jo heti ensimmäisinä vuosina olevansa.

Kesän 2023 kukintaa komeimmillaan.

'Omoshiro' onkin minusta kaikin puolin oikein hurmaava ja suositeltava kärhö (jos siis tykkää överisuurista ja hempeän värisistä kukista). Jos muut kärhöjen taustoja valottavat postaukseni kiinnostavat, niin tunnisteluettelosta 'historia'-linkkiä (tai suoraan tästä) klikkaamalla löytyy lisää luettavaa.

Lähteinä olen käyttänyt International Clematis Societyn nettisivuja (www.clematisinternational.com) sekä Clematis On the Web -sivustoa.

Hangen läpi vaikka kottikärryillä!

Kun näin Kukka & Kaali -blogin viimeisimmän postauksen otsikon, Kottikärryillä puutarhan ympäri tammikuussa, näin heti sieluni silmin hahmon rämpimässä lumikinosten läpi kottikärryjä työnnellen. Valitettavasti Pauliinan postauksessa ei oltu kottikärryajelulla, joten mielikuva jäi toteutumatta. Ajatus ei vain jättänyt minua rauhaan, joten pakkohan se oli jotain niin pähkähullua kokeilla. Mikä lie lumihöperyys iskenyt talven keskellä...

Varastosta kottarit esiin ja menoksi!

Meillä on lunta tällä hetkellä noin 70cm, joten kaivelin varaston perukoilta vanhat, kevyet kottikärryt. Uudemmat olisivat olleet heti oven suussa, mutta ne painavat sen verran paljon, etten edes harkinnut niillä lumihankeen menemistä. Ja hyvä niin, sillä vanhatkaan eivät liikkuneet työntämällä kuin ensimmäisen metrin verran. Umpihangessa eivät liikkuneet senttiäkään. Vetämällä pääsin sentään tekemään pienen lenkin kärhökaaripenkin ympäri. Sen verran raskas urakka kuitenkin oli puolireiteen upottavassa hangessa rämpien, että saavat kottikärryt jäädä vielä talvilevoille odottamaan kevättä.

Takaisin lähtöpisteessä. Lähdin oikealle suuntautuvaa polkua pitkin kottikärryjä työntäen ja tulin vasemmalta ylhäältä kärryjä vetäen.

Vaikka meilläkin on ollut viikon verran nollakeliä ja muutamana päivänä jopa plussan puolella, hanget eivät ole juurikaan vajuneet. Ja se vähä minkä lämpöasteet ehkä painoivat hankia kasaan, on kuitattu viikonlopun lumisateilla. Ensimmäiset viitisentoista senttiä kolasin tänään puoliltapäivin ja nyt illalla isäntäkin kävi kolauskierroksella, jotta ei tarvitse kummankaan meistä aamulla ennen töihinlähtöä huhkia itseään hikeen lumitöissä. Kolasin päivällä osan etupihan lumista kasvimaalle. Sinne piti nimittäin kaivaa potero hankikylvöille ja koska viskelin kaivuusta tulleet lumet kauemmas, sain muutaman lumilapiollisen kolauslumia upotettua hankikylvöjen hautaamiseen. Pitää alkaa jo käyttää luovuutta, jotta saa mahdutettua kaikki pihan kolaamisesta tulevat lumet johonkin. Lumivuoret kasvavat joka kerta korkeammiksi ja kohta pitää kolata lumia kukkapenkkien päälle, kun ei enää jaksa työntää sitä nurmialueiden kohdalle kasvaneiden kasojen huipulle. Etupihan aita on hävinnyt melkein kokonaan lumen sisään eikä kasvimaankaan aidasta enää paljoa näy. 

Kaksikerroksinen kasvilava vähän pilkistää kuopan takalaidalla.

Hankikylvöjen kylmäkäsittelyyn on varmasti yhtä monta tapaa kuin on kylväjiäkin. Osa laittaa kylvökset siltään hangen alle tai peittelee ruukut korkeintaan harsolla ennen kuin lapioi lunta päälle. Minä laitan varmuuden vuoksi vedenpitävän kannen ruukkujen päälle, etteivät lumien sulamisvedet aiheuta tulvaa ja hukuta kylvöksiä. Jätän kuitenkin rakoa kannen alareunaan, että ilma pääsee kiertämään eikä ruukkuihin tule hometta. Kannen alta on myös helppo halutessaan käydä hakemassa joku purkki jo ennen kevättä lämpimämpään ottamaan hieman varaslähtöä.

