perjantai 27. maaliskuuta 2020

Jään vangit

Harmaa, vesisateinen kevätsää on vauhdittanut kummasti jäiden lähtöä puutarhasta. Kyllä, luitte aivan oikein: puutarhasta. Ei järvestä tai joesta, merenrannasta puhumattakaan, vaan kumpareella sijaitsevasta puutarhasta. Routaisen maan takia kaikki talven ja tähänastisen kevään aikana satanut vesi jäätyi maanpinnalle kuin luistinradalle konsanaan, kun lumisohjovallit estivät vettä valumasta alamäkeen. Olen jännittänyt, kuinka kasvit ovat paksut jääkerrokset kestäneet. Joitakin elonmerkkejä jo löytyykin, mutta paljon on vielä kukkapenkkejä lumen ja jään alla piilossa.
Vuosi sitten jouluksi ostamani jouluruusu on vielä osittain jääpeitteen alla, mutta se on vain pieni este kukkanuppujen tiellä.
Luumupuun juurella bellis on myös innostunut nuppuilemaan. Verkko on suojannut sitä rusakoilta.
Lehtosinilatvalla on jo kiire lähteä kasvuun.
Kivikkorinne on aivan pian vapautunut jäästä ja viimeisistä lumista.
Mehitähtien ja matalien maksaruohojen ansiosta kivikkorinteessä vihertää heti maan paljastuttua. Kukahan on käynyt talven aikana tuhoamassa pari pallomehiparran ruusuketta?
Pahoin pelkään, että tämän melkein kymmenen senttiä paksun jäätikön sisällä on tähtilevisia... Vielä vihreänä, mutta mitähän tapahtuu, kun jää sulaa?
Takapihalta jäätikkö on ohentunut aika paljon.
Valitettavasti samalla paljastuu koko ajan enemmän myyrien tunneleita. Toivottavasti ovat pysyneet nurmikon puolella eivätkä ole eksyneet kukkapenkkeihini.
Tätä pomppijaa ei estä lumi eikä jää. Rusakko on käyttänyt tuota kukkapenkkiä koko talven ajan sekä käymälänään että kulkureittinään metsään. Ripottelinkin sinne testimielessä monta vuotta sitten vanhaksi menneet pussiteet. Kuten kuvasta näkyy, niin teestä ei ole karkottamaan jänösiä. Tuon pupujussikan karvainen ahteri sen sijaan tuoksuu hetken aikaa mintunsekaiselta tiskivedeltä.
Ja vasta sisälle tultuani äkkäsin olohuoneen ikkunasta, että takapihallahan on jo tulppaanienkin piippoja! Millä voimalla ne roudan läpi puskevat?
Ensimmäiset jään vangit alkavat olla pitkän kakkunsa lusineet ja toisilla on enää pieni hetki odotettavaa ennen kuin pääsevät oikomaan lehtiään ja kurkottelemaan kukkiaan aurinkoa kohti. Kevättähän se ilmiselvästi tekee!

