Nyt on yksi alkukesän yksi tärkeimmistä urakoista tehty, nimittäin takapihan lemmikkirehotuksen karsiminen. Lemmikit ovat todella kauniita kukkiessaan mutta sen jälkeen ne ovat rumia ja peittävät alleen kaiken muun. Lisäksi niiden siementuotantokin on niin valtavaa, että ne valloittaisivat helposti joka paikan, jos niille antaisi liikaa periksi. Nyt kun luumutarhassa alkaa monessa kohdassa olla muuta helpommin siistinä pysyvää maanpeitettä, niin ei ole tarvetta antaa lemmikkien kansoittaa ihan joka kohtaa.
 |
Lemmikkien kukinta alkaa olla loppusuoralla. |
'Laatokan helmen' alunen on ollut "työn alla" jo useamman vuoden. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että sille olisi pitänyt tehdä jotain jo ajat sitten mutta kaikki muu on kiilannut eteen ja niille vähille yrityksillekin on käynyt yhtä hassusti kuin itse luumupuulle. Viimeisin yritys oli istuttaa alueen eteläsivulle hopeahärkkiä. Jostain syystä melkein neliömetrin alalta löytyi vain pari hentoa versoa, joten ei taida olla hopeahärkillekään sopiva kasvupaikka siellä. Liian multavaa ehkä? Sen sijaan kompostimullan mukana tullut nukkapähkämö ja ihan omia aikojaan ilmestynyt luonnon poimulehti rehottavat siellä iloisessa sekamelskassa keto-orvokin kanssa. Jätin niitä toistaiseksi pienen lämpäreen, jotta maa ei olisi ihan paljaana mutta leviämään niitä en päästä. Nepalinhanhikki viihtyi useamman vuoden etunurkassa mutta toissa talvi tappoi kaksi taimista ja kolmas, jo valmiiksi huonovointinen puska hävisi viime talvena.
 |
"Eteläsivu" perkauksen jälkeen. Nepalinhanhikki oli lyhdyn juurella, hopeahärkkejä nukkapähkämön toisella puolella. |
Vaihdoin taktiikkaa ja siirsin hopeahärkkien paikalle aurinkopenkistä punaisen pihaesikon, joka uhkasi hautautua sekä kevättähtien että puistoatsalean alle. Aika aurinkoinen paikkakin se oli pihaesikolle, joten ehkäpä luumutarhan hajavalo saa esikon rehevämpään kasvuun. Sen kaveriksi istutettiin täksi kesäksi lapsen kesäkurpitsa, jolle ei löytynyt muualta sopivaa paikkaa. Aion jakaa myöhemmin kesällä liilakukkaista sammalleimua ja kokeilla, viihtyisikö se tuolla reunalla aluskasvina. Samaa sammalleimua kun on jo luumutarhassa lähempänä nuotiopaikkaa.
 |
Liilaa sammalleimua (peräisin Navettapiian puutarhasta) nuotiopaikan luona. |
Alueen nurmikonpuoleisessa päässä (seuraavan kuvan etulaidassa) kasvaa nyppykurjenpolvea, jota lisäsin viime syksynä muutaman jakopalan vasempaan etukulmaukseen. Vihreä puska niistä seuraavana on hämyvuokkoa, jonka kurjenpolvi peittäisi mukavasti sitten kun vuokon lehdet alkavat lakastua. Jostain syystä kurjenpolven taimet eivät olleetkaan selvinneet talvesta ja lemmikkien kitkennän jälkeen jäi vain tyhjä mullos jäljelle. Kokeilen jakamista vielä tänä kesänä uudelleen ja lisään samalla taimia myös oikeaan etukulmaan nepalinhanhikkien tilalle. Kurjenpolvien takana ihan puun juurella on sinivalkoista kääpiöjapaninakileijaa. Ne saavat jäädä mutta pieniä siementaimia vähensin jonkun verran. Tarvitse senkään lähteä maailmanvalloitukseen... Älkää muuten katsoko noita kamalan rikkaruohottuneita kivipolkuja! Kitkemistyökaluani ei ole vieläkään löytynyt ja talikon piikeillä avustamalla sai ainoastaan reunan lähellä kasvaneiden voikukkien juuria löysättyä sen verran, että ne sai vedettyä pois kivien väleistä.
