Antoisa iltapäivä

Tänään oli jännityksellä odottamani päivä: Puutarhahetki-blogin Tiiun järjestämä puutarhabloggaajien tapaaminen Kuopiossa. Ja vaikka tänään oli tilastollisesti vuoden harmain päivä, saatiin täällä Pohjois-Savossa nauttia kauniista auringonpaisteesta. Ensimmäisenä ohjelmassa oli jutustelua ja tutustelua ruokailun lomassa, minkä jälkeen menimme Kukkakauppa Cosmokseen katsomaan joulukukka-asetelmien tekoa.

Ensimmäinen asetelma oli perinteinen: joulunpunainen ja luonnonläheisillä materiaaleilla koristeltu.

Asetelmaan tulevat kasvit kastellaan hyvin ennen istutusta. Tässä kylvetetään hopealankaa.

Viimeisiä koristeita vielä.

Valmista tuli. Ammattilaiselta asetelman teko sujui käden käänteessä.

Pidän tästä joulutähden väristä enemmän kuin perinteisestä punaisesta.

Asetelman joka puolella on kaunista katsottavaa.

Kuusen käpyjä on tullut harvemmin käytettyä missään, mutta nehän näyttävät oikeastaan aika kivoille lumispraylla koristeltuna. Niiden alla olevat kepakot ovat kanelitankoja.

Kävyt ja hopealanka yhdistävät vaaleasävyisen korin asetelman kasveihin. Punaiset tonttulakit tuovat amarylliksen värin asetelman alaosaan.

 Toinen asetelma oli modernimpi: säihkyvä ja hopeinen.

Jouluasetelmankaan ei välttämättä tarvitse olla perinteisen näköinen eikä edes sisältää perinteisiä joulukukkia.

Toiselta suunnalta katsottuna näkymä ei ole ihan niin säihkyvä.

Jäkäläiset oksat tuovat ripauksen luonnollisuutta kaiken kimalluksen keskelle.

Mehikasvi säihkyy hopeisena. Jäkälä ja hopealanka tuovat röpelöistä tekstuuria.

Soma poro kimaltelee kilpaa koristepallojen kanssa.

Tillandsia eli ilmakasvi on ankkuroitu lehtien lomasta pujotellulla rautalangalla kiinni alustaan.

Kukkakaupassa kun oltiin, tuli toki ihasteltua asetelmien lisäksi muutakin.

Upeat puikkokämmekät nousivat syklaamien keskeltä.

Miksei viherkasvejakin voisi kasvattaa asetelman tapaan samassa ruukussa? Näissä on vuodenaikaan sopivasti koristeina jäkäläisiä oksia ja männynkäpyjä.

Suurkiitokset kukkakauppa Cosmokselle asetelmien teon esittelystä ja kaikista hyvistä vinkeistä ja ohjeista, mitä kannattaa asetelmaa tehdessä ottaa huomioon.

Oli todella mukava tavata Puutarhahetki-blogin Tiiu, Anniina Keijunkukkaset-blogista, Päivi Kottikärryn kääntöpiiriltä sekä Tuula Maalaiskaupungin pihasta. Kummasti sitä löysi puheenaiheita, vaikka emme kaikki tunteneetkaan toisiamme ennalta. Puheensorinaa ja naurua riitti ja ainakin minulle jäi tapaamisesta mukavat muistot. Toivottavasti nähdään vielä! Paljon kiitoksia myös Tiiulle tapaamisen järjestämisestä.

Vaaleanpunaista sifonkia

Nyt alkoi tekemään vastustamattomasti mieli katsella kärhöihanuuksia. Vuorossa on viime keväänä ostamani 'Hagley Hybrid', ja aiemmista kärhöesittelyistä tuttuun tapaan kaivelin taas netin syövereistä tietoa tästä suloisuudesta. 'Hagley Hybrid' on jalostettu Britanniassa n.1945 ja esitelty vuonna 1956. Sen vanhemmista ei ole tietoa. USA:ssa sitä kutsutaan nimellä 'Pink Chiffon', eli vaaleanpunainen sifonki.

Eikö tämä ballerina olekin suloinen <3

Terälehtien reunat ovat hienosti röyhelöiset. Väri on minusta pehmeän utuinen.

Sen jalostaja, Percy Picton (1904-1984), on ollut joitakin vuosia Hagley Hallia ympäröivän puiston pääpuutarhurina, joten en ehkä arvaa pahasti pieleen, jos tämä historiallinen rakennus on ollut vaikuttamassa kärhön nimeämiseen.

