"Pieni ankanpoikanen"

Pieni, vaan ei ruma ankanpoikanen...

Kärhöesittelyt jatkuvat loistokärhö 'Piilulla', jonka toinen nimi on 'Little Duckling'. 'Piilu' on jalostettu Virossa 1984 ja nimetty vuonna 1988. Sen jalostaja on Uno Kivistik (1938-1998), jonka nimi on varmasti tuttu kaikille kärhöihin hullaantuneille.

'Piilu' kukkii runsaasti.

Kukat avautuvat hieman tummempina ja vaalenevat kukinnan edetessä.

Uno innostui toden teolla kärhöistä 1974 ja jalosti vaimonsa avustamana lähes 150 kärhölajiketta vuosien 1979 ja 1996 välillä. Tai oikeammin: he kasvattivat yli 6000 kärhöä, joista kokivat nimeämisen arvoisiksi 150. Ei ole helppoa ja mutkatonta kasvinjalostus! Nykyisin Uno Kivistikin taimistoa jatkaa hänen poikansa Taavi.

Hellekesänä, kuten tänä vuonna kontrasti terälehtien reunojen ja keskiosan raidan kanssa on suurempi kuin sadekesänä.

Mutta vaikka kuinka hellettä olisi, ei terälehtiin silti tule puhtaan valkoisia reunoja.

Helteinen ja aurinkoinen sää saa myös tummemman raidan vaalenemaan kukinnan edetessä.

Uno Kivistik oli erityisen kiinnostunut jalostamaan aikaisin kukkivia kärhöjä, jotka selviäisivät Viron ankarista talvista ja kukoistaisivat suhteellisen lyhyen kesän aikana. 'Piilu' kuuluu myös tähän joukkoon aloittaen kukintansa täällä IV-vyöhykkeellä heinäkuun lopulla.

Avautuvassa nupussa on jotain todella hellyttävää.

Samoin kuin avonaisen kukan kevyesti röyhelöisissä reunoissa.

'Piilun' vanhemmat ovat 'Hagley Hybrid' ja 'Makhrovyi'. 'Piilu' voi tehdä myös kerrannaisia kukkia, mutta itse en ole koskaan päässyt näkemään muita kuin yksinkertaisia. Jonkun kärhön olen nähnyt tekevän kerrannaisia kukkia edellisen vuoden versoihin ja yksinkertaisia saman kesän kasvuun. Ehkä 'Piilu' tekee samoin. Kaunis hän on näinkin, eikö vain?

Niin kaunis...

Nämäkin tiedot olen löytänyt Clematis on the Web -sivustolta. Lisää kärhötarinoita on luvassa...

Aurinkoista päivää!

Vaaleita ja pastellisia syyssävyjä

Syksy ja syyskukkijat mielletään yleensä värien ilotulitukseksi. Sen vastapainoksi haluan tällä kertaa näyttää puutarhamme valkoisia ja hempeän pastellisia syyssävyjä. Pelargoneista minulla on vain valkoisia... tai no, yksi räikeän punaoranssi riippapelakuukin löytyy, mutta se ei ollutkaan sitä mitä piti ja on lähdössä kiertoon. Julkisivun uusissa parvekelaatikoissa kasvaa kahta erilaista valkoista. En osaa päättää, kumpi näistä olisi ensi vuoden valinta vai pääsevätkö molemmat jatkoon.

Tätä puolikerrottua, korkeaa, suloisen vihertävänuppuista pelakuuta minulla on ollut vuosikaudet.

Äidiltäni sain keväällä isompikukkaista ja matalaa pelakuuta, jonka avautuvissa kukissa on persikkaista vivahdetta.

Eroavaisuudet huomaa selvästi, kun kukinnot ovat vierekkäin.

Kasvimaalla kukkii ylläriperuna. Tätä lajiketta meillä oli viimeksi toissa vuonna. Kyllähän niitä pikkumukuloita ja juurenpätkiä jää aina joka vuosi maahan, vaikka miten tarkasti yrittäisi ne kaivella pois, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun on toissavuotinen peruna alkanut kukkia.

'Afra' tekee hienot lilansiniset kukat.

Kasvimaalla kukkii myös 'Snow Princess' -kehäkukkaa.  

Keskikesän alelaarilöytö on todellakin ansainnut paikkansa kesäkukkieni joukossa. Tätä kannatti metsästää!

