Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Päätin tarttua oma-aloitteisesti Tuplasti terapiaa -blogista lähtöisin olevaan haasteeseen, jonka aiheena on tänä vuonna luonto. Huomasin kuvia selatessani, että vaikka luonnossa tuli välillä liikuttua, niin kamera oli yllättävän harvoin mukana ja enimmäkseen luontokuvat on otettu talven ja kevään aikana. Aiheeseen pitää selvästi panostaa ensi vuonna.

Tontin nurkalla kasvaa ja kukkii aika iso koiranheisi, mutta viime kesänä löysin toisesta kohdasta pienemmän yksilön, joka oli tehnyt pari kukintoa. Joku lintukin oli sen löytänyt...

Oravia näkee harva se päivä. Tämä kurre piti lounastaukoa männyn oksalla.

Tässä kuusitiaisemo hankkii evästä poikueelleen. Siitepölyä tupsahteli ilmaan, kun tintti pyrähteli oksalta toiselle (vaaleat hituset linnun kohdalla).

Punatulkkupariskunnan ruokalistalla on voikukan siemeniä.

Tämä kuva on lapsuudenmaisemista. Metsäpolulla kukkii mm. koiranputkia, metsäkurjenpolvia, mesimarjaa ja ahomansikkaa. Kaivoin samalla reissulla muutamia kasveja omille niityille.

Elokuinen auringonlasku omalta pihalta kuvattuna.

Haaste on kiertänyt blogeissa jo jonkun aikaa ja moni on siihen vastannutkin. En siis haasta tällä kertaa ketään, mutta nappaa ihmeessä itsellesi, jos et ole vielä osallistunut. Leppoisaa päivää ja tulevaa viikonloppua!

Aurinkoa ja kuuraa

En tiedä, kumpaa olen kaivannut enemmän: aurinkoa vai pientä pakkasta kuuran kera. Hyvin toivottuja ilmiöitä olivat joka tapauksessa kumpikin. Vietinkin tänään useamman tunnin ulkona puuhastelemassa sitä sun tätä. Jo pelkkään kuvaus- ja ihastelukierrokseen kului aikaa ainakin puoli tuntia.

Matalalta se aurinko tässä vaiheessa syksyä paistaa, varsinkin aamupäivästä.

Lopuillakin talvetettavilla kasveilla alkoi talviunen aika, sillä siirsin ne ulkoa ja varastosta kellarin puolelle. Tänään piti ennusteen mukaan olla pari astetta lämmintä, mutta mittari oli pakkasella koko päivän ja maanpinta mukavasti jäässä. Syyssyrikkä oli edelleen kukkapenkissä, mutta nyt sen lehdet jo nuupottivat siihen malliin, että päätin kaivaa sen talviteloille. Jos ennusteen ja todellisuuden ero pysyisi samana, olisi syrikän kaivaminen viikonloppuna huomattavasti vaikeampaa eikä varastokaan kovin pitkään pysy lämpimänä, jos ulkona paukkuu pakkanen. Parempi siis tarttua toimeen varuilta nyt, johan tässä kasvit saivat vältellä tarpeeksi pitkään kellarin pimeyttä. Syrikkää piti saksia ihan reilulla kädellä, jotta sain sen sopimaan kellariin. Hassua, kuinka mietin kasveja siirtäessäni, että tänä vuonna kellarin kasvimäärä näyttää oikein hyvältä. Ja hyvähän se olikin siihen asti, että piti saada syyssyrikkä ja isompi hortensioista sopimaan mukaan. Ilmeisesti viisi 20-30-litraista ruukkua, 13 pienempää ruukkua ja yksi pahvilaatikko on liikaa 1,5 neliömetrin lattiapinta-alaan. Onneksi lehtimassaa on murto-osa siitä mitä viime vuonna eivätkä ruukut olleet läpimärkiä, joten homehtumisvaaraa tuskin on tänä talvena. Hyvillä mielin toivottelin aarteilleni rauhallisia talviunia.

Kuura muutti patjarikot kerrassaan veikeiksi.

Mehitähdet ovat kuuraisina aina hauskan näköisiä, mutta nämä tummat kivikkomehitähdet ('Dark Beauty') pistivät astetta paremmiksi.

