lauantai 30. maaliskuuta 2019

Juttuja viikon varrelta

Viikko on ollut kiireinen sekä kodin ja töiden puolesta että kukkarintamalla. Entisiä kylvöksiä on itänyt tasaiseen tahtiin, uusia siemeniä kylvetty ja pistokkaita otettu. Ja jotta tila varmasti loppuisi kevään mittaan kesken, piti ostaa vielä lisääkin siemeniä.
Kivikkorinteeseen ristikkiä, kasvimaalle hassunnäköisiä kurpitsoja.
Osalla kasveista on hirmuinen kiire kasvaa, kun pääsivät kasvun vauhtiin. Ehkä huimin tahti on karjalanneidolla.
Vasemmalla karjalanneito kuusi päivää sitten, oikealla tänään.
Viime vuonna tekemäni minikasvari on nyt pistokaskaappina. Tosin tila loppui jo siitäkin kesken.
Muutama päivä sitten "kasvarissa" oli neljä ruukkua kärhöjä, kaksi ahkeraliisaa ja kaksi pelargonia.
Siirsin tänään pelargonit pois, kun piti saada tilaa kolmelle jättiverbenan pistokkaalle. Huomatkaa muuten takimmaiset kärhöpistokkaat. Lupaava merkki, että pari lurpottajaa ovat nousseet pystympään.
Ensimmäinen hankikylvöni ikinä alkaa olla voiton puolella, sillä jo puolessa kylvöksistä näkyy elämän merkkejä. Melkein kaikkia hangen alle joutuneita siemeniä kylvin jo syksyllä, mutta halusin tuplata onnistumisen mahdollisuuden kylvämällä niitä eri tavoilla. Suurin osa kylvämistäni siemenistä on peräisin syksyllä kiertäneestä perennasiemenkirjeestä ja siinä onkin monta minulle ennestään tuntematonta ihanuutta. Nyt itäneiden joukossa on punahattua, pikkuampiaisyrttiä sekä Pihan vuosi -blogin Annikan silmäkatanaa ja morsiusharsoa. Itämättä ovat tähtililja, palloesikko, purppurapunalatva ja tarhakylmänkukka. Mikään kiire ei vielä ole, sillä otin kylvöksetkin sisälle vasta 22.3.
Etualalla silmäkatanat, taaempana punahattuja. Kasvuvauhdissa on hirmuinen ero, sillä nämä itivät peräkkäisinä päivinä.
Oikealla morsiusharsot, vasemmalla pikkuampiaisyrtit.
Hankikylvösten lisäksi odottelen malttamattomana kellarissa talvehtineiden kärhönsiementen itämistä. Ja onhan tässä tullut ajankuluksi kylvettyä kesäkukkiakin, uusimpia itäneitä ovat samettiruusut, tuoksupielukset ja purppurarevonhännät. Näistäkin ainoastaan samettiruusuja olen kasvattanut aiemmin.
Tuoksupieluksia.
Purppurarevonhännät ovat jo heti taimivaiheessa upean värisiä.
Pahoin pelkään, että kaikki tällä viikolla itäneet taimet ovat koulimista vailla samoihin aikoihin. Mitenkähän sitä saa taas tilan riittämään? Voi olla luovia ratkaisuja tiedossa... :D

