sunnuntai 7. kesäkuuta 2026

Söpöt, uudet ja sinnikkäät

Jutun juurta löytyisi puutarhasta nyt vaikka miten paljon. Iskee suorastaan valinnan vaikeus, kun yrittää päättää, mihin keskittyisi. Varmaan tuttua meille kaikille. Koska lukuisista kottikärryllisistä kitkettyjä voikukkia, rönsyleinikkejä ja lemmikkejä ei saa sen parempaa juttua kuin valvatin ja juolavehnän juurista, päätin koota muutamasta sieltä täältä räpsitystä otoksesta jonkinlaisen silppusalaatin. Otsikoinnistahan se on vain kiinni, eikös vain?

Tästä kuvasta tuli aika söpö minusta.
Tänä vuonna on selvästi valkoisten lemmikkien kukoistuskausi. Ehkä se johtuu siitä, että olen kiskonut joka vuosi eniten sinisiä pois. Valkoiset eivät kasva niin korkeiksi kuin siniset, joten ne eivät myöskään kuihtuessaan hautaa ihan kaikkea mustanruskeankirjavan massan alle. Pörriäiset näyttävät viihtyvän runsaissa lemmikkikasvustoissa, olipa kukan väri mikä hyvänsä. Kuvaan pääsi ihan tavallinen tarhamehiläinen mutta kimalaiset ja kukkakärpäsetkin näyttävät tykkäävän lemmikkien mesitarjonnasta. 
Tulppaani 'Hilde' on ehdottomasti söpö.
'Hilde' hukkui viime kesänä lemmikkien ja kurjenpolvien sekaan. Kaivoin sipulit kukinnan jälkeen kivikkorinteeseen kaukasianmaksaruohojen väliin mutta ainoastaan yksi niistä suostui kukkimaan. En ole varma, olivatko muut edes lähteneet kasvuun. Kapeita lehtiä ei ole kovin helppo erottaa muiden alueella kasvavien kevätkukkijoiden lehdistä.
Sinikämmen 'Alba'.
Melko tarkalleen viisi vuotta sitten ihan pikkuruisena siementaimena ostettu sinikämmen ei ehkä kuulu enää kategoriaan 'uudet' mutta ainakin se on uudehko. Söpö-vaihekin taitaa olla tämänkokoiselta kasvilta jo mennyt vähän ohi mutta pakko oli laittaa siitä edes yksi kuva. Niin paljon ihastusta se on nyt herättänyt kukkiessaan palloesikoiden takana. Ensimmäinen kukinta oli kaksi vuotta istutuksen jälkeen ja se on ollut joka vuosi entistä komeampi. Kukkia on hauskasti ihan alhaalta ylös asti.
Uusi? Kyllä! Söpö? Ehdottomasti!! Sinnikäs? Toivottavasti.
Paikallisen taimiston mainoksessa oli toukokuussa -30% etukuponki puuvartisesta tai köynnöksestä. Kärhöhyllystä ei ihan supermieluisaa uutuutta silloin löytynyt, joten kiersin pensasosaston läpi. Sieltä kaikkien muiden kasvien seasta silmiini osui verijapaninvaahtera 'Atropurpureum'. Sen perään olen kuolannut hirmuisen monta vuotta mutta onnistunut aina vastustamaan kiusausta. Nyt ei pystynyt. Taimi oli täydellinen, etukuponki poltteli taskussa ja takapihalta oli juuri kaadettu 'Viipurin punaluumun' jämä pois. Tontin suojaisin kohta oli siis tyhjillään.
Onnea ja pitkää ikää, vaahtera!
Varmintahan olisi näillä korkeuksilla talvettaa tällainen ihanuus kellarissa mutta päätin nyt ottaa riskin. Puut, pensaat ja rakennukset suojaavat vaahteraa tuulilta, kevätaurinko ei osu tuohon kohtaan kunnolla, maa viettää alaspäin, multa on muhevaa mutta ei savista ja vaahtera näkyy vielä olohuoneen ikkunastakin. Taimella on kesä aikaa juurtua, aion ehdottomasti muistaa antaa sille syyslannoitteen jo heinäkuun loppupuolella ja tarvittaessa hankkia pakkaspeitettäkin talvisuojaksi. Jossain sille luvattiin -18 asteen pakkasenkestoa ja nyt kun on ollut muutama vähäluminen talvi, niin jospa lumisuojaakin tulisi vaihteeksi kunnolla. Vaahteran alle jäi muutama ennestään paikalla ollut punalehtinen keijunkukka mutta siirsin niiden kaveriksi vaalean haltiankukan ja kaksi hempeän vaaleanpunaista esikkoa. Ruohosilppua tuli ohuelti katteeksi kun luumupuun juurakon kaivamisen jäljiltä jäi niin paljon paljasta multapintaa. Muuta lannoitusta en vaahteralle laittanut, jotta se ei innostuisi kasvamaan liian vauhdikkaasti.
