torstai 16. huhtikuuta 2020

Elämää kuravellissä?

Märkä syksy, talvi ja kevät ovat tehneet ainakin meillä joka kukkapenkistä kuravelliä. Nurmikolla kävellessä vesi litisee saappaan alla ja jopa kivikkorinteen jyrkkä, hiekkainen rinne tihkuu vettä. Routainen maa ei näytä kuivuvan sitten millään eikä asiaa auta se, että harva se päivä sataa räntää tai vettä lisää. Pieni huoli on jäytänyt mielessä varsinkin kivikkorinteen puolesta, sillä sinne on kerääntynyt paljon kasveja, jotka eivät siedä talvimärkyyttä. Monta kiveä on tippunut sydämeltä, kun paksu jääkerros on vihdoin sulanut ja elonmerkkejä on alkanut löytyä.
Viime syksynä ostettu kesälevisia 'Elise' näyttää olevan voimissaan. Jääkuution sisältä paljastunut tähtilevisiakin on hengissä, joskin vähän kaltoinkohdellun näköisenä.
Rinteen alaosaan istuttamani kivikkomehitähdet 'Dark Beauty' ovat aika mallikkaasti hengissä. Routa on nostellut niitä vähän irti maanpinnasta, mutta pieni soralisäys auttaa siihen vaivaan. Pari on myös joutunut rusakon välipalaksi...
Turkestaninmaksaruoho joutuu makoilemaan kuravellissään vielä pitkään, sillä rinteen yläosasta vedet valuvat luonnollisesti alaspäin. Turkestanilainen on mataluutensa vuoksi aivan rinteen alaosassa. 
Josko tänä vuonna nähtäisiin ensimmäinen sammalleimun kukinta tässä rinteessä?
Kahden kesän aikana kovia kokeneet patjarikot ovat vihdoin saaneet olla rauhassa kuopuksen puutarhuroinnilta. Ensimmäistä kertaa ne eivät ole vain juuri ja juuri suurennuslasilla löydettävissä, vaan kasvattavat ylpeinä lehtiruusukkeitaan.
Sinilemmiön kasvupaikka aivan rinteen yläosassa on melkein 100-prosenttista karkeaa soraa, joten sitä ei ole talvimärkyys juuri vaivannut. Havusuojasta huolimatta sen versot ovat mustuneet talven aikana, mutta päällimmäisiä kun vähän pöyhii, löytyy alta terveen vihreitä lehtiä ja pikkuruisia uusia versonalkuja. Märän talven ehdoton voitto!
Aivan kivikkorinteen ja aurinkopenkin rajalla kaukasianmaksaruoho 'Summer Glory' on herännyt pirteänä kuravellistä huolimatta.
Lumien sulaessa näytti, että esikot olisivat pääsääntöisesti hengissä talven jäljiltä. Kevään aikana useampi esikko on kuitenkin mädännyttänyt lehtensä. Saa nähdä, nouseeko juuresta enää uutta vai tuleeko aukkopaikkoja.
Eniten harmittaa viime kesänä ostettu himalajanesikko. Kohopenkistä huolimatta se näyttää aika lohduttomalta. Katsotaan, jaksaako se lähteä enää kasvuun vai jäikö se yhden kesän ihmeeksi.
Onneksi suurin osa esikoistakin on hengissä. Tämä yksilö oli viime kesänä kummitädiltäni tulleiden jakotaimien seassa eikä niiden väreistä ollut mitään tietoa. Kiva, että ainakin yksi niistä on jotain muuta kuin perinteinen keltainen.
Tästä päivästä näyttää tulevan aurinkoinen ja lämmin, joten minä jään jännittämään, alkaako kevätkurjenmiekoista tai krookuksista näkyä jo ensimmäisiä kukkanuppuja, vai ehtiikö tänä vuonna esikko kevään ensimmäiseksi kukkijaksi. Aurinkoista loppuviikkoa!