Valkoinen karjalanneito. Niin ihana edelleenkin <3

Valkoiset syysleimut kukkivat edelleen, vaikka aloittivat niin aikaisin. Niiden parina on vielä hetken aikaa räväkkää punaista väriminttua ennen kuin siirrän ne uuteen kivikkorinteeseen.

Kärhökaaren sekamelskapääty sekoittuu kasvimaan samettiruusuihin. Taustalla maa-artisokat ovat alkaneet tehdä kukkanuppuja.

Päivän pakollinen kärhökuva: 'Justan' yksi pieni verso on kasvanut maata myöten ja kukkii nyt kangasajuruohon seassa.

Pastellisävyjä löytyy myös sisältä: kummitätini antama orkidea on kukkinut jo pitkään, mutta on nyt kauneimmillaan.

Kaunista uutta viikkoa!

Pensaiden pistokaslisäyksestä

Muutamassa postauksessa olen näyttänyt pieniä pensaiden taimia, jotka äitini on minulle lisännyt pistokkaista. Nyt näytän, mitä osalle niistä kuuluu ja kerron pensaiden pistokaslisäyksestä. Omalla pihallani kasvaa äitini pistokkaista kaksi purppuraheisiangervoa, yksi pensashanhikki ('Creme Brule'), syyshortensia ('Prim White'), koivuangervo sekä keijuangervo ('Little Princess').

Keväällä pensashanhikin taimi oli kymmenisen senttiä korkea, nyt jo puolet keväällä ostetuista. Kukkia on joka latvassa. Ensi vuonna kokoero tasoittuu vielä lisää.

Syyshortensia 'Prim White' on saavuttanut kääpiöauringonkukkien ja etualalla olevan puistoatsalean korkeuden.

'Prim White' innostui heinäkuun puolivälissä tekemään neljä minimaalisen kokoista kukkaakin.

Äitini on lisännyt itselleen pihajasmiketta, mustilan- ja kuutamohortensiaa, sekä syyshortensiaa. Kesäkuussa hän otti myös pikkujasmikkeen pistokkaita minun pensaistani, jotta saisin puuttuvan taimen pensasryhmääni. Kaikki viisi pistokasta ovat nyt juurtuneet ja talvehtivat tulevan talven todennäköisesti ruukuissaan maahan kaivettuna. Ensi kesänä ne ovat istutusvalmiita, jos selviävät ensimmäisestä talvestaan.

Tämän kesän pikkujasmikkeet. Eturivissä oikeanpuoleinen on tehnyt jo pari uutta versoa mullan altakin, takarivissä keskimmäisellä on myös pieni alku tulossa.

Pistokaslisäystapoja on kolmenlaisia: kesäpistokkaat puutumattomista, syyspistokkaat puolipuutuneista ja talvipistokkaat täysin puutuneista versoista. Näissä on pistämisajankohdan lisäksi erona se, että talvi- ja kesäpistokkaat saattavat pärjätä jo ensimmäisen talvensa ulkona, syyspistokkaat pitää yleensä talvettaa sisätiloissa. Monia kasveja saa juurrutettua kaikilla kolmella tavalla, mutta osa juurtuu helpoiten johonkin tiettyyn aikaan. Netistä ja kirjoista löytää enemmän tietoa eri kasvien lisäysajankohdista.

Pistokkaasta kasvatettu taimi, jonka nimilappu oli hävinnyt johonkin. Pehmoiset, sileät lehdet alta ja päältä.

Joidenkin kasvien lisäys onnistuu pelkästään latvapistokkaista, toiset juurtuvat myös varsipistokkaasta. On myös niitä, joille riittää se, että unohtaa leikkausjätteet lojumaan mullan pinnalle (esim. pajut). Varminta on käsittääkseni käyttää aina latvapistokasta, sillä auksiinin, eli juurtumishormonin, tuotanto tapahtuu juuri siellä.

Purppuraheisiangervoni näyttivät tältä melko tasan vuosi sitten, eli ensimmäisenä kesänään. Korkeutta oli hädin tuskin kymmenen senttiä.

Nyt ne näyttävät tältä. Isompi on hyvinkin polvenkorkuinen, pienempi on keskittynyt kasvattamaan useampia versoja pituuskasvun sijaan.