Viikolla oli hyvät hankiaiset, joten kävin lasten kanssa "seikkailemassa" lähimaastossa. Yhden koivun ulkonäkö kiinnitti huomioni jo kaukaa, joten sitä piti käydä tutkimassa lähempää.
Onkohan alue ollut joskus laitumena, kun on jäänyt piikkilankaa maastoon? Tämä se on "kiva" yllätys metsurille sitten aikanaan.
Läheisellä hakkuuaukealla näkyi myös joukoittain kummallisia kuusentaimia. Viime kesän kuivuus ja kuumuus oli tainnut häiritä niiden kasvua. Aukon toisen laidan notkelmassa taimet olivat normaalimman näköisiä.
Vuosikasvaimet olivat käppyräisiä ja osa oli kokonaan kuivettunutkin.
Juhliin lähdössä, kun on tukka kiharrettu...?
Paksu lumikinos on myös loistava nälkäisen ja ahneen pikkukoiran aktivoimiseen. Hankeen polkaistaan mahdollisimman syvä kolonen, jonka pohjalle pudotetaan namipalanen (Karolle kelpaa mainiosti ihan sen omat nappulatkin). Nuoskalumeen tehty kolonen pysyy hyvin auki, vaikka koira pyörisi pidempäänkin ympärillä ihmettelemässä, miten namin saa suuhun. Ensimmäisellä kerralla Karo tuijotti hetken aikaa sen näköisenä, että mikäs juttu se tämä on. Äkkiä hoksasi kyllä, että kaivuuhommiin on alettava, jos mielii saada herkkupalasen suuhunsa.
Nuoskalumi ei oikein pöllynnyt, vaikka vauhtia oli tassuissa.
Joko mahtuu?
Jo!
Lumien sulaminen sai täälläkin jo kunnolla vauhtia, kun lämpötila kipusi eilen kymmeneen asteeseen. Tänään on ollut viileämpää, mutta silti sulamista näyttää tapahtuvan, sillä vesi virtaa pieninä puroina pihakiveystä pitkin kadulle. Pitää käydä jonain päivänä kamerakierroksella tutkailemassa, mtä hangen alta onkaan paljastunut. Aurinkoista viikonloppua!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Kuvallinen ryöstöretki

Tein aiemmin postauksen sipulikukista, jotka olen kuvannut vanhempieni puutarhassa silloin kun vielä asuin kotona. Täällä vielä talvikelit jatkuvat, joten päätin salaa tehdä toisenkin postauksen äitini kasveista. Tällä kertaa mukana on myös alkukesän kukkijoita.
Kevätatsalea on kukkiessaan ihana vaaleanpunainen kukkapallero. Lehdet vasta alkavat pikku hiljaa puhjeta.
Kevätatsalean kukkia lähempää kuvattuna.
Omenapuun runsas kukinta on aina yhtä sykähdyttävän näköinen.
Tarhakylmänkukka on kevään suloisimpia kukkijoita.
Edellisen yksilön siemenestä itsekseen kylväytynyt punertavakukkainen pikkutaimi.
Tulppaaneja, helmililjoja ja narsisseja.
Tästä tarha-alppikärhöstä minulla on pistokastaimi kasvamassa. Lajike on 'Pink Flamingo'.
Sninen alppikärhö kiipeää kuistin kattorakenteita kohti toista kertaa. Se on kerran leikattu matalaksi, kun valloitti puolet kuistista ja kulkuväylistä.
Myös kimalaiset pitävät alppikärhön runsaasta kukinnasta.
Näitä hetkiä odotellessa...
Jospa nämä kuvat toisivat tännekin vähän keväisemmän sään. Viime yönä oli -10 astetta pakkasta ja juuri äsken alkoi sataa lunta. Aamusta kyllä paistoi aurinko, mutta oli aivan liian kylmää, jotta lumet olisivat sulaneet edes vähäsen. Pikkuisen tässä jo sormet syyhyäisivät päästä kukkapenkkejä tutkimaan, mutta pakko malttaa vielä hetkinen. Miltä teillä näyttää? Onko tulossa lupaavia vesisateita ja lämpöasteita tänne Savon suunnalle?

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Kasvualustatestin tilannepäivitys

