Valkoista ja sinistä ripauksella pinkkiä

Jatketaan lomareissun aikana kukkaan ehtineiden kasvien parissa. Lopussa on myös yksi tänään melkein auki ehtinyt, erittäin malttamattomasti odottamani ensikukkija. Ensikukkijoita kertyi muuten tähän postaukseen useampikin.

Kiitos rouva R:lle! Ensimmäinen sinulta tullut luhtaesikko kukkii ja hellanlettas kun se on söpö, Kerrassaan ihana rimpsuhelma!

Luhtaesikon lähettyville itsekseen vaeltanut belliskin sattui sopivasti olemaan valkoinen. Risutornin keskellä on viime keväänä itänyt amerikanvuokon taimi ja siinäkin on yksi nuppu tulossa.

Luhtaesikko ja kumppanit asustavat majapenkissä. Siellä alkukesän värimaailma näyttääkin olevan pitkälti siniliilan ja valkoisen sävyissä, sillä luhtaesikon ja belliksen lisäksi palloesikot ja sinikämmen ovat liiloja ja narsissit valkoisia. Sinikämmen ei kyllä tänä vuonna vielä kukkinut, mutta ehkäpä se liittyy joukkoon ensi vuonna. Pian siellä alkaa aueta laukkoja, joista minulla ei enää tässä vaiheessa ole mitään aavistusta, mitä lajia sinne tulikaan syksyllä upotettua. Melko varmasti se oli saksalaismarketin sekoituspussi. Lisää valkoista tulee rikkoviuhkasta jahka se päättää siirtyä kukkimismoodiin. Tiedä sitten, koska sellainen ihme mahtaa tapahtua. Siirrytään seuraavaksi suolle, jossa jatkuu sama sinivalkoinen tunnelma.

Viime vuonna taimipäiviltä ostettu nimetön imikkä paljastaa vähän sähäkän sinistä väriä. Taisin missata ensikukinnan? Voisikohan tämän lajike olla tarhaimikkä 'Majeste'?

Imikästä eteenpäin kukkivat nyt tuoksumatarat. Ylänurkassa vielä viimeisiä helmililjoja.

Aurinkopenkin kurjenmiekat, pikkuampiaisyrtit ja muutama ukkolaukka tänään ilta-auringossa. Sininen hehku oli kerrassaan valloittava, mutta eihän se oikein kameralle taltioitunut.

Sitten pari ripausta pinkkiä: syreenitulppaani 'Lilac Wonder' kukkii vaaleanpunaisten bellisten kanssa. Harmi kun vesimyyrä söi loput tulppaanit.

Rönsyakankaali 'Rosea' kukkii, vaikka jaoin tuppaan keväällä moneen osaan. Tämän kaverina ovat tismalleen samansävyinen varjorikko sekä liila ristikki. Kunhan kaikki vähän leviävät, näky tulee olemaan kaunis.

Japaninakileijojen pääkukinta taisi mennä minulta ohi. Onneksi niitä on vielä useampikin kukassa, sillä näky on hurmaava valkoisten lemmikkien kanssa.

Kivikkorinteessä on pieni tupas valkoista sammalleimua.

Huomenna aamupäivästä olisi kesän paras kitkemishetki kuukalenterin mukaan. Olen aikaisempina vuosina ollut aina jossain muualla juuri silloin enkä ole voinut testata sen tehoa, mutta tänä vuonna olen kotona. Olen kyllä vähän skeptinen kuun mukaan toimimisen suhteen, mutta voikukkien kaivaminen kivipolkujen saumoista on niin tuskallisen hidasta ja tympeää puuhaa, että olen valmis kokeilemaan, auttaisiko kuun mukaan toimiminen tosiaan hommassa. Toiveena olisi, että polut pysyisivät vähintään avoimiin puutarhoihin asti puhtaina. Jos voikukat tosiaan lähtevät huomenna selvästi helpommin kuin muina päivinä ja kaiken lisäksi maahan jääneistä juurenpätkistä kasvaa erittäin hitaasti ja kituliaasti uusia taimia, olen valmis kääntämään kelkkani kuukalenterin suhteen. Se on nyt pyhästi luvattu täällä blogissa! Kukkapenkeistä nyhtää kuka tahansa ja milloin tahansa pitkiä rikkaruohon juuria kun maa on sopivan kosteaa, mutta kivipolkujen saumat asettavat melkoisen haasteen. Kerääpä kuu nyt oikein vahvat energiat huomista koitosta varten!

