Kärhöjä ja kesäkukkia

Muutamaan päivään ei ole ehtinyt oikein kuvaamaan tai varsinkaan naputtelemaan postausta, joten tässäpä tulee kuvamaraton ensimmäisistä kärhönkukista ja muutamasta kesäkukasta. Älkää hengästykö matkalla, nyt kipitellään ympäri pihaa! Kukkien äärellä voi halutessaan pysähtyä vetäisemään muutaman kerran henkeä.

Kolmiopenkissä 'Voluceau' on aukaissut ensimmäisen samettisen tumman kukkansa. Väri käy hienosti taustalla näkyviin purppuraheisiangervoon ja purppurarevonhäntiin.

Purppurarevonhäntien vieressä ensimmäinen kiinanasteri on saanut auki muutaman kukan.

Ja mitäs sitten näkyy, kun noustaan asterin ääreltä ylös? Upea karjalanneito kukkii kuin henkensä hädässä.

Ja matka jatkuu varjokujalle, jossa verenpisarat aloittelevat. Tässä kuvassa on vierekkäin vanhoja ja vasta auenneita kukkia. Aikamoinen väriero!

Varjokujalta hölkkäillään aurinkopenkin luo. Jonkun blogin kommenteissa keskusteltiin äskettäin jättiverbenasta vähän epäileväiseen sävyyn. Onhan se vähän hontelo joka suuntaan harottaja, jonka yksittäiset kukinnotkaan eivät oikein näytä miltään. Minulla oli viime vuonna jättiverbenaa ensimmäistä kertaa ja istutin ne itsekseen, kun ajattelin 1,5-metriseksi kasvavan kasvin tarvitsevan tilaa ympärilleen. Vaikka kukintoja olikin loppukesällä yhteensä varmasti yli sata, niin en silti oikein ihastunut sen ulkonäköön. Perhoset sen sijaan rakastivat sitä, joten päätin kokeilla sitä tänä vuonna aivan uudessa ympäristössä muiden kukkien seassa. Rennot sarvileukoijat retkottavat pääasiassa maata myöten ja nostavat kukkansa 20-30 sentin korkeudelle täyttämään korkeampien kasvien välit. Kosmoksenkukat ja jättiverbenat heiluvat nyt vajaan metrin korkeudella, mutta jättiverbena nousee kesän mittaan vielä vähän korkeammalle. Leijonankidat täyttävät kukillaan leukoijien ja kosmosten välit kunhan aloittavat kunnolla. Nyt jättiverbena on minusta sellaisessa ympäristössä, johon se parhaiten käy. Katsokaa itse ja tehkää omat päätelmänne!

Jättiverbenaa, punakosmoksia ja sarvileukoijaa.

Jättiverbenan yksittäiset kukinnot eivät ole kovin näyttäviä itsessään.

Kosmokset tuovat näyttävyyttä verbenoiden väliin.

Jopa ennen levälleen aukeamista kosmoksenkukka on jättiverbenan kukintoa suurempi.

Tässä vielä edellisen kuvan nuppuisen kosmoksen auennut kukka.

Kuutisen vuotta sitten olimme eräissä häissä, jossa häävieraille jaettiin muistoksi paperisydämiä sisältäviä sifonkipussukoita. Vieraille sanottiin, että sydämet kannattaa kylvää seuraavana keväänä maahan. Minähän tein työtä käskettyä ja loppukesällä olikin aikamoinen kesäkukkaniitty aurinkopenkin vasta kaivetussa alkupäässä. Suurin osa lajeista oli yksivuotisia, mutta muutama ilahduttaa vielä tänäkin vuonna. Esimerkiksi kaikki puutarhani bellikset ovat peräisin siitä siemenpussista. Lisäksi kirjokiurunkukka ja tarhakohokki ovat onnistuneet joka vuosi tekemään muutaman talvenkestävän siemenen, jotka lähtevät keväällä omin avuin kasvamaan. Tosin tänä vuonna en ole onnistunut löytämään yhtään kirjokiurunkukkaa.

Tarhakohokit sen sijaan kukkivat tänäkin kesänä kauniisti.

'Arabellan' ensimmäiset avautuneet kukat ovat vähän siellä täällä, sillä se kasvaa maanpeittokasvina. Tämä kukka kurkisteli tarhakeijunkukan lehtien seasta.

Nyt on huilattu tarpeeksi aurinkopenkissä. Kipin kapin kärhökaarelle! Tänä vuonna 'The President' ja 'Elina'-pioni kukkivat osittain yhtä aikaa.

'Elina' ei ole kesäkukka eikä kärhö, mutta piti saada vielä sen viimeisiä kukkakimppuja kuvattua.

Maaliviiva häämöttää enää pienen pyrähdyksen päässä. Palataan takaisin patiolle, johon voitte jäädä hetkeksi tuoksuttelemaan tuoksuherneitä. Niiden kukat ovat hassusti harvakseltaan kärhöjen lehtien seassa seinäkkeen molemmin puolin, joten kunnollisia kuvia ei oikein saanut. Onneksi tuoksu leviää kivasti piilostakin. Silmänruokaa tarjoilee nyt tuoksuherneiden yläpuolella kukkiva 'Hagley Hybrid' ja ehkä kuukauden päästä myös 'Multi Blue'.

'Hagley Hybrid' on aukaissut jo useita kukkia. Isoin kukkarykelmä on aivan kärhöseinäkkeen huipulla.

Miten sitten täällä on päiviä vietetty, kun ei ole ehtinyt tietokoneen äärelle? No, hellekelillähän on tietysti hyvä aloittaa uusi kaivaustyömaa ja painavien kivien siirtely. Lisäksi pari penkkiä on saanut istutussuunnitelman, joita alan toteuttaa sitten kun säät taas sallivat kasvien siirtelyn. Mennään siihen saakka lapiolla, kottikärryllä ja kivillä ja laitetaan kuvia sitten kun on jotain esiteltävää. Tervetuloa Mia lukijakseni! Aurinkoista viikkoa!