Kasvualustatesti etenee sekä hyvin että huonosti. Otetaan vainajat ensin. Toinen kylvömullassa kasvaneista miinanköynnöksistä jäi tiukasti jumiin siemenen sisään. Sain kyllä siementä rikottua reunasta, mutta lehdet eivät silti lähteneet kasvamaan ja lopulta koko kasvi kuukahti. Myös pari 'Rügen'-mansikkaa on edellisen postauksen jälkeen nuutunut jostain syystä, kylvömullassa nekin. Lisäksi kuopus onnistui kaatamaan yhden kasvusammalpurkin, joten kaksi pienintä 'Alexandria'-mansikkaakin koki kovan kohtalon. Kuukausimansikat tuntuvat olevan aika herkkiä ja heiveröisiä pieninä, mutta jos saan pidettyä nämä hengissä kesään asti, minulla on 22 'Rügeniä' ja 16 'Alexandriaa'. 'Patio Red' -paprikoista en ole saanut itämään yhtään siementä. Olen kylvänyt niitä  kuudella eri tavalla yhteensä n. 40 siementä. Poistin niiden rivit testitaulukosta kokonaan, ei niistä taida tulla yhtään mitään.
Testi jatkuu, tyylistä en tiedä. Ehkä sarake kuusiviikkoisista taimista?
Siinäpä ne vastoinkäymiset sitten olivatkin. Ensimmäiseksi itäneillä taimilla tuli viime viikolla neljä viikkoa ikää täyteen. Lisäsin taulukkoon sarakkeen lehtien lukumäärästä 4-viikkoisena. Kuukausimansikoilla ei ollut kahden viikon aikana juuri pituutta tullut lisää, mutta ne olivatkin keskittyneet lehtien kasvattamiseen. Toisen taimierän taimet ovat kaksiviikkoisia ja ne ovat päässeet jo omiin ruukkuihinsa kasvamaan.
Kodinhoitohuoneen ikkunan edessä on vanha silityslauta taimipöytänä. Tässä ovat paprikat, chilit, basilikat, lobeliat sekä osa hopeaputouksista ja kuukausimansikoista.
Makkarin taimet saavat nauttia kasvivalosta, sillä itäikkunalla on melko hämärää metsän takia. Lähimmässä laatikossa olevat kolme "tillintainta" ovat miinanköynnöksiä. Lisäksi makkarissa ovat tomaatit, ahkeraliisa sekä loput kuukausimansikat ja hopeaputoukset.
2-viikkoisia tomaatintaimia. Oikeanpuoleiset kasvavat sammalessa, vasemmapuoleiset kylvömullassa. Etualalla on neljä 'Majaa', takana kaksi 'Maskotkaa'. Ei järisyttäviä eroja koossa tässä vaiheessa, vai mitä olette mieltä?
Latvoin eteisen kärhöistä niitä versoja, joissa ei tuntunut olevan nuppuja. Ja arvatkaa vaan, raskinko viskata jopa 20 sentin mittaisia versonpätkiä kompostiin? Viime kesänä laittamani loistokärhön pistokkaat eivät juurtuneet (osin omaa huolimattomuuttani...), joten otan revanssin. 'Voluceausta' sain vain yhden pistokkaan, mutta 'Kaiserista' tuli kokonaista neljä ruukkua. Koska minulla ei varsinaisesti ole tarvetta (heh!) ylimääräisille kärhöille, kokeilin ottaa eri mittaisia pätkiä ja testaan, miten ne lähtevät juurtumaan. Kahteen ruukkuun laitoin täsmälleen samanlaiset pistokkaat, mutta toisen kylvömultaan ja toisen kasvusammaleeseen. Tuleepahan testattua sitä myös pistokkaiden juurruttamisessa.
Kärhöjen latva- ja varsipistokkaita. En ole saanut ennen varsipistokkaita juurtumaan, mutta kokeillaanpas taas uudelleen, kun materiaalia riitti.
Talvettamani rosmariinin julistan nyt virallisesti kuolleeksi. Kolmena vuonna olen kokeillut sen talvettamista, joka vuosi eri tavalla ja onnistumisia tasan nolla. Tänä vuonna se sentään oli hengissä juuri ja juuri maaliskuulle asti eikä kuukahtanut heti vuodenvaihteessa. Sai kuitenkin olla viimeinen yritys. Muistuttakaa minua tästä sitten myöhemmin, jos erehdyn haikailemaan rosmariinin talvettamista.
Kuiva risu tyvestä latvaan. Mutta onpahan hyväntuoksuista kompostin kuiviketta.
Epäonnistumisen pariksi tarvitaan jotain söpöä, jonka tarjoilee alkukuusta kellarista sisälle tuotu karjalanneidon juurakko. Se oli niin kuivettuneen näköinen koppura, että olin vähän epäileväinen kasvuunlähdöstä. Huoli oli turha, sillä nyt näkyy jo vaikka miten monta suloista pientä versoa.
Karjalanneidon pienet ruttuiset lehdet ovat aika hauskan näköisiä, kuin merenneidon pyrstöjä. Ja miten kauniin värisiä!
Näinpä mahtui sekä onnistumisia että epäonnistumisia tähän postaukseen. Nyt vain odotellaan kylvösten itämistä, pistokkaiden juurtumista ja lumien sulamista. Aurinkoista viikkoa!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Sunnuntain suloinen

