sunnuntai 25. elokuuta 2019

Onnistuneita yhdistelmiä

Osa kasveista sopii toistensa seuraan täydellisesti, niin ulkonäön kuin kasvualustavaatimustensa suhteen. Kasvualusta- ja valoisuusvaatimukset yritän ottaa huomioon jo kasveja istuttaessani, mutta joskus kasvin lopullinen koko, kukinta-aika tai kasvutapa muuten ei toimikaan ihan suunnitelman mukaan. Tänä kesänä olenkin yrittänyt tarkkailla puutarhaani erityisesti onnistuneita kasvikumppanuksia ajatellen. Aihetta johdatteli yksivuotissynttäripostauksessani pohtimaan Päivi Kottikärryn kääntöpiiri -blogista. Hänen kysymyksensä kuului näin:

Mitkä kasvit (kahden tai useamman perennan tai pensaan yhdistelmä) muodostavat omasta mielestäsi puutarhassasi onnistuneen liiton eli täydentävät mukavasti toistensa ominaisuuksia tai korostavat toistensa parhaita puolia joko lehtimuotojen tai kukinnan suhteen. Toivoisin lähikuvien lisäksi myös kauempaa otettuja kuvia, mitkä näyttävät yleisnäkymät, kun puutarhassa käyskentelee muutenkin kuin konttaamalla ;)
Alppiruusu 'Mikkeli' sekä lemmikit ovat jo pelkästään kahdestaan hurmaava yhdistelmä...
... saati sitten, kun näkymään tulevat mukaan valko-vaaleanpunaiset 'Sorbet'-tulppaanit, 'Gold Standard' -kuunliljat sekä niiden edessä olevat tummanpinkit 'Little Beauty' -tulppaanit. Kaikkien värit sopivat niin täydellisesti yhteen. Tämä näkymä oli alkukesällä suosikkini ja sitä pystyi ihastelemaan vielä olohuoneen sohvaltakin.
Varjopenkki on puutarhani ensimmäisiä isoja istutusalueita ja sitä tulee katseltua paljon, sillä se näkyy suoraan olohuoneen ikkunasta. Penkin kasvivalikoima on pysynyt melko lailla samana, tosin sulkavaleangervon siirsin pois ja lisäsin rantakukan ja akileijan tuomaan vähän väriä ja kukintaan lisää pituutta. Nyt olen aika tyytyväinen siihen, miltä penkki näyttää sohvalta katsottuna. Valkoiset kukat ja kuunliljan valkokirjavat lehdet tuovat valoa illan hämärään. Tulevaisuudessa grillikatoksen vieressä kasvava purppuraheisiangervo tuo oman lisänsä yhdistelmään ja naamioi samalla grillikatosta.
Keväällä varjopenkissä kukkivat kilpaa esikot ja kevätkaihonkukat.
Viimeisten esikoiden lopetellessa kukintavuoroon nousevat ukkolaukat. Penkin rehevyys alkaa hiljalleen näkyä, kun korkeat, lehtevät kasvit nousevat.
Kesäkuun loppupuolella kuunliljojen takana kukkivat akileija ja särkynytsydän 'Alba'. Kyllä. Siellä ne ovat, eivät vain erotu kunnolla tästä kuvasta.
Nyt näkyy paremmin. Särkynytsydän on vielä niin pieni taimi, ettei meinaa ylettää kuunliljojen yli. Kukki tänä vuonna kuitenkin jo kuudella kukkavanalla.
Heinäkuun alkupuolella kukinnan vetovastuu siirtyy varjoliljalle ja töyhtöangervolle. Sormivaleangervo kukkisi suunnilleen samoihin aikoihin, mutta kevätkaihonkukka on miltei tukehduttanut tässä penkissä olevan yksilön, joten se ei kukkinut tänä vuonna.
Heinäkuun puolessa välissä purppuraheisiangervo alkaa näyttää upeinta väriään. Taustalla tuiviot.