Kylvökset kuopan pohjalle, styrox-laatikko kanneksi ja lunta vielä päälle. Siellä on siementen hyvä köllötellä kylmäkäsittelyssä.

Laitoin syksyllä hankikylvöjen takana näkyvään lavaan pihdasta leikattuja oksia suojaamaan timjamia ja ranskanrakuunaa pakkaselta ja aikanaan kevätauringolta. Jos siis ihmettelitte, mikä tuo kuvassa näkyvä oksa on ja mitä se tekee kasvimaalla. Luulen kyllä, että timjamia eivät enää oksat auttaneet, sillä pakkaset tulivat niin aikaisin ja lumi siihen nähden myöhään. Vuosi sitten hankikylvöjä haudatessani törmäsin täysin sulaan kasvimaan hiekkakäytävään ja silti timjami kuoli talven aikana. Nyt käytävä oli umpijäässä ja varmasti siis korkea kasvilavakin. No, onneksi uudet timjamintaimet jo pilkistelevät mullasta keittiön ikkunalla.

Basilikaa vasemmalla, timjamia oikealla.

Kylvölautalta multaan siirrettyjä lehtikaaleja.

Itävät siemenet ja mullasta kurkistelevat sirkkalehdet ovat aina yhtä hellyttäviä. Osan kylvöistä teen perinteiseen tapaan multaan (tai oikeastaan kasvusammaleeseen) ja osan kylvölautalle. Vanhaksi menneille lehtikaalinsiemenille en halunnut uhrata vielä multatilaa, sillä en tiennyt, kuinka hyvin ne edes itävät. Kahdestakymmenestä siemenestä enää kuusi on itämättä ja kahdeksassa on jo sirkkalehdet esillä. Yksi siemenistä homehtui ja loput viisi ovat nousemassa mullasta. Eipä siis näytä juurikaan haittaavan päiväyksen meneminen ainakaan lehtikaalin kohdalla. Chileillä ja paprikoilla kesti paljon pidempään itää, mutta ne näyttävät itävän keskenään tasaisempaa tahtia kuin lehtikaalit, joista osa iti parissa päivässä ja viimeisillä on kestänyt jo pari viikkoa.

Vasemmalta chilit 'Hungarian Yellow Wax Hot ja oikealta maustepaprika 'Lombardo' pääsevät seuraavaksi multaan. Keskellä loput lehtikaalit.

Palataan taimien parista takaisin ulos. Kompostorin kanssa piti käydä pitkät neuvottelut talvitoiminnan käynnistymisestä, mutta viimein se päätti lähteä kunnolla lämpenemään. Hautasin kompostorin kantta myöten hankeen ennen kovia pakkasia ja nyt kun lämpötila nousi kuuteenkymmeneen, lumet lähtivät kummasti pakenemaan kompostorin kyljistä ja päältä. Lapioin uutta lunta raon täyteen sitten kunhan pakkanen taas lähtee kiristymään. Näin lämpimällä ei tarvita lisäeristystä. Aukaisin lämpömittarin alla olevaa ilmaluukkuakin pikkuisen isommalle, jotta pieneliöillä riittäisi varmasti happi tehdä hommiaan täydellä teholla. Nyt vain pitää seurailla lämpötiloja tarkkaan ja käydä säätämässä luukkua tarvittaessa pienemmälle. Hyvin lähti kompostorin sisältökin vajumaan, kun lämmöt nousivat.

Kompostori on pöhissyt melkein viikon kunnon lukemissa.

Ei ollut Karollakaan helppoa etsiä hangesta nameja.

Pärjätäänkö teillä vielä lumen kanssa vai tuleeko jo korvista ulos?

Avoimet puutarhat 2023, osa 2.