Äitini on lisännyt pensaita ainoastaan kesäpistokkaista. Niiden keräysaika on kesäkuun puolivälistä heinäkuun alkuun. Pensaasta leikataan sopivan mittainen pätkä uutta kasvua. Ja siinäpä sitä olikin pohtimista, mikä se "sopiva" on! Tiheänivelvälisillä kasveilla, kuten vaikkapa angervoilla, mullan pinnalle jätetään muutama lehtipari ja mullan alle parin nivelvälin verran versoa. Jos nivelvälit ovat harvassa, kuten hortensioilla, otetaan pistokkaaseen pari nivelväliä, joista toinen jää mullan alle. Isot lehdet voi leikata puoliksi, jotta haihdunta olisi vähäisempää.

Jos tämän pensashanhikin latvan ottaisi pistokkaaksi, nypittäisiin kaikki rastitetut vihreät pois ja leikattaisiin pistokas alimman lehden alapuolelta.

Mallina syyshortensia: viivalla merkityt lehdet leikattaisiin viivan kohdalta poikki, rastitetut otettaisiin kokonaan pois. Pistokas katkaistaisiin poistetun lehtiparin alapuolelta.

Nyt kokeilemme äitini kanssa uutta aluevaltausta: syyspistokkaat 'Otson karkki' -puolukasta, jonka ostin alelaarista kesällä. Yksi taimi ei oikein riitä pensasryhmäni reunuskasviksi, joten jollain lailla sitä on monistettava. Puolukkaa ja muita varpuja lisätään puolipuutuneista pistokkaista syyskesällä. Nyt on siis oikein hyvä aika kokeilla sitä. Pistokas katkaistaan siten, että mukaan tulee kuluneen kesän puutumaton kasvu ja pätkä melkein puutunutta versoa. 

Pitkässä versossa näkyy hyvin vaaleanvihreä tämän kesän kasvu, tummemman vihreät vanhat lehdet ja ihan alhaalla jo ruskeaksi puutunutta versoa. Vartta taivuttamalla huomaa hyvin, miten paljon notkeampaa tämän kesän kasvu on verrattuna vanhempien lehtien kohdalla olevaan puolipuutuneeseen versoon.

Pistokkaat lähdössä äitini hoiviin. Ne on katkaistu tummemman vihreiden lehtien kohdalta ja nypitty liiat lehdet pois. Näissä on vielä pikkuisen varaa tarvittaessa napsaista vartta lyhyemmäksi ennen multaan laittoa.

Pistokkaat laitetaan taimimullan ja hiekan seokseen ja suojataan muovihupulla. Äitini pitää pistokaskokeilunsa sisällä valoisalla, muttei aurinkoisella ikkunalla ja huolehtii päivittäin niiden tuuletuksesta. Tästä eteenpäin homma jatkuu kuten minkä tahansa kasvin pistokaslisäyksessä: jossain vaiheessa pistokkaat pärjäävät ilman suojausta ja uutta kasvua alkaa ilmestyä. Kevättalvella viimeistään pitäisi puolukoissakin jo näkyä uutta kasvua. Jännitetään, miten käy. Toivottavasti ensi kesänä saan istutettua pensasryhmään jo kivan ryhmän 'Otson karkkeja'.

Kärhön pistokkaiden ja kesäkylvöjen kuulumiset

Reilut kolme viikkoa sitten ruukutin pari kärhön pistokasta ja kylvin nyppykurjenpolvea ja tarhakylmänkukkaa. Kylvöksissä ei näyttänyt tapahtuvan pitkään aikaan yhtään mitään, mutta nyt kuluneen viikon aikana tarhakylmänkukkaruukusta on alkanut puskea sekä lehteä että juurta. Nyppykurjenpolviruukussa on yksi hentoinen pieni taimi, mutta se saattaa olla mullan mukana tullut rikkaruohokin.

Pieniä alkuja. Toivottavasti ovat tarhakylmänkukkia eivätkä rikkaruohoja!

Kärhöistä 'Voluceau' vaikuttaa menetetyltä tapaukselta, sillä lehdet ovat alkaneet rullautua, nuupottaa ja muuttaa väriään. Latvan se kuivatti jo pari viikkoa sitten. Arvelinkin jo silloin pistokasta laittaessani, että onnistumisprosentti sen kohdalla on aika alhainen. Pitihän sitä kuitenkin kokeilla. Tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' sen sijaan näyttää hyvinkin lupaavalta.

Loistokärhö 'Voluceau' vähemmän loistokkaassa kunnossa.

Nämä lehdet eivät tästä tule virkistymään.

Tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' on edelleen topakan näköinen. Minusta tuntuu, että ylemmät lehdet ovat jopa hieman kasvaneet.

Eilen illalla keräsin yrttisatoa talvea varten pakastimeen. Salvia ja timjami ovat nauttineet kesästä.  Keittiön ikkunalla kasvaneet basilikat alkoivat kerätä jotain ötökäisiä, joten hävitin koko puskat jo kuukausi sitten. Ulkona kasvaneet pikkubasilikat voivat erinomaisesti, mutta niiden lehdet eivät ole niin hyvän makuisia kuin tavallisen basilikan. Vaikka niistä ei niin syötäväksi meidän huushollissa näytä olevan, niin ovat ne hienon näköisiä pikku muotopuita. Saa nähdä, leikittelenkö niillä ensi kesänä kasvimaalla tai jossain kukkapenkissä.

Salviaa emme ole juurikaan tottuneet käyttämään. Olisiko hyviä käyttövinkkejä tälle?

Lehtisato kuivattelemassa huuhtelun jälkeen. Ylhäällä rosmariinia, alavasemmalla timjamia ja oikealla salviaa.

Pikkubasilikat ovat itsekseen kasvaneet hauskoiksi palleroisiksi. Vasemmanpuoleisesta taimivaiheessa nypin alaoksat ja lehdet pois, oikeanpuoleinen on saanut kasvaa ihan itsekseen. Jatkossa pitää istuttaa ne selvästi harvempaan, niin kasvutapa tulee paremmin esille.

Puutarhamme tuholaiset eivät rajoitu vain jäniksiin ja mansikanraakileita syöviin harakoihin: toinen pikkupuutarhureistamme on nyt keksinyt tuhota tomaatinraakileet. Eilen illalla löysin vihreitä litisteltyjä raakileita hiekkalaatikosta, joten piti rakentaa vähän hidastetta. Miten te muut pikkulasten vanhemmat ja isovanhemmat saatte pidettyä pienet sormet poissa kasveista ja hirmuisen tuhovimman aisoissa?

Onneksi tuli purettua se aitapömpeli etupihalta. Nyt sille tuli käyttöä.

Etupihan kaivausprojekti on edistynyt sen verran, että lahonnut aitatolppa saatiin vaihdettua uuteen. Ehkä olikin jo korkea aika!

Tässä tapauksessa taisi jo aita kannatella tolppaa eikä toisinpäin!

Iloista viikonloppua!

Perennakaruselli pyörii

Parin sateisen päivän ja viileämmän sään ansiosta uskaltaa jo aloittaa jokakeväisen ja -syksyisen kasvikarusellin. On se ihmeellistä, miten kasvit eivät vain koskaan onnistu kerrasta löytämään oikeita paikkojaan, vaikka miten huolellisesti olisi niitä paperilla suunnitellut ja moneen kertaan miettinyt. Ja joskus luonto tekee tahallaan kiusaa, niin kuin kävi karpaattienkelloilleni.

Tässä alkuperäinen tilanne. Parturoidut karpaattienkellot etualalla, kaukasianmaksaruohoa niiden ja ison kiven välissä.

Niillä oli täydellinen paikka kivikkorinteen etureunassa hopeahärkin ja nukkapähkämön välissä. Ne viihtyivät siinä hyvin ja olivat juuri oikean kokoisia ja värisiä. Täydellisen yhtälön tulivat pilaamaan pahuksen pitkäkorvat, jotka käyttävät pihakiveystämme kiitoratana kadulle ja haukkaavat ohikulkiessaan karpaattienkellojen nuput, kukat ja osan lehdistäkin välipalaksi. Kerran kun oppivat mutustelemaan gourmet-herkkuja, eivät ne enää olleetkaan huijattavissa valkosipulijauheella. Tosin välillä oli niin tuulistakin, että suurin osa valkosipulijauheesta lähti varmasti aina tuulen mukaan ennen jänisten saapumista.

Tällainen näky on odottanut aivan liian monena aamuna.

Yksi karpaattienkelloryhmää rajaavista kivistä on aika erikoisen näköinen. Tästä olisi mielenkiintoista tietää lisää.

Siirsin eilen karpaattienkellot hieman taaemmaksi kiven eteen ja kaukasianmaksaruohot penkin reunaan. Toivottavasti tällainen pieni siirto harhauttaisi jäniksiä sen verran, että jättävät karpaattienkellot rauhaan. Ainakaan sapuska ei ole ihan heti kulkuväylän vieressä helposti saatavilla. Penkin visuaalinen ilme muuttui hieman, mutta ihan kivalta tämäkin näyttää. Varsinkin sitten, jos karpaattienkellot saavat kukkia jatkossa rauhassa.

