tiistai 31. heinäkuuta 2018

Ongelmapaikan ratkaisu

Totesin, että jos istun vielä yhtäkään päivää sisällä lukemassa puutarhalehtiä, -kirjoja tai -blogeja ja puutarhatyöt rajoittuvat lähinnä kukkien ihasteluun, minulla on syksyllä aivan liikaa tekemistä. Ideoita ja istutuskarttoja on tullut nimittäin siihen tahtiin, että pakko on alkaa niitä toteuttamaankin paistoi aurinko kuinka kuumasti tahansa.
Keltainen nurkka sai jatkoa, tosin keltainen väri saa luvan loppua viimeistään rautakangin kohdalle. Kivet ja oksat merkkaavat kukkapenkin reunoja.
Kaivaminen alkoi viime lauantaina, kun oli pilvinen sää ja vain 20 astetta lämmintä. Aloitin urakan aurinkopenkin laajennuksesta, mutta siitä kerron myöhemmin lisää. Sen kaivaminen jäi nimittäin pahasti kesken eikä jatku ennen kuin tulee taas viileämpää tai edes pilvistä. Talon seinän vieressä pohjoispäädyssä sen sijaan oli jo siedettävät olosuhteet, joten aloitin ongelmapaikkahaasteessa esittelemäni alueen muutoksen. 
Taustalla näkyy hieman aurinkopenkin laajennustakin, joka tulee jatkumaan aidan viertä pitkin tänne asti. 
Näin jossain kuvan vehreästä ja rehevästä, aika hämyisästä puutarhasta ja tajusin, että sellaisen ongelmapaikastani haluan. Alue on pitkä ja kapea, mitä yritän häivyttää tekemällä puolikaaren muotoiset istutusalueet lomittain reunoille ja noin metrin levyisen polun kiemurtelemaan niiden välistä. 
Vaikka merkkioksat kiemurtelevatkin miten sattuu, kaivamisvaiheessa linjat laitetaan menemään tasaisen kauniisti.
Istutukset eivät jatku ihan takapihalle asti, ettei koko alueesta tule liian ahtaan näköistä. Tähän päähän pitää myös jäädä tilaa katseenvangitsijalle.
Alueen sammaleisesta nurmesta kitken rikkaruohot ja nurmiheinät pois ja yritän sillä saada polusta kokonaan sammalpeitteisen. Joudun ehkä pahimmista paikoista kuorimaan pintamaan pois ja yrittää saada sammalen kasvamaan puhtaalle mullalle. Koska sammal ei kestä kunnolla tallaamista, valan raparperilaattoja astinkiviksi.
Polku näyttää keskimäärin tältä. Osa kohdista on sammaleisempaa, osa heinäisempää. Ehkä tästä ahkeralla kitkemisellä saa sammalen esille.
Etupihan ja hämyisän alueen rajalle ajattelin suht kookasta kaariporttia (kuvissa näkyvä rautakanki merkkinä). Laitan siihen kasvamaan sen tarha-alppikärhö 'Pink Flamingon', jonka pistokas minulla on nyt juurtumassa. Jos se ei suostu juurtumaan, varasuunnitelmana on jostain vastaantulevasta alennuskorista löytyvä alppi- tai kruunukärhö tai uusi pistokas ensi keväänä. Kärhölle voisi laittaa jotain tukea kaariportin jälkeen aidan viereen, että se aikaa myöten muodostaisi vehreän seinämän ja peittäisi aidan takana näkyvää ryteikköä. Muiksi kasveiksi ajattelin töyhtöangervoa, sormivaleangervoa sekä kuunliljoja. 
Tämä pikkuinen kuunlilja minulla oli ruukussa odottamassa johonkin istutusta. Se pääsi jo kaivetulle alueelle kasvamaan kokoa ja kokeilemaan, olisiko täällä hänen kotinsa.
Tämä pienikokoinen söpöliinikin (kuunlilja, ei voikukka) on odottanut sopivaa kotia pari vuotta.
Saatan laittaa uudelle alueelle jompaa kumpaa näistä...
... tai tätä 'Elegans'-komeasinikuunliljaa tai jotain äitini lukuisista kuunliljoista.
Sormivaleangervo, tosin minikokoisena keväthallan takia. Tätä nyt ainakin istutan sinne.
Hämyisän kujanteen takapihan puoleiseen päätyyn seinän viereen tai seinälle haluaisin jonkun katseenvangitsijan. En tiedä vielä millaisen, se ilmiselvästi vaatii vielä lisää puutarhalehtiä... 
Töyhtöangervon paikka olisi suunnilleen tuon vihreän palikan kohdalla ja katseenvangitsijan paikka keltaisen kuvion tietämillä.
Vaikka ongelmapaikka ei vielä ole muuttunut juuri yhtään, on se mielessäni jo aivan toisennäköinen. Melkein näen sen läpi kulkiessani kasvit ja ihanan pehmeän sammalmaton...