'Hagley Hybrid' parhaassa kukassaan. Tämä vaihe kesti harmillisen vähän aikaa, mutta suotakoon se anteeksi nuorelle kärhölle.

Jotkut vaaleanpunaisen sävyt riitelevät talomme punaisen seinänvärin kanssa, mutta minusta Hagleyn sävy sopii siihen aika hyvin.

Percy Picton oli puutarhurinuransa alkuvaiheilla Gravetye Manorissa tunnetun puutarhakirjailijan, William Robinsonin, puutarhurina. Tuolloin Gravetye Manorin pääpuutarhurina oli eräs Ernest Markham, joka tuli myöhemmin tunnetuksi kärhönkasvatustaidoistaan. Ehkä jollekin teistä saattaa olla tuttu esimerkiksi tarha-alppikärhö 'Markham's Pink'. Robinson oli kerännyt laajan kokoelman kärhöjä ympäri maailmaa ja myös Percy Picton joutui opettelemaan jokaisen kärhön nimen, alkuperän ja kuinka mitäkin kärhöä hoidetaan ja lisätään. Hän rakastui kärhöihin ja ne pysyivätkin hänen suosikkeinaan läpi elämän. Clematis on the Web -sivusto löytää kahdeksan hänen jalostamaansa kärhöä. Percy Pictonista löytyy todella pitkä, puutarhurinuraan keskittyvä elämänkerta täältä.

Kaunotar... <3

Osa postauksen kuvista on julkaistu aiemminkin, mutta ehkä se ei haittaa. Nuoresta kärhöstä ei kovin pitkäkestoista kukintaa vielä ensimmäisenä kesänään irronnut ja sitä tuli kuvattuakin loppujen lopuksi valitettavan vähän. Olisi mukava kuulla, mitä olette pitäneet tämäntyyppisistä kärhöesittelyistäni? Riittäisivätkö pelkät kuvat vai oletteko yhtä innokkaita tietämään kärhön historiasta ja taustasta kuin minä?

Iloista keskiviikkoiltaa!

Marraskuisen pihan kuulumisia

Pitkä tovi on vierähtänyt edellisistä pihakuvista. Nytpä pääsette näkemään meidän pihan marraskuista kauh... kauneutta.

Innostuin lainaamastani puutarhakirjasta kokeilemaan sammalpallojen tekoa. Jostain kumman syystä itselleni on hankala tyytyä mihinkään "pelkkään", vaan visio on aina haastavampi kuin mihin tekniset taidot ehkä riittäisivät. Niinpä sammalpalloasetelmaakin väkersin sormet kohmeessa pelkän katuvalon varassa, kun hämärä hiipi turhan nopeasti eikä hökötys pysynyt kasassa ilman pitelemistä sen aikaa, että olisin ehtinyt käydä laittamassa edes pihavalon päälle.

Vasemmanpuoleinen pallo jäi pikkuisen epämuodostuneeksi suoraan edestä katsottuna.

Rappusilta katsottuna kaikki ovat kauniin pyöreitä.

Puiden runkoina toimivat karahkat olen jemmannut talteen jo pari vuotta sitten, kun olivat mielestäni hienoja. Nyt ne pääsivät vihdoin hyötykäyttöön. Puiden sisustana on sanomalehteä, joka on narulla sidottu oksiin kiinni palloksi. Kolmen sanomalehtipallon päällystämiseen meni iso säkillinen sammalta, jonka olin käynyt aiemmin metsästä keräämässä (maanomistajan luvalla tietenkin).

Puuryhmä on sen verran kookas, että riittää itsekseenkin koristamaan oven vierustaa. Korkeutta asetelmalla on noin metrin verran.

Ruukkua ei pieni tuulenpuuska kaadakaan, sillä se on täytetty kivillä ja hiekalla. Sammalpuut ovat nimittäin sen verran painavia, ettei pelkkä hiekka olisi riittänyt pitämään niitä pystyssä. Pinnalla olevien kivien rakosiin työntelin kaikki pallojen tekemisessä irronneet pienet sammaltupsut. Pikkuisen täydennystä piti vielä nyppiä nurmikolta.

Puissa on sekaisin lähemmäs kymmentä erilaista sammalta. Se toi myös haastetta asetteluun, sillä sammalmattojen paksuudet vaihtelivat reilusta sentistä jopa yli viiteen senttiin.

Sammaltenkeruureissulla oli pakko poiketa katsomassa lehtikuusikkoa, jonka pohja muuttuu neulasten varistua hauskan oranssiksi.

