keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Puutarhan myrskynkestävyys testattu

Olipahan myräkkä viime yönä! Melkein vuorokauden jatkuneen vesisateen päälle alkoi tuulla niin, että pelkäsimme kattotiilienkin lähtevän lentoon. Meille tuuli iski suoraan kadun suunnalta, eli etupihalla tuuli taloa kohti ja takapihalle muodostui pyörteitä. Takapihalla seinän vieressä olevassa kukkapenkissä kuunliljojen ja jaloangervojen lehdetkään eivät paljoa heiluneet, kun muutaman metrin päässä luumupuut tanssivat sambaa.
Miten silloin aina sataa ja tuulee kun pioninkukat alkava aueta?
Luumupuut eivät vain heiluneet vaan suorastaan pyörivät villisti ympyrää. Onneksi yhtään oksaa ei katkennut ja raakileitakin oli vielä runsaasti jäljellä.
Ennen nukkumaanmenoa kävin siirtämässä patiolta ruukut nurkan taakse tuulensuojaan, mutta muut ruukkuistutukset joutuivat olemaan tuulen armoilla. Etupihan pelargonit pyörivät ympyrää ja varjokujan ruukkuryhmästä kaatui pari ruukkua. Kasvimaalla paprikat olivat taipuneet vaakatasoon, mutta kuin ihmeen kaupalla ruukkukasveistani ainoastaan varjokujan saniaisesta katkesi pari oksaa.
Lintukoriste ei löytynyt sentään kuusen oksalta, mutta sen häntä oli kiepsahtanut linnun selkään. Hortensia ja iso verenpisara olivat kaatuneet, mutta edes nuppuja ei ollut katkeillut.
Kasvimaalla tuulensuunta oli kääntynyt autotallin suuntaiseksi, sillä kaikki paprikat olivat kaatuneet tähän suuntaan. Luulen, että kasvilaatikoissa sade kaatoi kasvit alamäkeen jo ennen tuulta.
Muutama päivä sitten ruusukaali-naurislava näytti tältä. Ei ollutkaan hyvä idea laittaa naurista kasvamaan ruusukaalien väliin!
Saimme toukokuussa liiterin taakse kuution kokoisen IBC-kontin. Veljeni vitsaili silloin, että se ei tule täyttymään tämän kesän aikana millään. Kuulemma liiterin katon pinta-ala ei riitä siihen. Eipä konttiin alkukesän aikana tullut kuin korkeintaan muutama kymmenen litraa, mutta jo eilen illalla huomasin, että kontti oli täynnä. Yön aikana vesi oli valunut norona metsän puolelle. Pihanpuoleiselta lappeelta vesi valuu rännistä tyhjään lannoiteämpäriin, johon isäntä kiinnitti pikaliittimellä letkun pohjaan. Letku pötköttelee halkopinon päällä ja viimeisen välin halkopinolta konttiin se kulkee syöksytorven läpi. Metsän puolelle pujotettiin vain räystäskourun pätkä konttiin pystyyn. Sopivasti rännitipun alle aseteltuna vedet valuivat sitä pitkin suoraan talteen. Tuuli tosin osui siihenkin ja käänsi sen puolisen metriä sivuun, mutta eipähän säiliöönkään enää mahdu vettä.
Tee-se-itse -toteutus toimi ja kontti täyttyi. Seuraava projekti onkin laittaa kaapissa odotellut uppopumppu konttiin.
Olin eilen pari tuntia lasten kanssa sateessa "vesileikeissä". Vaikka sadesää ei ehkä ole paras aika kastelulannoksen levittämiseen, päätin silti käyttää melkein pari viikkoa muhineen nokkoskäytteen. Lannoitin myös pensasmustikat, alppiruusut, hortensiat ja atsaleat havu-rodolannoitteella ja vein kesäkukkaistutuksille oman lannoitelastinsa. Meillä on sekä talossa että autotallissa syöksytorvet niin matalalla, ettei niiden alle saa ämpäreitä. Tyhjä jäätelörasia mahtuu alle, joten laitoin lapset täyttämään ämpäreitä (ja ehkä istuin itsekin jonkun tovin rännin vieressä odottelemassa rasian täyttymistä). Kerrankin kun vettä on tarjolla yllin kyllin, siitä otetaan kaikki ilo irti. Takapihalle laitoin IBC-konttiviritelmästä ylijääneen pätkän ränniä täyttämään ämpärin. Ylimääräiset vedet valuivat näppärästi kivipolun yli muovia pitkin kukkapenkkiin kaivettuun ojaan, ja suoraan luumupuun juurelle.
Laatokan helmi sai täsmäkastelun. Toisen rännin jos laittaisi ämpärin kohdalle maantasalle, voisi vettä johtaa myös muiden luumujen juurelle.
Meillä suurimmat tuhot myräkästä tulivat kukkapenkkeihin. Osa kasveista vain taipui, osa taittui ja osa nousi juuria myöten ylös. Kävin jo osan napsimassa leikoiksi, mutta pitää vielä käydä uudemman kerran siistimässä loppuja. Saa nähdä, miten taipuneet kasvit jaksavat nousta pystyyn.
Ylempänä kuva eiliseltä, kun olin kitkenyt metsänreunapenkistä kukkineet lemmikit pois. Alla tämänaamuinen kuva: osa ritarinkannuksista oli noussut juurineen ylös ja harjaneilikat olivat taittuneet maata myöten poikki. Onneksi viime kesänä ostamani vaaleanpunainen ritarinkannus oli vain taipunut.
Patiopenkkikin oli ottanut osumaa. Kärhöt ja tuoksuherneet, syyssyrikkä keskellä ja isomaksaruoho vasemmassa reunassa olivat kestäneet parhaiten tuulen ja sateen, muut retkottivat maata myöten
Aurinkopenkissä aita suojasi yllättävän hyvin kasveja. Jopa ritarinkannukset pysyivät tukevasti pystyssä. Purppurapunalatvasta muutama oksa oli katkennut maanrajasta niin, että niissä oli jopa juuria mukana. Katkoin varsia lyhyemmiksi ja ruukutin ne.
Vähän se harveni, mutta ei peruuttamatonta vahinkoa täälläkään. Jos katkenneiden ruukutus onnistuu, saan monta purppurapunalatvaa lisää.
Tarhakeijunkukka 'Hans' oli taipunut sateessa viehkosti joka suuntaan. Kuva eilisillalta, jolloin kuistin vieressä oleva pikkuampiaisyrtti oli vielä pystyssä.
Nyt on olo kuin kukkakaupassa, sillä pari päivää sitten tehtyjen kimppujen lisäksi tänään tuli kolme lisää. Kuvia ei niistä ole, sillä kimppuihin tarvitaan vielä jotain vihreää lisäksi. Vaikka kukkia katkesi ja kasvit ovat taipuneet maata vasten, selvisimme silti melko vähin vaurioin. Naapureilta taipui iso omenapuu niin pahasti taloa vasten, että moottorisaha lauloi jo heti aamupäivästä ja puu on nyt pätkinä nurmikolla.
Viikon toinen altaallinen leikkokukkia: päivänliljaa, ritarinkannusta, harjaneilikoita, leijonankitoja, myskimalvaa, lehtosinilatvaa sekä kolme pioninkukkaa.
Loppukevennys on aina paikallaan. Muutama päivä sitten esikoinen hihkui innoissaan, että metsässä kukkii edelleen niitä oransseja isoja kukkia (idänunikoita). Minä kysyin, että muistaako hän vielä niiden nimen. Esikoinen sanoi: "Joo! Ne oli niitä... niitä... untuvikkoja!"

