Juhannuskukkia

Juhannuksen kunniaksi meillä kukkii patiolla, kukkapenkeissä, niityillä ja ilmoittipa jopa kerran hävitetty piikkiliisakin olemassaolostaan kukinnalla.

Patio sai ensimmäisen koristuksensa kunnon kukkakorista.

Viimeisiä laukkoja, koiranputkea, pikkusydäntä, nukkapähkämöä sekä sormivaleangervon lehtiä.

Kasvimaalla saksankirveli on kukintansa lopulla. Ruohosipuli ja mustakaali ovat jo hätää kärsimässä, joten ehkä syksyllä on aika etsiä kirvelille uusi paikka.

Sinilemmiö 'Heavenly Blue' on kivikkorinteen sähäkkä väripilkku.

Varjopenkin särkynytsydän 'Alba' kukkii tänä vuonna neljän kukkavarren voimin ja on tuplannut kokonsa viime vuodesta. Pian se on jo edessä olevien kuunliljojen korkuinen.

Särkyneensydämen taustalla nimetön akileija kohottaa kasvojaan taivasta kohti.

Sorjalaukka 'Mount Everest' alkaa lopetella kukintaa. Kerään kummastakin siemenet talteen ja kylvän johonkin kasvamaan kokoa.

Ja sitten siihen piikkiliisaan... Kasvimaan takana kasvoi tänne muuttaessamme iso ruusupuska, joka oli täynnä neulanteräviä piikkejä. Pyllistele siinä sitten kylvämässä tai kitkemässä.

Kitkimme tontin rajalta kaikki ruusut, mutta muutama kitukasvuinen puska jäi kunnan metsikön puolelle parin metrin päähän rajasta

Olisi pitänyt kaivaa nekin pois, sillä ruusu on ryöminyt salakavalasti heinikon seassa takaisin entiselle kasvupaikalleen ja ilkkuu nyt yhden kukan voimin. Joku ruusutietäjä voisi varmistaa, onko tämä karjalanruusu.

Viime kesänä roska-astian viereen perustamallani pikkuniityllä kukkii runsaasti päivänkakkaroita.

Päivänkakkarat ovat vallanneet myös vuoden vanhemman niittyrinteen.

Syreenin tuoksu kuuluu juhannukseen. Tänä vuonna puistosyreenini kukkivatkin runsaammin kuin koskaan.

Leppoisaa, kukkaisaa ja oikein mukavaa juhannusta kaikille!

Kesäillan ihanat

Äskeisellä pihakierroksella löytyi todella paljon kaikkea ihanaa. Tule kanssani kiertelemään Hiidenkiven puutarhan kesäillassa!

Aloitetaan kierros etupihalta, jossa kukkivat nyt vaaleanpunaiset espanjansinililjat. Tiukukärhö 'Arabella' on ilmeisesti matkalla tervehtimään näiden toisella puolella kasvavaa loistokärhö 'Elsa Späthiä'.

Varjokujalla ei ole nyt mitään ihmeellistä nähtävää, joten pujahdetaan suoraan takapihalle ihanuuksien ihmemaahan.

Arovuokko kukkii ensimmäistä kertaa.

Vuokon vieressä on tulossa herkkuja.

Luumutarhassa kukkivat edelleen ihanat 'Sorbet'-tulppaanit. Näitä on ehdottomasti saatava lisää!

Korallikeijunkukat kukkivat yhtäaikaa lemmikkien kanssa. En ole ihan varma, pidänkö kuitenkaan tästä itsekseen syntyneestä väriyhdistelmästä.

Viime kesänä metsänreunapenkkiin siirtämäni pieni lehtosinilatva on suorastaan villiintynyt: korkeutta on metrin verran ja kukkavanoja peräti 19!

Nyppykurjenpolvet ovat aloittelemassa kukintaa. Taustalla kukkii muutama talvesta selvinnyt bellis.

Nyppykurjenpolvien takana on näin söpö parivaljakko: koristelaukka 'Cameleon' ja valkoinen lemmikki.

Talvetettu karjalanneito kukkii jo komeasti. Ehkä ensi vuodeksi investoin vähän kauniimpaan amppeliruukkuun.

Jatketaan kierrosta sivupihalle ja patiolle.

Kärhökaaren uusi osa näyttää nyt tältä. Etualalla kukkivat rönsyakankaalit, taustalla aloittelemassa puistosyreenit.

Pation kärsivällisyysharjoitus on ehdottomasti afrikansinisarja. Tämä näyttää ensin pullistavan kaikki nuppunsa yksitellen kukintakokoiseksi ennen kuin raottaa ensimmäistäkään kukkaa. Eikä muuten pidä siinä kiirettä!