 |
Taistelutantere talolta päin heti kitkennän jälkeen. Tässä kuvassa muuten myös osa eteläsivusta taitaa olla vielä kitkemättä. |
Kylvin pari vuotta sitten siemenkirjeestä ripsureunaista tarhakylmänkukkaa. Kolme tainta iti ja istutin niistä kaksi 'Laatokan Helmen' alle polun lähelle. Ihme kyllä taimet löytyivätkin lemmikkien seasta mutta kovin olivat pieniä ja hentoja. Ehkä ne alkavat nyt kasvaa paremmin kun saavat vettä ja valoa enemmän. Päätin nyt pyhittää niiden kulmauksen kokonaan tarhakylmänkukille ja ripottelin neljän erilaisen tarhakylmänkukan siemeniä suoraan maahan. Pitää sitten siirrellä taimia aikanaan harvempaan, jos niistä kovin moni sattuisi itämään. Samassa kulmauksessa kasvaa huhtikurjenmiekkoja, joiden lakastuvat lehdet kylmänkukkien pitäisi peittää hyvin. Barlow-tyyppinen valkoinen akileija sai nyt vielä toistaiseksi jäädä samaan nurkkaan kylvösten keskelle, jotta siellä olisi edes jotain vihreää. Sitä paitsi akileija kukkii ihan kohta ja eihän sitä silloin kannata nyhtää pois.
 |
Violetti nuoli: Liisan sekoitus punaista ja sinistä tarhakylmänkukkaa. Vaal. pun. nuoli: punaista. Kelt: ripsureunaista. Sininen nuoli: liila sammalleimu. |
Sinisen nuolen kohdalle, vuokon "alapuolelle", istutin jo yhden liilakukkaisen sammalleimun, jonka taimi oli jäänyt vähän hassuun kohtaan muista erilleen, kun ei vain ollut istutushetkellä kaikille hyviä paikkoja. Samaa sammalleimua meinasin siis istuttaa puun toisellekin puolelle. Yllä olevassa kuvassa näkyykin jo se pihaesikko vasemmassa reunassa kivipolun ja astinkiven kulmassa. Kesäkurpitsan taimikin pilkottaa vähän luumun oksien seasta. 'Laatokan Helmeä' ei aiemmissa kuvissa ole kunnolla näkynyt, joten laitetaanpa seuraavaksi yleiskuva luumutarhasta. Samalla tulee laitettua muistiin luumupuiden tämänhetkinen tilanne.
 |
Etualalla 'Kuntala', 'Laatokan Helmi' on valaisimen oikealla puolella ja 'Viipurin punaluumu' valaisimen takana. |
Toissa talvi oli ankara kaikille luumupuillemme. 'Laatokan Helmi' oli valmiiksi huonossa kunnossa vanhojen pakkashalkeamien takia, joten sille oli jo jätetty juurivesa kasvamaan kokoa. Alkuperäinen puu kuoli pystyyn ja kaadettiin viime kesänä pois, jolloin juurivesa lähti reippaaseen kasvuun. 'Kuntala' näyttää nyt lähinnä lyhtypylväältä. Siitä selvisi hassusti oksankärki sieltä, toinen täältä ja harmillisesti juuri latva kukki hyvin, joten puu saa tehdä vielä viimeisen satonsa. Sahasin siitä kaikki kuivuneet oksat ja kiskoin yhtä vaille kaikki juurivesat pois. Viimeinen juurivesa jäi kasvamaan siltä varalta, jos päädymme myöhemmin kaatamaan alkuperäisen puun pois. Toinen vaihtoehto olisi varmaan typistää se puolivälistä ja kasvattaa alimmista oksista jonkinlainen käkkäräpuu. Sivupihan 'Kuntalasta' kuoli koko latva metrin korkeudelta ylöspäin mutta sen elossa säilynyt oksa kasvaa sentään ylöspäin eikä suoraan sivulle, joten puu näyttää typistyksen jälkeenkin vielä jollain lailla puulta.