22 kommenttia:

  1. Untuvikkoja :D Täällä säästyttiin pahimmalta myrskyltä mutta kova sade lakoonnutti paljon kasveja, tänään olen leikannut mm. pioneja ja sormustinkkukkia maasta pois. Hyvä systeemi veden keräämiseksi, ei lappeen tarvitse kummoinen olla kun saa hyvän määrän vettä talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankkasade yksinäänkin saattaa saada valtavasti tuhoa aikaiseksi ja tuuleen yhdistettynä vahingot olisivat voineet olla suuremmatkin. Onneksi pioneista ehti vasta pari ensimmäistä kukkaa aueta. Toivottavasti ei enää lähipäivinä tulisi rankkasateita, sillä minulta loppuu pian maljakot!

      Poista
  2. Hih, untuvikkoja!
    Voi hitsi mitä tuhoja, mutta onneksi ei tosiaan ne kattotiilet lentäneet tai tullut rakennuksiin muita vaurioita, tai puita kaatunut, olisi ollut vähän kalliimpi juttu. Täällä oli vain melko puuskaista, mutta ei paljon satanut. Illalla menin tarkastamaan, onko portti vielä kiinni, kun sen haka on lähtenyt kiinnikkeistään jo kahdessa myräkässä. Ransu tuli mukaan. Olimme tietysti pihan toisessa päässä, kun alkoi kuulua kummaa kohinaa. No se oli rankkasade, joka alkoi veitsellä leikaten ja loppui kolmen minuutin päästä kun olimme juosseet sisään :-D
    Hurja tuo kuva, jossa puut pyörivät.
    Onpa loistosysteemi tuolle luumupuun kastelulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perennat kyllä nousevat uudelleen poutasään saapuessa. Osaa pitää ehkä leikata matalammaksi, että jaksavat nousta pystyyn, mutta onneksi ei tosiaan mitään arvokkaampaa, kuten rakennuksia tai autoja tuhoutunut. Täällä tuuli muutaman tunnin ajan mahdottoman navakasti ja puuskat vielä siihen päälle. Olisi melkein pitänyt ottaa videokuvaa luumupuiden pyörimisestä. Ransun kanssa saitte sitten iltasuihkun :D Luumupuun kastelujärjestelmä toimi hyvin, joskin on hieman tiellä pihalla liikkuessa. Helppo se on kyllä purkaa pois kun sateet loppuvat. Nyt saa kastella luumupuun alueen läpimäräksi.