Sinisarjan kanssa samassa ruukussa oleva pelargoni on helteiden vuoksi päättänyt muuttaa kukanvärinsä vihertävän valkoisesta vaaleanpunertavaksi. En pane pahakseni.

Kellarissa talvetettu 'Hagley Hybrid' alkaa kukkia.

Kukkapenkkiä kaivellessa löysin suloisen kiven, jolle löytyi paikka grillikatoksen vieressä olevasta kiviryhmästä. Sopii istumapaikan viereen, eikö vain?

Suloisia yllätyksiä loppuviikkoonne!

Atsaleoja ja alppiruusuja

Kävimme eilen perheen kanssa retkellä Kuopiossa Niiralan alppiruusupuistossa sekä sen vieressä olevalla Valkeisenlammen puistossa. Pääsette tässä postauksessa mukaan katsomaan atsaleoja ja alppiruusuja. Kukinta alkoi olla jo loppusuoralla, mutta vielä siellä riitti ihasteltavaa. Olen käynyt puistossa viimeksi lähemmäs kymmenen vuotta sitten, jolloin pensaita oli vähemmän ja niistä monet olivat suunnilleen polvenkorkuisia, isoimmat metrin luokkaa. Puisto olikin muuttunut todella paljon siinä ajassa. Lajikekirjo III-vyöhykkeellä ei ole niin valtava kuin esimerkiksi Helsingissä sijaitsevassa Haagan alppiruusupuistossa, mutta täältä on hyvä hakea inspiraatiota pohjoisemmassa kestäviin alppiruusu- ja atsalealajikkeisiin.

Nimettömäksi jäänyt atsaleakaunotar.

Alueelle tultaessa ensimmäisenä on matalia alppiruusuja, jotka olivat jo kokonaan kukkineet. Pian polun toisella puolella alkaa atsalea-alue, jossa isoimmat pensaat olivat parimetrisiä ja suurin osa sopivasti katselukorkeudella. Niiden hunajainen tuoksu leijui tyynessä hellesäässä huumaavan voimakkaana. Puistoatsalea 'Illusia', joka minulla itsellänikin on, oli myös jo niin loppuun kukkinut, että siitä ei saanut edustavaa kuvaa.

Aurinkoisen päivän takia yleiskuvat ovat parhaimmillaan tätä luokkaa ja suurin osa on auttamattomasti ylivalottuneita. Keskitytään siis enemmän yksittäisiin kasveihin.

Tälle atsaleaihanuudelle en onnistunut löytämään nimeä. Nimikyltti oli niin tehokkaasti peittynyt tiheän oksiston sekaan. Sama kaunotar on postauksen ensimmäisessä kuvassa.

Upean sävyinen 'Adalmiina' erottui edukseen pääasiassa vaaleakukkaisten kumppaniensa joukosta.

Kullankeltainen 'Onnimanni' oli toinen hyvin joukosta erottuva. 

'Onnimanni' ja kaverit. Atsaleoista ei tiennyt, mistä yksi pensas alkaa ja toinen päättyy. Lajikkeet on istutettu sekaisin ja aikaa myöten ne ovat kasvattaneet oksansa toistensa sekaan.

'Tarleenaan' ihastuin niin kovasti, että aloin heti miettiä, missä meillä löytyisi tällaiselle paikka. Vielä en keksinyt.

Sama 'Tarleena'. On se vain niin kaunis, ainakin tässä loppukukinnan värissään. Väri on varmaan vahvempi kukinnan alussa.

Atsaleojen jälkeen polku haarautuu kahtia ja kiertää lenkin alppiruusualueen keskellä. Tienristeyksen kohdalla näkymää hallitsee valtavan kokoinen marjatanalppiruusu 'Mikkeli'.

Valkokukkaisen pensaan kuvaaminen auringonpaisteessa on mahdoton tehtävä omalle kameralleni, mutta tämä oli pakko kuvata ihan jo sen vuoksi, että itselläni on kaksi näitä. Korkeutta 'Mikkelillä' oli varmaan lähemmäs neljä metriä.

'Mikkelin' kukat avautuvat vaaleanpunertavina ja haalistuvat melkein puhtaan valkoisiksi.

'Helsinki University' oli parhaassa kukassaan ja nuppujakin vielä riittää.

'Marketta' oli myös todella kaunis.

Puistossa on muitakin kasveja. Alppiruusualue jää polun vasemmalle puolelle ja oikealla puolella on saniaismetsää.

Alppiruusujen keskellä on korkeita syreenejä, joista oli muodostunut hämyisä maja. Syreenit olivat vasta nupullaan.

Polun yhdessä kohdassa on pensasmustikoita, jos oikein lajin tunnistin. Nämä pensaat olivat melkein itseni korkuisia.

Tämä on ilmeisesti 'Haaga'. Aurinkoisemmassa kohdassa olevat 'Haagat' olivat jo kukkineet, mutta tämä siimeksessä oleva yksilö oli vielä juuri ja juuri kuvauskelpoinen.