Töyhtöangervon kukinnan jälkeen varjopenkissä ei kuki pitkään aikaan mitään. Elokuun puolivälissä aloittavat kuunliljat ja osittain niiden kanssa yhtä aikaa elokuun lopulta myöhään syksyyn rantakukka. Purppuraheisiangervo kasvoi kesän aikana näin komeaksi.
Aurinkopenkissä on useampikin onnistunut yhdistelmä. Alkukesällä huomion vievät laukat, saksankurjenmiekat ja puistoatsalea 'Illusia'. Myöhemmin kesällä onnistunut parivaljakko on maksaruoho 'Strawberries and Cream' sekä komeamaksaruoho 'Herbstfreude'.
Vanhat saksankurjenmiekat, atsalea ja laukat ovat hieno yhdistelmä. Ritarinkannusten, isotähtiputkien ja oreganon pörröiset kasvustot tuovat rehevyyttä ja pehmentävät kurjenmiekkojen terävälinjaisia lehtiä.
Kauempaa ja eri kuvakulmasta näkyvät myös bellikset. Ne ovat muutenkin hauska pari saksankurjenmiekalle.
Tummanpuhuva 'Strawberries and Cream keskellä, sen takana 'Herbstfreude'. Etualalla on päivänlilja 'Stella d'Oro' joka saa siirron muualle keltaisten kukkiensa takia, vaikka sen lehdet toistavatkin hienosti maksaruohojen takana olevan siperiankurjenmiekan lehtien muotoa.
Kärhökaari-penkissä 'Elina'-pioni ja violetti tarhakurjenpolvi ovat kaunis yhdistelmä ja penkin etureunassa oleva kuunlilja 'Halcyon' täydentää kolmikkoa. 'Halcyon' sopii kukkiessaan myös kauniisti yhteen tarhaviinikärhö 'Justan' kanssa.
'Elina' ja kurjenpolvi.
Edellisessä kuvassa värit näyttivät paremmalta. Tässä koko kolmikko. Siirsin kukinnan jälkeen kurjenpolvia niin, että tulevat paremmin pionin eteen ja peittävät samalla lakastuvat tulppaanit. Kuunliljat siirtyivät penkin uuteen etureunaan.
Elokuun puolivälin jälkeen kuvattuna näyttää tältä. Kuunliljojen lehtien väri sopii minusta kivasti kurjenpolviin. Siirretyt kurjenpolvet alkavat saada ruskavärejä aiemmin kuin paikoillan pysynyt yksilö.
Kärhöportin toisella puolella on myös kiva kolmikko: 'Elina'-pioni, komeamaksaruoho 'Herbstfreude sekä väriminttu 'Fireball'.
Väriminttu on vasta pieni taimi, joten jää siksi vielä tänä vuonna maksaruohojen taakse piiloon. Sen väri sopii kuitenkin täydellisesti komeamaksaruohojen vihreisiin nuppuihin. Eikä hullumpi yhdistelmä ole myöskään maksaruohojen nuput pionin tummanvihreää lehdistöä vasten.
Maininnan arvoinen on myös jaloangervo 'Fanal' sekä keväiseltä ulkoasultaan minkä tahansa vihreän kasvin kanssa että kukinta-aikaan komeasinikuunlilja 'Elegansin' kaverina.
'Fanalin' nuoret versot ovat vahvan punaiset ja sopivat hyvin yhteen etualan koivuangervon kanssa. Minulta tämä yhdistelmä hävisi, sillä siirsin koivuangervon toiseen paikkaan. Se ehtikin olla peräti pari vuotta tässä valeistutuksessa.
Kuunliljat ovat minulla parin metrin päässä 'Fanaleista' mutta yhdistelmä näyttää silti hyvältä. Kameralla ei saanut taltioitua kaukonäkymää sellaisena kuin silmä sen näkee, joten joudutte tyytymään tähän kuvaan. Mutta uskokaa tai älkää, varsinkin ilta-auringon loisteessa tämä yhdistelmä on tulta!
Kiitos, Päivi loistavasta kysymyksestä! Toivottavasti vastaus on kelvollinen.

