Äitini pionitarhassa

Edellisessä postauksessa kerroin vanhempieni puutarhan kivistä. Koska nyt on pioniaika, arvaatte varmasti, mitä tässä postauksessa esittelen. Äitini rakastaa pioneja ja ne ovatkin vallanneet alaa muilta perennoilta vuosi vuodelta yhä enemmän. Eri lajikkeita hänellä on 29 kappaletta ja sen lisäksi omia risteytyskokeiluja kymmenen. Pioniyksilöitä hänellä on yhteensä peräti 62. Pionien pääkukinta ei ole äitini puutarhassa vielä alkanut, mutta jokunen pioninkukka sieltä jo löytyi.

'Sarah Bernhardt' melkein parhaimmillaan.

Pionien juhlan aloittavat tarhapionit, joista ainoastaan rubra plenassa on enää kukkia, sekä juhannuspioni.

Tarhapioni 'Rubra plena'

Juhannuspioni akileijan ja punapäivänkakkaran kaverina.

Aurinkoisimmissa paikoissa kasvavista kiinanpioneista löytyi jo auenneita kukkia. Osasta lajikkeita ei ole tiedossa, osa on ostettu toisena lajikkeena minä se on hankittu ja jokunen sekaannus on voinut tapahtua istuttaessakin. Jos tiedätte jonkun nimettömän pionin lajikkeen tai olen merkinnyt johonkin kuvaan väärän lajikkeen, kertokaa ihmeessä.

'Dr Alexander Fleming' avautumassa.

'Duchesse de Nemours'

Onkohan tämä 'Ewelina'?

Sama tuntematon, mahdollisesti 'Ewelina'.

'Festiva Maxima'

'Amabilis'?

Oma risteytys, vanhempina 'Bowl of Beauty' ja 'Karl Rosenfielt'. Taisinpa vielä olla itse siveltimen kanssa mehiläistä leikkimässä...

'Madame Furtado'

'Shirley Temple'

Joku avautumassa oleva ihanuus.

Tuntematon sulotar tämäkin.

'Kansas' ja kurjenpolvi

'Auguste Dessert' (kuva otettu vuosia sitten)

'Bowl of Beauty' (tämäkään kuva ei ole tältä vuodelta)

Valitettavasti pilvinen sää ja sadekuurot hidastivat pionien nuppujen aukeamista, joten parasta kukkaloistoa en tältä vuodelta saanut kuvattua. Tässä kuitenkin kuvia nuppuisista pioneista sekä pari parhaassa loistossaan olevaa kuvaa aiemmilta vuosilta.

Pinkit punapäivänkakkarat valkean pionin taustalla.

Sivupihan nuppumeri. Tämä on pionien uusin aluevaltaus, enkä ole vielä kertaakaan ollut paikalla kukinnan ollessa parhaimmillaan. Joudutte siis tyytymään vain tähän nuppukuvaan.

Takapihalla näytti tänään tältä. Punapäivänkakkarat tuovat väriä ennen kuin pionit aukeavat.

Takapiha komeimmillaan. Ritarinkannukset ja valkeat varjoliljat on siirretty muualle, jos ihmettelitte, miksi ne puuttuvat edellisestä kuvasta.

Sama alue toisesta suunnasta katsottuna.

Etupihan pionipenkissä rivin loppupää on parina vuonna talvehtinut huonommin kuin alkupää, vaikka ovat jo vanhoja kasveja. Toisaalta seinän vierestä sulavat lumet aikaisemmin kuin muualta, joten siitäkin tulee hieman eroa pionien tämänhetkiseen kokoon.

Etupihan pionipenkki. Pikkusydänrivistö on uusittu muutama päivä sitten.

Etupihan pionirivistö muutama vuosi sitten.

Tähän kuvaan on hyvä lopettaa äitini puutarhan esittely ja palata takaisin kotiin. Hauskaa viikonlopun jatkoa!

Kivivimman alkulähteillä

Olemme olleet muutaman päivän vierailulla vanhempieni luona. Sain luvan esitellä hieman äitini puutarhaa, jonka tekemisessä olen itsekin ollut vuosikaudet mukana. Tässä postauksessa näytän omien kätteni jälkiä niiltä ajoilta, kun asuin vielä kotona. Pääsettekin samalla hieman näkemään, missä puutarhakärpänen, tai pikemminkin niiden lauma, minua puraisi.

