Puutarha omillaan

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream'

Pidemmän reissun jälkeen on aina jännittävää tehdä puutarhakierros. Harmikseni täällä satoi maanantaina, jolloin olin vihdoin kotona viikon poissaolon jälkeen mutta onpa sitä ennenkin sadesäässä puutarhaa tutkittu. Isäntä toki teki minulle reissun aikana pari videokierrosta mutta eihän sellainen vastaa omin silmin nähtyjä näkymiä. Kierrokset myös keskittyivät enimmäkseen kasveihin, joiden nuppujen aukeamista eniten odotin. Yksi niistä olivat hollanninkurjenmiekat, joiden nupuissa näkyi jo pikkuisen valkoista väriä lähtiessäni. Onneksi sää oli niin viileä, että nuput aukesivat erittäin hitaasti.

Yksi hollanninkurjenmiekka 'White Excelsior' kukkii neljällä terälehdellä.

Kevätkurjenmiekkoina toissa syksynä istuttamani kurjenmiekat paljastuivat viime kesänä hollanninkurjenmiekoiksi. Kymmenestä sipulista viisi kukki viime kesänä ja vieläpä toisti temppunsa tänä vuonna. Kukat ovat minusta vähän suurempia nyt ja lehtitupsutkin rotevampia mutta muisti voi toki pettää. Mutta ainakin yksi kukista on selvästi suurempi, sillä kolmen terälehden sijaan se innostui vääntämään niitä neljä. Sen vieressä kukkii edelleen runsaasti tänä kesänä hankittu valkoinen levisia. Lisäksi levisian ja kurjenmiekan ympärillä on suunnilleen miljoona tarhakohokkia, joita luulin aiemmin keväällä etelänmunkin taimiksi. Sirkkalehtivaiheessa ne näyttivätkin samoilta mutta pian taimet alkoivat erottua paremmin toisistaan.

Voi ritarinkannus-parkaa. Auts.

Etelä-Suomen rajuilma ei yltänyt meille saakka mutta sen verran navakoita tuulenpuuskia meilläkin oli ollut että ritarinkannukset olivat revenneet juuresta poikki. En ollut muistanut sitoa niitä mitenkään kiinni ja senhän sitten tietää, kuinka käy. Kuvan ritarista pari versoa ei ollut revennyt, joten sain nostettua ne vielä pystyyn. Takapihan ritarinkannuksen kaikki versot olivat taittuneet mutta täysin poikki murtuneita ei ollut kuin muutama. Nostin ne pystyyn ja vedin tukinarun matonkuteesta, jotta ne eivät retkottaisi ihan maata vasten kotiloiden syötävänä. Aurinkopenkin ritarinkannuksille ei käynyt tällä kertaa tuulessa kuinkaan, sillä ne kuolivat talven aikana. Tuosta kuvan kaatuneesta ritarinkannuksesta keväällä ottamani jakopala ei myöskään lähtenyt kasvuun, joten eipä ollut siinäkään tukemista. Pensaat retkottivat aika hurjan näköisinä mutta ne ovat alkaneet sään poutaannuttua nostaa oksiaan pystyyn. Ritarinkannusten veroisia katastrofeja ei siis sattunut millekään muulle kasville.

Purppuraheisiangervo 'Diabolo' kukkii hurjasti.

Olen antanut 'Diabolon' kasvaa melko vapaasti, sillä se toimii juuri sopivana näkösuojana naapuriin päin. Ilmeisesti tuolla alueella ajoittain vieraileva vesimyyrä ei pidä heisiangervon juurien mausta tai sitten angervo ei vain välitä pikkuisesta juurien typistelystä, sillä ei kai puska muuten noin hyvin kasvaisi ja kukkisi. Sen kukissa käy melkoinen surina nyt. Bongasin sieltä useamman erilaisen kukkakärpäsen, kimalaisen ja mehiläisen. Kuparikuoriainenkin veti kukista pontevasti siitepölyä kitaansa. 'Diabolon' vieressä on kasvamassa keltaheisiangervo 'Dart's Gold', jonka lehdenkärkiä näkyykin ihan pikkuisen kuvan vasemmassa alanurkassa. Yhdessä niiden lehdet korostavat hienosti toisiaan sitten kun 'Dart's Gold' kasvaa suuremmaksi.

Keltaheisiangervo 'Dart's Gold' meinaa hukkua valkosipulien sekaan.

Istutin valkosipulia keltaheisiangervon ympärille vesimyyrän karkotteeksi. Nyt vain näyttää siltä, että valkosipulit ovat viihtyneet vähän turhan hyvin. Pitänee siis aloittaa valkosipulien sadonkorjuu kasvimaan sijaan kukkapenkistä. Eiköhän keltaheisiangervokin jo ala pärjäillä ilman haisevia seuralaisia. Aurinkopenkissä on toki muitakin laukkoja, jotka toivon mukaan eivät ainakaan houkuttele vesimyyriä. Ainakin suurin osa ukkolaukoista ja yksi hajulaukka on tainnut säästyä syömiseltä. Kaivoin ennen reissuun lähtöä pensasryhmästä mustilanhortensian sisään jääneitä sorjalaukka 'Mount Everestin' sipuleita pois ja hautasin muutamia nyrkinkokoisia murikoita myös aurinkopenkkiin. Sen verran vahvat aromit oli niissäkin, että luulisi myyrän vaihtavan suuntaa vauhdilla sellaisen haistaessaan.

