Upein ruskapensas ja yksityiskohtia syyspihalta

Olen aivan mykistynyt puistoatsalea 'Illusian' syysväristä, joka hehkuu henkeäsalpaavan punaisena auringonpaisteessa. Atsalea ei ollut millänsäkään useista pakkasöistä eikä ensilumesta, vaan jatkaa kaikessa rauhassa syysasuunsa pukeutumista.

Ihana, leiskuva punainen!

Luumupuiden verkotuksesta jäi verkkoa yli, joten suojasin tämänkin ihanuuden jäniksiltä. Kuvaamista verkko vähän häiritsee.

Siperiankurjenmiekan kelta-vihreä syysväri korostaa atsalean punaisuutta. Hieno parivaljakko!

Kasvimaa alkaa olla syyskunnossa: valkosipulit on istutettu ja maa-artisokkasato syöty. Muutama mukula jätettiin taas ensi vuotta varten kasvamaan. Pelkäsin, että maa-artisokat jäivät pieniksi, kun alkukuun pakkaset palelluttivat varret niin aikaisin, mutta satoa tulikin oikein mukavasti: kolmesta varresta reilu puolikas ämpärillinen.

Ensi vuoden maa-artisokkasato kasvaa vanhalla paikallaan kuvan etunurkassa. Varret ja lehdet jätin niiden sekä valkosipulien katteeksi. Kasvimaalla talvehtii myös pari amppelimansikkaa.

Lasten jäljiltä voi löytyä vaikka mitä yllätyksiä. Liiterimme oveen oli ilmestynyt haltiakieltä ja varjokujan sammalikkoon pientä kauneusvirhettä.

Uskaltaakohan liiterin oveakaan enää avata vai joutuuko siitä aivan muualle kuin liiteriin?

Esikoisella oli ilmeisesti tiukka sählypeli itsensä kanssa.

Polku alkaa sammaloitua aika kivasti. Vielä jokunen rikkaruoho ja yksittäisiä heinänkorsia yrittää näyttää neniään.

Jos lapset osaavat tehdä oman pikkusilauksensa pihaan, niin osaa koirakin: pallolla leikkiessään törmäsi lasten leikkipaikan vieressä kasvavan luumupuun jänisverkkoon.

Pitäisi kai laittaa jotain huomionauhaa jänisverkkoihin, että koirakin huomaisi väistää :D

Jokohan ensi keväänä isompi alppiruusumme kukkisi ensimmäistä kertaa? Nuppuja näyttäisi olevan neljä. Toissakeväänä oli myös nuppuja, mutta rodo kuivatti ne pois. Ehkä se päätti silloin kukkimisen sijaan kasvaa kokoa.

Toivoisin kukinnan onnistumista ensi keväänä.

Tänään oli upea ilma; aurinkoista ja lämmintä. Jopa minä tarkenin melkein t-paidassa! Loput kukkasipulit pääsivät maahan, harava heilui hetken ja takapihan pihlaja-angervopöheikkö pieneni taas pikkuisen laidoilta. Lisäksi aloitin uuden kiviprojektin, joka ei todennäköisesti tule valmiiksi vielä tänä syksynä. Esittelen sitä sitten, kun siinä on muutakin näytettävää kuin alku :)

Toivottavasti nämä kauniit syyssäät jatkuvat mahdollisimman pitkään! Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa uutta viikkoa!

Pöytä on katettu!

Naapurimme aloitti lintujen talviruokinnan ensilumien jälkeen ja kova vilske hänen lintulaudallaan onkin käynyt. Tintit lentävät usein siemen nokassaan meidän pihakuuseemme ruokailemaan, joten ajattelin kokeilla, osaisivatko ne käydä syömässä auringonkukan siemeniä, jos kukinnot vain ripustaa oksaan roikkumaan.

Edellisten asukkaiden jättämä talipallotulkku toimii nyt auringonkukkatelineenä.