Vanhempieni pihalla maaperässä on enemmän kiviä kuin multaa, joten niille oli keksittävä jotain käyttöä. Kivien pyörittely jäi jossain vaiheessa jotenkin kummassa minulle... tai ehkä vyörytin sen itse omaksi tehtäväkseni eikä kukaan estellyt. Isommissa projekteissa toki perheeni miesväki on tullut koneineen apuun. Yksi niistä on istuskelupaikka vaahteran alla. Istumakivellä on pituutta parisen metriä ja sen edessä oleva kivi on suunnilleen 1,5*1,5 metrin kokoinen.

Tämä penkki ei petä alta, vaikka koko suku istahtaisi kerralla levähtämään. Taustalla olevat kivet odottavat uutta projektia.

Penkin ja vaahteran rungon välinen alue on peitetty kukkapenkeistä kaivetuilla pikkukivillä.

Konevoimaa on myös käytetty sivupihalla olevalla kivipatiolla, johon on siirretty katseenvangitsijaksi iso kivi. Sen ympärille tein joitakin vuosia sitten nyrkinkokoisista kivistä ympyrän. Kiven päälle sopii useita kukkaruukkuja ja silti siihen mahtuu hyvin pari ihmistä istumaan.

Kiviympyrässä kasvoi aiemmin hopeahärkkiä. Matalat maksaruohot ja hopeahärkki vaeltavat omaan tahtiinsa kivien lomassa.

Näkymä huvimajalle. Kiveys on koottu vanhoista uunikivistä ja pellon pientareille kasatuilta raunioilta löytyneistä kivistä.

Huvimajan ja syreenien väli on myös katettu kivillä. Sieltä löytyy postauksen alussa ollut raparperilaatta sekä muutama mukava yksityiskohta.

Monta neliötä ja yksi hankala nurkkaus vähemmän nurmikkoa leikattavana.

Pallomehiparta viihtyy kivien välissä.

Näinkin voi naamioida ruman betoniharkon.

Patiolla on totta kai nuotiopaikka. Viime talvi taivutteli syreenin oksia vaarallisen lähelle, mutta eipä tämän kevään kuivuudessa avotulta olisi muutenkaan uskaltanut tehdä. Nuotiopaikkaa ei ole muurattu, vaan kivet on vain aseteltu paikoilleen.

Kuivuus on koetellut nuotiopaikan ja syreenien välissä olevia jalopähkämöitä. Nuotion ympärille sopii mukavasti useampikin ihminen.

Tässä oli vain osa vanhempieni pihan kivirakennelmista ja lisää on tulossa, vaikka minä en enää kivivastaavana olekaan. Kivien pyörittely onkin siirtynyt omalle pihalleni, johon on valmistumassa lähiaikoina pari projektia. Niistä kerron myöhemmin lisää, seuraavassa postauksessa esittelen äitini rakkaita pioneja. Iloista juhannusta!

Kuva-arvoitus

Tänään löysin aurinkopenkistäni varsinaisen kummajaisen. Ennen ei ole sellaista minulle vastaan tullut. Se on pieni ja varsin ruma, mutta kieltämättä myös hassun näköinen. Aivan läheltä katsottuna siinä voi nähdä jotain kaunistakin. Tässä tulee viiden pisteen kuvavihje:

Rumilus kauneimmillaan. Näyttääkö tutulta?

Neljän pisteen kuvavihje:

Ahaa, kyseessä taitaakin olla yksi kasvi eikä koko niitty. Rohkenetko jo veikata?

Kolmen pisteen kuvavihje:

Tässä on ehkä jo jotain tuttua...

 Kahden pisteen kuvavihje:

Ei hassumman näköinen tästäkään kuvakulmasta. Joko arvaat?

Yhden pisteen kuvavihje:

Jos et vielä tästä arvaa, lisävinkkejä näkyy taustalla: pari oikein kasvavaa lajitoveria sekä pieni pala lehteä.