Viime kesänä pääsin kiertelemään Keski-Suomessa muutaman Avoimet puutarhat -kohteen. Esittelin pari niistä viime viikolla ja nyt on vuorossa kolmas, Reijon puutarhamaailma. Ehkä joku on saattanut lukea tästä kohteesta joskus puutarhalehdistä tai päässyt käymään paikan päälläkin ja jos ei, niin tässäpä pääsette pienelle virtuaalivierailulle.

Kukkaruukut ja riikinkukkotaideteos oli nostettu katselukorkeudelle istutusten keskelle.

Tässä puutarhassa riitti tutkittavaa joka puolella, mihin vain katseensa käänsi. Oikeastaan puutarha olisi pitänyt kiertää parikin kertaa, sillä rehevässä puutarhassa kasvit levittäytyivät puolivillisti toistensa sekaan ja tuli vaikutelma, että ne ovat aivan itse valinneet paikkansa. Luonnonkasveillekin oli sijansa. Suojaisassa puutarhassa on selvästi aivan oma kasvuvyöhykkeensä, sillä siellä viihtyy myös monia harvinaisuuksia, kuten erilaiset magnoliat, japaninvaahterat sekä seuraavan kuvan tulppaanipuu.

Näin kookas lännentulppaanipuu ei ole mikään tyypillinen keskisuomalaisen puutarhan kasvi.

Moni arempi puuvartinen kasvi on istutettu ruukkuihin ja ne puutarhan omistaja nostaa talveksi kellariin talvehtimaan. Luonnollisesti niistäkin ainakin osa päätyy suuremmaksi kasvettuaan maahan ympärivuotisesti. En tullut kysyneeksi, kuinka suuri kellari kasvien talvetukseen mahtaa olla varattuna, mutta tuskinpa sinnekään koko puutarhaa mahtuu säilömään. Toki magnoliat sun muut saivat ansaittua huomiota minultakin, mutta kuolasin taas erilaisten japaninvaahteroiden edessä. Niiden kuvaaminen vain oli haastavaa kirkkaan auringonpaisteen vuoksi, mutta ei mahda mitään. Ehdottomasti hienoin porukka löytyy seuraavasta kuvasta, jossa parin vihreän kaverina oli upea tummanpunalehtinen ja räiskyvän pinkki ihanuus.

Näistä japaninvaahteroista ainakin kaksi oli kaivettu ruukuissaan maahan ja taitavat siis talvehtia kellarissa.

Komean jasmikkeen kaverina kasvaa magnolia 'Kobus'.

Puutarha on rakennettu rinteeseen ja kasvillisuuden seasta pilkisteli houkuttelevasti komeita kallionkylkiä ja luonnonkiviä. Rinnettä, kiviä ja tonttia pohjoisen (?) puolelta rajaavaa metsää lienee kiittäminen tontin suotuisasta pienilmastosta. Rinteen laelle rakennetulta terassilta ja huvimajasta pääsi katselemaan vehreitä maisemia ylhäältä päin.

Portaat johdattivat kiipeämään huvimajalle päin.

Vehreitä näkymiä huvimajan terassilta.

Punaiseksi maalattu puunrunko on näyttävä katseenvangitsija vihreän kasvillisuuden keskellä.

Lummelampi. Lapset olisivat varmaan mieluusti hypänneet sillalta polskimaan, jos vain aikuisten silmä olisi välttänyt.

Takapihalta löytyi pieni terassi, jossa oli ruukkukasveja ulkoilemassa. Pergolaa verhoaa kiinanlaikkuköynnös 'Annikki'.

Puutarhaan oli ripoteltu talvetettavien pikkupuiden ja pensaiden lisäksi myös kesäkukkaruukkuja sekä huonekasveja. Takapihan varjoisammalla terassilla viihtyvien pullojukkien sun muiden lisäksi aurinkoisemmalla seinustalla oli agaave, rahapuita ja muita paahteisen paikan kasveja, taisipa joukossa olla myös joku kaktuskin. Selvästi puutarhurin koti on talvellakin vihreä.

Terassin toisella puolella jatkuu matka läpi rehevien istutusten.

Lämmin kiitos Reijolle luvasta esitellä puutarhamaailmaansa blogissani!