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Pieniä iloja

Valkoiset scillat kukkivat suloisesti eteisessä. 
Auringonpaisteesta on saanut nauttia viime aikoina mielin määrin. Aurinko on saanut myös taimihuoneen villiintymään, sillä ruukuista putkahtelee yllätyksiä heti kun silmä välttää. Ehkä ensi kesän suunnitelmia ei tarvitsekaan pistää uusiksi itämättömien siementen takia.
Pitkään odotetut keijunmekot ovat vihdoin alkaneet itää. Ensimmäisen kylvöksen tein 1.2. ja toisen samaan purkkiin 15.2. Taimia on jo kymmenisen kappaletta, jos lasketaan mukaan myös ne, joista ei vielä näy sirkkalehtiä. Koruköynnöksiä vielä odotellaan.
Samettikukka 'Vanillan' (vasemmalla) itämisprosentti oli täydet 100 eikä kauaksi näytä jäävän koreatörmäkukkienkaan suoritus.
Taimihuoneen pöydän ovat vallanneet puoliksi taimet, puoliksi isommissa ruukuissa heränneet ja toivon mukaan heräilevät talvetettavat.
Oikealla edessä chili ja paprikat, niiden takana ikkunan edessä leijonankitoja sekä jättiverbenoita. Kastelukannun vieressä oleva rungollinen jouluatsaleakin on lähtenyt hienosti kasvuun.
Pöydän toisessa päässä on pieniä taimia, joista osa on jo koulittukin.
Etualalla lobelioita, jotka koulin myttyinä. Jämät jätin kylvöpurkkiinsa kasvamaan, kun eihän niitä raskinut poiskaan viskata. Vasemmassa reunassa muutama sellerintaimi, oikealla sekalainen seurakunta.
Purppurarevonhännät, samettikukat ja koreatörmäkukat vielä koulimatta, tomaatit oikeassa reunassa, paprikat keskellä, takimmaisena mustasilmäsusannat.
Kahdesta paprikaruukusta on noussut yllätystaimia. Kaksi isointa on ilmiselvästi paprikoita, mutta mitähän ovat tuossa etummaisen ruukun takareunassa olevat kaksi pientä tainta? Ristikkejä? Poikkeuksellisen isoja lobelioita? Koruköynnöksiä??
Suihkussa on vielä pari purkkia, joissa on vasta itänyt kiinanastereita ja selleriä. En laita niistä kuvaa, johan tässä oli taimirääpäleitä silmän täydeltä. Laitan sen sijaan kuvan eteisestä. Toin sinne vanhan silityslaudan, joka on aiempina keväinä palvellut kodinhoitohuoneessa taimipöytänä. Sille ei ollut vielä sisällä käyttöä, joten sain sillä eteisen kaaosta vähän järkevämmäksi.
Edessä kellarista tuotuja sipulikukkia ja helmikuussa ostamani helmililjat. Isossa ruukussa on talvetettu verbena, taaempana pelargoneja, verililjapuu sekä afrikansinisarja. Omalla jakkarallaan joulusypressi ja sen juurella hyvin kasvuun lähtenyt lankaköynnös.
Verbenan talvetus näytti aiemmin talvella onnistuvan, mutta enää en ole yhtään niin varma. Pidin verbenaa pitkään sisälläkin kasvilampun alla, mutta ei se suostunut lähtemään kasvuun. Edelleen osa versoista on pysynyt vihreänä, joten ihan vielä ei ole aika viskata sitä menemäänkään. Se on kuitenkin ensimmäinen lähtijä siinä vaiheessa kun tarvitaan lisää tilaa. Kellarissa nimittäin odottaa vielä monta ruukkua, vaikka suurin osa leijonankidoista ja jättiverbenoista onkin jo sisällä heräilemässä. Kellarissa on myös loistokärhö 'Kaiser', jolle on jo tullut kellarin katto vastaan. Olen julma ja jätän sen silti vielä hetkeksi kellariin. Mutta siitä lisää toisella kertaa. Aurinkoista viikon jatkoa!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Puutarhan salaisuus

Posti toi iloisen yllätyksen keskiviikkona: sain nimittäin Readme.fi -kustantamolta arvosteltavaksi Maatiaiskanasen elämää -blogin kirjoittajan, Hillevi Joutjärven, esikoisteoksen Puutarhan salaisuus.
Kannen herkullinen kuva houkuttaa avaamaan kirjan ja käpertymään sohvan nurkkaan sitä lukemaan.
Sisällöltään kirja käsittelee puutarhaa monipuolisesti. Loppujen lopuksi melko pieneltä tuntuvaan opukseen on saatu mahdutettua peräti 191 sivua ja paljon asiaa laidasta laitaan. Kirjan lukeminen ei silti tunnu puuduttavalta, vaan sivu toisensa jälkeen kääntyy kuin huomaamatta ja pian huomaakin lukevansa jo viimeistä sivua.
Sisällysluettelon ensimmäinen sivu antaa jo vihjeitä siitä, kuinka paljon informaatiota kirjasta löytyy.
Kirjan alkupuoli käsittelee puutarhan ja puutarhanhoidon vaikutuksia ihmisen aisteihin, mieleen ja hyvinvointiin. Voimaantuminen puutarhan avulla on kiinnostava näkökulma, johon en itse ole juuri puutarhakirjoissa törmännyt, ainakaan näin laajassa mittakaavassa. Asiaa on käsitelty niin lasten, vanhusten kuin kehitysvammaistenkin näkökulmasta eikä ole unohdettu, että puutarha voi olla ihan kenelle tahansa ilon, lohdun tai avun lähde.
Kirjassa on kerrottu runsaasti perustietoa puutarhasta, erilaisten kasvien kylvämisestä, kasvattamisesta ja lisäämisestä. Käsittelyyn pääsevät niin kesäkukat, perennat kuin hyötykasvitkin. Jokaisesta kategoriasta on nostettu muutamia lajeja tarkempaan esittelyyn ja mainittu niiden lajikkeita. Lopuksi on vielä luotu pikainen katsaus puutarhan vuoteen.