Kesän ehkä odotetuin ensikukkija, sinivaleunikko, on nyt melkein auki. Huikea tuo sinisen sävy!

Kuinkahan tässä nyt malttaa edes nukkua huomiseen, kun moinen sähäkkyys odottaa kukkapenkissä? Ja tuleekohan kiveyksien saumojen kitkemisestä, yhtään mitään vai meneekö koko aika unikon luona ravatessa? Hyvää viikonloppua!

Lomalta kotiin

Muutaman päivän lomareissumme on nyt ohi. Lähdimme kotoa lauantaiaamuna ja tulimme takaisin tänään aamupäivällä. Neljä täyttä päivää ja yksi yö päälle oli saanut puutarhassa ihmeitä aikaiseksi. Heti kun auto oli purettu matkatavaroista, piti lähteä kamerakierrokselle ja sen jälkeen tietysti istuttamaan matkamuistoja kukkapenkkeihin.

Sammalleimut olivat suorastaan räjähtäneet kukkimaan joka puolella. Tässä 'Candy Stripes'.

Aurinkopenkissä ukkolaukat olivat lähtiessämme tiiviillä nupulla. Nyt niiden komeita palloja keikkuu siellä sun täällä.

Vanhanajan saksankurjenmiekat kukkivat yhtä aikaa pikkuampiaisyrttien ja bellisten kanssa. Ampiaisyrttien nuput toistavat oikeassa nurkassa olevan purppuraheisiangervon sävyä.

Vuorijumaltenkukka kukkii hauskasti kahdessa kerroksessa. Muistin muuten edellisessä postauksessa väärin sen kukkavanojen lukumäärän. Niitä ei ollutkaan 14, vaan peräti 16. Yksittäisiä kukkia en taida edes yrittää laskea.

Lomareissumme suuntautui Kouvolaan ja Kotkaan. Matkaseurana olivat vanhempani, joiden luona hyppäsimme sunnuntaiaamuna asuntoauton kyytiin. Ajoimme ensin Kouvolaan, jossa majoituimme hotellissa. Sen verran halusimme nimittäin ennakoida välien hyvänä säilymistä, ettemme edes harkinneet asuntoautossa yöpymistä. Ensimmäisen matkapäivän antoisin kohde oli Kottikärryn kääntöpiiri -blogia kirjoittavan Päivin kaunis puutarha. Päivi osti aiemmin keväällä äidiltäni juhannuspionin ja sovimme, että tuomme sen hänelle kotiin asti kun kerta siitä ohi ajamme. Saimme kunnon puutarhakierroksen ja vielä päiväkahvitkin tarjoiluineen. Lämmin kiitos Päiville vielä tätäkin kautta! Oli hyvin mielenkiintoista päästä näkemään blogista tuttu puutarha paikan päällä ja nähdä kaikki kauniit istutukset ja upeat, vanhat puut luonnossa. Tunnelmasta vain murto-osa välittyy kuvien kautta, vaikka olisi miten hyvä kuvaaja tahansa.

Luulin, että lemmikit alkaisivat olla jo kukintansa loppupuolella reissumme päätyttyä, mutta eihän tuo siltä näytä.

'Sorbet' -tulppaanit kukkivat nyt kaikki: ne, jotka ovat kukkapenkissä ja ne, joiden sipuleita en huomannut poistaa kivipolkua tehdessäni.

Kasvimaalla oli tapahtunut salaattiräjähdys. Toivottavasti emme muutu pupuiksi näitä ja yhtä komeaksi röyhähtänyttä rucolaa mussuttaessamme.

Toisessa lavassakin kasvaa jotain. Sieniä en ole kylvänyt. Pohjalle on kai mennyt joku laho puunkarahka kompostin mukana. Voikukat kasvavat ihan omin avuin, mutta onneksi seassa on myös palsternakkaa ja retiisiä.

Päivin luota hotelliin mennessämme tapasin hyvin pikaisesti Päivänpesän elämää -blogin Katjan, jolle meni myös yksi juhannuspioni. Katja yllätti minut hyvin iloisesti kassillisella taimia, joille oli hauska automatkojen aikana miettiä sopivia paikkoja. Sain häneltä mm. punaista bellistä, mysteeriesikon, salkoruusu 'Nigran' sekä kirahvinkukan. Olisi ollut mukava jutella pidempäänkin Katjan kanssa, mutta meillä kummallakin oli kiire. Toivottavasti joskus vielä tapaamme! Katjan kasveista bellikset ja esikko on jo istutettu, pionin pidän todennäköisesti syksyyn saakka ruukussa ja muille vielä mietin paikkoja.

