Puutarhapäivän kuvasaalista

Sain pitkästä aikaa kunnon puutarhapäivän. Loputkin sipulit on istutettu ja aurinkopenkki kokonaan kitketty. Rikkaruohoja ja pois revittyjä kesäkukkia tuli kaksi kukkurallista kottikärryllistä, mutta jospa ahkerointi palkittaisiin keväällä. Aurinkopenkistä on tulossa myöhemmin Navettapiian toivoma postaus, mutta laitan nyt muutaman kuvan maistiaisiksi, kun kerrankin voikukat ja ratamot loistavat poissaolollaan.

Muutama melkein pystyssä pysyvä kosmos ja leijonankidat saivat vielä jäädä jatkamaan kukintaa.

Kitkiessä ja kukkineita kesäkukkia repiessä tuli mieleen, että joitain siirtojakin voisi tehdä. Pikkuampiaisyrttiä tuli paljon lisää, osa jaloangervoista lähti majapenkkiin ja paljon belliksiä kompostiin. Syysleimut siirsin purppurapunalatvojen luota köynnösportin viereen vähän varjoisampaan. Jospa ne siellä kasvaisivat kookkaammiksi. Jo elokuussa kellastumisensa aloittavia saksankurjenmiekkoja vähensin ja siirsin osan pois keskeisimmältä paikalta. Loput siirtyvät todennäköisesti ensi keväänä. Osa laukan sipuleista pääsi tänään myllätylle alueelle paikkaamaan vesimyyrän takia menetettyjä ukkolaukkoja.

Bellisten ja kaatuneiden kosmosten seasta löytyi näin söpö kiinanasteri.

Jättiverbenat saivat myös jäädä vielä kukkimaan.

Siirsin pikkuampiaisyrtin siementaimia pensasryhmästä tuon pinkin kosmoksen alle rivin jatkoksi. Kun tarkkaan katsoo, niin rivin alkupään takana purppuraheisiangervon vasemmalla puolella näkyy muutama kellastunut tupsu siirrettyjen saksankurjenmiekkojen lehtiä.

Aurinkopenkin alkupää näyttää kitkennän jälkeen aika kivalta. Purppurapunalatvoja mahtuisi vielä yksi lisää, kun syysleimut lähtivät niiden oikealta puolelta pois.

Aurinkopenkin pikkuampiaisyrtit olivat jääneet vähän kosmosten jalkoihin, mutta pensasryhmässä ne kukkivat komeasti toista kierrosta.

Ihmettelin pikkuniitylle ja siitä alaspäin kadun pään nurmikolle ilmestyneitä sieniä. Niitä on aika paljon ja menevät noin kolmimetrisenä puolikaarena. Tai siis niitä oli paljon. Lapset keksivät ajaa polkupyörillä sienet nurin ja vielä varmuuden vuoksi talloivat loput silpuksi ennen kuin ehdin kuvaamaan koko kehän. Pikkuniityn sieniä he eivät huomanneet, joten edes yksi kuva jäi muistoksi. Ensimmäisenä säikähdin, että nyt siperianpihdan juuret ovat alkaneet lahota ja kohta koko puu kaatuu talon tai naapurin autotallin päälle, mutta myöhemmin tuli mieleen noidankehäsienet. Toivottavasti nyt olisivatkin niitä eivätkä mitään pihdan juuria lahottavia sieniä. Meillä on joka syksy nurmikolla vaikka minkä näköisiä sieniä, joista suurin osa liittynee maassa lahoaviin puunjuuriin ja kantoihin. Pihalla tehtyjen kaivausten perusteella voisi päätellä, että edellinen asukas on haudannut kivet ja kannot maamassojen alle tonttia tasoittaessaan. Se selittäisi myös osan nurmikolle ilmestyvistä montuista.

Pikkuniityn sieniketju. Siinä on sienet ja päivänkakkarantaimet sulassa sovussa.

