Talvipäivän puuhailuja

Viikonloppuna täällä satoi sen verran paljon lunta, että voidaan puhua jo kunnon talvesta. Lapset ovat laskeneet pulkkamäkeä ja itse pääsin aloittamaan lumenkolauskauden. Ihmettelen taas sitä, miksi lunta sataakin aina juuri silloin kun isäntä on töissä! No, pysynpähän talven ajan kukkapenkinkaivelukunnossa, kun kolailen lumia. Myös Karo on riemuissaan lumesta.

Lumen alta voi löytyä vaikka mitä herkkuja (=lähinnä jäniksenpapanoita), kun hetken aikaa nuuskuttaa ja penkoo kuonolla.

Ja tottakai lumihepulit kuuluvat talveen.

Nyt ei taida piski itsekään tietää, mihin suuntaan on menossa. Hypyn jälkeen suunta jatkui kärhökaaren alta kasvimaalle.

Teimme lasten kanssa toisena adventtisunnuntaina yhden lumilyhdyn ja tarkoitus oli tehdä niitä enemmänkin, mutta kuopus ei ollut yhteistyöhaluinen. Kävin sitten myöhemmin itsekseni tekemässä pari lisää. Illan hämärtäessä sytyttelin niihin ja kaikkiin takapihan lyhtyihin kynttilät.

Lumipallolyhtyjen kaverina on aiemmin syksyllä tekemäni jäälyhty, johon jäädytin pikkutalvion versoja ja syysastereita.

Julkisivu sai valot marraskuun lopulla. Ensi vuonna pitää varmaan laittaa kodinhoitohuoneen ikkunan alle oma valosarjansa, ettei tarvitsisi vetää
 valoja vesipostin ja letkutelineen kautta ikkunalta toiselle.

Kadun päässä oleva katuvalo saa lumen näyttämään kuvassa  kummallisesti vaaleanpunaiselta.

Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa havukranssin tekoa. Pohjaksi kiepautin sähkökaapelia rinkulaksi. Havut kävin parturoimassa etupihan siperianpihdasta, jonka pehmeäneulasisia oksia oli oikein miellyttävää käsitellä. Kranssi pääsi ulko-oven viereen, sillä se oli ainut kohta, mihin sen sai ripustettua.

Enpä muistanut kranssia tehdessäni, että kävyt menevät suppuun kosteassa. Pari on tainnut tipahtaakin jo välistä. Ehkä tästä tuli myös pikkuisen liian iso tähän kohtaan...

Lasten joulukalenterista paljastui tänään pieni tarina tonttujen asumuksista. Meille oli ilmestynyt myös yön aikana pieni tonttuovi. Lattianrajan sijaan meidän tonttuovemme sijaitsee melkein 170cm:n korkeudessa seinällä. Siellä se onkin turvassa pieniltä sormilta.

Tontut olivat yöllä taikoneet ovensa näkyväksi. Tiedustelureissuille pääsee solmuköyttä pitkin. Myös postitonttu käyttää sitä tuodessaan postin.

Loppukevennyksenä laitan hieman krouvimman näköisen väkerryksen. Se on jokaisen pikkulapsen (tai toimiessaan ainakin äidin) joulunalusajan unelmien täyttymys: lelupiilo. Se valmistetaan teippaamalla pahvilaatikko umpeen ja laittamalla sen yläosaan halutun mittainen ja muotoinen putkilo liukumäeksi leluille. Meidän lapsista oli hurjan hauskaa laittaa leluja liukumaan putkea pitkin laatikkoon. Ne saa kaivettua pois pienestä luukusta, jonka tein laatikon kylkeen. Lähempänä joulua luukun voisi ehkä teipata umpeen ja toivoa, että lapset innostuksissaan eivät huomaisi sitä ennen kuin on laatikko kerätty täyteen leluja :D

Koristeluun on nähty aikaa ja vaivaa (=ei ole, jätän sen lasten huoleksi).

Legot liukuivat vauhdilla ja kolisivat kivasti laatikossa. Lelujen tuojillakin oli hirmuinen kiire.

Unihauva ei ihan sopinut putkesta.

Meni ehkä kymmenen minuuttia, kun laatikko oli täynnä leluja. Harvoin saa lapsia siivoamaan tavaransa näin nopeasti pois lattioilta. Hauskaa viikkoa!

