Kukkapuita

Tontin kulman tuomi kukkii runsaasti.

Touko-kesäkuun vaihde on kukkapuiden aikaa. Meilläkin niitä on mutta todellisuus ei ole ihan yhtä runsaasti kukkiva kuin vaikkapa aloituskuvan tuomi. En ole kiinnittänyt siihen kovin paljoa huomiota aiempina vuosina mutta tänä keväänä se totisesti kerää katseet. Siitä on kasvanut koivun kyljessä jo melko kookas puuntapainen pöheikkö, jonka latvus näkyy hyvin patiolle saakka. Tuoksu ei ihan sinne saakka yllä mutta sopivalla säällä kuitenkin useamman metrin päähän.

Livenä tuomi on näyttävämpi kuin kuvassa.

Tällä hetkellä tuomea lähimpänä on kellarissa talvehtinut mustaluumu, joka ei ole vieläkään siirtynyt patiolle saakka. Se odotti aluskasveja mutta nyt nekin on istutettu, joten patiollehan puu pian päätyy. Mustaluumun latvus näyttää joltain mustekalalta, kun oksat pääasiassa roikkuvat rentoina alaspäin ja kukkia on siellä täällä kuin imukuppeja lonkeroissa konsanaan. Tuollainen riippamalli onkin hyvä, sillä pystykasvuista puuta olisi hankala saada mahtumaan talveksi kellariin. Yhden ylöspäin kasvavan oksan laitoin kuriin paksulla muovipäällysteisellä rautalangalla, jonka poistan loppukesästä, kun oksa alkaa pysyä asennossaan. Parille muulle pitää laittaa pienet painot. Luumussa on paljon nuppuja, mutta kukinta näyttäisi etenevän tänä vuonna asteittain sen sijaan että kaikki nuput avautuvat kertarysäyksellä. 

Kellarissa talvehtineet pikkupuut.

Mustaluumun kaverina on pitsipihlaja, joka ei suostunut kukkimaan vielä tänä keväänä. Hienosti se on kuitenkin kasvanut sitten viime kesän, jolloin se näytti lähinnä minikokoiselta palmulta. Pihlajan latva paleltui ensimmäisenä talvena, jolloin se joutui myös vesimyyrän hyökkäyksen kohteeksi ja sen seurauksena ruukkupuuksi. Taivutin viime kesänä ylintä versoa ylöspäin uudeksi latvaksi mutta tämän vuoden kasvu näyttää kasvavan silti sinnikkäästi sivulle. Pidin jopa koko kevään puuta latva poispäin auringosta suunnattuna, jotta se tajuaisi itse ohjautua oikeaan suuntaan, mutta puu vaikuttaa olevan vastarannan kiiski. Niinpä tökkäsin rungon viereen tukikepin ja sidoin koko oksan siihen niin suoraksi kuin mahdollista. Jos ei hyvällä usko, niin väännetään sitten väkisin. Pieni mutka runkoon joka tapauksessa jää mutta eiköhän se tasoitu sitten kun paksuutta tulee lisää. Vähemmän se kuitenkin on kuin 145 asteen kulmassa sojottava latva. Pitää kesän aikana keksiä pihlajalle paikka puutarhasta, sillä kellariin se ei enää mahdu. Mustaluumun latvallakaan ei ole kuin vajaa kymmenen senttiä pelivaraa ylöspäin ja se menetetään sitten kun koko puuta pitää nostaa ruukussaan ylöspäin multatilan lisäämiseksi.

Mustaluumun kukat ovat suloisia.

Siirrytään feikkiluumusta oikeisiin luumuihin. Ensimmäisenä vastaan tulee kovia kokenut 'Sinikka'. Siitä paleltui parina ensimmäisenä talvena latva ja useita sivuoksia mutta tänä keväänä se lähti viimeistä versonkärkeä myöten kasvuun ja on siinä peräti kymmenkunta kukkaakin. Puun malli on paleltumisten seurauksena ihan järkyttävä. Jos mustaluumu muistuttaa mustekalaa, niin 'Sinikka' taitaa olla nuohousharja: suora runko ja joka suuntaan sojottava tupsu päässä. Silläkin on pitsipihlajan tapaan latvanmuodostusongelmia, sillä joka ikinen sivulle kasvava verso kasvoi viime kesänä suoraan ylöspäin, vaikka tein vaikka minkälaisia viritelmiä niiden hillitsemiseksi. Puulla kun oli latvaversokin, jonka kasvua halusin tukea painamalla muut versot selvästi sitä alemmas. Yhdessä oksassa roikkui rikkinäinen ämpäri, muutamassa kiviä ja pari oksaa oli sidottu latvan viereen isketyn talikon varteen. Talikko ei siis ollut käytössäni koko kesän aikana. Leikkasinkin ylöspäin yrittäviä versoja lyhyemmäksi heti kun tuli sopiva aika leikata luumua. Ei auttanut; monta oksaa nousi jo heti syksyllä takaisin ylöspäin, kun tuli aika irrottaa ylimääräiset härpäkkeet talven tieltä. Pitänee laittaa täksi kesäksi uudet painot.

On 'Sinikassa' kukkiakin, kun vain tarkasti katsoo. Ei niin paljoa kuin valkovuokoissa sen alla.