Visuaalisesti kirja miellytti silmääni; kuvat ovat kauniita ja niitä on juuri sopivasti. Teksti on helppolukuista olematta silti liian yksinkertaista. Pienen miinuksen joudun antamaan siitä, että välillä tekstin alle on laitettu tumma koko sivun kuva. Silloin tekstistä oli paikoitellen vaikea saada selvää ja jouduin siirtymään mukavasta sohvan nurkasta keittiön pöydän ääreen parempaan valoon lukemaan.
Niin kaunis kuin taustalla oleva kuva onkin, niin se oli minun silmilleni liian vahvan värinen tekstiin verrattuna. Varsinkin oikea ylänurkka oli mahdoton lukea ilman hyvää yleisvalaistusta.
Tällä sivulla taas tekstin taustalla oleva kuva ei häirinnyt luettavuutta.
Tämä oli yksi suosikkikuvistani koko kirjassa. Kirjan kuvitukseen on selvästi käytetty aikaa ja valittu ne parhaat otokset.
Kiitos Readme.fi -kustantamolle kirjasta! Lämpimät kiitokset myös Hilleville, kun annoit mahdollisuuden esitellä kirjalapsesi! Sitähän se varmasti kirjoitusprosessin aikana sinulle oli. Kirjasi jää ehdottomasti kirjahyllyyni uudelleen luettavaksi.

Joutjärvi, Hillevi 2020. Puutarhan salaisuus - iloa ja onnea puutarhasta. Readme.fi Oy: Helsinki. ISBN 978-952-321-777-5

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Pari aurinkoista päivää ja...

... puutarhassa tapahtuu vaikka mitä. Postauksessa on muutama kuva nelijalkaisesta perheenjäsenestä ja pikkuisen puutarhan kuulumisiakin.
Karo muisti vakiopaikkansa. Auringon lämmittämän kiven päältä on mukava tähystellä ympäristöä.
Kivikkorinteessäkin on hyvä seisoskella tarkkailemassa vaikkapa lumipenkan taakse livahtaneita lapsia. Paimenkoira...
Aurinkopenkin ja varjokujan rajalla olevat harjaneilikat ovat hengissä.
Miksi en viime syksynäkään istuttanut tähän penkkiin aikaisia sipulikukkia? Kellarissa on onneksi heräilemässä pari ruukkua kevättähtiä, jotka olin suunnitellut tänne.
Patio sulaa vauhdilla aurinkoisena päivänä.
Kasvimaalta löytyi muutama loppukesällä kylvetty vuonankaali. Todella herkullisen näköisiä juuri nyt...
Valkoinen idänsinililja aloitti kukinnan eteisessä.
Aloitin postauksen Karon kuvilla, joten päätetään se myös niillä. Pikkukoiran saa hetkeksi hyvin onnelliseksi, kun piilottaa kurkunpalasen talouspaperirullan hylsyn sisään. Kuvat ovat vähän sumeita, sillä tällaiset aktiviteetit hoidetaan silloin kun lapset ovat nukkumassa.
Hylsy pitää repiä, jotta herkun saa ulos. Jostain syystä kaikki pahvirullien sisältä löytyvät herkut pitää aina syödä oikean alanurkan asennossa.
Kun rulla on tyhjä, on aika leikkiä sen jäänteillä. Pienet iltahepulit kuuluvat myös asiaan.
Aurinkoista päivää ja alkavaa viikonloppua!

