Kiva, kivempi...

...Kivin koristeltu piha. Kivi, kivet, kiviä, kivissä, kivistä, kiviin. Postaus ilman kukkasia, mutta kiviä sitäkin enemmän. Kaikki yhdessä puutarhassa ja vain murto-osa pääsi kuviin.

Kivissä valkoisia kuvioita.

Kivissä valkoisia raitoja. Pyöreitä ja kulmikkaita murikoita.

Kivissä juovia, suuntaan jos toiseenkin. Suoraan, kierteellä ja mutkalla.

Mielikuvituksellisia kuvioita ja värejä.

Kiehtovia väriyhdistelmiä ja yksityiskohtia, jopa kiiltäviä kiviä.

Pelkkää harmaata? Ei suinkaan! Värejä löytyy joka lähtöön, kirkkaampia ja himmeämpiä, punaista ja sinistä, myös sitä harmaata.

Erilaisia pintoja: röpelöä, koloa, nystyrää, uria. Karheaa ja silkinsileää.

Kiviä kasvien kanssa, kasveja kivillä. Sammal kasvaa nopeasti, jäkälä hitaasti.

Kiviä jonossa...

... kiviä pengerryksissä...

... kiviä sikin sokin ja ryhmissä. Eri kokoisia kiviä yhdessä.

Kiviä betonilaattojen keskellä, betonilaattoja kivien keskellä. Kiviä poluissa ja käytävillä. Saumoissa kivituhkaa, hiekkaa ja sammalta.

Isoja kiviä, isompia järkäleitä, jättimäisiä lohkareita, hiidenkiviä. Istumapaikkoja, tulevaisuudessa myös pöytätaso.

Sydämellisiä kiviä, kivirakkautta, rakkautta kiviin.

Kivittä ei Hiidenkiven puutarhaa ole tehty. Kivaa!

Syksyä

Ensimmäiset pakkasyöt muuttivat puutarhan kerralla syksyisen näköiseksi. Vihreys väheni, kun kasvit muuttuivat ruskeiksi tai mustiksi ja minä olen vähentänyt sitä vielä lisää kitkemällä urakalla rikkaruohoja pois. Melkein kaikki kiveyksetkin on jo kitketty. Lisäksi olen levitellyt puunlehtiä kukkapenkkeihin ja verkottanut kaikki jäniksiltä suojattavat puut ja pensaat. Kerrankin sain tehtyä sen ilman, että sormet olivat viimeisiä verkkoja viritellessä umpijäässä. Tukikepitkin upposivat huomattavasti paremmin sulaan kuin routaiseen maahan. Pitäisiköhän tästä ottaa tapa?

Patiolta luumutarhaan johtavat polut tulevat nyt hyvin esille, kun rehevä kasvillisuus ei peitä näkymiä.

Ruskaväritkin alkavat olla aika vähissä, mutta vielä muutama pensas pitää kiinni värikkäistä lehdistään.

Uusin pensasmustikka, 'Patriot' ei oikein taida tietää, värittyisikö keltaiseksi vai punaiseksi. Taustalla leijonankita kukkii sinnikkäästi pakkasöistä huolimatta.

Aurinkopenkin koivuangervot ovat ilmeisesti suojaavan aidan takia pysyneet pitkään vihreinä. Nyt niistä kaksi on alkanut muuttua punaiseksi, kolmas on vielä vihreä. Leijonankidat kukkivat täälläkin.

Pation vieressä nuori syyshortensia 'Vanille Fraise' on saanut hentoa oranssia lehtiinsä.Viimeiset kosmokset ja purppurarevonhännät suuttuivat jo heti ensimmäisestä pakkasyöstä. Tälle laitoin verkon kuvan ottamisen jälkeen.

Voi kun töyhtöangervo värittäisi kaikki lehtensä yhtä hienoiksi viininpunaisiksi! Mustien kuihtuneiden kukintojen kanssa se olisi aika räväkkä näky.

Metsästä löytyi sienten peittämiä kantoja. Lajia en edes lähde veikkaamaan, mutta veikeät kokoontumisajot niillä oli.

