Valkosipulishow

Nyt tuli aika tarkistaa, kannattiko viime syksyn valkosipulien lajittelurumba ja kuinka valkosipulisato muutenkin onnistui. Nosto kyllä viivästyi vähän turhan paljon, sillä joistakin sipuleista olivat kynnet alkaneet jo erkautua toisistaan ja kuoret repeillä. Olisi pitänyt ottautua asialle vähintään viikkoa aikaisemmin, mielellään jopa heinäkuun loppupuolella. Laitan tämän ensi vuotta varten muistiin. Toinen muistettava asia on istuttaa valkosipulit jo syyskuun lopulla eikä vasta lokakuun puolivälissä niin kuin tein viime vuonna.

Valkosipulisato putsaamista odottamassa (paitsi oikean alanurkan sipulit on putsattu jo).

Nostin valkosipulit muutama päivä sitten mutta vasta eilen ehdin perkaamaan niistä huonot kuoret ja lehdet pois. Tällä viikolla onkin ollut niin sateista, että mukavampi oli auringonpaisteessa, joskin hieman koleassa säässä perata valkkareita. Asetuin sipulilaatikkoineni autotallin seinustalle, missä olin edes vähän tuulensuojassa.

Näiden piti olla erityisen tummanpunaisia.

Viime syksynä istuttelin itusilmuista kasvatettuja, muista poikkeavan värisiä kynsiä omiin riveihinsä. Tarkoitus oli seurata, kasvaako niistä saman värisiä sipuleita. Istutettavana oli pari todella tummapunaista valkosipulia, jotka maistuivat hyvin ärhäkältä. Kuten kuvasta näkyy, kynnet eivät tuottaneet sen punaisempia sipuleita kuin muutkaan. Pienemmissä oli enemmän punerrusta kuin kahdessa suurimmassa mutta tuskinpa sillä on värin suhteeen suurempaa merkitystä. Olisiko sitten jokin viime kesän kasvuolosuhteissa aiheuttanut emosipuleille poikkeuksellisen paljon punaista pigmenttiä?

Valkoisia pieniä ja verrokkina yksi keskikokoinen "normaali".

Viime kesänä löytyi myös toinen hyvin poikkeava värimuoto, nimittäin puhtaan valkoinen. Sen kynnet paljastuivat vasta istutusvaiheessa söpön vaaleanpunaisiksi, mikä oli todellinen superyllätys. Punaisista poiketen nämä valkoiset kynnet tekivät tismalleen emosipulien värisiä sipuleita. Jokainen oli jo ennen uloimmaisten kuorien irrottamista hyvin vaalea ilman punaisen häivähdystäkään, ja putsauksen jälkeen laatikossa oli elegantin luunvalkoisia valkosipuleita. Kynsien lopullinen väri paljastuu sitten kun sipulit on kuivatettu. Kovin pieniksi vain jäivät nämä eleganttiuden huipentumat mutta pieniä olivat viime syksyn kynnetkin. Tänä vuonna valikoin näistä isoimmat kynnet maahan istuttettavaksi, jolloin ensi kesän sadonkin pitäisi olla kookkaampaa. Ainakin viime vuonna nämä valkoiset olivat maultaan kaikista lempeimpiä.

Valkoiset ja oikealla 'Messidorit'.

