Elämää purkeissa

Tahatonta blogitaukoa pääsi lipsahtamaan kuin huomaamatta. Mennyt viikko on taas kerran ollut sangen kiireinen mutta samalla myös hyvin antoisa. Töissä oli meidän työporukan kesken teemaviikko, joka toi kirjaimellisesti vaihtelua arkeen. Vaihdoimme nimittäin ns. työpisteet ja osittain myös työtehtävät. Tilannetta voisi verrata siihen, että vaikkapa päiväkodissa tai koulussa ryhmät sekoitettaisiin perusteellisesti; harva tuntee toisensa mutta se ei aiheuta totaalista kaaosta eivätkä työt jää tekemättä. Niin "asiakkaille" kuin työntekijöillekin jäi hyvä mieli viikosta ja pomokin hyväksyi touhun. Loppukevään projektien suunnittelua ja opiskeluihin liittyviä juttuja on ollut myös työlistalla. Pakollisen ruotsin tehtävät on palautettu ja nyt vain odotellaan suoritusmerkintää. Hetkellistä hämmennystä aiheutti plakkariini toisesta kurssista merkitty välinäyttö, vaikka kyseessä piti olla lopullinen suoritus. Se on onneksi nyt korjattu ja nokka on suunnattu kohti seuraavia suoritusmerkintöjä. Tähän saakka opintojen ja töiden yhdistäminen on sujunut melko jouhevasti, vaikka välillä on tullut jopa 11-tuntisia päiviä. Paljon muuhun ei kyllä jää hirveästi aikaa mutta onneksi on nämä viikonloput, jolloin voi puuhata vaikkapa taimien parissa.

Viime viikonlopun kylvöissä näkyy oikein mallikasta itämistä.

Basilikat, timjamit ja helokukonharjat lähtivät itämään ihan muutamassa päivässä. Heti niiden jälkeen itivät lehtikaalit ja tomaateista 'Evakko'. 'Maskotkat' ampaisivat kasvuun pari päivää 'Evakon' perässä mutta muista kolmesta tomaatista ei vielä näy mitään. Lasten mummolassa kylvämät tomaatit olisivat jo koulintakokoisia mutta luultavasti ryhdyn multahommiin vasta kun omista tomaateista loput itävät. Vanhat lehtikaalinsiemenet näyttävät itävän niin hyvin, että suurin osa taimista syödään salaattina varmasti jo keittiön ikkunalta ja vain muutama jätetään kasvimaalle istutettavaksi. Viime kesänä neljästä taimesta riitti syötävää vähän liiankin kanssa, vaikka käytimmekin lehtikaalia ahkerasti ja luovasti vähän kaikkialla ja myös kuivasimme sylikaupalla satoa talven tarpeiksi. Kuivatuista onkin vielä puolet jäljellä. Tosin oli hyvä, että lehtikaalia oli paljon, sillä osa kaalikasveista osa menee aina väkisinkin tuholaisten suihin. Mutta luultavasti kolmekin tainta riittäisi vallan hyvin meidän perheen tarpeisiin.

Kasvimaan kylvöjen suunnittelua.

Sain vihdoin tehtyä edes suuntaa-antavan suunnitelman tämän vuoden kylvöistä. Kasvatan aina eri lajeja sekaisin samassa lavassa mutta samalla yritän noudattaa erityisen tuholais- tai tautiherkkien lajien kohdalla edes jonkinlaista viljelykiertoa. Pyrin kierrättämään esimerkiksi kaalikasveja niin, että samassa kohdassa kasvaisi niitä vain joka kolmas vuosi. Valkosipulit ja porkkanat kiertävät myös paikasta toiseen mahdollisimman tarkasti. Aina se ei onnistu näin pienellä kasvimaalla ellei pidä joskus niistä kokonaan välivuosia, mutta pääasia, että on tehty se mikä voidaan. Keltasipulia en ole kasvattanut vuosikausiin, sillä niihin on aina iskenyt sipulikärpänen. Olen kuitenkin miettinyt, uskaltaisiko tänä vuonna kokeilla niitä uudelleen. Olen palloillut ajatuksella lykkiä sipulin istukkaita vähän sinne sun tänne esimerkiksi tomaatti- ja basilikaruukkuihin sekä kaalien sekaan. Mitä luulette, toimisiko? 

Täpläpipo 'Mysticalla' on selvästi erinomainen itävyys. Ainakin on hukkavaraa.