Nuotiopaikka ei ole edistynyt kovin paljoa sitten viimeisimmän esittelyn. Aloitin jo tekemään takareunan kulkuaukon rajausta, mutta homma jäi kesken, kun heti pinnan alta tuli vastaan pikkuisen liian paljon kallellaan oleva iso kivi. Sen jos saisi nostettua toiselta reunaltaan kymmenisen senttiä ylöspäin, niin saisi jäädä niille sijoilleen rajaamaan nuotiopaikkaa nurmikosta. Keväällä näkyviä edistysaskeleita sen sijaan on tapahtunut paljon. Istutin tänään nuotiopaikan ympärille ja metsänreunapenkkiin koko kahden kilon säkin 'Replete'-narsissia ja 30 laukan sipulia. Nuotiopaikan eteen pensaiden väliin istutin viikko sitten pystykiurunkannukset ja valkoiset kevättähdet, ja luumupuun juurelle kirjopikarililjat. 

Rautakanki jäi odottamaan vahvempaa käyttäjää. Koivuangervo alkaa saada jo punaista ruskaväriä ja taustalla syysasteri kukkii komeasti.

Syysasteri sopii hyvin tuon leimun kanssa yhteen. Oikeassa reunassa pilkottaa myös pikkuisen komeamaksaruoho 'Herbstfreudea', joita tuli metsänreunapenkkiin kolme kappaletta. Mietin jo viime syksynä, miksen ole istuttanut niitä ja syysasteria niin, että ne näkyisivät olohuoneen ikkunasta. Nyt näkyvät!

Illat alkavat olla jo todella pimeitä ja silloin vaaleiden kukkien edut korostuvat. Otin tässä eräänä iltana työhuoneen ovelta muutaman kuvan. Ihme kyllä sain kameraan jopa sellaiset asetukset, että kuvat vastaavat aika hyvin todellisuutta.

'Hagley Hybrid' hehkuu pinkkinä ja myskimalva 'Alban' suppuun menneet kukat pilkottavat pimeydestä kuin pienet heijastimet.

Kolmiopenkissä syyshortensia 'Prim White' tulee aikanaan valaisemaan pimeyttä. Sen takana pilkottaa muutama daalian kukka ja nuppuja.

Tuli mieleen sellainen, että nyt kun meillä on nuotiopaikka ja polku sinne työn alla, niin voisi olla varmaan aika kiva idea istuttaa polun vierelle sinne tänne valkoisia tai vaaleita kukkia. Jos laittaisi kynttilälyhtyjä polun varrelle tasaisin väliajoin, valkoiset kukat saattaisivat heijastaa niiden valoa kauniisti ja johdattaa kulkua nuotiopaikalle.

Kolmannella suunnalla pilkistelee samettikukka 'Vanillan' kukintoja. Ensi vuonna toivon mukaan syyshortensia 'Vanille Fraise' tuo valoa tälle suunnalle. Nyt se on hautautunut kokonaan purppurarevonhäntien keskelle.

Sama kohta hehkuu päivänvalossa punaisena. Kuva on tosin otettu toisesta suunnasta. Halot olivat apuna yhtä kiveä pation yli siirrettäessä ja unohtuivat sitten tuohon. Nyt ovat taas omalla paikallaan.

Punaista näkyy myös viipurin punaluumussa. Vielä muutama päivä ja sitten pääsee herkuttelemaan.