Tässä koko Katjan taimiyllätys: takana vasemmalla käärmeenlaukka, takaoikealla valkoinen ruusunätkelmä ja edessä oikealla kuolanpionina ostetun pionin siementaimi.

Toisen reissupäivän vietimme Kotkassa. Ehdimme kiertää puutarhakohteista vain Sapokan, Isopuiston ja Fuksinpuiston, ja auton ikkunasta näimme pari muuta pienempää puistoa. Lasten kanssa kun liikkuu, pitää jättää aikaa myös leikkipuistoille ja ruokatauoille. Lisäksi ohjelmassa piti olla tasapuolisuuden vuoksi myös jotain miesväkeä kiinnostavaa, joten kävimme Merikeskus Vellamossa tutkimassa museoita ja jäänmurtaja Tarmon. Täytyy kyllä sanoa, että olisin voinut viettää itsekin vielä muutaman tunnin pidempään Vellamossa, mutta lapset etenivät sen verran vauhdikkaasti, että ei ehtinyt syventyä tarkemmin näyttelyihin. Kolmas, eli viimeinen reissupäivä menikin sitten Tykkimäessä. Onneksi huvipuisto aukesi vasta klo 11, joten ehdimme sitä ennen käydä Viherpeukaloilla. Pitihän sitä nyt matkamuistoja saada!

Tarhakylmänkukka 'Rubra' vasemmalla, keskellä suklaaminttu 'Chocolate' ja oikealla oregano 'White Spreckled'. Takana tarhaviinikärhö 'Etoile Violette'.

Sain siis vihdoin punaisen tarhakylmänkukan! Taimi on sen verran kookas, että se kukkii varmasti jo ensi keväänä. Istutin sen ja uuden oreganon patiopenkin kärkeen, josta kuoli edellisen tappotalven aikana yksi pieni violetti tarhakylmänkukan siementaimi. Jospa tämä uusi punainen sopisi väriltään kahden violetin kanssa yhteen edes sen verran, ettei tarvitse siirrellä mitään pois. Suklaamintun istutin kasvimaalle betonirenkaaseen. Teeyrttisekoituspussin siemenistä ei ole itänyt yhtään mitään, joten hankin suklaamintun siemensekoituksessa olleen vihermintun tilalle. 'Etoile Violette' pääsi aurinkopenkkiin 'Pernillen' kaveriksi. Ostoslistalla oli nimittäin sen sävyihin sopiva viini- tai tarhaviinikärhö. 'Pernilleä' istuttaessani laitoin ämpärin ja kukkaruukun pitämään kuoppaa osittain auki kaverikärhöä varten. 'Etoile Violetten' istuttaminen olikin siksi todella helppoa: juuret pois kiepiltä, kärhö valmiiksi kaivettuun kuoppaan ja multaa monttu täyteen.

Lapset saivat valita äitini laskuun taimistolta kasvit. Kuopus ihastui punaiseen samettikukkaan ja esikoisen valinta oli harmaakurjenpolvi 'Giuseppii'. Mitähän mummo olisi tuumannut, jos lapset olisivat valinneet mahdollisimman kalliit puun taimet?

Isäntä ja isäni varmaan mielessään miettivät, että naisväen taimistokierros olisi aivan hyvin voinut kestää yhtä kauan kuin lasten kasvien valinta. Kuopus näki samettikukkapöydän minuutin sisällä taimiston porttien sisälle astumisesta ja ilmoitti saman tien, että hän haluaa tuollaisen. Esikoinen keskittyi ostoskärryllä ajelemiseen ja vasta äitini tiedustellessa, minkä kasvin esikoinen haluaisi, osoitti vieressään olevaa kurjenpolvea. Ehkä valintaan vaikutti sekin, että äitini oli juuri ottanut samanlaisen itselleen. Joka tapauksessa valinta oli tehty sekunneissa. Eipä ole muuten varmaan koskaan ennen siinä asuntoautossa kuljetettu suihkun täydeltä kasveja!

Äitini puutarhasta lisättiin kukkakuormaan kivipolun väliin kasvanut aho-orvokki (?), arovuokkoja, valkoista petuniaa sekä pelargoni 'Appleblossom'.

Ja tässä vielä koko auton peräkonttiin matkatavaroiden sekaan sullottu kasvikuorma.