      Poista
  3. Kasteluvedet kaikki talteen ja vesileikkejä lasten kanssa - siinä hyvä yhdistelmä, mistä kaikki saavat ilon irti! Myräkkä oli melkoinen, meillä osa pioneista viettää vieläkin telttaretkeä muovihäkkyröiden alla, nimittäin tänään on tullut tunnin välein rankkoja kuuroja vaikka tuuli onin jo tyyntynyt. Ihan samaa ajattelin, että miksi aina juuri pionien kukinnan aikaan tulee nämä rankat sateet?! Ihania untuvikkoja :) muistelen aikoinaan esikoisen sanoneen, että "kylvettiin äidin kanssa jäävuorenkaalia", kun jäävuorisalaattia laitettiin siemenestä maahan. Siitä onkin sitten jäänyt sanonta meidän ruokapöytään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydessä kukassa olevat pionit onkin syytä suojata sateelta vaikka teltoilla. Meillä on myös sadellut pitkin päivää, välillä ihan kaatamallakin. Lasten suusta kuulee parhaat lohkaisut :D Meilläkin varmaan unikoita kutsutaan tästä lähin untuvikoiksi.

      Poista
  4. Olipa myräkkä, onneksi tanssivat puut pysyivät pystyssä eivätkä menneet poikki.
    Minäkin jännitin meidän suuria puita, jotka tanssivat myös latvastaan, oli pelottavan näköistä. Harmillisesti pionit ottivat osumaa, mutta ihmeen vähän muuten tuli tuhoja.
    Lasten suusta tulee kaikkea osuvaa, untuvikko jää varmaan mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelotti mennä nukkumaan, kun oli ensin katsellut luumupuiden tanssia. Tuuli vain yltyi koko ajan ja jostain kuului kolinaa. Liekö sitten ollut hyppiviä kattotiiliä tai naapurin kaatuva omenapuu. Ihmeellisen paljon tuulen riepottelua kasvitkin kestävät. Todennäköisesti meillä kutsutaan jatkossa unikoita untuvikoiksi.

      Poista
  5. No onpa siellä teillä ollut ikävä myräkkä. Täällä meillä siltä onneksi säästyttiin. Vesikuuroja sen sijaan riitti välillä rankempina ja välillä taas rauhallisempina ihan koko päiväksi ja yöksi. Kerrottukukkaiset pionit retkottavat meillä maata pitkin, mutta muutoin ei sateesta ole ollut haittaa.
    Lasten lausahdukset ovat välillä todella mainioita ja muistiin painuvia.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvia kun katsoo, niin joissain paikoissa kävi vielä huonommin kuin täällä. Meilläkin satoi vuorokauden yhteen menoon ja tänään on tullut sadekuuroja pitkin päivää. Kävin tänään ravistelemassa kukista enimpiä vesiä, mutta eipähän se paljoa auta, kun koko ajan sataa lisää. Pitää ehkä tehdä huomenna perusteellisempi kierros saksien kanssa ja ehkä tukeakin joitain, niin ei puutarha näyttäisi olevan ihan lyttyyn lyöty.

      Poista
  6. No on siellä ollut myräkkää. Täälläkin tuuli aika kovaa ja pelättiin että ei vaan taas kuusi kaadu. Meilläkin pioneja kaatui aika paljon ja pitää hakea lisää maljakkoon kun ei koko ajan sataisi. Ritarinkannuksille laitoin myös tuet.. onneksi. Lapset on ihania ja sukkeluuksia tulee niiden suusta. Meilläkin elää vielä niitä jokapäiväisessä arjessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole tänään satanut pisaraakaan, mutta yöllä vettä pitäisi kai taas alkaa tulla. Pitänee hakea lisää pioninkukkia maljakkoon turvaan. Minunkin olisi kannattanut tukea takapihan ritarinkannukset. Nyt se on jo myöhäistä. Onneksi etupihalla pysyivät tukevasti pystyssä. Lasten lausahdukset piristävät arkea.