Kärhöt eivät pientä pakkasta säikähdä. 'Princess Kate' kiipeilee kärhöportin huipulla ja kurottelee aukeavia nuppujaan kohti taivasta.

Syksy on ehdottomasti parhaiden kasvilöytöjen kulta-aikaa. Tässä eräänä päivänä käväisin ostamassa lisää jänisverkkoa ja poikkesin samalla katsomassa, löytyisikö mitään mielenkiintoista. Eräässä rautakaupassa oli kesällä myynnissä isokokoisia kärhöjä jättiruukuissa, mutta iso oli hintakin. Myöhemmin loput myymättä jääneet yksilöt olivat puoleen hintaan, mutta katsoin silloin, että enpähän tuollaisista raaskuista noinkaan paljoa raski maksaa. Kannatti (ehkä) jättää kärhöt silloin ostamatta, sillä viimeiset oli laitettu nyt heti ulko-ovelle vaivaiseen euron hintaan. Olin vähän liian myöhään liikkeellä, sillä kärhöjä oli enää vain yksi jäljellä. Nappasin kärhön saman tien kainaloon ja marssin kassalle. Vaikka versot ovat aivan mustat, on juuristo kuitenkin terveen näköinen ja todennäköisesti kärhö lähtee keväällä reippaasti kasvuun. Ja jos ei lähde, olen maksanut euron hyvistä tukikepeistä ja harvinaisen kookkaasta kärhöruukusta, joille tulee varmasti käyttöä jo heti ensi kesänä.

'Warszawska Nike' oli aivan yksinään rautakaupan ulko-ovella. Nyt se on muiden ruukkukärhöjeni seurassa talon seinustalla ja pakkasten tultua kaikki pääsevät kellariin talveksi. 

Samalta reissulta lähti mukaan  'Finola' ja 'Persian Pearl' -tulppaaneja sekä hyasinttisekoitus.

Viime joulun jälkeen alennusmyynnistä löytämäni rungollinen atsalea alkaa kukkia. Pari kukkaa on jo auki ja nuppuja näyttäisi olevan useammassakin latvassa tulossa.

Eipä sattuneet sääennusteet kohdalleen ainakaan meillä. Pikkupakkaset muuttuivatkin vesisateiksi. Eilen illalla satoi hetken aikaa niin reippaasti vettä, että tiilikatto kohisi aivan kuin se olisi yhtäkkiä muuttunut peltikatoksi. Yleensä meillä huomaa sateen äänestä ainoastaan silloin, jos tuuli puhaltaa pisaroita ikkunoihin. Tänäänkin on satanut jo koko aamupäivän. Kunpa ei tulisi viime syksyn toisintoa tästä syksystä.

Postissa oli mieluisa kirjekuori täynnä tulevien kesien kukkaloistoa.

Sain viikolla postin mukana kirjeen, jossa oli Selätön puutarhuri -blogin synttäriarvonnassa voittamani perennansiemenet. Sain valita listasta viisi mieluisinta lajia. Valitsin valkoista tähtiputkea ja lehtosinilatvaa, vaaleanpunaista loistosalviaa, ranskantulikukkaa sekä valkoista clematiskukkaista akileijaa. Ajattelin ensin, että kylväisin siemeniä jo nyt syksyllä, mutta nyt olen kahden vaiheilla, kylväisinkö niitä kuitenkin talvella hankikylvönä. Silloin siemenet eivät ainakaan ehtisi mädäntyä, jos tuleekin samanlainen märkä talvi kuin viime vuonna. Viime syksyn kylvöksistä osalle märkyys oli nimittäin liikaa. No, vielä on aikaa pohdiskella sopivinta kylvötapaa ja suunnitella, mihin taimet sitten istuttaisi ensi kesänä. Miltä teillä näyttää? Pitääkö kaivaa toppa- vai sadevaatteita ulkoilua varten vai pysyttekö neljän seinän sisällä koko päivän?