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Taimikaruselli pyörii

Lumi- ja räntäsateinen pääsiäinen on kulunut leppoisasti taimia hyysätessä. Taimihuoneen pöytä on tällä hetkellä tupaten täynnä ja pian sille pitäisi saada sopimaan lisää taimia. Onneksi muutama ruukku muuttaa siinä vaiheessa pois alta eteisen viileyteen.
Verenpisaraa ujostutti sen verran paljon, että aukaisi ensimmäisen kukkansa lehtien seassa piilossa. Olin tarkkana ja sain näpättyä söpöliinistä kuvan.
Hetki menee, ennen kuin hoitopöydän vauvelit kukkivat.
Samettikukat alkavat olla koulimiskokoisia. Siemenet on kerätty viime kesänä omista kukista, joten värit voivat olla mitä tahansa.
Ikkunaa lähimpänä ovat 'Maskotka' -tomaatit, joille piti viritellä tuet. Niiden takana kaksi 'Majaa' pysyy tukevasti pystyssä omin avuin. Tomaattien takana on aiemmin koulittuja 'Vanilla'-samettikukkia ja ihan takimmaisena mustasilmäsusannoja.
Vanhoista fenkolin siemenistä iti kaksi. Ehkäpä tänä vuonna niiden kasvatus onnistuu paremmin kuin viime vuonna, jolloin iti yksi siemen ja sekin vasta kesäkuun alussa.
Kevään etenemisen huomaa selvästi myös siitä, että sekalainen purkkiarmeija alkaa vallata myös kodinhoitohuoneen lattiaa. Siellä on ollut kevään mittaan aina muutama purkki kerrallaan kylvöksiä itämässä, mutta viimeiset pari viikkoa lattiaa ovat täyttäneet kaikki karjalanneidot ja ruusuliisat, ja vajaan viikon ajan myös daalian juurakko sekä gladioluksen mukulat. Karjalanneidot ovat jo lähteneet kasvuun, mutta ruusuliisat antavat odottaa itseään.
Daaliakin lähti yllättävän vauhdilla kasvuun. Kunhan idut ovat pikkuisen kasvaneet, siirrän tämän eteisen viileyteen, jotta se kasvaisi tanakaksi.
Karjalanneidon vasta puhjenneet versot ovat ehkä suloisimpia kaikista. Ihanat värit!
Jonkun blogista luin, että gladiolusten mukuloita voisi esi-idättää astiassa, jossa on tilkkanen vettä pohjalla. Niin ei tarvitsisi haaskata multaa mukuloihin, jotka ovatkin kuolleet talven aikana. Täytyy sanoa, että toimii: ei mennyt montaa päivää, kun mukuloihin alkoi ilmestyä uusia, valkoisia juuria. Kahdessa ei vielä näy mitään, mutta muut ovat ilmiselvästi hengissä ja innolla kasvuun lähdössä.
Ruukuttamista tiedossa. Etualalla koon perusteella gladiolus 'Passos', loput todennäköisesti tuoksumiekkaliljoja (tai sitten pieniä 'Passoksen' mukuloita).
Tämäkin aamu valkeni räntäsateisena, ja luulin jo, että koko päivä jatkuu samaan malliin. Kävin kurkkaamassa varastossa, miten kärhö ja hortensia pärjäilevät siellä. Varastossa ei ole lämmitystä, joten pieni jännitys on ollut päällä näin kylmän jakson aikana. Pieni ämpärillinen lämmintä vettä ja harso kasvien päällä oli riittänyt pitämään lämpötilan tarpeeksi korkealla, ja kasvit näyttivät virkeiltä. Koska en ole vielä päässyt kaivamaan uusia kukkapenkkejä, purin toissapäivänä patoutumia hakkaamalla syyskylvöruukkujen ympäriltä jäistä multaa palasiksi, jotta sain siirrettyä ruukut samaan varastoon kärhön ja hortensian kanssa. Viime vuonna perennakylvökset lähtivät niin hienosti varastossa kasvuun, että halusin toistaa saman tänä vuonna. Varsinkin, kun yhdessä ruukuista oli jo isoja taimia, vaikka multa oli vielä umpijäässä.