'Laatokan Helmen' sato on syöty. Suuhun asti pääsi vähän yli 110 luumua. Pari yläoksilla killunutta herkkupalaa ehti päästä niin ylikypsiksi, ettei niistä ollut syötäväksi. Viipurin punaluumun ensisato ei ole aivan yhtä runsas, mutta luumut ovat melkein tuplasti Helmen hedelmiä isompia. Viipurilainen taitaa vain olla herkkä muumiotaudille, sillä olen kerännyt siitä jo kolme muumiotautista luumua pois. Onneksi ensimmäinen oli hyvin näkösällä, niin hoksasin tarkistaa kaikki raakileet säännöllisesti ja sain kerättyä tautiset hedelmät pois jo aikaisessa vaiheessa. Jotenkin jännä, että tauti tuli jo heti ensimmäisenä satovuonna, mutta minkäs sille mahtaa. Kummallakin naapurilla on omenapuita, joista muumiotauti on todennäköisesti levinnyt meille. Jospa tämä vuosi oli vain poikkeus ja muumiotauti loistaisi jatkossa poissaolollaan. Huomenna jatkuu puutarhan mylläys. Sitä en ole vielä päättänyt, mikä on ensimmäinen kohde, mutta eiköhän se selviä, kun pääsen ulos asti. Hyvää viikonlopun jatkoa!

Kesy myrsky

Onko teillä Aila-myrsky aiheuttanut tuhoja puutarhassa? Meillä se ei enää jaksanut pahasti riehua; oli tuhlannut kai voimansa mantereen yli tullessaan. Vettä on kyllä satanut tasaiseen tahtiin, mutta eipä se haittaa, kun päivät menevät töissä.

'Voluceau' tulee olemaan upea pari syyshortensia 'Prim Whiten' kanssa sitten kun pensas on tarpeeksi suuri kärhön kiipeilytueksi.

Sen verran varauduin kuitenkin myrskyn tuloon, että kannoin osan kasveista varastoon ja osan talon seinustalle suojaisimpaan mahdolliseen nurkkaan. Varjokujalla olevat muratit, lankaköynnöksen, hortensiat ja keijunmekko-miinanköynnösruukun jätin sinne. Ne eivät todennäköisesti kärsisi tuulesta, jos se sinne edes puhkuisi. Samoin etupihan pelargonilaatikot jätin paikoilleen. Koska niille ei käynyt heinäkuun alun myräkässä kuinkaan, vaikka tuuli puhalsi suoraan niitä päin, eivät ne varmasti kärsisi nytkään. Kukintakin on jo alkanut hiipua. Aamupäivän pikaisella pihakierroksella en löytänyt oikeastaan mitään myrskyn aiheuttamia tuhoja. Kaikki kypsät ja melkein kypsät luumutkin keräsin pois puusta eilen.

Varastoon pääsi mm. muutama paprika- ja tomaattiruukku, pasuunankukka, isompi verenpisaroista sekä pienempiä kasveja, jotka eivät ole enää silmänilo puutarhassa. Odotelkoot varaston puolella talviteloille viemistä. 

Takapihan puolella olevaan kulmaukseen jätin kesän kärhöostoksia, verililjapuun, pienemmän karjalanneidon ja verenpisaran sekä rungollisen jouluatsalean.

Suojaverkko oli lähtenyt tuulen mukaan 'Northbluen' päältä. Tuskinpa enää lähtee, kun lapio on painona.

Syyssyrikkä jaksaa kukkia aina vaan. Uusia kukintojakin on tulossa vaikka miten paljon.

Kärhötkin jatkavat. Etualalla vähän vaisusti, mutta normaalia suuremmin kukin kukkiva 'Piilu', taaempana 'Justa'.

Eräänä aamupäivänä kävin tuikkaamassa kaikki ostamani pikkusipulit maahan. Laukat ja narsissit jäivät odottamaan seuraavaa vapaapäivää. Pahoin pelkään myös, että ensimmäinen hallayökin koetaan täällä, ehkä jopa ensi yönä. Harsot ovat valmiina suojattavien kasvien lähellä ja eteistä on tyhjennetty, jos tarvitsee kantaa pelakuita turvaan.

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' alkaa värittyä hennon pinkiksi.