Ai niin, mahdutin mukaan myös laatikollisen vanhempieni pellon reunasta kerättyjä kiviä. Omalla tontilla kun ei ollut riittävästi sopivanmuotoisia murikoita yhteen ennen matkaa aloitettuun projektiin. Siitä lisää sitten paremmalla ajalla. Seuraavaksi taidan lähteä purkamaan blogijonoa, jotta pääsen taas ajan tasalle siitä, mitä puutarhamaailmassa tapahtuu. Reissussa oli kyllä hetkittäin aikaa vilkaista postauksia, mutta kommenttien kirjoittaminen oli kännykällä tuskallisen hidasta. Neljän päivän mittaista jonoa ei siis ole kertynyt luettavaksi, mutta ainakin parin päivän jutut on vielä tutkimatta. Seuraavaan kertaan!

Nyt on väriä!

Edellisen postauksen vastapainoksi tulee sellainen väripläjäys, että voisi kuvitella puutarhan olevan nyt melkoinen sillisalaatti. Kuitenkin kun tuolla kiertelee, niin eivät ne kaikki onneksi samaan näkymään osu. On siinä siis selvästi etunsa, että talo on melko keskellä tonttia ja puutarha asettuu sen ympärille. Ryhmittelin kuvat jonkinlaiseen järjestykseen värien tai kasvien mukaan, joten lähdetäänpäs hyppimään kukkapenkistä toiseen.

Vuorijumaltenkukka teki viime kesänä kaksi kukkavartta, tänä vuonna niitä on 14. Aika mahtava lisäys! Taustalla 'Finola'-tulppaania.

Siirsin jumaltenkukan viime kesänä penkin keskeltä tähän laitaan, jossa se tuo hyvin väriä hitaammin nousevien kuunliljojen ja siperiankurjenmiekkojen luo.

Vuorijumaltenkukan kanssa samaa pinkkiä sävyä löytyy kivikkorinteestä, jossa sammalleimut aloittelevat.

Kivikkorinteestä löytyy nyt väriä kerrakseen. Kevätvuohenjuuret kukkivat vielä keltaisenaan, ristikit liilana ja pinkit sammalleimut aloittelevat. Tummanpunaiset patjarikot avaavat hetkenä minä hyvänsä ensimmäiset kukkansa, samoin sähäkän siniset pikkuampiaisyrtit. Eikä mene kauaa, kun kangasajuruoho alkaa kukkia violettina, tosin silloin ehkä kevätvuohenjuuri alkaa jo lopetella. Menoa rauhoittaisi edes vähän ristikkien siirtäminen kivikkorinteestä pation luo, jossa niitä on lisää. Näin kävi, kun istutin vähän sitä sun tätä kivikkorinteeseen siltä varalta, että joku kasvi ei pärjääkään siellä. Yllätys, yllätys, melkein kaikki ovat viihtyneet, joten nyt on sekasotkua kerrakseen. No, siirtelemällähän siitä selviää.

Kangasajuruoho ahdistelee sekä turkestaninmaksaruohoa että ristikkiä, ja ylhäältä sammalleimu lipuu ajuruohoa kohti. Maksaruohollekin pitää keksiä uusi paikka kivikkorinteestä ennen kuin se hukkuu ajuruohomattoon.

Hypätään aidan yli aurinkopenkin puolelle, jossa kukkivat bellikset ja muutama rypäs lemmikkiä. Pari tulppaaniakin siellä näkyy ja pian ukkolaukkoja.

Aasinsilta suolle käy lemmikkien muodossa. Rotkolemmikit 'Alexander's Great' muodostavat oikein hyvän riitasoinnun oranssinkeltaisten kulleroiden kanssa.

Raparperikin alkaa pian kukkia, tosin valkoinen rauhoittaa näkymää. Oikeassa reunassa on vielä helmililjoja kukassa. Näin varjossa ne pääsivät vasta alkuun siinä vaiheessa kun muualla ovat jo kukkineet.

Esikoisen saamalle orvokille löytyi sopiva paikka hiekkalaatikon luota, jossa 'Fanal'-jaloangervon nuoret lehdet hehkuvat auringossa punaisina. Lemmikit ovat lasten viime kesänä istuttamia.

Punaista jaloangervon hehkua löytyy myös kantopuutarhasta, jossa leiskuu lajike 'Erica'. Eikä varmaan yllätä yhtään se, että täälläkin on lemmikkiä.

Vähän seesteisempi näkymä väliin. Punavalkoiset 'Carneval de Rio' -tulppaanit sointuvat kauniisti rakennusten punaisiin seiniin.