Pari päivää varastossa sulatti näiden minikokoisten turkestanintulppaanien multatilan. Kiitos Nila (Lappalainen etelässä -blogi) hyvin itämiskykyisistä siemenistä! Loput kylvin kukkapenkkeihin, mutta varmuuskopio on tässä.
Aamupäivällä oli hämärää ja muutaman sentin paksuudelta litimärkää loskaa. Nyt onneksi paistaa aurinko ja melkein kaikki loska on sulanut.
Eteisessä taimimäärä kasvaa koko ajan. Sinne pääsivät jo ristikit, ensimmäisenä kylvetyt sellerit sekä koekylvös kosmoskukkaa. Seuraavana eteiseen siirtyvät ruusukaalit.
Sellerit ja pikkuruukussa kosmokset. Ristikit ovat toisella pöydällä. Aivan oikeassa alanurkassa näkyy pari ruukkua leijonankitoja, jotka eivät taida jaksaa lähteä kasvuun. Ne ovat seuraavana väistövuorossa, kun tarvitaan lisää tilaa.
Oikeanpuoleinen pelargoniruukku oli muutaman viikon taimihuoneessa saamassa kasvuun vauhtia. Kokoeron huomaa selvästi vasemmanpuoleiseen ruukkuun, joka on ollut koko ajan eteisessä. Pian ensimmäiset kukat alkavat aueta.
Kevättähdet ilahduttavat aina eteisessä liikkuessa.
Ai niin: kuusitiaisten pöntössä on perheenlisäystä! Pari päivää sitten sieltä jo kuului äänekäs sirkutus, mutta en ollut varma, sirkuttiko toinen emoista pesässä. Tänään huomasin kun molemmat emot lähtivät pöntöstä, mutta sirkutus jatkui vielä hetken aikaa. Patiolta on hyvä näkyvyys pesälle, joten tinttien perhe-elämää tulee varmasti seurattua ahkerasti. Iloista uutta viikkoa!

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Virtuaalihyppy tulevaisuuteen

Eteisessä kukkivat kevättähdet ja valkoinen scilla, joiden puutarhassa kasvavat serkut aloittavat kukintansa ehkä kuukauden kuluttua. Mutta se ei ole tämän postauksen hypähdys tulevaisuuteen, vaan hyppäämme peräti muutaman vuoden päähän. Mielikuvituksen tukena on valokuvia höystettynä epämääräisillä piirustuksilla. Kuulostaako kummalliselta?
Scilla ja kevättähdet kukkivat eteisessä.
Aloitetaan alusta: aamupäivän puutarhakierroksella palaset alkoivat vihdoin loksahdella paikoilleen takapihan ja parin ylimääräisen kasvin osalta. Päätin jo viime syksynä tehdä pation viereen istutusalueen, johon tulisi äitini pistokkaasta kasvattama syyshortensia 'Vanille Fraise' sekä kellarissa talvehtinut loistokärhö 'Kaiser'. Niiden juurelle ajattelin hennon vaaleanpunertavakukkaista matalaa kurjenpolvea, jonka siemeniä kylvin syksyllä.
Siinä se työmaa odottaa viimeisten lumien sekä roudan sulamista.
Aiemmin suunnitelmissa on ollut kasvittaa luumutarhan ja metsänreunapenkin välissä oleva nurmikaistale, mutta se on jäänyt, kun ei ole ollut tarpeeksi kasveja eikä suunnitelmaa (kasvit tosin puuttuvat edelleen, mutta se on sivuseikka enää tässä vaiheessa kun visio on olemassa). Ongelmana on ollut se, kuinka yhdistän pation viereen tulevan penkin nykyiseen luumutarhaan niin, että lopputulos ei näytä kummalliselta tai ole hankala ruohonleikkurilla ajettava. Ratkaisua ei tullut unessa, vaikka pyörittelin suunnitelmia koko talven mielessäni. En tiedä, mistä ajatus päähäni putkahti, mutta aamulla puutarhassa kierrellessäni pysähdyin pensasmustikoiden välissä odottavien pikkujasmikkeiden ja mysteeritaimen luokse. Jäin tuijottamaan niiden silmuja kun yhtäkkiä keksin, että mysteeritaimi voisi sopia metsänreunapenkin taka-alalle ja siihen pikkujasmike kaveriksi. Tämä se puuttuva osa oli, nyt koko alue näkyi selvänä mielessäni. Seuraavana tulee niitä lupaamiani valokuvia höystettynä oikein ammattimaisilla paint-tuherruksilla. Merkkasin kuviin violetilla viisikulmiolla siellä jo olevan purppuraheisiangervon ja tummanvihreällä alppiruusun. Limenvihreät viisikulmiot ovat alueelle istutettavia kasveja.