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Kummallisten aikojen äärellä

Elämme omituisia aikoja, niin säiden kuin sen kaikkien tunteman epidemian osalta. Omalla työpaikallanikin on siirrytty etätöihin ja se aiheuttaa jos jonkinmoista päänvaivaa ainakin minulle. Tulee tunne, että olen samassa tilanteessa kuin vaikkapa automekaanikko tai fysioterapeutti, joiden pitäisi puhelimen tai videoyhteyden välityksellä opastaa asiakastaan hoitamaan omat ongelmansa. Kuinka hoidetaan lähikontaktia suuresti vaativa työ etänä? Tämä päivä on mennyt aika pitkälti itselleni uuden ohjelmiston käyttöön tutustuessa ja tulevien viikkojen töitä suunnitellessa ja eilinen päivä se vasta hullunmyllyä olikin. Homma varmasti jatkuu vielä lasten mentyä nukkumaan, jotta huomenna töiden teosta tulisi edes jotain.
Pää on nyt yhtä jäässä kuin lasten hiekkalaatikko.
Töiden tekoa ei yhtään helpota päätöksemme pitää lapset varmuuden vuoksi poissa päivähoidosta. Isännällä työt jatkuvat vielä normaaliin tapaan, joten minun pitää hoitaa omat työni silloin kun isäntä on kotona viihdyttämässä lapsia. Toivottavasti säät suosisivat, jotta pienet, mutta harvinaisen äänekkäät asuinkumppanini voisivat olla ulkona mekastamassa silloin kun tarvitsen työrauhaa.
Tänään oli pitkästä aikaa melko hyvä sää happihyppelylle; pikkupakkasta ja pari päivää ujeltanut tuulikin oli jo rauhoittunut. Karokin pääsi vaihteeksi kunnolla ulkoilemaan.
Kunhan työkuviot tästä selkiintyvät ja kevät etenee, pääsen minäkin puutarhapuuhiin. Maa on edelleen roudassa, mutta se ei haittaa. Pysyvätpähän kasvit vielä hetken aikaa talviunilla. Lumien sulamisen perusteella autotallin länsiseinustalle tuleva uusi kasvimaa sulaa ensimmäisenä. Sitä onkin hauska päästä työstämään! Talven aikana suunnitelmat ovat hieman jalostuneet, mutta niistä lisää myöhemmin. Vielä on mietintämyssyssä se, kuinka nykyisen aidan ja kasvimaan ympärille tulevan verkkoaidan alusen saa rajattua niin, että nurmikko ei leviäisi naapurin puolelta kasvimaan käytäville. Rajauksen pitäisi olla myös sellainen, että naapuri saa helposti leikattua nurmikon omalta puoleltaan. Kasvimaan käytävien pohjamateriaalistakaan en ole vielä tehnyt päätöstä. Laittaisiko soraa vai kivituhkaa?
Vielä pikkuisen lunta ja routainen maa ennen kuin pääsee kaivamaan nurmea ylös ja asettelemaan lavakauluksia.
Nyt alkoi ulkona tuiskuttaa lunta, mutta sehän kuuluu kevääseen.
Vaikka ulkona on pakkasta ja maa roudassa, hunajamarja on jo alkanut pullistella silmujaan. Kevättä kohti!
Blogimaailma on jäänyt minulta harmittavan vähälle huomiolle nyt parin päivän ajan. Mutta eiköhän aikaa pian taas löydy, kun saan uudet työkuviot toimimaan ja yhdistettyä arkirutiineihin. Jatkossa ei ainakaan kulu 1-2 tuntia päivässä työmatkoihin! Mullistiko korona teidän työ- tai arkirutiinejanne? Mukavaa viikon jatkoa! Yrittäkäähän pysyä terveinä!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Pieni vilkaisu taimihuoneeseen