Muistatteko vielä kärhöesittelyt, joita tein loppukesällä ja syksyllä. Muistin juuri, että en olekaan tehnyt omaa postausta 'Justa'-kärhöstä, vaikka kuvamateriaalia olisi varastossa. Korjataan epäkohta saman tien.
'Justa' on aikamoinen söpöliini.
'Justa' löysi tiensä meille heräteostoksena kesällä 2016 halpakaupan tarjoushyllyltä ja se olikin ensimmäinen ostamani kärhö. Lapussa luki, että se olisi loistokärhö, mutta matkan varrella se onkin paljastunut tarhaviinikärhöksi (Viticella-ryhmä). Viticella-ryhmän kärhöjen sanotaan olevan isokukkaisia loistokärhöjä vaivattomampia ja pärjäävän myös kuivemmissa olosuhteissa. Sen lisäksi niitä sanotaan kestävämmiksi ja terveemmiksi kuin loistokärhöjä.
Yksi kärhön versoista oli suikertanut kangasajuruohon seassa.
'Justa' on lähtöisin Liettuasta. Sen on jalostanut L. Bakevicius vuonna 1988. 'Justan' vanhempia ei ole tiedossa. Enkä muuten onnistunut löytämään tietoa Bakeviciuksestakaan. Löysin 16 hänen jalostamaansa kärhöä, mutta henkilöhistoria jäi nyt ahkerista etsinnöistä huolimatta hämärän peittoon.
Kukinnan alkuvaiheessa.
Justalla on kauniin muotoiset kukat, joissa on 6-8 terälehteä. Hempeän lilassa kukassa on vihertävänkeltaiset heteet. Kukka on vain 5-8cm halkaisijaltaan, mutta 'Justa' korvaa koon määrällä. Kukat ovat lisäksi aika lyhyissä varsissa, joten niistä muodostuu tiheitä ryöpsähdyksiä.
Vasta avautuneessa kukassa heteiden viherrys näkyy selvimmin.
Vanha kukka vaalenee. 'Justan' kukat ovat usein kylki kyljessä.
'Justa' jää aika matalaksi: sen korkeus näytti olevan 1-1,5m kaikilla löytämilläni sivuilla eikä se minullakaan ole kasvanut sen korkeammaksi. Senpä vuoksi se onkin loistava valinta esimerkiksi ruukussa kasvatettavaksi.
'Justa' kiipeilee minulla metallisessa köynnöskaaressa 'The Presidentin' kaverina.
Tästä kuvasta näkee aika hyvin 'Justan' kukkaryppäät ja kukkien koon verrattuna 'The Presidentin' kukkiin.
'Justa' on myös innokas kukkija ja aloittaa kukinnan aikaisin. Viime kesänä täällä IV-vyöhykkeellä kukinta alkoi heinäkuun puolivälissä ja jatkui lokakuulle asti. Paras kukinta oli kuitenkin elokuussa. Uskaltaisin suositella 'Justaa' ainakin V-vyöhykkeelle, ehkä jopa kuutosellekin, sillä se on tuntunut luotettavalta talvehtijalta ja ehtii varmasti kukkia pohjoisempanakin.
Syyskuun lopun kukintaa. Siemenhahtuvapalleroisista näkee, kuinka ahkera kukkija 'Justa' on.
Lähteenä olen käyttänyt taas hyväksi havaitsemaani Clematis on the Web -sivustoa. Suloista sunnuntaipäivää kaikille!

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Kevättä ilmassa!