 |
Ja Viipurilaisesta on hengissä ainoastaan tämä alin oksa ja taaempana kaksi juurivesaa. |
Viipurilaisesta selvisi ainoastaan hangen suojissa talvehtinut alin oksa mutta puu jätettiin vielä viime kesänä pystyyn, jos se vaikka versoisi ylempää tänä vuonna. Uusia lehtiä ei puhjennut, joten runko sahattiin nyt vihreän oksan yläpuolelta poikki. Oksassa on paljon raakileita tulossa, joten korjataan sato talteen ennen kuin sahataan loputkin pois. Varmaan tuosta lähempänä kuunliljoja kasvavasta juurivesasta kasvatetaan uusi puu, sillä toinen on purppuraheisiangervon keskellä.
 |
Kolmiopenkissä oli tällainen lemmikki-varjorikko-leinikki-sekamelska. |
Luumutarhasta olikin sujuva jatkaa lemmikkien raivausta grillikatoksen toiselle puolelle kolmiopenkkiin. Jostain syystä takimmainen hunajamarjoista ('Ilo' eli 'Vostorg') oli kuollut talven aikana. Toissa talvi toki kuritti hunajamarjojakin mutta kyllä niissä nyt sentään useampi vihreä oksa oli viime kesänä. Nyt kun sain aikaiseksi raivata lemmikit pois, tutkin samalla, onko 'Ilossa' mitään elämänmerkkejä. Kuoret irtosivat heti juuresta lähtien ja runkokin oli alkanut tummua toiselta puolelta kuoren alta. Kuollut siis, joten päätin kaivaa koko pensaan pois. Istumakiven päädyssä kasvava 'Jättiläisen tytär' on kasvanut sen verran leveäksi, että sen voisi siirtää syksymmällä tai ensi keväänä 'Ilolta' vapautuneeseen tilaan. Pensaiden suojaaminen jäniksiltä on nimittäin ollut hieman haastavaa, kun verkon tukikeppejä ei voi upottaa pation betonilaattojen läpi. Toki pensaan siirtämisessä voi muutama ärräpää päästä ja kaduttaa koko hommaan ryhtyminen, mutta 'Ilo' oli istutettu ensimmäisenä eikä sen juuristo niin iso ollut, etteikö uskaltaisi nuorempaa pensasta siirtää.
 |
Kitketty pääty ja 'Ilon' jämät. |
Otin varjorikkojen reunasta muutaman pienen jakopalan penkin reunaan mutta olkoon nyt loppu penkistä mulloksella. Helpompi sitten siirtää 'Jättiläisen tytärtä'. Kuten kuvasta näkyy, niin talviset jänisverkot ovat edelleen paikoillaan. Virittelin verkon varaan myös rastasverkon suojaamaan pensaat ylhäältä. Jospa tänä vuonna saadaan syödä hunajamarjojen sato ihan itse. Nyt olikin juuri sopiva hetki viritellä suojaukset, sillä ensimmäiset marjat alkavat jo sinertää.
 |
Nyppykurjenpolvet aloittelevat kukintaa. |
Meillä satoi tiistaina 25 milliä vettä ja eilenkin tuli muutama sadekuuro. Eipähän ole tarvinnut kastella vasta tehtyjä istutuksia ja kylvöksiä. Tänään oli poutasää mutta tuuli puhalsi hyvin kylmästi. Ei oikein tunnu keskikesältä.
Kylmää on täällä etelämmässäkin. Meilläkin 'Laatokan Helmi' on kärsinyt talvivauroita, runko halkeilee pakkasissa joka vuosi lisää ja luulen puun kuolevan parin vuoden sisään. Viime vuonna otin yhden juurivesan erilleen ja istutin sen kasvihuoneen kupeeseen. Sekin otti ja kuoli talven aikana. Paikka ei kai sovellu hedelmäpuille kun siitä kuoli aikaisemmin omenapuu. Nyt varjelen kahta juurivesaa jospa saisin niistä uudet puut eikä tarvitsisi ostaa kallista puuta uudelleen.
VastaaPoistaMinulla on tuo sama nyppykurjenpolvi, tykkään siitä paljon, jokainen siementaimi on otettu kiitollisena talteen ja istutettu uuteen paikkaan.
Harmi, että 'Laatokan Helmi' ottaa herkästi itseensä talvesta, vaikka sen pitäisi olla talvenkestävä IV-vyöhykkeellä. Luumupuut ovat kuulemma muutenkin lyhytikäisempiä kuin vaikkapa omenapuut, mutta toivoisi niiden silti edes useamman vuoden tekevän kunnolla satoa ennen henkensä heittämistä. Toivottavasti saat juurivesoista kasvatettua uudet puut.
