Kesäillan ihanat

Äskeisellä pihakierroksella löytyi todella paljon kaikkea ihanaa. Tule kanssani kiertelemään Hiidenkiven puutarhan kesäillassa!

Aloitetaan kierros etupihalta, jossa kukkivat nyt vaaleanpunaiset espanjansinililjat. Tiukukärhö 'Arabella' on ilmeisesti matkalla tervehtimään näiden toisella puolella kasvavaa loistokärhö 'Elsa Späthiä'.

Varjokujalla ei ole nyt mitään ihmeellistä nähtävää, joten pujahdetaan suoraan takapihalle ihanuuksien ihmemaahan.

Arovuokko kukkii ensimmäistä kertaa.

Vuokon vieressä on tulossa herkkuja.

Luumutarhassa kukkivat edelleen ihanat 'Sorbet'-tulppaanit. Näitä on ehdottomasti saatava lisää!

Korallikeijunkukat kukkivat yhtäaikaa lemmikkien kanssa. En ole ihan varma, pidänkö kuitenkaan tästä itsekseen syntyneestä väriyhdistelmästä.

Viime kesänä metsänreunapenkkiin siirtämäni pieni lehtosinilatva on suorastaan villiintynyt: korkeutta on metrin verran ja kukkavanoja peräti 19!

Nyppykurjenpolvet ovat aloittelemassa kukintaa. Taustalla kukkii muutama talvesta selvinnyt bellis.

Nyppykurjenpolvien takana on näin söpö parivaljakko: koristelaukka 'Cameleon' ja valkoinen lemmikki.

Talvetettu karjalanneito kukkii jo komeasti. Ehkä ensi vuodeksi investoin vähän kauniimpaan amppeliruukkuun.

Jatketaan kierrosta sivupihalle ja patiolle.

Kärhökaaren uusi osa näyttää nyt tältä. Etualalla kukkivat rönsyakankaalit, taustalla aloittelemassa puistosyreenit.

Pation kärsivällisyysharjoitus on ehdottomasti afrikansinisarja. Tämä näyttää ensin pullistavan kaikki nuppunsa yksitellen kukintakokoiseksi ennen kuin raottaa ensimmäistäkään kukkaa. Eikä muuten pidä siinä kiirettä!

Sinisarjan kanssa samassa ruukussa oleva pelargoni on helteiden vuoksi päättänyt muuttaa kukanvärinsä vihertävän valkoisesta vaaleanpunertavaksi. En pane pahakseni.

Kellarissa talvetettu 'Hagley Hybrid' alkaa kukkia.

Kukkapenkkiä kaivellessa löysin suloisen kiven, jolle löytyi paikka grillikatoksen vieressä olevasta kiviryhmästä. Sopii istumapaikan viereen, eikö vain?

Suloisia yllätyksiä loppuviikkoonne!

Atsaleoja ja alppiruusuja

Kävimme eilen perheen kanssa retkellä Kuopiossa Niiralan alppiruusupuistossa sekä sen vieressä olevalla Valkeisenlammen puistossa. Pääsette tässä postauksessa mukaan katsomaan atsaleoja ja alppiruusuja. Kukinta alkoi olla jo loppusuoralla, mutta vielä siellä riitti ihasteltavaa. Olen käynyt puistossa viimeksi lähemmäs kymmenen vuotta sitten, jolloin pensaita oli vähemmän ja niistä monet olivat suunnilleen polvenkorkuisia, isoimmat metrin luokkaa. Puisto olikin muuttunut todella paljon siinä ajassa. Lajikekirjo III-vyöhykkeellä ei ole niin valtava kuin esimerkiksi Helsingissä sijaitsevassa Haagan alppiruusupuistossa, mutta täältä on hyvä hakea inspiraatiota pohjoisemmassa kestäviin alppiruusu- ja atsalealajikkeisiin.

Nimettömäksi jäänyt atsaleakaunotar.

Alueelle tultaessa ensimmäisenä on matalia alppiruusuja, jotka olivat jo kokonaan kukkineet. Pian polun toisella puolella alkaa atsalea-alue, jossa isoimmat pensaat olivat parimetrisiä ja suurin osa sopivasti katselukorkeudella. Niiden hunajainen tuoksu leijui tyynessä hellesäässä huumaavan voimakkaana. Puistoatsalea 'Illusia', joka minulla itsellänikin on, oli myös jo niin loppuun kukkinut, että siitä ei saanut edustavaa kuvaa.

Aurinkoisen päivän takia yleiskuvat ovat parhaimmillaan tätä luokkaa ja suurin osa on auttamattomasti ylivalottuneita. Keskitytään siis enemmän yksittäisiin kasveihin.