Pitkään jatkuneet plussakelit ovat madaltaneet täälläkin hankia mukavasti. Vielä on turha etsiä pälvipaikkoja kukkapenkeistä, mutta varma kevään merkki meillä on se, että etupihan laatoitukselle talven aikana kertyneeseen jäähän saa hakattua aukkopaikkoja. Kolasipa miten ahkerasti tahansa, kulkuväylille pakkautuu väkisin lunta, joka muuttuu talven aikana paksuksi jääkerrokseksi. Pahimmillaan ulko-ovelta pitää laskea pyllymäkeä kadulle, jos haluaa päästä ehjin jäsenin postilaatikolle. Tänä talvena ei onneksi niin liukasta ole ollut eikä jääkerroskaan päässyt niin paksuksi kuin vaikkapa viime vuonna. Eilen lasten kanssa ulkoillessani huomasin, että parista kohtaa jääkerros kuulosti jalan alla ontolta. Muutama napautus rautalapiolla ja johan alkoi jäätä särkymään. Alkuun kun pääsi, lohkesi jäästä isoja palasia ja nyt sulaminen vain kiihtyy, kun tumma kiveys kerää lämpöä.
Eilisen ahkerointia. Ihan ei ulko-ovelta asti pääse vielä liukastelematta, mutta jyrkimmässä kohdassa voi kulkea huoleti. Kivikkorinteessä pari kivennurkkaa alkaa paljastua.
Etupihalla talon seinän vierus sulaa aina ensimmäisenä, niin tänäkin vuonna. Pikkuisen avitin sieltäkin lapiolla.
Pianhan tähän nurkkaan saa taas taimia ulkoilemaan!
Viime kesänä tehty kiveys alkaa paljastua. Jokohan muuten havut joutaisi kerätä pois...?
Talvehtineiden kasvien heräämistä on ihana seurata. Pari viikkoa sitten verenpisaroissa ja jättiverbenoissa oli hädin tuskin silmällä erottuvia kasvuun lähdön merkkejä. Nyt ne näkee jo kauempaakin. Kellarista tuodut leijonankidat ja kärhöt ovat myös jo tositoimissa.
Kahdessa verenpisarassa on jo näin "isot" alut. Kellarissa talvehtinut on pari-kolme viikkoa näitä jäljessä.
Jättiverbena puskee versoa sen minkä ehtii.Toinen varsista on ehkä kuollut, mutta etualalla olevassa on tyvestä latvaan saakka alkuja. Otan tästä pistokkaita, kunhan versot vielä pikkuisen kasvavat pituutta.
Leijonankidoista kolme on varmuudella hengissä ja pukkaavat uutta kasvua. Neljäs (ei kuvassa) on vähän epävarmempi tapaus. Kärhöt 'Kaiser' ja 'Voluceau' ovat vihertyneet kellarista tuomisen jälkeen kummasti.
Ja jos silmäni ja sormeni eivät hirveästi valehtele, taitaisi olla jo kukkanuppujakin tulossa! Kamera ei suostunut tarkentamaan kunnolla ja väänsi versoista vielä keltaisetkin :D
Hankikylvöt ovat saaneet tarpeeksi kylmää, joten kaivoin ne sulamaan eteiseen. Jännityksellä odotan, milloin sieltä alkaa nousta taimia vai nouseeko mitään. Kellarista tuoduissa puupioni- ja kärhökylvöksissä ei vielä näy mitään, mutta jatketaan odottelua. Mitä teidän talvetuksillenne kuuluu ja onko kevättä ilmassa?

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Lapsiperheen puutarhassa

1-vuotissynttäripostaukseni postausaiheiden purkaminen jatkuu Vaarin torpan puutarha -blogin Pirkon kysymyksellä:

"Miten ehdit lapsiperheen äitinä tehdä noin paljon puutarhapuuhia ja vielä laatia perusteellisia postauksia aiheista? Ja miten otat lapset mukaan puutarhan hommiin ensi kesänä?"

Varoitan, että tähän ei voi vastata lyhyesti, joten hakekaa kahvikupponen ja ottakaa hyvä asento. Vastaus ajan riittämiseen on tehokas ajankäyttö ja hyvä muisti. Minulla on tapana suunnitella mielessäni mahdollisimman paljon asioita valmiiksi ja sitten sopivan rakosen tullessa tehdä ne rivakasti pois alta. Teen myös usein montaa asiaa yhtäaikaa. Varmasti yli puolet postauksistani olen suunnitellut kirjoittamista vaille valmiiksi kotitöiden tai kukkapenkin kaivamisen aikana. Myös toisten blogien lukeminen ja kommenttien kirjoittaminen onnistuu vallan mainiosti vaikka ruokaa laittaessa, kun tietokone on keittiön työtasolla. En katso juurikaan televisiota eikä minulla ole muita harrastuksia, joten aikaa jää tarpeeksi bloggaamiseen ja puutarhaan.