PoistaPaljon siellä on ollut siirtoja ja pohdintoja, harmillisen huonoa tuuria luumupuiden kanssa. Ovatko ne tosiaan niin talvenarkoja?
VastaaPoistaIhana nyppykurjenpolvi, onkohan omani enää elossa? Alkuperäinen hävisi joskus, sitten löysin saman muotopuutarhan penkin toisesta päästä siementaimen, taisi se vielä viime vuonna siinä olla... se on niin hankalassa paikassa, ettei sitä oikein edes näe, pitää könytä penkin alle ja kohottaa kärhöä. Voisikin siirtää sen johonkin paikkaan, jossa se näkyisi, mutta missähän sellainen paikka olisi, kun kaikissa kukkapenkeissä on yli metrin korkuiset kasvustot.
Sitä olenkin tässä nimenomaan kironnut. Että miksi joka ikinen kukkapenkkini on täynnä niin korkeaa. Olisi minulla pari sammalleimuakin, tai on joskus ollut, mutta mene ja kaiva ne kaiken muun seasta esiin sitten. Ihanaa varjorikkoa olen istuttanut useaan otteeseen, mutta kun kaikki muu rehotus on kasvanut päälle, en tiedä, onko stiä enää, enkä oikein halua mennä orjanruusun jättipiikkien lomaan kaivelemaankaan sitä viimeisintä yritystä.
Kun katson kaikkein muiden kuvia onnistuneita kukkapenkeistä joissa kasvaa MYÖS joitakin matalaa, alan vakavasti miettiä, että olen tehnyt jotain väärin :-D
On kyllä tosi viileää! Juhannuksen jälkeen pistin parina päivänä tulen hellaan, enpä muista, että olisi kovin monena kesänä sitä tarvittu.
Toissa talvi olikin poikkeuksellisen hankala puuvartisille: ensin sateinen ja lämmin syksy, mikä häiritsi tuleentumista, sitten yhtäkkiä kunnolla pakkasta ja tammi-helmikuussa kaksi parin viikon mittaista yli -30 asteen pakkasjaksoa ja niiden välissä lauhaa säätä. Tämä on muutenkin melko kylmä paikka eikä vitosvyöhykkeeen rajallekaan ole pitkä matka, joten ei ihme, että aremmat puuvartiset ovat menestymisensä äärirajoilla. Noille meidän luumupuille on luvattu vyöhykkeiksi joidenkin lähteiden mukaan I-III, toisten I-IV, eli vähän riskirajoilla mennään niiden kanssa.
PoistaJotenkin kuvittelisi, että sinulla olisi siellä tuulisella ja yleensä kesäkuivalla saarella pääosin kaikkea matalaa kasvia mutta se mielikuva on osoittautunut vääräksi :D Täällä se korkeampi rehotus on vasta kasvunsa puolivälissä, joten kukkapenkitkin näyttävät vielä olevan suht ojennuksessa. Ritarinkannuksetkin ovat ylittäneet hädin tuskin puolen metrin rajapyykin, vaikka kukkiessaan huitelevat vähintään 1,5 metrissä. Kuukauden päästä on ihan eri näköistä. Toivottavasti löydät vielä ne kadonneet kasvisi sieltä korkeampien seasta.
Meilläkin teki kylmimpinä päivinä mieli laittaa tulet johonkin uuniin mutta matalapaine, kostea keli ja kylmät hormit on yhdistelmä, joka takaa savujen työntymisen sisälle. Laitoimme siis vain ilmalämpöpumpun päälle.
Saman operaation kokivat minunkin lemmikkini, tavataan ne taas ensi keväänä. Nyppykurjenpolvi on tosi kaunis, sen soisi leviävän vähän enemmän, mutta se on siinä suhteessa aika maltillinen.
VastaaPoistaEi ole kunnolla lämpimiä päiviä ollut kuin ihan muutama, mutta onneksi nyt paistaa aurinko.
Iloista viikonloppua sinulle joka tapauksessa!
