Taimia näkyvissä!

Kasvualustatestini eteneekin vauhdikkaammin, mitä etukäteen ajattelin, sillä molemmissa purkeissa näkyy jo ensimmäiset itäneet taimet. Tällä hetkellä kasvusammal on pikkuisen johdossa: kummastakin kylvöksestä oli 15.2. aamulla noussut yksi suippopaprikan taimi. Kylvömultaan tehdystä kylvöksestä oli noussut lisäksi yksi 'Rügen'-kuukausimansikan taimi ja kasvusammalesta peräti kolme. Tämän aamun tarkistuksessa löytyi molemmista kasvualustoista toinenkin suippopaprika, kylvömullasta chili ja kasvusammalesta kaksi 'Rügeniä' ja yksi 'Alexandria'-kuukausimansikka. Huoleni mansikansiementen pärjäämisestä oli siis täysin turha!

Ympyröin kuvassa heikommin erottuvat taimet. Suippopaprikoista kaikki siemenet ovat itäneet, 'Patio Red' näyttää olevan hitaampi. 

Toinen sammalessa kasvavista suippopaprikoista on jo näin iso. Toinen oli vasta yön aikana alkanut nousta.

Kylvömullassa olevat suippopaprikat kasvavat samaan tahtiin ja samoin päinkin.

Miksi minulla oli sellainen käsitys, että kuukausimansikat olisivat hitaita itämään eikä ainakaan pariin viikkoon edes kannattaisi yrittää etsiä itäneitä? Kaikki siemenet oli siis kylvetty 9.2, eli nopeimmat itivät kuudessa päivässä.

'Rügen' taitaa viihtyä kasvusammalessa, sillä kymmenestä siemenestä jo puolet on itänyt.

Ensimmäinen 'Alexandria' löytyi tänä aamuna. Sekin kasvusammalesta.

Kylvömullassa oleva 'Rügen' on saman kokoinen kuin sammalessa olevat isoimmat.

Meillä oli esikoisen kanssa sopimus, että hän saa hoitaakseen yhden paprikan, yhden tomaatin, pari kuukausimansikkaa ja muutaman muun taimen, ja voitte kuvitella, kuinka innoissaan hän oli itäneistä pikkuisista. Hoitovastuu tosin alkaa vasta siitä, kun saadaan taimet koulittua omiin ruukkuihinsa, joten hetken aikaa pitää vielä malttaa odotella.

Taulukko näyttää nyt tältä.

Pienenä loppukevennyksenä kuva, kuinka estetään (ainakin hetkellisesti) lapsia kiipeilemästä kukkapenkin päällä. Etupihan pensasryhmä on mustilanhortensiaa lukuunottamatta metrisen hangen alla ja sen jälkeen, kun isäntä tiputti katolta lumia, hangen pinta kovettui lapsenkestäväksi. Minua alkoi pelottaa mustilanhortensian puolesta ja onhan tuo penkan reuna seinän vierestä vähän turhan korkea ainakin kuopukselle. Ratkaisuna kaivoin lapsille lumilinnan pensasryhmän eteen. Tiivistyneestä lumesta sai lohkottua kunnon palasia lumilinnan seiniksi. Nyt eivät lapset pääse kukkapenkkiin!

Vähän huonosti erottuu kuvasta mitään, mutta lumilinna on melkein pensasryhmän mittainen ja siinä on useampia huoneita. Seinät ovat vähän yli metrin korkeat, joten esikoinenkaan ei pääse kiipeämään yli.

Mitäpä sitä ei tekisi puutarhansa eteen! Hauskaa viikonloppua!

Ystävänpäivätulppaanit

Ostin eilen kevään ensimmäisen (kyllä!) tulppaanikimpun. Pitkään mietin, otanko pinkkejä vai näitä viileän liilahtavia. Nämä veivät tällä kertaa voiton.

Hyvää ystävänpäivää!

Ensimmäiset kylvöt ja kasvualustatestausta

Kiinnostuin jo viime keväänä kasvusammalesta, mutta silloin en vielä tullut sitä ostaneeksi. Tänä vuonna päätin hankkia pussillisen ja testata, onko sillä ja kylvömullalla eroa kylvöissä ja taimikasvatuksessa. Myymälässä sattui olemaan hiljaista, joten kyselin myös myyjältä kasvusammalesta. Hänen kylvönsä olivat viime keväänä onnistuneet hyvin sammalessa ja oli jäänyt positiivinen kokemus tuotteesta.