Linnut ovat alkaneet kerääntyä suuriksi muuttoparviksi. Rastaiden sekaparvia näkee joka päivä ja muutamana aamuna täällä on pyörinyt myös iso parvi erilaisia pikkulintuja. Pian ne kaikki lähtevät kohti etelää.

Räkättirastaat löysivät naapurin pihaliittymään ilmestyneen lätäkön. Siinä oli hyvä käydä kylpemässä.

Häh? Järripeippo ei tainnut tietää, että kylpemiseen tarvitaan vettäkin...

Syksy se vain etenee koko ajan lähemmäs talvea, mutta vielä riittää kukintaa puutarhassa. Kuvia ei vain ole tullut juuri otettua, sillä vielä kuukausi sitten viattoman pienet voikukan taimet ovat ryöpsähtäneet mammutin kokoisiksi ja irvistelevät kuvissa. Kunhan viikonloppu koittaa, niin pitää tehdä asialle jotain. Onneksi muita rikkaruohoja ei aivan mahdottomasti pitäisi olla, joten ehtii säiden suosiessa tehdä muutakin puutarhassa. Nyt pitänee lähteä nostamaan varuilta ainakin ne pelakuut sisälle ja peittelemään seinustalle jääneet ruukut harsolla. Pitäkää peukkuja, ettei tule vielä hallayötä!

Arvonnan tulos ja sekoilevat kärhöt

Tehdään pikainen vilkaisu kärhöjen pinkkiin maailmaan ennen kukkasipuliarvonnan voittajien julkistamista. Kesällä ostamani loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud' ei nimittäin olekaan sitä mitä piti. Minä kun niin ehdin jo riemuita sen ensimmäisestä aukeavasta kukasta ja kameran kanssa kävin monta kertaa sitä kuvaamassa. Vasta eilen illalla juuri ennen nukahtamista ponnahti mieleen yhtäkkiä selvä muistikuva siitä, että comtessella olisi kellertävät heteet ja kaivoin kännykkää esille tarkistaakseni asian. Kyllä, juuri näin ja minun kärhöni heteet ovat selvästi tummanpunaiset kärjistään. Tarkemmin katsottuna terälehdetkään eivät ole aivan oikean muotoiset. Pahus! Kärhö taitaakin olla 'Hagley Hybrid', joka sekin on kyllä valtavan kaunis ja varsinainen kukintakone, jos pation seinäkkeessä kasvavasta yksilöstä voi mitään päätellä. 

Ei ollutkaan kreivitär, vaan tuiki tavallinen 'Hagley Hybrid'. Reunassa kukkiaan availee 'Piilu'.

No, 'Hagley Hybrid' sopii myös kärhökaaripenkin sävyihin ja korkeutensa ansiosta täyttää hyvin kaariportin vasenta puoliskoa, joten en valita. Patiopenkin Hagley ilmeisesti kyllästyi tavallisiin kukkiin ja alkoi kehitellä erikoisempia variaatioita. Johan hän ehti heinäkuulta saakka kukkia runsaasti isoin, yksinkertaisin kukin ja kukapa sitä koko syksyä viitsisi samoja kukkia esitelläkään.

Aivan kuin kaksi nuppua olisi sulautunut yhdeksi kerrannaiseksi terälehtien ja heteiden sekamelskaksi.

Vierekkäin vanha yksinkertainen kukka ja nuori pörröisempi ilmestys.

Ylempää löytyi vielä toinenkin kerrannainen kukka.

Puutarhatöiden tielle tuli yhden aamupäivän ajaksi kiireellisempää tekemistä, sillä Karo päätti aloittaa ilman mitään ennakkovaroituksia talviturkin vaihtamisen. Melkein kaikki pohjavilla lähti isoina tuppoina ja koira hoikistui ihan silmissä. Nyt kelpaa taas juoksennella puutarhassa.