Toivepostaus: kesäkukkien talvettaminen

Tänään otan käsittelyyn aiheen, josta kaksi lukijaani on toivonut minun kertovan. Sirkku (Kukkia & haaveita) kysyi, mitä tänä syksynä vien varastoon ja miten talvella kohtelen säilytettäviä kesäkukkiani. Sallaa taas kiinnostaisi tarkat ohjeet eri kasvien talvettamisesta, eli mitä ja milloin teen syksyllä, talvella ja keväällä. Aiheet liippaavat toisiaan niin läheltä, että päätin yhdistää ne samaan maratonpostaukseen. Kahvikuppia käteen siis ja lukemaan!

Tämä karjalanneito on minulla jo kolmatta kesää. Kukinta komistuu vuosi vuodelta.

Syksy on sitä aikaa, kun seuraan päivittäin sääennustuksia ja lämpömittaria. Vedän harsoa arempien talvetettavien päälle siinä vaiheessa, kun näyttää, että lämpötila käy yön aikana lähellä nollaa. Jos näyttää tulevan kylmempää, nostan aremmat eteiseen tai varastoon ja peittelen harsolla kestävämpiä. Yritän pitää kasvit kuitenkin mahdollisimman pitkään syksyllä ulkona ennen kellariin vientiä, sillä olen huomannut sen parantavan niiden talvenkestoa. Moni kasvi kestää syksyllä myös hyvin pienen pakkasen puraisun. Tästä minulla on kunnon omakohtainen kokemus, sillä tässä muutama vuosi sitten huomasin aamulla herätessäni, että ulkona on 6 astetta pakkasta eikä pitänyt käydä kuin vähän nollan alapuolella. Siellä olivat kaikki kesäkukat pelakuista ja verenpisaroista lähtien yksinkertaisen harson alla aivan kohmeessa. Lehdet karisivat melkein kaikista, mutta ainoastaan yksi pieni pelakuu kuoli kokonaan käsittelyn seurauksena. En silti tahallani jätä kasveja ulos, jos näyttää tulevan kovinkin kylmää, mutta en myöskään viskaa pakkasen armoille unohtuneita kasveja kompostiinkaan ennen kuin on täysin varmaa, että peli on menetetty (selviää yleensä vasta keväällä).

Kokoan seuraavaksi listaa, mitä kasveja olen vuosien aikana saanut talvetettua ja millä konstein. Melkein kaikki listan kasvit ovat myös tänä vuonna talvetettavina. Talvetuspaikkoina minulla on 5-10-asteinen, melko valoisa eteinen sekä noin 4-asteinen pimeä kellari. Jos kastelusta ei ole kasvin kohdalla erillistä mainintaa, lorautan pienen tilkan vettä tai laitan lunta mullan pinnalle ennen kuin multa on läpeensä rutikuivaa. Pidän kaikki kasvit kuitenkin kuivahkoina, sillä helpompi on käydä lorauttamassa lisää vettä kuin kuivattaa läpimärkää multaa. Talven aikana nypin kuihtuneita lehtiä pois ja tarkkailen, ettei missään näy hometta tai ötököitä. Viimeistään helmikuun lopulla alan etsiä kasveista elonmerkkejä. Kevätherättelytiloina käytän eteistä tai ikkunallista, eristettyä ulkovarastoa, jonka lämpötila on muutamia asteita korkeampi kuin ulkona. Joitakin kasveja tuon suoraan sisälle kasvivalon alle. Kun kasvit alkavat heräillä, lisään kastelua ja vaihdan tarvittaessa mullan. 

Afrikansinisarja: Talvetan eteisessä. Saattaisi onnistua myös kellarissa, sillä ainakin oma yksilöni kuihduttaa lehtensä alkutalven aikana ja alkaa puskea uutta alkua maaliskuussa.

Afrikansinisarjani on kasvanut kokoa todella hitaasti, mutta tänä vuonna se teki jo kaksi kukintoa.