Tämän postauksen taustalla ei ole mitään blogiyhteistyötä. Olen itse maksanut molemmat kasvualustat ja yritän tehdä vertailun puolueettomasti. Testaan kasvusammalta kaikissa tämän kevään esikasvatuksissa niin, että kylvän puolet siemenistä normaalisti kylvömultaan ja puolet kasvusammaleeseen. Molemmat kylvökset pidän vierekkäin samassa paikassa ja kastelen tarpeen mukaan. Kirjaan ylös siementen itämispäivät ja seuraan taimien kasvua. Jos kasvusammal osoittautuu käytössä hyväksi, siirryn jatkossa käyttämään sitä. Olkoon se pieni askeleeni kohti ilmastoystävällisempää puutarhurointia.

Peittelyä vaille valmit kylvökset. Samanlaiset rasiat, samat määrät siemeniä ja sama määrä kasvualustaa. Testi alkakoon!

Ensimmäisenä kylvölistalla on kuukausimansikka, chili ja paprikat. Alun perin oli tarkoitus kylvää nämäkin vasta viikon-parin päästä, mutta ei vain enää malttanut. Joku meni vielä sanomaan, että kuun mielestäkin oli erinomainen hetki näiden kylvöihin... Chilejä laitoin yhden siemenen kumpaankin kasvualustaan (C). Paprikoita minulla oli kahta erilaista: 'Patio Red' -lajiketta (PR) 2*3 siementä ja oranssia suippopaprikaa (OSP) 2*2 siementä. Kuukausimansikoita oli myös kahta lajiketta: 'Rügen' (MR) ja 'Alexandria' (MA), joita kylvin 2*10 siementä, eli yhteensä 40kpl. Jospa ihan kaikki eivät menisi lintujen suuhun, vaan saataisiin itsekin maistiaiset.

Tein testiä varten taulukonkin, joka näyttää tällä hetkellä tältä. Korkeudet ajattelin mitata joko kaikkien taimien keskiarvona tai vaihteluvälin pienimmästä isoimpaan. Päätän sitten kun näen, miten testi etenee ja mikä tuntuu missäkin vaiheessa järkevimmältä.

Ja mitkä ovat ensimmäiset ajatukset kasvusammalesta? Oletin, että sammal tuoksahtaisi samalle kuin metsästä kerätty sammal, mutta olin väärässä. Kasvusammal ei haise sen kummemmalle kuin kylvömultakaan. Rakenne on kuohkeaa eikä sotke käsiä. Molemmat säkit olivat 5-asteisessa eteisessä, joten sekä sammal että multa olivat alkuun kylmiä. Sammal lämpeni ehkä hitusen hitaammin, mutta toisaalta sammal tuntui kosteammaltakin. Kylvömulta on selvästi hienojakoisempaa kuin "höytyväinen" sammal. Hiukan epäileväinen olen kuukausimansikan pienten siementen pärjäämisestä kasvusammalessa, sillä osa upposi varmasti liian syvälle sammalen höytyvien väliin ja osa jäi aivan pintaan. Kylvömullassa kaikki siemenet sai ripoteltua suunnilleen samaan syvyyteen. Isommat paprikan ja chilin siemenet varmaan pärjäävät molemmissa kasvualustoissa. Nähtäväksi jää, tuleeko eroa itämisnopeudessa tai taimien kasvussa.

Onko kasvusammal teille tuttu tuote? Olisi mukava kuulla kokemuksia, niin hyviä kuin pahojakin.

Kun inspiraatio iskee...

... niin se sitten iskee voimalla. Tiedättehän sen tilanteen, että yhden asian muutoksesta tulee idea seuraavaan ja sitä seuraavaan ja...? Minulle kävi nyt juuri niin. Olen pyöritellyt talven mittaan silloin tällöin mielessäni sivupihan muutosta.

Komeasinikuunlilja 'Elegans'

Ensi kesänä valmistuvalta patiolta on nyt lievästi sanottuna tylsät näkymät suoraan kunnan ryteikköiseen metsään ja koiranputkea kasvavaan heinikkoon, vaikka onhan siinä luumupuu ja kolme puistosyreeniä jo kasvamassa näkösuojaksi. Lasten leikkipaikan vieressä olevan Pisara-penkin ja kasvimaan välissä ei sitten olekaan mitään muuta katsottavaa kuin rikkaruohoinen ja sammaleinen nurmikko. Puutarhajätteelle on tarkoitus tehdä pari kompostikehikkoa kasvimaan takareunaan ja nehän ne vasta kauniita ovatkin patiolta katsella!