Kivikkorinteen yläosan uudistettu ilme. Samalla tuli putsattua rikkaruohoja laattojenkin väleistä.

Ja sama talolta päin.

Kivikkorinteessä hopeahärkit ovat täyttäneet alueensa, joten siitä sai otettua muutaman mytyn takapihalle luumutarhaan. Luumutarhaa ei ole sen kummemmin perustettu kuin peitetty vain nurmi parisen vuotta sitten sanomalehdillä ja viiden sentin hiekkakerroksella. Luumupuille on tietenkin kaivettu asianmukaiset montut. Vanhasta nurmikosta puski ensimmäisenä kesänä sinnikkäästi voikukkia ja muutamia juolavehnän korsia katekerroksen läpi, mutta olen aina kitkenyt niitä pois sitä mukaa kun nostavat päitään. Tänä vuonna sieltä ei montaa alkua ole noussutkaan, joten nyt uskaltaa jo istuttaa perennoja.

Hopeahärkkiä on tarkoitus levittää vähitellen peittämään koko alue keijunkukista tuivioihin. Lyhdyn alla olevalla mytyllä oli valtavan pitkät versot, joita en hennonut leikata poiskaan. Peittääpähän nopeammin ison alueen.

Korallikeijunkukkia oli alunperin vain rinki luumupuun ympärillä, mutta nyt jaoin niistä pari isointa ja laajensin ryhmää sivuille päin. Luumutarhan tässä osassa onkin kunnolla värien leikkiä.

Korallikeijunkukat alkavat valmistautua jo syksyyn. Onkohan millään muulla kasvilla näin neonpinkkiä ruskaväriä?

Korallikeijunkukan punainen väri hehkuu hopeahärkkiä vasten.

Hopeahärkin ja tuivion yhdistelmä.

Tuivioiden toisella puolella kasvaa purppuraheisiangervo, joka tuo tummempaa sävyä luumutarhaan.

Luumutarhan värisuora jatkuu kuunliljoihin ja päättyy taustan sekametsään. Hopeahärkki toistaa mielestäni kivasti istumakiven värejä.

Olohuoneen ikkunan alla komeasinikuunliljat ovat viihtyneet niin hyvin, että niiden vieressä oleva ryhmä 'Brautschleier'-jaloangervoa näytti kääpiökokoiselta. Nostin yhden kuunliljan... tai siis yritin nostaa. Juuripaakku oli niin valtava, että se piti pistää lapiolla puoliksi ennen kuin sain sen kammettua ylös. Isomman puolikkaan istutin takarivin jatkoksi ja pienempi puolikas meni ongelmakujanteelle. Jaloangervot siirsin toistaiseksi eturiviin kuunliljan paikalle, mutta luulen, että tämäkään ratkaisu ei ole lopullinen.

Lähtötilanne, tosin heinäkuun puolelta. Jaloangervot näyttivät vähän hoopoilta kahden kookkaan kasvin välissä.

Uusittu ilme. Ei oikein hyvä ole näinkään, mutta hieman kuitenkin parannusta alkuperäiseen.

Pari ruukussa odottanutta kasviakin pääsi tänään kukkapenkkiin.

Ystävältä saadut myskimalva 'Alban' taimet pääsivät patiopenkkiin.

Puolukka 'Otson karkki' sai kodin pensasryhmästä mustilanhortensian ja puistoatsalea 'Illusian' välistä. Sen kasvualustaa paransin hiekalla, kävynsuomuilla, havunneulasilla sekä happamalla mullalla.

Aamulla sataa tihuutti vettä, mutta jo ennen puoltapäivää sää muuttui pilvipoutaiseksi. Harvinaista herkkua sellaiset päivät, että on yhtä aikaa täydellinen puutarhailusää, sopiva aika jakaa ja siirrellä perennoja sekä isäntä lapsenvahtina. Monta kohtaa koki muodonmuutoksen tai ainakin pientä yleisilmeen kohennusta, kun sain rauhassa ahkeroida.

Loppuun pakollinen kärhökuva. 'Piilu' jaksaa edelleen kukkia.

Millainen puutarhailusää teillä on ollut ja onko lapio päässyt helteiden jälkeen töihin?