perjantai 23. elokuuta 2019

Perhosia, kukkia ja idea

Hauskaa, miten perhoset yhtäkkiä pölähtävät paikalle, kun aurinko hetkeksi pilkistää pilven rakosesta ja tuuli tyyntyy. Huomasin ohdakeperhosen lentelevän jättiverbenoissa ja jäin seuraamaan sitä, kun neitoperhonenkin tuli apajille. Välillä amiraali pyörähti kunniakierroksen, muttei malttanut laskeutua kukille. Kun seisoo liikkumatta aivan kukkien vieressä, voi päästä todella lähelle siivekkäitä kaunottaria.
Jos ohdakeperhonen olisi ollut yhtään lähempänä, olisin joutunut peruuttamaan saadakseni siitä kuvan. Nyt riitti pienimuotoinen limboesitys.
Tämä parivaljakko oli sentään inhimillisen kuvauestäisyyden päässä. Siivet auki auringon suuntaan, tietysti.
Kasvimaan kukkasissa ei illalla työpäivän jälkeen enää kuhina käynyt. Ahkeraliisat somistavat puutarhakompostorin reunuksia. Vihdoinkin niille on ollut tarpeeksi lämmintä, joten ovat alkaneet kukkia kunnolla.
Kukka se on kesäkurpitsallakin. Ja jääkaappiin lähtivät tämän kesän kesäkurpitsat numero 3 ja 4. 
Edes jossain kasvimaan penkissä näyttää ahtaalta. Tässä on taskunpohjakylvös, lehtikaali ja bonusperuna (=jonkun aiemman vuoden kylvöksestä jäänyt ylläri).
Syyssyrikkä on alkanut aukoa ensimmäisiä kukkiaan. Siirsin sen jättiverbenan viereen, jotta perhoset varmasti löytävät sen. Korkeutta kun tällä on hädin tuskin puoli metriä.
Se kukista, siirrytään siihen ideaan. Marjapensasalueella on takanurkassa paljon tyhjää tilaa. Siinä oli ennen mustaherukka, mutta se oli vanha ja raihnainen, ja kärsi parin metrin päässä olevasta isosta koivusta ja muista puista. Leikkasimme sen pari vuotta sitten maata myöten pois, mutta emme ole keksineet mitään sen tilalle. Sen kohdalle paistaa aurinko suunnilleen tunnin ajan illalla, joten mitään valoa vaativaa siihen ei kannata istuttaa. Istuttaessani uutta mustaherukkaa mietin, mitä ihmettä tuolle nurkalle tekisi. Ei sitä viitsisi kokonaan kivituhkalla peittää ja pieni nurmikkolämpäre takimmaisessa nurkassa näyttää hassulle sekin. Se jäisi myös melko varmasti leikkaamatta, jos koko muu alue on katettu kivituhkalla ja kuorikkeella.
Olisiko tuossa oman mustikkamaan paikka? Kivituhka-alue on pikkuisen laajentunut, mutta vielä on pahasti kesken.
Keksin, että entäs jos kaivaisi kuopan ja vuoraisi sen ensin juurimatolla ja sitten sinisellä savella, jota löytyi uuden marjapensaan kohdalta puolikas multasäkillinen ja todennäköisesti löytyy myös kaivettavalta alueelta yllin kyllin lisää. Sitten täyttäisi vuoratun kuopan turpeen ja mullan sekoituksella ja istuttaisi sinne metsämustikkaa. Pensasmustikka vaatii valoa tuottaakseen kunnolla satoa, mutta metsämustikka pärjää synkässä kuusimetsässä, joten miksei siis tuossakin? Alkuun voisi kokeilla vaikka neliön aluetta ja laajentaa sitä jopa neljän neliön kokoiseksi, jos idea näyttäisi toimivan. Mietin myös, viihtyisikö mesimarja mustikan kanssa vai onko tuossa sillekin liian varjoisaa?

Olisi mukava kuulla ajatuksianne tällaisesta ideasta. Onko siinä järjen hiventäkään ja voisiko se jopa onnistua? Kasvaako kenenkään puutarhassa metsämustikkaa siirrettynä?

