Syksyä

Syyshortensia 'Vanille Fraise'

Syksy on jo selvästi saapunut. Puut alkavat saada ruskavärejä ja yöt lähennellä pakkaslukemia. Syyshortensiat ovat nyt minusta kauneimmillaan, kun kukinnoista osa on vielä valkoisia ja osa vaaleanpunaisia. Vielä ei ole ollut hallaöitä meillä mutta ei ole kauaksi jäänyt. Plussakelin ja satunnaisten poutapäivien ansiosta ihan joka kasvi ei ole vielä ruskettunut, vaikka selvästi joissain kasveissa jo näkyykin kaikenmaailman sienitautien merkkejä. 

Punahatut kukkivat komeimmillaan ja syysasteritkin aidan edessä aloittelevat.

Syysasteri 'Patricia Ballard' on aloittanut minusta kukinnan joka vuosi edellistä aikaisemmin. Puska on selvästi kotiutunut paikalleen nyt kun minäkään en ole kokenut tarpeelliseksi sitä siirrellä paikasta toiseen joka vuosi. Tukea se saa aidasta ja mustilanhortensiasta, ensi kesänä vasen reunakin on tuettu, kun pieni purppurapunalatva -latvion jakopala asterin vieressä kasvaa kookkaammaksi. Kuvan etualalla näkyy hieman mustatäpläisiä pioninlehtiä, vaikka kuinka koetin kuvakulman rajata niin, etteivät ne näkyisi. Kovin rumiksi ovat kaikki pionit tänä syksynä menneet. Luultavasti niissä on joku kosteasta säästä innostunut sienitauti. Leikkaan varret varmuuden vuoksi kompostiin kunhan joudan.

Törmäkatkero kukkii kauniisti.

Siirsin elokuun alussa törmäkatkeron aurinkopenkin reunasta lähemmäs puistoatsalea 'Illusiaa'. Jos katkero ei näkynyt edelliseltä paikalta ikkunoihin, niin ei se näy uudeltakaan sen paremmin. Siellä sillä on vain enemmän tilaa kasvaa peittäväksi matoksi, kun se tuollainen maata pitkin mönkijä näyttää olevan. Ei tarvitse minunkaan pelätä, että pisimmät versonkärjet kukkineen joutuvat ruohonleikkurin kitaan. Ensimmäistä kertaa katkero on innostunut kukkimaan noin runsaasti ja aikaisin. Tai eihän nyt ole kovin aikaista, olen itse vain myöhässä. Kuva kun on otettu jo 26.8. Aikaisempien syksyjen perusteella katkero kukkii helposti talven tuloon saakka.

Kutsumaton vieras luumutarhassa.

Nuori rusakko on ottanut puutarhani vähän turhan mieluisaksi oleskelupaikaksi. Monta kertaa kotiin tullessani pitkäkorva on istunut kadun päässä tai kivikkorinteessä ja mönkinyt aidan ali puutarhan puolelle. Jos olen onnistunut hätistämään sen naapurin pihalle, se kiertää pienen lenkin ja ilmestyy kohta takapihalle, jossa se aivan tottuneesti pomppii nuotiopaikan läpi kivipolkuja pitkin liiterin luokse. Sieltäkään se ei loiki hätistettäessä metsään, vaan pinkoo sivupihalta kärhökaaripenkin läpi marjapensasalueelle ja jää sinne odottamaan, saisiko vihdoin olla rauhassa. Raivostuttava otus! Toistaiseksi se ei ole syönyt mitään arvokasta mutta suunnittelin jo verkottavani pian vähintään japaninverivaahteran, jotta pitkäkorva ei mussuttaisi ainakaan siitä yhtäkään oksankärkeä.

Tomaatit pelastettu kylmältä.

Tomaatit amppelitomaatteja lukuunottamatta joutuivat kestämään yhden kylmän yön. Illalla ei vaikuttanut siltä, että olisi tulossa kovinkaan kylmää mutta aamulla mittari näytti vain kahta astetta. Harso ja autotallin seinä olivat onneksi suojanneet sen verran, että tomaateille ei ollut käynyt kuinkaan. Seuraavana iltana kävin sitten keräämässä töiden jälkeen kaikki vähänkään värittymään alkaneet tertut sisälle ja tulihan niitä aikamoinen kasa. Täysin vihreät, nuoremmannäköiset tertut jätin vielä puskiin kiinni ihan jo siitäkin syystä, etten saanut tuotua yhtään enempää. Koppa ja kädet olivat jo ihan täynnä tomaatteja. Kunhan lipaston päällys vähän tyhjenee, kerään loput sisälle kypsyteltäviksi.

Eteisessä amppelitomaatit alkavat olla kaikkensa antaneita.

Pelastin ulkoeteiseen jo ajat sitten amppelitomaatit. Yksi niistä saikin jo koko satonsa kypsäksi mutta kaksi viimeistä vielä roikkuu eteisen ikkunoilla. Tomaatteja tuli tänä vuonna mukavan runsaasti eivätkä tauditkaan vaivanneet. Vähän turhan myöhään vain kaikki aloittivat satonsa kypsyttelyn. En edes tiedä, miksi kypsyminen kesti niin kauan. Tomaatit kukkivat ihan normaaliin aikaan ja pölytyskin onnistui. Raakileet vain kasvoivat todella hitaasti ja alkoivat punertua vasta myöhään elokuussa. Sitten kun satoa vihdoin rupesi kypsymään, sitä olisi tullut ihan rysäyksellä, jos lämmintä olisi vain riittänyt.

Suklaakakkua ja vadelmajäätelöä?

Kaiken muun kiireen ohella täällä on herkuteltukin. Meillä on ollut ystäväperheen kanssa tapana pitää illanistujaisia, joissa isäntäväki tekee alku- ja pääruuan ja vieraat tuovat jälkiruuan. Perheet eivät tietenkään tiedä toistensa menuista etukäteen mitään. Olimme heillä kylässä viikonloppuna ja veimme jälkiruuaksi itse tehtyä jäätelöä, kakkua ja marenkimurusia. Sattuipa vain käymään niin hauskasti, että ystäväperheen alkuruuan pääraaka-aine oli kesäkurpitsa ja pääruuassa oli punajuuri keskeisessä roolissa. Itse taas olin tunkenut suklaakakkuun kesäkurpitsaa ja maustanut jäätelön punajuurisoseella. Moisesta ajatustenluvusta riitti hupia kerrakseen.

Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' alkaa päästä kukinnassaan vauhtiin.

Tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE ('Zoprika') on kukkinut jo pitkään.

Tarhaviinikärhö 'Justa' kukkii myös runsaasti.

Päivän kärhöksi pääsi tällä kertaa 'Justa'. Kärhöjä on vielä montakin kauniisti kukassa, vaikka ainoastaan kolme pääsikin nyt esille. Tai kolme ja puoli, sillä 'Justan' kuvasta kurkkii muutama 'The Presidentin' kukka. Ajattelin vain tällä kertaa rajata kärhökuvat näihin kärhökaaripenkin pienempikukkaisiin kärhöihin. 'Justa' kukki vähän vaisusti viime kesänä mutta tänä vuonna se on ollut aikalailla entisellään. Sen kukat ovat vain hajaantuneet kärhöportin kahdelle puolelle ja isommat kaverit meinaavat tunkea päälle, joten koko kukkapaljous ei pääse kerralla kuviin. Tyydymme siis söpöön kuvaan kärhön latvaosista.