Siinä lähti koirankokoinen kasa karvaa. Karo oli hieman eri mieltä harjaamisen ja kynsienleikkuun tarpeesta, mutta otti tyynesti kohtalonsa vastaan. Ansaittu palkka tuli toki jälkeenpäin.

Ja sitten siihen kukkasipulipussien arvontaan. Onnettarina toimivat lapset: esikoinen arpoi hänen luonteelleen hyvin sopivasta räjähdysmyssystä narsissi-laukkasetin voittajan ja kuopus työkalumyssystään tulppaani-keisarinpikarililjasetin voittajan. Virallisen valvojan virkaa hoiti tällä kertaa vain Karo, sillä isäntä oli töissä arvonnan aikaan.

*Perusteellista mylläystä ja lappusten rapistelua*

Narsissit ja laukat voitti kaimani Minna (Mama's garden -blogista) ja tulppaanit sekä keisarinpikarililjat Salli M.

Paljon onnea ja virtuaalinen kukkakimppu voittajille! Laitan teille pian sähköpostia.

Iloista viikkoa!

Toivepostaus: pihan rumat toiminnot

Pihan tarpeelliset, mutta yleensä kovin rumat toiminnot aiheuttavat monille omakotitalossa asuvalle harmaita hiuksia. Miten naamioida roska-astia ja kompostori, kuinka piilottaa pyykinkuivausteline ja trampoliini, ja mitä ihmettä tekisi puuvajalle? Between Rikkaruohoelämää-blogista halusi tietää, kuinka meillä on naamioitu ne puutarhaan istuviksi. Asiaa mietiskellessäni nostin katseeni tietokoneen näytöltä ja roska-astia melkein pomppasi silmiini ikkunan takaa. Kiersin mielessäni sivupihalle ja mikäs muukaan sieltä ilkkuisi kuin jättimäinen halkoliiteri-varastorakennus. Käännyin ympäri ja huomasin autotallin takana tönöttävän kompostorin. Ajattelin jo, että tästähän lyhyt postaus tulee, sillä eihän meillä ole uhrattu ajatustakaan minkään peittelemiselle. Otetaanpa siis uusi yritys ja aloitetaan kierros alusta, jos tästä saisi kuitenkin jotain irti.

Pikkuniitylle alkukesällä siirtämäni kissankellot lähtivät hyvin kasvuun ja aloittivat kukinnan heinäkuussa. Keltaiset kukat maanrajassa ovat hopeahanhikkeja ja pinkit taustalla ketoneilikkaa.

Roska-astia nököttää heti pihaantulossa. Aiemmin sen ympärillä oli trimmerillä siistittävä heinikko, mutta pari vuotta sitten tein ylijäämälaatanpalasista pienen laatoituksen ja kukkakedon (Pikkuniitty). Niiden ansiosta roska-astian ympäryksen siistinä pitäminen helpottui huomattavasti. Kedolle kävi viime talvena vähän kehnommin eikä se ole kovin runsasta kukkaloistoa tänä kesänä esitellyt. Pieniä taimia siellä on paljon, joten ehkä ensi vuonna kukintakin on runsaampaa. Roskiksen toisella puolella ei ole menestynyt oikein mikään kasvi varjostavan ja maata kuivattavan pihdan takia ja mietinnässä onkin kattaa alue jollain. Kokeilussa olleet kävyt lähtivät "kävelemään" lasten leikkeihin. Muutama rönsyansikkamätäs sinnittelee juuri ja juuri hengissä ja ne saavat ollakin siellä niin kauan kuin pärjäävät. Eihän sitä tiedä, jos vaikka joskus innostuvatkin kasvamaan paremmin.

Tässä roska-astian alue heti valmistumisensa jälkeen. Vasemman puolen mullos näyttää edelleen melkein samalta kuin silloin, mutta oikean puolen pikkuniitty näytti...

... viime kesänä näin kukkaisalta.