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Postaus nro 100: Kärhöjen juhlaa!

Tämä on sadas postaukseni. Sen kunniaksi tulee ruudun täydeltä lempikukkiani, kärhöjä. Kaikki kärhöni ovat nuoria taimia, vanhimmat ovat olleet maassa kaksi talvea ja nuorimmat vasta tänä vuonna hankittuja.
'Elsa Späth' on kukinnan edetessä pienentänyt kukkakokoaan, mutta se ei vähennä sen kauneutta. Iso postaus Elsasta täällä.
Tiukukärhö 'Arabella' on vasta nuori taimi.
'Arabellan' on tarkoitus aikanaan kasvaa kiven ympärille maanpeittäjäksi. Ehkä suon hänelle oikeuden myös etsiä omia polkujaan.
Rakastuin kärhöihin äitini puutarhassa ja voi olla, että äitinikin hieman ihastui niihin... Kukapa ei! Onhan niillä valtavan pitkä kukinta-aika, eivätkä ne vaadi juuri tilaa kukkapenkistä. Kunnon kasvualusta ja sopiva tuki, mitä pitkin ne voivat kiivetä ja siinä se. (Lisäksi hieman sopivaan suuntaan ohjailua, tarpeeksi vettä ja lannoitusta, välivuosi kasvusta puutarhurin hereilläpitämiseksi... jos on näin kaunis, saa anteeksi pienen diivailunkin).
'The President' kukkii parin verson voimalla. 
'Justa' kasvatteli useita versoja ja kukintakin on sen mukainen.
'The President' ja 'Justa' ovat hieno pari.
Isäni tekemässä kaariportissa kukkii neljä kärhöä: toisella sivulla 'The President' ja 'Justa' ja toisella 'Piilu' ja 'Jan Pawel II' ('John Paul II').
Suloinen, röyhelöreunainen 'Piilu'
'Piilu' kukkii maanrajasta latvaan asti. Se ja 'Justa' jäävät melko mataliksi, vain reilu 150-senttisiksi. Ne sopivatkin hyvin portin etureunaan korkeampien kiipeillessä niiden takaa.
Silloin kun aloin innostua jalokärhöistä, niitä ei vielä IV-vyöhykkeellä juuri näkynyt ja jos niitä joskus sattui taimistoilla olemaan, vyöhykesuositukset olivat I-(II). Sitä tosin näkee edelleen, mutta olen jo oppinut jättämään ne huomiotta. Ainut, mitä kärhöjen kohdalla tutkin, on kukinta-ajankohta, eli ostoslistalle pääsevät aikaisin kukkivat. Myöhäisempiä ostan, jos sattuu tulemaan oikein hyvä tarjous vastaan. Kylmänä kesänä nimittäin myöhäisimmät kärhöt eivät ehdi ensimmäistäkään nuppua aukaista ennen pakkasia.
'Jan Pawel II' (myös postauksen ensimmäisessä kuvassa) on myöhäisin kärhöistäni. Se on aukaissut vasta ensimmäiset kukkansa eikä viime kesänä ehtinyt kukkia ollenkaan.
Toisaalta se on myös ainut, joka kasvattaa versonsa kaaren huipulle saakka. Irmeli-dronelle taitaa tulla käyttöä, kun ylimmät kukat aukeavat.
Tänä kesänä hankitut 'Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue' ovat saaneet kasvatella juuristoaan ruukuissa. Ne ajattelin istuttaa jo nyt syksyllä uuteen patiopenkkiin.
'Hagley Hybrid' innostui kasvattamaan latvomisesta huolimatta versoja ja kukkii nyt komeasti.
'Hagley Hybrid'
'Multi Blue' kukki toukokuun lopulla yhden kukan voimalla ja on siitä asti jurottanut eli tehnyt varmastikin juuristoa (tai näin toivon...)
'Multi Bluen' kukkinut kukkakin on hauskan näköinen.
Pienikukkaisista kärhöistä minulla on ainoastaan tänä kesänä hankittu mantsuriankärhö ja vasta viikko sitten ruukutettu tarha-alppikärhön pistokas (lajike 'Pink Flamingo').
Mantsuriankärhössä on ihana tuoksu. Toistaiseksi sen kukkapilvi on näin maltillinen.
Tervetuloa kaikille uusille lukijoilleni! Ja myös teille aiemmin lukijaksi liittyneille, joita en ole huomannut erikseen toivottaa tervetulleeksi! Toivottavasti te kaikki viihdytte lukijanani :)
Ballerina 'Hagley Hybrid'.
Kaunista heinäkuun loppua ja alkavaa viikkoa!

