Valtava kärhöoperaatio

Kerroin aiemmin, että minun pitäisi löytää paikka monta vuotta ruukussa asustaneelle loistokärhö SAMARITAN JO:lle. Kutsukaamme häntä tässä postauksessa vaikka Riitaksi, kun hänen oikea lajikenimensäkään ('Evipo075') ei ole kauppanimeä hienompi. Pitkällisen, peräti vuorokauden mittaisen tuumailun jälkeen päätin kaivaa patiopenkistä 'Hagley Hybridin' pois ja sulloa Riitan sen tilalle. Hagley kun ei suvainnut lähteä viime kesänä kasvuun eikä versoja edelleenkään näkynyt, ja lisäksi Hagleyn vieressä kasvava 'Multi Blue' sopisi väreiltään kivasti Riitan kaveriksi. Riitta olisi myös sopivamman korkuinen pation seinäkkeeseen kuin Hagley, joka kasvoi aina reilusti seinäkkeen yli.

Riitta ja tykötarpeet kottikärryn kyydissä matkalla kohti uutta kotia.

Between Rikkaruohoelämää-blogista pohdiskeli äskettäin ergonomiaa puutarhatöissä. Riitta saviruukkuineen olisi toki siirtynyt kantamallakin mutta kevyemmin ja turvallisemmin sen kuljetti kottikärryillä. Mukana siirtyivät kätevästi myös lapio ja kanankakkarasia. Niinpä tuli mieleen ottaa kuva Riitan kuljetuksesta istutuspaikalle. Samalla lailla siirtyvät aina keväisin mustaluumu ja pelakuut varastolta patiolle ja syksyisin takaisin talvetukseen. Seuraavana olikin vuorossa Hagleyn ylös kaivaminen. Iskin ensimmäisen lapionpiston mielestäni sopivan etäisyyden päähän tyvialueelta ja jo rutinasta kuulin, että siinä meni juuria. Paljon juuria. Leikkuupinnassa oli katkenneita paksuja juurenpäitä ihan vieri vieressä. Kaivoin aiemmin istuttamani kesäkukat ja puolet myskimalvoista pois ja jatkoin kärhön kaivamista vähän reilummalla paakulla mitä alunperin ajattelin.

Tässä juurakko on jo nousemassa ylös kuopastaan.

Juurakolla oli sen verran reilusti kokoa, että olisi ollut mahdotonta saada sitä jokaista juurenkärkeä myöten ylös. Sehän olisi vaatinut puolen kukkapenkin tyhjentämistä. 'Multi Bluen' kohdalla pyysin anteeksi niin uhrilta kuin viattomalta sivulliseltakin ja iskin lapioni julmasti kärhöjen puoliväliin. Ylimääräiset mullat nostelin kottikärryyn odottamaan. Tunnin kaivamisen ja nitkuttelun jälkeen sain viimein Hagleyn juurakon irti ja aloin kiskoa, työntää ja punnertaa sitä kuopastaan ylös. Ylläolevan kuvan oton jälkeen päätin hakea vanhan multasäkin ja koettaa sulloa sen kärhön alle, jotta saisin hänen mahtavuutensa liu'utettua ylös. Ei onnistunut sekään, sillä käteni eivät riittäneet sekä kärhön nostamiseen että muovin sullomiseen sen alle. Isäntä tuli avuksi ja viimein isoksi avattu multasäkki oli kärhön alla. Säkin nurkista nostamalla kärhö siirtyi nurmikolle odottamaan jatkotoimenpiteitä. Mutta voi jestas, miten painava koko möhkäle oli!

Avattu 55 litran multasäkki oli riittävän iso Hagleyn juurakolle.

Meinasin alunperin istuttaa Hagleyn Riitalta vapautuvaan ruukkuun. Hmmm...

Hagley jäi odottamaan nurmikolle siksi aikaa, että istutin Riitan uuteen kotiinsa. Eipä muuten tarvinnut kaivaa kuoppaa yhtään syvemmäksi! Riitta oli varsin kiltti tapaus: lähti nätisti ulos ruukustaan ja versotkin pysyivät hyvin kiinni vanhassa tuessaan. Juuret olivat aikamoisella kiepillä, kuten odottaa saattoi, mutta onneksi eivät sentään umpisolmussa. Levittelin juuria parhaani mukaan ja asettelin mahdollisimman laajalti eri suuntiin ja eri korkeuksille. Nyt ei pitäisi olla ahdasta Riitalla.

"Pikkuisen" olivat juuret lähteneet kiertämään ruukussa.