Vaaleanpunaisia unelmia

Värisarja jatkuu vaaleanpunaisella, jonka voisi sanoa olevan puutarhani perusväri. Sitä löytyy joka puolelta. Myös joka hetki on kukassa edes jotain vaaleanpunaista. Vaaleanpunaisia kukkia minulla on niin paljon, että päätin jakaa ne kahteen postaukseen. Tässä tulevat ne hempeistä hempeimmät pastellisävyt, hattaran ja vaahtokarkin väriset unelmat ruusunpunaisten lasien läpi katsottuna.

Meillä on yksi valkovuokkorypäs, joka muuttuu joka kevät kukinnan puolivälin jälkeen vaaleanpunaiseksi. Aika ihana <3

Vaaleanpunaisia sipulikukkia minulla ei vielä ole ollut. Tänä syksynä istutin laukkoja, espanjansinililjoja ja hempeitä tulppaaneja, ja odotankin innolla ensi kevättä, josta ei taida pastellisävyjä puuttua. Vaaleanpunaista kevätkukintaa tuo yksi luottokasveistani, eli bellis. Se on keväällä ensimmäisiä kukkivia kasveja ja syksyllä viimeisiä kukintansa lopettelevia. Kukintaa riittää koko kesäksi ja nämä jos mitkä ovat hempeilijöitä. Lisää belliksiä löytyy täältä.

Kaunokainen.

'Elina'-pioni on kesä-heinäkuun vaihteen kaunistus. Tämän suvussa kulkeneen aarteen tarinan voit lukea täältä.

'Elina' ei ole väriltään ihan sieltä hempeimmästä päästä, mutta sopii vielä juuri ja juuri tähän postaukseen.

Pikkusydän kuuluu ehdottomasti tähän postaukseen. Herkuttelemassa on amiraali.

Oreganon kukka on liilan ja vaaleanpunaisen rajamailla. Hempeä joka tapauksessa. Kuva on vuodelta 2016.

Kivikkokasveista löytyy myös vaaleanpunaisia ihanuuksia. Seitti- ja kattomehitähdillä on hauskat kukkarykelmät ja tähtilevisia 'Little Plum' ihastuttaa isoilla, tähtimäisillä kukillaan alkukesästä.

Seittimehitähti on hieman tummempi...

... kattomehitähti hempeistä hempein.

Tähtilevisia avaa nuppunsa epäilyttävän oransseina, mutta muuttaa hyvin nopeasti ne vaaleanpunaiseksi.

Kasvimaan kaunistus on mesimarja.

Keski- ja loppukesällä kukkivat jaloangervot, joista hempeimmät ovat 'Cattleya', 'Erica', ja joku japaninjaloangervon lajike, mahdollisesti 'Peach Blossom'. Heinäkuun kukkijoita ovat myös valeangervot. Siinä missä sulkavaleangervon kukinto on valkoinen, on sormivaleangervolla hennon vaaleanpunertavat kukat.

Jaloangervo 'Cattleya' tekee korkeat ja tuuheat kukinnot. Taustalla häkitettynä pensasmustikat.

'Erica' kukintaansa lopettelevien lemmikkien seassa.

Japaninjaloangervo ('Peach Blossom'?) on kuin mansikkakermavaahtoa.

Sormivaleangervon tuoksuvalla kukinnolla on kokoa. Osa kukista on ehtinyt jo kuihtua, osa on vasta nupullaan.

Samaan aikaan kukkivat myös maksaruohot, joista hempein sävy löytyy nimettömäksi jääneestä isomaksaruohon lajikkeesta.

Tuntematon isomaksaruoho. Aika hempukka.

Maksaruoho 'Stewed Rhubarb Mountainin' kukinnon väri vaihtelee nuppujen tummemmasta pinkistä vanhojen kukkien melkein valkoiseen.

Loppukesän hempeilijöitä ovat purppurapunalatva 'Phantom' sekä loistokärhö 'Hagley Hybrid'.

Purppurapunalatva 'Phantom' on mielestäni vaaleampi kuin se parimetrinen "oikea" purppurapunalatva.

Ihanainen 'Hagley Hybrid'.

Sarjan seuraavassa postauksessa on luvassa sähäkkyyttäkin, kun vuorossa ovat tummemman pinkit sävyt, vadelman- ja viininpunainen. Lukaise myös aiemmat osat: valkoinen, keltainen ja oranssi. Leppoisaa sunnuntaita!