Patiolta lähtee kivipolku suoraan luumupuiden väliin (harmaat sekä oranssit viivat). Etualan vihreä viisikulmio on 'Vanille Fraise' ja sen viereen tulee kasvimaan luona lojuva kivi istumapaikaksi. Potkaiskaa kivi mielessänne puolisen metriä kauemmas pation tästä reunasta. Metsän reunassa korkeampi viisikulmio on mysteeripensas ja sen edessä pikkujasmike.
Olohuoneen ikkunasta näkyi eilen kunnon raekuuro. Tästä kulmasta huomaa, kuinka mysteeripensas ja jasmike sijoittuisivat ikkunanäkymään. Ne myös tavallaan rajaisivat istutetun alueen lasten pelinurmesta samoin kuin lampun vieressä oleva luumupuu.
Mysteeripensaan lehdet näyttävät syreenin lehdiltä, mutta äidilläni ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, että hän olisi ottanut syreeneistä pistokkaita. Ehkä todennäköisin vaihtoehto on pihajasmike, vaikka lehdet ovatkin vähän erikoisen näköiset minusta. Mutta oli mikä hyvänsä, niin kasvuvauhdin perusteella siitä tulee todennäköisesti kookkaampi kuin pikkujasmikkeesta. Valitsemassani paikassa sillä on tilaa kasvaa kookkaammaksikin, kunhan vain siirtää pikkujasmikkeen tarvittaessa kauemmas.

Maan tasalta otetusta valokuvasta on ehkä vähän hankala hahmottaa mittasuhteita ja kasvien sijoittumista sen tarkemmin, joten otin viimesyksyisen ilmakuvan käsittelyyn. Siinä on samat värikoodit kuin edellisissä kuvissa, mutta lisäsin siihen myös valkoiset kuusikulmiot luumupuiden latvuksien merkiksi. Kivipolut merkitsin oranssilla ja uuden kukkapenkin rajan vaaleansinisellä. Pation ja grillikatoksen luona on jo ennestään kaksi kiveä istumapaikkoina. Koska kivillä on melkein pari metriä välimatkaa, täydentää kolmas istumakivi ryhmän "koronaturvalliseksi seurustelualueeksi".
Tämän kesän urakkaa olisi väli patiolta luumupuihin ja seuraavalle vuodelle jäisi sitten luumupuiden ja metsänreunapenkin välisen ruohokaistaleen kaivaukset. Tänä kesänä onkin hyvin aikaa miettiä kasveja ja aloittaa jo niiden kasvattaminen.
Ilmakuvasta näkee, että luumupuiden ja metsänreunapenkin väliin jää tilaa vaikka mille. Leikittelin myös ajatuksella istuttaa vielä jokin pikkupuu nykyisen metsänreunapenkin keskivaiheille, mutta se ajatus voi kaatua liian suuriin kiviin. Tuohon kohtaan on varmasti haudattu kaikki ylimääräiset kivet koko tontilta ja ainut konsti, millä sain edes perennoille tarpeeksi syvän kasvualustan, oli kammeta päällimmäiset kivet pengerrykseksi kukkapenkin takareunaan. Ilmakuvassa kivireunuksesta onkin osa näkyvillä. Muistelen, että piirrettyjen pensaiden kohdalla olisi sen verran juurille tilaa, että pystyvät kasvamaan, mutta se selviää sitten kun maa sulaa. Uudella alueella olisi myös tilaa atsaleoille. Takapiha on jo nyt aika suojaisa, ja kunhan puut ja pensaat kasvavat, suojaisuutta tulee vielä lisää ja se tarkoittaa sitä, että lajikevalikoima laajenisi huomattavasti. Jos jossain kohdassa meidän kylmää tonttia uskaltaa kokeilla III-vyöhykkeen kasveja, niin se on juuri tuolla takapihalla. Olen aivan täpinöissäni näistä suunnitelmista! Huomaako sen?