Vielä löytyy heleämpiäkin värejä kuin vihreää ja eri sävyisiä ruskeita. Suurimmalle osalle kasveista pakkasta on jo ollut liikaa, mutta pari sinnikästä pitää väreistään kiinni viimeiseen asti.

Kaukasiantörmäkukat nuokkuvat maata kohti. Jokohan ne vihdoin luovuttavat pakkasta vastaan taiston vai jaksavatko loput nuput vielä aueta?

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' on vielä punainen. Kuinkahan käy seuraavan lämpimän jakson tullessa: pysyvätkö värikkäinä vai muuttuvatko mustiksi?

Purppuraheisiangervo on näyttävän värinen pensas niin kesä- kuin syksyasussaan. Näihin lehtiin kun olisi vielä auringonvalo osunut...

Rönsyakankaalit ovat kuuran alla tummanvioletteja.

Kasvien kellariin siirtämisen lisäksi laitoin tänään havut julkisivun kukkalaatikoihin ja levittelin viimeisiä haravoituja lehtiä muutaman arkajalan talvisuojaksi. Lehtikeon saivat päälleen niin nietospensaat kuin pari tänä vuonna istutettua kärhöäkin. Samalla tuli tutkailtua tarkemmin kaikkea vihreää. Pensasryhmään istutettu 'Otson karkki' -puolukka on piilotellut koko kesän pensaiden alla ja lähtenyt vaivihkaa valloittamaan maailmaa juuri niin kuin oli tarkoituskin. Alppiruusuistakin löytyi mukavia yllätyksiä. Jos kaikki niiden nuput selviävät talven yli, on ensi kesänä tiedossa oikein loisteliasta kukintaa.

'Otson karkki' kimmelsi auringonpaisteessa. Kuvan reunoilla näkyy osa pikkuisista puolukantaimista ja lisää löytyi vaikka miten paljon. Osa oli melkein puolen metrin päässä emokasvista.

Tästä isommasta alppiruususta laskin nuppuja 17kpl, pienemmästä niitä löytyi kymmenen.

Alppiruususta jouluruusuun, joka piristää kuurasta kimmeltävällä vihreydellään kuunliljojen hieman lättänää olemusta.

Voi kunpa näistä pikkupakkasista seuraisi suoraan talvi eikä tarvitsisi enää ihmetellä vesisateita ja kurakeliä. Johan niitä on tarpeeksi tälle syksylle riittänytkin. Aurinkoista viikkoa!

Mitä jäi käteen?

Kasvukausi alkaa olla tältä vuodelta paketissa, joten on aika muistella, mitä tuli opittua ja laittaa asioita ylös ensi vuotta varten. Ei niitä muuten enää keväällä muistaisikaan. Suurimmat opit ja ahaa-elämykset tulivat itselleni hyötytarhailupuolella, joten postaus käsittelee käytännössä niitä. Kuviksi löysin muutamia ennen julkaisemattomia otoksia hyötytarhan silmäniloista.

Kehäkukkasekoituksesta tuli matalia, eri värisiä kehäkukkia. Tämä yksilö oli minusta väriltään kaunein.

Sellerit tarvitsevat oikeasti pitkän kasvukauden, joten ne kannattaa kylvää jo helmikuun puolella. Palsternakat ja ruusukaalit kuuluvat samaan kastiin. Ruusukaalit kylvin 30.3, mutta ne voisi kylvää jatkossa jo pari viikkoa aikaisemmin. Kasvavat sen verran hitaasti alkuun, etteivät vie liikaa esikasvatustilaa aikaisemmin kylvettyinäkään. Palsternakat pitää kylvää joko syksyllä tai keväällä heti maan sulettua, jotta ne ehtisivät kasvaa kookkaiksi.

Keltaiset maistuivat makeimmalle (tein makuvertailua näistä, ihan oikeasti!). Keräsinkin niiden terälehtiä muutaman kerran salaattiin.

