Isännän uusi lelu ja mitä siitä seuraa

Isäntä hankki tässä aiemmin keväällä itselleen uuden lelun: kauko-ohjattavan kuvauskopterin, eli dronen. Rouvaa hyvitelläkseen hän on lupautunut käskyn niin käydessä ottamaan ilmakuvia myös kukkapenkeistä. Päivitin nyt kasviluettelot-välilehdelle uuden pihakartan, jossa rakennusten nurkat ovat 90 astetta ja kukkapenkit juuri sen kokoisia ja muotoisia kuin ne luonnossa ovat. Pieni ripaus lunta näkyy vielä takapihalla, sillä kuva on otettu 9.5. Siitä näkyy myös, kuinka sammaleinen nurmikko meillä on; heinä ei vielä tuolloin vihertänyt.

Uusi pihakartta. Numeroiden selitykset löytyvät kasviluettelosta.

P.S. Dronen nimi on kuulemma Irmeli...

Väärin kukkii!

Tulen muistamaan tämän kevään kummallisuuksien keväänä. Ensin oli ennätyksellisen luminen talvi, josta vielä huhtikuussa mietittiin, nähdäänkö paljasta maata vasta juhannuksena. Lumet sulivat kuitenkin nopsaan ja toukokuun poikkeuksellisen helleaallon ansiosta täälläkin ollaan jo normaalissa kevään aikataulussa. Nyt ihmettelen väärissä paikoissa kasvavia (kuten keltaisen nurkan valkea tulppaani) tai väärän värisenä kukkivia kasveja.

Tänä aamuna minua ihastutti valkea tarhakylmänkukka, jonka ostin viikko sitten. Taimistolla oli kuva perinteisen värisestä siniliilasta kukasta, mutta tämän purkissa on punaisen kukan kuva. En edes tiennyt, että näitä on myös valkoisia. Kaiken kukkuraksi ostin sen, jossa oli tuuhea lehdistö eikä yhtään nuppua näkyvillä. Tällaisista yllätyksistä minä pidän!

Suloinen valkea tarhakylmänkukka.

Toinen väärän värinen kukkija on peittokurjenpolvi 'Biokovo', jonka piti kuvan mukaan olla valkoinen hennon vaaleanpunaisella keskustalla, mutta tämähän on ihan selkeästi kokonaan vaaleanpunainen. Jos ihan rehellisiä ollaan, tuo valkoinen olisi ollut enemmän mieleeni...

Ei ihan kurjenpolvenkaan väri nyt täsmää.

Miltähän tulevat näyttämään nyppy- ja neidonkurjenpolvet? Toivoisin edes jonkun olevan valkoinen tai liila, että tulisi edes jotain vaihtelua luumutarhan värimaailmaan. Siellä kukkii nimittäin myös vaaleanpunaisia belliksiä. Onkohan helle syypää "värivirheisiin" vai onko näihin eksynyt väärät laput taimistolla?

Kärhökaari-penkin yläpäähän olin merkinnyt istuttaneeni 'Flaming Parrot' -tulppaaneja, mutta sielläkin on 'Exotic Emperoria'. Se ei haittaa yhtään, sillä nyt siellä kukkivat yhtä aikaa myös tummansiniset helmililjat ja valkovuokot.

'Exotic Emperor' ja helmililjat

Mielestäni suloinen yhdistelmä on tämäkin.

Kivikkorinteeseen on eksynyt myös väärässä paikassa kukkija; helmililja keskelle hopeahärkkikasvustoa. Lähimmät lajitoverit ovat kolmen metrin päässä aurinkopenkissä.

Oman tien kulkija.

Jos oikein tarkkoja ollaan, meidän ja naapurin rajalla olevasta vuorenkilpikasvustosta pieni suikale on meidän tontilla. Kävin kurkistamassa, mitä niille kuuluu ja kukkiahan sielläkin jo alkaa olla. Sieltä vuorenkilven lehtien ja heinän lomasta näyttää puskevan myös idänunikkoa. Koskaan en ole nähnyt niiden tai minkään muun kukkivan tuolla. No, jos tarkkoja ollaan, niin en muista, milloin olisin viimeksi edes vilkaissut tuonne päin.

Idänunikkoa ja valkovuokkoakin on eksynyt sekaan.

Ehkä joskus tulee aika, jolloin omalta pihalta loppuu tekeminen ja hyökkään tuon sekasotkun kimppuun. Nyt se jää sopivasti pihdan ja piha-aidan taakse piiloon eikä häiritse silmää.