Vain kolme kuvaa kuukaudessa: tammikuu

Tämä haaste on lähtöisin Kristiina K:n blogista. Tarkoituksena on julkaista joka kuukausi kolme kuvaa kyseisestä kuukaudesta ja jokaisen kuvan aiheen tulee alkaa sen kuukauden alkukirjaimella. Eli siis nyt tammikuussa on t-kirjaimella alkavia asioita.

Ensimmäiseen kuvaan päätyivät TASSUNJÄLJET. Pihalla liikkuu salaa yksi sun toinen otus. Visiiteistä ei välttämättä tietäisi mitään ilman hangella näkyvää todistusaineistoa.

Oravan tassuista ovat nämä painallukset.

Toisessa kuvassa on TALVEHTIJOITA. Kurkistan aina tammikuussa ensimmäistä kertaa kellarissa talvehtivien kasvien vointia. Siihen saakka ne ovat saaneet pärjätä omillaan, mutta nyt on aika tarkistaa, tarvitseeko joku vesitilkkasta tai onko hometta näkyvissä.

Kaikki kunnossa, jatkakaa vain rauhassa talviunianne vielä hetki.

Kolmatta kuvaa tähdittävät pikkuiset "TIMANTIT". Tammikuussa aurinkoa näkyy paljon enemmän kuin joulukuussa. Parhaimmillaan hanget kimaltavat kuin pikkuisia timantteja olisi ripoteltu yltäkylläisesti joka paikkaan, mihin auringonsäteet osuvat.

Matalalta paistava aamupäivän aurinko toi hangessa säihkyvät "timantit" esiin.

Vielä ehdit osallistua tammikuun haasteeseen, seuraavana vuorossa helmikuu ja h-kirjaimella alkavat asiat.

Vuoden ensimmäiset kylvöt

Kylvökausi on korkattu vihdoin täälläkin käyntiin. Eipä ole tainnut moneen vuoteen mennäkään näin myöhäiseksi niiden aloitus. Yleensä olen tehnyt vähintään perennojen hankikylvöjä jo tammikuun alussa ja usein on ollut jotain muutakin pitkän esikasvatusajan vaativaa sorttia tulossa.

26.1. laitoin kylvölautalle chiliä 'Hungarian Yellow Wax Hot', lehtikaalia itämistestiin sekä maustepaprika 'Lombardoa'.

Minulla on pari pussia vanhentuneita lehtikaalin ja salaatin siemeniä. Varsinkaan lehtikaalia ei kovin montaa tainta kasvimaalle mahdu, joten päätin testata siementen itävyyttä jo nyt ja samalla kasvattaa minivihreää keittiön ikkunalla. Kahden päivän lautalla köllöttelyn jälkeen yhdeksän lehtikaalin siementä kahdestakymmenestä on jo itänyt ja suurin osa muistakin on selvästi turvonnut, joten ihan hyvältä näyttää itävyysprosentti. Laitan itäneet siemenet pian multaan. Chilin ja paprikan siemenet ovat myös turvonneet, mutta vielä ei ole ilmestynyt juurenalkua esiin. Eikä haittaa, vaikka menisi viikkokin, sillä harsosääskien ehkäisemiseksi haluan käyttää uuden multasäkin vielä kertaalleen umpijäässä ennen isompia kylvöjä. Ostin tänä vuonna vaihteeksi kasvusammalen rinnalle taimimultaa, jossa on hyötymikrobeja ja mykorritsaa. Käytin sitä jo sammalen seassa perennakylvöille, sillä muutaman päivän sisälläolon jälkeen ne lähtevät ulos ja mahdolliset mullassa olleet harsosääsken toukat kuolevat samalla. Sisälle jääville kylvöksille laitoin pelkästään kasvusammalta, sillä se on saanut jo pari jäädytystä eikä todennäköisesti sisällä enää ainakaan kovin paljoa harsosääskiä.

Kylvin kuukausimansikkaa 'Rujana', basilikaa, timjamia ja paria salaattia. Alla toiselta harrastajalta ostamani avomaantomaattien siemenet, joita kylvän vasta maaliskuussa.