Ruusukaalit kasvoivat suuremmiksi ilman harsoa, vaikka laitoin harson alle ne parhaat taimet ja surkeat raaskut jäivät ilman. Oliko harson alla sitten liian kuuma kaaleille vai kuivuiko maa siellä nopeammin, vaikka panostin kasteluun enemmän kuin aikaisempina vuosina? Toinen oppi ruusukaaleista oli se, että kuusi sellaista on aivan liikaa yhteen lavaan. Varsinkin kasvimaan kapeampi kulkuväylä kutistui syksyllä aivan olemattomiin, kun ruusukaalien lehdet levittäytyivät niin leveälle kuin vain pystyivät. Yksi ruusukaali kunkin lavan keskellä olisi sopivampi kasvatustiheys.

Vaikken niin oranssista välitäkään, niin kasvimaalla sekin sopii olemaan. Taustalla sellerien tummanvihreitä lehtiä.

Kurkku tarvitsee harson ympärilleen, jos lämpötila edes uhkaa laskea alle kymmenen asteen. Kastelunkin kanssa saa olla tarkkana, sillä kurkku ei selvästi pidä siitä, että juuret lilluvat liian märässä tai jos multa pääsee kuivahtamaan liikaa. Yleensä minulla ei ole liikakastelusta tullut ongelmaa, mutta viime kesänä olin kerran kastellut kaikki ruukut, kun seuraavana yönä tullut sade kasteli niitä lisää. Tuuli sopivasta suunnasta, joten autotallin räystäs ei suojannut ollenkaan. Koska ei ollut hellettä, multa ei edes kuivunut moneen päivään, joten kurkkuparka sai ihan kunnon kylvyn. Tomaatteja ja paprikoita sama käsittely ei haitannut.

Tässä oli aika hauska, vähän persikkainen väri.

Halvat harsot eivät kestä edes yhtä kesää. Ostin keväällä yhden harsotunnelisetin, jonka tukikaaret kyllä kestivät syksyyn saakka. Harso sen sijaan lähti repeilemään jo kesäkuun lopussa ja oli alta aikayksikön pientä silppua. Nyt on hankittuna uusi harso, joka pitää talven aikana leikata sopivan kokoisiksi palasiksi ensi vuotta varten. Toivottavasti se kestäisi useamman kasvukauden.

Minulla oli joku kuvitelma siitä, että vahapavut tarvitsisivat edes jonkinlaista tukea. Olin väärässä: ne eivät lähteneet kiipeämään sen paremmin kasvimaan verkkoaitaan kuin tukikeppeihinkään, vaan korkeintaan nojailivat naapureihinsa. Ensi vuonna vahapavut pääsevät siis lavakauluksiin ja aita jää kokonaan herneiden kiipeilytueksi.

Samettikukat olivat edellisvuosien siemenistä kylvettyjä. Kasvatin osan taimina ja kylvin loput suoraan maahan. Itävyyskin oli hyvä, sillä monessa kohdassa, kuten tässä oli taimia vähän turhan tiheässä.

Mansikat eivät viihtyneet altakastelulaatikoissa. Satoa kyllä tuli, mutta ei valtavasti ja mansikat olivat pienehköjä. Luulen, että ensimmäistä kertaa kokeilemani sammalmulta (eri tuote kuin kasvusammal) ei ollut niille mieluisa kasvualusta ja lannoituksessakin taisi olla säätämisen varaa. Linnut ja oravat sen sijaan jättivät raakileet rauhaan, joten idea toimi siinä mielessä. Kokeilen ensi vuonna jotain toista multaa ja jos sekään ei auta, pitää miettiä uusi ratkaisu mansikoille.

Ei tämä nyt ihan epäonnistunut kokeilu ollut, vaikka vähän paremminkin olisi voinut onnistua.

Puutarhakompostin lämpötila ei riitä tuhoamaan siemeniä (yllätys!). Rikkaruohoista ei ollut ongelmaa, mutta nukkapähkämön taimia putkahteli pitkin kesää kaikkialta, mihin olin keväällä levittänyt kompostimultaa. Onneksi talven aikana kuoli kivikkorinteestä useampi nukkapähkämö, joten taimia ei tarvinnut kitkeä kompostiin. Yksi pihakäenkaalikin ilmestyi jostain, vaikka sitä ei meillä kasva. Ehkä sen siemen tuli tuulen mukana ylämäkeen tuosta parin talon päästä ja päätti kiivetä vielä lavakaulukseenkin. En ole vielä päättänyt, annanko sille jostain pikkunurkan (ja koko puutarhan) vai torppaanko leviämisyritykset alkuunsa.