Kevään eteneminen pysähtyi kuin seinään, kun säiden valtias päätti jysäyttää -10 asteen pakkaset päälle. Viime yönä oli meillä käynyt peräti -12,5 asteessa, mutta sehän ei haittaa, kun kohdistaa huomionsa kesää kohti. Tulevan kesän kukkaloistoa on varmuuden vuoksi avitettava, joten taimiruukut lisääntyvät samaa tahtia kalenterin kanssa. Lasten kanssa kylvimme eilen lisää selleriä sekä vihdoin isomman erän kesäkukkia. Toivon, että lasten kylvöissä olisi tälläkin kertaa samaa taikaa kuin reilu kuukausi sitten paprikan siementen kanssa.
Eilen multaan pääsi koreatörmäkukan, kiinanasterin sekä isosamettikukka 'Vanillan' siemeniä. Törmäkukat ovat todennäköisesti taas vaaleanpunaisia, vaikka pussin kuvassa ovat sinisiä. Astereita ja 'Vanillaa' en olekaan ennen kasvattanut. Sattuipas muuten mainiosti samantapainen palleromainen muoto tämän setin kukkiin.
Koulin myös ensimmäiset sellerit ja erottelin basilikan taimet myttyinä pariin ruukkuun. Viikko sitten kylvetyt purppurarevonhännät ovat itäneet mainiolla prosentilla ja tomaatintaimet kurkottelevat valoa kohti. Köynnösten kylvöilleni ei sen sijaan kuulu mitenkään erityisen hyvää. Mustasilmäsusannoista on itänyt puolet, mikä on toki tyhjää parempi. Keijunmekot ja koruköynnökset eivät taida itää ollenkaan. Ensimmäisestä kylvöstä alkaa olla 1,5 kuukautta ja toisestakin tuli jo kuukausi täyteen. Tässäkö meni minulta suunnitelmat uusiksi? Varjokujan aidan vierus voi toki olla ilman köynnöstä tämänkin vuoden, mutta ruukkuryhmään olisin tarvinnut edes yhden koruköynnöksen kiipeämään seinää pitkin. Myös kasvimaan projektikokeiluun olisin tarvinnut varjoisassa paikassa viihtyvää köynnöstä.
Hassusti sekä tomaateista (etualalla oikealla) että mustasilmäsusannoista (edessä vasemmalla) yksi taimista on selvästi korkeampi kuin muut. Näiden takana olevat punaiset pikkutaimet ovat purppurarevonhäntiä, taaempana mm. paprikaa ja selleriä.
Talvetetut kasvit heräilevät kukin omaan tahtiinsa. Eteisessä talvetettu rungollinen verenpisara on melko varmasti kuollut talven aikana, mutta kellarissa olleet matalammat yksilöt ovat virkeitä. Hopeaputousten juurrutusyritys on toistaiseksi epäonnistunut. Siirsin yhden ruukuista vierashuoneeseen, sillä eteisen viileys saattaakin estää juurtumisen. Otin niistä myös pistokkaita, sillä taimia tarvitaan aika paljon. Hopeaputouksista talvehti onnistuneesti ainoastaan kolme yhdestätoista taimesta. Onneksi ne kolme ovat sentään lähteneet hyvin kasvuun ja versovat myös juuresta, niin pistokasmateriaalia kyllä riittää. Kuolleen näköisiäkään en ole vielä kaivanut pois, jos vaikka yllättäisivät vähän myöhemmin keväällä versomalla juuresta uutta kasvua.
Virkein verenpisaroista puskee alkuja jokaisesta mahdollisesta kohdasta.
Hopeaputoukset talvehtivat samoissa ruukuissa pelargonien kanssa. Kunhan pidemmät versot juurtuvat purkkiin, katkaisen ne lyhyemmiksi, niin saan kasvustot siistittyä.
Sisälle tuotu leijonankita on lähtenyt versomaan verkkaiseen tahtiin, mutta eipä sillä vielä kiirettä olekaan. Eteisessä oleva ei näytä minkäänlaista kasvuun lähdön merkkiä, joten sitäkin odottaa siirto sisälle lämpimämpään, kunhan saan jotenkin tilaa järjestettyä. Luulen, että siirränkin pakkasten jälkeen kasvuun lähteneen leijonankidan pois tieltä eteiseen jatkamaan kasvuaan viileämmässä. Auringon paistaessa eteisessäkin alkaa olla jo mukavan valoisaa ja lämmintä, joten ehkäpä leijona ei kovin paljoa pahastu paikanvaihdosta. Nyt, kun ulkona on näin kylmää ja tuulee mahdottoman navakasti, niin eteinenkin on aika kolea.
Kaksi viikkoa sitten tässä oli ainoastaan yksi verso; tuo isoin vasemmalla. Nyt alkuja on ilmestynyt muutama lisää. Tämä kukkii varmasti komeasti jo kesäkuussa.
Helmililjat alkavat olla pian kukintansa loppupuolella.
Alkaako teillä jo ikkunalaudat täyttyä taimista vai vieläkö odottelette kylvöpuuhien aloittamista?

