Surriaisten nimiäiset

Olen nyt kolmena kesänä seuraillut hyönteishotellimme elämää ja yrittänyt tunnistaa siellä vierailevia ötököitä. Hotellissa on käynyt kiva kuhina varsinkin tänä kesänä, mutta asukkaiden tunnistaminen onkin sitten ollut astetta haastavampaa. Onneksi sain asiantuntija-apua Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, joten tällä kertaa ötököiden nimeäminen ei jää "suriseva pörriäinen" -asteelle. Luomuksen pistiäisasiantuntija, museomestari Juho Paukkunen tunnisti kuvista hyönteishotellini asukkaat ja kertoi niistä lisäksi myös joitakin mielenkiintoisia tietoja. Merkitsin hänelle lähettämäni kuvat ja hänen vastauksensa J.P.-merkillä kuvatekstin loppuun. Joukossa on nimittäin muutama kuva, joita en hänelle lähettänyt. Lähdetäänpä tutustumaan hotellin asukkaisiin!

Tässä on Chelostoma rapunculi eli vuohenkellosoukkomehiläinen. Se on erikoistunut keräämään siitepölyä kellokasvien (Campanula) kukista. J.P.

Ötökkätieto-sivusto tiesi kertoa vuohenkellosoukkomehiläisestä sen verran, että se on puutarhojen ja niittyjen laji. Naaras vierailee kellokukilla ja koiras niiden lisäksi myös maitohorsmalla ja myskimalvalla. Se pesii rakennusten lautaseinissä olevissa koloissa ja hyväksyy myös keinopesät. Se pyydystää pikkuotusten toukkia omien toukkiensa ravinnoksi ja muuraa pesäkolon lopuksi umpeen.

Tämä yksilö peruutti pesäkoloon, eli pesä oli varmaankin munintavalmis. Ylänurkassa on tämän tai sen lajitoverin asuttama kolo. Keräävätköhän ne tiilikatolta irtoavaa mustaa pölyä pesänsä muuraamiseen?

Vuohenkellosoukkomehiläiset nukkuvat yön pesäkoloissaan ja viettävät siellä havaintojeni mukaan sadepäivätkin. Siellä on kaksi kyljellään pötköttelemässä.

Vuohenkellosoukkomehiläisen nimen luettuani tunsin aivan pienen piston sydämessäni sen vuoksi, että olen järjestelmällisesti pyrkinyt hävittämään tältä tontilta joka ikisen vuohenkellon. Toisaalta olen tuonut tilalle karpaattienkelloja ja kylvänyt monta kertaa sekä harakan-, että kissankelloja. Kylvöyritykset ovat toistaiseksi epäonnistuneet, mutta tänä kesänä muualta siirretyt kissankellon taimet ovat lähteneet hyvin kasvuun ja ovat jo nupullaan. Samoin yksi kukkivana siirretty harakankello ei suivaantunut siirrosta, joten ehkäpä se onnistuu karistamaan itämiskykyisiä siemeniä ympäristöönsä. Vuohenkellosoukkomehiläisiä on näkynyt tänä vuonna todella runsaasti, joten ne ovat ilmeisesti kelpuuttaneet puutarhani karpaattienkellot ravinnokseen.

Symmorphus-suvun erakkoampiainen, todennäköisesti S. crassicornis eli kirjosorjoampiainen. Erikoistunut saalistamaan lehtikuoriaisten, kärsäkkäiden ja lehtipistiäisten toukkia. J.P.

Ampiaisen näköiset otukset saavat aina säpsähtämään, mutta hyönteishotellin erakkoampiaiset ovat olleet hurjasta ulkomuodostaan ja suuresta koostaan huolimatta säyseitä tarkkailtavia. Laji.fi-sivuston mukaan kirjosorjoampiainen on Suomessa melko vähälukuinen ja eteläinen laji. Sen levinneisyysalue ulottuu etelästä noin Kuopion tienoille, eli täällä Hiidenkiven hyönteishotellissa se alkaa olla levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Se rakentaa pesänsä kovakuoriaisten puuhun kaivamiin koloihin, mutta pesiä on tavattu myös mm. järviruo'on varsissa ja keinopesissä. Kirjosorjoampiainen lentää kesäkuun alusta elokuun puoliväliin. Sen elinympäristöjä ovat perinneympäristöt, rakennukset sekä savi- ja hiesutörmät. Se viihtyy monenlaisilla aurinkoisilla metsänreunahabitaateilla tai kallioisilla alueilla kunhan vain sopivaa saalista ja pesäpaikkoja on saatavilla.