Rikkaruohojen lisäksi samettikukkien kaveriksi nousi nukkapähkämöä ja muutama orvokkikin.

Nostin tänään maa-artisokat. Ne eivät ehtineet tänäkään vuonna kukkia, vaikka syksy oli lämmin ja lehdet säilyivät virkeinä pitkään. Viime vuoden sato oli surkea ja siemenmukuloiden pienen koon takia luulin, että tämänkin vuoden sato jäisi heikonlaiseksi. Lämpimän syksyn ansiosta isoja mukuloita oli kuitenkin selvästi enemmän kuin normaalivuonna, jolloin aikaiset hallayöt palelluttavat varret ja lopettavat mukuloiden kasvun. Isoimmat mukulat päätyvät ruuaksi, mutta istutin kaikki pienemmät uudelle kasvimaalle aurinkoiseen paikkaan. Jospa maa-artisokat ehtisivät jatkossa kukkiakin, kun saavat enemmän valoa ja lämpöä. Ainakin niiden luulisi lähtevän vähän aikaisemmin kasvuun.

Isoin maa-artisokan mukula. Vaa'an vierellä olevista kavereista löytyi useita 130-145-grammaisia yksilöitä, joten satoon voi olla ihan tyytyväinen.

Kolmesta pienestä siemenmukulasta tuli tällainen kasa syömäkokoisia mukuloita. Näistä tulee isänpäivän alkuruuaksi maa-artisokkakeittoa.

Mitä ahaa-elämyksiä te olette tänä vuonna saaneet joko hyötykasvipuolella tai muuten puutarhassa?

Hyvää huomista isänpäivää kaikille isille!

Paras ruusuni ikinä

Puutarhan lumo ja Hirnakan torppa -blogit haastoivat minut Kukka & kaali -blogin Pauliinan alulle laittamaan ruusuhaasteeseen. Ajattelin ensin, etten voi mitenkään osallistua tähän, sillä ainut ruusu puutarhassani on tontin rajan ulkopuolelta sinnikkäästi puskeva piikkihirviö, jonka yritän tuhota vuosi toisensa jälkeen.

Tällaiset versot osuivat monta kertaa ahteriini, kun pyllistelin ensimmäisenä kesänä kasvimaalla. Vihasuhde alkoi ensimmäisestä yhteenotostamme.

Keskiaikaista kidutusvälinettä muistuttava puska tekee tällaisia pieniä, yksinkertaisia kukkia.

Alkuun tällä tontilla nykyisen kärhökaaripenkin kohdalla kasvoi iso hansaruusu, mutta jo heti toisena kesänä laitoin siitä myynti-ilmoituksen nettiin ja pian sen kävikin ystävällinen setä hakemassa omaan puutarhaansa. Hansa uskoi kerrasta, ettei ole takaisin tulemista, mutta tappajamonsteri (oikealta nimeltään ehkä karjalanruusu) tulee aina takaisin. 

Siinä se hansa nökötti keskellä nurmikkoa. En löytänyt yhtään kuvaa tästä kukkivana, vaikka muistan kyllä katselleeni sen runsasta nuppumäärää ja miljardeja kirvoja joka ikisessä latvassa. Suihkuttelin niitä vaikka millä mutta aina ne tulivat takaisin.

Nyt minua alkoi säälittää kaikki ruusuintoilijat, jotka odottivat näkevänsä upeita kuvia ja lukevansa hehkutusta eri ruusujen hyvistä puolista. Voi mikä pettymys teitä blogiystäviäni nyt kohtasikaan! Laitan tähän väliin lohdutukseksi pari kuvaa Kuopion Valkeisenlammen puiston ruusuista. Olen tehnyt puiston ruusuista muutaman postauksen. Ne löytyvät kun klikkaat tunnisteluettelosta ruusu-kohdasta.

Ryhmäruusu 'Kashmir' muistuttaa todella paljon sitä leikkoruusua, jonka isäntä kosiessaan minulle antoi.