Tälle atsaleaihanuudelle en onnistunut löytämään nimeä. Nimikyltti oli niin tehokkaasti peittynyt tiheän oksiston sekaan. Sama kaunotar on postauksen ensimmäisessä kuvassa.

Upean sävyinen 'Adalmiina' erottui edukseen pääasiassa vaaleakukkaisten kumppaniensa joukosta.

Kullankeltainen 'Onnimanni' oli toinen hyvin joukosta erottuva. 

'Onnimanni' ja kaverit. Atsaleoista ei tiennyt, mistä yksi pensas alkaa ja toinen päättyy. Lajikkeet on istutettu sekaisin ja aikaa myöten ne ovat kasvattaneet oksansa toistensa sekaan.

'Tarleenaan' ihastuin niin kovasti, että aloin heti miettiä, missä meillä löytyisi tällaiselle paikka. Vielä en keksinyt.

Sama 'Tarleena'. On se vain niin kaunis, ainakin tässä loppukukinnan värissään. Väri on varmaan vahvempi kukinnan alussa.

Atsaleojen jälkeen polku haarautuu kahtia ja kiertää lenkin alppiruusualueen keskellä. Tienristeyksen kohdalla näkymää hallitsee valtavan kokoinen marjatanalppiruusu 'Mikkeli'.

Valkokukkaisen pensaan kuvaaminen auringonpaisteessa on mahdoton tehtävä omalle kameralleni, mutta tämä oli pakko kuvata ihan jo sen vuoksi, että itselläni on kaksi näitä. Korkeutta 'Mikkelillä' oli varmaan lähemmäs neljä metriä.

'Mikkelin' kukat avautuvat vaaleanpunertavina ja haalistuvat melkein puhtaan valkoisiksi.

'Helsinki University' oli parhaassa kukassaan ja nuppujakin vielä riittää.

'Marketta' oli myös todella kaunis.

Puistossa on muitakin kasveja. Alppiruusualue jää polun vasemmalle puolelle ja oikealla puolella on saniaismetsää.

Alppiruusujen keskellä on korkeita syreenejä, joista oli muodostunut hämyisä maja. Syreenit olivat vasta nupullaan.

Polun yhdessä kohdassa on pensasmustikoita, jos oikein lajin tunnistin. Nämä pensaat olivat melkein itseni korkuisia.

Tämä on ilmeisesti 'Haaga'. Aurinkoisemmassa kohdassa olevat 'Haagat' olivat jo kukkineet, mutta tämä siimeksessä oleva yksilö oli vielä juuri ja juuri kuvauskelpoinen.

Lähestymme atsalea-aluetta. Takana 'Mikkeli', jonka toisella puolella polku haarautui, etualalla ehkä 'Marketta'. Nimikylttiä en ehtinyt etsiä, sillä lapsilla alkoi jo olla kiire leikkipuistoon.

Jatkoimme alppiruusupuistosta Valkeisenlammen puistoon, jossa isäntä ja lapset lähtivät leikkipuistoilemaan ja itse jatkoin Karon kanssa kukkakierrokselle. Postaan sieltä sitten kun ehdin käydä läpi suunnilleen kolmesataa ottamaani kuvaa. Ehkä ensin tulee pari postausta omalta pihalta, sillä kaikenlaista on taas hellekeleistä huolimatta tapahtunut. Mukavaa, aurinkoista juhannusviikkoa!

Yltäkylläisyyttä

Aurinkopenkin kasvit ovat nyt suorastaan räjähtäneet kukkaan. Viime syksynä tekemäni uudelleenjärjestelyt kannattivat, sillä nyt kukinta jakautuu tasaisemmin penkin eri osiin eivätkä värit riitele niin paljoa keskenään. Kiven takaa aidan tolpan viereen siirretyt tarhakeijunkukat ('Hans') ovat ehdottomasti parempi valinta nykyiselle paikalleen kuin siinä ennen olleet vaaleanpunaiset pikkusydämet. Tyhjän aukon keijunkukkien takana täyttää myöhemmin kesällä tiukukärhö 'Arabella ja atsalean takana isotähtiputket ovat jo nupullaan valmiina tuomaan oman lisänsä aurinkopenkin kukkaloistoon.

Aurinkopenkki pihaantulosta katsottuna. Etualalla tarhakeijunkukkia, niiden seassa ja taaempana penkissä ukkoaukkoja, ihana valkoinen pallo keskellä on puistoatsalea 'Illusia', sen vieressä saksankurjenmiekkoja, penkin etureunassa belliksiä ja aivan kuvan oikeassa ylänurkassa pikkusydämet.