Toisaalta on hyvä, etteivät kaikki kasvit valloita maailmaa yhtä tehokkaasti kuin lemmikki (tai moni rikkaruoho) mutta saisivat ne mieluisat kasvit levittäytyä edes aluksi sen verran reippaammin, että täyttäisivät niille varatun tilan ennen rikkaruohoja.
PoistaNyt illasta on tänään ollut mukavan lämmin. Ihan yllätyin, miten lämpimältä tuntui, kun päivällä puhaltanut tuuli oli tyyntynyt.
Kiitos, iloista viikonloppua myös sinulle!
Lemmikit ovat kukkiessaan ihania ja kukinnan jälkeen ne joutavat meilläkin pois. Kun lemmikki kasvaa meillä myös aika varjossa, se on hyvä alkukesän kasvi varjopaikkoihin. Ja ikinä se ei lopu.
VastaaPoistaAina ei tiedä, miksi jokin kasvi ei tietyssä paikassa oikein viihdy ja sitten joskus ne viihtyvät paikassa, jossa niiden ei pitäisi viihtyä. Toivotaan aurinkoa ja lämpöä vaihteeksi.
Lemmikki ei tosiaan ikinä pääse loppumaan, jos se on johonkin päättänyt asettua. Ihan huoleti saa nyhtää kaikki näkemänsä kasvit pois ja silti voi olla varma, että mullassa on siemenpankkia vielä monen vuoden tarpeiksi.
PoistaIhmettelen, miksi hunajamarja noin yhtäkkiä kuoli, kun se kuitenkin oli vielä viime kesänä ihan hyvän näköinen ja kaksi muuta pensasta on edelleen hyvin elossa. No, jäi arvoitukseksi.
Tänään illasta olikin vaihteeksi ihanan lämmintä, kun tuuli tyyntyi. Toivotaan, ettei sää enää kylmenisi, vaan alkaisi jo kunnon kesä.
Täällä mennään melkein samoilla! Laatokan Helmen tyvi elää, muuten puu on mennyttä, vaikka pitäisi olla kestävä! Ja lemmikkioperaatio täälläkin edessä, kunhan ehdin - remppa mökillä on työstänyt ja olen nyt matkalla hautoja hoitamaan Kemijärvelle. Varjorikko on kyllä suloinen 💚
VastaaPoistaHieman pettynyt kyllä olen 'Laatokan Helmen' talvenkestävyyteen, vaikka sekä se ensimmäinen talvi, jossa puu sai pahat pakkashalkeamat että viimeisen niitin antanut toissa talvi olivat puuvartisille ankaria. Toivottavasti nyt olisi muutama suotuisa talvi, jotta kasvamassa oleva juurivesa ehtisi vahvistua riittävästi. Luulisi, että paksummassa rungossa olisi vahvempi kuori, joka ei saisi niin helposti pakkashalkeamia riesakseen.
PoistaPidän varjorikosta. Sitä on meillä nyt kahdessa kohdassa mutta sitä voisi levittää johonkin vielä lisää.
Tsemppiä remppaan ja muihin kiireisiin!
Lemmikinpoistotalkoot on ollut täälläkin. Tänä vuonna se on kasvanut ja kukkinut erityisen runsaana. Niinpä kitkettävääkin on riittänyt. Siinä on kasvi, jonka kitkeminen ei vaikuta seuraavan kevään kukintaan ollenkaan.
VastaaPoistaPuun menettäminen tai huonovointisuus on aina harmillinen asia. Niiden kasvua ja satoa saa muutenkin odottaa turhan kauan. Meidän kaksi kriikunaa on tuottanut tosi vähän hedelmää muutamana viime vuotena. Juurivesoja sen sijaan nousee ahkerasti. Onneksi pääsen niistä ruohonleikkurilla. Kriikuna on kaunis kukkiessaan ja muutenkin pienet puut tuovat puutarhaan kivaa tunnelmaa, joten en harkitse kriikunoista luopumista.
Hunajamarjoja on hankala verkottaa, kun niiden kasvutapa on aika rento. Omani (Blue Velvet, Blue Star, Duet) ainakin eivät ole kovin korkeita, mutta sitäkin leveämpiä. Viime talvi kuritti niitä jonkin verran. Pitäisi ehtiä tutkimaan niiden tilanne tarkemmin.