      Poista
  7. Hyvin sait ikuistettua puiden samban. Hurjaan menoon nähden vahingot ovat maltilliset. Onneksi ainakaan puille ei mitään tapahtunut, kun niiden kasvaminen vie kovin paljon aikaa. Vaikka riittää tuossa siistimistä muutamaksi päiväksi.
    Kukapa olisi uskonut, ett vettä kerääntyy tuollaiset määrät. Sadeveden keräämiseen on monenlaisia järjestelmiä, joihin olen suunnitellut tutustuvani. Ilmaista ja kasveille parasta.
    Untuvikko, ihanasti sanottu. Taitaa jäädä sanana elämään pitkäksi aikaa.
    Meillä vettä tuli paljon ja kovalla voimalla. Tänään riitti siivottavaa, leikattavaa, tuettavaa, mutta mitään suuria menetyksiä ei ole. Pikkupuutarhaan en edes ehtinyt, kun taas alkoi sataa. Päiviön myrsky oli uutisten mukaan kesäaikaan harvinainen. Toivotaan, ettei ihan heti toistu.
    Mukavaa lähestyvää viikonloppua ja heinäkuisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän vähin vaurioin puutarha selvisi ja puuvartisista ei tosiaan katkennut oksaakaan. Suurin osa perennoistakin on tänään noussut omin avuin pystyyn ja osa lähti nousemaan, kun kävin saksien kanssa keventämässä latvoja. Vettä tuli aivan valtavasti kerralla ja ensi yönä sateiden kai pitäisi alkaa täällä uudestaan. Toisaalta hyvä, että kerralla tulee niin paljon vettä, että maa kastuu kunnolla syvälle saakka. Silloin puutarha pärjää omillaan vaikka seuraavan kuukauden ajan ei sataisi pisaraakaan. Tänään oli kaunis, aurinkoinen poutapäivä, joten kasvit saivat edes yhden päivän kuivatella lehtiään ja kukkiaan välillä.
      Kyllä meillä varmaan unikot ovat tästä lähin untuvikkoja. Kiitos! Mukavaa loppuviikkoa ja heinäkuuta!

      Poista
  8. No ompa teitäkin tuul riepotellu. Ja vettäkin tul reilusti, tarpeen on satteet ollukkin. Ois vuan suanu pienmmällä voimalla sattoo, kun meilläkin monta kukkoo kuato. Ei ihan 100mm. tiällä kesäkuulla satanu ja kaikki on ollu tarpeen. Satteiseks nyt ilimat taiskin muuttuu! Kyllähän se harmittaa kun parraassa kukassa olevat kasvit kuatuiloo satteessa. Mukavia nuo lasten sanomiset, mieleen jiävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuuli riepotteli rajusti, mutta onneksi vahingot jäivät melko pieniksi. Meille ei onneksi jatkuvaa sadetta ole tainnut luvata, mutta kuurosateita kylläkin useammalle päivälle. Nyt paistaa aurinko, mutta pilvet liikkuvat vauhdilla, joten vettäkin varmaan jossain vaiheessa ripsauttaa. Kunhan ei vain tuulisi enää niin rajusti.

      Poista
  9. Aika kovasti on teillä myrskynnyt ja paljon kasveja kaatuillut. Märät kasvit ja kova tuuli on kova yhdistelmä kasveille. Onneksi myös jotain on säilynyt ennallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole pitkään aikaan ollutkaan noin pahaa myräkkää, mutta onneksi moni perennoista nousi omin avuin eilisen poutapäivän aikana pystyyn.

      Poista
  10. Vai sellainen myräkkä! Meillä ei noin paljon tuullut, mutta sadetta riitti! Minullakin monet kasvit makaavat pitkin pituuttaan tai ovat taipuneet toisten kasvien päälle. Nämä sään ääri-ilmiöt lienee tulevaisuudessakin lisääntymään päin, mikä ei ole kiva juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aikamoinen myrsky. Melkein pelotti mennä nukkumaan, kun tuuli vain yltyi. Nytpähän tuli testattua, mitkä kasvit kestävät kuivuuden lisäksi myös rajua tuulta ja kaatosadetta. Niitäkin onneksi löytyi.

      Poista
  11. Ohhoh, aikamoista jälkeä! Onneksi ei kuitenkaan tullut mitään isompaa vahinkoa, kuten kaatuneita puita, ja sentään tuli kasteluvettä tarpeeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Onneksi ei omalla pihalla tullut perennojen katkeilua kummempia tuhoja. Ja nyt varmaan riittää kasteluvettä, vaikka olisi kuukauden kuivaa.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!