Aurinkopenkin aidan takana kivikkorinteessä kevätvuohenjuuret ovat lopettelemassa kukintaa, joten siellä ei ole nyt kovin näyttävää kukintaa. Pari väripilkkua siellä kuitenkin on.

Tähtilevisia 'Little Plum' on kukkinut vajaan viikon verran. Luulen, että sillä on kivikkorinteessä edelleen liian kuiva paikka, vaikka lisäsin hieman multaa sen kasvualustaan syksyllä.

Viime keväänä hankittu sinilemmiö 'Heavenly Blue' teki kesän ajan juuristoa ja talvehti erinomaisesti joten nyt kelpaa kukkia. Nuppuja on joka ikisessä latvassa. Väri on jotenkin luonnottoman sininen, mutta sopii hienosti yhteen taustalla aloittelevien hopeahärkkien kanssa.

Muutama viikko sitten puutarhatapahtumasta ostamani varjorikko pääsi istumakiven juureen. Vaaleanpunaiset kukat ovat ihana pari harmaiden kivien kanssa.

Yhteen sopivat myös loistokärhö 'Multi Blue' ja kivikkosuopayrtti. Pian aloittaa kukinnan myös kivikkosuopayrtin värinen loistokärhö 'Hagley Hybrid'. Kärhöt on talvetettu kellarissa, jos joku ihmetteli niiden aikaista kukintaa.

Niittyrinteessä alkaa näyttää jo niittyiseltä. Tällä hetkellä näkyvimmät kukkijat ovat niittyleinikit, ahomansikat ja yksi koiranputki, mutta päivänkakkaroita on paljon ja ne ovat nupullaan. Tarkemmin kun katsoo, on kukkijoitakin jo aika paljon. Ensi vuonna kukinta on paljon näyttävämpää, kun kasvit kasvavat kokoa.

Niittyrinteen alkukesän värimaailma on kelta-valkoinen ripauksella sinistä ja punaista. 

Valkoailakkeja niityllä on kaksi. Yksi puna-ailakkikin kukkii jo. Takana violetti metsäkurjenpolvi.

Vaalea metsäkurjenpolvi piilottelee koiranputken takana. Hiirenvirnat aloittavat aivan pian.

Metsänreunapenkissä kukkii marjatanalppiruusu 'Mikkeli' kaikkien neljän kukinnon voimin. Sen hento punerrus sopii ihanasti yhteen lemmikkien kanssa.

Kesän yltäkylläinen kukinta on vasta aluillaan. Joka paikkaan ilmestyvät nuput lupaavat kukkaisaa kesää. Toivon sitä samaa teillekin! Mukavaa viikonloppua!

Onnenhetkiä ja epäonnistumisia

Saan puutarhassa yleensä enemmän onnistumisia ja ilon hetkiä kuin epäonnistumisia. Joskus tulee väistämättä ennalta-arvaamattomia vastoinkäymisiäkin. Katsotaanpa, jäädäänkö nyt plussan vai miinuksen puolelle.

Sorjalaukka 'Mount Everestit' alkavat kukkia pensasryhmässä. Istutin niitä syksyllä 20 kappaletta, joten voisi kuvitella, että niitä huojuisi pitkä rivi talon edustalla.

Toisin kävi: kukassa on kaksi valkeaa ja yksi violetti. Mitähän lajiketta tuo violetti sitten on, kun kaikkien piti olla valkoisia? Onneksi kaikki sipulit tekivät sentään lehtitupsut, joten ovat hengissä vaikkeivät kukikaan. Ehkä ensi vuonna sitten.

Takapihalla 'Laatokan Helmi' -keltaluumu on tehnyt ainakin viisi raakiletta. Lupaavasti näyttää siltä, että saamme syksyllä ensimmäiset maistiaiset.

Paitsi jos kirvat tuhoavat puun henkihieveriin. Onneksi leppäkertut ovat löytäneet herkkuapajan.

Takapihan lemmikkimeri lainehtii sinisenä, tosin viitapihlaja-angervot yrittävät vallata aluetta takaisin. Kuvan oikeassa reunassa oleva varjopenkki näyttää jo mukavan rehevältä.

Tosin kotkansiipi on lähtenyt vaeltamaan luvattoman aikaisessa vaiheessa. Ukkolaukan väri kuitenkin sopii kivasti sen kirkkaanvihreään väriin.

Varjoliljassa on paljon nuppuja tulossa, mutta mikähän sen lehtiä vaivaa? Kylmä, kuivuus vai tauti? Ötököitä en ole löytänyt.

Kasvimaalla näyttää harsoista huolimatta aika surkealle: itävyysprosentit eivät päätä huimaa ja harsoista huolimatta näyttää sille, että joku syö taimiani. Seuraavat kuvat ovat kaikki samasta penkistä, joka on kaalikasvien takia tiukasti täysin ehjällä harsolla paketoitu.