Kesällä 2016. Näkymä on edelleen sama, vaikka heinikon reunassa olevat kolme syreeniä ovat kasvaneet metrin verran korkeammiksi ja kuvan oikeasta laidasta on kaadettu muovipussilla merkitty laho koivu sekä sen juurella oleva pihlaja. Kuvan vasemmassa laidassa näkyisi nyt pikkuisen pisara-penkkiä ja oikeassa laidassa vähän kasvimaata.

Olen myös pohtinut, mitä tekisin takapihan metsänreunapenkille. Toinen siellä olevista alppiruusuista ei oikein tunnu viihtyvän. Ehkä paikka on kuitenkin liian aurinkoinen ja kuiva sille. Muutenkin penkki on kaivannut jotain muutosta ja selkeämpää ideaa. Puutarhalehtiä ja -kirjoja selatessani löysin seuraavan kuvan, josta ajatusten lumipallo lähti vyörymään.

Tässä kuvassa jokin sai ajatukset laukkaamaan. Kuva on kirjasta Kukoistava puutarha (Gummerus, 2008).

En tiedä, mistä ajatus tuli, mutta keksin, että sivupihallahan maa on selvästi kosteampaa ja suoraa auringonpaistetta sinne tulee vasta illalla. Alppiruusun lajike on 'Mikkeli', eli siitä tulee aika kookas vanhemmiten. Sen kun sijoittelee oikein, sen pitäisi peittää näkymä ruokaryhmästä puutarhakomposteille. Alppiruusun ympärille ja syreenien eteen voisi laittaa ison ryhmän erilaisia jaloangervoja ja kuunliljoja ja täyttää niiden välit sipulikukilla. Syreenejä olen leikannut alusta lähtien kasvamaan puumaisiksi, jotta ne eivät veisi alaosistaan hirveästi tilaa. Siispä melko lähelle niitä voi istuttaa perennoja, kunhan rajaa uuden istutusalueen juurimatolla, ettei syreenien juuristo vie voimaa muilta.

Koska lasten puuvärit olivat sopivasti käden ulottuvilla, lapset nukkumassa ja isäntä töissä, päätin pitkästä aikaa piirtää visiotani paperille. Mittakaava saattaa olla mitä sattuu, sillä yhtään kuvaa patiolle tulevan ruokaryhmän kohdalta meillä ei ole. Piirrosta piti myös täydentää Paintilla, jotta kuvasta saisi paremmin selvää ja mm. valkoisetkin kasvit erottuisivat hyvin.

Puuväreillä ja Paintilla hahmoteltu kuva visiostani. Tämä kuva on siis visio muutaman vuoden päähän, kun puut ja pensaat ovat vähän kasvaneet.

Ja tietysti hahmotelma piti piirtää syksyllä otettuun ilmakuvaankin. Siitä näkee selkeämmin, miten kaikki sijoittuvat. Mustat neliöt kasvimaan takareunassa ovat ne rakennettavat kompostikehikot. Patiolla oleva ruokaryhmä on ehkä juuri ja juuri tunnistettavissa. Kompostien edessä iso vihreä kuusikulmio on se siirrettävä alppiruusu. Sen molemmin puolin istutusalueen takaosassa olisi korkeampaa jaloangervoa. Violetin ympyrän lajikkeeksi ajattelin takapihalla olevaa 'Amethystiä' ja valkean 'Weisse Gloriaa'. Vaaleanpunaiset pyörylät alppiruusun edessä ovat hempeän sävyistä japaninjaloangervoa, jota siirsin kasvimaan viereen jo viime kesänä (lajike ehkä 'Peach Blossom'). Liilat soikiot voisivat olla 'Gold Standard' -kuunliljaa ja niiden oikealla puolella oleva valkoinen soikio 'Elegans'-komeasinikuunliljaa. Niitäkin saan itseltäni.

Keltaiset viivat ovat vielä ajatushautomossa, oranssit viivat suunniteltu istutusalueen raja ja ruskeat viivat polun reunat. Pienet vihreät kuusikulmiot ovat pensasmustikoita, joista yksi pitää siirtää uuden polun tieltä. Aiemmassa piirroskuvassa näkyvä syyshortensia tulisi kolmiopenkin kärkeen.