Nimetön narsissi, jolla oli kukinnan aluksi vaaleankeltainen torvi.
Jokainen narsissikärpäsen toukilta selvinnyt narsissi tällä tontilla ansaitsee sinnikkyysmaininnan. Peittokurjenpolvi 'Biokovo' lienee harhauttanut narsissikärpäsiä sen verran, että yksinäinen narsissi oli jäänyt huomaamatta. Jospa ensi vuonna kukkiakin olisi enemmän. Takapihalta kuunliljojen seasta löytyi myös kaksi 'Replete'-mätästä mutta ne ehtivät jo kukkia. Enempää ei takapihan puolelta narsisseja löytynyt. Aurinkopenkistä löysin kaksi pientä mätästä 'Starlight Sensationia' niiden toukokuun alkupuolella kukkineiden tetejen lisäksi. Aika surkeaa siihen nähden, miten paljon narsisseja olen tälle tontille istuttanut.
'Recurvus' on hengissä myös.
'Recurvus' on sekä hengissä että tuplannut kukkamääränsä sitten viime kesän. En osaa edes veikata, miten se on selvinnyt narsissikärpäsiltä, sillä mitään ei kasva heti näiden vieressä vielä tähän aikaan kesästä. Melkein metrin päässä oleva pioni tuskin antaa sille "hajusuojaa" kärpäsiltä kun ei se ole auttanut aurinkopenkissäkään. Ehkä kärpäset eivät sitten vain ole sattuneet liikkumaan juuri tuolla suunnalla. Yksi 'Thalia'-mätäskin kukkii reilun parin metrin päässä 'Recurvuksista'. Narsissien kukkaloistoa ei siis ole tällä tontilla näkyvissä mutta onpahan edes pari yksittäistä kukkaa kun oikein perusteellisesti etsii.
Kompostista löytyi sinnikkäitä.
Ritarinkukkien sielunelämää saa kyllä ihmetellä ihan jatkuvasti. Uuteen jälkikompostoriin jo ajat sitten viskattu ritarinkukka tuli minulle joulun aikaan. Se oli istutettu kaulaansa myöten märkään turpeeseen ja kuihdutti kolmesta kukkavanastaan kaksi. Kolmas piti pelastaa maljakkoon, sillä sen tyvi oli pehmentynyt. Sipulin kyljet olivat punaisen ja harmaanvihreän kirjavat ja sipuli pehmeä, joten se sai suoraan kompostituomion. Pikakompostori taisi olla jäässä siihen aikaan, joten sipuli jäi muovisäkissä ulkoeteiseen ja kulkeutui siitä aikanaan ulkovarastoon ja uuteen jälkikompostoriin huhtikuun lopussa. Nyt tuli sitten mieleen vähän möyhäistä jälkikompostoria ja tarkistaa, voisiko sinne istuttaa kesäkurpitsan taimen lähiaikoina. Mitäpä muutakaan sieltä tuli vastaan kuin kasvuun lähtenyt ritarinkukka.
Sivusipulilla oli jo omiakin juuria.
Emosipuli oli kompostorissa kiinteytynyt eikä siinä ollut enää juurikaan epämääräisiä homeläikkiä. Punaista näkyi hieman siellä sun täällä, joten päätin sulloa sen lapiolla murjottuna syvemmälle kompostoriin ja ottaa ainoastaan sivusipulin talteen. Saakoon se nyt mahdollisuuden. Istutin kaikki ritarinkukkani, myös tämän uuden pienokaisen, pitkään parvekelaatikkoon kesäksi. Kesäajan lannoitus ja kastelu kun tuppaa minulta aina välillä unohtumaan, niin nyt ritareilla on edes vähän paremmat mahdollisuudet saada tasaisempaa kosteutta ja kasvaa kokoa. Laatikon pohjalle laitoin pari senttiä lecasoraa ja kevensin sillä myös vähän multaakin.
Pikkuinen ihan vasemmalla nurkassa. Ulkoeteiseen ei pitäisi narsissikärpästen eksyä.
Vanhoista ritareista muut ovat ihan hyvin kasvussa mutta valkoinen kerrannainen (toinen oikealta) ei vain meinaa jaksaa. Nyt kun vertasin sen kuvia parin kuukauden takaiseen, niin juuria oli kuitenkin kasvanut ihan pikkuisen lisää. Sivusipulin ainokainen lehti ei ole venynyt eikä virunut mihinkään suuntaan mutta ehkä se siitä. Mielessä kävi myös, että olisiko tällekin ritarille pitänyt tarjoilla ensin köllöttelyä keväällä ulkovaraston kylmyydessä ja sitten kompostikokemusta. Se kun näyttää selvästi herättävän kasvuhalut. Laitanpa muistiin, kuinka jatkossa näiden kanssa toimitaan.