En ole ruusuihminen, vaikka pidänkin ruusuista leikkokukkana. Pidän myös ruusujen tuoksusta. Puutarhassa kasvavista ruusuista minulle tulee mieleen ainoastaan piikit, kirvat ja hillitön leviäminen. Lapsuudenkodin juhannusruusu ja hansaruusu, sekä omalta tontilta myyty hansa ja kurittamani tappajamonsteri lienevät isoimmat syypäät tähän mielleyhtymään. Kirvaisia mielikuvia tulee lisää kerrostalon parvekkeella kasvaneista runkoruususta ja "äitienpäiväruususta". Runkoruusun yritin muuten saada talvetettua, mutta siihenhän iski sitten talven aikana joku tauti, joka mustutti sen versot. Kuinka voisin siis tällä taustalla ja kokemuksella vastata mihinkään ruusuhaasteeseen?

Maanpeiteruusu 'Jazz' on todella herkullisen värinen.

Koska sain haasteen kahdelta suunnalta, vaikka ruusut eivät blogissani koreile, päätin jorista sitten niitä näitä ruususuhteestani. Pauliina antoi kuitenkin aika vapaat kädet toteuttaa haaste, joten antaa sitten mennä vaan. Enhän minä suinkaan inhoa ruusuja (paitsi sitä kuritonta kammotusta). En pysty kuvittelemaan mitään kookasta (ja piikkistä) pensasruusua puutarhaani, mutta leikkokukkaruusun näköiset kaunottaret herättävät jonkinasteisen tunteen kukkasydämessäni.Ehkä minun ruusuni onkin joku arvokas ja jalo ryhmäruusu, joka vaatii huomiota kukoistaakseen eikä missään nimessä ole valtaamassa puolta puutarhasta itselleen. Minulla on myös hyvin vaativa maku juuri oikeasta ruusunkukan mallista. En pidä niistä äärimmäisen kerrotuista ruusuista enkä myöskään täysin yksinkertaisista kukista. Kukan pitäisi olla iso ja tasapainoisen muotoinen sekä värin minulle mieluinen.

Maanpeiteruusu 'Schneekönigin' on kaunis, mutta minun makuuni turhan yksinkertainen.

'Maria Theresia' taas on ehdottomasti liian överi.

'Hansestadt Rostock' on aika kauniin muotoinen, mutta ei sekään aivan täydellinen.

Juuri sitä "oikeaa" ruusunkukkaa ei ole tullut elävänä vielä vastaan. Yksi ruusu on kuitenkin herättänyt ihastukseni heti ensimmäisen kerran kun sen kuvan näin. Ruusussa täsmäsivät sekä kukan muoto että ihana väritys. Tuoksusta tai kasvutavasta en osaa sanoa mitään, mutta eikö tuo alla olevan kuvan ruusu ole aika upea?

Jos jollakin ruusulla on mahdollisuus päästä puutarhaani, niin se on sitten tällä kaunottarella. Tämä on nostalgiaruusu 'Nostalgie' (kuva kopioitu Honkasen puutarhan sivuilta).

'Nostalgie' näyttää juuri siltä, että se ei taida olla ihan helpoimmasta päästä enkä tiedä, saisinko sitä menestymään edes yhden talven yli. Muutaman kerran olen vilkaissut taimiston ruusuhyllyn sillä silmällä läpi, mutta tätä kaunotarta ei ole ollut juuri silloin myynnissä. Ehkä se on vain hyvä, niin enpähän tule törsänneeksi euroja kasviin, jolle heti ensimmäinen talvi täällä saattaa olla liian suuri järkytys.

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Aina jokin kasvaa

Puutarhahetki

Viherrin

Haasteen säännöt:

Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3-5 blogiystävääsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.