Kokeilin myös Tuplasti terapiaa -blogista löytämäni risusiilin ohjetta. Lopputulos on pikkuisen mielipuolisen näköinen. Vinkiksi risutöistä innostuneille voin sanoa sen, että vuosi aiemmin kaadetun koivun sään armoilla olleet risut kelpaavat ainoastaan kompostin seosaineeksi :D 

Sekopääsiili jäi kyttäämään rappusten viereen.

Pihallamme kukkii oikeastaan enää keltaiset pensashanhikit ja nekin aika vaisusti. Joitain nuppuja löytyy belliksistä ja kirjokiurunkukasta. 

Näemmä se, mikä keväällä vihertää viimeisimpänä, koristaa myöhäisintä syksyä. Etupihan aikaisin vihertävät pensashanhikit ovat nimittäin karistaneet lehtensä jo ajat sitten. Toisaalta nämä saavat kuusikosta suojaa pakkasilta ja pysyvät ehkä senkin vuoksi pidempään vihreinä.

Viimeisiä kaunokaisten nuppuja.

Kirjokiurunkukan minimaalisen kokoiset nuput ovat häikäisevän sinisiä.

Metsänreunapenkki olisi aika ankea nyt ilman alppiruusua, lemmikkejä ja etualan lehtosinilatvaa.

Esikot ja helmililjat ovat alkaneet puskea uutta kasvua. Atsaleojen värikkäät silmut ovat pulleita. Toivottavasti sää kylmenisi ennen kuin ne alkavat kasvaa.

Esikko varjokujalla. Nuppuja ei onneksi vielä näkynyt.

Helmililjat kasvattavat komeat lehtitupsut melkein joka syksy. Ilmeisesti se ei kuitenkaan vaikuta kevään kukintaan.

Puistoatsalea 'Illusian' silmut ovat leiskuvan värisiä, kuin pieniä tulenliekkejä pimeässä syksyssä.

Pimeisiin syysiltoihin tarvitaan jo meilläkin edes jotain valoa. Luumutarhan 'Laatokan Helmi' sai valosarjan ja lyhdyt kynttilöitä. Etupihalle laitan valot vasta lähempänä joulukuuta, sillä niitä ei tule itse niin paljoa katseltua kuin takapihaa. Joulun lähestyessä on kuitenkin mukava laittaa valoja myös naapureiden silmäniloksi, näkyväthän heidän valonsa myös meille.

Tätä näkymää katsellaan olohuoneen sohvalla istuen. Ehkä jo ensi vuonna saa valoja ripustettua useampaankin luumupuuhun.

Leppoisaa uutta viikkoa!

Viisi puutarhamuistoa kesältä 2018

Sain Eevalta Viherrin-blogista Viisi parasta puutarhamuistoa edelliseltä kaudelta -haasteen. Sen on aloittanut Maatiaiskanasen elämää -blogin Hilu.

1. Päällimmäisenä mieleeni jäi lämpö ja aurinko. Niiden ansiosta saimme pitkän kasvukauden, joka ei ehkä Etelä-Suomessa niin poikkeuksellisen pitkältä tuntunut kuin täällä. Tuntui mahtavalta, että talven älytön lumimäärä hupeni kevään lämpöaallossa niin nopeasti, että jo toukokuun puolivälissä oli kurottu normaalin kevään aikataulu kiinni ja jopa pikkuisen edelle. Ja mikä parasta: kesä tuntui jatkuvan pitkälle syksyyn ja normaalit syyskelit alkoivat tulla vasta lokakuun lopulla.

Heinäkuun hellettä aurinkopenkissä ja kivikkorinteen yläpäässä.

2. Viime kesä oli meillä kivinen. Joka vuosi tulee jotain kivijuttuja tehtyä, mutta viime kesänä kiviä tuli pyöriteltyä ihan urakalla. Kiviprojekteja voit muistella esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.

Etupihan yleisilmeeseen tuli uskomaton muodonmuutos uudella kiveyksellä ja pensasryhmällä.

3. Parhaisiin muistoihin kuuluu myös se jatkuva lapionheilutus, minkä ansiosta sain puutarhassa aikaan todella suuria muutoksia. Nurmikko ja tuoksuvatukko pienenivät useilla neliöillä. Muutosten laajuuden näkee parhaiten ilmakuvista.

Vasemmalla kuva keväältä, oikealla viimeisin ilmakuva syyskuun lopulta. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna.

4. Kesäillat kuuluvat ihan ehdottomasti kesän parhaisiin muistoihin. Lapset pitävät päivän aikana sykkeet korkealla ja testaavat välillä hermojen kestävyyttä äärirajoille asti. Nautin suunnattomasti siitä hetkestä, kun he viimein nukkuvat tyytyväisinä sängyissään ja pääsen itse kiertelemään puutarhassa kesäillan pehmeässä hiljaisuudessa.