Minä en ole vielä päässyt toteuttamaan suunnitelmiani, mutta rusakko ja lapset toteuttavat itseään hyvinkin vapaasti kasveistani välittämättä. Kummallekaan ei taida mahtaa mitään. Isäntä vei eilen lapset ulkoilemaan, jotta saan tehdä rauhassa töitä. Kun he palasivat sisälle, lapset selittivät innoissaan leikkineensä kuravellissä (olivat muuten sen näköisiäkin!). Paljastui, että he olivat möyrineet juuri siinä mulloksella, johon yhdessä lasten kanssa viime syksynä kylvimme niittykasvien siemeniä ja johon olen koko kevään ajan kieltänyt heitä menemästä. Moka oli omani, sillä en huomannut muistuttaa isäntää siitä. Ei kuulemma voi mitenkään muistaa, jos olen yhden kerran monta kuukautta sitten sanonut kylväneeni jotain johonkin ja lapsethan eivät muistaneet asiaa senkään vertaa. No, jospa siellä joku niittykasvikin vielä lähtisi kasvuun. Onneksi vain pintamulta oli sulana, niin siemenet eivät ole ainakaan hautautuneet monen sentin syvyyteen. Osa tosin saattoi matkata kuorma-auton lavalla ympäri pihamaata...
Tänään minulle paljastui se, että kuravellirallia oli vedetty suoraan kukkapenkkini läpi! Niittykylvös on kuvan vasemmassa ylänurkassa. Onneksi kukkapenkin puolella kasvoi vain kevätkaihonkukkaa ja nekin ovat vasta nousemassa, niin ei tapahtunut mitään peruuttamatonta katastrofia. 
Rusakolla on ilmeisesti ollut tarkoituksena muotoilla koivuangervosta pallo, mutta homma on jäänyt vielä kesken.
Onneksi piipot jaksavat aina piristää. Vannon, että eilen aurinkopenkissä ei näkynyt yhden yhtä kevätkurjenmiekan piippoa. Tänä aamuna niitä oli jo vaikka miten monta. Lisäksi näkyi muutama eri näköinen piippo, joiden täytyy olla hyasintteja.
Kovin ruskeasävyinen on vielä tämäkin kuva, mutta kyllä siellä piippojakin näkyy.
Taas on kylmempää luvassa, mutta pikkuiset yöpakkaset tai räntäkään eivät enää estä päässäni pyöriviä istutussuunnitelmia! Heti kun maa sulaa, alkaa lapio heilua. Koko talvihan tässä on odoteltu sitä, että pääsee jatkamaan syksyllä kesken jääneitä puuhia. Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Näyttää siltä, että

... pääsiäiseksi on tiedossa pienen pieniä kukkia.
Ensimmäinen kevättähden kukka oli auennut yön aikana.
Valkoinen idänsinililjakin on tehnyt eteisessä suloiset helmiryppäät.
 ... syyssyrikkä on talvehtinut onnistuneesti ja kukkii toivon mukaan komeasti loppukesällä.
Sanokaa, että nämä ovat uuden kasvun alkua eivätkä mielikuvitukseni tuotetta!
 ... loistokärhö 'Kaiser' ilahtui päästessään kellarin pimeydestä varaston puolelle.
Saksien näyttäminen olisi ehkä tarpeen näille kalpeille ja hennoille versoille, mutta en raski: noissa kolmessa pisimmässä saattaa olla kukkanuput latvoissa. Otin myös hortensian varastoon. Nämä olivatkin viimeiset kellarin asukit.
