torstai 21. kesäkuuta 2018

Kivivimman alkulähteillä

Olemme olleet muutaman päivän vierailulla vanhempieni luona. Sain luvan esitellä hieman äitini puutarhaa, jonka tekemisessä olen itsekin ollut vuosikaudet mukana. Tässä postauksessa näytän omien kätteni jälkiä niiltä ajoilta, kun asuin vielä kotona. Pääsettekin samalla hieman näkemään, missä puutarhakärpänen, tai pikemminkin niiden lauma, minua puraisi.

Vanhempieni pihalla maaperässä on enemmän kiviä kuin multaa, joten niille oli keksittävä jotain käyttöä. Kivien pyörittely jäi jossain vaiheessa jotenkin kummassa minulle... tai ehkä vyörytin sen itse omaksi tehtäväkseni eikä kukaan estellyt. Isommissa projekteissa toki perheeni miesväki on tullut koneineen apuun. Yksi niistä on istuskelupaikka vaahteran alla. Istumakivellä on pituutta parisen metriä ja sen edessä oleva kivi on suunnilleen 1,5*1,5 metrin kokoinen.
Tämä penkki ei petä alta, vaikka koko suku istahtaisi kerralla levähtämään. Taustalla olevat kivet odottavat uutta projektia.
Penkin ja vaahteran rungon välinen alue on peitetty kukkapenkeistä kaivetuilla pikkukivillä.
Konevoimaa on myös käytetty sivupihalla olevalla kivipatiolla, johon on siirretty katseenvangitsijaksi iso kivi. Sen ympärille tein joitakin vuosia sitten nyrkinkokoisista kivistä ympyrän. Kiven päälle sopii useita kukkaruukkuja ja silti siihen mahtuu hyvin pari ihmistä istumaan.
Kiviympyrässä kasvoi aiemmin hopeahärkkiä. Matalat maksaruohot ja hopeahärkki vaeltavat omaan tahtiinsa kivien lomassa.
Näkymä huvimajalle. Kiveys on koottu vanhoista uunikivistä ja pellon pientareille kasatuilta raunioilta löytyneistä kivistä.
Huvimajan ja syreenien väli on myös katettu kivillä. Sieltä löytyy postauksen alussa ollut raparperilaatta sekä muutama mukava yksityiskohta.
Monta neliötä ja yksi hankala nurkkaus vähemmän nurmikkoa leikattavana.
Pallomehiparta viihtyy kivien välissä.
Näinkin voi naamioida ruman betoniharkon.
Patiolla on totta kai nuotiopaikka. Viime talvi taivutteli syreenin oksia vaarallisen lähelle, mutta eipä tämän kevään kuivuudessa avotulta olisi muutenkaan uskaltanut tehdä. Nuotiopaikkaa ei ole muurattu, vaan kivet on vain aseteltu paikoilleen.
Kuivuus on koetellut nuotiopaikan ja syreenien välissä olevia jalopähkämöitä. Nuotion ympärille sopii mukavasti useampikin ihminen.
Tässä oli vain osa vanhempieni pihan kivirakennelmista ja lisää on tulossa, vaikka minä en enää kivivastaavana olekaan. Kivien pyörittely onkin siirtynyt omalle pihalleni, johon on valmistumassa lähiaikoina pari projektia. Niistä kerron myöhemmin lisää, seuraavassa postauksessa esittelen äitini rakkaita pioneja. Iloista juhannusta!