Syksy kun oli märkä ja pakkaset tulivat pari viikkoa ennen lumia, epäilen kasvimaalle jääneen timjamin heittävän henkensä kokonaan. Timjami on hidaskasvuinen, joten päätin kylvää sitä jo nyt. Meillähän on viileä eteinen, jossa timjami viihtyy varmasti hyvin kunhan on lähtenyt kunnolla kasvuun. Liian pitkiksi kasvavia versoja voi käyttää ruuanlaitossa ja samalla taimet tuuhettuvat. Meillä loppuikin jo ajat sitten viime kesänä kerätyt timjamit, joten kerran jouduin jo ostamaan valmiin yrtin kaupasta. Se oli tarkoitus istuttaa suoraan isompaan ruukkuun, mutta ei ollut multaa, joten laitoin sen astiaan ikkunalle ja laitoin tilkkasen vettä pohjalle. Eräänä aamuna puska lötkötti rentona pitkin pöytää. Nyt se on ruukussa mutta vähän siinä ja siinä, jaksaako lähteä kasvuun. Basilikaa ja vanhoja salaatinsiemeniä kylvin ihan vain varhaisvihreää varten. Ulos istutettavat basilikat kylvän maaliskuussa ja salaatit tietysti suoraan kasvimaalle. Kuukausimansikka 'Rujana' on itselleni uusi lajike. Sitä tuli siemenkirjeen mukana, joten päätin kokeilla, onko siinä eroa itselläni oleviin 'Alexandriaan' ja 'Rügeniin'. Taimet päätyvät aikanaan herukkapensaiden aluskasveiksi.

Perennasiemenlaatikon sisältöä. Mitähän näistä sitä tänä keväänä kylväisi?

Perennojen siemeniä tutkaillessa yritin kerrankin pitää mopon hallinnassa enkä kylvöinnostuksen tuiskeessa vain holtittomasti ripotellut jokaisesta pussista ruukkujen täydeltä siemeniä. Osa siemenistä oli sellaisia, joita minun piti kylvää jo syksyllä lopullisille kasvupaikoilleen. Niinpä päätin jättää ne pussit vielä laatikkoon ja tyhjentää joko keväällä tai ensi syksynä suoraan kukkapenkkeihin. Joitain kasveja, kuten vuorijumaltenkukkaa, tarhakylmänkukkaa ja vuokkoja haluan lisää joka tapauksessa ja ne pääsivät hankikylvettävien joukkoon. Sitten piti ajatella myös syksyn ja talven säitä ja pohtia, mitkähän kasvit ovat mahdollisesti ottaneet jalat alleen ja paljonko tarvitaan täydennystä. Kylvettävien kasa kasvoi taas monella pussilla. Oli myös muutama laji, joita kylvin vasta viime keväänä ensimmäistä kertaa. Niistä vain harva ehti kukkia ensimmäisenä kesänään eikä talvenkestävyydestä ole tietoa, joten kylvin varmuuden vuoksi niitä uudelleen, jos vaikka taimet ovat sattuneet kuolemaan talven aikana. Pitäähän se nyt antaa näytön mahdollisuus niillekin!

Perennansiemenet odottamassa peittelyä.

Lopulta ruukkuihin päätyi 11 eri siementä. Osa oli useamman vuoden vanhoja, joten ripottelin niitä aika reilusti. Hyväksi havaittu tapa numeroida kylvökset ovat taas käytössä. Numerokoodien takaa löytyvät seuraavat lajit: 1. keltatörmänkukka, 2. ripsureunainen tarhakylmänkukka, 3. kivikkotörmäkukka, 4. kaukasiantörmäkukka, 5. lapinvuokko (?), 6. amerikanvuokko, 7. punahattu 'Delicous Candy', 8. punahattu 'Sunseeker's Red', 9. vuorijumaltenkukka, 10. alppiasteri, 11. kaukasiankirahvinkukka. Vähän kyllä esimerkiksi kaukasiankirahvinkukan siemeniä kylväessäni pohdin, miksi ihmeessä pitää kylvää 15 siementä, jos kukkapenkkeihin ei mahdu kuin maksimissaan pari tainta. Sama monen muunkin kasvin kohdalla. No, ehkä ylimääräisille taimille löytyy ottajia, jos itämisprosentit taas yllättävät. Tänä vuonna en aio tehdä toista perennojen hankikylvöä, vaikka mikä kylvötuska tulisi ennen seuraavia esikasvatukseen kylvettäviä. Parin viikon päästä pääsen lievittämään sitä joka tapauksessa mukulasellerien kylvöllä ja siitä pari viikkoa, niin pääsee taas kylvämään jotain.