Silloin tällöin sattuu näitä, että lajikkeissa on laput taimihyllyllä vaihtuneet ja kasvin kukkiessa huomaa, että esim. valkea pioni onkin tummanpunainen tai pinkkinä ostettu kärhö violetti. Onko teille sattunut kohdalle sellaista ja mikä on ollut mukavin tai mieleen parhaiten jäänyt yllätys?

Keväinen pihakierros

Kukkapenkit ovat melko paljaan näköisiä, kun kaikki perennat eivät ole vielä nousseet, mutta ajattelin silti viedä teidät keväiselle pihakierrokselle. Alkutilanteen näette tästä. Paljon on muuttunut kolmessa vuodessa ja tämä vuosi varsinkin tuo suuria muutoksia, joista osan olen jo paljastanut.

Kivikkorinteestä olen tehnyt postauksen aiemmin, mutta sen taustalla olevaa aurinkopenkkiä en ole vielä esitellyt kertaakaan. Tässä kuva sen tämän hetkisestä ulkonäöstä. Penkki kylpee auringonvalossa melkein koko päivän ajan, ainoastaan pihdan varjo kulkee penkin yli iltapäivällä. Aurinkopenkin etureunassa bellikset ovat saaneet vapaasti levitä. Jossain vaiheessa jatkan penkkiä aidan viertä pitkin kauniisti kaartaen eteenpäin.

Aurinkopenkistä tulee kesän edetessä romanttishenkinen kukkia pursuava vastakohta kivikkorinteelle.

Keltainen nurkka on vastapäätä aurinkopenkkiä. Kuvittelin istuttaneeni siihen syksyllä kelta-punaisia 'Flaming Parrot' -papukaijatulppaaneja, mutta yksi 'Exotic Emperor' on näemmä eksynyt joukkoon. Keltaisen nurkan ja rappusten välisen luonnonkiveyksen väleissä kasvaa sammalen kaverina keltamaksaruohoa.

Keltaisessa nurkassa viimeiset krookukset kuihtumassa ja yksi väärään paikkaan eksynyt tulppaani kukassa.

Keltainen nurkka ja ulko-oven edusta ennen. "Kukkapenkissä" kasvoi juolavehnää, valvattia, tarhatyräkkiä, idänunikkoa ja punakoisoa.

Jatketaan kierrosta kärhökaaren ja kasvimaan suuntaan. Kärhökaari-penkin alareuna on toiminut lastentarhana ja kasvien väliaikaisena sijoituspaikkana. Tällä hetkellä siihen on myös kylvetty pioniunikkoa esikasvatukseen. Siirrän taimet pihaantulon tuoksuvattutantereelle siinä vaiheessa kun sinne pääsee istuttamaan kesäkukkia.

Kärhökaari-penkki on rajattu nurmikosta sammaloituneilla betonilaatoilla, joita löytyi tontin rajalta.

Kärhökaari-penkissä olevan kaariportin teki isäni viime keväänä. Annoin mitat, mutta muuten isäni sai melko vapaat kädet toteutukselle. Ja se kannatti, sillä pidän lopputuloksesta oikein paljon. Kuvan vasemmassa reunassa näkyvästä punakarviaisesta olemme luopumassa, sillä sato ei ehdi noin varjoisassa paikassa kypsyä emmekä niin välitä karviaisista muutenkaan. Toivottavasti sille löytyy hyvä koti, ettei tarvitse silppuriin laittaa.

Kärhökaari-penkin yläreuna ja näkymät kasvimaalle ja marjapensaille. Kuva on otettu iltapäivästä, jolloin alue on varjoisimmillaan.

Kasvimaan takareunassa on kasvimaalta kaivettuja kiviä ja luonnonkasveja. Rönsyleinikkiä on vielä turhan paljon, mutta ne saavat pikku hiljaa väistyä mukavampien kasvien tieltä.

Valkovuokot ovat suloisia kivien väleissä.

Seuraavana vuorossa on lasten leikkipaikka ja pisara-penkki. Hiekka ei lapsilla koskaan pysy laatikossa, mutta eipä sen meillä tarvitsekaan. Kaivurileikeille on tilaa laatikon takana. Pisaran pyöreässä päässä on Kuntalan punaluumu, joka oli alunperin tarkoitettu luumutarhaan. Siitä oli kuitenkin latva paleltunut taimistolla talven aikana ja saimme uuden puun tilalle. Tälle keksittiin sitten paikka hiekkalaatikon varjostajana. Tosin lapset ehkä ehtivät kasvaa hiekkalaatikkoiän ohi ennen kuin tuosta risusta on varjostajaksi, mutta keksitään sitten muuta käyttöä alueelle.