Äkkiä talitiaiset löysivät herkut. Sinitiaiset tulivat pari päivää niiden jälkeen. Kuvat on otettu pieniä sormen- ja nenänjälkiä täynnä olevan keittiön ikkunan läpi, joten tarkkuus on mitä on.

Nämä kukinnot on sidottu kuusen oksaan. Kelpaavat linnuille näinkin.

Käypä herkkuapajilla myös pikkuinen orava. Naapuri kertoi, että lintulaudalla käy yksi iso ja kaksi pientä oravaa. Pienet eivät kuulemma vielä ole oppineet, kuinka saavat lintulaudalta tai talipallotelineestä ruokaa, joten joutuvat tyytymään maahan pudonneisiin jyviin.

Uteliaat tintit löysivät myös hyönteishotellimme. Ehtivät nokkia pari umpeen muurattua koloa rikki, mutta tuskinpa ovat saaneet siellä asustavia ötököitä syötyä. Korsia ja heiniä näkyivät kiskovan enemmänkin. Nyt on hotelli peitetty, ettei tarvitse ensi keväänä suurempaa remonttia sinne tehdä.

"Tehkääpäs tilaa, täältä tullaan!"

Vanha kamerani sanoi viikko sitten sopimuksensa irti, joten nyt opetellaan käyttämään uutta. Tai uutta ja uutta... ikää sillä on varmaan yhtä paljon kuin hajonneellakin, mutta pitäisi sen pikkuisen laadukkaampi olla. Kuvaustuntejakin on reippaasti vähemmän takana. Olen huomannut kuitenkin jo näin lyhyen käytön jälkeen, että kuvia ei tarvitse enää käsitellä juuri ollenkaan, vaan värit toistuvat mielestäni suoraan tarpeeksi luonnollisina. Rajausta tarvitaan edelleen, sillä jostain syystä kaikki rytöläjät ja lasten lelut näkyvät vasta tietokoneen näytöltä. Epäilenkin, ettei kameran näyttö näytä koko kuvaa... ;)

Koko kesän inspiraatiota ja suunnitelmaa odotellut kohta on edistymään päin. Pensasryhmän päässähän oli ennen epämääräinen suikale nurmikkoa. Ehkä olisi voinut rajata katuliidulla maalatun seinän ja lasten kottikärryn pois kuvasta...

Nurmi sai lähteä ja tilalle suikale kiveystä sekä pieni laajennus istutusalueeseen. Pari koloa odottaa vielä käypäistä kiveä. Pensasryhmän eturiviin saa nyt mahdutettua vielä pari pensashanhikkia. Ensi vuodelle tehtäväksi jää kivireunus pensasryhmän ja nurmen väliin.

Kamera oli myös mukana läheisessä leikkipuistossa, jonka ruskapensaat oli pakko ikuistaa. Jos oikein tunnistin, niin ovat isotuomipihlajia ja mongolianvaahteroita.

Onkos teillä näin ihania naapureita? Yhtenä päivänä ilmestyi kasa puunlehtiä autotallimme taakse. Aiemmin oli heidän kanssaan puhetta, ettei tarvitse lähteä lehtiä kuskaamaan kaatopaikalle, vaan voivat jättää halutessaan ne meille. Nyt on matojenkin talviruokinta hoidettu.

Syysasteri jaksaa vielä ilahduttaa kukillaan.

 Aurinkoista, värikästä viikonloppua!

Jalokärhöjen siemenlisäyskokeilu

Nyt ollaan jännän äärellä, sillä keräsin aiemmin jalokärhöistäni siemenet sisälle kypsymään loppuun ja nyt ne on kylvetty. Tietoa isokukkaisten kärhöjen siemenlisäyksestä oli aika hankala saada, mutta löysin sen verran tietoa, että ainakin briteissä ne voi kylvää suoraan ulos ja itävät omia aikojaan 600 päivän sisällä. Itäminen voi olla melkoisen hidastakin, sillä viimeiset voivat odotuttaa jopa kolme vuotta! Suurin osa siemenistä itää kuitenkin 1-1,5 vuoden sisällä kylvöstä. Halusin kuitenkin kokeilla, sillä on aika harvinainen tilanne, että näillä korkeuksilla jalokärhöt ylipäätään ehtivät tehdä siemeniä. Pitkän, lämpimän kesän ihme siis.