Vai pitäisikö sittenkin kaivella kesäkukkalaatikosta vielä jotain pidemmän esikasvatusajan vaativia siemeniä...?

Loppuun pieni varoituksen sana ja ohjeistus itsellekin muistiin laitettavaksi: jos olette löytäneet hyvän suihkepullon, hankkikaa heti toinen samanlainen varastoon älkääkä antako kumpaakaan muiden käsiteltäväksi. Itselläni oli pari vuotta käytössä halpa, mutta hyvin käteen sopiva pullo, jossa oli juuri sopivan lempeä suihku pienimpienkin siementen kasteluun. Jääköön mainitsematta, kuka perheenjäsenistä halusi suihkuttaa kuumaan leivinuunin luukkuun vettä terävämmällä vesiruiskauksella ja sääti korkkia. Itse vielä annoin luvan moiseen, kun kovemmilla pakkasilla huoneilmallekin teki ihan hyvää pieni kosteuslisä. Suihkepullon korkkipa ei enää suostunut sen jälkeen menemään takaisin hienosuihkuasentoon, vaikka mitä yritettiin. Ei ole ollut hetkeen muuta asiaa isompiin kauppoihin, joten suihkepullon osto on jäänyt. Nyt, kun sitä tarvittiin, marketissa oli vain yhtä mallia ja se piti pakon edessä ottaa. Suihku on siinäkin ihan ok, mutta bonuksena kapistus tihkuttaa jostain välistä vettä suoraan sormille ja samalla pisaroita tietysti tippuu pitkin pöytää. Kyllä pitäisi saada kaupassa testata vedellä suihkepullojen toimintaa ja käytettävyyttä ennen ostopäätöksen tekoa!

Avoimet puutarhat 2023, osa 1

Silloin kun omasta puutarhasta ei vain irtoa juttua, pitää turvautua toisten pihoihin. Tämän viikon blogihiljaisuuden katkaisee pikainen kierros kahdessa keskisuomalaisessa puutarhassa, joissa kävimme viime kesänä Avointen puutarhojen aikaan. Ensimmäinen esiteltävistä puutarhoista on Päivärinnan puutarha Niemisjärvellä.

Kiinanpioni 'Bartzella' oli yksi puutarhan ihanuuksista.

Pioneille oli laitettu kätevä opastaulu, josta kukkivat lajikkeet oli helppo tunnistaa. 

Pieni kasvimaakin kasvihuoneineen puutarhassa oli, mutta niistä otetut kuvat jäävät nyt esittelemättä, kun oli paljon kiinnostavampiakin yksityiskohtia. Kuten kasvimaata rajaavat pionipenkit. Kasvimaa jää ylläolevasta kuvasta vasemmalle ja allaolevasta kuvasta oikealle. Marjapensaita ja hedelmäpuita oli useita. Kierrätys on puutarhan omistajalle tärkeä arvo, ja se näkyi myös puutarhassa käytetyissä materiaaleissa.

Lisää pioneita löytyi kasvimaan takaa.

Pihapiirissä oli varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi lähes satavuotias vanha päärakennus, joka on ollut viimeiset vuodet vain varasto- ja leikkimökkikäytössä. Sisällekin pääsi katsomaan paria huonetta, mutta en ottanut kuvia. Talon eteläseinusta piti sen sijaan kuvata, sillä se oli otettu hyötykäyttöön lämpimänä kasvatuspaikkana.

Vanhan päärakennuksen seinustalla kasvoi säleikköpuu (omena tai päärynä?) ja tomaatteja. Ikkunoilla tietysti pelakuita.