Kompostorit on sijoitettu autotallin taakse, joten niitä ei näe kuin yhdeltä suunnalta. Niidenkin ympärillä oli alun perin pelkkää heinikkoa, mutta toissa kesänä päällystin alueen kivituhkalla ja betonilaatoilla. Ratkaisu oli toimiva, sillä kompostoria tyhjennettäessä maahan jäävät muruset on helppo huomata ja kerätä pois. Heinikkoon jäi aina puolimaatunutta kompostia, mitä Karo kävi innolla mutustelemassa.

Kompostorien edusta heti valmistumisen jälkeen. Laatoitusta on tarkoitus jatkaa vasemmalle kohti kasvimaata kunhan tässä isoimmat kiireet hellittävät.

Puutarhakompostori on aika näkyvällä paikalla sivupihan laidassa ja sen naamioiminen on jo hyvin vauhdissa. Teimme kesällä kompostorien eteen heinäseipäistä ja raudoitusverkosta aidan, johon pääsi kiipeilemään tarha-alppikärhö 'Albina plena'. Aidan eteen istutettu alppiruusu 'Mikkeli' viihtyy selvästi nykyisellä paikallaan ja on kasvanut kahdessa kesässä enemmän kuin entisellä paikallaan kolmen vuoden aikana. Siitä kasvaa kompostorien eteen nopeasti ikivihreä näköeste.

Loppukesällä takareunan korkeat jaloangervotkin peittävät puutarhakompostoria aika tehokkaasti. Sen, mitä heinäseiväsaita ja sen edessä oleva kasvillisuus eivät peitä, naamioi aikanaan 'Sinikka'-luumu.

Edellinen asukkaan rakentamaa isoa halkoliiteri-varastorakennusta ei naamioida kokonaan sitten millään. Sen taakse saa kuitenkin piilotettua aikamoiset pinot kuivumassa olevaa polttopuuta. Tänä vuonna sinne saatiin myös IBC-kontti sadeveden talteenottoa varten. Takapihalta katsottuna kontti ja halkopinot pilkottavat vielä, mutta jo muutaman vuoden sisällä luumupuu on kasvanut niin paljon, että piilottaa suuren osan rytöläjistä.

Metsänreunapenkin istumakiveltä ei enää kovin paljoa näe liiterin taakse. Jos rantakukat eivät olisi kärsineet viime talvesta, ne olisivat peittäneet ison alueen valkoisen aidanpätkän kohdalta. Luumupuu osuu uudelta nuotiopaikalta katsottuna juuri sopivaan kohtaan.

Lähempää näyttää tältä. Ei mikään silmänilo. Kontin yläpuolella olevasta rännistä on kerätty tänä vuonna vedet vain pystyyn tökätyn ränninpätkän avulla, mutta ensi vuodeksi sinnekin on tarkoitus laittaa huomaamattomampi viritys.

Meillä on kuivausrumpu, jota käytämme hyvin ahkerasti. Välillä nostan kodinhoitohuoneesta kokoontaitettavan pyykkitelineen pensasryhmän taakse kiveykselle, jos haluan kuivata jotain ulkona. Sellaisia ovat esimerkiksi talven jäljiltä pesuun päässeet toppa- ja villavaatteet sekä kesäaikaan peitot ja tyynyt. Talvella kovalla pakkasella petivaatteet pääsevät tuulettumaan myös samaan paikkaan. Pensasryhmään on istutettu muita pensaita kookkaammaksi kasvava mustilanhortensia juuri siksi, ettei tarvitse naapureille esitellä ulkona kuivuvia tai tuulettuvia pyykkejä. Toki pensas estää myös näkyvyyden kadulta kodinhoitohuoneen ikkunoihin. Kuivausrummun ja parin pyykkitelineen ansiosta meillä ei tarvita ulkona minkäänlaista kiinteää pyykkitelinettä tai -narua.