Hajulaukka on minusta hienompi alhaalta kuin sivusta katsottuna.

Lehtolaukat kukkivat komeasti.

Lehtolaukalle on ollut todella haastavaa löytää sopivaa kasvupaikkaa. Siirsin viime kesänä ne kärhökaaripenkin laidalle sammalleimujen luo ja nyt näyttäisi siltä, että paikkavalinta on ainakin tähän asti onnistunein. Sammalleimu ei peitä matalia laukkoja ja kukinta-ajatkin menevät niillä vuorotellen. Vieressä tummalehtinen maksaruoho 'Jose Aubergine' vielä korostaa laukkojen väriä. Laukkojen kellastuvat lehdet saanee taivuteltua tarvittaessa sammalleimujen alle piiloon. Enää tarvitsee vain lisätä sammalleimua kuvan etualan laukkaryppään ympärille. Sieltä on nimittäin lähtenyt kangasajuruoho kävelemään teille tietymättömille. Kasvimaalta sen sijaan ei ole lähtenyt kävelemään mitään, kaikkialla oikein rehottaa runsaan kosteuden ansiosta.

Eipä ole tuholaiset löytäneet lehtikaalia!

Tuuli oli vähän rusikoinut pisimpiä tomaatinversoja mutta ihme kyllä isompia oksia ei ollut katkennut eikä raakileitakaan ilmeisesti pudonnut. Jo ennestäänkin repaleiset harsot olivat repeilleet irti kiinnikkeistään ja varmaan siksi myös basilikat olivat vähän suuttuneet kylmistä öistä. Jospa ne nyt toipuisivat kun sää lämpenee kunnolla.

Mitä ihmettä, onko yrttilavaan eksynyt daalia?

Ei sentään ollut daaliaa kasvimaalla, vaan aidan raosta kurkki idänunikko. Olin autuaasti unohtanut sen olemassaolon kun en kovinkaan usein aidan taakse kurki. Yrttilavan etuosassa kukkiva neilikka on ihan ruokakaupan hevi-osaston syötävien kukkien hyllystä ostettu. Siitäpä voisi halutessaan napsia kukkasia vaikka jälkiruuan koristeeksi. Komeasti oli neilikkakin tuuhettunut reissuni aikana.

Ensimmäistä kertaa kukkiva nimetön pioni.

Kuvan pioni on lähtöisin mummoni äidin kotipaikalta ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa minulla. Pioni teki kolme vartta ja kahteen niistä tuli kukka, mikä oli minusta oikein hieno suoritus noin pieneltä taimelta. Malliltaan kukat ovat kuin 'Bowl of Beautylla' mutta väri on selvästi sitä vaaleampi jopa nyt kun on ollut niin kylmää. Yleensähän viileässä pionien kukkien värit ovat voimakkaammat kuin hellesäällä. Ensikukinnasta ei vielä kannata lähteä lajiketta varmaksi julistamaan, sillä kukkien koko, kerrannaisuus ja muoto muutenkin vakiintuvat vasta kun pionilla alkaa olla enemmän kokoa. Siispä jään mielenkiinnolla odottamaan, millaiset kukat pioni tekee ensi vuonna; säilyykö keskustan "jäätelöpallo" vai tuleeko valkoisten terälehtien sekaan lisää isoja vaaleanpunaisia, jolloin kukasta tulee kunnon hörselö? Siinäpä vasta jännitettävää! Yksi jännitettävä osuus on myös nyt ohi, sillä voin julistaa kesän ensimmäisen loistokärhön kukinnan alkaneeksi. Ja loppuneeksi. Nuppu oli raollaan kun lähdin ja palatessani kaksi terälehteä oli jo alkanut ruskettua. Onneksi isäntä otti pyynnöstäni kukasta kuvan pari päivää lähtöni jälkeen.

Päivän kärhö on 'Miss Bateman'.

Neitikin on ensikukkija, vaikka onkin ollut minulla jo monta vuotta. Hän ei vain ole suostunut kukkimaan ja välillä kasvunkin kanssa on ollut vähän niin ja näin. Nyt näyttää hyvältä, sillä kärhön lajike on sitä mitä piti ja se on kasvanutkin tänä kesänä oikein mallikkaasti. Nyt vain odotellaan tämän kesän versojen kukintaa, tuo ensimmäinen kukka kasvoi nimittäin viime kesän versoon. Toinenkin kärhö ehti matkani aikana aloittaa kukinnan mutta säästän sen seuraavaan postaukseen. Katsotaan, jos saisi taas loppukesän joka postaukseen kärhökuvan. Mutta oikein hienosti oli pärjännyt puutarha taas viikon itsekseen.