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kuva-arvoitus

Tänään löysin aurinkopenkistäni varsinaisen kummajaisen. Ennen ei ole sellaista minulle vastaan tullut. Se on pieni ja varsin ruma, mutta kieltämättä myös hassun näköinen. Aivan läheltä katsottuna siinä voi nähdä jotain kaunistakin. Tässä tulee viiden pisteen kuvavihje:
Rumilus kauneimmillaan. Näyttääkö tutulta?
Neljän pisteen kuvavihje:
Ahaa, kyseessä taitaakin olla yksi kasvi eikä koko niitty. Rohkenetko jo veikata?
Kolmen pisteen kuvavihje:
Tässä on ehkä jo jotain tuttua...
 Kahden pisteen kuvavihje:
Ei hassumman näköinen tästäkään kuvakulmasta. Joko arvaat?
Yhden pisteen kuvavihje:
Jos et vielä tästä arvaa, lisävinkkejä näkyy taustalla: pari oikein kasvavaa lajitoveria sekä pieni pala lehteä.
Tadaa! Kyseessä on tuttuakin tutumpi bellis eli kaunokainen eli tuhatkauno. Tämä yksilö ei tainnut tietää, kukkiako vai tehdäkö siementä, joten teki sitten molemmat yhtä aikaa samaan kukintoon.
Rumilus retkotti pitkin pituuttaan, joten kuvausta varten avitin sitä hieman pystympään.
Pikaisella googletuksella selvisi, että mutaatiot ovat belliksillä tavallisia, vaikken itse tällaista ole ennen nähnytkään. Onko teille tullut vastaan mutaatioita tai poikkeavia kasviyksilöitä? Ovatko ne herättäneet enemmän ihastusta vai naurua, vai onko pitänyt saman tien lähteä hakemaan saksia?

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Ensimmäiset ja viimeiset

Alkukesä vaihtuu keskikesään kun viimeiset kevätkukkijat ovat lopettaneet kukintansa ja keskikesän kukkijat aloittavat. Ne ajat ovat käsillä juuri nyt. Varjopenkistä löytyi viimeinen esikonkukka ja kärhökaaresta viimeinen tulppaani. Kärhökaaressa on myös vielä yksi helmililjamätäs kukassa. Laukkoja on ympäri pihaa ja ne kaikki alkavat olla kukintansa loppusuoralla.
Viimeinen esikonkukka kurkistelee ujosti lehtien lomasta.
Tulppaani 'Queen of Night' ihan viimeisillään. Taustalla 'Elina'-pionin nuppuja.
Varjoisassa paikassa helmililjojenkin kukat kestävät pitkään. Kolme viimeistä kukassa.
Violetit pallerot muuttuvat pian vihreiksi palleroiksi.
Keskikesän kukkijoista meillä ehtivät tänä vuonna ensimmäisinä kukkaan päivänlilja 'Stella d'Oro' sekä pensashanhikki 'Creme Brule', jotka aukaisivat kukkansa toissapäivänä.  Eilisen ja tämän päivän aikana kukkiaan ovat aukoneet keltapäivänlilja, unkarinsyreeni, korallikeijunkukka, ketoneilikka sekä seittimehitähti. Löysin myös ensimmäiset tomaatinraakileet.
Päivänlilja 'Stella d'Oro' alkaa kukkia.
Pensasryhmässä kukkii ensimmäinen 'Creme Brule'. Kukat ovat puolikerrottuja ja niistä saa nauttia lumentuloon asti.
Vanhanajan keltapäivänliljan kukat tuoksuvat ihanalle. Kunhan niitä on enemmän kukassa, tuoksuu koko etupiha.
Unkarinsyreenin avautuvista kukista oli tullut nauttimaan myös joku kovakuoriainen.
Korallikeijunkukan hentoinen kukinto.
Tämän kesän ensimmäinen ketoneilikan kukka. 
Seittimehitähdellä on valtavan kokoinen kukka kasvin kokoon nähden.
'Maskotka' -tomaatin raakile.
Pitkän kuivan kauden ensimmäinen kuivuudesta kärsijä on siperianpihdan alla kasvava rönsyansikka. Kauan se sinnittelikin. Aurinkopenkin etureunassa on kohta, jossa maa on todella hiekkaista ja aurinko paistaa koko päivän. Siinä bellikset ovat jo pitkään alkaneet iltapäivästä nuupottaa, mutta virkistyneet yön aikana. Tänään ne olivat nuupallaan jo aamulla. Metrin päässä kasvualusta on multavampaa ja siinä belliksetkin vielä voivat hyvin.
Ei kestä rönsyansikka äärimmäistä kuivuutta, vaikka saakin puolivarjossa kasvaa.
Belliksenkin kuivuudenkestolla näyttää olevan rajansa.
Ehkä minunkin on jo luovutettava ja kasteltava illalla rönsyansikat ja ainakin kuivimmassa paikassa kasvavat bellikset perusteellisesti. Illalla vettä saattaa kaipailla moni muukin kasvi, sillä eilinen päivä ja viime yö olivat todella kuumia ja tälläkin hetkellä varjossa mittari näyttää +30 astetta. Eipä mahdu muistiin montaa kesäkuuta, jolloin oltaisiin tällaisista helteistä päästy nauttimaan (tai kärsimään, miten sen kukakin ottaa). 