Koska siemeniä oli paljon, päätin tehdä kylvökokeiluja. Laitoin samaan settiin myös perennasiemenkirjeestä ottamani kellokärhön siemenet. Jotta eri emokasvien siemenet eivät sekoittuisi, leikkasin ylimääräisistä kasvien muovisista nimilappusista suikaleet väliseiniksi ja merkkilapuiksi. Merkkilaput on numeroitu ja varmuuden vuoksi piirsin vastaavat numerot myös ruukkujen kylkeen. Siltä varalta, että paperille ja tietokoneelle kirjoittamani muistiinpanot häviävät, laitan "koodin" vielä tännekin ylös. Suluissa on siementen lukumäärä.

Ei numeroa='Piilu' (2kpl), 1='Justa' (12kpl), 2=kellokärhö (5kpl), 3='The President' (11kpl), 4='Jan Pawel II' (11kpl), 5='Justa' (8kpl), 6='The President' (7kpl), 7='Jan Pawel II' (8kpl)

Kastelu ja peittäminen vielä ja sitten vain odotellaan itämisen ihmettä.

Kaikki ruukut saavat olla ensin muutaman päivän sisällä lämpimässä jotta siemenet imevät kunnolla vettä itseensä. Sen jälkeen laitan yhden ruukun (nrot 5,6,7) ulos talveksi. En tiedä, kuinka hyvin jalokärhön siemenet kestävät pakkasia, joten siksi suurin osa siemenistä jää eteiseen, jossa olosuhteet pysyvät lähempänä Keski-Euroopan talvea. Maaliskuussa otan ainakin eteisessä olleet ruukut lämpimään ja ulkona talvehtineet heti kun saan ne lumen alta esille. Katsotaan, miten käy.

'Justan' ja 'The Presidentin' siemeniä jäi jonkun verran yli. Jos jollakin on kiinnostusta kokeilla kasvattaa itse jalokärhö siemenestä, voin postittaa postimerkin hinnalla. Vanhempina ollut 'Justa', 'The President', 'Piilu' sekä 'Jan Pawel II'. Jos ei ole kiinnostusta tai siemeniä jää vielä yli, laitan loput perennasiemenkirjeeseen, kunhan se ehtii minulle asti.

Pitäkää peukkuja kokeilulleni!

Syksyn sävyt -haaste

Blogeissa  on nyt kiertänyt Puutarhahetki-blogin Tiiun alkuun laittama syyshaaste. Minä nappasin ihan oma-aloitteisesti haasteen vastaan, sillä nämä värit alkavat meillä olla jo muisto vain. Mutta viikko-pari sitten oli vielä värikästä...

...niin ilmasta...

...kuin maastakin katsottuna.

Keltainen väri loistaa syksyisin...

Päivänlilja 'Stella d'Oro'  saa kirkkaan keltaisen syysvärin lehti kerrallaan.

Pensashanhikki 'Goldfinger' (?) kukkii loppukesältä myöhään syksyyn.

Pieni haapa havisuttaa lehtiään kuusen edessä.

... kontrastia tuo purppurainen, melkein mustanpuhuva sävy.

'Elina'-pioni kokeilee syysväritystä ensin yhdellä oksalla.

Sieniä ilmestyy...

Lahottajasienet ovat vihdoin löytäneet 2015 syksyllä kaadetun vaahteran kannon.

Valkoisia pieniä sieniä juurakoiden lomassa.

... ja kuihtuneita kukintoja sekä siemenkotia on joka puolella.

Isotähtiputki. 

Kärhöjen siemenkodat ovat lumoavia.