Suurta kukkapenkkiä oli osittain uudistettu alkukesän aikana. Tavoitteena on dynaaminen istutus.

Istutusalue polveili laajoina kaarina pitkin tontin rajaa ja peitti hyvin näkyvyyttä naapuritalolle. Kasvillisuus vaihteli rehevämmästä varjon ja puolivarjon lajistosta paahteisempien osien maanpeitekasveihin. Puut ja pensaat toivat korkeutta ja loivat näköesteitä pitkin matkaa, jotta koko alue ei näkyisi yhdellä kertaa.

Samaa istutusaluetta havuvoittoisemmasta osasta.

Pieni kahvitteluryhmä puutarhan yhdessä kulmauksessa.

Kookkaalla pihlajalla (?) on komeat rungot. Isompi ruokaryhmä patioineen oli sen katveessa.

Lapsista puutarhan parasta antia olivat hillon ja kermavaahdon kanssa tarjoillut vohvelit. Ja olivathan ne herkullisia! Seuraavaksi kurvaamme Jyväskylään, josta löytyi Vanha ja romanttinen puutarha. Oikeasti kävimme Jyväskylässä ensin ja vasta sitten Niemisjärvellä, mutta kuvat nyt tulivat tässä järjestyksessä blogiin. Puutarha oli rakennettu rintamamiestalon ympärille ja siinä oli jo kolmas sukupolvi menossa. Itse kukin on jättänyt siis kädenjälkensä ja niinpä puutarhasta löytyi yhtä sun toista jännää. Tästäkin puutarhasta löytyi kierrätyshenkisiä yksityiskohtia sekä erilaisia patsaita, ruukkuja ja muita katseenvangitsijoita.

Kivisilmäni bongasi heti luonnonkivistä väsätyt kiveykset, joiden väleissä kasvoi keltamaksaruohoa.

Heti talon vieressä oli muurikivillä korotettua istutusta, jonka keskellä osittain köynnöksen peittämänä suuri siirtolohkare.

Samaa istutusaluetta edellisestä kuvasta vasemmalle.

Villiviinin verhoamassa pergolassa voi istuskella pahimmalta paahteelta suojassa.

Käkkyräiset, matalana pidetyt omenapuut lienevät talon ensimmäisten asukkaiden ajalta.

Vanhoissa puissa on jotain niin vetoavaa. Kai se johtuu niiden muhkuraisista ja paksuista rungoista. Nurmikolle oli jätetty pölyttäjien iloksi apilakasvustoja leikkaamatta. Paikoin apiloiden sekaan oli itsekseen levinnyt myös orvokkia. Yhdistelmä näytti minusta niin hauskalta, että voisi melkein itsekin ripotella johonkin huonokuntoisempaan nurmikon osaan orvokinsiemeniä. Apilaahan meilläkin kasvaa joka paikassa ihan lupia kyselemättä. Vanhojen hedelmäpuiden lisäksi puutarhassa oli lavakauluksiin istutettuja marjapensaita sekä pieni lavakauluskasvimaa.

Istutusten keskeltä pilkisteli jännittävän näköinen istuskelualue.

Pergolaan oli ohjattu riippapihlajia (?), joiden kiemuraiset rungot ja oksat muodostivat näyttävän katoksen.

Jälkimmäisenä esitelty Vanha ja romanttinen puutarha löytyy Instagramista #rintsikkapuutarha. Päivärinnan puutarhan pitäisi löytyä sieltä myös nimellä perennapersoonan_puutarhassa. Se on varmaan jossain asetuksissa piilotettu muilta kuin rekisteröityneiltä käyttäjiltä, sillä pelkästään googlailemalla ei löydy mitään. En ole itse Instagramissa, joten en saanut laitettua suoraa linkkiä.

Lämmin kiitos kummankin puutarhan omistajille osallistumisesta avoimiin ja luvasta esitellä puutarhojanne täällä blogissa! Yksi avointen puutarhojen kohde odottaa vielä esittelyään, mutta saatan kokeilla ennen sitä, saisiko omista kasvijutuista jotain jutuntapaista aikaiseksi. Aurinkoista pakkaspäivää!