Pensaat ovat kasvaneet jo niin korkeiksi, että seinällä roikkuva kasteluletkukin naamioituu melkein kokonaan. Penkin päätyjen kasvittaminen on vielä "vaiheessa".

Pahin päänvaiva meillä on ollut varsinkin ensimmäisinä vuosina mattoteline. Iso ja ruma hökötys, jonka pitäisi olla käytettävyyden vuoksi lähellä ulko-ovea, mutta jolle ei ole luontevaa paikkaa missään. Teline on kiertänyt ympäri pihamaata ja sen vuoksi on uhrattu monta palaa ruutupaperia, jotta sille löytyisi hyvä paikka. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana tulimme siihen tulokseen, että helpoin ja silmäystävällisin ratkaisu on piilottaa koko teline täysin pois näkyvistä ja tuoda esille vain tarvittaessa. Mattoteline nököttää siis liiterin takana kaiken muun roinan seassa. Ja tiedoksi vain, että meillä matot pääsevät korkeintaan kerran vuodessa tampattaviksi, koska ketään ei innosta raahata painavaa telinettä alituiseen edestakaisin. Koko teline joutaisi tällä käytöllä vaikka myydä poiskin, mutta onhan se kai ihan hyvä olla olemassa...

Hiekkalaatikon viereen istutettu luumupuu peittää etupihan suunnasta katsottuna jo aika hyvin liiteriä ja sitä sekasotkua, mikä löytyy sen nurkan takaa.

Auts... Täältä löytyy kaikki, mitä ei voi pitää näkösällä tai mitä ei sovi piilottamaan mihinkään muualle. Myös se mattoteline.

Pahin rytöläjä liiterin takana on välillä siistimpi, välillä sotkuisempi. Juuri nyt sitä jälkimmäistä, mutta kyllä se tästä ennen talven tuloa vielä vähän siistiytyy. Siinä vaiheessa kun puutarhatöistä ei tule enää mitään, niin on hyvää aikaa raivata rojukasoja.

Toivottavasti saitte tästä jotain irti. Tiivistettynä filosofiani näissä jutuissa taitaa olla se, että "piilota, peitä tai siisti katseenkestäväksi". Postaustoiveita voi heitellä kommentteihin tai sähköpostiin ihan milloin vain, mutta tiistaihin (15.9.) klo 12.00 saakka siitä voi vaikka voittaa kukkasipuleita. Tarkempia ohjeita ARVONTA: katse kevääseen -postauksessa. Kipin kapin sinne, jos kevään kukkaloistoon mahtuisi vielä täydennystä. Leppoisaa sunnuntaipäivää!

Näen... keltaista?!

Syksy saapuu ja sen tunnistaa yhä keltaisemmaksi muuttuvasta ympäristöstä. Luonto alkaa saada ruskaväritystä, jossa keltainen on hyvin vahvasti esillä. Keltainen ei kuulu suosikkiväreihini ja olenkin omassa puutarhassani pyrkinyt välttelemään keltaisia kukkijoita. Luonnolle en kuitenkaan mahda mitään ja sehän tunnetusti järjestää yllätyksiä juuri silloin kun niitä ei osaa odottaa.

Mitä ihmettä? Vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavien punakosmosten seasta löytyi yksi sitruunankeltainen. Ei siinä siemenpussissa keltaisia pitänyt olla.

'Laatokan Helmestä' löytyi jo peräti 25 kypsää luumua. Osa oli jo halkeillutkin. Nämä keltaiset olivat erittäin odotettuja ja toivottuja!

Pensashanhikit 'Goldfinger' olen ihan itse istuttanut (kun ilmaiseksi sain) ja nehän kukkivat näyttävästi ja hyvin keltaisesti talveen saakka. Nyt niiden keltaisuutta yrittää tasoittaa pari arovuokon kukkaa.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' taittaa aavistuksen kellertävään ja muodostaa täten luontevan aasinsillan muihin syksyn väreihin.