12 kommenttia:

  1. Vaikea tuollaista verijapaninvaahterakaunotarta olisi vastustaa. Toivotan sille reipasta kasvua ja pitkää ikää. Aivan ihana.
    Huomasin itsekin, että tänä vuonna on paljon valkoisia lemmikkejä. Jotenkin lemmikkien kukinta näyttää menneen nopeasti ohi. Tai sitten kaikki on niin runsasta ja kukkaisaa, ettei yksittäisiä kasveja ennätä kovin tarkkaan huomioida.
    Valkoinen sinikämmen on varsin edustava kukkiessaan purppuraisten palloesikoiden kehystämänä.
    Olet kyllä varsinainen "kukkasipuliexpertti", kun jaksat noiden amaryllistenkin kanssa touhuta. Ilman muuta ne kiittävät sinua huomiosta. Toivon mukaan kukkivat taas joulun aikaan.
    Kivaa kesäkuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitkään olen verijapaninvaahterasta haaveillut, että nyt ei pystynyt vastustamaan kiusausta. Olin jo antanut itselleni luvan hankkia sellaisen, jos sattuu tulemaan vaikka syysaleissa vastaan halvalla. Ei tuo nyt ihan pilkkahinnalla mennyt mutta -30% oli jo sen verran pois lähtöhinnasta, että raskin noin hyvännäköisen taimen ostaa.
      Käytin tänään useamman tunnin lemmikkien kitkemiseen. Luulin, että niiden kukinta olisi vasta kunnolla päässyt vauhtiin mutta yllättävän paljon sieltä jo löytyi kehittymässä olevia siemeniä. Todella nopeasti oli kukinta edennyt.
      Taitaa olla tämä minun "experttiyteni" enemmänkin sarja epäonnistumisia, joita yritän kääntää konstilla millä hyvänsä onnistumisen puolelle. Tulee ainakin kokemusta, jos ei muuta. Toivon kyllä, että edes nuo kolme kunnolla kasvun vauhtiin päässyttä ritaria kiittää kukkimalla joskus. Mieluummin tietysti kaikki viisi.
      Kiitos! Kivaa kesäkuun alkua myös sinulle!

      Poista
    2. Puutarha- ja muissa kasviasioissa epäonnistumiset ovat ihan arkea. Niitä osaa jopa odottaa ja niihin suhtautua useimmiten ilman suuria tunteita. Kokemustahan niistä karttuu, toisinaan pysyväksi jääviä käytäntöjä ja hyödyllistä oppimista. Harva meistä on mestari heti alussa. Ehkä ei kukaan. Arvostan sinnikkäitä kokeilujasi ja sitä, kuinka jaat oppimasi meille muille. Suurkiitos!

      Poista
    3. Näinhän se on, kokeilemalla oppii. Toivottavasti joku saa näistä kokeiluistani irti jotain ja ehkä välttää myös tekemästä samoja virheitä.

      Poista
  2. Silppusalaatti kuulostaa minusta oikein hyvältä! Kiva kuulla vähän kaikkien kasvien kuulumisia.
    Minulle lemmikki on rikkaruoho ja kiskon yleensä kaikki eteeni sattuneet ylös. Kauhea sanoa näin, mutta totta se on🫣
    Minä ostin muutamia vuosia sitten valkoisen sinikämmenen, joka olikin sitten sininen. Minulla on toinenkin taimi, mutta en yhtään muista hankinko viime kesänä jostain valkoisen (oletetun). Kirjanpitoni ei oikein ole pysynyt ajantasalla. Aika näyttää!
    Komea on verijapaninvaahtera. Toivottavasti meidän talvi on sille armollinen. Sillä on tosi upea väritys!
    Ihan naurattaa nämä ritarinkukkaseikkailusi. Tulee kotoisa olo, kun muistelee omia veivailuja niiden kanssa. Tuntuu, että komposti on jonkinsortin piristysruiske noille sipuleille😂Komeat ovat ritarisi rivissä tuossa ruukussa! Mukava nähdä mitä kaikista ritareista tuleekaan?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en anna armoa peltolemmikeille mutta nämä puistolemmikit saavat tiettyjä vapauksia. Tänään revin niitä armottomasti kompostiin kottikärryllisen toisensa jälkeen. Yritän nyt vähentää niiden määrää sellaisilta alueilta, joissa alkaa jo olla muuten riittävän peittävä kasvillisuus.
      Minulta puuttuu vielä sininen sinikämmen. Valkoinen on ollut niin positiivinen tuttavuus, että saatanpa joskus hankkia sinisenkin. Jospa se sinun toinen taimesi olisi sitten valkoinen kun ensimmäinen meni hutiksi.
      Armollinen talvi olisi vaihteeksi hyvä, niin saisi japaninvaahtera vahvistua riittävästi kestämään ankarampiakin talvia. Olen ihan lääpälläni sen väriin ja oikein odotan, millainen se onkaan syysasussa. Muuten en kyllä syksyä odota ollenkaan.
      Kompostituomio taitaa toimia aika monen kasvin kanssa. Talven yli paljasjuurisena puutarhakompostin päällä maannut mongolianvaahterakin on sen jälkeen selvinnyt monta vuotta maahan istutettuna, vaikka paleltui ennen kompostituomiota joka talvi lumirajan yläpuolelta. Jospa ritarikin nyt osoittaisi olevansa säästämisen arvoinen, kun annoin sille armoa ja pelastin muiden mukaan. Toivottavasti se kertoisi myös muille, että nyt olisi parempi kasvaa vähintään appelsiinin kokoiseksi ja kukkia mahdollisimman komeasti tai viskaan nekin kompostoriin.