torstai 12. maaliskuuta 2020

Piippoja, kääks!

Muiden blogeista pilkistelevät piipot ja pulleat silmut inspiroivat minutkin puutarhakierrokselle. Olin vahvasti siinä uskossa, ettei meillä vielä mitään näkyisi, pälvipaikkojahan ei ole vasta kuin muutamia ja maa on tiukasti roudassa. Ensimmäiset pensaiden tarkistukset eivät näyttäneet aihetta huoleen; turvallisesti talviunilla olivat edelleen ja hyvä niin, sillä maaliskuun puolivälissä ei täällä kannata kasvuun lähteä. Mutta sanopas se parille uhkarohkealle kukkasipulille!
'Golden Yellow' -krookuksia keltaisessa nurkassa. Yksi sipuli on jostain kumman syystä noussut ylös ja vieläpä kyljelleen. Ressukka joutui nyt jäämään niille sijoilleen, sillä se oli jäätynyt maahan kiinni.
Aurinkopenkistä kurkisteli muutama helmililja. Ovat varmaan nousseet jo syksyllä. Rusakko oli käynyt metrin päässä näistä, mutta onneksi ei ollut huomannut mahdollista vatsantäytettä.
Varjokujalle johtavassa köynnösportissa kiipeilevä tuoksuköynnöskuusama on ainakin hengissä. Pari oksaa on ehkä kuollut, mutta suurimmassa osassa on silmuja ja pari alempana olevaa pientä oksanpätkää on jopa pitänyt lehtensä talven yli.
Tuoksuköynnöskuusama ei tainnut pahasti hätkähtää talvesta.
Meillä on pari päivää satanut vettä, joten lammikoita on joka puolella. Onneksi tein kantopuutarhastakin kohopenkin, sillä muuten jouluruusun siementaimi ja muutama esikko olisivat nyt uimasilla.
Vesipisaroita Kuntala-luumun punaisella oksalla.
Patiopenkistä on suurin osa lumesta hävinnyt. 'May Queen' -päivänkakkarat ovat valmiina lähtemään kasvuun.
Kärhökaaripenkin laajennusosasta oli paljastunut ensimmäinen esikko, se viime keväänä ostamani vaaleanpunainen söpöliini. Kukkanuppu siellä jo kurkistelee.
Ja jottei totuus unohtuisi...
... niin valkoiseltahan täällä vielä pääosin näyttää.
Viikko sitten lapset innostuivat katkomaan kuunliljojen ja jaloangervojen vanhoja kukkavarsia. Esikoinen totesi, että nämä olivat liian sitkeitä kepillä poikki huidottavaksi ja vaihtoi tyyliä. Kuopukselle riitti, että kukkavarret heiluivat kivasti.
Palataan takaisin sisälle,. Taimihuoneessa on tungosta, joten piti siirtää verililjapuu kasvivalojen alta tilaa viemästä eteiseen. Minnehän siirrän sen sitten, kun eteisessäkin on liian ahdasta?
Sopu sijaa antaa.
Kellarissa talvetettu valkoinen scilla työntää kukkanuppuja kevään iloksi.
Mukavaa loppuviikkoa!