Myös jaloangervo 'Amethyst' viihtyisi ehkä paremmin sivupihalla kuin metsänreuna-penkissä.

Äitini 'Weisse Gloria' -ryhmä näytti tältä kesällä 2010. Kuulemma näistä saisi jokusen jakopalankin jo otettua.

Uuden alueen kaareva linja ei oikein käy kärhökaari-penkin nykyiseen suorakaiteen malliseen muotoon, joten mitäpäs sitä muutakaan sitten tekisi kuin muokkaisi kärhökaaren uuteen alueeseen sopivaksi! Kovin paljoa sitä ei voi laajentaa, sillä patioalueen ja kärhökaaren välistä pitää sopia peruuttamaan traktorilla halkokuorma lähemmäs liiteriä, mutta kyllä pienen pyöristyksen voi aina tehdä. Tästähän sitten seuraa se, että kaariportin toistakin puolta pitää muotoilla uuteen linjaan sopivaksi. Ja mitenkäs se aivan kuin luonnostaan kaareutuisi aika luontevasti autotallin seinustalta etupihaa kohti...? Ilmakuvassa ne keltaiset viivat olivat nyt tätä pohdintaa.

Supersöpö hempukka, eli japaninjaloangervo 'Peach Blossom' (?)

'Gold Standard' -kuuniljoja pitää jakaa ja siirtää keväällä, jotta alppiruusu ja jouluruusu sopivat kasvamaan. Näistä saankin muhkeat alut sivupihalle.

Sivupihan pahin ongelma on nyt ratkaistu. Kaaripenkin uudistusta pitää pohtia lisää joskus toiste. Metsänreunapenkkiin jäi alppiruusun ja kolmen 'Amethyst'-jaloangervon kokoiset aukot. Mitäs sinne keksisi? Muokkasin sitä jo viime syksynä mm. istuttamalla penkin takalaitaan kolme ritarinkannusta. 'Erica'-jaloangervot voisi siirtää penkin varjoisampaan reunaan 'Amethystien' tilalle, jolloin aurinkoisempaan päähän voisi istuttaa jotain muuta. Ehkä tämänkin penkin muotoa pitää vielä vähän viilata...

Metsänreunapenkin projektialue loppukesän hätäensiavun jälkeen... Siirrettävä alppiruusu näkyy vasemmassa reunassa penkin kärjessä.

Näin se lumipallo lähti taas vyörymään. Mitähän tästä vielä talven mittaan tuleekaan? Jatkoa on luvassa joskus myöhemmin, kunhan ajatukset tästä kirkastuvat. Oliko tässä valtavan pitkässä ajatusketjussa mitään järkeä ja käykö teille koskaan näin, että ideoita vain alkaa tulla niin nopsaan, että hädin tuskin pysyy kynä perässä?

Kesäisten suunnitelmien täyteistä viikonloppua!

Huonekasvien kuulumisia

Huonekasvien kannalta kurjin aika vuodesta alkaa olla pikku hiljaa selätetty. Nyt alkavat ensimmäiset auringon säteet ulottua meidänkin ikkunoillemme ja ne minimaalisen mittaiset hetket pitää ilman muuta käyttää hyödyksi siirtelemällä eniten valoa tarvitsevia kasveja ikkunalta toiselle valon perässä. Tällä hetkellä huonekasveistani eniten valoa kaipaavat pikkuinen orkidea, jonka irrotin emokasvistaan viime keväänä (lue irrotuksesta täältä), sekä uutta kukkavartta tekevä orkidea. Ne seikkailevat suihkun ja kodinhoitohuoneen ikkunoiden välillä.

Aurinko paistaa etelään osoittavalta suihkun ikkunalta koivujen oksien lomasta sen verran, että orkideat saavat edes vähän valoa.

Taaempi on tehnyt jo melkein kymmenen sentin mittaisen kukkavanan ja pieni vauveli yhden ison lehden ja paljon juuria.

Koska valoa on koko ajan enemmän, vaihdoin orkideoja lukuunottamatta kaikille muille huonekasveilleni mullat. Ei niitä kovin montaa ole; anopinkieli, anopinhammas, "pampula" (sirovuoripalmu) sekä rahapuu. Viime keväänä oikaisin ja vaihdoin ainoastaan pintamullat. Nyt perkasin kaikki perusteellisemmin.