      Poista
  3. Lemmikkikuva on oikein suloinen. Meilläkin lemmikit kukkivat monin paikoin, myös valkoiset. Kohta, kukkien kuivuttua, niitä täytyy ryhtyä repimään pois. Onnittelut hienosta verijapaninvaahterasta, se on oikein kaunis! Toivottavasti se viihtyy tuossa suojaisassa paikassa, jonne sen istutit. Minä talvetin omani hevostallissa ja se on tehnyt kauniit uudet lehdet. Olen helpottunut, että ensimmäiset talvetukseni hevostallissa onnistuivat niin hyvin.
    Tänä vuonna sinilila sinikämmen kukki ihan hurjasti ja oli myös kasvanut kokoa noin puoleen metriin, vieressä kasvavat valkoiset sinikämmenet olivat hieman pienempiä, vaikka istutin ne samaan aikaan. Ymmärrän, että kävit omaasi katsomassa usein, niin tein minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aloitin ylimääräisten lemmikkien nyhtämisen jo nyt, ettei niistä ehdi karista lisää siemeniä maahan. Yritän vähentää niiden määrää tuntuvasti, jotta tulevina kesinä pääsisi helpommalla niiden kitkennässä.
      Kiitos! Minäkin toivon, että verijapaninvaahtera viihtyisi tuossa mahdollisimman pitkään. Vähän riskillä kyllä mennään, jos tulee vähäluminen talvi. Normaalitalvena lunta pitäisi olla niin paljon, että puu jää kokonaan hangen alle eikä silloin pitäisi olla ongelmia talvehtimisen kanssa. Pitää hankkia se pakkaspeite jo hyvissä ajoin valmiiksi.
      Tuo minun sinikämmeneni on myös noin puolen metrin korkuinen. Muistaakseni se oli jo viime vuonna suunnilleen samankorkuinen mutta nyt se on paljon tuuheampi. Ihana kasvi!

      Poista
  4. Kylläpäs valakoone sinikämmen kukkii komiasti. Mullaki o, mutta palio piänempi. Siirrin sen, ku rupes hautautumahan muun kasvuston alle, joten joutuu aloottamahan takamatkalta. Itseasias, mullon kaks, ostin avoomista pari vuatta sitte uuren sinikämmenen ja luulin ostavani sinisen karonnehen tilalle, mutta ny osoottautui valakooseksi. No, sinisen mettästys jatkuu.
    Tua punaane vaahtera on ihana. Toivottavasti kasvaas ja kukoostaas tulevaasuures isooksi puskaksi. Enoo itte tohtinu omaani maahan istuttaa, on nii tuuline tontti. Talaven viimat o siksi rajuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin löytää sinikämmenelle mieluisan paikan kun se on noin innostunut.
      En usko, että verijapaninvaahterasta kovin kookasta puskaa täällä kasvaa mutta jos se selviäisi kuitenkin useamman vuoden vaikka sitten vähän avustettuna. Sillä pitäisi nyt olla tontin suojaisin paikka mutta väkisinkin siihen saattaa lehdettömään aikaan tuulenpuuskia osua ja jos on napakka pakkanen, niin eihän se varmaan ilman suojausta sellaista arvosta.

      Poista
  5. Meillä on kaksi talvea selvinnyt ulkona japaninvaahtera. Se on niin pieni, että olen peittänyt sen molempina talvina kokonaan talvisuojaturpeeseen. Onnea omallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, että teillä on selvinnyt japaninvaahtera ulkona. Tuo on kyllä jo nyt sen verran iso, että aikamoinen kasa menisi talvensuojaturvetta sen suojaamiseen. Taidan siis tyytyä pakkaspeitteeseen ja ehkä myös havuihin. Lumisuoja olisi ihan paras. Kiitos, onnea myös sinun japaninvaahterallesi!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!