Kaikista kaunein syysväri minusta on punainen. Sitä löytyy niin puissa...

Takapihan pihlajista etummainen saa joka syksy kauniin punaisen syysvärin taaemman ollessa vielä pitkään vihreä.

Pieni mongolianvaahterani ehti vasta aloitella punertumista ennen kuin pakkaset iskivät.

... pensaissa...

Pensasmustikka 'Aino'.

Puistoatsalea 'Illusia' saa upean punaisen syysvärin, joka vielä korostuu kuuran vaikutuksesta.

... kuin perennoissakin.

Nyppykurjenpolvi.

Toki myös kukat kuuluvat syksyni värimaailmaan. Kärhöt ja komeamaksaruohot mieluisimpana.

Loistokärhö 'Piilu' ja komeamaksaruoho 'Herbstfreude'.

Haasteen säännöt:
-kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
-tee postaus sinulle rakkaimmista syksyisistä sävyistä
-haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Syksyn sävyt -postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #syksynsävythaaste ja @puutarhahetki, jotta Tiiu löytää ne.

Minä en tällä kertaa haasta ketään, mutta nappaa ihmeessä haaste mukaasi ja ilahduta syksyisillä sävyilläsi. Värikästä syksyä kaikille!

Savon surkein porkkanankasvattaja

Nyt, kun tämän vuoden todistusaineisto on nostettu, voin myöntää olevani syyllinen porkkanapenkkini vakaviin laiminlyönteihin. Rikoslistalle lisätään ainakin laiska kastelu, välinpitämättömyys harson käytössä (taisi olla myös reikäinen harso...) sekä kasvualustan surkea muokkaus ennen kylvöä. Näiden rikosten todistusaineistona on tästä kaikesta kärsinyt porkkanaparka.

Kovasta maasta kielii monihaaraisuus. Saatoin huomata asian myös tätä porkkanaa nostaessa, kun porkkanan mukana nousi miehen nyrkin kokoinen möykky tiivistä, sinistä savea. Vieritän syytä pikkuisen myös kesän sadetilanteelle, sillä kun savimaa kunnolla kuivuu, siinä ei etene juolavehnäkään, saati sitten hentoinen porkkanan juuri.

Epätasaisesta kastelusta kertovat pari jättiläismäistä halkeamaa. Rikostoverina oli taas kesä: mitäs meni satamaan monta päivää putkeen parin kuukauden kuivuuden jälkeen! Sillä ei varmastikaan ole osuutta asiaan, että taisi minulta mennä muutama ämpärillinen porkkanapenkkiin tarkoitettua vettä kärhöille...

Merkkejä porkkanakärpäsestä löytyy. Puolustuksekseni voin sanoa, että pidin harsoa kuitenkin osassa porkkanapenkkiä ainakin kesäkuun loppuun asti. Tämä epäonninen yksilö vain sattui kasvamaan penkin laitamilla, mihin harso ei aivan ulottunut. Ja tänä vuonna ei sentään ollut kemppejä!

Mutta yhdessä asiassa olen onnistunut. Katsokaa porkkanan kantaa: ei lainkaan vihreää! Eli olen todistettavasti mullannut porkkanapenkkini huolellisesti.

Vaikka porkkanapenkistäni nousi tänäkin kesänä vaikka minkä näköistä ja kokoista kummajaista, niin pidän tätä vuotta silti onnistuneimpana porkkanankasvattajan urallani. Puolet sadosta oli kuitenkin ihan porkkanan näköistä ja kokoista toisin kuin viime vuonna, jolloin paria porkkanaa lukuunottamatta koko sato oli sekä porkkanakärpäsen että kemppien pilaamia ja suurimmat saman kokoisia kuin tämän vuoden pienimmät. Ensi vuonna uusi yritys taas pikkuisen viisastuneempana. Tai no, ehkä vaihdan vain rikkinäisen harson tilalle ehjemmän ja kesä saa taas kerran hoitaa loput!