Toivepostaus: lapset puutarhassa

Lasten osallistuminen puutarhatöihin on aihe, johon tulee joka vuosi uusia näkökulmia. Lapset kun kasvavat ja oppivat uusia taitoja. Tähän postaukseen kimmokkeen heitti Ulla (Rannanpihassa-blogi), joka toivoi minun kertovan lastemme osuudesta puutarhan istutuksissa, kastelussa ja muissa puutarhapuuhissa sekä varsinkin sadon syömisessä. Tällä kokemuksella voisin sanoa, että 1-2-vuotias lapsi on ollut ihan hankalin puutarhakaveri: intoa, omaa tahtoa ja näkemystä olisi enemmän mitä yksi puutarha kestää, mutta taitoa ja sääntöjen noudattamiskykyä alle murto-osa siitä, mitä äiti toivoisi. Esikoinen oli vielä kolmivuotiaanakin aivan mahdoton täystuho, mutta rauhallisemman kuopuksen kanssa puutarhailut sujuivat suht helposti. Kuluneena kesänä lapsista oli monta kertaa jopa apua puutarhapuuhissa. Kuvia tuli otettua yllättävän vähän, sillä eihän se kamera ole ollut juuri silloin mukana kun lapset ovat pinkaisseet hetkeksi leikeistään minua auttamaan. Muutamia kännykällä näpättyjä otoksia löytyi ja lisäksi kaivelin pari vanhaa, ennen julkaisematonta kuvaa, kun en halunnut käyttää blogissa aiemmin julkaistuja kuvia.

Valmiina hommiin! Tässä esikoinen noin parivuotiaana.

Vauvaiän jälkeen lapset ovat saaneet osallistua ikänsä mukaisiin puuhiin puutarhassa. Herneiden kylväminen ja kukkasipulien pudottelu valmiiksi kaivettuihin kuoppiin sujuu hetkittäin riittävän hyvin jo 2-vuotiaalta ja sipulin sekä joidenkin juuresten sadonkorjuu jopa sitäkin nuoremmalta. Kasteluhommat ovat olleet mieluisia ihan pienestä pitäen, tosin vesi on osunut useammin hiekkaleluihin, kuorma-autoihin tai kenkiin kuin kasvimaalle tai ruukkuihin. Lapset ovat välillä olleet mukana kaivamassa kuoppia taimille ja kukkasipuleille tai kaatamassa kanankakkaa kuoppiin. Kumpikin on myös saanut kokeilla ottaa taimen irti ruukusta (lasten kokeiltavaksi kannattaa valita vähän ronskimpaa käsittelyä kestävä taimi, esim. samettikukka tai paprika). Tänä kesänä lapset olivat usein mukana hakemassa kasvimaalta salaattitarpeita tai kasviksia ruuanlaittoa varten. Varsinkin pulleiden herneenpalkojen etsiminen oli heistä mieluista puuhaa.

Esikoinen noin parivuotiaana auttamassa punajuurten sadonkorjuussa.

Kukkapenkkipuuhissa lapset ovat olleet tänä kesänä mukana enemmän kuin aikaisempina vuosina. Enimmäkseen he ovat kehitelleet omat leikkinsä äidin kaivamille mulloksille, mutta ovat he kuljettaneet välillä rikkaruohokasoja kompostiin ja ylimääräisiä pikkukiviä kivenkeräyspaikalle. Joskus kuorma-auton kyydissä kulkee taimia, kukkaruukkuja tai siemenpusseja, joskus istutuslapio tai porkkanoita. Mukana lapset kuitenkin useimmiten puuhastelevat. Heitä kiinnostaa myös kovasti, minkä nimisiä kasveja minä milloinkin istutan. Aika monta kukkaa he kesän aikana oppivatkin nimeämään.

Tältä kesältä löytyi pari kuvaa lapsista puutarhatöissä. Nuotiopaikka kaivettiin (ainakin osittain) konevoimia apuna käyttäen. Huomatkaa hienosti parkkeeratut kuormurit.

Istutuksista ja muista puutarhapuuhista lasten osuus on aika vähäinen, mutta sadon syömisessä he ovat mestareita. Suurin osa kasvattamistani hyötykasveista menee varmasti lasten suuhun. Päiväkodissakin on ihmetelty, kuinka hyvin meidän muksuille maistuu kasvikset..Ehkä meille on vain sattunut normaalia suvaitsevaisemmat lapset ruoka-asioissa, mutta varmasti kasvatuksellakin on oma osuutensa. Emme tainneet isännän kanssa ostaa kertaakaan valmiita lasten purkkiruokia edes silloin kun perheessä oli taapero ja vauva, vaan kokkasimme itse ja muokkasimme muun perheen ruokia vauvalle sopivaksi. Uskon, että kun lapset ovat jo alusta lähtien tutustuneet erilaisiin kasviksiin, he eivät ole myöhemminkään vierastaneet niitä.