Aloitin mullanvaihto-operaation anopinkielestä. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä tarvittiin isäntä avuksi kiskomaan kasvi ruukustaan irti. Isäntä kiskoi kasvia ja minä ruukkua. Oli muuten tiukassa! Anoppi on asustellut kolme vuotta samassa ruukussa ja nyt se oli selvästi käynyt liian ahtaaksi. Onneksi varastossa oli edelleen se ruukku, missä anopinkieli oli ennen tänne muuttoa ja pienemmäksi perkaamista. Pari pitkää halkeamaa näkyi ruukun sisäpinnalla, mutta ehkä se vielä pari vuotta kestää.

Kasvit mullanvaihtopisteellä. Jos joku on suunnittelemassa kodinhoitohuoneremonttia, niin suosittelen lämpimästi reilunkokoista allasta. Roskaämpärinkin saa näppärästi juuri sopivalle työskentelykorkeudelle ja altaan toisella laidalla sopii hyvin pesemään tarvittaessa kädet tai lisää ruukkuja.

Pikkuisen oli jo ahdasta juurilla.

Auringon perässä liikkuviin lisäsin tammikuun lopulla anopinkielen. Se majailee yleensä työhuoneen nurkassa pohjoiseen ja itään osoittavien ikkunoiden edessä lapsilta turvassa. Nyt se pääsee aurinkoisina päivinä takkahuoneen ikkunalle saamaan valohoitoa, jotta se parin kuukauden päästä taas kukkisi. Syksystä tähän saakka olen kastellut tätä yhteensä ehkä pari kertaa niukasti, mutta viime viikolla annoin sille ihan reilusti vettä. Kastelin sen kevyesti myös nyt mullanvaihdon yhteydessä. Seuraavan kerran se saa vettä, kun multa on kunnolla kuivahtanut. Viime keväänä kirjoitinkin postauksen tämän kukinnasta. Löytyy täältä, jos kiinnostaa lukea. Katsotaan, innostuuko anoppi jo tänä keväänä taas kukkimaan vai häiritsikö isompaan ruukkuun muutto sen rytmiä.

Hengitä vapaasti, kamu ja nauti auringosta! Anopinkieli on ainut kasveistani, jonka uskallan toistaiseksi laittaa tälle ikkunalle, sillä se ei hätkähdä lentävistä legosta tai muistakaan pikkuosumista.

Anopinhampaan sain 5-6 vuotta sitten minikokoisena taimena mummoltani. Yhden poikasen erotin pari vuotta sitten äidilleni, mutta muuten se on saanut kasvaa vapaasti kokoa. En halunnut nytkään vaihtaa sille isompaa ruukkua, joten irrotin nyt yhden pienen alun reunasta, jotta saan uudelle mullalle tilaa. Rahapuun saimme silloin kun muutimme isännän kanssa saman katon alle. Saatesanoina oli, että "jospa se muuttuisi rahaksi". No, ei ole vielä ruvennut kolikoita kilisemään eikä lottovoittoakaan ole saatu. Hoidan sitä varmaan väärin... ;) Pampula pääsi minikokoisesta ostoruukustaan pikkuisen isompaan ruukkuun. Pampula oli loisto-ostos, sillä se on pärjännyt hienosti, vaikka olen tarkoituksella pitänyt sitä hieman kauempana ikkunasta kuin muita huonekasvejani. Pitihän se nyt testata, pärjääkö se oikeasti vähässä valossa!

Pienemmät kasvit mullanvaihdon jälkeen. Eikö ole aika söpö tuo pieni anopinhammas?

Päätin vaihtaa myös eteisessä majailevat "joulukasvit" isompiin ruukkuihin. Havulle ja muratille minulla on jo kesäisiä suunnitelmia ja jouluruusu on ollut alun perinkin tarkoitus istuttaa maahan. Parista jouluruusun nupusta löytyi muutamia kirvoja, mutta enempää ötököitä ei löytynyt. Pitää tehdä kirvatarkistus muillekin eteisen talvetettaville.

Jouluruusu on tehnyt koko ajan lisää nuppuja. Kukkakokokin näyttäisi hiljalleen kasvavan. Muratin tyvellä oli paljon nuutuneita lehtiä, mutta niiden alta löytyi ilokseni muutama uuden verson alku. Kesään mennessä se tuuheutuu kivasti.