Sailan tavoin on todettava, ettei meillä ole kohta paikkaa matalammille kasveille. Etenkin tämän kesän kosteudessa kaikki rehottaa hurjan korkeana.
Kurjenpolvista tykkään. Nyppykurjenpolvea minulla ei ole. Pitääpä tutustua siihen tarkemmin.
Viime vuonna lemmikin siementuotanto taisi onnistua normaalia paremmin. Minusta tuntuu myös, että vanhoista kasveista normaalia useampi selvisi talvesta. Joskus nimittäin isoimmat mättäät kuolevat talven aikana. Lemmikkiä saa todella repiä ihan huoleti pois, sillä maassa on aina runsaasti sen siemeniä ja muualtakin niitä leviää kiitettävää vauhtia.
PoistaMeillä luumut ehtivät juuri hyvään satoikään kun tuli paha talvi kohdalle. Harmitti kyllä aika paljon mutta minkäs tuolle mahtaa. Nyt uutta yritystä juurivesojen voimin.
Meillä hunajamarjat ovat melko tasaisesti pallon muotoisia ja aika korkeitakin. Varmaan lajikeominaisuus, miten rentoja oksat ovat. Meillä on 'Onni' noiden kahden tekstissä mainitun lisäksi.
Runsailla sateilla on taipumus saada kasvit rehottamaan ylikorkeina. Huomasin sen itsekin parina kesänä kun meillä satoi vähän väliä vettä. Nyppykurjenpolvi on kaunis eikä ainakaan leviä riesaksi asti.
Juu eipä juuri keskikesältä tunnu, mutta ehkäpä se vielä ehtii lämmetäkin tälle vuodelle...
VastaaPoistaMeillä lemmikki rehottaa aika monessa paikassa, revin sitä myös pois, kun kukinta hiipuu. Mutta kukkiessaan on aika ihana väriläistä monen kaverina.
Toivottavasti lämpeneekin vielä. Lemmikki on valtavan hyvä alkukesän täyttökasvi ja onneksi se on myös helppo kitkeä vääristä paikoista pois. Joistain paikoista revin lemmikkiä jo kukinnan alkuvaiheessa, etteivät ne varmasti ehdi tehdä siemeniä. Sitä on kuitenkin niin paljon, ettei millään ehdi kaikkia nyhtää ajoissa pois.
PoistaHarmi menettää luumupuita. Minulta kuoli aikanaan kaksi, enkä sen jälkeen ole istuttanut uusia. Ehkä pitäisi kokeilla. Kaunis kuvio nyppykurjenpolven terälehdissä.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin, ettei tee mieli hankkia kuolleen puun tilalle uutta. Puuvartiset ovat kalliita ja jos ensimmäinen ei osoittaudu kestäväksi, kynnys hankkia uusi samanlainen nousee aika korkealle.
PoistaNyppykurjenpolvi on minusta kaunis. Sen lehdetkin ovat selvästi eri näköiset kuin muilla kurjenpolvilla.
Kivannäköisiä kukkapenkkejä sinulla. Minulla ei tullut tänä vuonna tarhakylmänkukan siemenistä mitään. Ei omista eikä sinulta saaduista. Pitäisi varmaan minunkin kokeilla kylvää niitä suoraan maahan.
VastaaPoistaMinä revin kaikki lemmikit kukkapenkeista heti, kun vain silmiini saan. En tiedä miksi en oikein innostu niistä.
Otsikosta ajattelin, että Karo on kaivanut mamman lempikasvin maasta ja että se on pistetty naruun kiinni eli kuriin😂
Älä vielä luovuta tarhakylmänkukkien kanssa. Huomasin juuri pari päivää sitten, että niistä sinulta tulleista siemenistä tehdyssä talvikylvössä oli kaksi tainta. Ehkä ne ovat vain toooodella hitaita itämään. Omista siemenistä ei ole yhtään tainta vielä mutta ensimmäisen purkin itämisestä rohkaistuneena jatkan kylvösten kosteana pitämistä.
PoistaHeh, tarkoituksella laitoin vähän moniselitteisen otsikon. Karo ei sentään kaivele kukkapenkeissä ellei sinne ole piilotettu kanankakkaa tai puolivalmista kompostia :D