Helteistä sunnuntaita!

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kontrasteja

Ajattelin puutarhani olevan värimaailmaltaan melko rauhallinen ja lempeä, mutta kamerakierroksella huomasin monessa paikassa olevan voimakkaita väriyhdistelmiä. Rajuimmat kontrastit löytyvät tällä hetkellä kivikkorinteestä, jossa keltamaksaruoho on aloittanut kukinnan.
Kelta- ja lyydianmaksaruohot saavat vaeltaa kivikkorintessä (melkein) omaan tahtiin. Rinnakkain ne ovat aika sähäkkä yhdistelmä.
Pallomehiparta ja valkomaksaruoho ovat astetta rauhallisempi pari.
Aurinkopenkissä on tällä hetkellä harmonisempi värimaailma.
Bellis oli eksynyt 'Strawberries and Cream' -maksaruohojen väliin. Aika sievää.
Bellis ja isotähtiputki edustavat vaaleanpunaisen sävyjen ääripäitä.
Isotähtiputken toisella puolella tuo kontrastia saksankurjenmiekka.
Sivu- ja takapihalla kontrastia tuovat erityisesti lehtien värit.
Jaloangervo 'Fanal' ja koivuangervo.
Kunhan purppuraheisiangervo kasvaa, siitä tulee tuivion kanssa hieno pari.
Jaloangervo 'Erica' ja lemmikit. En ole ihan varma, pidänkö tästä yhdistelmästä.
Lemmikki ja saniainen esittelevät kasvutapojen erilaisuutta.
Laukkojen ja kuunliljojen yhdistelmässä on jotakin veikeää.
 Kaunista, kesäistä viikonloppua!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Sivupiha alkaa jo hahmottua