Daalia: Kaivan maasta aikaisintaan sitten kun pakkanen mustuttaa varret kokonaan. En kuitenkaan pidä kiirettä sen kanssa, sillä juurakko säilyy kyllä hyvänä maassakin, jos ei nyt viikkokausia kestäviä sateita tai pitkiä pakkasjaksoja tule. Käyn vain leikkaamassa varret tapille ja jätän juuret maahan. Karistelen ennen kellariin vientiä juurakosta enimmät mullat, mutta en pese tai harjaa putipuhtaaksi. Juurakko talvehtii avonaisessa pahvilaatikossa. Seuraan talven aikana, tuleeko mukuloihin hometta tai näyttävätkö kurtistuvan kuivuudesta ja teen sitten korjaustoimenpiteitä tarpeen mukaan.

Gladiolus ja tuoksumiekkalilja: Pieni pakkanen ei yleensä tee lehdille juuri mitään, joten kaivan mukulat ylös silloin kun inspiraatio iskee. Jos ei ole vielä pidempää pakkasjaksoa tiedossa, pidän ne ikkunallisessa varastossa siihen saakka kun vien muitakin kasveja kellariin. Leikkaan varret irti mukuloista vasta siinä vaiheessa kun lehdet ovat kokonaan kuivia ja ruskettuneita. Mukulat talvehtivat yleensä samassa pahvilaatikossa daalian kanssa, sillä pärjäävät samalla hoidolla.

Gladiolukset nostin tänä vuonna jo syyskuun lopulla ämpäriin tuleentumaan, sillä tarvitsin kukkapenkkiin tilaa. Vein ne varastoon suojaan sateilta ja nyt ne ovat jo melkein kuivattaneet lehtensä.

Hopeavitja (hopeaputous): Tästä minulla on vain yhden talven kokemus. Sain osan talvehtimaan eteisessä pelargonien kanssa samoissa parvekelaatikoissa. Kellarissa olleet kuolivat. Viime syksy oli todella märkä ja jouduin aikaisten pakkasjaksojen takia viemään kasvit talvetukseen liian aikaisin. Talvetettavat ruukut olivat läpimärkiä ja lehtimassaa oli paljon, joten varsinkin hopeaputoukset alkoivat homehtua. Kokeilen tänä vuonna kellarissa talvetusta uudelleen, jos vaikka viime talven epäonni johtuikin epäsuotuisista olosuhteista. Suurin osa jää kuitenkin varmuuden vuoksi eteiseen.

Hortensia: Pidän mahdollisimman pitkään ulkona, sillä kestää syksyllä pienet pakkasen puraisutkin. Siinä vaiheessa kun lehdet ovat saaneet kunnolla ruskaväriä ja ehkä jo osa karissutkin, vien kellariin. Jos eteiseen mahtuu, otan hortensian sinne huhtikuun alkupuolella. Jos ei, nostan hortensian kellarista ulkovarastoon huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa riippuen ulkolämpötiloista. Leikkaan keväällä vain kuolleet versot pois ja lyhennän sellaisia, jotka retkottavat epämääräisesti erillään muista tai ovat selvästi pidempiä kuin muut. Ainakaan minulla saman vuoden versot eivät ole kukkineet koskaan, joten en uskalla leikata koko hortensiaa tapille keväällä. Jos hortensiasta meinaa tulla liian iso, leikkaan kukinnan jälkeen pisimpiä versoja joko kokonaan pois tai lyhennän sopivasta kohdasta. Kesän aikana on kuitenkin kasvanut juuresta uusia versoja, jotka kukkivat sitten seuraavana vuonna.

Tämä valkoinen ihanuus on minulla ensimmäistä vuotta. Toivottavasti talvehtii yhtä hyvin kuin maan happamuuden mukaan pinkkinä tai sinisenä kukkiva kaverinsa.

Jättiverbena: Pidän ulkona melkein maan jäätymiseen saakka. Kestää hyvin pakkasta ja kukkii pitkään ensimmäisten hallojenkin jälkeen. Nostan juurakot ämpäriin tai isoon ruukkuun, leikkaan versot 10-30-senttisille tapeille ja vien kellariin. Keväällä herättelen tilojen ahtaudesta riippuen joko sisällä, eteisessä tai ulkovarastossa.