Nauriita on itänyt ihan mukavasti, etualan tatsoit aika paljon heikommin. Retiisit itivät hyvin ja niistä ollaan saatu jo kaksi maistiaista.

Mustajuurille kuohkeutin suurella vaivalla oikein syvältä maata ja keräsin kivet pois. Kylvin niitä pari metriä, mutta tässä on ainoa taimi. Kaksi muutakin oli, mutta ne on syöty melkein maata myöten, aivan kuvan oikeassa reunassa näkyykin niistä toinen.

Viimevuotinen salvia on kasvanut jo näin isoksi.

Kylvin erilaisia papuja parisenkymmentä. Niistä seitsemän on taimella, kolme on joku syönyt tämännäköiseksi ja loput jäivät itämättä.

Tomaattien kanssa samassa harsokopissa on paprikaruukku. Siinä onkin jo useita raakileita.

Pari pientä raakiletta ja tynkä isoimman raakileen varresta. Epäilen syypääksi pientä kaksijalkaista, joista kumpikaan ei tunnusta. Mutta mikä muukaan se voisi olla?

Salaatit ja uudenseelanninpinaatit ovat itäneet todella heikosti, vaikka ne oli kylvetty reilusti ennen helteitä. Porkkanoissakin on isoja aukkopaikkoja, mutta ehkä ne vielä itävät. Syyskylvöinä tehdyt porkkanat onnistuivat paremmin, mutta palsternakoissa ei ole kuin muutamia taimia. Esikasvatin myös paljon jäävuorisalaattia, joista osan koulin suoraan kasvimaalle. Ne lähtivät suht hyvin kasvuun, mutta hävisivät kerrasta yhtenä yönä. Samoin kävi esikasvatetuille uudenseelanninpinaateille. Syyllinen saattaa olla raivostuttava ristihuuli, jota myös rusakoksi kutsutaan. Ruukkuihin koulitut jäävuorisalaatin taimet suojasin kasvimaalle istutuksen yhteydessä harsolla, mutta niistäkään ei ole enää kuin pari tainta jäljellä. Levitin ruohosilppukatteet vasta toissapäivänä, joten niiden alla ei ole päässyt taimia ahmivia etanoita piilottelemaan. Enkä ole muutenkaan nähnyt meillä etanoita enkä varsinkaan kotiloita. Mikä ihme hyötytarhassani oikein herkuttelee?

Onnistumisiin kuuluu ehdottomasti valkosipuli. Herneet ovat myös itäneet hyvin.

Vanha mustaherukka oli jo viime kesänä aika kärsivän näköinen ja tänä keväänä lehteen tuli enää vain pari surkeaa oksaa. Uusi pensastukikin vinksahti känälleen, kun leikkasin loput kuivaneet oksat pois. Tämä pensas on ihan pahiten vuohenputken valtaama, joten ehkä on tullut aika kaivaa se ja rikat pois ja hankkia uusi pensas.

Muihin herukoihin on tulossa aika hyvin marjoja ja kukkivat mansikatkin lupaavasti.

Vaikka hyötytarhan puolella ollaan toistaiseksi kylvömääriin nähden pahasti miinuksella, helpottaa aurinkopenkin kukkaloisto mielipahaa.

Puistoatsalea 'Illusia' täydessä kukassa. Kurjenmiekat ja laukatkin kukkivat runsaasti, vaikka monta laukkaa kukkii ritarinkannusten lehtien seassa piilossa. Aidan edessä näkyvä neonpinkki pallo on ensimmäinen kukkiva leijonankita. Muutkin niistä talvetetuista leijonista ovat nupulla.

Ja suurin ilonaihe näkyy tässä: kunnan puistotoimesta kävivät maanantaina myrkyttämässä kadun pään tuoksuvatukat ja nyt ne näyttävät jo selvästi kärsiviltä. Pitää kesän ajan seurailla, kuolevatko ne kerta-annoksella vai pitääkö uusia käsittely loppukesällä. Nyt näyttää kuitenkin oikeasti siltä, että syksyllä saan tehtyä kivikkorinteen loppuun.

Kiitoksia kunnalle myrkyttämisestä, mutta pientä noottia antaisin siitä, ettei luvattua ilmoitusta myrkytyksen ajankohdasta kuulunut, vaikka sanoin, että meillä on pieniä lapsia ja koira. Onneksi valpas naapuri huomasi myrkyttäjän työssään.

Plussalla siis ollaan taas ja selvästi! Kivaa loppuviikkoa kaikille!