Sivupihalle on saanut kärrätä multaa ja hiekkaa niin, että lapio heiluu jo unissakin. Silti välillä on tuntunut siltä, ettei homma edisty yhtään. Istutusalueet alkavat kuitenkin jo olla lopullisessa muodossaan ja käytävien ja pation paikka hahmotettavissa. Sivupihasta näyttää tulevan aika kulmikas, mutta kasvit pehmentävät lopulta hieman yleisilmettä. Kulkuväylä etupihalta halkoliiterille on tehty juuri siihen kohtaan, mihin polku talvisin muodostuu. Kaarevat linjat näyttäisivät mukavammilta, mutta talvella halonhakija oikaisisi kuitenkin kukkapenkin päältä.
Näkymä liiteriltä etupihalle päin.
Lapioidessa ja kottikärryllä edestakaisin ajellessa ehti hyvin suunnitella. Etupihan puoleiseen reunaan jätetty kolmen kiven ryhmä ei tuntunut oikein missään vaiheessa hyvältä, mutta pakko oli jotain keksiä silloin kun kaivuri vielä oli niitä siirtelemässä. Yksi kivistä oli kuin tehty istumapaikaksi eikä sen palikkamainen muoto käynyt yhteen kahden muun kiven kanssa. Meiltä puuttuu takapihalta istuskelupaikka ja happaman maan penkissä on jättiläismäinen kivi lähellä maan pintaa. Se on juuri niin syvällä, ettei käy siltään poluksi eikä sen päällekään voi istuttaa mitään, sillä kasvualustan syvyydeksi tulisi suunnilleen 20cm. Kun istumakivi siirretään happaman maan penkkiin ison kiven päälle, saan istuskelupaikan kukkien keskelle. Se ratkaisee myös penkin etureunan muoto-ongelman, mutta siitä sitten myöhemmin kesällä lisää.
Tuolta kivien luota tämä lähti rautakangen avustuksella pyörimään.
Ja tuonne lemmikkien ja kuunliljan väliin pitäisi päätyä.
Kolmen kiven ryhmä parani huomattavasti palikkakiven korvaamisella matalammalla kivellä. Käänsin myös muita kiviä hieman eri kulmaan. Ajattelin istuttaa taaempien kivien ja seinän väliin jäävälle alueelle jotain valkokukkaista korkeampaa maksaruohoa (onkohan sellaisia edes?) ja ilmalämpöpumpun ja käytävän väliin valkoista isotähtiputkea. Kaivoin tulevan pation puoleiseen päätyyn penkin levyisen poteron, jonka istutan ensi keväänä täyteen jalokärhöjä. Tuolle matkalle mahtuu hyvin ainakin neljä kärhöä, joista saisi kivan seinämän pation reunaan. Pääsin myös aloittamaan jo istutushommia, sillä siirsin kivikkorinteestä pienimmän kiven päällä olleeseen syvennykseen mytyn pallomehipartaa.
Risut päädyssä merkkaavat kärhösyvennyksen paikkaa. Joku matala maanpeittäjä vielä pitäisi keksiä kivien ja polun väliin.
Ensimmäinen istutus uuteen kukkapenkkiin. Laitoin alareunaan muutaman estämään sadetta (heh!) viemästä multaa pois.
Sivupiha tulee näyttämään keskeneräiseltä ensi kesään asti, mutta jo sen tämänhetkinen ulkoasu on huomattava parannus entiseen vuohenkellokasvustoon. Nyt pääsen suunnittelemaan liiterin edustan istutusaluetta ja metsästämään kasveja. Ja kunhan etupihalta on loput mullat ja sepelit siirrelty, pääsee Irmelikin (muistinvirkistys täällä) ulkoilemaan ja ottamaan uuden ilmakuvan.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Kasvimaakuulumisia ja uusi kuvakulma