Pari kivenmurikkaa ja etupihalta puretun aitaviritelmän osat odottavat käyttökohdetta.

Takapihalle siirryttäessä näkymät ovat vielä hmm... sanoisinko että työn alla. Luumutarhaan on tulossa matalia kurjenpolvia ja grillikatoksen viereen tuivioiden keskelle purppuraheisiangervoa. Happaman maan penkki (katso pihakartta) laajenee jossain vaiheessa keskemmälle pihaa niin, että sen ja luumutarhan väliin jää loivasti kaartuva nurmikäytävä. Myös kasvivalintoja pitää vielä pohdiskella, sillä kaipaan penkkiin lisää korkeutta.

Gillikatoksen edestä kuvattuna näyttää tältä.

Varjopenkki on takapihan alueista pisimmälle suunniteltu ja toteutettu. Sen takana on matalaoksainen pihlaja, jonka oksien alle jää mukava majan paikka lapsille, kun varjopenkin takalaidalla olevat töyhtöangervo, varjolilja, sormivaleangervo sekä kotkansiipisaniainen kasvavat. Penkin keskellä on maanpeittäjinä esikoita ja kevätkaihonkukkaa, jotka saavat levitä peittämään koko penkin.

2015 kaadetun vaahteran kanto penkin reunassa piiloutuu syksyyn mennessä kuunliljojen ja rantakukan sekaan.

Takapihan uusin kukkapenkki on takanurkka, joka syntyi tarpeesta saada kolme keltaista pensashanhikkia johonkin kasvamaan ja toisaalta suojella ruohonleikkuria nurmikolta pilkistäviltä kiviltä. Tetenarsissit ovat vielä hetken aikaa kukassa. Tämäkin penkki on rajattu kaivaessa löytyneillä kivillä.

Takanurkka on aamupäivän varjossa, loppupäivän auringonpaisteessa. Etualalla oleva sileäpintainen kivi odottaa siirtoa muualle.

Takapihalla olohuoneen ikkunan alla on myös kukkapenkki (kartassa valkea varjopenkki), johon olen kerännyt valkoisena kukkivia kasveja. Esikoisen mielestä tulppaaneja oli ilmeisesti liikaa, sillä kolme aukeamassa ollutta nuppua kokivat pienten käsien voiman. Jäi niitä onneksi vielä pari äidinkin iloksi. Tätä penkkiä on tarkoitus pikkuhiljaa jatkaa koko talon mittaiseksi.

Penkki piteni eilen metrillä, kun siirsin siihen väärässä paikassa kasvaneen sulkavaleangervon.

Tältä meillä näyttää nyt. Selkeästi nuori ja monilta osin keskeneräinen puutarha, mutta siitä se vanhenee.

Mitä kuuluu taimille ja kasvimaalle?

Melkein kaikki taimeni ovat viettäneet jo viisi yötä ulkona. Ainoastaan osa yrteistä ja pelargoneista on ollut sisällä yöt. Äitini sai omat taimensa kasvihuoneeseen, joten sain häneltä vapautuneen minikasvarin lainaan helpottamaan taimirumbaa.  Pienimmät taimet ovat minikasvarissa, johon laitan muovihupun tai harson päälle yön ajaksi. Loput taimista ovat olleet jo pari yötä ilman harsoa.

Isompien kasvien takana suojassa auringonpaisteeseen totuttelevia taimia sekä vasta koulittuja leijonankitoja.

Minikasvari melkein täynnä. Alahyllyllä "tyhjissä ruukuissa" on tuoksumiekkaliljan taimia.

26.4. kivipenkkiin lumen keskelle tehdyistä kylvöistä on itänyt retiisi, pinaatti ja muutama salaatti. Salaatinsiemenet olivat vanhoja, enkä uskonut, että itävät ollenkaan. Porkkanaa ja härkäpapua vielä odotellaan, mutta nehän taimettuvat muutenkin hitaasti. Kivipenkissä ei ollut missään vaiheessa edes harsoa, joten sanoisin kokeilua jo melko onnistuneeksi.

Pinaatin taimia kivipenkissä.