'Messidoria' hankin pari vuotta sitten mutta menin heti alkuunsa sekoittamaan istutusmuistiinpanoni ja talvitappioitakin tuli. Viime kesänä yritin parhaani mukaan seurata, missä rivissä kasvaa minkäkin tyyppistä sipulia ja löysin pari mielestäni varmaa 'Messidoria'. Arvioni osui oikeaan, sillä niistä riveistä kasvoi selvästi erilaisia valkosipuleita. Ihan alkukaudesta eroa ei juurikaan huomannut mutta varsien kasvaessa korkeammiksi 'Messidorit' tuntuivat selvästi "huojuvaisemmilta" kuin vanhat Aleksandrana pitämäni valkosipulit. Siinä missä Aleksandran jäykät varret sojottivat vielä muutama päivä nostonkin jälkeen tikkusuorina, 'Messidorit' voisi kuvitella aivan hyvin letittävänsä siistille palmikolle. Eron taipuisuudessa näkee vaikkapa tämän jutun aloituskuvasta. Loppukesästä melkein jokainen 'Messidor' rupesi kehittämään varteensa epämääräisiä molluskoita, joiden opin olevan itusipuleita. Tyypillistä tälle lajikkeelle. Sipuleita nostaessa yhdestä paljastui samanlainen möllykkä aivan sipulin päältä. Samanlainen tapaus ilmeisesti sekin, sijainti vain oli eri kuin noissa muissa. 

"Barbapapa"-'Messidor', eli sipuli alla, kehittyvä itusipulirypäs päällä.

Ja tässä sama ilmiö Aleksandralla, itusipulit vain pidemmälle kehittyneitä.

Äskeisen kuvan sipuli teki kesällä erikoisesti kaksi skeippiä, jotka nappasin pois samaan aikaan kuin kaikilta muiltakin. Sen jälkeen se alkoi kasvattaa jäljelle jääneisiin tynkiin noita itusipuleita. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun tämän kannan valkosipulit tekevät mitään poikkeuksellista. Se on ollut hyvin varma kasvatettava ja kasvanut vuodesta toiseen samalla tyylillä. Mahdollisesti tämän sipulin kohdalle onkin sattunut joku poikkeustilanne tai vaurio, joka on saanut sen villiintymään. Itse raapi (=se valkosipuli siellä varren ja juurien välissä) oli kuitenkin suurehko, joten sen kokoon maanpäälliset kasvun kummallisuudet eivät vaikuttaneet.

Syötäväksi kuivatettavia 'Messidoreja' vasemmalla ja epävarmoja tapauksia oikealla.

"Ehkä Messidor" -riveistä paljastui kookkaita sipuleita, jotka tekivät tanakat varret. Siinä missä varmoilla 'Messidoreilla' pienehköjä kynsiä kasvoi tiheässä ja jopa kerroksittain, näissä tuntui olevan isoja kynsiä enimmäkseen siististi varren ympärillä yhdessä rivissä. Sipulin malli siis viittasi enemmän Aleksandraan. Näitä en aio istuttaa maahan, vaan ne syödään talven mittaan. Aion pitää ne kuitenkin vähän erillään muista siltä varalta, että voin vielä tarkistaa arvioni ruuanlaittovaiheessa. 'Messidorin' kun pitäisi olla maultaan miedompi kuin sen vanhan lajikkeeni, joka on varsin voimakasarominen.

Iso Aleksandra-oletettu ja kaksi luultavasti Marjattaa.

Marjatat ovat peräisin isännän edesmenneen tädin kasvimaalta ja ne ovat ilmeisesti alkujaan jotain vanhempaa suomalaista kantaa. Valitettavasti nekin sekoittuivat toissa syksyn muistiinpanovirheiden takia ja niitä ei kasvutavan perusteella pysty erottamaan Aleksandrasta. Raapia tarkastelemalla pieniä eroja kuitenkin löytyy. Siinä missä Aleksandra tekee vähän mutta järjettömän suuria kynsiä, Marjatalla kynsiä on enemmän. Kuvasta ei erotu, mutta käsin tunnustelemalla noissa pienemmissä raapeissa tuntui olevan ainakin seitsemän, ehkä jopa kahdeksan kynttä, verrokissa näkee selvästi kynsiä olevan vain viisi. Marjatta-valkkarin kuorissa voi myös olla enemmän ruskeaa väriä mutta se ei ole varma tuntomerkki. Tänä vuonna uloimmissa kuorissa oli vain hienoinen aavistus rusehtavampia viiruja punaisten joukossa.