Lähestymme atsalea-aluetta. Takana 'Mikkeli', jonka toisella puolella polku haarautui, etualalla ehkä 'Marketta'. Nimikylttiä en ehtinyt etsiä, sillä lapsilla alkoi jo olla kiire leikkipuistoon.

Jatkoimme alppiruusupuistosta Valkeisenlammen puistoon, jossa isäntä ja lapset lähtivät leikkipuistoilemaan ja itse jatkoin Karon kanssa kukkakierrokselle. Postaan sieltä sitten kun ehdin käydä läpi suunnilleen kolmesataa ottamaani kuvaa. Ehkä ensin tulee pari postausta omalta pihalta, sillä kaikenlaista on taas hellekeleistä huolimatta tapahtunut. Mukavaa, aurinkoista juhannusviikkoa!

Yltäkylläisyyttä

Aurinkopenkin kasvit ovat nyt suorastaan räjähtäneet kukkaan. Viime syksynä tekemäni uudelleenjärjestelyt kannattivat, sillä nyt kukinta jakautuu tasaisemmin penkin eri osiin eivätkä värit riitele niin paljoa keskenään. Kiven takaa aidan tolpan viereen siirretyt tarhakeijunkukat ('Hans') ovat ehdottomasti parempi valinta nykyiselle paikalleen kuin siinä ennen olleet vaaleanpunaiset pikkusydämet. Tyhjän aukon keijunkukkien takana täyttää myöhemmin kesällä tiukukärhö 'Arabella ja atsalean takana isotähtiputket ovat jo nupullaan valmiina tuomaan oman lisänsä aurinkopenkin kukkaloistoon.

Aurinkopenkki pihaantulosta katsottuna. Etualalla tarhakeijunkukkia, niiden seassa ja taaempana penkissä ukkoaukkoja, ihana valkoinen pallo keskellä on puistoatsalea 'Illusia', sen vieressä saksankurjenmiekkoja, penkin etureunassa belliksiä ja aivan kuvan oikeassa ylänurkassa pikkusydämet.

Aurinkopenkin aidan takana kivikkorinteessä kevätvuohenjuuret ovat lopettelemassa kukintaa, joten siellä ei ole nyt kovin näyttävää kukintaa. Pari väripilkkua siellä kuitenkin on.

Tähtilevisia 'Little Plum' on kukkinut vajaan viikon verran. Luulen, että sillä on kivikkorinteessä edelleen liian kuiva paikka, vaikka lisäsin hieman multaa sen kasvualustaan syksyllä.

Viime keväänä hankittu sinilemmiö 'Heavenly Blue' teki kesän ajan juuristoa ja talvehti erinomaisesti joten nyt kelpaa kukkia. Nuppuja on joka ikisessä latvassa. Väri on jotenkin luonnottoman sininen, mutta sopii hienosti yhteen taustalla aloittelevien hopeahärkkien kanssa.

Muutama viikko sitten puutarhatapahtumasta ostamani varjorikko pääsi istumakiven juureen. Vaaleanpunaiset kukat ovat ihana pari harmaiden kivien kanssa.

Yhteen sopivat myös loistokärhö 'Multi Blue' ja kivikkosuopayrtti. Pian aloittaa kukinnan myös kivikkosuopayrtin värinen loistokärhö 'Hagley Hybrid'. Kärhöt on talvetettu kellarissa, jos joku ihmetteli niiden aikaista kukintaa.

Niittyrinteessä alkaa näyttää jo niittyiseltä. Tällä hetkellä näkyvimmät kukkijat ovat niittyleinikit, ahomansikat ja yksi koiranputki, mutta päivänkakkaroita on paljon ja ne ovat nupullaan. Tarkemmin kun katsoo, on kukkijoitakin jo aika paljon. Ensi vuonna kukinta on paljon näyttävämpää, kun kasvit kasvavat kokoa.

Niittyrinteen alkukesän värimaailma on kelta-valkoinen ripauksella sinistä ja punaista. 

Valkoailakkeja niityllä on kaksi. Yksi puna-ailakkikin kukkii jo. Takana violetti metsäkurjenpolvi.

Vaalea metsäkurjenpolvi piilottelee koiranputken takana. Hiirenvirnat aloittavat aivan pian.

Metsänreunapenkissä kukkii marjatanalppiruusu 'Mikkeli' kaikkien neljän kukinnon voimin. Sen hento punerrus sopii ihanasti yhteen lemmikkien kanssa.

Kesän yltäkylläinen kukinta on vasta aluillaan. Joka paikkaan ilmestyvät nuput lupaavat kukkaisaa kesää. Toivon sitä samaa teillekin! Mukavaa viikonloppua!