Kivipenkin retiisejä.

Kasvimaa on edistynyt sitten 5.4, jolloin siellä oli vasta vasta valko- ja ruohosipulia, saksankirveliä, maa-artisokkaa, porkkanaa ja pinaattia. Lavakaulukset alkavat olla jo täynnä, sillä sinne on kylvetty härkäpavut, salaatteja, kehäkukkaa, hernettä ja ensimmäiset 20 perunaa, istutettu kolme esikasvatettua härkäpapua sekä uudenseelanninpinaatit sekä samettiruusua (porkkanoiden väliin). Vielä jäi tilaa lopuille herneille, pienelle pätkälle punajuurta sekä noin 20 perunalle. Siemenperunaa olisi tosin enemmän jäljellä, eli loput joutunevat kukkapenkin täytteeksi.

Kaksi lavakaulusta on vielä täyttämättä. Viime vuonna totesimme hyväksi peittää perunat hiekalla, joten niin tehtiin tänäkin vuonna.

Kasvimaan käytäville pitää vielä kärrätä lisää hiekkaa, sillä viime syksynä levitetty hiekkakerros on talven aikana painunut. Kahden lavakauluksen ja parin välikön täyttäminen saa odottaa vielä kesäkuun alkuun, jolloin saamme multakuorman. Sittenpä vain satoa odottelemaan.

Oletteko te muutkin innostuneet toukokuun helteillä kylvämään kasvimaalle? Mitä kaikkea olette kylväneet?

Odotettu vieras

Äsken illan kukkakierroksella kuulin metsästä rapinaa. Jäin odottelemaan kameran kanssa ja pian pusikosta lyllersi siili. Viime kesänä niitä ei harmiksemme näkynyt ollenkaan, joten tämä oli oikein mukava yllätys. Tällä kertaa siili pysyi metsän laidassa eikä tullut pihalle asti. Yritin olla mahdollisimman huomaamaton, mutta ehkä minut huomattiin silti.

Jotain syötävää sieltä sammalen kätköistä löytyi. Korvassa taitaa olla punkki riesana.

Välillä pitää rapsutella.

Sinne meni.

Tervetuloa uudelleenkin lyllertäjä!

Onnellista äitienpäivää!

Äitienpäivän iloksi kukkakuvia. Ensimmäistä kertaa ikinä vaaleajouluruusuni on täynnä kukkia. Alunperin se oli täysin valkea, mutta pidän ehkä kuitenkin enemmän näistä roosan ja kerman sävyistä.

Mitenköhän viimeiset nuput mahtuvat edes aukeamaan? 

Kevätesikot kukkivat yhtäaikaa kevätkaihonkukan kanssa. Myös ensimmäiset tete-a-tete -narsissit kukkivat takanurkassa.

Joskus tässä on vielä sininen skillameri.

Syreenien alta on lähtenyt kevätkaihonkukka on vaeltamaan valkovuokkojen sekaan. Saavat minun puolestani kasvaakin kaveruksina.

Valkovuokkoja ja kevätkaihonkukka.

Onnellista ja aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!

Tuoksuvattupunontaa

Olen manannut etupihallamme kasvavaa tuoksuvattupöheikköä, joka yrittää tunkea aidan alta pihan puolelle. Koko kasvi on jopa valvattia pahempi riesa vahvoine juurineen ja valtavine kasvuhaluineen. Jos sen haluaa pitää siistinä, se on leikattava syksyllä matalaksi. Silloin menettää kukinnan, joka rehellisesti sanottuna on niin vaatimaton, että joutaa mennäkin. Jos haluaa korkean näkösuojan jo alkukesästä, pitää tavallisen vadelman tapaan edellisvuotiset versot jättää leikkaamatta ja yrittää jotenkin napsia välistä vanhat, kuivat versot pois. Hirveästi vaivaa sen vuoksi, että saa katsella koko talven ja pitkälle alkukesään kuivettuneen näköisiä risupehkoja. Ihmettelen kovasti, miten sitä myydään 10 euron hintaan taimistoilla. No, ei se ole hullu joka pyytää, vaan... Onneksi taistelu tämän kasvihirvityksen hävittämiseksi on jo aloitettu.

Mutta on tuoksuvatussa yksi hyväkin puoli: nimittäin oksattomat, jopa 2,5m pitkät vahvat versot, joista on helppo punoa vaikka mitä. Itse olen tehnyt siitä köynnöstukia...