Luotettava Aleksandra teki jättikokoisia sipuleita.

Sittenpä Aleksandraan. Olen hiljattain alkanut seurata Valkosipulin maailma -blogia ja opin sieltä, että Aleksandra-nimen alta voi löytyä monia eri lajikkeita ja useita kasvuryhmiä. Aleksandra-nimistä lajiketta ei ole edes olemassa ja arvaatte varmaan, mikä kriisi siitä tällaiselle nimi kaikille -ihmiselle meinasi tulla. Onneksi sain samalla helpotusta tiedonjanon tuskaani oppimalla, että valkosipuleilla on erilaisia kasvuryhmiä. Tämä Aleksandrana yli kymmenen vuotta pitämäni valkkari kuuluu melko varmasti rokaleiden kasvuryhmään. Varsinainen "roikale" se onkin, kun katsoo raapien kokoa eikä varsistokaan mikään pieni ole. Maan päällä tönötti loppukesällä vähintään 80-senttisiä varsia, vaikka niistä oli skeipit napsittu jo kesällä pois. Niiden kanssa pituutta olisi ollut varmasti reippaasti yli metrin. Kunnioitettavasta mitastaan huolimatta varret pysyvät aina napakasti pystyssä. Aion kutsua näitä paremman nimen puutteessa edelleen Aleksandroiksi kunnes niille löytyy oikeampi nimi. Tai löytyneekö koskaan, sillä kasvatin nämä aikoinaan kirpparilta ostamistani itusilmutaimista.

Isoimmalla raapilla oli melkoisesti ympärysmittaa. Taustalla lisää jättejä.

Ja loppuun vielä lukuja tämän vuoden valkosipulisadosta. Istutin syksyllä 65 kynttä, joista kaikki lopulta lähtivät kasvuun. Kesän aikana penkistä syötiin neljä valkosipulia, joten nostettavaksi jäi 61 (kukkapenkeistä löytyneet valkosipulit syötiin ensimmäisinä eikä niitä ole näissä laskuissa mukana). Nyt nostetuista sipuleista isoja oli 33 ja pieniä 13. Isoiksi laskin ympärysmitaltaan suunnilleen 16cm:n ylittävät mutta joukossa oli kiitettävän paljon 20 sentin tienoilla keikkuvia jättejä. 20 priimakuntoista otin erilleen talven varalle kuivattavaksi, 21 "lajikevarmaa" sipulia (=valkea, 'Messidor', Marjatta sekä Aleksandra) on erillään odottamassa maahan istuttamista. Kaikkia kynsiä en niistäkään istuta maahan, vaan ylimääräiset menevät ruuanlaittoon. Valitettavasti loput 20 valkosipulia oli tavalla tai toisella vikuuntuneita ja ne menevät ihan ensimmäisinä keittiötarpeiksi. Muutamalla "vika" oli vain liian myöhäisen noston takia ehjien kuorikerrosten puuttuminen mutta suurimpaan osaan oli eksynyt sipulikärpänen ja toukat olivat kaivelleet joko niiden varsia tai joistakin itse kynsiäkin. Toukkaiset varret leikkasin pois ja talloin kivilaatan päällä littanaksi ennen kuin laitoin lämpökompostoriin. Joka vuosi löytyy pari sipulikärpäsen vaivaamaa valkkaria mutta tänä vuonna niitä oli erityisen paljon. Harmillista, mutta sanoisin silti valkosipulisadon onnistuneen tänä vuonna erinomaisesti.

Loistokärhö 'Rouge Cardinal'.

Päivän kärhöksi pääsee komeasti jo pitkään kukkinut loistokärhö 'Rouge Cardinal'. Se on kärhöistäni lähinnä valkosipulipenkkiä ja ansaitsi siitäkin syystä päästä mukaan juuri tähän postaukseen.