Kukista kommelluksiin

Kurkataanpa välillä omankin puutarhan kuulumisia. Tuntuu, ettei viikontakaisen myrskyn jälkeen ole tapahtunut oikein mitään, kun vähän väliä on satanut vettä. Todellisuus kuitenkin paljastui, kun aloin purkamaan kuvia kameran muistista tietokoneelle.

Daalia 'Wittem' on aloittanut tämän kesän kukkimisurakan. Se on viihtynyt todella hyvin kolmiopenkissä, jossa suoraa auringonpaistetta on vain myöhäisestä iltapäivästä iltaan.

Karjalanneito on kukkinut jo kuukauden, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kuvata sen.

Luumutarhassa kukkii nyt peittokurjenpolvi 'Cambridge', jossa pörrää päivisin paljon kimalaisia. Kuva on otettu illalla.

Kasvimaalta on saanut kerätä retiisiä, salaatteja ja kurkkua jo pari viikkoa, mutta muutama päivä sitten saimme maistella ensimmäisiä mansikoita. Sekä laatikoissa olevat mansikat että kuukausimansikat ovat alkaneet kypsytellä marjojaan eivätkä linnut ole toistaiseksi huomanneet kumpiakaan.

Kyllä kahdestakin laatikosta saa muutaman marjan. Lehdet ovat minusta vähän vaaleita vai mitä kokeneemmat mansikankasvattajat sanovat?

Aidanvierustan samettikukat kukkivat. Toisesta suunnasta otettu kuva olisi edustavampi, mutta silloin näkyisi liikaa naapureiden pihoja. Vasemmassa alanurkassa näyttää siltä, että fenkolinkasvatus taitaa onnistua.

Ajattelin eilen, että käyn sateenrakosessa vain kylvämässä vuonankaalia, tatsoita ja lisää retiisejä kasvimaan aukkopaikoille, mutta niinhän siinä kävi, että auringon pilkistäessä löysin itseni siirtelemästä tulppaaninsipuleita parempiin paikkoihin. Siitä eksyin tarkistamaan metsästä jättipalsamitilannetta ja huomasin aivan tontin vierestä myrskyssä katkenneen koivun. Soitto kuntaan ja lisäsin mielessäni olevaan listaan polttopuusavottan, risujen hakettamisen sekä oksareunusten jatkamisen vanhan kasvimaan risumajapenkkiin. Sade yllätti ja istahdin liiterin kuistille odottamaan sen loppumista. Istuskellessa keksin, että nyt voinkin kattaa viimeisten marjapensaiden aluset sanomalehdillä ja isäni tuomalla hakkeella. Muutama kasvimaan täydennyskylvö laajeni siis useamman tunnin puuhasteluksi.

Elina-pionit kärsivät sateesta. Kärhöportin takaa pilkottaa hakkeella katettuja kohtia marjapensasalueella.

Eilisillan kuvausreissulla sain päähäni käydä kuvaamassa kaatuneen koivun vähän lähempää ja katsomassa muutenkin sitä tarkemmin. Aikamoinen oli tuulen voima ollut, sillä latvaosa oli lentänyt monen metrin päähän rungosta. Jos olisi tuullut toisesta suunnasta, olisi pudonnut latva kutitellut hyvinkin talon seinää. Halusin kuvata puun vielä latvasta pystyyn jäänyttä kantoa kohti, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna vähemmän viisas ratkaisu. Helpoin reitti risukossa kulki tietysti puunrunkoa pitkin ja oksien välissä tasapainotellessani ajattelin, että jäkäläinen, märkä runko on varmasti liukas. Ajatuksesta ei mennyt kuin askeleen verran, kun tunsin kumpparin lähtevän liukuun ja nappasin vasemmalla kädellä kiinni ensimmäisestä oksasta, mikä käteen osui. Oksa antoikin periksi ja pian löysin itseni vatsaltani vatukosta makailemasta. Sain suojeltua oikeassa kädessäni pitämäni kameran osumilta, mutta vasemmassa reidessä on nyt oksanmuotoinen, 20-senttinen mustelma. Rauhallinen kävely onnistuu, mutta eipä tee mieli hypätä narua tai lähteä juoksulenkille. Isäntä sahasi aamupäivästä rungon pölleiksi, jotka lasten kanssa pyörittelimme liiterin seinustalle odottamaan halkomista. Kävin myös hakemassa muutaman oksan jo talteen, mutta loput jäivät vielä odottelemaan parempaa säätä. Vesisateita on nimittäin tänäänkin saatu yli oman tarpeen.

Vasemmassa yläkuvassa muutama kukkapenkin reunaksi sopiva oksa sekä komeasti kukkiva töyhtöangervo. Oikealla oman pihan puolelta kuvattu katkennut koivu. Melkein läpilahohan se jo olikin, kuten pöllien sahauspinnoista voi nähdä.

Varjokujallakin kukkii töyhtöangervo. Taustalla pilkottaa muutamia varjoliljan kukkia. Huomasin illalla postia hakiessani töyhtöangervon näkyvän pihaantullessa hauskasti köynnösportin läpi.

Töyhtöangervosta mesiangervoon. Nämä tuoksuvat marjapensasalueen takana ja ovat muutamassa vuodessa kasvaneet mukavasti kokoa.

Etupihalla tuoksuu pikkujasmike. Pelargonit ovat myös kukkineet ahkerasti koko alkukesän.

Pikkusydän 'Alba' lähti keväällä todella hitaasti ja vaivalloisesti kasvuun, mutta on nyt innostunut kukkimaan.

Loppuun vielä jotain punaista. Aurinkopenkissä kukkivan tarhakeijunkukka 'Hansin' kaveriksi on nyt tullut valtavasti isotähtiputken kukkia. Jokunen punakosmoskukkakin kukkii sivummalla jättiverbenoiden kaverina, mutta niiden kukinta on vielä kaukana näyttävästä. Keväällä sinne kylvämistäni kesäkukista ei ole itänyt kuin kosmoksia ja sarvileukojaa kun sinipellavat, kesämalvikit ja tuoksupielukset loistavat poissaolollaan. Kaikki siemenet eivät näemmä säily ikuisesti itämiskykyisinä...

Isotähtiputki on näyttävä ja ahkera kukkija. Taustalla nupullaan oleva purppurapunalatva.

Elina-pioni ja kurjenpolvi ovat kaunis väripari. Säiden takia pioninvarret ovat levällään joka suuntaan, mutta onpahan helpompi kuvata tätä parivaljakkoa.

Purppuraheisiangervo ja vaaleanpunainen pikkusydän ovat myös ihana pari. Kimalaisia pörrää pikkusydämissä kymmenittäin aina kun sää vähänkään sallii.

Vieläkö teillä riittää vesisadetta vai onko sää kääntynyt jo poutaiseksi? Käykäähän lukaisemassa myös 'Elina'-pionin tarina. Lisäsin sinne kuvia ja vähän tekstiäkin.