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Kasvimaan kuulumisia

Kasvimaalla alkaa olla ahdasta, kun perunanvarret taipuvat käytäville ja muutkin kasvit pullistelevat sen minkä ehtivät. Oman maan perunoita on syöty jo muutaman kerran. Veden puute näkyy sadon määrässä, sillä kussakin varressa on viitisen syöntikokoista perunaa ja loput peukalonpään kokoisia. Olenkin kaivellut pinnasta varovasti isoimpia syötäväksi ja jättänyt varret maahan kasvattamaan lisää satoa.

Lehtisalaatit alkavat olla tiensä päässä ja jäävuorisalaateissa on ilmeisesti joku otus käynyt maistelemassa. Bataviasalaatti on vielä hyvää. Pinaatit keräsin pois, kun alkoivat tehdä kukkavarsia. Lehdet toki päätyivät pakastimeen odottamaan käyttöä. Uudenseelanninpinaatit juroivat kuukauden kasvamatta mihinkään suuntaan, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Ehkä niistä saadaan loppukesän tuoreet lettutarpeet.
Jäävuorisalaatit laatikon reunassa, siemenien sekaan oli ilmeisesti eksynyt jotain väärää lajikettakin. Kuvan alareunassa bataviasalaattia, jonka piti olla punalehtistä. 
Tässä kivipenkkiin huhtikuun lopussa kylvettyä bataviasalaattia.
Herneitä ollaan syöty joka päivä jo viikon ajan ja härkäpapuja maisteltu pari kertaa. Ensimmäisiä harvennusporkkanoita päästiin maistelemaan  24.7. ja voin sanoa, että hyvältä maistuivat. Olivat saman kokoisia kuin viime vuonna syksyllä nostetut eikä ollut yhtään juurimatojen, kemppien tai porkkanakärpästen aiheuttamaa viotusta!
Yksi härkäpavuista. Tämä on kylvetty silloin huhtikuun lopussa.
Lapsille iltapalaa, myös ne tämän kesän ensimmäiset harvennusporkkanat.
Maa-artisokat huitelevat parin metrin korkeudessa. Ihan kuin olisin nähnyt jo pieniä nuppujakin parissa latvassa. Viime kesänä nämä eivät ehtineet kukkia ollenkaan, joten nyt onkin mukava nähdä niiden kukkivan. Kesäkurpitsa voi yllättävän hyvin, vaikken ole sitä(kään) kastellut. Olisin kuvitellut sen olevan kuivuudelle herkkä, kun kasvaakin vielä kummulla. Myös viime kesänä koivun juuresta pelastettu raparperi on yllättänyt kasvullaan.
Maa-artisokka.
Kesäkurpitsa. Mitähän ovat nuo valkoiset täplät lehdissä? Niitä on ollut joka kesä. Onko lajikeominaisuus vai yrittääkö kasvi kertoa jostain vaivasta?