Itämistä on alkanut tapahtua myös ulkoeteisessä, johon jemmasin viimeisimmät perennakylvöt. Ajattelin, että jos eivät jaksa itää eteissä, ne ehtii vielä viedä loppukevääksi ulos saamaan kunnon kylmäkäsittelyä. Ainoastaan tarhakylmänkukka ei ole vielä itänyt mutta odotellaan vielä rauhassa pari viikkoa. Jos ei sittenkään ala itämistä näkyä, vien ruukun hankeen. Olen huomannut, että perennat eivät aina idä ihan yhtä nopeasti kuin monet kesäkukaksi tai hyötykasviksi kasvatettavat lajit. Onpahan tässä vielä aikaa odotella.

Ensimmäinen kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies'.

Eteisessä puuhaillessa tutkin pelakuiden kuntoa. Ne ovat lähteneet leikkauksen jälkeen hyvään kasvuun mutta vähän hailakoiltahan ne näyttivät. Mikäs ihme se olisikaan, kun ovat samassa mullassa kasvaneet viime keväästä lähtien. Uutta multaa ei nyt ollut niille tarjota, mutta kaivoin kasvien väleihin kuopat, joihin kaadoin kanankakkaa ja kastelin, jotta lannoitetta alkaisi liueta nopeammin. Kastelulannoitteella olisi saanut nopeammin ravinteita kasvien ulottuville, mutta kanankakka vaikuttaa pidemmän aikaa eikä tarvitse muistella, minkä kasvin on kastellut milloinkin lannoitevedellä. Kaikkia kun ei tarvitse kastella yhtä usein. Kunhan ulkona on riittävän lämmintä, vaihdan pelakuille pintamullat. Ei tule sotkua sisätiloihin. Kellarista eteiseen tuotu pelakuu on heräillyt vähän hitaammin mutta näyttää olevan elossa sekin. Sitä en vielä lannoittanut.

Rosmariini innostui taas kukkimaan.

Tämän päivän ohjelmassa oli myös linnunpönttöjen putsausta. Ei niitä olekaan kuin kolme ja niistäkin vain kahdessa oli viime kesänä pesintää. Puukiipijä ei ole pesinyt kertaakaan sille rakennetussa pöntössä, joten päätin siirtää sen toiseen puuhun. Voi olla, että uusi paikka on vielä epämieluisampi kuin vanha, mutta eihän sitä tiedä ennen kuin on kokeillut. Kuusitiaisen ja kirjosiepon pöntöissä oli vain yhdet poikueet viime kesänä, joten tyhjennettävääkään ei paljoa ollut. Lasten kanssa ihmeteltiin, miten erilaiset pesämateriaalit eri lintulajeilla on. Kuusitiainen oli käyttänyt päämateriaalina sammalta ja viimeistellyt pesän oikein pehmoiseksi eläinten (myös hyvin todennäköisesti Karon) karvoilla. Laitan yleensä keväisin Karon turkista harjattua pohjavillaa (tai pidempääkin karvaa lyhyemmäksi pätkittynä) linnuille tarjolle ja hyvin ne näyttävät aina kelpaavan.

Kirjosiepon luovat pesämateriaalit.

Kirjosieppo sen sijaan oli rakentanut pesänsä heinistä ja edellisvuotisista perennojen korsista, kuivista lehdistä, männynkaarnan suikaleista, koivuntuohesta ja... muovista! Luultavasti muovi oli vielä peräisin taimilaatikkoina käyttämistäni lihalaatikoista, joista ei ole tullut revittyä ihan kaikkia kannenjämiä pois. Olen kyllä yleensä nyppinyt kaikki helposti irtoavat suikaleet, mutta joskus muovit ovat niin tiukassa, ettei niihin tule uhrattua sen enempää aikaa. Kirjosiepolla ylimääräistä aikaa on ilmeisesti ollut, kun on käynyt niitä kiskomassa. Suikaleet oli vielä pujoteltu niin tiukkaan muun materiaalin sekaan, että koko pesä piti hajottaa silpuksi ennen kuin muovit sai kerättyä roskiin. Pitää selvästi olla jatkossa tarkempi ja kiskoa joka ikinen linnun voimin irtoava muovi pois ennen kuin laittaa lihalaatikoissa taimia ulos.

Aurinko pilkistelee aamupäivisin jo takapihallekin puiden välistä.

Kevät etenee hyvää vauhtia ja aurinkoisia päiviä on toivottavasti koko ajan enemmän. Hyvää viikonloppua!