Joulukukkia

Minulla on tapana ostaa joulukukat joulukuun alussa, sillä ne ovat minulle parhaimmat joulufiiliksen tuojat ja haluan nauttia niistä jo hyvissä ajoin ennen joulua. Joulun jälkeen ajatukset alkavatkin kääntyä jo kevättä kohti. En koskaan osta valmiita asetelmia, vaan teen ne itse. Asetelmien teko on jouluaskareista minulle mieluisin, ja kenestäpä kukkahullusta ei olisi vuoden pimeimpänä aikana ihana puuhastella kukkivien kasvien kanssa. Olen jo vuosien ajan kerännyt kaikkea asetelmiin sopivaa tavaraa talteen ja tietysti kaikki pitää ottaa esille asetelmien tekoa varten. Paras työtila siihen on meillä suihkun lattia.

Korit, kukat, nauhat ja muut somisteet. Valkoisessa ämpärissä on pihdan oksia ja sinisessä pesuvadissa heinää.

Nämä muoviset, kannelliset lokerikot on kai tarkoitettu ruuvien, muttereiden ja sellaisten säilytykseen. Toimivat erinomaisesti myös käpyjen, pähkinänkuorien, jäkäläpalleroisten, tonttujen, kanelitankojen ja keikenlaisten pikkuaarteiden säilytyksessä.

Joulukukissa päädyin tänä(kin) vuonna siihen takuuvarmaan perussettiin: amaryllis, hyasintti ja tulilatva. Niiden lisäksi ostin pienen jouluruusun. Normaalisti olen käyttänyt joko sammalta tai jäkälää asetelmissa. Tänä vuonna käytin kuitenkin kaikki keräämäni sammalet etupihan sammalpallopuihin ja jäkälää en tullut keränneeksi syksyllä lisää. Olen käyttänyt samoja jäkäliä vuosikaudet, mutta viime vuonna suurin osa oli jo niin pieneksi murentunutta, että viskasin ne joulun jälkeen kompostiin, joten varastossa ei ollut kuin pari hassua jäkäläpalleroista. Kokeilinkin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kuivaa heinää asetelmien teossa.

Linnunpesä. "Munista" on kuoriutumassa vaaleanpunaisia hyasintteja.

Vuosikymmeniä palvelleet punatulkut kaipaisivat ehkä jo uutta maalia pintaansa.

Heinät eivät meinanneet suostua yhteistyöhön, vaan pyrkivät suoristumaan ja töröttämään mikä minnekin. Punatulkut ja ruusuke pitävät pinnien lailla niitä kurissa.

Jouluruusu pääsi somistamaan ulkoeteisen pöytää. Siellä sen pitäisi pärjätä hyvin kevääseen asti. Ainakin edellinen jouluruusu parin vuoden takaa viihtyi siellä mainiosti siihen asti, että sain istutettua sen maahan.

Jouluruusu sai ruukkunsa ympärille vaalean säkkikankaan ja punaisen rusetin. Lopputulos tasapainottuu, kunhan jouluruusu kasvaa vähän korkeammaksi.

Katselusuunta eteisessä on yläviistosta. Näyttää paljon paremmalta näin.

Kolmanteen asetelmaan tuli valkoinen amaryllis, valkoinen hyasintti, pinkki tulilatva sekä pihdan oksia. Tein samantyyppisen asetelman eri värisenä lahjaksi sukulaiselle, mutta siitä en tullut ottaneeksi kuvaa.

Edestä päin näyttää tältä. Hyasintti ja amaryllis nousevat tulilatvan takaa.

Takaa päin. Asetelma tulee keittiön työtasolle tämä puoli seinää vasten, eli ei ollut tarvetta tehdä tästä kaunista joka puolelta katsottuna.

Kannattaa aina vilkaista kaupasta myös ne 1-vanaisina myytävät amaryllikset. Tässäkin on kolme kukkavartta tulossa.
Takeita kolmannen aukeamisesta ei taida olla, mutta on tässä kuitenkin mahdollisuus, että saa 1-vanaisen hinnalla 3-vanaisen.

Ei mene enää kauaa kukinnan alkamiseen.

Jos olisin käyttänyt asetelmissa sammalta tai jäkälää, olisin varmasti laittanut ainakin käpyjä koristeeksi. Heinien ja pihdan oksien kanssa lisäsomisteita ei mielestäni edes tarvinnut. Mutta ehkä heinät eivät tule jatkossa kuulumaan jouluasetelmieni vakiovarustukseen; pidän enemmän sammalen ja jäkälän ulkonäöstä.