Karjalanneito, eli neitobegonia: Kylmänarka, eli saa syksyllä tarkempaa suojelua kuin muut talvetettavat. Vähennän kastelua reilusti syyskuun alkupuolella, jotta kasvi alkaisi tuleentua. Ensimmäisinä vuosina kippasin sen pois ruukustaan ja karistelin enimmät mullat pois, mutta viime talvena jätin siltään ruukkunsa. En huomannut mitään eroa talvenkestossa, joten annan jatkossa olla vain omassa ruukussaan talven yli. Pidän juurakon todella kuivana ja otan sen sisälle maaliskuun alussa. Samalla vaihdan mullan, sillä se on helpointa silloin kun herkästi katkeilevat versot eivät ole vielä lähteneet kasvuun. Siinä vaiheessa kun versoja alkaa ilmestyä mullan pinnalle, vien eteiseen. Kasvi ei muodosta selvää mukulaa, vaan on ennemminkin epämääräinen köntti ohuita juuria. Siitä ei myöskään enää keväällä näe, miltä puolelta uudet versot kasvavat, joten kannattaa olla tarkkana siitä, miten päin se oli ruukussaan ja istuttaa samoin päin uuteen multaan. Kasvuun lähdössä kestää aika pitkään, mutta alkuun päästyään kasvaa todella vauhdikkaasti.

Karjalanneito valmistautuu talveen kellastuttamalla versonsa. Ne katkeavat lopulta melkein itsekseen juuren nivelkohdasta poikki. Tämä on postauksen aloituskuvan yksilö, josta on jo puolet oksista irronnut.

Keijunmekko: Olen talvettanut vuosia sitten viileän makuuhuoneen ikkunalla. Roskaa karisi aivan mahdottomasti, mutta talvehtivat hyvin ja aloittivat runsaan kukinnan jo toukokuussa. Talvetan tänä vuonna yhden taimen eteisessä.

Kärhöt: Annan olla syksyllä niin pitkään ulkona kuin mahdollista, sillä kärhöt kestävät hyvin hallaöitä eivätkä ruukkukärhöt aina ymmärrä tuleentua ilman kunnon pakkasen puraisua. Jotkut kärhöt lähtevät reippaaseen kasvuun jopa kellarin pimeydessä heti helmikuussa ja silloin tuon niitä mahdollisuuksien mukaan eteiseen jo maaliskuussa. Muuten pidän ne kellarissa siihen saakka, että varastossa lämpötila pysyy plussan puolella ja kärhöt saa nostaa sinne tai sään salliessa jopa suoraan ulos heräilemään. Kärhön silmut ja vasta kasvuaan aloittelevat versot kestävät hyvin alhaisiakin lämpötiloja, kun eivät ole missään vaiheessa tottuneet lämpöisiin oloihin, joten siksi suosin mieluummin kärhöjen pitämistä mahdollisimman viileässä kesään saakka.

Lankaköynnös: Talvehti eteisessä. Karisti talven aikana kaikki lehtensä ja versotkin kuivuivat kokonaan, mutta juuresta lähti valon lisääntyessä nousemaan terhakoita alkuja. Varmaan onnistuisi kellarissakin.

Leijonankita, lumihiutale, miljoonakello: Talvettamisesta löytyy enemmän postauksesta Talvetatko kesäkukkia? Näitä en talveta tänä vuonna.

Muratti: Olen saanut kerran talvehtimaan paksun lehtikerroksen alla maahan istutettuna, mutta sinä talvena oli paksulti lunta ja muutenkin suotuisat olosuhteet. Viime talvena kaikki maahan istutetut kuolivat. Tänä vuonna talvetan eteisessä tai huonekasvina vähän viileämmässä huoneessa. Talvella saa helposti ripsiäisiä kiusakseen varsinkin huoneenlämmössä. Pitää sumuttelusta.

Pasuunakukka: Vien kellariin siinä vaiheessa kun lehdet ovat suunnilleen karisseet. Lyhennän versoista noin kolmasosan ja keväällä saman verran lisää. Tuon sisälle heräilemään maaliskuun lopulla.

Pasuunakukka kukki hienosti tänä vuonna. Pöydän päällä jo kukintansa lopettanut afrikansinisarja.