Uusia postauksia kirjoitan yleensä iltaisin kun lapset ovat nukkumassa ja isäntä töissä. Minulla on koko ajan useita postauksia työn alla ja kirjoitan sitä, josta tuntuu juuri sillä hetkellä tulevan tekstiä. En sen kummemmin silloin mieti sisältöä tai aihepiirissä pysymistä, annan vain sormien naputella näppäimistöä. Muokkaan ja korjailen tekstiä jonain toisena päivänä. Edellisen kappaleen jälkeen ette varmaan ylläty, jos kerron, että syön kirjoittaessani iltapalaa...

Puutarhapuuhissa pätee sama kuin kotitöissä, eli ulos mennessäni suuntaan suoraan ennalta suunnittelemaani kohtaan ja rupean rivakasti hommiin. Viime kesänä isännällä oli paljon sellaisia työvuoroja, että hän lähti töihin puolenpäivän aikoihin. Kuopus oli silloin vielä niin pieni, että jäi aamupäiväksi isännän kanssa sisälle ja esikoinen lähti minun mukaani ulos. Kun esikoinen lähti lounaalle isännän ja kuopuksen kanssa, jäin vielä hetkeksi jatkamaan ja tulin sisälle juuri ennen kuin isäntä lähti töihin. Jos isännällä oli aamuvuoro, pääsin kukkapenkkiin hänen tultua kotiin. Isännän vapaapäivinä sain olla enemmän pihahommissa, usein jopa ihan itseksenikin.

Saa nähdä, millaisiksi ensi kesän rutiinit muodostuvat, kun kuopus on isompi ja haluaa mukaan ulos. Esikoinen oli hänen ikäisenään aivan mahdoton riiviö kukkien kannalta ja koko ajan sai olla silmät selässä. Kukkien nuput olivat suurin houkutus, erityisesti pionin, pioniunikon, verenpisaroiden ja kuunliljojen.

