Puutarhan myrskynkestävyys testattu

Olipahan myräkkä viime yönä! Melkein vuorokauden jatkuneen vesisateen päälle alkoi tuulla niin, että pelkäsimme kattotiilienkin lähtevän lentoon. Meille tuuli iski suoraan kadun suunnalta, eli etupihalla tuuli taloa kohti ja takapihalle muodostui pyörteitä. Takapihalla seinän vieressä olevassa kukkapenkissä kuunliljojen ja jaloangervojen lehdetkään eivät paljoa heiluneet, kun muutaman metrin päässä luumupuut tanssivat sambaa.

Miten silloin aina sataa ja tuulee kun pioninkukat alkava aueta?

Luumupuut eivät vain heiluneet vaan suorastaan pyörivät villisti ympyrää. Onneksi yhtään oksaa ei katkennut ja raakileitakin oli vielä runsaasti jäljellä.

Ennen nukkumaanmenoa kävin siirtämässä patiolta ruukut nurkan taakse tuulensuojaan, mutta muut ruukkuistutukset joutuivat olemaan tuulen armoilla. Etupihan pelargonit pyörivät ympyrää ja varjokujan ruukkuryhmästä kaatui pari ruukkua. Kasvimaalla paprikat olivat taipuneet vaakatasoon, mutta kuin ihmeen kaupalla ruukkukasveistani ainoastaan varjokujan saniaisesta katkesi pari oksaa.

Lintukoriste ei löytynyt sentään kuusen oksalta, mutta sen häntä oli kiepsahtanut linnun selkään. Hortensia ja iso verenpisara olivat kaatuneet, mutta edes nuppuja ei ollut katkeillut.

Kasvimaalla tuulensuunta oli kääntynyt autotallin suuntaiseksi, sillä kaikki paprikat olivat kaatuneet tähän suuntaan. Luulen, että kasvilaatikoissa sade kaatoi kasvit alamäkeen jo ennen tuulta.

Muutama päivä sitten ruusukaali-naurislava näytti tältä. Ei ollutkaan hyvä idea laittaa naurista kasvamaan ruusukaalien väliin!

Saimme toukokuussa liiterin taakse kuution kokoisen IBC-kontin. Veljeni vitsaili silloin, että se ei tule täyttymään tämän kesän aikana millään. Kuulemma liiterin katon pinta-ala ei riitä siihen. Eipä konttiin alkukesän aikana tullut kuin korkeintaan muutama kymmenen litraa, mutta jo eilen illalla huomasin, että kontti oli täynnä. Yön aikana vesi oli valunut norona metsän puolelle. Pihanpuoleiselta lappeelta vesi valuu rännistä tyhjään lannoiteämpäriin, johon isäntä kiinnitti pikaliittimellä letkun pohjaan. Letku pötköttelee halkopinon päällä ja viimeisen välin halkopinolta konttiin se kulkee syöksytorven läpi. Metsän puolelle pujotettiin vain räystäskourun pätkä konttiin pystyyn. Sopivasti rännitipun alle aseteltuna vedet valuivat sitä pitkin suoraan talteen. Tuuli tosin osui siihenkin ja käänsi sen puolisen metriä sivuun, mutta eipähän säiliöönkään enää mahdu vettä.

Tee-se-itse -toteutus toimi ja kontti täyttyi. Seuraava projekti onkin laittaa kaapissa odotellut uppopumppu konttiin.

Olin eilen pari tuntia lasten kanssa sateessa "vesileikeissä". Vaikka sadesää ei ehkä ole paras aika kastelulannoksen levittämiseen, päätin silti käyttää melkein pari viikkoa muhineen nokkoskäytteen. Lannoitin myös pensasmustikat, alppiruusut, hortensiat ja atsaleat havu-rodolannoitteella ja vein kesäkukkaistutuksille oman lannoitelastinsa. Meillä on sekä talossa että autotallissa syöksytorvet niin matalalla, ettei niiden alle saa ämpäreitä. Tyhjä jäätelörasia mahtuu alle, joten laitoin lapset täyttämään ämpäreitä (ja ehkä istuin itsekin jonkun tovin rännin vieressä odottelemassa rasian täyttymistä). Kerrankin kun vettä on tarjolla yllin kyllin, siitä otetaan kaikki ilo irti. Takapihalle laitoin IBC-konttiviritelmästä ylijääneen pätkän ränniä täyttämään ämpärin. Ylimääräiset vedet valuivat näppärästi kivipolun yli muovia pitkin kukkapenkkiin kaivettuun ojaan, ja suoraan luumupuun juurelle.

Laatokan helmi sai täsmäkastelun. Toisen rännin jos laittaisi ämpärin kohdalle maantasalle, voisi vettä johtaa myös muiden luumujen juurelle.

Meillä suurimmat tuhot myräkästä tulivat kukkapenkkeihin. Osa kasveista vain taipui, osa taittui ja osa nousi juuria myöten ylös. Kävin jo osan napsimassa leikoiksi, mutta pitää vielä käydä uudemman kerran siistimässä loppuja. Saa nähdä, miten taipuneet kasvit jaksavat nousta pystyyn.

Ylempänä kuva eiliseltä, kun olin kitkenyt metsänreunapenkistä kukkineet lemmikit pois. Alla tämänaamuinen kuva: osa ritarinkannuksista oli noussut juurineen ylös ja harjaneilikat olivat taittuneet maata myöten poikki. Onneksi viime kesänä ostamani vaaleanpunainen ritarinkannus oli vain taipunut.

Patiopenkkikin oli ottanut osumaa. Kärhöt ja tuoksuherneet, syyssyrikkä keskellä ja isomaksaruoho vasemmassa reunassa olivat kestäneet parhaiten tuulen ja sateen, muut retkottivat maata myöten

Aurinkopenkissä aita suojasi yllättävän hyvin kasveja. Jopa ritarinkannukset pysyivät tukevasti pystyssä. Purppurapunalatvasta muutama oksa oli katkennut maanrajasta niin, että niissä oli jopa juuria mukana. Katkoin varsia lyhyemmiksi ja ruukutin ne.

Vähän se harveni, mutta ei peruuttamatonta vahinkoa täälläkään. Jos katkenneiden ruukutus onnistuu, saan monta purppurapunalatvaa lisää.

Tarhakeijunkukka 'Hans' oli taipunut sateessa viehkosti joka suuntaan. Kuva eilisillalta, jolloin kuistin vieressä oleva pikkuampiaisyrtti oli vielä pystyssä.

Nyt on olo kuin kukkakaupassa, sillä pari päivää sitten tehtyjen kimppujen lisäksi tänään tuli kolme lisää. Kuvia ei niistä ole, sillä kimppuihin tarvitaan vielä jotain vihreää lisäksi. Vaikka kukkia katkesi ja kasvit ovat taipuneet maata vasten, selvisimme silti melko vähin vaurioin. Naapureilta taipui iso omenapuu niin pahasti taloa vasten, että moottorisaha lauloi jo heti aamupäivästä ja puu on nyt pätkinä nurmikolla.

Viikon toinen altaallinen leikkokukkia: päivänliljaa, ritarinkannusta, harjaneilikoita, leijonankitoja, myskimalvaa, lehtosinilatvaa sekä kolme pioninkukkaa.

Loppukevennys on aina paikallaan. Muutama päivä sitten esikoinen hihkui innoissaan, että metsässä kukkii edelleen niitä oransseja isoja kukkia (idänunikoita). Minä kysyin, että muistaako hän vielä niiden nimen. Esikoinen sanoi: "Joo! Ne oli niitä... niitä... untuvikkoja!"