Mullanvaihdon yhteydessä putsasin huonekasvien lehdistä pölyt,  jotta ne voivat hyödyntää vähäisen auringonvalon mahdollisimman tehokkaasti. Pampulan ja rahapuun suihkuttelin altaassa puhtaaksi, muut pyyhin nihkeällä rievulla. Kohtapuoliin pääseekin siirtelemään huonekasveja syrjään, jotta kaikki esikasvatettavat taimet mahtuvat valoisimmille ikkunoille.

Kuinka teillä huonekasvit jakselevat? Oletteko suunnitelleet tai jopa tehneet jo mullanvaihdot?

Harvinaisempi ruokavieras

Olen ripustanut etupihamme siperianpihtaan limpparipullosta tehdyn ruokinta-automaatin, jolla on käynyt pääasiassa tiaisia. Varsinkin tuulisina ja lumisateisina päivinä meidän ruokintapisteellä käy kuhina ja naapurin lintulauta jää tyhjilleen, sillä tuuheaoksaisen pihdan suojissa on mukava aterioida myrskyisemmälläkin säällä. Lintuja on mukava katsella keittiön ikkunasta ja yrittää laskea yksilömäärääkin. Olen tullut siihen tulokseen, että ainakin neljä talitiaista, yksi hömötiainen ja kaksi sinitiaista ovat vakiovieraita. Pahoittelen kuvien laatua. Kamerani mielestä pihdan alla on pilvisenä päivänä liian hämärää tarkemmille kuville ja ikkunan läpi kuvaaminen sumentaa kuvia lisää.

Talitiaiset ruokailemassa.

Jotkut eivät siirry tuota oksaa kauemmas maahan karisseista siemenistä. Ei ainakaan tarvitse siipiä rasittaa uutta siementä hakiessa.

Hömötiainen on viimeisimpiä ruokavieraaksi uskaltautuneita.

Hömötiainen automaatilla.

Sinitiaiset uskaltautuivat automaatille heti kun ensimmäiset talitiaiset olivat sen löytäneet.

Tämän kuvan olen julkaissut jo äskettäin. Minusta se vain on niin hauska, että sopii tähänkin postaukseen.

Voin suositella muovipulloon tehtyä ruokinta-automaattia. Tällainen on ainakin hygieeninen, sillä linnut eivät pääse siementen sekaan sotkemaan niitä ulosteillaan. Siemeniäkään ei pysty roiskuttelemaan kymmeniä yhdellä nokan heilautuksella maahan, vaan ne pitää noukkia yksitellen sentin kokoisesta raosta. Leikkasin paperiveitsellä ylösalaisin olevan u-kirjaimen mallisen loven pullon kylkeen ja taivutin sitä alareunasta ulospäin pieneksi nokaksi. Se estää hyvin siemeniä karisemasta itsekseen aukosta maahan. Tässä mallissa tosin haittana on se, että pohjalle jää noin desin verran siemeniä. Mallia pitänee kehitellä ensi vuotta varten, tämä kelpaa vielä pari kuukautta vallan mainiosti.

Talitiaiset tiputtelevat tästäkin mallista siemeniä, mutta on se huomattavasti haasteellisempaa kuin perinteisellä lintulaudalla.

Keittiön ikkuna on aika kaukana ruokintapisteestä ja jo sen vuoksi lintujen kuvaaminen on hankalaa. Lisähaastetta tuo sään ja lasten sormenjälkien täyttämän ikkunan lisäksi lintujen nopeat liikkeet.

Sini- ja talitiainen sekä keltamusta superpallo...

Tässä oli kolme talitiaista. Yksi ehti lentää pois kuvasta ja toinen hypätä ilmaan juuri silloin kun painoin laukaisijaa.

Eräänä päivänä piti ihan hieraista silmiä ja hakea kamera, sillä pihdan rungolla kiipeili puukiipijä. Se kävi nopeasti tarkastamassa maahan pudonneet siemenet ja palasi takaisin puun rungolle. Koko tapahtuma kesti ehkä pari minuuttia, minkä jälkeen puukiipijä jatkoi matkaansa kohti pihdan latvaa. Kävin illemmalla laittamassa talipallon kiinni pihdan runkoon, jos vaikka puukiipijä tulisi toisenkin kerran kyläilemään. Kuorellisia auringonkukansiemeniä se ei hentoisella nokallaan saa avattua enkä ihan vielä ole valmis investoimaan pähkinänmurusiin, jotka olisivat myös puukiipijälle sopivaa sapuskaa. Jos kiipijästä tulee vakiovieras talipallolla, harkitsen myös pähkinänmurusia.