Rinkuloita oli alunperin tarkoitus punoa kaksi, mutta oli niin haastavaa hommaa jäykkien tuoksuvattujen kanssa, että jäi yhteen.

...aitoja...

Oksat upotetaan tukevasti maahan vinoon ja punotaan oksa kerrallaan. Yläreunaan punoin mahdollisimman pitkillä oksilla reunan. Koska oksat eivät ole täysin suoria, aitakin aaltoilee hieman. Sopii kuitenkin suht huomaamattomaksi raja-aidaksi.

... kukkapenkkien ja kasvimaapenkkien tukireunuksia...

Valkosipulipenkin reunus. Tätä on tarkoitus punoa korkeammaksi sitten, kun saan multatäydennystä ja valkosipulit on nostettu.

 ... sekä avokompostille kehikoita. Tänäkin vuonna on tarvetta avokompostikasalle, joten työn alla on nyt uusi kehikko. Tukirakenteiksi upotin mahdollisimman suoria oksia. Sopiva tiheys tällaiseen on 20-30cm:n välein. Viime syksynä kaadetussa pihlajassa sekä tänä keväänä poistetussa lumipalloheidessä oli oikein hyvää tukikeppimateriaalia.

Oksat upotetaan rautakangen avulla tukevasti maahan.

Punontaan käytetään edellisvuotisia oksia. Leikkasin näitä jo syksyllä pienen kasan, mutta keväällä leikatutkin sopivat. Punominen kannattaa aloittaa sieltä reunasta, joka on alimpana. Maa viettää tuossa hieman alaspäin, joten aloitin takareunasta ja punoin suoraan useamman oksan päällekkäin. Tuoksuvatun oksat kapenevat tuolla matkalla aika paljon, joten huolehdin siitä, että molempiin päihin tulee tasaisesti sekä tyviä että latvoja. Tekniikka on varmasti kaikille tuttu edestä-takaa-edestä... ja seuraava kerros takaa-edestä-takaa...

Takalaidassa muutama kerros punottuna.

Kun sain takaseinän sille korkeudelle, että sivujen punos asettuu kutakuinkin suoraan, aloitin myös niiden punomisen. Kaikkia sivuja punotaan kerros kerrokselta niin, että ensin sivuille kaksi tuoksuvatun oksaa, sitten takaseinään kaksi. Edelleen huolehditaan siitä, että latvoja ja tyviä tulee tasaisesti, niin kehikko pysyy tukevasti kasassa. Kannattaa välillä tiivistää kerroksia, ettei punos löysty, kun oksat kuivuvat.

Vartti edellisestä kuvasta ja työ näyttää tältä. Jätin viimekesäisen aidan pään kompostikehikon sisään tarkoituksella.

Nurkassa näyttää tältä. Tyviä ja latvoja sojottaa tasaisesti. Nämä tasoitetaan samaan mittaan, kun työ on valmis.

Punomista jatketaan niin kauan, että kehikko saavuttaa halutun korkeuden. Nurkat siistitään tasamittaisiksi ja tukikepit lyhennetään sentti-pari punoksen yläpuolelta. Minä jätin tukikepit lyhentämättä siltä varalta, että kehikkoa tarvitsee korottaa kesän aikana.

Kehikossa on n. 20cm vielä korotusvaraa. Aidan pään sai piilotettua melkein kokonaan punoksen sekaan ja nyt aitakin pysyy tukevammin pystyssä.

Takaa päin. Vihertävät kohdat (paikat, joista kuori on irronnut) tummenevat pian samannäköisiksi kuin valkosipulipenkin reunassa.

 Tuoksuvatun edelliskesäiset versot kestävät aika paljon taivuttamista, mutta eivät taittamista. Risulintuja näistä ei ehkä pysty tekemään, ainakaan kovin pieniä, mutta tällaisiin rakenteisiin sopivat mainiosti. Kestävyystakuuta annan näille ainakin vuoden, pidemmästä ajasta ei vielä ole kokemusta. Testaan nyt kärhötuissa, kuinka helposti vastaleikatut oksat maahan tökättyinä juurtuvat. Pieni varoituksen sana on tässä vaiheessa vielä paikallaan: jos et halua lisää tuoksuvattua ja aiot tehdä esim. ylempänä näkyvän aidan, katkaise oksat kuivumaan pinoon syksyllä ja puno keväällä.

Inspiroitukaa! Iloista viikonloppua!