Isoin nuppu on jo raottumassa. Näinköhän siitä tulee pinkki, kerrottu ihanuus, kun on joutunut näin pitkälle kehittymään täydellisessä pimeydessä?
Kasvuvoimasta ja -innosta ei ainakaan ole puutetta!
 ... herukkapensaita pääsee leikkaamaan. Tänä vuonna riittää, että leikkaa vain pari vanhinta oksaa kustakin pensaasta. Viisi vuotta siinä menikin korjatessa edellisen asukkaan jälkiä.
Lunta on vielä, muttei enää pensaiden tyvillä. Tästä punaherukasta lähti kuvan oikeaa alanurkkaa kohti kurotteleva jäkäläinen oksa ja kaksi seuraavaksi vanhinta.
 ... mansikoiden siivoamisen ovat rusakot hoitaneet.
Kuukausimansikat on siististi parturoitu parin sentin sängelle. Työ varmaan viimeistellään heti kun viimeiset jäät sulavat...
 ... raparperi on avantouinnilla, kuten niin moni muukin kasvi puutarhassani.
En tiedä, paleltaako tätä huimapäätä, mutta sen väri sopii ainakin täydellisesti pääsiäiseen.
Tällaisia pieniä aarteita löysin puutarhasta ja eteisestä. Eilen oli niin aurinkoinen ja lämmin päivä, että lumet hupenivat ihan silmissä. T'änään on "vain" kymmenisen astetta lämmintä, joten saavat lumet tänäänkin kyytiä. Jos ennusteet pitävät paikkansa, niin ehkäpä viikon päästä meilläkään ei ole enää lunta ja maa alkaa sulaa roudasta. Olisi hauska saada syyskylvöruukut varastoon ja päästä jännittämään, alkaako niistä ilmestyä pieniä taimia. Siitä ilosta puhumattakaan, mitä puutarhassa heräilevien kasvien etsiminen tuottaa. Pienien ihmeiden täyteistä pääsiäisviikkoa!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Pääsiäisaskarteluja

Lapset (ja äiti) ovat muutamana päivänä innostuneet askartelemaan pääsiäisjuttuja. Taitaakin olla ensimmäinen vuosi, kun meillä on ylipäätään pääsiäiskoristeita. Pääsiäisaiheinen kukkakimppu tai hyödettyjä oksia on toki ollut melkein joka vuosi, mutta askartelut ovat jääneet tekemättä. Tässäpä tyylinäytteitämme niistä materiaaleista, mitä kaappien kätköistä löytyi. Saa ottaa mallia ja inspiraatiota, netistä minäkin kävin ideoita näihin hakemassa.
Maitopurkkiaskartelua. Tipu on esikoisen taidonnäyte saksityötä myöten, kuopus liimasi ihan itse pupun osat paikoilleen, mutta leikkaustyön suoritti äiti. Punainen höyhen on pupun siipi, sillä kuopuksen mielestä pupukin tarvitsi sellaisen. Jostain kouluaskartelusta olen ottanut aikoinaan talteen koiran kuonon, joka sopi pupullekin kuin nenä päähän.
Nämä on askarreltu jo pari viikkoa sitten, joten rairuoho on hyvässä kasvussa.
Jos edellisistä kuvista heräsi inspiraatio askartelupuuhiin, niin suosittelen rairuohon sijaan kylvämään vaikka sinapinsiemeniä. Maustekaapissamme oli puolikas pussillinen ihan ruokakaupan maustehyllyn sinapinsiemeniä, joiden parasta ennen päiväys oli jo 24.9.2018. Ajattelin, että versottaisin jotain ja ripottelin niitä rasian yhteen nurkkaan kaveriksi muiden siemenien kanssa. Ne itivät kahdessa vuorokaudessa ja ovat kasvaneet huimaa vauhtia. Muutamia versoja olemme jo maistelleetkin. Muut siemenet alkoivat itää selvästi myöhemmin kuin sinappi.
Vasemmalla ylhäällä auringonkukkaa, oikealla mangoldia, vasemmalla alhaalla punajuuria ja oikealla sinapinversoja.