Tarhaviinikärhö 'Justa' kukkii edelleen runsaasti prinsessan kahden avonaisen kukan kaverina. Risumajan ympäristö on edelleen yhtä sekasotkua, mutta jospa siihen vielä joskus saisi järjestystä. Keijunmekot sentään jaksoivat kiivetä yli majan puolenvälin, vaikka vähän harvoiksi majan seinät lopulta jäivätkin.

Köynnösportin toisella sivulla 'Comtesse de Bouchaud' kukkii yhden kukan voimin 'Piilun' seuralaisena

Patiopenkin seinäkkeessä ei enää montaa kärhönkukkaa näy, mutta syyssyrikkä ja jättiverbenat kukkivat iloisesti rikkaruohoista huolimatta. Taustalla pihlaja on muuttunut jo helakanpunaiseksi.

Käydään kurkkaamassa samalla vähän takapihan työmaata. Metsänreunapenkin multakasat on tasoitettu ja muutama kivi pyöräytetty paikoilleen myös nuotiopaikalle. Liiterin suunnalta nuotiopaikalle tarvittiin oikoreitti, sillä kaikki grillaustarvikkeet, hiilet ym. säilytetään liiterissä tai grillikatoksessa. Polku toteutettiin litteähköistä kivistä, joille ei ollut käyttöä nuotiopaikalla. Yksi kivi pitää vielä kaivella jostain, jotta saa polun valmiiksi. Kivien väliin istutan jotain matalaa maanpeittokasvia, joka kestää kevyttä tallomista luumujen kypsymisen aikaan.

Aivan vasemmassa reunassa on keväällä istutettu kanadanatsalea 'Violetta'. Ämpäri ja kastelukannu ovat atsaleoja, jotka hankitaan 'Violettan' kaveriksi ehkä jo ensi vuonna. Valkoinen isotähtiputki pääsi kastelukannun viereen.

Pari kiveä kaivoin heti tuosta nuotiopaikan takareunan "muurin" edestä enkä siinä työn tuoksinassa muistanut tasoittaa kuoppaa. Senhän tietää, kuinka siinä käy, kun yhden päivän sadevedet valuvat multaiseen monttuun. Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun lapset hoksaavat syntyneen mutavellin...

Aurinkopenkissä ei mutavellistä ole tietoakaan. Siellä kukkii nyt komeimmin purppurapunalatva 'Phantom', joka on hieman matalampi kuin sen takana oleva "oikea" purppurapunalatva.

Mustilanhortensia kukkii aika vaisusti ja todella myöhään tänä vuonna, mutta esittelee sentään paria kukintoa. Kovasti koko puska on kuitenkin kasvanut tänä kesänä.

Syyshortensia 'Prim White' punastelee näin viehkosti. Hallat ovat pysyneet loitolla, joten hortensiakaunottaret ovat saaneet kukkia rauhassa.

Olen seuraillut tarkkaan viikonlopun sääennusteita, sillä alun perin näytti siltä, että puutarhapäiväksi suunnittelemastani lauantaista tuleekin siivous- ja pyykkipäivä. Ehkä äkäiset nyrkinheilutukset taivasta kohti ovat tuottaneet tulosta, sillä sademäärät ovat koko ajan pienentyneet ja rankimmat sateet näyttäisivät tämän hetken ennusteiden mukaan tulevan vasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Aion kuitenkin manata vielä lisää, jotta loputkin sateet ahtautuisivat samalle yölle tai siirtyisivät kokonaan ensi viikolle. Mietin tässä kovasti, keksisikö tälle postaukselle jonkun muun otsikon ja alkutekstit, sillä aiheesta eksyttiin aasinsiltoja myöten todella kauas. Ehkä se kuitenkin sallitaan jo tässä vaiheessa perjantai-iltaa. Viikonloppuja kaikille!

Ja hei, vielä on muutama päivä aikaa osallistua kukkasipuliarvontaan!