Puukiipijää ei olisi keittiön ikkunasta erottanut puunrungosta, jos se olisi pysynyt paikoillaan.

Puukiipijä on aika huvittavan näköinen ilmestys hangella. Vähän niin kuin pieni pingviini, joka on uponnut puoliksi hankeen!

Matka jatkui kohti puun latvaa. Toivottavasti pikkuinen löysi sieltä paljon ötököitä syötäväksi.

Puukiipijän olen nähnyt melkein joka kevät kiipeilemässä kunnan metsikössä olevien mäntyjen rungoilla. Viime vuonna en nähnyt siitä vilaustakaan, joten oli oikein iloinen yllätys nähdä se ruokintapisteellä, joka on kaiken lisäksi tontillamme mahdollisimman kaukana metsästä. Ylipäätään on ollut mukava huomata, että linnut ovat löytäneet ruokintapisteen, vaikka se on aika hyvin piilossa pihdan alla. Toistaiseksi oravat, närhet ja harakat ovat pysyneet poissa, vaikka niitä muuten liikuskelee välillä meidänkin pihallamme. Se ei minua haittaa, syökööt naapurin laskuun :D Onko kenenkään lintulaudalla tai ruokintapisteellä näkynyt iloisia yllätyksiä tänä talvena?

Puukiipijän myötä minulla on tämän vuoden lintuhaasteessa nyt 14 lintua kasassa.  Miten teillä muilla 100 lintua -haasteeseen osallistuvilla haaste etenee?

Kevään kaipuu -haaste

Sain Piparmintulta Multaa ja mukuloita -blogista Kevään kaipuu -haasteen, jonka on laittanut alulle Tiiu Puutarhahetki -blogista. Haasteen tarkoituksena on fiilistellä kevättä jo vähän etukäteen ja tuoda pieniä keväisiä tunnelmapaloja talven keskelle.

Valkovuokkoja kevätauringon paisteessa.

Pääsiäinen kuuluu kevääseen. Tässä on viime vuoden pääsiäisvieraiden tuoma pirteän keväinen kimppu

Varjopenkissä esikot loistavat kilpaa kevätkaihonkukkien rinnalla.

Kevääseen kuuluu myös lumen sulamisen seuraaminen ja pälvipaikkojen ihastelu. Haluankin laittaa muutaman kuvan viime keväältä lohduksi kaikille niille, joita tämän talven "valtava" lumimäärä harmittaa. Meillähän oli sinä talvena parhaimmillaan 90cm lunta ja  jopa 1,5 metriä korkeat kinokset räystäiden alla ja pihaantulon luona, mihin oli kertynyt kolauslumia. Vaikka seuraavissa kuvissa on tilanne huhtikuun puolivälistä ja pieni epäusko kevään etenemisestä kolkutteli mielessä, suli tämäkin lumimäärä yhdessä hujauksessa lämpöaallon osuessa kohdalle.

12.4.2018 oli jo selvästi kevät tulossa. Ensimmäiset pälvipaikatkin jo näkyivät (olivat ehkä pikkuisen lapiolla ja rautakangella avustettuja, mutta eikös sodassa ja lumen sulattamisessa kaikki ole sallittua...)

17.4.2018 takapihalla alkoi jo kukkapenkki paljastua seinän vierustalla.

Sipulikukat kuroivat aikataulua kiinni puskemalla lumen ja jään seasta.

29.4.2018 näytti jo tältä. Toki lunta oli vielä paikoin paksultikin, mutta koko ajan lisääntyvä vihreys ja kukkaloisto vetivät siitä huomion pois.

Kevätkurjenmiekatkin kukkivat jo huhtikuun lopussa täyttä päätä.

Kevät tuli sittenkin! Ja millainen toukokuu ja kokonainen kesä sitä seurasikaan!

Tulppaani 'Exotic Emperor'

Haasteen säännöt:
-kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Tiiu Puutarhahetki -blogista)
-tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
-haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään
-voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki

Haastan seuraavat ihanat blogit mukaan:
Unelmia Ruusuista
Puutarhan Lumo
Saaristopuutarha

Ihanaa kevään odotusta kaikille!