Belliksiä ilta-auringossa.

5. Pitkän kasvukauden ansiosta viime kesä oli myös kärhöjen kesä. Kaikki kärhöni ehtivät hyvin kukkia ja tehdä jopa siemeniä. Kärhöistä tuli myös postattua ahkerasti, täältä löydät koosteen, jossa kukkivat kaikki kärhöni. Olen tehnyt myös yksittäisiin lajikkeisiin keskittyviä postauksia, jotka löytää helpoimmin klikkaamalla kasviluettelot-välilehdeltä kunkin kärhön nimen kohdalta.

Etulalalla kesän kauneutta esittelee 'Piilu', taustalla 'Justa'.

Paras kesä moneen vuoteen! Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit:

Kruunu Vuokon Puutarhan Lumo -blogista
Sirkun Kukkia ja Haaveita -blogista
Tiiun Puutarhahetki-blogista

Haasteen säännöt:

Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tällä kaudella (siitä lähtien, kun esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).

Kerro postauksessa, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää -blogista.

Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.

Käy kirjoittamassa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin ”5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta”  -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.

Viehkeä valkoinen

Olen kerännyt kesän aikana talven kukkakaipuuta helpottamaan puutarhani kukkia värisarjaksi. Kesäkukat on jätetty pois, ettei lista paisu aivan mahdottomaksi. Tässä tulee sarjan ensimmäinen osa, jossa esittelen valkoisia kukkijoita.

Keväällä puutarhani ensimmäisiä valkoisia ihanuuksia ovat sipulikukat, valkovuokko ja tuomi.

Kevään ensimmäinen valkoinen kukka kuuluu 'Jeanne d'Arc' -krookukselle.

Tulppaani 'Exotic Emperor' kukkii tulppaaneistani ensimmäisenä.

'Exotic Emperorin' lopetellessa kukintansa aloittavat 'Thalia'-orkideanarsissit.

Valkovuokot aloittavat kukintansa meillä aikaisimmillaan äitienpäivän tienoilla ja jatkavat kesäkuun alkupuolelle asti.

Tuomen tuoksu ja kaunis kukinta kuuluu toukokuun odotetuimpiin hetkiin.

Kesäkuussa kukintavuoroon tulevat tonttiamme ympäröivät pihlajat, etupihan pensasryhmän pikkujasmikkeet sekä takapihalla kasvavat varjoliljat, valeangervot ja töyhtöangervo. Pensasryhmän kukintaa jatkavat pitkälle loppukesään pensashanhikki 'Creme Brule' ja mustilanhortensia.

Pihlajat kukkivat näin upeasti alkukesällä 2017. Viime kesänä eivät jaksaneet aukaista kuin muutamia kukintoja.

Kun pihlajat lopettelevat kukintaansa, aloittaa töyhtöangervo. Varjoliljat avaavat viehkeät kukkansa heti töyhtöangervon jälkeen.

Sulkavaleangervon huumaavasti tuoksuva kukinto ei jää huomaamatta.

Metsämansikantuoksuinen pikkujasmike.

Mustilanhortensia.

Pensashanhikki 'Creme Brule'.

Kivikkorinteessä ihastuttavat hopeahärkin valkoinen kukkapilvi sekä valkomaksaruohon pitsimäiset kukinnot.

Hopeahärkki nauttii kuivuudesta ja auringonpaahteesta.

Valkomaksaruohon koristearvo on enemmän punakirjavassa kasvustossa, mutta kyllä nämä kukinnotkin ovat suloisia.

Loppukesällä olohuoneen ikkunan alla kukkivat kuunliljat sekä jaloangervot. Samaan aikaan kärhökaari-penkissä kukkii valkea syysleimu. Luumutarhassa ihastuttaa valkoisella kukkapilvellään ja ihanalla tuoksullaan mantsuriankärhö.

Jaloangervo 'Brautschleier'.

Komeasinikuunlilja 'Elegans'.

Syysleimut kukkivat viime kesänä komeasti.

Haaveilin mantsuriankärhöstä monta vuotta. Tänä vuonna sen kukkapilvi oli aika minimaalisen kokoinen, mutta ehkä ensi vuonna se on jo pienen poutapilvenhattaran kokoinen.

Tässä oli osa puutarhani valkoisista kukkijoista. Seuraavassa värisarjan postauksessa on vuorossa marraskuun pimeyteen valoa tuova keltainen. Ihanaa alkuviikkoa!