Pelargonit: "Tavallisia" pelakuita olen saanut talvehtimaan niin kellarissa, eteisessä kuin viileän makuuhuoneen ikkunallakin. Riippapelargonin olen talvettanut pelkästään eteisessä enkä välttämättä uskaltaisi kokeilla erikoislajikkeiden kanssa kellaria, jos on muita talvetuspaikkoja.

Syyssyrikkä: Tästä on vain yhden talven kokemus. Viime kesänä syrikkä kasvoi ruukussa ja oli aika pienikin, joten se pääsi siltään kellariin muiden mukana. Toin sen eteiseen maaliskuun lopulla ja leikkasin samalla versoja reilusti. Tänä vuonna se on ollut maassa ja kasvanut sen verran isoksi, että todennäköisesti lyhennän versoja ennen kellariin vientiä. Annan sen olla maassa siihen saakka kun päivälämpötilatkin alkavat lähennellä nollaa. Kuulemma syrikkä sietää hyvin pientä pakkastakin, joten sen kanssa ei ole kiire.

Verbena: Talvettamisen pitäisi onnistua valoisassa ja viileässä, mutta omat kokeiluni ovat heittäneet henkensä ihan loppumetreillä helmi-maaliskuun taitteessa. Ehkä verbenan pitäisi olla syksyllä mahdollisimman pitkään ulkona, jotta talvetuskaudesta ei tulisi liian pitkä. Kellarissa en ole kokeillut. Ei ole talvetuslistalla tänä vuonna.

Verenpisara: Olen talvettanut eteisessä ja kellarissa sen mukaan, kummassa on paremmin tilaa. Ei saa päästää liian kuivaksi, vaikka kaikki lehdet olisivat karisseetkin. Leikkaan hennoimpia oksia siinä vaiheessa kun ne ovat lehdettömiä, mutta suuremmat leikkaukset teen vasta keväällä ennen silmujen pullistumista. Tuon eteiseen heräilemään maaliskuussa.

Verenpisarani ovat jo monta vuotta vanhoja ja loppukesästä aika kookkaitakin, vaikka leikkaan niitä reilusti keväällä.

Verililjapuu: Ensimmäisen talven yli meni hienosti viileässä vierashuoneessa normaalin huonekasvin tapaan. Sumuttelin välillä varmuuden vuoksi.

Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kertaa talvettaa mustasilmäsusannaa. Minulla oli muutama taimi amppeliruukussa kesän ajan. Lyhensin versoja reippaasti ja vein roikkumaan eteiseen. Siirrän viileään huoneeseen, jos eteisessä on sille liian kylmää. Katsotaan, kuinka se talven yli pärjää.

Varjokujan mustasilmäsusannat ja keijunmekko kasvoivat samassa amppeliruukussa ja saavat talvehtiakin yhdessä. Yläkulmassa yksi talvetettavista murateista.

Nyt olisi todella hienoa, jos saataisiin vähän keskustelua tästä aiheesta. Varsinkin ensimmäistä kertaa kasvien talvetusta kokeileva lukija olisi varmasti kiinnostunut tietämään, mikä toimii minkäkin kasvin kohdalla ja mikä ei. Eipä sillä, aihe kiinnostaa itseänikin, sillä en ole kovin innostunut kasvienkaan kohdalla kertakäyttökulttuurista. Monet kasvit myös kukkivat sitä runsaammin, mitä vanhempia ovat. Kertokaapa siis omia kokemuksianne!

Kevään ja kesän muisto -haaste

Päivänkakkara 'May Queen' ja pikkuampiaisyrtti kukkivat runsaasti läpi kesän.

Kottikärryn kääntöpiirin Päivi haastoi minut mukaan Lappalainen etelässä -blogin Nilan alulle laittamaan haasteeseen. Kevät- ja kesäkuvia onkin hauska selailla yhä pimenevien syysiltojen ajankuluksi. Kaikkien kuvien joukosta oli valtavan haastavaa valita vain joitakin, kun kaikista tuli jotain kivaa muistoa mieleen. Taitaa olla tuttu tunne kaikille, vai kuinka?