Ancistroesus-suvun erakkoampiainen, todennäköisesti A. trifasciatus eli tummakoloampiainen. Saalistaa pääasiassa pikkuperhosten toukkia. J.P.

Samainen laji.fi.sivusto kertoo, että tummakoloampiainen on meillä sukunsa yleisimpiä ja laajalle levinneimpiä lajeja. Sitä tavataan hyvin monenlaisissa ympäristöissä maamme pohjoisimpia osia myöten. Lajin erottaminen sen lähisukulaisista on maastossa vaikeaa. Pesiä on tavattu mm. kovakuoriaisten puuhun tekemissä koloissa, kasvien ontoissa varsissa tai jopa olkikatoissa. Laji pesii mielellään myös keinopesiin. Jälkeläisten ravintona on pikkuperhosten toukat, mm. miinaajakoit ja mittarit. Sen lentoaika on toukokuun lopusta elokuun loppuun. Eteläosissa lajilla on todennäköisesti kaksi sukupolvea kesässä. Laji viihtyy hyvin monenlaisissa ympäristöissä, esim. aurinkoisissa metsänreunoissa, perinneympäristöissä ja pihoissa.

Joku saalis oli tummakoloampiaisella mukana, mutta kameran kanssa ei ihan ehtinyt mukaan. Tarkasti kun katsoo, niin ampiaisen alla näkyy vaaleahko möhkäle, jonka se jostain lennätti pesäkoloonsa.

Chrysis-suvun kultapistiäinen, todennäköisesti C. angustula eli hoikkakultiainen. Tämä laji on Symmorphus-suvun erakkoampiaisten eli sorjoampiaisten pesäloinen. J.P.

Chrysis fulgida eli kolokultiainen. Loisii sorjoampiaisten pesissä. J.P.

Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta löysin tietoa näistä näyttävän värisistä, metallinhohtoisista pörriäisistä. Ne kuuluvat kultapistiäisiin ja elävät toukkavaiheessa muiden hyönteisten, kuten erakkoampiaisten ja petopistiäisten loisina. Koko maailmassa niitä on yli 3000 lajia ja Suomessakin noin 50. Valtaosa Suomen kultapistiäisistä elää erilaisissa metsä- ja kulttuuriympäristöissä, joissa niiden isäntäpistiäisetkin viihtyvät. Niitä voi nähdä myös hirsirakennusten seinillä, puupylväillä ja muilla puurakenteilla sekä toisaalta paahteisilla hietikoilla, kedoilla ja pientareilla. Meilläkin niitä näkee yleensä hyönteishotellin sivuilla kiipeilemässä ja harvemmin kasveilla.

Passaloecus eremita eli pihkaoksahukka. Kirvoja saalistava petopistiäinen, joka käyttää pihkaa pesänsä muuraamiseen (näkyy myös kuvassa). J.P.

Iltajumppa pihkaoksahukan (tai sitten jonkun samannäköisen) tapaan. Tai ehkä tässä oli puhdistautuminen menossa.

Pihkaoksahukan toivotan erittäin tervetulleeksi, sillä kirvoja meillä riittää! Pihkaoksahukkia ja muita lähes samannäköisiä, mutta pienempiä otuksia onkin ollut hyönteishotellissa paljon sekä viime- että tänä kesänä. Eri kokoiset petopistiäiset ovat erikoistuneet eri saaliseläimiin, joten jokaiselle puutarhan tuholaiselle löytyy varmasti peto.

Tämän otuksen kuvaa en edes lähettänyt tunnistettavaksi, sillä en uskonut, että pelkkä kasvokuva riittäisi. Veikkaan, että tämä kaveri on joku Suomen lukuisista erakkomehiläislajeista. Taisi olla siitepölyä ruokalistalla.

Näin puutarhaharrastajalle on mieluista huomata, että puutarhasta löytyy niiden riesaksi asti yltyvien tuholaisten lisäksi myös hyödyllisiä auttajia. Niinpä vältän jatkossakin hyönteismyrkkyjen käyttöä ja seuraan edelleenkin hyönteishotellin elämää. Ehkäpä puutarhassakin tulee nyt katsottua tarkemmin kukkia ja etsittyä hyönteishotellin asukkaita sieltä.