Tadaa! Kyseessä on tuttuakin tutumpi bellis eli kaunokainen eli tuhatkauno. Tämä yksilö ei tainnut tietää, kukkiako vai tehdäkö siementä, joten teki sitten molemmat yhtä aikaa samaan kukintoon.

Rumilus retkotti pitkin pituuttaan, joten kuvausta varten avitin sitä hieman pystympään.

Pikaisella googletuksella selvisi, että mutaatiot ovat belliksillä tavallisia, vaikken itse tällaista ole ennen nähnytkään. Onko teille tullut vastaan mutaatioita tai poikkeavia kasviyksilöitä? Ovatko ne herättäneet enemmän ihastusta vai naurua, vai onko pitänyt saman tien lähteä hakemaan saksia?

Ensimmäiset ja viimeiset

Alkukesä vaihtuu keskikesään kun viimeiset kevätkukkijat ovat lopettaneet kukintansa ja keskikesän kukkijat aloittavat. Ne ajat ovat käsillä juuri nyt. Varjopenkistä löytyi viimeinen esikonkukka ja kärhökaaresta viimeinen tulppaani. Kärhökaaressa on myös vielä yksi helmililjamätäs kukassa. Laukkoja on ympäri pihaa ja ne kaikki alkavat olla kukintansa loppusuoralla.

Viimeinen esikonkukka kurkistelee ujosti lehtien lomasta.

Tulppaani 'Queen of Night' ihan viimeisillään. Taustalla 'Elina'-pionin nuppuja.

Varjoisassa paikassa helmililjojenkin kukat kestävät pitkään. Kolme viimeistä kukassa.

Violetit pallerot muuttuvat pian vihreiksi palleroiksi.

Keskikesän kukkijoista meillä ehtivät tänä vuonna ensimmäisinä kukkaan päivänlilja 'Stella d'Oro' sekä pensashanhikki 'Creme Brule', jotka aukaisivat kukkansa toissapäivänä.  Eilisen ja tämän päivän aikana kukkiaan ovat aukoneet keltapäivänlilja, unkarinsyreeni, korallikeijunkukka, ketoneilikka sekä seittimehitähti. Löysin myös ensimmäiset tomaatinraakileet.

Päivänlilja 'Stella d'Oro' alkaa kukkia.

Pensasryhmässä kukkii ensimmäinen 'Creme Brule'. Kukat ovat puolikerrottuja ja niistä saa nauttia lumentuloon asti.

Vanhanajan keltapäivänliljan kukat tuoksuvat ihanalle. Kunhan niitä on enemmän kukassa, tuoksuu koko etupiha.

Unkarinsyreenin avautuvista kukista oli tullut nauttimaan myös joku kovakuoriainen.

Korallikeijunkukan hentoinen kukinto.

Tämän kesän ensimmäinen ketoneilikan kukka. 

Seittimehitähdellä on valtavan kokoinen kukka kasvin kokoon nähden.

'Maskotka' -tomaatin raakile.

Pitkän kuivan kauden ensimmäinen kuivuudesta kärsijä on siperianpihdan alla kasvava rönsyansikka. Kauan se sinnittelikin. Aurinkopenkin etureunassa on kohta, jossa maa on todella hiekkaista ja aurinko paistaa koko päivän. Siinä bellikset ovat jo pitkään alkaneet iltapäivästä nuupottaa, mutta virkistyneet yön aikana. Tänään ne olivat nuupallaan jo aamulla. Metrin päässä kasvualusta on multavampaa ja siinä belliksetkin vielä voivat hyvin.

Ei kestä rönsyansikka äärimmäistä kuivuutta, vaikka saakin puolivarjossa kasvaa.

Belliksenkin kuivuudenkestolla näyttää olevan rajansa.

Ehkä minunkin on jo luovutettava ja kasteltava illalla rönsyansikat ja ainakin kuivimmassa paikassa kasvavat bellikset perusteellisesti. Illalla vettä saattaa kaipailla moni muukin kasvi, sillä eilinen päivä ja viime yö olivat todella kuumia ja tälläkin hetkellä varjossa mittari näyttää +30 astetta. Eipä mahdu muistiin montaa kesäkuuta, jolloin oltaisiin tällaisista helteistä päästy nauttimaan (tai kärsimään, miten sen kukakin ottaa). 

Helteistä sunnuntaita!