Miltä näyttää, onko toivoa paremmasta porkkanasadosta vai onko tämä tarhuri täysin menetetty tapaus? Iloista uutta viikkoa!

P.S. Kuvissa esiintyy yksi ainoa porkkana: se epäonnisin ressukka, joka nosti syytteet viljelijää vastaan ;)

Ennätykselliset ensilumet

Vanhoista muistiinpanoistani tarkistin, että täällä ensilumet ovat yleensä sataneet lokakuun lopulla. Nyt tehtiin ennätys, sillä eilen meillä satoi lunta parin tunnin ajan ja maa oli valkoinen melkein koko päivän.

Ei tätä meinannut todeksi uskoa, vaikka ulkonakin sen kävi todistamassa.

Tunti myöhemmin maa oli jo näin valkoinen ja lisää lunta sataa. Tosin alkaa vaihtua jo vesipitoisemmaksi. Ikkunasta otettu kuva.

Innostuin tutkailemaan viime vuosilta muistiin merkitsemiäni säitä tarkemmin ja kokosin niistä pienen yhteenvedon.

2015 kesä ja syksy: kylmää ja vesisadetta. Ihan koko ajan.

2015-16 talvi: The Tappotalvi. -30 astetta pakkasta viikkokausiksi lumettomaan maahan. Lunta satoi vasta helmikuussa eikä liikaa tullut silloinkaan.

2016 kevät: aurinkoinen, lämmin. Kesä: päivät suht lämpimiä, mutta yöt todella kylmiä.

2016-17 syksy ja talvi: normaalit, ei ääri-ilmiöitä.

2017 kevät: pilvistä, loput lumet sulivat vasta toukokuun alussa. Myyriä oli ollut talven aikana paljon ja niiden tuhot paljastuivat lumen sulaessa.

2017 kesä: jäi tulematta, oli kylmää ja sateista. Olin kirjoittanut muistiinpanoihini, että toukokuun puolivälissä kylvettyjen porkkanoiden naateista isoin oli heinäkuun alkupuolella 3cm korkea. Sama tilanne oli lähes kaikkien kasvien kanssa.

2017 syksy: lämmin ja sateinen. Ensimmäiset yöpakkaset vasta lokakuun lopussa ja ensilumet tulivat samalla kertaa. Komeamaksaruohot eivät ehtineet punertua yhtään.

Tänä vuonna komeamaksaruohot ehtivät kukkaan loistavasti.

2017-18 talvi: ensilumet eivät sulaneet pois ollenkaan ja joulukuun lopulla oli jo puolimetriset hanget. Ennätysluminen talvi, ei paukkupakkasia. Myyräkanta nollissa.

2018 kevät: lunta oli valtavasti, mutta lämmin ja aurinkoinen sää sulatti ne nopeasti. Kesä oli helteinen. Kuivuudesta kärsittiin monin paikoin.

Jäätävää kauneutta. Bellikset kärsivät kesän kuivuudesta eniten, mutta toipuivat ennalleen vettä saatuaan.

Tämä syksy on toistaiseksi vaikuttanut melko normaalilta, mutta johtuisiko poikkeuksellisesta kesästä, aikaisista yöpakkasista sekä ensilumista, että minulla on epämiellyttävä tunne kylmästä ja ankarasta tulevasta talvesta. Sääennusteet lupaavat nyt lämpimämpää säätä, mutta ääripäitä on koluttu ja edellisestä ankarasta talvesta on aikaa.

Tällainen näkymä on tavallisempi marras-joulukuussa, ei vielä 5.10.

Voi kun osaisi ennustaa talven tulon ja sen ankaruuden, niin osaisi suojata arimpia kasveja. Ja vielä enemmän toivon, että pahaenteiset aavistukseni olisivat vain mielikuvituksen tuotetta ja tulisi lempeä, sopivan luminen talvi ilman jäätäviä pohjoispuhureita ja edestakaisin sahaavia lämpötiloja!