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Sekalainen kuvakattaus

Työelämään palaaminen kesän jälkeen varmasti sekoitti pääni, sillä tekstiä ei vain nyt synny, vaikka mieli tekisi jotain puutarhasta kirjoitella. Huomasin myös sen, että "kehtuuttaa" lähteä kitkemään kukkapenkkejä, vaikka alkukesällä levitetyn, voikukan siemeniä sisältävän ruohosilpun seuraukset näkyvät nyt hyvinkin selvästi. Ehkä tämä olotila johtuu osittain myös runsaista sateista, joita täällä on nyt ollut joka päivä jo kyllästymiseen asti. Maa on kastunut jo vähintään lapionpiston syvyydelle, ellei syvemmällekin, eikä puutarhatöistä selviä kuivin vaattein. Onneksi puutarhassa kiertely sentään innostaa vielä ja kuviakin tulee samalla otettua. Käydään siis pikaisella kuvakierroksella eilisillan hämärtyessä.
Ulko-ovelta näemme heti daalian kauniissa kukassa. Lajike on 'Wittem'.
Aurinkopenkissä huomion varastaa puulilja 'Friso', jonka kaikki viisi kukkaa ovat nyt auki. Taustalla kukkii mm. isotähtiputkea, bellistä ja leijonankitoja. Vasemmassa nurkassa purppurapunalatva 'Phantom' aloittelee kukintaa. 
Varjokujan suuntaan mennessä kukkii gladiolus 'Passos', jonka sipuleita ostin keväällä 2015. Luulin, että ne kaikki hävisivät jo ajat sitten, mutta tämä yksi oli eksynyt tuoksumiekkaliljojen sekaan ja kukkii nyt. Taustalla sen sävyihin kauniisti sopivia sarvileukoijia, jotka avaavat illalla huumaavan tuoksuiset kukkansa.
Varjokujan kaunottaria ovat ehdottomasti nämä valkokirjavat kuunliljat. Nuorempina näyttivät 'Pilgrim'-lajikkeelta, mutta ehkä eivät kuitenkaan ole sitä. Onko jollain parempaa lajiketuntemusta? Kitkemistä riittäisi varsinkin täällä. Varjokujan sammalpolkukin on kadonnut heinän sekaan.
Kantopuutarhan tupastiarellat ovat yllättäneet minut erittäin positiivisesti pitkällä kukinnallaan. Näitä pitää ehdottomasti lisätä myös varjokujalle aluskasviksi. Kaverina kukkii 'Erica'-jaloangervoa.
Kantopuutarhan takaosassa luonnontilaisella alueella risulintu on pysynyt yllättävän hyvin kasassa, vaikka siinä ei ole senttiäkään rautalankaa vahvikkeena. Joitakin valvatteja, leskenlehtiä ja vadelmia olen käynyt kesän mittaan repimässä, mutta muuten kasvillisuus on saanut kehittyä omaan tahtiinsa. Risulinnun eteen on ilmestynyt kaunis pieni saniainen ja yhteen juurakon koloseen jäänyt puolukanvarpu on kasvanut mukavasti kokoa. Risulinnun takana kasvoi jo keväällä pieni mustaherukka, joka sai jäädä paikoilleen.
Ehkä kantopuutarhan takaosastakin tulee ihan kelvollinen, vaikka se saakin kehittyä melkolailla itsekseen. Tontin raja menee siis suunnilleen risulinnun kohdalla, joten mitään radikaaleja ratkaisuja siellä ei voi tehdä.
Takapihalla ei ole oikein mitään kuvauksellista juuri nyt, joten päätetään kierros lempipaikkaani: kärhöportin alle.
Tällä puolella 'Jan Pawel II' on aukaissut muutamia kukkia ja 'Piilu' kukkii aika hyvin peräti 170 sentin korkuisena. Toisella puolella takana 'The President' kurottelee korkeuksiin ja 'Justa' kukkii alempana. Aivan portin etuosassa oikealla 'Princess Kate' kiipeilee hieman 'Justaa' korkeampana ja olin näkevinäni jo aivan pienen nupunkin.
Portin alla yksi 'The Presidentin' kukka on auennut katsomiskorkeudelle 'Justan' kaveriksi.
Tulihan sitä tekstiä kuitenkin pikkuisen, kun alkuun vain pääsi. Ehkä pitäisikin hakea hara ja kokeilla vapaapäivän kunniaksi, kävisikö niiden voikukan taimien kanssa yhtä hyvin. Tai aloittaa kivikkorinteen tuoksuvattujen kaivaminen...