Virpojia ei tänä vuonna sattuneesta syystä käynytkään, joten kävin hakemassa pajunoksia ja askartelimme lasten kanssa itse pari oksaa. Edellinen asukas on väkertänyt olohuoneen ja takkahuoneen väliin holvikaaren, johon olemme yleensä ripustaneet virpomisoksat. Tänä vuonna ripustin myös höyheniä sekä paperista askarreltuja pääsiäismunia roikkumaan oviaukkoon.
Oma virpomisoksani, samoin kuin roikkuvat koristukset pysyivät pinkin ja violetin sävyissä.
Lapset halusivat oman, värikkäämmän oksansa takkahuoneen puolelle ja sehän sopi minulle.
Tein ruusukkeita (tai voivat ne olla vaikka neilikoitakin) sekä kreppi- että silkkipaperista ja solmin ompelulangalla oksaan kiinni.
Tässä ruusukkeessa on vaaleanpunaista silkkipaperia ja tummemman pinkkiä kreppipaperia sekaisin.
Pääsiäismunat tein niin, että leikkasin neljä samankokoista pyörylää ohuehkosta paperista (suunnilleen kopiopaperin paksuista tai vähän ohuempaa) ja taitoin pituussuunnassa kahtia. Ompelin ne taitoksen kohdalta muutamalla pistolla yhteen ja solmin langanpäät. Munia ei ole millään lailla solmittu ripustuslankaan, vaan lanka on vain pujotettu ohuen neulan avulla munan ylä- ja alareunasta läpi, jotta ripustusvaiheessa koristeiden paikkoja voi säätää liu'uttamalla niitä lankaa pitkin ylös tai alas. Myös höyhenet on kiinnitetty vain kiepsauttamalla lanka pari kertaa höyhenen ruodin ympärille pituussuunnassa, joten nekin liikkuvat helposti vetämällä.
Munat ja höyhenet pyörivät hiljalleen ilmavirrassa ympäri. Taustalla näkyy lasten askartelema pupurivistö.
Pupunauhassa saksityö on äidin käsialaa ja lapset hoitivat koristelun ja lankaan pujottamisen. Osa pupuista sai tupsuhännän silkkipaperista, niin kuin alkuperäinen ohje meni. Esikoinen halusi, että puput katsovat heidän leikkejään, joten osa pupuista sai kasvot.
Kirjava pupu on tehty piirtämällä ja liimaamalla siniselle paperille silkkipaperisuikaleita, minkä jälkeen paperista on leikattu pupu.
Ilmeisiin on ilmiselvästi otettu mallia pihallamme pyörivien rusakoiden piiponhimoisista silmistä.
Kukkaruukuissa seikkailee myös talviasuinen metsäjänis, jolla on vanulla päällystetty massapallovartalo, askartelusilmät sekä kartonkikorvat ja -koivet. Pää ja vartalo ovat keskenään hieman eri kokoisia ja kummankin läpi on työnnetty grillitikun pätkä pitämään koko komeus kasassa.
Samalla tekniikalla on tehty viikko sitten naapurille viemämme tetenarsissiasetelman puput, tosin niillä on vain päät.
Nämä puput eivät ole vaaraksi puutarhalle!
Edullisistakin materiaaleista saa vaikka miten kivoja juttuja. Askartelin nuorempana paljon kaikenlaista ja otin kaikista kouluaskarteluista (omien lisäksi myös sisarusteni) talteen käyttökelpoiset materiaalit siinä vaiheessa kun työt joutivat muuten roskiin. Mm. helmiä, silmiä, huopaa ja eri värisiä kartonginpalasia onkin kertynyt varastoihin varmaan enemmän kuin laki sallii. Myös kaikki kukkien tai lahjojen kääreinä olleet siistit silkki- ja kuviopaperit olen ottanut talteen. Tämän postauksen materiaaleista ainoastaan ompelulanka, siemenet ja narsissi ovat lähivuosina ostettuja, kaikki muut kierrätettyjä.