Näin on meidän huushollissa otettu taas pikkuinen askel lähemmäksi joulua. Kuuluuko teidän jouluun valmistautumiseenne kukka-asetelmien tekeminen itse vai hankitteko ne valmiina? Onko jotain joulukukkaa, mitä ilman joulu ei vain tule? Tai onko jokin kasvi, mistä ette pidä? Mukavia hetkiä joulua odotellessa!

Sinivalkoista-haaste 2018

Juhlistan huomista itsenäisyyspäivää tarttumalla haasteeseen, jonka on laittanut alulle Tiiu Puutarhahetki-blogista. Valkoisia kukkijoita löytyy puutarhastani vaikka millä mitalla, mutta puhdas sininen on hankalampi. Kompromissina postauksessa on myös joitain enemmän tai vähemmän violettiin taittuvia sinisiä valkoisten rinnalla. Halusin haasteen jokaiseen kuvaan sekä sinistä että valkoista ja niitä ei omasta puutarhastani paljoa kertynyt, joten osan kuvista olen lainannut äitini puutarhasta.

Yllärinä tullut valkoinen karpaattienkello sinisten seassa.

Valkoinen aita ja ritarinkannus, joka ei tiedä, ollako sininen vai liila.

Äitini puutarhassa vuosia sitten: yksi valkoinen ritarinkannus oli eksynyt sinisten joukkoon.

Valkeat varjoliljat sinisten ritarinkannusten kanssa (tämä myös äitini puutarhasta).

Puistoatsalea 'Illusia' , taustalla "siniset" kurjenmiekat.

Valkovuokot ja eksynyt kevätkaihonkukka.

Äidilläni valkovuokot ja idänsinililjat kasvavat sulassa sovussa rinnakkain.

Siniset ja valkeat helmililjat (äitini puutarhassa)

Äidilläni on pitkä rivi valkokirjavaa kuunliljaa ja niiden väleissä sinisiä helmililjoja. Tämä yhdistelmä on minullakin tulossa,
mutta kestää vielä muutaman vuoden ennen kuin se on yhtä näyttävä.

Tämä haaste on jo kiertänyt monessa blogissa, joten en haasta ketään. Mutta jos haluat napata haasteen itsellesi, tässä säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki 

Viettäkää rauhallista ja onnellista itsenäisyyspäivää!

Kuuran kimallusta

Tämän postauksen kuurakuvat on otettu marraskuun lopulla, jolloin kaikki oli paksun kuuran peittämää ja aurinko paistoi upeasti. Nyt ainakin meillä on muutaman sentin paksuudelta lunta ja taivaalla näkyy pelkästään pilviä, joten ajattelin tuoda pikkuisen aurinkoa esiin edes kuvien muodossa.

Tuivion oksat olivat keränneet kimaltavia kuurahöytyviä päälleen.

Puolukka kasvaa sammalenpeittämässä, lahoavassa puunkannossa.

Sammalta puolukan juurella.

Kivet ja kivikkokasvit ovat edukseen myös kuuran peittäminä.

Kattomehitähti.

Lampaankorvat (nukkapähkämö) näyttävät saaneen talviturkin.

Patiopenkin yksi isoista kivenjärkäleistä kimmelsi aivan kuin siihen olisi kaadettu purkillinen askarteluhilettä. Voi kun oppisin kuvaamaan lumen kimalluksen sellaisena kuin silmä sen näkee!

Kivessä on hauska, kolmionmallinen kohokuvio. Sen syntymekanismi olisi kiinnostavaa tietää.

Pienestä pyöreästä kivestä oli tullut kimaltava siili.

Luulin jo, että meiltä taisi jäädä adventtikynttilät polttamatta, sillä inspiraatio tyssäsi aina joltain suunnalta sopivien materiaalien vähyyteen. Tuikkuja olisi ollut, mutta minkään näköistä tuikkuastiaa ei ollut neljää samannäköistä kappaletta. Pöytäkynttilöitäkin oli: kaikki keskenään erilaisia. Kruunukynttilöistä löytyi neljä samannäköistä, mutta meillähän ei ole yhtään kynttilänjalkaa. Päivän mittaan keksin, että ulkona on kasa sepeliä ja illalla lapsia nukuttaessani muistin hyvin vähällä käytöllä olleen lasimaljan. Näin syntyi mielestäni aika kiva, Hiidenkiven puutarhaan sopiva kivinen adventtikynttiläasetelma.

Koristeeksi pari pientä pihdan oksaa ja kolme vuorimännyn käpyä.

Karo kyllästyi seuraamaan emännän puuhia ja käpertyi sohvan nurkkaan aloittelemaan yöuniaan.

Tunnelmallista viikkoa!