Valkosipulit maahan

Puutarhapuuhat ovat jo pikkuisen edistyneet syysloman aikana. Toissapäivänä istutin mm. valkosipulit. Siinä sitä olikin urakkaa kerrakseen, sillä viime syksynä unohdin merkitä eri lajikkeiden paikat muistiin, minkä seurauksena eri paikoista nostetut sipulit oli lajiteltu eri laatikoihin. Lisäksi otin itusilmuista kasvaneista valkkareista poikkeavan väriset erilleen jatkokasvatusta varten. Muutama valkosipuli erottuikin kynsiä erotellessa selvästi muista mutta suurin osa näytti aivan samalta kuin aurinkopenkistä myyränkarkottimina olleet 'Alexandrat'. Ehkä ensi syksynä saa paremmin selvää, ovatko kaikki "ehkä"-merkinnällä varustetut rivit todellisuudessa samaa kantaa vai onko niistä joku isännän tädiltä saatua kantaa (Marjatta) tai viime syksynä ostettua 'Messidoria'.

Oletteko ennen nähneet vaaleanpunakuorisia valkosipuleita? Miten hellyttäviä!

Melkein sydän suli, kun sain itusilmuista kasvaneet, poikkeuksellisen valkokuoriset valkkarit perattua. Muiden valkosipulien kynnet olivat enimmäkseen violetein juovin koristettuja ruskeakuorisia mutta nämäpä olivat selvästi roosanvärisiä. Ulkonäöstä erotti myös nostovaiheessa poikkeuksellisen tummanpunaiset valkkarit. Siinä missä muiden ulkokuoret olivat kuivuessaan vaalenneet joko valkoisiksi tai violettijuovaisiksi vaaleiksi, tummat olivat menneet violeteiksi. Violettien kuorien sisältä paljastui tummanruskeakuorisia kynsiä.

Tummakuorinen eroaa kuivattunakin selvästi noista "normaalimman" näköisistä valkosipuleista.

Perkaamisen ja parhaiden kynsien valikoimisen jälkeen maahan päätyi 8 Marjatta-ehdokasta, 10 valkokyntistä, 11 tummanpunaista, 12 melko varmaa 'Messidoria', 13 joko 'Messidoria' tai 'Alexandraa' (viimesyksyisen unohduksen takia), 12 'Alexandran' jättikynttä ja yhden kukinnon verran itusilmuja, jotka käytetään ensi kesän aikana ruuanlaittoon. Yleensä istutan noin kolmekymmentä kynttä maahan, joten määrä "vahingossa" tuplaantui. Talven aikana syötäväksi jäi myös ihan älytön määrä valkosipulia, kun piti nostella aurinkopenkissä villiintyneet myyränkarkottimet pois.

'Alexandralla' on tapana tehdä järjettömän suuria kynsiä. Tämä murikka lienee tämänhetkinen ennätys.

Valkosipulien istutuspaikaksi valitsin kasvimaan laidalla olleen kesäkukkapenkin. Kasvimaalla on ollut sipuleita muutaman vuoden aikana joka lavassa, joten nyt tulee lavoihin kunnon taukovuosi sipuleista. Ensi syksynä voisi istuttaa valkosipulit aidan toiselle puolelle alueelle, joka vapautui pari vuotta sitten maa-artisokilta. Sen jälkeen voikin aloittaa taas hyvillä mielin lavakierron. Tällaisia pohdiskelin kompostia valkosipulien kasvupaikalle kaivaessa ja kynsiä maahan lykkiessä. Puuhassa hurahti useampi tunti ja toiseksi viimeisen kipon kynsiä istuttaessa oli jo niin hämärää, että piti hakea sisältä otsalamppu avuksi. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu vesisadetta ja kun paikkakin oli jo tehty valmiiksi, niin tulipahan sitten kokeiltua otsalampun kanssa istutusta. Hyvin onnistui.

Tikkujen sekamelska merkkaa rivejä. Muistiinpanoissa on tallessa, montako tainta mistäkin rivistä pitäisi keväällä löytyä.

Pidin lajittelemani kynnet omissa astioissaan myös istuttamisen jälkeen, sillä tarkoitus oli maistella, onko niissä myös makueroja. Kaikki varmat 'Messidorit' ja 'Marjatat' istutin maahan mutta onpahan kahdessa eri 'Messidor'-ehdokkaassa, valko- ja punakuorisissa sekä 'Alexandrassa' jo maisteltavaa kerrakseen. Olen oikeastaan aika innoissani tästä projektista, jos sitä ei vielä ole huomannut.

Valkosipulien lisäksi olen istuttanut viimeisimmät kukkasipulihankinnat.

Ehdin syysloman aikana vihdoinkin myös kukkasipuliostoksille ja vieläpä useampaankin kauppaan. Tosin olin aika nuukalla päällä, joten mukaan lähti vain unkarinsinililjaa, asuurihelmililjaa, turkinlumikelloja, suvikelloja sekä yhden pussin 'Finola'-tulppaaneita (ei kuvaa). Lumi- ja suvikellot ovat itselleni ihan uusia tuttavuuksia enkä vielä keksinyt, mihin kukkapenkkiin ne istuttaisi. Onneksi on ruukkuja ja kellari, niin voi siirtää päätäntävastuun keväälle. Suvikelloista kaksi oli jo lähtenyt kasvuun ja toivon, että lumikellotkaan eivät olisi ehtineet kuivua liikaa myymälän hyllyssä. Selasin joka pussin läpi ja valitsin sen, jossa tuntui olevan tuoreimman tuntuiset sipulit. Keväällä sitten näkee, menivätkö eurot hukkaan. Muista syyslomaviikon aikana tehdyistä puutarhapuuhista lisää myöhemmin mutta päivän kärhö pitää ehdottomasti tähän loppuun laittaa kun sellainen vielä löytyy.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' se vaan jaksaa yrittää.

Yllättävän tummat raidat "Janne" onkin saanut näin kylmällä kukkiinsa.

Muut kärhöt ovatkin jo luultavasti luovuttaneet tältä vuodelta, ei ainakaan pikavilkaisulla näkynyt enää aukeamassa olevia nuppuja. Surullista. Saa nähdä, joutuuko 'Jan Pawel II' myös luovuttamaan tulevan yön aikana, sillä jo nyt pakkasta on kolme astetta. Tulossa on varmasti tämän syksyn kylmin yö.