'Sinikkaa' odottaa taas loppukesällä leikkaus, sillä samasta kohdasta sen runkoa kasvaa kolme tasakokoista oksaa, joista joku pitäisi poistaa. Muuten voi käydä huonosti sitten kun puu kasvaa isommaksi. Oikeastaan oksista yksi tai jopa kaksi olisi pitänyt leikata pois jo alun alkaenkin mutta en raskinut poistaa jo muutenkin kärsineestä puusta suurinta osaa elävästä kasvusta. Silloin kun ei ollut varmuutta siitä, mikä oksa seuraavana talvena paleltuisi. Hellämielisyydestä selvästi sakotetaan mutta onneksi puu ei ollut kalliskaan, kun viimeisistä syysaleista sen aikanaan löysin.

'Viipurilaisen punaluumun' kukintaa.

Toissa talvi kuritti rajusti kaikkia luumuja mutta ainoastaan 'Laatokan Helmi' kaadettiin jo kesäkuun loppupuolella pois. Sen ainoat lehteen puhjenneet oksat kuihtuivat heti alkumetreillä ja ensimmäisten vuosien pakkashalkeamien takia puu oli ollut jo muutenkin henkihieverissä. Pari vuotta kasvateltu juurivesa sai emopuun kaatumisesta uutta puhtia ja on nyt yli kaksimetrinen. Kukkia siihen ei vielä tullut mutta ehkä ensi vuonna. Molemmat 'Kuntalat' ja Viipurilainen jätettiin vielä pystyyn, sillä ne tekivät sinne sun tänne yksittäisiä lehtiä eivätkä kuolleen näköiset versotkaan napsahdelleet taittamalla poikki. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ei puista enää kunnollisia tule. 'Viipurin punaluumunkin' kukkaoksa on vain illuusiota. Se on nimittäin puun alin (ja ainoa elävä) oksa. Se oli tappotalven hangen alla suojissa eikä siksi kärsinyt kovista pakkasista ja sään vaihteluista.

Kas näin, tässä koko viipurilainen. Kukkaoksa on noin 40cm:n korkeudella kuvan etualalla.

Viipurilainen sahataan varmaan aluksi elävän oksan yläpuolelta poikki ja kokonaan sitten, jos/kun alimman oksan sato on kypsynyt. Tämänkin puun lähellä on pari hyvänkokoista juurivesaa jo kasvamassa, joten niistä saadaan pian uusi puu tilalle. Alkuperäinen oli kylläkin paremmassa kohdassa mutta eipä huonoille talville mitään voi. Sivupihan 'Kuntala' pitänee sahata puolivälistä poikki mutta siinä on sentään pari suht elävää oksaa, joissa on muutamia kukkia. Takapihan 'Kuntalasta' on käytännössä vain latva elossa ja sekin on suunnilleen neljän metrin korkeudella. Siinä on niin paljon kukkia, että odotetaan nyt syksyyn, jos saataisiin siitä vielä muutama luumu ennen kuin kaadetaan puu pois. Muuten tuollainen nelimetrinen ranka ei oikein edusta katseenkestävien puutarhapuiden tyypillistä mallia sen enempää kuin polven korkeudella sivusuuntaan kasvava viipurilainenkaan.

Rikkoviuhka eli vaahtera-angervo aloittelee kukintaa.

Rikkoviuhka on toisen nimensä ansiosta sopiva aasinsilta puista perennoihin. Se on kukkinut kerran ja teki silloin vain parin sentin korkuisen kukkavarren. Sehän ei lehtien alta paljoa edes näkynyt. Tämän kesän yritystä voi sanoa jo kukinnaksi. Kovin näyttävä kukkija se ei kyllä ole mutta kasvin juju taitaakin olla enemmän sen lehdissä. Sen pitäisi kasvaa kolmisenkymmentä senttiä korkeaksi mutta tämä minun kasvini on aina ollut paljon sitä matalampi. Tällä hetkellä korkeutta on hädin tuskin kymmenen senttiä. Kasvin juurakko tuntuu nousevan joka vuosi ylemmäs. Pitäisikö sitä peittää vai tykkääkö se vain olla ihan pinnassa?

Rikkoviuhkan kukka on läheltä hyvin kaunis.

Jotta ei eksytä liian kauas kukkivista puista, niin laitan lopuksi pari puiden alle sopivaa vuokkoa. Johonkin väliin kun niidenkin kuvat piti tunkea. Hämyvuokko kasvaa 'Laatokan Helmen' alla ja on ensimmäisten vuosien juromisen jälkeen alkanut kasvaa paljon reippaammin. Nyt mätäs on levinnyt jo A3-paperiarkin kokoiseksi ja kukkia on enemmän kuin koskaan. Aiemmin hämyvuokon kaverina on ollut valkoista lemmikkiä mutta nyt kitkin luumutarhasta suurimman osan varsinkin sinisistä lemmikeistä pois. Ne ovat turhan työllistäviä ja kukinnan jälkeen ränsistyvät rumiksi. Jätin pääosin valkoisia lemmikkejä vain sellaisiin kohtiin, joissa ei kasva muita kasveja. Sinisiä on ihan riittämiin vähän taaempana ja tontin laidoilla.

Hämyvuokko kukkii runsaasti.

Hämyvuokon kaltainen värillinen valkovuokko on kantopuutarhan vaaleanpunakukkainen ihanuus. Se kärsi paljon toissa talvesta mutta on nyt hieman runsaampi kuin viime keväänä. Samaa vuokkoa on metsämustikoiden luona mutta siellä sitä pitää hieman seurata, ettei se vain jyrää mustikoita alleen. Ihan niin nopea leviäjä vaaleanpunainen vuokko ei ole kuin valkoinen perusmalli.

Varjokujan vaaleanpunaiset valkovuokot.

Tällaisia kukkapuita ja pari niiden aluskasvia meiltä tänä keväänä löytyi. Aurinkoista kesäkuuta!