Sadon muodostusta valkoiset täplät eivät näytä haittaavan. Ensimmäinen taitaa jo lähteä syötäväksi...
Alkukesällä raparperissa oli vain pari pientä lehteä ja mietin, ettei tuosta saa satoa vielä ensi vuonnakaan.
Herukoita tulee reilusti. Marjatertut ovat melko lyhyitä, mutta niitä on paljon. Jopa punaherukankin oksat retkottavat melkein maata myöten sadon painosta. Vielä menee varmaan viikko-pari, että pääsee keräämään mehustettavaksi ja pakastimeen.
Tällaiselta näyttää punaherukan joka oksa.
Mustissa marjoja on vähemmän kuin punaisessa, mutta kyllä niitäkin useamman tovin saa kerätä.
Kasvimaa kylpee ilta-auringossa.
Tomaateille tämä kesä on ollut aivan liian kuuma ja niille on pitänyt viritellä lisävarjostusta, vaikka ovat paahteelta suojassa melkein iltaan asti. Raakileita on kuitenkin paljon tulossa ja muutama tomaatti onkin jo melkein kypsä. Ensimmäinen saattaa salaa sujahtaa omaan suuhun...
Ensin riitti aidanpätkä varjostamaan, nyt tarvitaan jo kaksinkertaista harsoakin.
Nämä melkein kypsät ovat 'Maskotka'-lajiketta.
Jättitertut tekevä 'Ildi' kypsyttää myös ensimmäisiään.
Siinä olivatkin hyötytarhan kuulumiset. Tämä oli 99. postaukseni. Sadas tulee sitten, kun eräät kukkivat komeasti. Siihen ei menekään kuin pieni hetki... Iloista viikonloppua!

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Röyhelöitä

Seuraavat kasvit eivät eleganssilla ja klassisilla linjoilla koreile. Nämä pörröiset puutarhan sulostuttajat ovat kuin pikkutytön unelmien prinsessamekko: tylliä ja pitsiä ei vaan voi olla liikaa!
Pioniunikko hämää tyylikkäillä nupuillaan ja kukkavartensa sirolla olemuksella. Kun nuppu aukeaa, on kuin aatelislady unohtaisi hetkeksi hillityn käytöksensä. Kukan kuihduttua jäävä siemenkotakaan ei vihjaa edes puolella sanalla hetkeä aiemmin tapahtuneesta lipsahduksesta.




Jopa tämä pieni, melkein yksinkertainen pioniunikko on kuin paperisilppuriin joutunut.
Värimintulla eleganssia ei ole senkään vertaa kuin pioniunikolla. Kukka on aivan räjähtäneen näköinen, jotkut niistä jopa kahdessa kerroksessa! 

Kesäkukista karjalanneidolla on myös taipumusta liioitella alushameiden tyllikerroksilla. Tämä on värin perusteella varmaan prinsessamekon sijaan morsiuspuku.

Jotkut pionilajikkeetkin voisivat hyvin olla tässä postauksessa. Tuleeko teille mieleen muita kukkia, jotka ovat kauniisti sanottuna ylipukeutuneet? Tai no, joilla on mennyt koristautuminen överiksi.