Ei ihan lähde, totesi esikoinen.

Kasvikset maistuvat meidän lapsille parhaiten raakana, mutta syövät he niitä eri tavoin kypsennettyinäkin. Ruokaa tehdessä leikkuulaudalta häviää vaivihkaa niin porkkanat, kaalit, sellerit kuin sipulitkin. Kummallakin on muutama sellainen kasvis, joka ei maistu jossain muodossa, esim. kuopuksella kypsennetty paprika tai esikoisella raaka kesäkurpitsa. Marjat ja hedelmät maistuvat, ja varsinkin pakastemarjoja lapset söisivät umpijäisinä vaikka miten paljon. Satomääriä siis pitää saada kasvatettua, jotta omaankin suuhun jäisi jotain. Siinäpä haastetta tuleville vuosille!

Pyhäinpäivän puutarha

Lokakuun viimeisiä hetkiä viedään. Värit alkavat olla puutarhasta jo aika vähissä, mutta vielä sieltä löytyi jokunen väripilkku. Viime yönä lämpötila tippui pitkästä aikaa pakkasen puolelle ja päiväkin oli hyvin kolea. Kunnon kuuraa ei meille vieläkään saatu, mutta hentoa lumikuorrutusta oli jo jäänyt viimeisten kukkien päälle ja pikkuisen maahankin..

Vielä löytyi yksi leijonankita.

Keijunmekot eivät pakkasta hätkähdä, tosin nyt versojen kärjet olivat jo nuukahtaneet.

Kivikkorinteessä kukkii sammalleimu. Myös kaukasian- ja kivikkotörmäkukissa on yksittäisiä kukkia auki.

Purppurapunalatvalla on jo ennestäänkin pehmoiset siemenhahtuvat, saati sitten lumihunnulla kuorrutettuna.

Muut hunajamarjat pudottivat lehtensä jo ajat sitten. Pieni 'Onni' sen sijaan keksi vasta vaihtaa väriään.

Purppuraheisiangervollakaan ei ole kiirettä pudottaa lehtiään.

Viimeisiä kärhön kukkia. 'Piilu' on tämä sinnikäs kaveri.

Loistokärhö 'Voluceau' on jo melkein luovuttanut. Siitä löytyi ainoastaan tämä yksi avautumassa oleva kukka. Taustalla oleva ruskea pensas on syyshortensia 'Prim White'.

Takapiha on selvästi muuta pihaa lämpimämpi, sillä siellä syyshortensia 'Vanille Fraise' on vielä ihan vihreänä. Nuput ovat kyllä hieman paleltuneen näköiset.

Siperiankurjenmiekat ovat alkaneet muuttua keltaisiksi. Kontrasti vihreisiin tiukukärhö 'Arabellan' ja tarhakeijunkukka 'Hansin' lehtiin on hieno.

Kaunokaiset kukkivat harvakseltaan.

Viimeiset puistoatsalea 'Illusian' punaiset lehdet lumen kuorruttamina. Nuppuja näyttäisi olevan lupaavasti tulossa.

Vaikka kuukausi vaihtuu marraskuulle, ei säässä näytä ennusteiden mukaan tapahtuvan minkäänlaista muutosta. Tämä pimeä ja sateinen syyssää on juuri sitä, mitä inhoan yli kaiken. Ainoastaan sama säätila kuraisella lumiloskalla höystettynä kirii sen ohi vuoden kammottavin keli -kisassa. Pitänee olla tyytyväinen siitä, että ollaan vasta siinä toiseksi tympeimmässä säätilassa. Joko teillä on muuten kaikki talvetettavat kannettu kellariin (varastoihin, autotalliin, tms.)? Minulla on edelleen ruukkukärhöt ja hortensiat talon seinustalla ja syyssyrikkä maassa. Niillä ei näytä olevan mikään kiire kellarin pimeyteen. Syyskylvöjäkään en ole vielä tehnyt, mutta ehkä huomenna... Tai ensi viikonloppuna. Hyvää pyhäinpäivän iltaa!