Toukokuun ja kesäkuun alun kuivuudesta ja kuumuudesta sekä kastelijan laiskuudesta huolimatta kasvimaamme ei (vielä) ole hätää kärsimässä. Päin vastoin; tämänhetkinen kasvu näyttää lupaavimmalta koko kasvimaahistoriamme aikana. Valkosipulit ovat venyttäneet vartensa huimiin korkeuksiin ja saivatkin tänään kesän toisen lannoiteannoksensa.
Valkosipulien kanssa kasvaa samettiruusua, esikasvatettu salaatintaimi, pari salviaa sekä punajuurta, jotka ovat vasta itäneet.
Perunoita kylvimme neljään otteeseen, joista viimeisimmät vasta tällä viikolla. Ensimmäisenä kylvetyt alkavat olla "jopa" kymmensenttisiä. Maa-artisokka kasvaa aikamoista vauhtia, sillä varret ilmestyivät maan pinnalle vasta viikko sitten. Herneet kylvimme kahdessa erässä parin viikon välein. Isommat ovat olleet ilman harsoa viikon verran, mutta pienemmillä pidän lintujen takia harson niin kauan, että alkavat tarvita tukikeppejä. Kymmensenttiset taimet saavat olla rauhassa.
Pari perunaa.
Maa-artisokan taimia.
Herneet saivat tuoksuvatun oksista tukiristikon.
Huhtikuun lopussa lumen keskelle tehty koekylvös näyttää ihan hyvältä... kauempaa katsottuna. Läheltä paljastuu, että osa pinaateista tunkee tänäkin vuonna kukkanuppuja ja retiisit keskittyvät lehtien kasvattamiseen. Pinaatit myös itivät todella epätasaisesti. Kivialtaan porkkanat ovat hieman isompia kuin reilu viikko myöhemmin kasvimaan puolelle harson alle kylvetyt lajitoverinsa. Härkäpavut ovat myös hieman isompia kivialtaassa kuin kasvimaan puolella (pari viikkoa myöhemmin kylvetty). Tosin härkäpavuista iti kivialtaassa vain puolet, eli kaksi. Syytä en tiedä. Salaatit itivät todella hitaasti, joten niissä eroa ei juuri ole, vaikka kasvimaalle salaattia kylvettiin yli kaksi viikkoa myöhemmin. Jos kivialtaassa olisi ollut harso koko ajan, olisivat kylvökset varmasti huomattavasti kookkaampia. Ensi vuonna taidan kokeilla aikaista kylvöä harson kanssa.
Kivialtaan kylvös. Oikeassa ylänurkassa pikkubasilikan taimi, jolle en muuta paikkaa keksinyt.
Kivikkorinteessä talvehtinut timjami sai keväällä siirron kasvimaan lähelle ja on nyt kukassa. Ainoa kesäkurpitsamme alkoi olla jo turhan kookas pikkuruukkuunsa, joten istutin sen viimevuotiseen kompostikasaan. Myös marjasadosta näyttää tulevan ihan mukava.
Timjami kukkii.
Kesäkurpitsassa on jo pieniä nuppuja.


Punaherukan oksat näyttävät tältä. Nyt sopivasti vettä taivaalta, kiitos, etteivät karise.
Piharemppa edistyy hissun kissun, välillä kärryllinen multaa tuonne, hiekkaa sinne ja sepeliä tänne. Etupihan pensaat saivat alleen kerroksen sanomalehtiä ja sen päälle risuhaketta katteeksi. Ja perusteellisen kastelun toki ennen kattamista. Nyt ei ainakaan puhtaaseen multaan lentele "nurmikolta" voikukan, ratamon ja rönsyleinikin siemeniä. Pensasryhmän päätyyn jäi vielä iso ala tyhjää, joten istutin siihen loput samettiruusut ja kolme kääpiöauringonkukkaa. Siinä olivatkin viimeiset istutettavat kesäkukan taimet, sillä sain eilen istutettua tuoksuvatturinteeseen viimeiset leijonankidat. Yhteensä niitä tuli sinne sata kappaletta. En malta odottaa niiden kukintaa!
Seinän vierus sai kerroksen sepeliä. Kiveys ei ole edistynyt yhtään, mutta multakasa on jo pienempi. Istutetut kesäkukan taimet katoin ruohosilpulla.
Tontin rajalla olevia kukkapenkkejä katsotaan yleensä pihan puolelta. Tällä kertaa kömmin lasten majapaikaksi kaavailemani pihlajan oksien alle ja kuvasin sieltä. Parin vuoden takainen visio alkaa hiljalleen toteutua.
Kotkansiiven ja soreahiirenportaan (?) välistä kurkitaan takapihalle.
Kotkansiiven ja varjoliljan välistä näkyy varjopenkin kasvillisuutta ja hieman sivupihallekin. Pihlajan oksat kaartuvat katoksi, vaikkei niitä tässä kuvassa näykään.
Kulkureitti pois piilopaikasta kulkee soreahiirenportaiden takaa varjopenkin ja happaman maan kasvien penkin välistä luumutarhaan.
Kesäistä alkanutta viikkoa kaikille!