Sitten operaatio Valtavan Juurimöykyn Arvoitus. Hetken aikaa harkitsin, olisinko voinut kaivaa Hagleyn kokonaisena johonkin muualle tai istuttaa sen vanhaan vauvan vannaan. Ensimmäinen vaihtoehto kariutui sopivan paikan puutteeseen ja vannassa taas isäntä tapaa pestä grillin ritilöitä. Jäljelle jäi vaihtoehto kolmonen: pistetään palasiksi ja katsotaan, mitä tapahtuu. Kärhössä oli vanhoja versoja kolmessa kimpussa. Lähdin kokeilemaan, saisiko niitä eroteltua toisistaan.

Lapiolla ensimmäinen viilto ja eikun käsillä nitkuttamaan.

Ei onnistunut käsillä juuripaakun erilleen repiminen. Jatkoin vuorotellen lapiolla ja sekatööreillä juuria katkoen. Välillä kampasin sormilla irtojuuret erilleen ja lopulta sain jaettua juurakon kolmeen osaan. Sen verran tiukkaa tavaraa möykyt vielä olivat, että päätin jatkaa niiden erottelua. Toistaiseksi ei ollut vielä löytynyt minkäänlaista merkkiä uusista versoista mutta juuret olivat hyväkuntoisen oloisia. Vai miltä teistä näyttää?

Kolmasosa alkuperäisestä. Aikamoinen kasa "spagettia".

Juuripaakun yläosissa vanhat versot olivat jopa peukaloani paksumpia ja niistä lähti juuria ihan vieri vierestä. Jossain vaiheessa huomasin syvällä kaiken sekasotkun keskellä vilauksen valkoista. Tarkempi tutkimus paljasti sen lähtevän vanhasta versosta. Uuden verson alku kenties? Sen takaa löytyi useampikin valkoinen ja kippurainen hattivatti. Ne olivat aivan keskellä juuripaakkua ja niiden päällä oli varmasti miljoona juurta ihan vieri vieressä. Versonalut olivat rutussa kuin kokoon taitettu haitari ja pystyin mielessäni kuvittelemaan, kuinka ne olivat yrittäneet kasvaa ylöspäin, mutta aina törmänneet yläpuolella risteäviin juuriin. Katkoin kaikkien uusien alkujen yläpuolelta vanhat versot juurineen pois (jotkut pätkät olivat jopa 20cm pitkiä) ja sain siten peräti seitsemän uutta kärhöntainta.

Tässä "peruukissa" uusia alkuja oli eniten.

Veikkaan, että ankara toissa talvi oli tappanut elävät silmut parinkymmenen sentin syvyydelle ja vaikka kärhö olisi viime kesänä yrittänyt lähteä kasvuun, se ei vain saanut uusia versoja tungettua juurisekamelskan läpi maanpinnalle. Nyt sitten uusi yritys. Olisikohan yksikään verso päässyt maanpinnalle ennen kuin joku vanhoista rungoista olisi lahonnut pois tieltä? Olisiko tässä myös yksi mahdollinen syy ainakin vanhojen ja hyvin tuuheina kasvaneiden kärhöjen välivuosille?

Näissä kaikissa oli yksi tai useampia versonalkuja. Sekatöörit mittakaavana.

Lisäksi minulle jäi reilut kymmenen juurakkoa, joissa ei ainakaan vielä näkynyt mitään merkkiä silmuista tai versoista, ja kukkurallinen ämpärillinen irtojuuria. Irtojuuret menivät kompostiin, epävarmat tapaukset omaan vesiämpäriinsä ja kaikki elonmerkilliset juurakot toiseen vesiämpäriin. Isoimman päätin istuttaa kärhökaaripenkkiin toisen 'Hagley Hybridin' viereen. Siihen olikin helppo kaivaa kuoppa, sillä kärhö oli reunimmaisena ja olin jo viime kesänä myllännyt sen vierestä komeamaksaruohoja sun muuta pois. Samalla kun kaivoin "uusvanhalle" Hagleylle kuoppaa, valuttelin varovasti maassa olevan Hagleyn tyvialueelta hiekkaa pois. Sekin kärhö kun oli vielä unten mailla. Ei tarvinnut kovin kauaa etsiä, kun sieltäkin löytyi samanlainen valkoinen alku kuin peratusta kärhöstä. Syvällä sekin oli mutta väliäkö sillä. Enempää en etsinyt, hyvä kun on sekin hengissä ja hiljalleen heräilemässä. Että sellainen kärhöoperaatio täällä. Nyt pitäkää peukkuja, että Hagley ei suuttunut minulle jako-operaatiosta.

Metrin päässä Hagleystä on 'Jan Pawel II' jo näin pontevasti hereillä.

'Jan Pawel II' nukkui melkein koko viime kesän, kunnes heinäkuun lopussa heräsi ja ehti kasvattaa ainokaisen versonsa metrin mittaiseksi ennen talvea. Nyt kärhö heräsi normaalissa aikataulussaan ja versojakin on jo mukavasti näkyvillä. Heräisiköhän "Jannen" ja kahden Hagleyn välissä kasvava 'Piilukin' aivan pian?