Pirkko kysyi myös, kuinka aion ottaa lapset mukaan puutarhan töihin. Olen tullut siihen tulokseen, että tietyn ikäisiä lapsia kiehtoo ihan eniten kaiken tuhoaminen ja repiminen. Meillä nurmikolla olevat voikukat ovat "lasten kukkia", eli niitä saa repiä ja nuppuja kerätä yms. Sopivalla hetkellä kippaan vaivihkaa ämpäreihin tai hiekkaleluihin kerätyt kukat ja nuput kompostiin. Kylvöhommat ovat myös lapsista hauskoja. Kylvöjä voi esivalmistella laittamalla mullan valmiiksi ruukkuihin ja ottamalla lapset mukaan siementen ripottelu- ja kasteluvaiheessa.
Aivan pieneltäkin lapselta onnistuu siementen kylväminen, kun siemenet kaataa ensin äidin kämmenelle ja lapsi saa ripotella ne siitä ruukkuun. Kuopus kylvää olkikukkia.
Esikoinen auttoi viime keväänä keijunmekkojen ruukuttamisessa. Sotkua vähentää, kun multa ja täytettävä ruukku ovat samassa astiassa.
Tietysti lapset pääsevät kiinnostuksensa mukaan myös puutarhatöihin. Esikoinen oli viime kesänä mm. repimässä nurmiturpeita aurinkopenkin laajennuksesta ja raahasi niitä kasaan tai heitteli puhdistamiani turpeita kukkapenkin pohjalle.
Hyvin tarpeellinen homma on myös uuden kukkapenkin mullan tasaus ja jyräys.
Rikkaruohoja, multaa, hiekkaa tai kiviä kärrätessä meillä oli esikoisen kanssa usein juoksukilpailu, jonka lapsi sai tietenkin voittaa. Ei muuten tarvinnut kuntosalille lähtöä edes puolta sekuntia miettiä viime kesänä! Kottikärrykilometrejä kertyi kaiken kaivamisen ja kivien siirtelyn lisäksi varmasti enemmän kuin laki sallii!
Kottikärryt sopivat myös tähän tarkoitukseen. Lapsillamme ei ole oikeasti keltaiset päät...
Kasvimaalla otan lapset mukaan kylvö- ja kastelupuuhiin. Annan heille tänä vuonna myös oman nurkan kasvimaasta ja saavat kylvää sinne mitä haluavat. Esikoisen kanssa olemme sopineet, että leikkipaikalla olevaan kasvulaatikkoon istutetaan esikoisen kasvattamat kasvit ja niistä kypsyvän sadon saavat tietenkin lapset syödä. Elättelen toiveita, että ikiomat kasvit saisivat lapset jättämään äidin kasvit rauhaan. Toinen, todella suuri toiveeni olisi, että esikoinen olisi jo ohittanut pahimman tuhovaiheen ja pitäisi myös kuopuksen poissa pahanteosta. Onkohan liikaa toivottu?
Välillä pitää kyhätä esteitä lasten ja kasvien väliin.
Lapsista kaikki ötökät ovat kiinnostavia ja senkin voi valjastaa "hyötykäyttöön": viime kesänä esikoinen teki melkein joka päivä kirvatarkastuksia kasveille. Hänellä oli myös lupa ampua kirvoja vesipyssyllä tai litistää niitä sormilla. Jos sattui löytymään leppäkerttu, se siirrettiin yhdessä kirvaiseen kasviin ja seurattiin, milloin se kipittelee syömään kirvoja. Harmiksemme leppäkerttu lensi yleensä tiehensä mieluummin kuin alkoi aterioimaan :D
Kirvantorjuntaa daaliasta hellepäivänä.
Isännän puutarhapuuhia ovat konehommat, myös ruohonleikkuu. Meillä on keräävä ruohonleikkuri, jonka säiliöön kertyvän silpun levitän kasvimaalle ja kukkapenkkeihin katteeksi. Lapset saavat olla siinä avuksi. Viime kesänä kuopus istui kottikärryissä ruohosilppukasassa ja tiputteli sieltä kottikärryn sijoittelusta riippuen joskus jopa oikeaan paikkaan silppua. Esikoinen työnteli silppua omalla pikkuisella kottikärryllään.

Lapset ovat olleet myös mukana istuttamassa kasveja ja kukkasipuleita. Eihän ne aina menneet ihan oikein päin ja välillä saivat vähän ronskia käsittelyäkin, mutta tuskinpa siitä suuttuivat. Olen yrittänyt ottaa lapsia mukaan mahdollisimman moneen puutahatyöhön, vaikka omat hommat silloin hidastuvatkin kun pitää neuvoa ja välillä korjaillakin työn jälkeä. Olen kokenut sen kuitenkin helpommaksi kuin sen, että lapsi keksii jotain pientä kiusaa ja jäynää, kun ei saa osallistua. Sekin hidastaa omaa työtä, että pitää koko ajan käydä tarkistamassa, mitähän nurkan takana tapahtuu. Helpompi vain ottaa lapsi mukaan tekemään ja keksiä jotain sopivaa tekemistä, mistä päästäänkin keksimällä keksittyihin puutarhatöihin.
Kuopus, pikkutöyhtöangervot, lapiot ja vesiämpäri sopivat hyvin samaan kottikärryyn.
Esimerkiksi kastelukannun tai istutuslapion voi aivan hyvin itse jättää johonkin piiloon ja pyytää lasta etsimään. Multapaakkuja ei välttämättä itse asiakseen hajottaisi, mutta lapsista se on valtavan hauskaa puuhaa. Miksi siis ei voisi antaa lapselle tehtäväksi hajotella kaivaessa tai maata kääntäessä syntyneitä multapaakkuja? Samalla lapsi voi kerätä kivet pois mullan seasta. Lierojen etsimisestä ja siirtämisestä sovittuun paikkaan voi myös tehdä tärkeän tehtävän.
Syksyllä on hyvää aikaa pestä kukkaruukut kevään esikasvatuksia varten.
Kiitos Pirkko hyvästä kysymyksestä. Toivottavasti lapsiperheet saivat tästä postauksesta uusia ideoita tulevan kesän varalle. Onko teillä hyväksi havaittuja puutarhapuuhia, mistä alle kouluikäiset lapset nauttivat?