Tulppaani 'Sorbet' kukkii valkoisten lemmikkien kaverina luumutarhassa. Tämä on edelleen yksi lempilajikkeistani.

Ja ihan muuten vain supersuloinen tarha-alppikärhö 'Pink Dream'.

Väriä viikkoosi!

Heiniä jos jonkinmoisia

Koristeheinäasiantuntijat huomio! Nyt kaivataan edes alkeellisia apuja tai vihjeitä, mitä mahtavat huhtikuussa kylvämäni heinät olla, ja miten niitä pitäisi hoitaa. Siemenpussissa ei oltu kerrottu lajikkeista tai edes lajeista yhtään mitään eikä minulla ole minkäänlaista kokemusta koristeheinistä. Lähdin siis rohkeasti täysin tuntemattomille vesille niiden kanssa. Melkein kaikki taimet kasvavat, mutta ulkonäkö ei kerro minulle edelleenkään juuri mitään niistä, joten olen aikalailla huuli pyöreänä taimien suhteen.

Tässä on pieni purkkiheinäpeltoni.

Heinät B ja D näyttäisivät olevan rennompaa sorttia kuin C ja E.

K on ihan pikkutaimesta saakka kasvanut omaa tahtiaan. H ja edellisen kuvan E ovat minusta aika samantyyppisiä keskenään, samoin tässä kuvassa I ja L.

Kylvös A ei suostunut itämään lainkaan ja F sekä J taitavat harkita pian autuaammille heinäpelloille muuttamista. Kumpikin on kasvanut hyvin kituliaasti, kuten postauksen ensimmäisestä kuvasta voi päätellä.

Luulen, että pidän heinät vielä toistaiseksi ruukuissaan ja päätän myöhemmin kesällä, istutanko osan maahan vai täydennänkö niillä ruukkuryhmiä. Ainakin ne kaksi selvästi roikkuvaa heinää kannattanee pitää ruukussa, jotta niiden kasvutapa tulisi paremmin esille. Taimia suurempiin ruukkuihin istuttaessani mietin, millaista multaa niille pitäisi laittaa ja kuinka paljon lannoitusta ne tarvitsevat. Istutin ne puutarhakompostin multaan, sillä säkkimultaa ei ollut juuri sillä hetkellä yhtään ylimääräistä, mutta ruukkukasveiksi jäävien lajien seuraavaa ruukutusta varten pitänee hankkia jotain parempaa. Tässä siis kaipaisin eniten vinkkejä koristeheinätuntijoilta: kaipaavatko ne multaisempaa vai hiekkaisempaa kasvualustaa ja tasaista kastelua vai pientä kuivahtamista? Lannoitetaanko ronskimmalla kädellä vai ovatko ne vähään tyytyväisiä? Lisäksi mietin sitä, ovatko kaikki koristeheinät auringonpalvojia vai viihtyykö joku laji paremmin varjossa.

Vielä pitää laittaa kuvaa takapihan lemmikkimerestä, joka vain jatkuu ja jatkuu kuvasta kumpaankin suuntaan.

Helmililjoja ei kannattaisi istuttaa ainakaan näiden sinisten lemmikkien sekaan, vaikka väreiltään sopivatkin ihanasti yhteen. Ehkä en ala tätä perus helmililjaa kuitenkaan mihinkään siirtämään.

Päivän superyllätys: viime kesänä ostamassani sinivaleunikossa on jo kaksi nuppua. Toisessa ei näy mitään, mutta se onkin vähän pienempi kuin tämä.

Tämä oli vähän hillitympi postaus värien puolesta, joten seuraavaan taidankin laittaa vähän räväkämpiä sävyjä. On nimittäin taas mukava setti uusia kukkijoita päässyt vauhtiin. Kivaa viikonloppua!

Pikkutulppaanit kukassa

Hämmästelen aina sitä, kuinka tähtitulppaani 'Persian Pearl' kukkii jo hyvissä ajoin toukokuussa ja kaikki muut puutarhani pienet tulput vasta kesäkuussa. Nyt on 'Little Beauty' kauneimmillaan, tosin niitä joutuu vähän etsimään lemmikkien seasta. Ihmettelin ensin tulppaanien vähäistä määrää, mutta sitten huomasin yhden ryppään korkeampien lemmikkien seassa.

Tähtitulppaani 'Little Beauty' sopii kauniisti lemmikkien kanssa yhteen.

Tässä näitä ihanuuksia vähän enemmän.