Kevät alkaa siitä, kun saa ripotella ensimmäiset siemenet multiin. Pian sirkkalehtiä nousee purkista jos toisestakin ja pöydät täyttyvät taimiruukuista.

Tämäkin vuosi meni lapionheilutukseksi. Urakka alkoi tästä nurkasta heti kun routa oli sulanut. Syksyyn mennessä lähti kaikki nurmikko koko kuvan alueelta ja aika paljon lisääkin.

Keväällä ihastuttivat kevätkurjenmiekat ja kevättähdet. Varsinkin toukokuu oli kolea ja näidenkin kukkien päälle satoi vielä monta senttiä lunta ennen kuin toukokuu kääntyi lämpimämmäksi kesäkuuksi.

Vesimyyrän kanssa sodimme keväällä hetken aikaa. Karokin teki parhaansa tuholaisen häätämiseksi, mutta lopullinen voittaja sodassa taisi olla naapurustossa kesän ajan pyörinyt tummanharmaa kissa. Ei ole myyrää sen koommin näkynyt.

Kahden luumupuun upea kukinta ja syksyllä runsas ja makea sato jäivät erityisesti mieleen.

Kuusitiaisilla oli pesäonnea tontin laidan pöntössä. Tämä poikanen käytti metsänreunapenkin istumakiveä kiitoratanaan.

Tähtilevisia 'Little Plum' kukki kesän aikana kaksi kertaa todella näyttävästi ja teki yksittäisiä kukkia pitkin kesää. Kivikkorinteessä ihastutti myös kaukasiantörmäkukka 'Perfecta', joka aloitti heinäkuussa ja jatkaa kukintaansa edelleen.

Kantopuutarhasta löytyneseen aho-orvokkiin ihastuin niin paljon, että jaoin mättään ja istutin taimia varjokujalle aluskasviksi.

Harjaneilikat kukkivat kauniisti lukemattomin eri värisävyin.

Varjokujalla oli jo tänä vuonna melko rehevää, vaikka talvi kurittikin kuunliljoja ja sormivaleangervoita.

Kivikkorinnekään ei näytä enää niin keskeneräiseltä. Rinteessä oli useita talvitappioita, mutta myös upeita selviytyjiä.

Kasvimaan siirto oli jättimenestys, vaikka se vaatikin useamman päivän uurastuksen lapion varressa. Ensi keväänä sitten uudella innolla käytävien kimppuun!

Patiopenkin seinäkkeessä ihastuttivat kuukausi toisensa perään 'Hagley Hybrid' ja tuoksuherneet. Tuoksuherneiden siemeniä on jo kerätty iso pussillinen talteen, jotta saan ensi kesäksikin samanlaisen näkymän.

Loppukesällä selvisi, että jaloangervot viihtyivät erittäin hyvin kärhökaaren toissa keväänä tehdyssä laajennusosassa. Kukinta oli runsasta ja kasvustot valtavan tuuheita.

Upeasti tänä vuonna kukkinut ja kukoistanut daalia 'Wittem' edustakoon kaikkia kesäkukkia. Purppurarevonhännät, sarvileukoijat ja osa kosmoksista kukkivat myös erityisen pitkään ja runsaasti.

Syyssyrikkä ja perhoset olivat loppukesän seuratuimpia kohteita. Rajasin tästä eteenpäin otetut kuvat kuuluvaksi syksyyn, jotta postaus ei venyisi kohtuuttoman pitkäksi.

Haasteen säännöt:

Haasteen voi toteuttaa pelkkänä kuvasarjana tai jutustelun kera. Kuvien määrää ei ole rajattu ja kuvat voivat olla myös aikaisemmin julkaistuja. Kevät- ja kesämuistot voivat olla myös puutarhan ulkopuolelta.

Haasta mukaan blogikavereistasi viisi tai vähemmän. Kerro, kuka haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viessti Lappalainen etelässä -blogiin. Nila toivoo löytävänsä jotain uutta ensi vuoteen joko uusien blogien tai mielenkiintoisten kasvituttavuuksien myötä.

Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit:

Anun puutarha

Puutarhan Lumo

Puutarhahetki

Päivänpesän elämää