maanantai 19. elokuuta 2019

Kaikenlaista eläjää ja lapiohommia

Kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa tarhakukonkannuksia ja olin jo melkein päättänyt, että saivatkin jäädä yhden kesän kokeiluiksi. Melkein kaikki taimet ovat kasvaneet maata myöten luikerrellen ja piilotelleet kauniita kukkiaan mullan ja rikkaruohojen seassa. Ainoastaan kaksi yksilöä on kasvanut alusta lähtien pystyssä. Nyt toinen niistä kukkii.
Herkullisen liila tarhakukonkannus, joka pysyy hienosti pystyssäkin. Hyvä tuki myös hämähäkin seitille. Löydätkö kuvasta seitin tekijän?
Tummansininen nojailee purppurarevonhäntiin ja muodostaa varsin sähäkän yhdistelmän. Onneksi taustalla retkottava (kysykää lapsilta!) hempeän vaaleanpunainen leijonankita rauhoittaa tilannetta.
Enpä muuten kesäkukkia istuttaessani tullut ajatelleeksi ollenkaan, että istutin aurinkopenkkiin kurjen (siperiankurjenmiekka) eteen revon (=ketun), leijonan ja kukon. Varsin eläimellistä menoa, varsinkin kun rusakot poikasineen kirmailivat melkein joka yö näiden keskeltä kadulle. Onneksi meno on nyt rauhoittunut ja puutarha on muuttunut perhosten valtakunnaksi. Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota perhosten suosimien kasvien yksittäisten kukkien ulkonäköön. Aivan kaikki eivät hivele silmiä, kun tarkemmin katsoo.
Nokkosperhonen esittelee jättiverbenan varsin kauniita kukkia.
Amiraalin nurinkurinen tyylinäyte hassusti hapsottavasta punatähkästä. Aika monet kasvit aukaisevat ensin kukinnon alimman kukan ja jatkavat siitä ylöspäin. Miettikääpä vaikka leijonankitaa tai ritarinkannusta. Punatähkä aloittaa latvasta.
Purppurapunalatvan yksittäinen kukka on varsinainen rumilus. Harva tukka sojottaa kuin sähköiskun saaneena joka suuntaan. Onneksi perhoset eivät hätkähdä erikoisempaa ulkonäköä, vaan ymmärtävät katsoa pintaa syvemmälle. Ruokailemassa neitoperhonen.
Takapihalla oleva valkea varjopenkki on kokenut pientä uudelleenmuotoilua ja järjestelyä. Pidensin ja levensin penkkiä jo aiemmin kesällä grillikatoksen suuntaan, mutta nyt pidensin sitä hieman myös varjokujaa kohti. Aion vielä jossain vaiheessa leventää ja pidentää penkkiä, mutta olkoon nyt toistaiseksi tuon muotoinen. Pitää ensin keksiä joku kiva reunuskasvi jaloangervojen eteen ja jotain sulkavaleangervon toiselle puolelle. Nyt kun illat alkavat jo olla aika pimeitä, olen huomannut, kuinka kauniilta valkoiset jaloangervot ja kuunliljat näyttävät ikkunasta katsottuna.
Tämän päädyn tein jo aiemmin. Siisrin kuunliljojen välistä kaikki 'Brautschleier'-jaloangervot omaksi ryhmäkseen laajennukseen. Etureunaan istutin tädiltäni saatuja esikoita, joiden väreistä minulla ei ole mitään aavistusta. Siirtelen niitä sopiviin kohtiin ensi keväänä.
Sulkavaleangervo siirtyi vajaan metrin tänne päin. Nyt se on keskellä ikkunoiden välistä seinänpätkää. Sen ja kuunliljojen väliin jaoin äidiltäni saamat kaksi valtavaa 'Weisse Gloria' -jaloangervoa reiluksi ryhmäksi. Pieni jouluruusun siementaimi siirtyi sulkavaleangervon eteen.
Sitten kärhökaaren kaunottaria.
'Justan' väri on tismalleen sama kuin penkin etureunassa olevien 'Halcyon'-kuunliljojen kukat.
'Piilu' alkaa päästä vauhtiin. Sen väri taas sopii hienosti komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' nuppuihin ja myöhemmin punastuviin kukkiin.
Jos muutamia viikkoja sitten olleet kovat tuulet eivät olisi taivuttaneet vaalean 'Jan Pawel II':n versoja poispäin kaariportista, niin se ja tummansininen 'The President' paiskaisivat kättä kaaren huipulla. Siinä missä aurinkopenkissä on eläimellistä menoa, niin kaariportissa on toinen ääripää: paavi, presidentti ja prinsessa ('Princess Kate', ei kuki vielä).
Esikoinen on ilmiselvästi innostunut nyt floristin hommista. Katkoin eilen etupihan pelargoneista kuihtuvia kukintoja pois. Kuopus halusi pari kukintoa itselleen ja kiikutti ne nurkan taakse, missä esikoinen oli leikkimässä. Kuulin heidän jutustelevan ja pian kuopus tuli hakemaan lisää kukkia. Hetken päästä hän kävi pyytämässä vielä lisää ja juoksutti nekin pois. Sain työni tehtyä ja lähdin katsomaan, mitä lapset puuhastelevat. Esikoinen esitteli ylpeänä istuttamiaan kukkia ja käski äidin ottaa niistä kuvan.
Esikoinen istutti kukkalähetin tuomat pelargonit ämpärilliseen hiekkaa kasvamaan
 Aurinkoista uutta viikkoa!

lauantai 17. elokuuta 2019

Ne tulivat!