Kyllä huomaa, että maan laadulla on hirmuinen vaikutus kasvien kasvuun. Aikaisemmin 'Little Beautyt' kasvoivat kuunliljojen seassa yhdellä puutarhan vanhimmista alueista. Siellä maa oli jo ehtinyt muokkautua oikein muhevaksi ja ravinteikkaaksi. Toissa syksynä siirsin ne luumutarhan laajentuneeseen osaan, jotta niiden kukinta näkyisi paremmin. Multa kun on sitä mitä siltä kohdalta sattui nurmen alta löytymään, niin tänä vuonna niitä kukkiikin melkein kymmenen vähemmän kuin viime keväänä. Vähennystä ei tosin juuri erota, sillä kyllähän niitä on tänäkin vuonna kukassa ainakin 52 kappaletta. Sen verran muutos kuitenkin merkitsee, että ruohosilpun ja kompostimullan kanssa ei passaa luumutarhassa kitsastella, jos haluan ihastella tulppaaneita myös tulevina keväinä.

Vähän huonosti kuvasta erottuu, mutta kyllä tuossa kuvan oikeassa alaneljänneksessäkin on paljon tulppaaneja. Osa on vasta nupullaan.

Istutin aurinkopenkkiin syksyllä yhden pussillisen syreenitulppaani (?) 'Lilac Wonderia'. Pahaksi onneksi vesimyyrä oli kaivanut tunnelinsa juuri sen ryppään kohdalle ja vetänyt kitusiinsa melkein kaikki niistä. Tunnelin kummallekin puolelle oli jäänyt yksi sipuli ja niistäkin toista on varmaan maisteltu, sillä se ei ole tehnyt nuppua ja lehtikin on hyvin kituliaan näköinen. Toinen teki kukkanupun, jossa on muutaman päivän näkynyt pikkuisen vaaleanpunertavaa, mutta sekään ei ole lähtenyt vielä aukeamaan. Saa nähdä, meinaako se aueta lainkaan. Vähän harmittaa, mutta minkäs sille mahtaa.

Sirkustelttatulppaani (piti olla 'Peppermint Stick') kukkii uskollisesti: 18 kukkaa auki. Viime keväänä en tainnut näitä edes kuvata, mutta 2020 näissä oli 15 kukkaa, joten pientä lisääntymistäkin tapahtuu.

Huh, nyt jotain nätimpää verkkokalvoille! Kanadanatsalea 'Violetta' on aukaissut ensimmäiset kukkansa. Sekin piilottelee lemmikkien seassa.

Nyt on otettu ratkaiseva askel uutta kokemusta kohti. Ilmoittauduin nimittäin avoimet puutarhat -tapahtumaan. Puutarhamme löytyy nimellä Kivinen kärhöpuutarha. Pupu yrittää tunkea pöksyihin jatkuvasti, mutta jospa minä yhden pitkäkorvan saisin voitettua. Hakemustakin jahkailin monta päivää ennen kuin sain sen tehtyä. Eiköhän täällä ole kuitenkin kävijöille edes jotain nähtävää kun kaikki kärhöt ovat heränneet eikä perennoissakaan tullut kovin kummoisia talvitappioita. Isoimmat kaivuutyömaatkin on tältä vuodelta tehty ja nyt vain odotellaan, että kasvit ottavat kesästä kaiken irti ja pidetään rikkaruohot kurissa.

Patiopenkissä tarhakylmänkukat kukkivat edelleen, nyt niiden taustalla näkyy myös ristikkejä, joiden olisi tarkoitus joskus peittää koko tämä sivu. "Vähän" on vielä matkaa siihen pisteeseen.

Kivikkokasveista kivikkorinteeseen: ristikit kukkivat sielläkin ja sammalleimuissa on lupaavasti nuppuja. Ensimmäiset kukatkin ovat jo auki, joten ei mene montaa päivää, kun kivikko on varsin näyttävän näköinen. Vielä hetken aikaa siellä saa tähtilevisia 'Little Plum' olla oman alueensa prinsessana.

Ensimmäinen tähtilevisian kukka aukesi eilen illalla. Tämä on aina yhtä ihana!

Äsken kukkia oli näin monta auki. Vieressä ovat viime kevään siementaimet. Pitää muistaa kerätä tänä kesänä siemeniä, jotta saa näitä ihanuuksia paljon lisää.

Meillä on nyt oikein mukava pilvipoutainen sää ja lämmintä parikymmentä astetta. Oikein passeli puutarhakeli siis. Jospa tässä saisi taas jonkun pikkuprojektin valmiiksi tai kitkettyä rikkaruohoja.