Sateisten päivien jälkeinen lämpimänkostea pilvipouta houkutteli isot päiväperhoset puutarhaamme. Heti aamupäivästä näin useita neito-, herukka- ja nokkosperhosia sekä kaksi isoa hopeatäplää. Myöhemmin päivällä joukkoon liittyi muitakin. Purppurapunalatva lunasti taas kerran maineensa mainiona perhoshoukuttimena. Sen kukissa viihtyivät niin amiraali...
Amiraalin rauhallista ruokailua oli helppo kuvata.
... kuin herukkaperhosetkin.
Tähän kuvaan sain mahdutettua kaksi herukkaperhosta.
Herukkaperhonen.
Neitoperhosen näin myös purppurapunalatvalla, mutta en ehtinyt saada siitä yhtään kuvaa. Muutenkin kaikki neitoperhoset tuntuivat olevan kovin levottomia tänään. Yleensä ne päästävät helposti lähelle, mutta nyt kaikki lähtivät lentoon saman tien kun yritin saada kuvan otettua. Jättiverbenalla oli parhaimmillaan kolme neitoperhosta yhtä aikaa ja punatähkissä kaksi.
Ainut kuvatodiste neitoperhosesta. Tyyli on vapaa perhosten ruokapöydissä. Kuvan alalaidassa taitaa olla puolikas herukkaperhonen, jos oikein tunnistan.
Kivikkorinteen tähti on tällä hetkellä punatähkä. Sen yläpuolella aidan takana näkyy ensimmäiset kukkansa avannut puulilja.
Puulilja 'Friso' avasi päivän aikana ensimmäiset voimakastuoksuiset kukkansa. 
Aurinkopenkissä kukintaa aloittelee punatähkä 'Alba'. Jossain näin tälle myös nimen valkotähkä. Kumpi lienee oikein. Pitää seurailla, kelpaako tämäkin perhosille yhtä hyvin kuin punainen serkkunsa.
Väliin ne päivän pakolliset:
Loistokärhö 'Elsa Späth' sai sateista voimaa levittää kukkansa taas lähemmäksi normaalikokoa.
Loistokärhö 'Jan Pawel II' on aukaissut ensimmäisen kukkansa.
Iso hopeatäplä (keisarinviittako?) oli aamupäivällä minulla kukkapenkinkaiveluseurana takapihalla. Jostain syystä tämä repaleinen yksilö oli todella kiinnostunut lasten keltaisesta kuorma-autosta ja pihalla olleesta keltaisesta muovisäkistä. Se kävi aina välillä lennähtämässä muutaman metrin päässä pienen lenkin ja palasi jompaan kumpaan kiinnostuksenkohteeseensa. Minulla meni kukkapenkissä varmasti yli puoli tuntia ja perhonen oli koko sen ajan paikalla. Myöhemmin näin saman perhosen etupihalla auringonkukissa ja toisen yksilön kasvimaalla kehäkukissa. Harmi, etten saanut siipien alapinnasta kuvaa, niin tunnistaminen olisi varmentunut.
Repaleisista siivistä huolimatta lentäminen sujui vallan mainiosti.
Ehjempisiipinen keisarinviitta (?) kehäkukalla.
Huomasin myös, että puutarhassa kannattaa olla kukkien lisäksi myös kiviä, haketta ja kuormalavoja, sillä jatkuvasti joku perhonen laskeutui niiden päälle lepuuttamaan siipiänsä. Tai mistä minä tiedän, oliko kyse siipien lepuuttamisesta vain virhearviointi. Pääasia, että perhosia alkoi taas näkyä useamman huonon perhoskesän jälkeen. Nyt on pidettävä kamera koko ajan käden ulottuvilla ja silmät tarkkana, että tulee kaikki kauniit vierailijat nähtyä. Ovatko isot päiväperhoset ehtineet jo teidän puutarhaanne?